NFL season 2008–2009

[Troy]

Hehee, tuo on kyllä niin kuvaava termi Byronin heittoliikkeelle. Pallo käy jossain lonkan korkeudelle ennen kuin linko heilahtaa. Jaworski taisi jotain joskus selittää, että tuo tyyli on niin hidas, että siksi se ei toimi NFL:ssä. Mutta hyvin on Leftwich kyllä back upina tällä kaudella pärjännyt.

http://sports.espn.go.com/nfl/news/story?id=3796148

Tuossapa uutinen. Kyse on tietojen mukaan aivotärähdyksestä eli ei pitäisi haitata millään tavalla pudotuspelejä. Tietty jos treeneistä joutuu olemaan sivussa pitkään niin homma vaikeutuu.

 

[st.lemiin]

Hyvä ettei mistään vakavammasta ollut kyse big benin kohdalla.

Muutenhan kierroksen tämän astisissa peleissä pedataan nyt (tällä hetkellä Chicago tappiolla, Tampa tappiolla) WC paikkaa NFC eastille ja tuo paikka siis ratkeaisi Dallas-Philadelphia matsissa. AFC:n puolella NE pistää paineita Miamille ja Baltimorelle.

EDIT: Elämme hienoja aikoja
EDIT2: Pakko kyllä sanoa että todella jännittävä ilta tulossa. Siellä on kuitenkin dal-phi ja den-sd, joissa voittaja pleijareihin. Sitten tietysti vielä tuo AFC:n toinen WC paikka on ratkaisematta...

 

[J.Grönvall]

I love you Raiders! I love you Texans!

Käsittämätöntä draamaa taas ollut tarjolla. Nyt kaikki kulminoituu Eagles-Cowboys-rivalryyn, voiko enää huikeampaa lopetusta saada runkosarjalle. Eaglesin haaveet olivat siis Bucsien ja Vikesin tai Bearsin tappiossa. Uskomatonta kyllä Bucs hävisi Oaklandille, ja Houston piti pintansa Chicagoa vastaan. Eli Tampa ja Chicago ovat 9-7, ja se tietää sitten sitä että joko Philadelphia tai Dallas on kuudes playoff-joukkue, sikäli kuin jompi kumpi ottelun voittaa.

 

[Bone]

Jos nyt oikein jummarsin, niin Bucs puppeloi itsensä ulos playoffseista vikalla neljällä kierroksella ottamalla turpiinsa joka kerta.
Olihan tuo peli ailahtelevaista jo ennen kierrosta 10, mutta usein ne pistivät 3. tai 4. QTR:lla boostia ja tulivat takaa mennen ohi. Sitten jotain tapahtui, eikä ole peli enää ollut samaa. Helvetin prkl.

Noh, pelejä tulee taas ensi viikolla la ja su WC:n merkeissä. Pitää opiskella lisää lajista, kiitos Dummy-kirjan.

 

[Fawkes]

- Detroit Lionsista tuli kaikkien aikojen toinen joukkue joka on pelannut koko kauden ilman voittoa. 1976 vuoden Tampa Bay hävisi myös kaikki ottelunsa, mutta silloin pelattiin vain 14 ottelua, joten Lions teki historiaa häviämällä eniten otteluita yhdessä kaudessa.
- Drew Breesista tuli kaikkien aikojen toinen QB, joka on heittänyt yli 5000 jaardia yhdessä kaudessa (5069). Brees jäi vaivaiset 15 jaardia Dan Marinon kaikkien aikojen kausiennätyksestä (5084).
- Peyton Manning heitti urallaan yhdeksännen kerran yli 4000 jaardia (4004). Toiseksi eniten yli 4000 jaardin kausia on heittänyt Marino (6).
- 2009 Draftin ykkösvaraus menee siis Detroitille. Kakkosvaraus menee joko Kansas Citylle tai St.Louisille, molemmat lopettivat 2-14. En tiedä kumpi voittaa tuon tie breakerin kakkospickista. Sen jälkeen tulevat Cincinnati, Cleveland ja todennäköisesti Seattle, jotka ovat kaikki 4-12 (Seattle tällä hetkellä 3-12).

 

[J.Grönvall]

Joulu on tulossa pari päivää myöhässä. Ensin nuo mainitut avut muualta, ja nyt Eagles dominoi totaalisesti ensimmäisen puoliajan. Joukkueelta onnistui käytännössä kaikki, Cowboysilta ei mikään. Tilanne on 27-3, ja kruununa tuo lopun 50 jaardin FG joka sai juurensa Jonesin fumblesta palautuksessa. Dallasin kaksikko Williams (WR) ja Jones ovat kyllä tehneet tuhojaan oikein kunnolla. '

Voi helvetti, nyt on vaikeuksia katsoa loppuun tätä matsia.

EDIT. B-DAWK!!! Huhhuh...

 

[st.lemiin]

Hyvältä näyttäisi omien suosikkien kannalta. Eagles johtaa 27-3, Ravens 24-7. Peli(t) kestää kuitenkin sen 60min, joten ei juhlita vielä mitään.

EDIT: Uskomaton kierros kyllä ollut tähän mennessä. Saa nähdä mihin hommat kääntyvät.

 

[Fawkes]

Toivottavasti Eagles voittaa, sata kertaa mielummin haluaisin McNabbin ja Westbrookin pääsevän playoffeihin kuin Romon ja Owensin. Go Eagles! Pitääkin tuota toista puoliaikaa vähän vilkuilla kun Kanadankin peli nyt loppui.

EDIT. Mitä helvettiä siellä oikein tapahtuu?!?!? En ehtinyt vielä pelin ääreen kun tilanne on jo 41-3! Eagles palauttanut kaksi rähmäystä TD:ksi kolmen minuutin välein. Hyvää yötä ja onnellista offseasonia Dallas! Ellei tässä jotain täysin mahdotonta tapahdu niin tulemme näkemään huikean saippuaoopperan kauden päätteeksi Dallasista, kun koko Amerikan, ellei jopa koko Maailman joukkue, Cowboys, ei päässyt edes pudotuspeleihin.

 

[maki8511]

dodiin...

Nyt on vikan kiekan toiset pelit menossa ja pleijarikuviot on alkanu aukeamaan. AFC:ssä näillä tuloksilla Tennessee on nro 1 ja Pittsburgh on nro 2. Jos Miami voittaa niin se on nro 3, jos ei niin Patriots voittaa sen divisioonan. Nro 4 seedi ratkeaakin vikassa pelissä. Villin kortin joukkueet on Colts nro 5 ja Ravens nro 6. Elikkä ens vlopun pleijaripelit ois Dolphins/Patriots-Ravens ja Broncos/Chargers-Colts. Kyllä on tosi mielenkiintosia pareja edessä.

NFC:n puolella tillanne myös selventynyt. Giants on 1, Carolina 2, Minnesota 3, Arizona 4, Atlanta 5 ja Philly 6. Pleijariparit ois Minnesota-Philly ja Arizona-Atlanta. Eivät nuo pelitkään ole hullumpia.

Tampa Bay jää ulkopuolelle ihan ansiosta, ei voi 9-3 sujuneen alkukauden jälkeen munia 5 vikaa peliä ja lentää ulos pleijareista samalla. Varsinkin kun ratkasupeli oli kotona Oaklandia vastaan. Chicagon en uskonutkaan voittavan divisioonaansa. Dallasissa voi melkonen mediamellakka alkaa tänään. Päitä vaaditaan varmasti vadille. Muutenkin ensi viikon aikana voi moni koutsi ja GM löytää itsensä kortiston jonosta. Crennel, Lewis, Marinelli vain ennakolta mainittuna.

Saapa nähä miten pahasti kävi Big Benille. Steelersillä on kuitenkin hyvä tilanne että heillä on lepoaikaa 2 vkoa ja asiallinen backuppi Leftwichin muodossa. Ja muutenkin puolustus voittaa pelit steelersille. Brees pääsi todella lähelle Marinon ennätystä, mutta en silti kruunaisi häntä MVP:ksi, sillä kyllä pleijareihin pitäisi MVP:n selvittää tiensä. Veikkaisin Peytonin voittoa tossa pokaalissa.

Nyt jatkamaan Miamin pelin seuraamista...GO FINS!!!

 

[Fawkes]

Kun noita pleijoff pareja katsoo niin kyllä AFC näyttää taas kerran selkeästi kovemmalta konferenssilta kuin NFC. Jos olisin rohkea niin väittäisin, että vain NYG ja Carolina olisivat olleet playoff-joukkueita AFC:ssa.

Miami pitää pelin jännänä loppuun asti. Baltimoren kannalta olisi parempi jos Fins voittaisi, on vähän eri juttu lähteä pelaamaan wild card-peliä Miamiin joukkuetta vastaan jolla ei ole hirveästi kokemusta voittamisesta ja pelkkä playoff-paikka on jo voitto heille sinänsä, kuin mennä arktiseen Foxboroon ja kohdata siellä kokenut veteraanijoukkue.

 

[Cube]

Baltimoren kannalta olisi parempi jos Fins voittaisi, on vähän eri juttu lähteä pelaamaan wild card-peliä Miamiin joukkuetta vastaan jolla ei ole hirveästi kokemusta voittamisesta ja pelkkä playoff-paikka on jo voitto heille sinänsä, kuin mennä arktiseen Foxboroon ja kohdata siellä kokenut veteraanijoukkue.

