Steelers-leiristä ei paljoa positiivista kerrottavaa ole. Pataan tuli Brownsilta rumin lukemin. Pahinta ottelussa oli se, että kyseessä ei ollut mikään tuurivoitto Brownsilta, vaan he olivat yksinkertaisesti vain paljon parempia kuin Steelers. Jos jotain positiivista haluaa hakea musta-kelta lasit päässä, niin Browns on tänä vuonna selvästi parempi joukkue kuin mihin on viime vuosina totuttu, joten millekään heittopussille ei hävitty. Mutta silti, Cleveland… Roethlisbergerille tuli uran kolmas tappio Brownsia vastaan. Vastineeksi hän on voittanut Brownsin 18 kertaa urallaan. Tuosta voi jokainen päätellä kuinka yksipuolisia näiden kahden joukkueen ottelut ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana olleet. Mutta eipä paljoa lohduta vanhojen muistelu. Tällä kaudella Browns on parempi joukkue kuin Steelers, niin se vaan on.
Steelersin rekordi on 3-3, joten siihen nähden paniikkinappulan painaminen on turhan aikaista. Mutta kun peliesitys on ihan kuraa viikosta toiseen, niin syytä huoleen toden totta on. Pelistä puuttuu tällä hetkellä kaikki ne elementit, jotka ovat niin pitkään tehneet Steelersistä keskitasoa paremman joukkueen. Ei ole intohimoa, ei fyysisyyttä, ei kurinalaisuutta. Ongelmat alkavat puolustuksesta, jossa DB:t eivät pysty vartioimaan ketään, eikä front seven saa minkäänlaista pass rushia aikaiseksi. Vaikea sanoa kumpi noista on se isompi ongelma, ehkä kuitenkin secondary joka on jo useamman viikon putkeen vuotanut isoja pelejä toisensa perään. Cortez Allen erityisesti oli sysipaska Brownsia vastaan. Ei oikein vakuuta tällä hetkellä GM Colbertin päätös antaa Allenille pitkä jatkosopimus juuri ennen kauden alkua. Jos kausi jatkuu tähän malliin, on kauden jälkeen secondaryyn tehtävä todella isoja muutoksia. Ike Taylorin sopimus päättyy tähän kauteen, ja vaikka hän on ollutkin pitkään joukkueen paras CB, ei hän enää nykytasollaan ole #1 corner tässä liigassa. Myös Troy Polamalun kohdalla joudutaan miettimään todella tarkasti, että mikä hänen roolinsa jatkossa on. En olisi uskonut näkeväni sitä päivää, kun Polamalun asemaa aloituskokoonpanossa joudutaan oikeasti edes harkitsemaan, mutta #43 on tällä kaudella näkynyt kentällä enemmän pahassa kuin hyvässä. Jonkun sortin jatkosopimushan hänelle tehtiin juuri jokin aika sitten, ja varmasti tulisi jotain cap penaltya jos hänet cutattaisiin, mutta tulisi myös tilaa palkkabudjettiin, jota voitaisiin käyttää vaihteeksi vaikka free agencylla. No, nämä päätökset voidaan tehdä kauden jälkeen, kun tilanne on rauhassa ehditty analysoida, mutta tämän kautiset näytöt eivät Polamalullakaan ole olleet häävit.
Hyökkäyksen puolella tilanne on myös huolestuttava. Tosin siellä puolella palloa mielestäni pelaajia isompi ongelma löytyy valmennuksesta, tarkemmin sanottuna OC Todd Haleysta. Toki koordinaattorin syyttely on aina se helpoin ratkaisu, varsinkin hyökkäyksen koordinaattorin, sillä aina voidaan jossitella, että mitä olisi tapahtunut jos olisi kutsuttu eri peli jossain tietysssä tilanteessa. Mutta toisin kuin puolustuksessa, hyökkäyksessä Steelersillä on oikeasti hyviä pelaajia käytössään. QB Roethlisberger, WR Brown, RB Bell, C Pouncey, RG DeCastro. Siinä viisi pelaajaa, jotka kaikki ovat omalla pelipaikallaan NFL:n parhaimmistoa. Materiaalia tehokkaaseen pallonliikuttamiseen siis löytyy, joten mielestäni on koordinaattorin tehtävä osata ottaa siitä kaikki irti. Jacksonvillea vastaan Haleyta kritisoitiin siitä, että hän ei kutsunut yhtään juoksupeliä red zonella, vaikka muuten juoksupeli oli toiminut hyvin. Haleyn vastaus tähän oli kutsua Clevelandia vastaan 1.neljännekselle 15 juoksua ja kolme heittoa (en jaksa tarkistaa numeroita, mutta jotain tuota luokkaa ne olivat). Red zonelle kun päästiin niin Haley kutsui tällä kertaa pelkkiä juoksuja, eikä lainkaan heittoja. Ihan ihme touhua, ihan kun hän olisi halunnut jotenkin näyttää kriitikoille ja medialle, että kyllä hän osaa juoksujakin kutsua. Vielä oudompia ratkaisuja olivat ne 3rd&1 tilanteissa kutsutut pitkät heittopelit, jotka eivät tietenkään onnistuneet. Hyökkäyksestä puuttuu jatkuvasti kunnon rytmi. Silloin tällöin jokin yksittäinen kuvio onnistuu ja sen avulla edetään parikymmentä jaardia heittämällä ABrownille tai antamalla pallo Bellille. Mutta sitä seuraa sitten pari negatiivistä yritystä ja kohta jo puntataankin. Lisäksi offseasonilla tehty päätös antaa Emmanuel Sandersin ja Jerricho Cotcheryn vaihtaa joukkuetta, on kostautunut tällä kaudella isosti. Markus Wheaton, Lance Moore ja Justin Brown eivät ole lainkaan onnistuneet paikkaamaan Sandersin ja Cotcheryn jättämää aukkoa laitahyökkäjäosastolla. Sandersin poispäästämisen vielä ymmärsin, sillä Steelersillä ei ollut varaa pitää häntä. Mutta miksi päästettiin Cotchery pois? Wheaton oli valmis isompaan rooliin, mutta tällä hetkellä hänen tasonsa ei riitä starteriksi. Lance Moore taas on ollut pettymys, hän on kärsinyt loukkaantumisista, ollut hidas oppimaan pelikirjaa, ja viimeisempänä joutui Tomlinin hampaisiin otettuaan typerän 15-jaardin rangaistuksen toissa ottelussa. Clevelandia vastaan Moore sentään löysi tiensä end zonelle ensimmäistä kertaa tällä kaudella, joten toivottavasti hänen kohdallaan nuoli osoittaa tästä eteenpäin ylöspäin.
Inconsistent on ollut termi, jolla Steelersin pelaajat ja valmentajat ovat kuvanneet joukkueen pelaamista ottelusta toiseen. Totuus kuitenkin taitaa tällä hetkellä olla, että Steelers yksinkertaisesti on keskinkertainen NFL-joukkue. Joukkueessa on paljon hyvää, mutta myös paljon heikkouksia. Toki pudotuspeleihin on vielä mahkuja tällä kaudella, ei se vaadi muuta kuin, että virheiden määrä puolustuksessa vähenee selvästi, ja hyökkäyksessä pitkät, tuloksettomat draivit pystytään päättämään touchdowneihin. Mutta tuossa on mukana jo niin monta jossittelua, että realistisempaa lienee odottaa jälleen kerran 8-8 rekodia kauden päätteeksi. Se taitaa olla parasta mihin tämä ryhmä pelaajia ja valmentajia tällä kaudella pystyy.
