Jumankauta, täällähän on playoffsien alettua ollut vilkasta keskustelua! Nytkin oli viime palstavierailun jälkeen tullut lähemmäs kymmenen uutta viestiä, ja vielä monelta "uudelta" kirjoittajalta. Siistiä! Suosikkijoukkue vs inhokkijoukkue ja Hyökkäys vs puolustus tuntuvat olevan eniten pinnalla puheenaiheista. Onhan näistä tullut miljoona kertaa jo väännettyä, mutta heitetään taas omat kommentit sekaan.
2006 kautta sitten odotin kuin kuuta nousevaa ja koko kesän taoin NFL.comissa refresh nappulaa odottaen uusia siirtouutisia ympäri liigaa. Mutta jotenkin alkoi se Steelers kiehtomaan enemmän ja enemmän. Luin paljon juttuja netistä heidän historiastaan ja pelityylistään ja imagostaan. Opin, että on pitkät perinteet NFL:ssä (perustettu 1933), pelityyli on aina ollut fyysinen ja puolustukseen nojaava. Aika nopeasti aloin innostumaan enemmän hyvästä puolustuksesta kuin näistä heittosirkus-hyökkäyksistä. 2006 kauden aikana sitten Steelers hioutui omaksi suosikkijoukkueekseni. Ei siinä suurempaa syytä ollut, mutta juuri tuo perinteikkyys ja koko organisaation imago aika eleettömänä ja asiansa hyvin hoitava seurana kiinnosti.
Jos puolustuksista puhutaan niin heidät voitaneen karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: "bend but don't break"-filosofian puolustukset ja sitten nämä aggressiiviset, blitzaavat ja turnovereita hakevat puolustukset. Ja noita kahta kun miettii, niin totta helvetissä tuo jälkimmäinen vaihtoehto kiehtoo enemmän. Juuri se mentaliteetti, että puolustus ei vain odota, että hyökkäys tekee aloitteet ja sitten reagoi niihin. Vaan, että puolustus ottaa itse oman kohtalonsa käsiinsä ja laittaa hyökkäyksen sopeutumaan puolustukseen. Sen takia nämä Steelersin (tosin ei tällä kaudella), Ravensin ja Jetsin tyyliset hyökkävät puolustukset ovat omia suosikkejani.
Mutta kyllähän lajiin kuuluu myös hyökkäys. Kyllä jotain pitkiä heittopelejä on hieno katsella. On joku Manningin toiminta linjan takana ennen snapia, ja toki sitten myös snapin jälkeen, aika mykistävää katsottavaa. Mutta kuten st.lemiin kirjoitti, niin nuo heittosirkukset eivät kyllä aiheuta minussa mitään kummoisia tunteita. Paljon hienompaa on kun ensin juostaan pari downia, houkutellaan vastustajan puolustus lähelle scrimmagea, ja sitten pamautetaan play actionista kunnon 40 jaardin pommi safetyjen taakse.
EDIT. Charles Woodson voitti Defensive Player of the Year-palkinnon. Aika vaikea tuota valintaa on lähteä kritisoimaan. Revis olisi ollut ihan yhtä asiallinen valinta, mutta itse en ainakaan osaa näiden kahden väliltä lähteä valitsemaan, että kumpi nyt olisi toista parempi pelaaja.