Siinäpä se. Eihän asialla sinällään niin väliä ollut, kunhan nyt Ravens pleijareihin pääsisi, mutta kyllähän tuota Miamin peliäkin tuli tänään jännitettyä.

Ravens siis mukaan, Patriots ulos. Hyvä kierros muodostui jo noista asioista. Lisäksi vielä Dallas ja HMV-Tampa (en tiedä miksi en tykkää) ulos, niin jopas lämmittää.

Uskon vakaasti siihen, että Ravens ainakin vielä ensi viikolla pystyy voittoon venymään. Sen jälkeen homma muuttuu huomattavasti vaikeammaksi, mutta toisaalta myös odotukset laskevat niin paljon, ettei tappio enää olisi mikään kovin iso kolaus uskomattoman hienosti menneelle kauden jälkeen. Tappio Miamille varmaan harmittaisi aika paljon, koska pidän etukäteen Baltimorea kohtalaisen selvästi parempana joukkueena ja myös ennakkosuosikkina. Ei sekään tätä kautta tosin enää suolaisi, ellei nyt tule jonkun uskomattoman töpeksinnän jälkeen.

Tunnin päästä sitten kierroksen odotetuin (tv-)peli. Kaksi joukkuetta, voittaja playoffeihin. Tosipelit ovat alkaneet, toivottavasti Denver vie.

 

[Fawkes]

Tunnin päästä sitten kierroksen odotetuin (tv-)peli. Kaksi joukkuetta, voittaja playoffeihin. Tosipelit ovat alkaneet, toivottavasti Denver vie.

Kyllä kyllä, itse toivon kuitenkin että Chargers vie.

Eli AFC näyttää tältä:
Wild Card: Miami-Baltimore, Denver/San Diego-Indianapolis
Divisional: Tennessee-huonoiten sijoitettu WC-voittaja, Pittsburgh-parhaiten sijoitettu WC-voittaja

Ravens on selkeä ennakkosuosikki Dolphinsia vastaan ja jos Flacco vaan pystyy pelaamaan samalla tasolla kuin runkosarjassa, pitäisi voiton kyllä Baltimoreen mennä. Toisessa pelissä taas uskon Peytonin voittavan, ihan sama kumpi tulee vastaan. Näin ollen divarivaiheessa vastakkain olisivat Tennessee-Baltimore ja Pittsburgh-Indianapolis. Aika mielettömät matsit on tulossa jos tuollaiset match upit saataisiin. Noista kyllä oikeastaan kaikki jengit ovat ihan SB-ainesta.

NFC:ssä siis:
Wild Card: Minnesota-Philadelphia, Arizona-Atlanta
Divisional: NY Giants-huonoiten sijoitettu WC-voittaja, Carolina-parhaiten sijoitettu WC-voittaja

Noissa wild card-peleissä voi käydä ihan miten vaan. Arizona lähtee Atlantaa vastaan ennakkosuosikkina ja kun kotonaan pääsevät ilmahyökkäystään vyöryttämään niin hyvät on mahdollisuudet heillä. Minny-Philly taas on aika auki. Jos Eagles D saa pidettyä AD:n kurissa, jäisi Jacksonin harteille aikamoinen urakka. Eagles on kyllä ollut loppukauden todella kovassa kunnossa, mutta kuitenkin McNabb ja hyökkäys voi ihan milloin vain jäähtyä ja yhtäkkiä homma ei toimikaan. Ehkä Phillyn asettaisin tässä match upissa hienoiseen ennakkosuosikin asemaan. Henk.koht toivoisin Eaglesin ja Falconsin menevän tästä jatkoon, mutta jos pitäisi rahasta lyödä vetoa niin sanoisin, että Eagles ja Cardinals. Tällöin divaripeleissä kohtaisivat Giants-Eagles ja Panthers-Cardinals? En ihan satavarma ole tuosta Cardinalsien ja Eaglesien järjestyksestä, mutta kai se noin menee, että Cards on loppuun asti sijoitettu Eaglesin edelle.

On kyllä ihan mieletön tilanne tässä vaiheessa kun ei yksinkertaisesti voi sanoa, että kuka on tällä hetkellä kuumin joukkue liigassa. Kuka on se frontrunner tällä hetkellä? Minä en ainakaan osaa tähän kysymykseen vastata. Tai no kuumia ovat ainakin Colts, Ravens ja Eagles, mutta eivät ne sen enempää suosikeita mestareiksi ole kuin muutkaan. Huikeat playoffit siis tulossa.

 

[Troy]

Positiivista tosiaan, että Dallas ja New England jäivät pleijareiden ulkopuolelle. Mielenkiintoisia matseja tulossa heti ensi viikonloppuna ja kyllähän tässä jännitys kasvaa kummasti pelkästä ajatuksesta. Näköjään Steelers kohtaa divisional roundilla Dolphinsin, Chargersin tai Coltsin. Periaatteessa sama kuka noista vastaan tulisi, mutta ehkä se Fins kuitenkin helpoin olisi. Olettaisin kuitenkin, että Colts sieltä vastaan tulee ja Ravens pääsee vääntämään Tennesseetä vastaan. Ensi viikonloppuna pääsee katsomaan lauantai night footballia! =)

 

[J.Grönvall]

Olipas tosiaan mahtava voitto tuo eilinen. Vaikka nyt väsyttää niin valvominen ei haittaa tippaakaan, edes tämä duunissa homehtuminen ei haittaa. Koko kauden ailahtelua, toivon menetystä ja uudelleen heräämistä, ja sitten viimeisellä kierroksella kaikki tähdet kohdilleen ja lopulta 38 pisteen voitto pahimmasta vihollisesta. Voiko enempää pyytää?

Eaglesin voitto oli historian suurin Dallasia vastaan, edellinen ennätys oli vuodelta 1961. Viime viikon masentavan Redskins-tappion jälkeen en pystynyt vitutukseltani edes katsomaan futista, eikä odotukset olleet todellakaan korkealla. En olisi kuuna päivänä uskonut että Oakland voittaa Tampan vieraissa, ja varsinkaan sen jälkeen kun Bucs meni 24-14-johtoon. Mutta tätä on NFL ;)

Itse eilinen peli oli lopulta läpihuutojuttu. Varsinainen ratkaisu taisi tulla jo Buckhalterin TD:n myötä kun Philly siirtyi 17-3-johtoon. Ensimmäisen jakson loppu oli melkoista myllytystä ja Dallas varsinkin oli aivan sekaisin. Cowboys aloitti ihan ok, ja varsinkin Barber ja Witten vaikuttivat vaarallisilta. Jotain kuitenkin tapahtui.

Suuri ero oli joukkueiden peli-ilmeessä. Siinä missä Eagles näytti todella pelaavan playoff-paikasta, oli Dallas kuin myrkyn niellyt täysin pystyyn jäätynyt lapamato. Romo ja Williams lahjoittivat Sheldon Brownille intterin (ensimmäinen 20 matsiin!), joka johti lopulta Newmanin pass interferenceen ja pallo suoraan Dallas 1:lle. McNabb löysi täysin vapaan Brent Celekin ja Lincoln oli ihan sekaisin.

Sitten astuikin esiin puolustus. Ensin FF Dallasin palautuksessa ja siitä vielä Akersin FG. Toisella jaksolla jyräsikin sitten Brian Dawkins, joka oli arkkitehtina sekä Clemonsin (73 yds) että Hansonin (96 yds) maaleissa. Romo näytti ihan muulta kuin tähtikuupalta, etsi syöttöpaikkoja pitkään, juoksi toistuvasti pois taskusta ja sai rajuja niittejä niskaansa. Cowboysilla oli pari kertaa paikka tulla peliin mukaan, mutta juuri niillä kerroilla Eagles D teki TD:n.

Philadelphia oli erinomainen, mutta vaikea sanoa paljonko Dallasin surkeudesta johtuen. Toki se on Dallasin oma asia jos on surkea, mutta 38 pinnaa on kyllä aika helvetisti tällaiseen matsiin. Mielestäni Eagles kuitenkin oli todella hyvä varsinkin ensimmäisellä jaksolla, ja tavallaan se pakotti Romon tekemään ihmeitä sitten toisella. Lopulta se oli kuitenkin suoraan puolustuksen pussiin, kun nopeat endit pääsivät vyörymään niskaan.

Pakko tästä nyt on kuitenkin nauttia, sen verran mahtavaa oli katsella.

Playoffit ovat taas uusi maailma ja vastaan tuli sitten Vikings. Ihan hyvä vastustaja, ja periaatteessa sopii Eaglesille. AP on ennenkin pysäytetty ja sillä tavalla voitettu Vikings. Minnesota on kuitenkin ennenkaikkea maassa tosi kova, liigan paras run D pakottanee Eaglesin heittämään. Eilisen perusteella se ei ole ongelma, mutta toissaviikkoisen perusteella on.

Pidän Phillyn mahdollisuuksia tosi hyvinä, ei Minnesota ainakaan mikään mahdoton vastustaja ole. Saa nähdä mihin tämä boosti nyt kantaa.

Muut wc:t ovat myös mielenkiintoisia. Cardinals ja Falcons on pitkälti Atlantan secondaryn testaamista, ja toisaalta taas Arizona saa vastaansa tasapainoisemman hyökkäyksen. Molempien puolustuspeli on arvoitus ja sikäli hyvin arvaamaton match-up on tulossa. Veikkaan Falconsia jatkoon.

AFC tuntuu ihan selvältä kauralta paperilla. Ravens polkee Miamin nurmikkoon ja huippuvireinen Colts kaataa Boltsin. Vaikka myös Chargers on nyt vaarallinen, niin en usko että vuoden takainen yllätys enää toistuu.

 

[maki8511]

Se on runkosarja nyt paketissa. Viimesellä kierroksella sattui ja tapahtui. Ens lauantaina alkaakin sitten Wild Card pelit. Arizona-Atlanta 23.30 ja San Diego-Indy 03.00. Siinä on valvomista sitten, uudenvuoden univelat pitää yrittää siihen mennessä nukkua pois. Sunnuntaina sitten Miami-Baltimore 20.00 ja Minnesota-Philly 23.15. Kaikki pelit ovat tosi mielenkiintoisia ja varmasti katsomisen arvoisia.

Kyllä uskoisin että Peyton Manningi vie MVP:n ja sitten Brees on OPOY. 16 jaardia jäi tosiaan ennätyksestä. Olisi rikkonut sen, jos olisi hakenut vain jaardeja, eikä hail maryllä voittoa. Vertaillessa viime vuoden tilastoihin, puolustukset ovat olleet rautaa tällä kaudella. Etenkin pittsburghin puolustus on ollut murhaava. Steelers jäi ainoastaan Run Defensessä kakkoseksi, muissa tärkeissä puolustustilastoissa ollessa kärjessä. Saa nähdä miten hyökkäys vastaa huutoon, varsinkin kun Big Benin tilanne on kyseenalainen. Tosin hyvin Willie Parker sai treenata juoksemista eilen Brownsia vastaan.

Ensimmäisiä potkujakin jo tapahtui. Browns laittoi GM Phil Savagen pihalle ja odotettavissa on tämän päivän aikana että Romeo Crennel lentää perässä. Aika surkean ennätyksen tekivät, kun 24 qrteria menivät ilman touchdownia. 49ers odotetusti antoi pysyvän jobin Singletarylle, joka johdatti joukkueen 5-4 recordiin, ja vain 2 pelin päähän Cardinalsista. Voi kun oisivat tajunneet tämän jo viime kesänä. Ja erikoinen päätös JT O'Sullivanin nosto 1.QB:ks syksyllä. Heti kun mies vaihtui Shaun Hilliin, niin alkoi tulokset parantua. Mielenkiinnolla odotan myös mitä tapahtuu Tom Cablelle ja Jim Hasletille. Molemmat eivät mitenkään vakuuttaneet interim coaching postilla. Ja valmentajista puheen ollen, vuoden valmentaja on jompi kumpi Mike Smith tai Tony Sparano. Muistan vielä elokuun lopussa veikkaillessa kauden kulkua, veikkasin Miamille ja Atlantalle maksimissaan 3-4 voittoa. On mukavaa olla väärässäkin.

AP voitti Rushing tittelin, DeAngelo Williamsin juostua eniten TD:a (18). Wide REceivereistä eniten jaardeja sai Andre JOhnson ja TD:ja teki Larry Fitzgerald ja Calvin JOhnson (12). Huvittais tietää onko ennätys, että samassa joukkueessa 3 WR menee yli 1000 jaardin. Arizonassa Fitzgerald, Boldin ja Breaston menivät kaikki tuon rajan yli. Giantsin RB-kaksikko Jacobs-Ward meni molemmat yli 1000 jaardin, joka on sekin harvinainen tapahtuma. Kun taas Carolinan molemmat RB saivat 10 TD aikaseks. Hattua täytyy nostaa kanssa Kansasin Tony Gonzalekselle, joka johti jälleen lähes kaikkia TE-tilastoja. TD tuli 10 ja jaardejakin yli 1000. Tyler Thigben oli eniten juossut QB, vajaalla 400 jaardilla. Gonzaleksen soisi päästä johonkin joukkueeseen, jolla olisi jotain mahdollisuuksia mestaruuteen. Ei varmasti ole hauskaa olla aina jälleenrakentamassa joukkuetta. Ihmettelen myös jos Herman Edwards saa jatkaa koutsina Chiefsissä. Manageri lähti jo eläkkeelle. Ehkä olisi Herminkin aika mennä.

Pleijareitten kanssa yhtä aikaa pitää alkaa suunnatta katsetta jo draftiin päin. NFL.commista löytyy jo Draft-guru Michael Mayockin top-20 seniorilistaa draftia varten. Listalta ei löydy juurikaan näitten glorypaikkojen (QB, RB ja WR) pelaajia. Mutta nämä tulevat varmasti muuttumaan tammikuun aikana, kun monet juniorit jättävät seniorivuoden väliin ja yrittävät NFL:ään. Free Agentti aika alkaa kanssa parin kuukauden päästä ja siellä huonommilla joukkueilla on mahdollisuus löytää oma Michael Turnerinsa jne.

 

[Fawkes]

Mielenkiinnolla odotan myös mitä tapahtuu Tom Cablelle ja Jim Hasletille. Molemmat eivät mitenkään vakuuttaneet interim coaching postilla.

Huvittais tietää onko ennätys, että samassa joukkueessa 3 WR menee yli 1000 jaardin. Arizonassa Fitzgerald, Boldin ja Breaston menivät kaikki tuon rajan yli.

Haslett voi ehkä saadakin jatkoa, mutta Cable ei todellakaan ole oikea mies Oaklandissa, mun mielestä.

Ei ole ennätys, jonain vuonna Indyn Harrison, Wayne ja Stokley vetivät kaikki yli 1000 jaardia.

 

[maki8511]

Kiitos tästä tarkennuksesta. On varmaan Cablella sen takia hyvät mahikset saada jatkoa, koska ei sinne ole tunkua koutseilla varmasti.

Ja Rod Marinelli sai kenkää Lionsista. Ainoastaan WR ja RB koutsit jäi. Koko muu porukkan marinellin vävypoikineen pihalle.

Erikoisia vetokertoimia jenkeissä. Kaikki kotijoukkueet altavastaajiks merkattu.

 

[Fawkes]

On varmaan Cablella sen takia hyvät mahikset saada jatkoa, koska ei sinne ole tunkua koutseilla varmasti.

Ja Rod Marinelli sai kenkää Lionsista. Ainoastaan WR ja RB koutsit jäi. Koko muu porukkan marinellin vävypoikineen pihalle.

Erikoisia vetokertoimia jenkeissä. Kaikki kotijoukkueet altavastaajiks merkattu.

Joo voi olla, että Davis pitäytyy Cablessa, kun häntä on ehkä helpompi hallita kuin näitä nuoria kavereita joiden kanssa hänellä aina menee sukset ristiin jossain vaiheessa.

Marinellin oli PAKKO saada kenkää Lionsista, olisi ollut aikamoinen HV-lausunto kaikille joskus kenkää saanneille valmentajille jos 0-16 luotsannut valmentaja olisi saanut jatkaa. WR ja RB koutsit saivat varmaan jatkaan Calvin Johnsonin ja Kevin Smithin hyvien kausien ansiosta. Detroitissa melkein valmentajaakin tärkeämpi päätös on se, että kenestä tulee GM. Nykyinen interim GM Martin Mayhew olisi kaikinpuolin loistava valinta, mutta hänellä on yksi paha red flag omassa ansioluettelossaan ja se on Detroitin front officeen kuuluminen jo vuodesta 2001 asti, eli koko Millenin aikakauden ajan. Voi olla, että Detroitissa olisi nyt tarpeen tehdä ihan totaalinen pesän puhdistus.

Kyllähän Wild Card-peleissä mun mielestä Arizona-Atlantaa lukuunottamatta vierasjoukkueet ovat suosikkeja.

 

[maki8511]

Ja potkuputki jatkuu...Nyt tuli virallinen tieto, että Jetsi potki Eric Manginin pihalle. Saa nähä miten tämä vaikuttaa Favren tilanteeseen. Alkaa taas se maailmanlopun jankaaminen sen lopettamisesta niin kun viime kesänä. Erikoinen pointti on, että Bill Belichickin entiset apulaiset ei menesty pääkoutsin hommassa. Jets laitto niin paljon rahaa kesällä ja olivat kiinni kärkipaikoissa vielä kuukausi sitten, että ei ollu ihmekkään että koutsi sai kenkää joulukuun romahtamisen jälkeen.

 

[Fawkes]

Ja potkuputki jatkuu...Nyt tuli virallinen tieto, että Jetsi potki Eric Manginin pihalle. Saa nähä miten tämä vaikuttaa Favren tilanteeseen. Erikoinen pointti on, että Bill Belichickin entiset apulaiset ei menesty pääkoutsin hommassa.

Myös Romeo Crennel on nyt virallisesti saanut kenkää, kuten odottaa saattoi. Manginia vielä vuosi sitten hehkutettiin "Manginiuksena" ja hänen piti olla yksi lupaavimmista nuorista valmentajista NFL:ssä. No edelleen hän sitä on ja uskoisin, että voi hyvinkin päästä jonnekin muualle päävalmentajaksi, mutta hommat Jetsien päämiehenä loppuivat lyhyeen.

