Mulla on duunikaverina suomalais-venäläinen asentaja, joka ei tänään päässyt työkeikalle, kun asiakas "ei huoli mitään ryssän kätyreitä tänne". Niin. Siinä hienosti maalitetaan täysin syytön ihminen sodan ja kriisin varjolla.
Tämä on kyllä ikävää. Itse työskentelen 13-17-vuotiaiden nuorten parissa, jossa on paljonkin venäläistaustoja omaavia nuoria. Osa syntynyt siellä, osalla toinen vanhempi sieltä tai isovanhemmat. Ovat saaneet viimeiset päivät vastailla kysymyksiin "miltä nyt tuntuu tai millaista on olla venäläinen". Pääsääntöisesti on kuitenkin ollut ilo huomata, että nuoret kykenevät järkevään ja fiksuun keskusteluun vaikka mielipiteet ei aina kohtaisikaan. Kyllä sen tuskan ja surun voi kuitenkin sieltä silmistä lukea et kuinka kyllästyneitä nuoret alkavat olemaan tuollaisiin kysymyksiin ja oletuksiin, että he olisivat automaattisesti tukemassa sotaa ja Putinia.
Ei se Ovechkinilla varmasti myöskään helppoa ole. Väkisinkin tässä on viime päivinä kukin kokenut sellaisia tunnemyrskyjä oli mielipide tähän asiaan mikä tahansa. Kyllähän tässä koko ajan venäläisten ajatus on menossa siihen suuntaan, että tämä pitää lopettaa. Oli huippu-urheilija tai tavallinen kaupungin työntekijä. Puhutaan kuitenkin omasta maasta, joka on lähellä sydäntä, jossa on vahvat sukulaisjuuret. Asui siellä tai ei. Muualta tuomitaan ja kyllä sen ymmärtää, koska tää aiheuttaa vihaa, surua ja varmasti monia muitakin tunteita. Voin sanoa, että kyllä se venäläinenkin käy melkoisen tunnemyrskyn, kun käy koko tätä prosessia läpi. Ei me haluta sotaa, ei me haluta, että viattomia kuolee ja samalla ei halua menettää sitä venäläisyyttä, joka on itsellemme tärkeää. Se on tärkeää varmasti Ovechkinille, Malkinille ja monelle muulle venäläiselle. Se että Venäjä tai venäläisyys on meille tärkeää, ei tarkoita, että me hyväksytään mitä Putin tällä hetkellä tekee.