Joo hyvin tutun kuuloista settiä tämä kaikki. 2005 kauden Super Bowlin kun olin katsonut, niin kipinä oli syttynyt ja olin aika myyty tämän lajin suhteen. Tuossa matsissa kohtasivat siis Seahawks ja Steelers. En tiennyt kummastakaan jengistä yhtään mitään ennen ottelun alkua, kuten en tienyt oikein mitään muutakaan koko lajista. Any Given Sunday oli se mun kosketuspinta tähän lajiin sitä ennen. Aloitin tuon Super Bowlin Seahawksin kannattajana enkä ollut kovin tyytyväinen kun Steelers matsin lopulta voitti. Olin perinteinen ensikertakatsoja eli Steelersin juoksupelit tuntuivat tylsiltä ja Seahawksin nopeatempoinen west coast heittely oli jännittävää katseltavaa. Steelersin juhliessa voittoa ottelun jälkeen, kertoi Maikkarin kommentaattori (se entinen mj-koutsi), että Steelers on tosi perinteikäs joukkue ja heillä on paljon faneja ympäri maailmaa. Tämä vähän kasvatti kiinnostusta Steelersia kohtaan.saster kirjoitti:NFL:än seuraaminenhan ei ole helppoa aloittaa ja tämän varmasti melkein kaikki teistä allekirjoittaa. Joukkueita kun on paljon ja nämä pelaajamäärät joukkueissa on suuria, niin alussa on vaikea oppia edes tunnistamaan pelaajia. Toisekseen tämä 16 peliä kattava runkosarja ei jätä niin paljon aikaa seurata lajia kuten esim. NHL:ssä. Toisaalta tämä lyhyt sarja on myös vahvuus, sillä jokaista peliä kerkee spekuloimaan hyvin ja jokaisella pelillä on suuri merkitys.
Vaikka Patriots oli joukkue joka minut lajin pariin toi, niin silti Dallas on suosikkini. Joukkueen pelityylistä en ymmärtäny juuri mitään, mutta Romo, Barber, Ware ja jälkeenpäin kuulostaa hullulta, mutta myös Owens oli pelaaja joka sai minut Dallasiin kiintymään. En missään vaiheessa päättänyt kannustaa Cowboyseja, mutta nopeasti huomasin olevani sunnuntaista toiseen jännittämässä heidän pelejään. Voin siis sanoa, että en valinnut Dallasia, vaan se valitsi minut.
2006 kautta sitten odotin kuin kuuta nousevaa ja koko kesän taoin NFL.comissa refresh nappulaa odottaen uusia siirtouutisia ympäri liigaa. Mutta jotenkin alkoi se Steelers kiehtomaan enemmän ja enemmän. Luin paljon juttuja netistä heidän historiastaan ja pelityylistään ja imagostaan. Opin, että on pitkät perinteet NFL:ssä (perustettu 1933), pelityyli on aina ollut fyysinen ja puolustukseen nojaava. Aika nopeasti aloin innostumaan enemmän hyvästä puolustuksesta kuin näistä heittosirkus-hyökkäyksistä. 2006 kauden aikana sitten Steelers hioutui omaksi suosikkijoukkueekseni. Ei siinä suurempaa syytä ollut, mutta juuri tuo perinteikkyys ja koko organisaation imago aika eleettömänä ja asiansa hyvin hoitava seurana kiinnosti.
Koko teksti on sellaista, että melkein itse olisin voinut tämän kirjoittaa. Vaikka viime aikoina olenkin taas vähän enemmän alkanut kiinnostua tuosta hyökkäyksestä. Ja onhan se kaikissa näissä pallopeleissä periaatteessa niin, että puolustaminen on helpompaa kuin hyökkääminen. Rikkominen on helpompaa kuin rakentaminen. Mutta mielestäni jefussa tuo ns. vaikeusero hyökkäyksen ja puolustuksen välillä on aika pieni. Loistavan puolustuksen kasaaminen on yhtä vaikeaa kuin loistavan hyökkäyksenkin. Esim. jossain lätkässä voi aina heittää sumpun oman sinisen päälle ja sitä on aika vaikea vanhan punakoneenkaan lähteä puhkomaan. Mutta jefussa kyllä melkein aina hyökkäys jonkun verran palloa saa liikutettua. Hyvän hyökkäyksen täydellinen pysäyttäminen on melkein mahdotonta. Tämän vuoksi kekseliäs ja aggressiivinen puolustus NFL:ssä on erittäin hienoa katsottavaa.st.lemiin kirjoitti:Täällä yksi puolustusfutiksen kautta ajatteleva, tai sanotaanko semmoisen perinteisen futiksen, periaatteella run the ball, stop the run. Ikinä en kovin innostunut ole ollut mistään heittosirkuksista, vaan mieluummin siten että silloin tällöin tulee se pitkä heitto joka onnistuu.