Favren kanssa Manginilla oli ilmeisesti hyvä suhde, joten ei tämä varmaan ainakaan nostata Favren halua jatkaa. Hän menee tänään magneettikuvauksiin olkapäänsä takia ja jos sieltä jotain isompaa löytyy niin se voisi olla se signaali Brettille, että hän vihdoin malttaisi lopettaa. Tämä kausi ei mikään hyvä häneltä ollut, vaikka jotkut puupäät hänet Pro Bowliin äänestivätkin. Itse toivoin jo ennen kautta, että Favre olisi pysynyt eläkkeellä ja olen edelleen samaa mieltä, joten olisi ihan hyvä jos Favre malttaisi jo lopettaa. Toisaalta onhan hän sen tason persoona, että ei näitä koskaan liikaa pelikentillä ole.

 

[maki8511]

Samaa mieltä Fawkesin kanssa. Favren ois pitäny tajuta lopettaa jo vuos sitten. On se konfrenssifinaali ja uran paras kausi sopiva paikka lopettaa. Ja jos se lopettaa, en ois kovin luottavainen Kellen Clemensiin. Kyllä varmasti Chad Pennington nauraa partaansa miamista käsin. Mitä oon lukenu tosta Jetsistä, niin sielläkin on tapana tehdä aika spontaaneja ratkaisuja ongelmien syntyessä. Ja Draftissa ovat kuuluisia kämmeistään. En välttämättä ois silti Manginia ehkä laittanu pihalle vielä. Mutta toi on normaalia nfl:ssä.

Crennelin lähtö ei ollut minkäänlainen yllätys. Niin paljon rahaa ja odotuksia laitettiin BRownsiin. AFC Northin haastaja, ja paskat. Kaikki isot pelaajat floppas ja kentän ulkopuolellakin tapeltiin. Saa nähä tekeekö Bengalsin Marvin Lewis seuraa. Pari loppukauden voittoa saattaa sumentaa Mike Brownin silmät ja jättää Lewisin paikalleen. Se ois valitettava takaisku joukkueelle.

 

[Cube]

Tuli kirjoitettua näin runkosarjan päätteeksi jokaisesta joukkueesta pieni pätkä. En tiedä oliko nyt kovin paljon järkeä, koska aika itsestäänselvyyksiä pääosin ovat ja aikaakin kului jonkun verran, mutta postaan nyt kuitenkin, kun kerran tuli tehtyä. Eli Power Ranking -muodossa taas:

1. Tennessee Titans (2.)
- Kärkikolmikosta (joka oli mielestäni suht selvästi muita edellä) kenelläkään ei ollut enää merkityksellistä peliä vikalla viikolla. Titans hävisi Coltsille tekemättä pistettäkään, mutta nousee silti yhden sijan listan kärkeen ihan siitä syystä, että sen record oli lopulta koko liigan paras ja se voitti Steelersin viikkoa aiemmin. Tennesseeltä yllättävän kova kausi, vaikka joukkue alkoikin paikoin ehkä vähän hiipumaan toisella puoliskolla. Sen puolustus tiedettiin kovaksi, mutta hyökkäys on ollut loistavan linjansa johdolla myös riittävä. Titans on AFC:n SB-suosikki, vaikken vieläkään ole siitä aivan täysin vakuuttunut. Mielummin näkisin Ravensin Tennesseen kuin Pittsburghin vieraana.

2. Pittsburgh Steelers (3.)
- Nuiji melko merkityksettömässä pelissä Clevelandin maan rakoon ja kaunisteli jo valmiiksi upeita puolustustilastojaan. Voittaa todennäköisesti vähintään yhden playoff-pelin, jos Roethlisberger on kunnossa. Leftwich on tosin parempia back-upeja liigassa ja on tällä kaudella pelannut ihan hyvin aina tarvittaessa. Aloittavan pelinrakentajan vaihtaminen tässä vaiheessa olisi kuitenkin todennäköisesti liikaa, kun hyökkäys ei muutenkaan ole erikoisesti toiminut. Myös special teams -osasto on selvä ongelma. Muillakin huippujoukkueilla on kuitenkin sen verran heikkouksia, että SB saattaa lopulta tulla lähes pelkästään puolustuksen varassa. Uskon tosin hyökkäyksenkin heräävän tosipeleissä ja nostavan vähän tasoaan.

3. New York Giants (1.)
- Giants oli pitkään todella, todella huikeassa kunnossa, mutta nyt alkaa näyttämään siltä, että Burressin ongelmat ja Jacobsin terveystilanne saattavat olla jo ennen kautta paljon (Osi) menettäneelle joukkueelle liikaa. Giants otti joulukuussa vain yhden voiton, mutta pystyi sillä varmistamaan NFC:n ykkössijan ja lähtee pleijareihin mielestäni suosikkina. Pian nähdään onko viime viikkojen hidastuminen ollut vain voimien keräämistä ennen lopullista repäisyä vai onko joukkueen kuntopiikki oikeasti ajoitettu väärin. Veikkaan ensimmäistä, kunhan Jacobs pystyy pelaamaan. Ensi kaudeksi Jacobsista on ehkä varaa luopuakin, kun kaverin palkkavaatimukset tulevat olemaan aika isot ja Derrick Ward pelaa hyvin.

4. Indianapolis Colts (4.)
- NFL:n kuumin joukkue yhdeksällä peräkkäisellä voitolla, mutta varsinkin loppupuolella iso osa niistä tuli aika huonoja vastustajia vastaan. Tony Dungy on ollut seitsemän vuotta Indyn valmentaja ja seitsemän kertaa joukkue on voittanut vähintään 10 peliä. Ravens-näkökulmasta pidän Coltsia pelottavimpana joukkueena AFC:n puolelta, mutta en uskoisi sen pärjäävän pleijareissa muita vastaan yhtä hyvin juoksuhyökkäyksen puutteen ja huonon juoksupuolustuksen vuoksi. Mikä tahansa on kuitenkin mahdollista, sillä eipä Coltsilta mitään odotettu pari vuotta sittenkään sen voittaessa Super Bowlin. Peyton Manningin tulee kuitenkin mahdollisissa voitoissa olemaan edelliskertaa selvästi näkyvämmässä roolissa.

5. Carolina Panthers (5.)
- Carolinalla näytti jo olevan romahdus edessään 1,5 kuukautta sitten, kun Jake Delhomme oli aivan syväjäässä peleissä Oaklandia ja Detroitia vastaan. Onneksi DeAngelo Williams aloitti tasonnostonsa samoihin aikoihin ja johdatti Carolinan lopulta lähes NFC:n ykköspaikalle asti. Panthersin juoksuhyökkäys on tällä hetkellä todennäköisesti koko liigan kovin, joten se tulee olemaan vaikea vastustaja kenelle tahansa playoffeissa. Muilla osa-alueilla riittää parantamisen varaa, mutta on Carolina silti aika tasainen joukkue. Williamsin lisäksi myös Steve Smith on hyökkäyksessä erittäin vaarallinen playmaker, joka saattaa ratkaista pelin vaikka yksin. Delhommella on historia hyvänä postseason-pelaajana, joten lähtökohtaisesti häneenkin voi luottaa.

6. Baltimore Ravens (6.)
- Täysin epätodennäköinen kausi. Baltimore ei ehkä ole aivan Miamin tai Atlantan tasoinen yllättäjäjoukkue, mutta ennen kautta en olisi millään uskonut sen yli kahdeksaa voittoa ottavan. Eikä siinä kaikki: Ravensin piste-ero oli lopulta yhdessä Titansin kanssa peräti liigan kovin (+141). Ravens voitti kaikki 11 peliään vähintään touchdownilla, keskimäärin voitto irtosi 18 pisteellä (30-12). Lisäksi viidestä tappiosta kolme tuli neljän tai vähemmän pisteen erolla (PITx2, TEN), mutta toki joukkoon mahtui myös kaksi suurinumeroista tappiota Manningin veljeksille. Kuvaavaa on, että kaikki Baltimoren häviöt tulivat tämän rankingin top4-jengeille. Ehkä se kertoo myös siitä, että Ravens-pelit vaikuttavat omiin arviointiperusteisiini liikaa, mutta siltikin Ravens hävisi vain aivan parhaille runkosarjassa. Toivon saman jatkuvan myös pleijareissa, jos siellä siis ylipäätään täytyy hävitä. Pelkään kyllä, että täytyy, mutta toivottavasti ei siis vielä Miamissa.

7. Atlanta Falcons (7.)
- Kauden tähän asti suurin yllätys. Arizonan ei luulisi olevan mahdoton vastustaja, joten Atlanta saattaa hyvinkin jopa voittaa playoff-pelin. Mike Smith on aika kiistaton vuoden valmentaja ja yhtäkkiä Falconsin tulevaisuus näyttää taas oikein valoisalta. Vähän kyseenalaistan tosin ratkaisua antaa Michael Turnerille yli 370 kantoa (376), kun on kuitenkin melko hyvin osoitettu, että tuo on sellainen raja, jonka ylittämisestä RB:t saattavat kärsiä pahastikin tulevina kausina. Turner oli kuitenkin sen verran pitkään varamiehenä, että kaipa hän pidemmän päälle tuon kestää, vaikka tuleehan siihen päälle vielä pleijaritkin.

