Suomella on on näyttää hyviä esimerkkejä hyvien junnukisojen pelanneista varauksista, joista ei ollut ikinä kirkkaisiin valoihin. Drounista nyt ei osaa ottaa selvää, mutta poika on kyllä nämä kisat pelannut erinomaisesti.
Monikohan näistä esiintyi selvästi edukseen U20-kisoissa 17-vuotiaana? Kyllä näitä 19-vuotiaita pistepörssijyriä kuten vaikkapa näissä kisoissa Markus Granlund muistuu useitakin mieliin, mutta en edes halua ajatella millaista jälkeä Drouin tekisi parin vuoden kuluttua. Tosin, tätä tuskin päästään näkemäänkään. Kyllähän Drouin vain oli 17-vuotiaaksi pirun hyvä ja onnistui valtaamaan myös ennakoitua huomattavasti suuremman roolin tuosta muutoin alisuorittaneesta Team Canadasta. Tietysti kun huima pelikäsitys ja korkea taitotaso yhdistyvät upeaan liikkeeseen ne edellytykset tähän pärjäämiseen myös ovat vaikka voimassa ja kaksinkamppailuissa vielä vanhemmilleen tasoitusta antaakin. Menee kuitenkin koostaan huolimatta rohkeasti tilanteisiin, eri arkaile ja mikä tärkeintä pelaa ihailtavalla tatsilla kahteen suuntaan sellaisen hyökkäyspään surfailun ja kyttäilyn sijaan. Lisäksi vaikuttaisi ala- ja keskivartaloltaan varsin vankalta ja kehityskelpoiselta, jolloin ainakin itse näen, että tällä olisi mahdollisuudet tuollaiseksi Claude Girouxmaiseksi pienehköksi kaveriksi, jota on koon puutteesta huolimatta vaikea horjuttaa. Yksi asia, mistä vielä pidän tässä, niin tekisi myös jatkuvasti vaihdosta toiseen niitä pieniä, välillä ihan yksinkertaisiakin, asioita oikein, usein vielä vauhdikkaan pelinvyörymisen ja nopeasti tulevien tilanteiden keskellä. Ei vain näyttäviä koosteista poimittavia yksittäispelaamisia (esim. Yakupov), vaan kypsää ja fiksua kiekkoa. Tuo jos jonkin on merkki korkeasta peliälystä. Tähän kun yhdistää vielä nöyrän kahdensuunnan pelaamisen, niin koon puute alkaisi olemaan ainoa miinus. Ja ei kuitenkaan ole mikään täysi pygmi vaan tuollainen 180 senttinen (5'11'').
Ilman vakavaa (ja liikettä syövää) loukkaantumiskierrettä tai nykyään esiin nousseita aivotärähdysongelmia en vain osaa nähdä, etteikö Drouin tulisi luomaan komeaa NHL-uraa. Tietysti, jos sääntölinjoissa mentäisiin takaisiin vanhaan kahvaussarjaan nykyisestä liikettä ja reagoimista korostavasta liigasta, niin ehkä sitten, mutta tästäkään tuskin on pelkoa.
Lindholm on taitava pelaaja, mutta listaisin hänet kategoriaan "teuvoteräväinen", eli parhaimmassa tapauksessa voi olla NHL:n parhaimmistoa, mutta pahimillaan ei pelaa peliäkään. Barkov sen sijaan ei ole tuollainen pieni luisteluvoimainen kirppu, vaan kokonaisvaltaisempi pelaaja, jolla on kuitenkin ihan varmasti samanlaiset kädet kuin Lindholmilla.
Tästä olen kyllä aikalailla erimieltä. Lindholmilla olisi kuitenkin listattuna vaikkapa Ruotsin viralliseen kisarosteriin mitat 184 cm ja 87 kg, samat löytyvät elite prospectistakin. Mitä Ruotsin pelejä tuli tuijoteltua ja kaverin pelaamista seurattua, niin aika paikkaansa pitäviltä vaikuttivat. Vertailuna Teräväisen 180/78. Ei todellakaan mikään hiirulainen, vaan ihan miehen mitoissa oleva kiekkoilija. Ei tästä varmaan koskaan tule mitään Filip Forsbergmaista puhdasta modernia voimahyökkääjätyyppiä, mutta en epäile hetkeäkään etteikö pärjäisi myös fyysisessä pelissä. Tämän pelaaminen ei ole muutenkaan korkeasta taitotasosta ja pelikäsityksestä huolimatta mitään pelkkää kiekon kanssa näpräämistä vaan varsin kokonaisvaltaista kahdensuunnan kiekkoa, mihin kuuluu myös kropan käyttö. Hyvin voisiko sanoa nyky-Ruotsin muottiin sopiva hyökkääjän alku. Näitä samanlaisia hyväraamisia ja monipuolisia pelurinalkuja länsinaapuri tuntuisi suoltavan vuodesta toiseen ja aina me ihmettelemme miksi kelpaavat ensimmäisellä kierroksella? Niin...miksiköhän? Tämä loppu ei nyt ollut mitenkään sinulle kohdistettua vaan ihan yleisesti näihin keskusteluihin.