Mutta tosiaan itselle puolustus on se juttu, jota jaksaa vähän funtsia. Hienoimpia on kaikki nämä erilaiset blitzipaketit, stuntit, erikoiset dropit ym.ym. Keskittyen toki suurelta osin fronttiseiskan tekemisiin. Tavallaan vaikka tykkään perinteisestä meiningistä, niin tykkään kyllä kun DC uskaltaa heittää erikoisiakin kuvioita ja käyttää kavereita muutenkin kuin pelkästään jotain konservatiivista rush 4 -meininkiä.
Jos puolustuksista puhutaan niin heidät voitaneen karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: "bend but don't break"-filosofian puolustukset ja sitten nämä aggressiiviset, blitzaavat ja turnovereita hakevat puolustukset. Ja noita kahta kun miettii, niin totta helvetissä tuo jälkimmäinen vaihtoehto kiehtoo enemmän. Juuri se mentaliteetti, että puolustus ei vain odota, että hyökkäys tekee aloitteet ja sitten reagoi niihin. Vaan, että puolustus ottaa itse oman kohtalonsa käsiinsä ja laittaa hyökkäyksen sopeutumaan puolustukseen. Sen takia nämä Steelersin (tosin ei tällä kaudella), Ravensin ja Jetsin tyyliset hyökkävät puolustukset ovat omia suosikkejani.
Mutta kyllähän lajiin kuuluu myös hyökkäys. Kyllä jotain pitkiä heittopelejä on hieno katsella. On joku Manningin toiminta linjan takana ennen snapia, ja toki sitten myös snapin jälkeen, aika mykistävää katsottavaa. Mutta kuten st.lemiin kirjoitti, niin nuo heittosirkukset eivät kyllä aiheuta minussa mitään kummoisia tunteita. Paljon hienompaa on kun ensin juostaan pari downia, houkutellaan vastustajan puolustus lähelle scrimmagea, ja sitten pamautetaan play actionista kunnon 40 jaardin pommi safetyjen taakse.
Dawkins, ei saatana mikä jätkä. Mua on aina kiehtonut tällaiset team leader-tyypit á la Ray Ray ja Dawkins. No Dawkins ei nyt ihan saman kaliiberin liideri ole, mutta kuitenkin. Joku näissä jätkissä vaan saa aikaan kylmät väreet kun katsoo näitä videoklippejä heistä. Olen tämän tänne kai joskus aikaisemminkin postannut, mutta itse en Dawkinsista oikein voi puhua ilman tätä videota (kyseessä siis se vanha Wolverine-video).anticatabolic kirjoitti:Dawkins lataa ilmat pois slanttia juoksevasta rissusta. Eagles aikojen tähtihetkiä ovat juuri Dawkinsin pelit, Ramssia vastaan 2002 NFCCG piti joukkuetta yksin pystyssä ja ajoi Isaac Brucea ja Holttia paskaksi, 2004-2005 eli superbowl vuonna Dawkinssin hitti Alge Crumplerin pitkästä kuviosta. Homma tiivistyy tähän: http://www.youtube.com/watch?v=qe5B8W8ZyR4 joka tulee katsottua ihan säännöllisesti.
EDIT. Charles Woodson voitti Defensive Player of the Year-palkinnon. Aika vaikea tuota valintaa on lähteä kritisoimaan. Revis olisi ollut ihan yhtä asiallinen valinta, mutta itse en ainakaan osaa näiden kahden väliltä lähteä valitsemaan, että kumpi nyt olisi toista parempi pelaaja.
Viimeksi muokattu: