Pieni koko = nopeus
(aikamoista jorinaa)
Koska minulla ei tällä hetkellä ole elämää, voin hakata NHL06:sta niin paljon kuin sielu sietää. Vaikealla vaikeustasolla pelattaessa olen valitettavasti tullut siihen lopputulokseen, että tässä pelissä on nopeus kaikki kaikessa.
Pelasin alussa dynastiaa Montrealilla ja voitin melkein kaikki ottelut, 5-4 tai 6-4 oli lopputulos aika usein, syystä tai toisesta. Huomasin kuitenkin heti kättelyssä, että Francis Bouillon oli aivan kevyesti joukkueen nopein pelaaja. Souray puolestaan oli varsinainen valas. About parinkymmenen pelin jälkeen vasta katsoin tarkemmin pelaajien arvoja ja huomasin hämmästyksekseni, että Bouillonin nopeus on 82 ja Sourayn 88. Dandeneaultin nopeudeksi on laitettu 97, mutta sekään ei ole niin nopea kuin Bouillon. Luulin aluksi, että kyseessä on joku virhe, mutta huomasin kuitenkin, että myös vastustajan joukkueiden kohdalla oli aivan samanlainen tilanne. Calgarya vastaan Andrew Ference ja Matthew Lombardi näyttivät suorastaan lentävän jäällä ja Dallasia vastaan N. Kapanen, Robidas ja Daley olivat aivan pitelemättömiä. Eihän siinä sitten auttanut muuta kuin katsella hieman tarkemmin näiden vauhtikoneiden ominaisuuksia ja ainoa yhteinen tekijä oli pelaajien pieni koko. Nopeuden numerollisen arvon ei tarvitse olla edes korkea, mutta jos pelaaja on 5'8" tai 5'9", niin se menee jäällä kuin itse piru. Vastaavasti isokokoisella pelaajalla 90 tai yli ei merkitse juuri mitään, pelaaja saattaa itse asiassa olla todella hidas.
No, kyllästyin voittamaan Montrealilla ja aloitin uuden dynastian Edmontonilla. Voi pojat, että tuli turpaan vasemmalta ja oikealta! Kingseiltä tuli turpaan heti kättelyssä 3-10 ja Flamesilta 2-11. Oilersin veskarit eivät tuntuneet saavan mitään kiinni, mutta puolustus oli niiiiin hidas, että ihan itketti. Puolustuspelaamisen osalta mulla on taktiikkana Protect Net ja Collapse, mutta eipä näyttäny olevan paljoa apua, läpiajoja ja ylivoimahyökkäyksiä tuli aivan solkenaan. Eihän siinä sitten auttanut muuta kuin ruveta pelaajakauppoja tekemään: Chris Pronger (joka on tässä pelissä aivan paska, siis oikein sysipaska) S. Niedermayeriin, Alexei Semenov jo aiemmin mainittuun Bouilloniin, Steve Staios Lydmaniin (nopeus 91), Ethan Moreau S. Kapaseen ja Todd Harvey Tyson Nashiin. Ja johan alkoi elämä taas hymyillä! Pelasin heti parhaan otteluni NHL 06:lla tähän mennessä. Hävisin Coloradolle 3-2, mutta se viimenen maali tuli vasta 24 sekuntia ennen ottelun päättymistä...
Olisihan se hienoa, jos pelaajan muillekin ominaisuuksille kuin nopeudelle (tai siis pelaajan pienuudelle) annettaisiin arvoa, mutta näin siis tänä vuonna. Vaikealla vaikeusasteella pelattaessa taklaamisella ei tee yhtään mitään. Chris Prongerilla on 99 taklaamisessa, mutta ei sillä saa vastustajia irti kiekosta sen paremmin kuin jollain 170 senttisellä pelaajallakaan. Vaikka kuinka yritin taklata, niin ei mitään. Yleensä pelaajat vain ikäänkuin törmäävät toisiinsa ja molemmat horjahtavat taaksepäin huitoen käsiään ilmassa. Taklaukseen liittyvä ääni kyllä kuuluu ja yleisö kohahtaa, joten kai se on taklaus. btw mulla on taklausvoima maksimilla ja taklauksen vaikeus minimillä, joten siitä ei ole kyse. Pari ihan komean näköistä taklausta olen saanut aikaiseksi jollain Fernando Pisanilla tai vastaavalla, mutta aika usein niistä tulee sitten jäähy kyynärpäätaklauksesta. Takaperin luistellessa pelaajat tekevät kuitenkin aika usein ihan hienon näköisen lonkkataklauksen.
Maalintekoonkaan ei välttämättä tarvita hyvää laukaustaitoa. Tällä hetkellä (kahdentoista pelin jälkeen) meikäläisen Oilersissa maalipörssin jaetulla ykköstilalla on kolmos- ja nelosketjun sentterinä peluuttamani Jarret Stoll kahdeksalla osumallaan. Radek Dvorakilla puolestaan olen saanut aikaiseksi vain kaksi maalia. Lienee turhaa mainita, kummalla on enemmän jääaikaa, laukauksia, jne. ja kummalla on parempi laukaus? No, hyvähän se vaan on, että näillä ns. rivimiehillä voi myös tehdä maaleja.
Kyllähän minä tätäkin peliä ihan mielenkiinnolla pelaan, vaikka tämä juttu saattaakin vaikuttaa varsinaiselta haukkumiskirjeeltä. Ainakin mulle suurin addiktio-tekijä on se, että tappioita on tullut niin paljon. Jos häviää kolme tai neljä peliä putkeen, niin haluaa todellakin kokea sen voittamisen tunteen... Jospa tänä vuonna nähtäisiin pitkästä aikaa niitä patcheja, joilla korjataan joitain epäkohtia. Kenties pelaajien fyysisyydelle tai aggressiivisuudelle saadaan tehtyä jotain.
ps. Scott Niedermayeria pidetään yhtenä NHL:n parhaimmista luistelijoista, mutta onko hän sitä myös tässä pelissä? Nopeus on 97, mutta eipä sitä juuri huomaa. Johtunee varmaan siitä, että miehellä on pituutta yli 6 jalkaa. It's in the game?