8. Miami Dolphins (9.)
- Miami ei oikein missään vaiheessa ole minua vakuuttanut, mutta se lopetti kautensi viiteen peräkkäiseen voittoon, joista neljä vieraissa. Se on kova temppu – olkoonkin, että vastustajat eivät aivan parhaimmasta päästä olleet. Yllättyisin kovasti, jos Dolphins pystyisi voittoon Ravensista, koska match-up ei juurikaan suosi sitä, mutta jo pelkkä playoff-paikka oli sille voitto. Joukkueen tulevaisuus ei mielestäni ole kuitenkaan yhtä valoisa kuin esim. Atlantan, joten ensi kaudesta saattaa taas tulla vähän vaikeampi.

9. New England Patriots (10.)
- Äärimmäisen kova opetus jäädä playoffien ulkopuolelle 11-5 recordilla, mutta säännöt ovat selkeät ja samat kaikille. Itse ainakin tykkään enemmän tästä divisioonavoittajia suosivasta mallista. Bradyn loukkaantumisen piikkiin laitetaan varmasti paljon ja ilman sitä NE ehkä tai jopa todennäköisesti olisikin vienyt AFC Eastin voiton Miamin nenän edestä. Ero pelinrakentajien välillä oli kuitenkin yllättävän pieni ja tilastoja katsomalla näyttää siltä, että viime kauden MVP Brady olisi voittanut New Englandille tällä kaudella vain 1 tai aivan korkeintaan 2 peliä Casselia enemmän. Toki asia on tätä monimutkaisempi. Ensi kaudella Patriots on varmasti taas vahvoilla, jos Brady toipuu kunnolla, mutta mielenkiintoista myös nähdä miten toimivat Casselin kanssa tämän sopimuksen päättyessä.

10. Minnesota Vikings (11.)
- Minnesotan onneksi viimeinen peli oli Giantsille aika merkityksetön. Muutoin olisi playoff-paikka saattanut jäädä väliin. Pleijareissa on sitten hyvällä juoksuhyökkäyksellä ja -puolustuksella mahdollista mennä pidemmällekin, mutta Tarvaris Jacksonin on ehdottomasti jatkettava hyviä otteitaan sen tapahtumiseksi. Eagles on ollut aika huono vieraissa (3-4-1) ja Vikings hyvä kotona (6-2), joten se lähtee suosikkina peliin. Itse tykkään Minnesotasta jo ihan Petersonin vuoksi, mutta tavallaan toivon samalla heidän tappiotaan johtuen Williams-kaksikon pelikieltokikkailusta.

[Jatkuu...]

 

[Cube]

11. Philadelphia Eagles (13.)
- Ravens-pelin jälkeen aika moni oli valmis hautamaan Phillyn, mutta niin vain se nousi haudan partaalta takaisin pleijaritaistoon ja lopulta lunasti itselleen paikan nöyryyttämällä Dallasia viimeisessä pelissä. Andy Reid saattoi samalla pelastaa työpaikkansa. Eagles on osoittanut pystyvänsä voittamaan aivan kenet tahansa ja on sikäli playoffien musta hevonen. Se ei kuitenkaan pääse pelaamaan kotona ollenkaan ja on vieraissa huono, joten eteneminen pidemmälle tulee vaatimaan todella suurta venymistä.

12. San Diego Chargers (16.)
- Teki kovan nousun loppukaudesta ja on hyvässä iskussa pudotuspelejä ajatellen. Indy olisi varmasti ottanut mielummin Denverin vastaansa. Tomlinsonin mahdollinen loukkaantuminen saattaa kuitenkin suolata mahdollisuudet, vaikkei hän normaalissa iskussa olekaan enää tällä kaudella ollut. Näyttää siltä, että muutaman vuoden aivan auki ollut Super Bowl -ikkuna on ainakin hetkeksi sulkeutumassa.

13. Dallas Cowboys (8.)
- Lähes käsittämätön romahdus Dallasilta taas. Zach Thomas sanoi, että joukkueen selkäranka katkesi oikeastaan jo edellisessä pelissä Ravensin kahteen pitkään TD-juoksuun. Kova kolaus se varmasti olikin, mutta Dallasilla oli vielä Phillyä vastaan kaikki omissa käsissään ja joukkue kuoli seisaalleen. Täysin anteeksiantamatonta. Cowboys on nyt tainnut hävitä joku yhdeksän kertaa putkeen runkosarjan viimeisen pelinsä. Ok, osa näistä on varmasti ollut enemmän tai vähemmän merkityksettömiä, mutta tilasto kertoo silti siitä, miten pehmeä joukkue on jo pidempään ollut kyseessä. Tai sitten paineet ovat vaan maan suosituimmalla joukkueella liian suuret. Yhtä kaikki, muutoksia pitää tapahtua. Jos sopimus sen mahdollistaa, pitäisi esim. Owensista ehkä tässä vaiheessa luopua. Itse toki toivon, että joukkue jatkaa tuolla suuruudenhullulla linjallaan, kunhan pysyvät Ray Lewisista kaukana.

14. Arizona Cardinals (20.)
- Jotenkin ei tekisi mieli nostaa Arizonaa edes näin korkealle, mutta Tampa ja Chicago ansaitsevat tippua useamman sijan ratkaisevien häviöidensä johdosta. Cards on NFL:n huonoimman divisioonan keskinkertainen voittaja. Atlantan saattavat jopa tiputtaa (en tosin veikkaa näin), mutta viimeistään sen jälkeen tulee pataan jo rumasti. Keväällä joukkueen on mietittävä vahvistusten hankinnan ohessa sitä, miten hyvää sopimusta ajattelivat Kurt Warnerille tarjota. Mulle kelpaisi puolestaan Suggs/Boldin -vaihtokauppa, mutta se taitaa olla täyttä haihattelua.

15. Tampa Bay Buccaneers (12.)
- Bucsin hyytymisestä on syytetty Monte Kiffinin aikaista eroilmoitusta, mutta tuskin häviöt siitä johtuivat. Tampa ei vaan tainnut alunperinkään oikein olla ihan recordinsa arvoinen jengi. Antonio Bryant nosti sentään tasoa, mutta monelta muilta osin menee jälleenrakennukseksi, kun avainpelaajat ikääntyvät. Joku pysyvämpi QB voisi olla vihdoin hyvä löytää, vaikka väliaikaisratkaisut ovatkin toimineet (enemmän tai vähemmän) hyvin.

16. Chicago Bears (14.)
- Bearsilta jotenkin tasapaksu kausi, joka päättyi lopulta tasapaksuun häviöön nousevaa Houstonia vastaan. Kyle Orton aloitti hyvin, mutta tahti hidastui kauden edetessä, joten saa nähdä onko hän pitkäaikaisempi ratkaisu pelinrakentajana. RB on ainakin löytynyt ja Matt Fortesta on todennäköisesti iloa useammaksi vuodeksi (tosin niinpä piti aikanaan olla Anthony Thomasistakin). Nimilistaltaan tasokkaan puolustuksen pitäisi ensi kaudella taas parantaa muutaman huonomman vuoden jälkeen.

17. New York Jets (15.)
- Jetsiltä Tampan kaltainen romahdus, eikä yhtään harmita. Ei näitä medialemmikkejä jotenkin jaksa ja Favrenkin ura olisi ollut hienompi, jos se olisi Packersissa päättynyt. Jos hän nyt lopettaa, niin ehkä Kellen Clemensille annetaan vielä yksi mahdollisuus. Ja ehkä Vernon Gholstonkin saa ensi kaudella jotain aikaan. Eric Manginin potkut olivat pienoinen yllätys, mutta en lähde kritisoimaan tuollaisen loppukauden jälkeen. Jetsin sopii kuitenkin toivoa, ettei nuoresta ja lupaavana pidetystä Manginista tule ”uutta Belichickiä” jossain muualla, kuten Peter King taisi todeta.

18. Houston Texans (23.)
- Texansilta taas hyvä loppukausi ja toista kertaa putkeen 8-8. Ensi kaudella voittava record ja ehkä joku playoff-pelikin olisi tervetullut asia, koska Houstonissa on tehty ihan hyvää duunia Denveristä hankittuen koutsien johdolla. Helppoa se ei ole tuossa divisioonassa. Steve Slatonista paljastui hyvä ykkös-RB vähän kuin vahingossa ja Andre Johnson pelasi vihdoin todellisen läpimurtokautensa. Jos nämä kaksi ja Matt Schaub pysyvät kaikki ensi kaudella terveenä (ei mielestäni kovinkaan varmaa), tulee Texansin hyökkäys olemaan todella kova – varsinkin kun pakettiin lisätään Owen Daniels, Kevin Walter ja koko ajan parantava linja. Puolustus ei ole toistaiseksi läheskään samaa tasoa, mutta Mario Williamsin ympärille on sentään hyvä rakentaa.

