Minkä takia tästä ei sitten ole käyty läheskään näin aktiivista keskustelua? Artistisoppareilla kikkaillaan vuosittain, NHL-työsulkujen takia NHL-miehiä näissä kehissä on tähä mennessä nähty tasan 2 kertaa ja kolmas kerta on vasta mahdollisuus.
En ymmärrä mitä epäuskottavaa on siinä että pelaaja sitoutuu joukkueeseen loppukaudeksi.
Vaikka se, että täysin purkamatonta työsopimusta ei vain taideta lain puitteissa pystyä tekemään. Minkälainen työsopimus tuo olisi? Toistaiseksi voimassaoleva, joka voidaan purkaa laissa määriteltyjen irtisanomisaikojen perusteella? Määräaikainen, jonka irtisanomisesta maksetaan "haittojen mukaan"?
Ennen kuin saan vastaukset seuraaviin kysymyksiin, pidän kyseistä purkamatonta sopimusta epäuskottavana:
- Miten tuosta rangaistaan jos a) joukkue purkaa sopimuksen b) pelaaja purkaa sopimuksen c) jos yhdessä päädytään purkuun? A:ssa purku voi johtua esimerkiksi pelaajan heikkojen esitysten takia, B:ssä sopimuspykälän (vrt. nykyiset KHL-pykälät) tai Maddenin tyylisen karkuuden takia ja C:ssä kaikki siltä väliltä.
- Kestääkö tuo missään oikeusasteessa jos siihen pisteeseen mennään?
- Onko tuollainen käytäntö edes liigan ja sen sidosryhmien kannalta järkevä?
- Miten määritellään NHL-pelaaja? Onko kriteerinä voimassaoleva sopimus, viime kauden pelipaikka vai mikä?
Mitä hyötyä heidän tulostaan sitten on, muuta kuin mediahuomio ja joukkueen kemian potentiaalinen sotkeminen?
Joukkueen kemian voi sotkea mikä tai kuka tahansa. Tähän kohtaan voisi ottaa esimerkkejä vaikka kuinka. Mitä mediahuomioon tulee, niin vaikuttaako esimerkiksi muutama ylimääräinen artikkeli negatiivisesti joukkuehenkeen, jos joukkue itsessään on hyvin paketissa? Kaiken lisäksi haluaisin huomauttaa, että nuo ovat joukkueen omia valintoja: jos juokkue haluaa ottaa riskin pelaajan ja/tai hänen mukanaan tulevan negatiivisen julkisuuden tuomasta haitasta, niin onko se muilta kuin joukkueelta pois? Aina pelaajia palkatessa seura ottaa tiettyjä riskejä, enkä ainakaan itse näe syytä miksi yhden pelaajaryhmän ollessa kyseessä liigan pitäisi noihin riskeihin vaikuttaa.
Urheilullista on se että rakennetaan kunnon joukkue aidosti sitoutuneita pelaajista.
Ainakin itse näen Selänteen tai Koivun niin sitoutuneena pelaajana kuin vain voi kuvitella. Jos raha motivoisi, niin heidän ei tarvitsisi tulla Suomeen edes kesälomille. Pyörrän puheeni sitoutumisesta, jos noiden herrojen tie vie KHL:ään tai liigan sisällä "vieraaseen" seuraan. Ero palkan takia seuraa vaihtavaan pelaajaan on huikea.
Samoin ammattilaisuuteen kuuluu se, että aina välillä työkaverit vaihtavat taloa omasta tai työnantajan toiveesta, välillä sisään tulee uutta väkeä eri ajoiksi ja toimivaa runkoa ei saada aina pidettyä kasassa. Taas kerran, tuo on mielestäni joukkueen valinta eikä mikään peruste yleiselle säännölle.
Voin vain kuvitella kuinka korkealla tasolla se jokapäiväinen tekeminen on kun pelaaja odottelee Suomessa lakon päättymistä. Junnujen täytyy pystyä kehittymään ilman miljonäärien läsnäoloakin.
Ammattilainen tuskin heittää hommaa läskiksi vains en takia, että lakko tai työsulku saattaa päättyä kohta. Pelaajan kannalta ammattimainen tekeminen ja kovat pelit kuitenkin helpottavat hyppäämistä takaisin maailman kovimpaan liigaan, toisin kuin perseily missä tahansa sarjassa, seurassa tai harjoitysryhmässä.
Mitä junnuihin tulee, niin kohtuullisen usein saa haastatteluista lukea kuinka kokeneempien joukkuekaverien esimerkki on opettanut myös heitä.
On raaka fakta että sm-liiga menettää vuosittainn pelaajia ulkomaille. Sitä suuremmalla syyllä on annettava arvoa pelaaille jotka haluavat pelata juuri täällä.
Eli koska meillä on KHL:ään haluavia pelaajia, meidän ei pitäisi enää palkata mukaan NHL:ään haluavia pelaajia? Mielestäni KHL-pykälän omistava pelaaja on siinä mielessä samassa asemassa kuin NHL-sopparin omistava, että molempien intresseissä on pääsy parempaan sarjaan. Minkä takia nämä kaksi pitäisi erotella?
Nhl-ammattilaiset eivät edes kuse Suomeen päin jos nhl-kausi on käynnissä joten puhe jostakin tänne haluamisesta on silkkaa kukkua.
Aivan samoin Suomi on kakkosvaihtoehto niille, jotka vaativat sopimuksiinsa KHL-pykälän. Sen sijaan jos miettii esimerkiksi Selännettä tai Koivuja, niin tuo väite haluamisesta on vähän niin ja näin. Eivät he tänne tulisi rahan takia tai päästäkseen helpommalla, heille olisi aivan muut motivaattorit.
Eikö tällä logiikalla kannattaisi järjestää joku näytöspeli mieluummin?
Näytöspelit itsessään ovat niin pirun kiinnostavia, että jo pelkästään seuroihinsa täysin sitoutuneet liigapelaajat eivät kiinnosta tähdistöottelun vertaa. Samoin joukkueiden ja pelaajien saama hyöty on jossain nollan paikkeilla.
Totta kai Armia haluaa Buffaloon, mutta ei häntä täällä aseella uhaten pidetty, päinvastoin: nimenomaan Armia halusi pelata vielä vuoden Suomessa. Muutenkin vertaus on varmasti ontuvin mahdollinen.
Millä tavoin Armian NHL-sopimus eroaa esimerkiksi Selänteen sopimuksesta tämän NHL-pelaajan statuksen kannalta? Onko ero palkassa, kestossa vai missä? Minä väitän, että Armia olisi siirtynyt heti Pohjois-Amerikkaan, jos hänelle olisi pystytty takaamaan varma pelipaikka ylhäällä ja sen mukainen palkka.
Nhl-pelaajat ovat asuneet vuosia Amerikoissa, heillä on koti ja perheet ja koko elämä siellä eli "halu" takaisin päin saattaa olla eri luokkaa.
Taas kerran, miten määrittelet NHL-pelaajan? Onko esimerkiksi Granlund tällainen ja hyväksyisitkö hänet liigaan jos hän aiemmista puheista huolimatta päättäisikin pelata Nordiksella Houstonin sijaan? Miten tämä eroaisi Armiasta tai Hakanpäästä? Entä yhden kauden Oilersissa pelannut Petrell, onko hänkin niin Pohjois-Amerikkaan lukkiutunut??