Filip Forsbergistakin oli muistaakseni viime kesänä kova ihmettely, miksi meni niinkin korkealla, vertailuna sitten jotain hikisiä tilastoja Allsvenskanista ja 17-vuotiaana pelatuista junnukisoista versus Teuvo sun muut. Tämän vuoden kisoissa näytti varmasti ihan jokaiselle, miksi Caps poimi pojan talteen numerolla 11? Vaikkapa Jacob de la Rose on nyt aika samanlainen tapaus, ei mielestäni yhtä lahjakas (kiekollisesti) kuin Forsberg, mutta hyvin samanlainen noin tyyppinä. Iso + osaa hyödyntää tätä, liike kunnossa (pieni terävyyden lisäys ei toki haittaisi), kädet toimivat, perusfiksu/peliälyäkin löytyy, pelaa mukavalla sykkeellä/intensiteetillä kivan romuluista kiekkoa jne. Voi olla aivan hyvin ensi kisoissa vuoden vanhempana ihan erilainen pelaaja jahka saa fysiikkansa palvelemaan paremmin tuota pelaamistaan. Vielä kun roolikin tullee luontaisen siirtymän vuoksi kasvamaan. Uskon, että tullaan varaamaan ensi kesänä joko ensimmäisen lopulla tai toisen alussa. Mikä tärkeintä se selvä ja kirkas pro-talentti olisi olemassa.
Myös Barkovilta uskon nähtävän kovat kisat vuoden kuluttua. Vielä ei iso mies ollut selvästikään fysiikaltaan valmis noihin hurjatempoisiin ja intensiteettisiin matseihin kovia maita vastaan, jota vielä korosti tuo syksyn ja alkutalven urakointi. Kyllähän nuo kisat taas kerran tarjosivat vaikkapa SM-Liigan runkosarjaan verrattuna selvästi enemmän vauhtia ja intensiteettiä, järjen ja kurinalaisuuden kustannuksella toki. Tähän ei vielä Barkov kyennyt vastaamaan, vaan jäi vähän liiaksi telineisiin. NHL-scoutit nyt tuskin tulevat painottamaan tämän kohdalla näitä kisoja, niin paljon sillä Barkovin tämän hetken suurimmat puutteet ovat, kuten jo todettua, täysin paikattavissa tulevien vuosien aikana ja vuorostaan vahvuuksien yhdistelmä on sellainen mitä ei läheskään kaikilta löydy.
MacKinnon, Lindholm, Drouin yms.. saattavat omata kovemman hyökkäyspotentiaalin kuin Barkov, mutta se on taas 1:500, että he joskus tulevat pelaamaan tasaisin ottein parhaalla tasolla.
Mihin perustat tämän näkemyksesi? Lisäksi Armian käyttäminen esimerkkinä Lindholmia ja Drouinia vastaan argumentoitaessa on jo mielenkiintoista. Ovat meinaan aika erilaisia pelureita muutenkin kuin pelaajakortin mitoiltaan. MacKinnon nyt noista voisi mennä parhaiten tähän Armiamaiseen harvinaislaatuisella yksilöosaamisella fleguilu-muottiin (eikä ollut mitään vittuilua Porin suuntaan, peace), mutta kyllä tämäkin on selvästi Joppea kokonaisvaltaisempi ja kiekottomaan pelaamiseen nöyremmin osallistuva pelaajatyyppi. En sitä kiellä, etteikö Barkov voisi noista kehittyä tasaisimmaksi peluriksi, mutta ei sekään nyt ihan noin musta valkoista ja päivän selvää vielä tässä vaiheessa sentään ole. Mutta se, etteivätkö esim. Drouin ja Lindholm voisi kehittyä tasaisia/tasaisen kovia otteita NHL:ssä takoviksi pelureiksi on jo aika kova väite. Älyä ja tunnollisuutta kun molemmilla riittää, eivätkä ole mitään pelkkiä yksilötaidolla säkenöiviä kädet ja jalat tapauksia. Oletko nyt oikeasti keskittynyt näiden pelaamisen seuraamiseen highlightsien ja hidastusten sijaan?
------
Seth Jones paransi kyllä kovasti kisojen loppua kohden sen alun oltua hieman jännittynyttä väkertämistä. Vielä on turhan aikaista puhua mistään varmasta ykkösvarauksesta kun aikaa draftiin on lähemmäs puoli vuotta, mutta otti ehdottomasti askeleen tuota kohti. Omastakin mielestäni tällä hetkellä se kaveri, jota muut ajavat takaa tuota positiota ajatellen.
Oma top-5 voisi mennä tällä hetkellä näin…
1. Jones
2. Drouin
3. Barkov
4. MacKinnon
5. Lindholm
Kovimpina haastajina sitten Monahan, Nurse, Ristolainen, Domi jne.
Jos pitäisi veikata kuka noista tippuu top-5:n ulkopuolelle, niin valitsisin MacKinnonin, hypestä ja kovista ennakko-odotuksista huolimatta tai ehkäpä juuri niiden takia, sillä ei ole vain kyennyt nyt draft-vuonna oikein laittamaan uutta vaihdetta sisään, mihin kaikki muut noista ovat järjestäen kyenneet. Voi hyvin olla, että joku GM nauraa vielä partaansa, jos tipahtaa Couturierin tyyliin tarjolle, mutta ymmärrän myös yhtälailla, mikäli kärjessä varaavat organisaatiot löytävät kerta toisensa jälkeen mielestään paremmankin varauksen. Couturierin kohdalla ongelma oli tosin ns. liiallinenkin turvallisuus, mikä nyt näyttäisi kääntyvän vain ja ainoastaan Flyersin voitoksi. MacKinnonin kohdalla ei kuitenkaan puhuta ihan samanlaisesta tapauksesta. Joskin näiden manausten jälkeen pelaa varmaan käsittämättömän kevään ja johdattaa Halifaxin Drouiniakin kirkkaampana tähtenä ja johtohahmona aina Memorial Cupiin. Niin tai näin, mielenkiintoinen tilanne.