19. San Fransisco 49ers (21.)
- Erittäin hieno homma, että Mike Singletary sai mahdollisuuden päävalmentajana ja vielä hienompi, että onnistui tehtävässään. 49ers voitti neljä viimeisestä viidestä pelistään ja ainoa tappiokin tuli niukasti Miamille vieraissa. En alun perinkään oikein tajunnut miksi viime kauden lopulla niin hyvin pelannut Shaun Hill ei saanut jatkaa pelinrakentajana tämän kauden alussa, vaan homma annettiin J.T. O’Sullivanille. Toivottavasti Hill saa ensi kaudella yrittää alusta alkaen pelattuaan toisen kerran putkeen hyvän loppukauden. Voi tietysti olla, että Alex Smithille halutaan antaa vielä mahdollisuus tai että 49ers hankkii kokonaan uuden pelinrakentajan (esim. Cassel), mutta kaiken maailman saunakaverit saisi ainakin jättää nyt väliin, jos ei Hill kelpaa. Ehkä Martzista olisi syytä hankkiutua eroon asian varmistamiseksi. Voisi kuvitella, ettei hänella ja Singletarylla kemiat muutenkaan kovin hyvin välttämättä kohtaa. [Näinhän tuo lähti, hyvä homma.]

20. New Orleans Saints (19.)
- Tämän kauden voi laittaa osin loukkaantumisten, osin kivikovan divisioonan piikkiin. Playoffien ulkopuolelle jääminen on varmasti New Orleansille pettymys, mutta toisaalta joukkueessa oli lähtökohtaisestikin sen verran aukkoja, ettei niitä pelkällä selittelyllä paikata. Brees osoitti pystyvänsä pyörittämään heittosirkusta välillä vähän nimettömämmilläkin pelaajilla ja NO teki eniten pisteitä liigassa, joten hyökkäyksen vahvistamista tuskin tarvitsee ajatella. Puolustus tarvitseekin sitten (edelleen) paljon enemmän apua. Saints jäi 8-8 recordillaan lopulta divisioonan viimeiseksi, mutta jos asiasta jotain positiivista haetaan, niin (lähtökohtaisesti) otteluohjelma on ainakin vähän muita helpompi ensi kaudella.

21. Denver Broncos (17.)
- Denver oli aika outo joukkue tällä kaudella. Välillä se voitti vieraissa ihan kovia jengejä (ATL, NYJ) vain pilatakseen voitot häviämällä kotona itseään etukäteen huonommille (OAK, BUF). Juoksu kärsi tietysti valtavasti ennennäkemättömästä bäkkien loukkaantumissumasta, mutta toisaalta Shanahan nojasi mielestäni aivan liikaa heittoon myös silloin, kun jollain RB:llä juoksu toimi (YPC:t olivat yleensä hyviä). Hyökkäys on Denverillä kyllä erittäin hyvällä mallilla tulevaisuutta ajatellen, mutta toivottavasti ensi kaudella juoksulla vähennetään Cutleriin kohdistuvaa painetta. Toki myös surkean puolustuksen täytyy petrata ja paljon, koska tappiotilanteissa on vaikea malttaa juosta, eikä se usein järkevääkään ole.

22. Washington Redskins (18.)
- Jotenkin tuntuu siltä, että Jim Zorn saa vähän turhan paljon kritiikkiä muiden tulokasvalmentajien huikeiden onnistumisten vuoksi. Toki Skinsin kausi muodostui isoksi pettymykseksi 6-2 alun jälkeen, mutta täytyy muistaa, ettei joukkue varsinaisesti mikään ennakkosuosikki kauteen lähdettäessä ollut. Toisaalta tappiot Ramsille ja Bengalsille olivat aika säälittäviä ja myös pelaajat (no, ainakin Portis) tuntuivat kyllästyvän Zorniin heti kättelyssä. Kyllä hänelle kuitenkin enemmän aikaa pitäisi antaa ja Washingtonin pitäisi muutenkin rakentaa vähän rauhallisemmin. Näin tuskin tulee tapahtumaan ja siksi Skins tuskin voittaakaan ihan hetkeen mitään. Joukkueen puolustus on kyllä hyvä ja hyökkäyksestäkin löytyy useampi rakennuspalikka, mutta Jason Campbell saattaa olla jo piloilla jouduttuaan oppimaan kaudesta toiseen uusia hyökkäyssysteemejä. Clinton Portisin varassa ei voi kovin kauaa enää ratsastaa. Hän on vasta 27-vuotias, mutta tällä tahdilla tuskin pystyy pelaamaan tehokkaasti enää 1-2 kautta enempää. Toivottavasti myöskään Redskins ei ala isoilla tarjouksilla korottamaan Ray Lewisin hintaa.

[Jatkuu...]

 

[Cube]

23. Buffalo Bills (22.)
- Buffalokin on joukkue, joka aloitti hyvin, mutta hyytyi nopeasti. Neljä ensimmäistä peliä päättyi voittoihin, mutta sen jälkeen saldo oli 3-9. Odotin Buffalolta muutamaa voittoa enemmän ja taistelua WC-paikasta tällä kaudella – näköjään liian aikaisin. Potentiaalia kuitenkin on, vaikka roster ehkä vähän tasapaksu onkin. Saa nähdä lähteekö Bills Buffalosta ennen kuin se nousee taas playoff-joukkueeksi. Toivottavasti ei.

24. Oakland Raiders (27.)
- Tom Cable saattaa saada jatkoa valmentajana Raidersin kiusattua loppukaudesta muutamaa pudotuspelipaikasta taistellutta joukkuetta (DEN, TB). Toisaalta tilanne on Oaklandissa Al Davisin vuoksi sen verran sekava, ettei muitakaan ehdokkaita välttämättä pahemmin ole. Cable pärjäsi kuitenkin ilmeisesti aika hyvin: Viimeiset 6 peliä meni 3-3 ja JaMarcus Russell’kin pelasi (tilastollisesti) lopussa kauden parjaat pelinsä. Raidersin hyökkäys on nuori ja lupaava, mutta kova WR paketista vielä puuttuu. Michael Crabtree olisi draftissa mahdollinen valinta, mutta saattaa ehtiä menemään ennen Raidersin vuoroa viimeisten kierrosten voittojen johdosta. Puolustukseenkin varattavaa kuitenkin riittää ja tärkeää olisi myös saada Nnamdi Asomugha pidettyä. Pääosin Ason ansiosta Oaklandin heittopuolustus on ollut nyt useamman kauden putkeen hyvällä tasolla, joten hänen lähtönsä olisi todella kova kolaus juoksupuolustuksen vuotaessa vuodesta toiseen. Raiders tuskin parantaa vielä ensi kaudellakaan merkittävästi, mutta näin alustavasti voisin kuvitella joukkueen 5-6 voittoa ottavan.

25. Green Bay Packers (28.)
- Tuskin moni olisi ennen kautta arvannut Aaron Rodgersin heittävän 4000 jaardia, 28 touchdownia ja 13 syötönkatkoa, mutta Green Bayn voittavan samalla vain kuusi peliä. Kausi oli Packersille pettymys, mutta odottamattomista syistä. Tulevaisuus näyttää kuitenkin ihan hyvältä, kun Rodgersin lisäksi esim. Greg Jennings ja Nick Collins näyttivät lopullisesti (?) kuuluvansa liigan huippuihin pelipaikoillaan. Jos Packers saa vielä viime kaudella hyvin toimineen juoksupuolustuksensa taas kuntoon, voi joukkue hyvinkin nousta taas 10+ voittoon. Helpommin sanottu kuin tehty toki, mutta ainakin korkea varausvuoro auttaa.

26. Cincinnati Bengals (26.)
- Cincyn loukkaantumistilanne oli kieltämättä taas tällä kaudella melko ikävä, mutta oli joukkue silti todella huono pitkään. Lopussa otti sentään muutaman lohdutusvoiton. Bengalsin hyökkäyspeli meni tietysti palasiksi Palmerin ja Ocho Cincon loukkaantumisten myötä. Houshmandzadeh on nyt lähtökuopissa, joten näyttää siltä, että ensi kaudellakin takavuosilta tuttu huippuhyökkäys loistaa poissaolollaan. Bengalsin puolustus jopa paransi vähän jaardeissa ja pisteissäkin, joten ehkä joukkue muuttuu tasapainoisemmaksi. Puolustuksesta ei tosin löydy ensimmäistäkään Pro Bowl –tason pelaajaa (Jonathan Josephista voisi mielestäni vielä tuollainen pelaaja tulla, mutta hän oli paljon loukkaantuneena tällä kaudella), joten ei Cincy vielä ensi kaudella tästä suosta tule nousemaan. Marvin Lewis saattaa joutua etsimään uutta työpaikkaa, puolustuksen koordinaattorina.

27. Jacksonville Jaguars (25.)
- Jos puhutaan yllättäjien sijaan kauden pettymyksistä, niin Jacksonville on ehdottomasti suurin. Ilmeisesti Mike Smithin menetys kirpaisi todella pahasti ja kun katsoo mitä Atlantassa tapahtuu, on helppo ymmärtää miksi. Jaguarsin yleensä kova puolustus ajautui keskinkertaisuuteen ja joukkueen hyökkäyksestä ei ole pelien voittajaksi, vaikka Maurice Jones-Drew onkin erinomainen ja David Garrard ihan pätevä. Jacksonvillelläkin oli aika paljon loukkaantumisia ja varsinkin hyökkäyksen linjaa koeteltiin pahasti. Joukkueella on tosin melko mukavasti syvyyttä tuolla paikalla. Fred Taylorin ura saattaa loppua tähän kauteen, joten MoJo:n kaveriksi on hankittava uusi RB kantamaan taakkaa. Lisäksi ykkös-WR:n metsästys on jälleen edessä, vaikka potentiaalia tihkuva Matt Jones vähän taas näyttikin merkkejä paremmasta. Viime kesän WR-hankinnat Jerry Porter ja Troy Williamson pettivät molemmat täysin. Uskoisin, että Jags palaa ensi kaudella vähintään kahdeksan voiton joukkueeksi, koska hyviä pelaajia kuitenkin löytyy paljon ja Del Rio on osaava valmentaja.

28. Seattle Seahawks (24.)
- Kun listaa mennään alaspäin, niin jopas alkaa löytymään joukkueita, joilla oli ongelmia loukkaantumisten kanssa. Näin siis myös Seattlen kohdalla: Hyökkäyksen linjan (Gray, Sims, Wahle, Spencer, Jones, Locklear yhteensä 50 peliä poissa) ongelmien lisäksi WR-osastoa (Branch, Burleson, Engram yht. 26 peliä poissa) koeteltiin ja myös Matt Hasselbeckillä oli alusta asti loukkaantumisten täyttämä ja pilaama kausi. Puolustus pysyi sentään aika terveenä, mutta suoriutui siihen nähden tolkuttoman huonosti ollen liigan huonoimpia heittopuolustuksia ja juoksuakin vastaan korkeintaan keskinkertainen. Tatupu, Peterson, Kerney, Trufant ym. ovat sen tason pelaajia, ettei Seahawksin pitäisi kuitenkaan toista kautta putkeen olla näin ongelmissa. Paljon riippuu tietysti nuoremmasta Morasta – jos hän onnistuu päävalmentajana, nousee Seattle varmasti takaisin taistelemaan NFC Westin voitosta heti ensi kaudella.

29. Cleveland Browns (29.)
- Monet taitavat pitää Clevelandia kauden suurimpana pettymyksenä, mutta itse pidin sitä ennemminkin viime kauden ylisuorittajana. Viimeiset pelit olivat kuitenkin jo sellainen häpeäpilkku, että johtoportaan remontti on ymmärrettävää. Myös Brownsin kautta loukkaantumiset varjostivat. Andersonin, Quinnin ja Winslown poissaolot eivät ratkaisseet enää mitään, koska joukkue oli siinä vaiheessa jo mahdollisuutensa menettänyt. Sen sijaan kauden alun loukkaantumiset Jureviciousille ja Stallworthille aiheuttivat ongelmia, koska taso tippui paljon #4 WR Steptoen noustessa aloitukseen. Puolustus oli taas kokonaisuutena huono, mutta nuori takakenttä osoitti merkkejä paremmasta. Clevelandissa olisi paljon potentiaalia, mutta sen hyödyntäminen vaatii nyt hyvän valmentajan ja GM:n. Brownsin tuntien eiköhän nuo valinnat onnistuta jotenkin taas mokaamaan ja joukkueen surkeus jatkuu vielä useamman vuoden. Joku kirous tähän jengiin tuntuu liittyvän.

30. St. Louis Rams (31.)
- St. Louis näytti kauden alussa kevyesti liigan huonoimmalta joukkueelta, mutta onnistui lopulta ainakin Detroitin jättämään taakseen. Häpeällisesti veikkasin Ramsia jopa divisioonansa voittajaksi ennen kauden alkua, tosin kaipa heikossa AFC Westissa mikä tahansa olisi ollut mahdollista. Edelleen olen sitä mieltä, että joukkueesta löytyy useampi hyvä pelaaja, joiden varassa olisi voinut edes vähän menestyä. Uutta valmentajaa ja pelinrakentajaa tuo paketti kuitenkin huutaa, näin aluksi. Ongelma on myös siinä, että monella aloituksen pelaajalla alkaa olemaan ikää sen verran paljon, ettei heidän ympärilleen välttämättä ole järkevä enää yrittää rakentaa. Koko paketti pitäisi varmaan hajottaa jälleenrakennuksen tieltä, mutta mitenköhän Rams saisi siinä vaiheessa parhaan pelaajansa Steven Jacksonin suostuteltua jatkamaan? RB:n peliura on usein lyhyt ja Jacksonilla on jo tähän asti ollut paljon ongelmia loukkaantumisten kanssa. Häntä tuskin hirveästi kiinnostaa haaskata uransa parhaita vuosia jonkun jämäjengin ainoana tähtipelaajana.

31. Kansas City Chiefs (30.)
- Ajatus Tyler Thigpenistä KC:n tulevaisuuden pelinrakentajana oli vähän huvittava ensimmäisen neljän pelin ajan, mutta sen jälkeen heitto alkoi kulkemaan ja kaveri pelasi oikeastaan aika erinomaisen kauden. Thigpen saa varmasti mahdollisuuden näyttää enemmän ensi kaudella, joten Chiefsin ei ainakaan tarvitse pelinrakentajasta huolehtia tänä kesänä. Larry Johnsonin kiukuttelu saaneekin sitten enemmän huomiota, mutta eipä häntä kannata mielestäni väkisin yrittää pitää, eikä välttämättä muutenkaan. Eniten apua tarvitsee puolustus, joka oli aivan liigan surkeimpia tällä kaudella. No, ainakin joukkueen tulokas-CB:t saivat hyvin vastuuta.

32. Detroit Lions (32.)
- Bobby Laynen kirous sai arvoisensa päätöksen(?). Aika uskomatonta, että palkkakaton aikakaudella joukkue voi hävitä kaikki pelinsä. Uskon kuitenkin, että pohjimmiltaan tämä on hyväksi Lionsille. Joukkue on ollut niin pitkään huono, että sen huomaa jo tottuneen siihen. 0-16 iski toivoa herättäneen 7-9 kauden jälkeen vaihteeksi kovaa ja saa varmasti aikaan muutoksia. Onhan se saanut jo. Toivottavasti eivät kuitenkaan mene ottamaan Crabtreeta draftissa ekana, vaan panostavat esim. hyökkäyksen linjaan (LT siis). Toki jos Matt Stafford tai Sam Bradford ovat riittävän hyviä pelinrakentajia, kannattaa heitäkin harkita vakavasti, mutta en itse heistä osaa vielä sanoa (tuskin myöhemminkään, kun en Flaccosta ja Ryanistakaan ollut kovin vakuuttunut). Kova QB voisi kääntää kurssin nopeammin, mutta toisaalta Lionsilla ei ole nyt mielestäni varaa vetää hutia. LT on siinä mielessä yleensä varma varaus, että vaikka se ei osuisi kohdalle, voi pelaajan aina siirtää linjan oikealle puolelle tai muuttaa vaikkapa kelpo guardiksi (esim. Robert Gallery Oaklandissa). Jeff Backus on tosin ihan hyvä LT, eikä pelipaikka ole missään nimessä suurimpia puutteita. Kaikkiaan paras ratkaisu Detroitille voisi olla treidata alas, mutta se ei ole nykyään ihan helppoa ykkösvarausten palkkavaatimusten vuoksi. Detroitin tilanne on joukkueen faneille varmasti piinaava, mutta muille liigaa seuraaville äärimmäisen mielenkiintoinen. Tuskin edes laajennusjoukkue olisi näin huonossa kunnossa.

 

[Cube]

Palkinnoista vielä..

MVP:

1. Peyton Manning, Indianapolis Colts
- MVP-valinta on mielestäni lopulta jopa aika selvä. Perusteista on jo jauhettu, mutta tiivistetään ne vielä tähän: Colts otti tällä kaudella ison määrän (8) viime hetken voittoja, joissa lähes kaikissa (7) Manning oli ratkaisevassa roolissa. Osa niistä (ehkä jopa tärkeimmät) tuli jo alkukaudesta, mutta täysin liekkeihin Manning syttyi vasta joukkueen yhdeksän pelin voittoputken aikana, jolloin hän heitti 17 touchdownia ja vain 3 syötönkatkoa. Manningin tilastot nousivatkin loppukauden myötä tämän palkinnon edellyttämälle tasolle, joskaan ne eivät ole läheskään niin hehkeät kuin suurimmalla osalla aiemmista voittajista.

2. Michael Turner, Atlanta Falcons
- Turner juoksi lopulta 1699 jaardia ja 17 touchdownia. Jokainen tulokas-QB tarvitsee tuekseen tehokkaan juoksuhyökkäyksen ja Turner antoi jo yksinään sellaisen Matt Ryanille (toki linjan avustuksella). Lisäksi Ryanin loistava tulokaskausi vähän hidastui joulukuussa playoff-taiston ollessa kuumimmillaan, jolloin Turnerin merkitys vaan korostui. Pidän esim. Peter Kingiä erittäin hyvänä NFL-toimittajana ja hän varmasti tietää asioista moninkertaisesti minua enemmän, mutta edelleenkään en ymmärrä miten kukaan voi rankata Ryanin Turnerin edelle. Tietysti tilanne on eri, jos olosuhteita aletaan huomioimaan kovinkin tarkasti (Ryan tulokas, vaikeassa tilanteessa Vickin seuraajana), mutta itse en tykkää noin tehdä. Kaikki ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla ja paras/tärkein pelaaja ratkaistaan kentällä.

3. Philip Rivers, San Diego Chargers
- Rivers voisi olla jopa kakkonen listalla, ellei playoff-paikka olisi lopulta irronnut lähinnä Denverin lahjana. Chargersilla oli vaikea kausi Merrimanin loukkaannuttua ja Tomlinsonin pelattua tavallista heikommin. Rivers pelasti. Olisin luullut, että Riversista olisi tullut enemmän Eli Manningin kaltainen QB ja Eli olisi ollut se 4000 jaardin ja 30+ TD:n heittäjä, mutta näköjään ei.

4. Adrian Peterson, Minnesota Vikings
- Muutama TD lisää ja Peterson taistelisi myös kakkossijasta tai jopa voitosta. Nyt hänelle kuitenkin tuli rähmäyksiä lähes yhtä paljon kuin touchdowneja ja vaikka koko kaudella Peterson pelasi tilastojen valossa vain kaksi huonoa peliä, ajoittui toinen niistä kauden toiseksi viimeiseen peliin ja (lähes ratkaisevaan) tappioon Atlantalle kotona. Jos Tarvaris Jackson nousee hyväksi aloittavaksi pelinrakentajaksi, tulee Peterson takomaan ensi kaudella vieläkin komeammat lukemat, kunhan kantomäärät pysyvät samansuuntaisina. Toivottavasti Vikings ei kuitenkaan joudu jatkossa kuormittamaan häntä ihan yhtä paljon, että Peterson saa pelattua pitkän uran.

5. Drew Brees, New Orleans Saints
- Saints ei päässyt pleijareihin, mutta oli kuitenkin Chargersin tavoin 8-8 ja vieläpä selvästi paremmassa divisioonassa. Brees heitti 5000 jaardia ja 34 touchdownia, vaikka yksikään joukkueen RB tai WR (tai TE) ei pelannut 1000 jaardin kautta (maassa tai ilmassa). Lisäksi Saints kärsi paljon loukkaantumisista ja puolustus oli totutun huono. Siinä vasta MVP siis – Brees olisi NO:n playoff-paikan myötä haastanut Manningin ihan tosissaan.

En ottanut lopulta ketään puolustuspelaajaa listalle, koska DeMarcus Waren Cowboys ei päässyt pleijareihin, Ray Lewisilla oli Ed Reed ja Haloti Ngata apuna, Asomughan Raiders oli huono ja Steelers kaksikon Harrison-Polamalu suhteen oli vaikea päättää kumpi on arvokkaampi. Albert Haynesworthin olisi listalle voinut laittaakin, mutta häneltäkin jäi jokunen peli väliin ja Titansin juoksupuolustus ei aina toiminut ihan toivotulla tavalla.


OPOY:

1. Drew Brees
- MVP karkasi siis samalla kuin pleijaripaikka, mutta OPOY Brees ainakin on. Kukaan muu ei pelannut tilastojen valossa lähellekään ennätyksellistä kautta. Heitettyjen jaardien ennätys on toisaalta vähän kaksipiippuinen juttu, koska joukkueet, joiden QB:t keräävät paljon jaardeja eivät yleensä menesty kovin erikoisesti. Silti, NO:n kaltainen joukkue pysyy peleissä mukana vain heittämällä ja Brees siinä onnistui.

2. DeAngelo Williams
- Williams ja Turner ovat aika tasoissa, mutta W:n parempi loppukausi nostaa hänet kärkeen. Kauden toisella puoliskolla bye-viikon jälkeisissä 8 pelissä Williams juoksi 993 jaardia ja 15 touchdownia. Jos receiving-TD:t huomioidaan Williams keräsi koko kaudella 20 touchdownia.

3. Michael Turner
- Turnerin lukemat tulikin jo lueteltua aiemmin, joten ei niistä sen enempää. #2 RB sekä jaardeissa että touchdowneissa.

4. Kurt Warner
- Warner oli pitkään sellaisessa tahdissa, että olisi saattanut tämän palkinnon jopa voittaa, mutta tuo umpisurkea NE-peli taisi ihan viimeistään tiputtaa kärjestä. Sitä ilmankin olisi tehnyt tiukkaa päästä Breesin tasolle. Warnerilla on playoff-kokemusta sen verran, että mielenkiintoista nähdä onnistuuko hän voittamaan Atlantaa vastaan, vaikka se ei tähän palkintoon enää vaikutakaan.

5. Adrian Peterson
- Kuten jo todettua, enemmän touchdowneja ja vähemmän fumbleja, niin Peterson olisi korkeammalla. Jaardit kestävät kyllä vertailun keneen tahansa.


DPOY:

1. DeMarcus Ware, Cowboys
- Olisi pitänyt laittaa Ware kärkeen jo viime viikolla, mutten ilmeisesti ajatellut silloin asiaa aivan loppuun asti. Joka tapauksessa, Ware voittoon hiuksenhienolla erollä isoksi osaksi sen vuoksi, että jäi tällä kaudella vain kahdessa pelissä ilman säkityksiä. Muutenkin neljän säkityksen ero (vrt. Harrison) on jo aika iso, vaikka molemmat ovatkin todella kovia lukemia. Harrisonille etu puolestaan taklauksissa ja rähmäyksissä, mutta tuo ero on jo pienempi. Ware katosi kahdessa viimeisessä pelissä kuvasta liikaa, mutta toisaalta hänellä ei ole ympärillään yhtä kovia pelaajia. Vaikea valinta, jota voisi varmasti pyöritellä vaikka kuinka pitkään.

2. James Harrison, Steelers
- Harrison oli tämän kauden kovista säkittäjistä tasapainoisin. Laittaa huikealla tavalla painetta vastustajan pelinrakentajiin, mutta pystyy myös pelaamaan juoksua ja heittoa vastaan tehokkaasti. Urakehitys ollut vanhemmalla iällä parin viime kauden ajan hurjaa. Saa nähdä jatkuuko se tai saako Harrison ylipäätään pidettyä tällaista tasoa yllä pidempään.

3. Troy Polamalu, Steelers
- Polamalukin pelasi huiman kauden ja etenkin syötönkatkojen korkea määrä yllätti vähän. Atleettinen katko Chargersia (?) vastaan oli kauden hienoimpia niistä mitä näin. Ei Polamalu tuolla osastolla tosin mikään Reed ole, mutta toisaalta pelaa juoksua vastaan paremmin. Joskus tosin liiankin aggressiivisesti ja aivan kärkikahinoista hän ehkä tippuukin sen vuoksi, että välillä ryntäilee itsensä ulos tilanteista. Tykkään Polamalusta aika paljon, vaikka onkin Steelers-pelaaja ja siinä mielessä näkisin hänen mielummin voittavan kuin Harrisonin tai Waren, mutta en usko näin tapahtuvan.

4. Albert Haynesworth, Titans
- Vaikeampi tapaus, koska pari peliä lopusta jäi väliin. Eihän tuolla sinällään tosin väliä ole, koska Titans oli vähintään kakkospaikan jo tainnut varmistaa. Silti en ihan niin paljon Haynesworthille nyt syty kuin viime kaudella, jolloin hänen dominointinsa oli aivan selvää ja ylivoimaista niin kauan kuin silloin terveenä pysyi. Tällä kertaa on muitakin kovia ehdokkaita ja lisäksi Titansia vastaan juoksi useampi RB aika hyviä jaardeja.

5. Nnamdi Asomugha, Raiders
- Asoa on kaikista ehdokkaista vaikein arvioida. Toisaalta vaikka hän olisi liigan paras puolustuspelaaja, ei sillä ole väliä niin kauan kuin hän pelaa surkeassa Raidersissa, eikä kerää tilastoja. Vaikka DPOY ei tietenkään varsinainen MVP-palkinto olekaan, on joukkueen menestyksellä silti pakko olla jotain merkitystä. CB on todella tärkeä pelipaikka, mutta cornerit eivät vaan pysty yksinään pelejä kääntämään tai hallitsemaan pitämällä vartioimansa miehen kurissa. Vähän sama homma kuin LT:n kohdalla siis, noin esimerkiksi.


OROY:

1. Matt Ryan, Falcons
- Ryan voitti jo palkinnon, joten eipä tästä sen enempää. Täysin oikeaan osoitteeseen meni. Se täytyy tosin sanoa, että Ryan sai pelata aika helppoja (heitto)puolustuksia vastaan. Sikäli hehkutus menee välillä vähän yli.

2. Matt Forte, Bears
- Sijat 1-5 ovat erittäin lähellä toisiaan, mutta Forte oli niin iso osa Chicagon hyökkäystä, että etu hänelle. Yhteensä 1700 jaardia ja 12 touchdownia. YPC jäi kuitenkin aika huonoksi (3,9).

3. Joe Flacco, Ravens
- Flacco pelasi puolet peleistään liigan top10-heittopuolustuksia (jaardeissa) vastaan. Silti sujui aika mukavasti ja TD/INT –suhde jäi plussan puolelle. Viimeisessä 8 pelissä 9 touchdownia ja 5 syötönkatkoa. Jaardejakin olisi voinut tulla yli 3000, ellei Ravens olisi vetänyt Flaccoa sivuun viimeisen pelin jo ratkettua. No, eivätpä ne tilastot kovin tärkeitä olekaan siinä vaiheessa, kun playoffeja varten on joukkue valmistautumassa. Ero Ryaniin on ehkä pienempi kuin puhutaan, mutta Flaccon pelissä on edelleen selviä ja jopa pahoja puutteita. Hiljalleen ne alkavat kuitenkin katoamaan ja viime peleissä Flacco on jo laitettu yrittämään enemmän vaikeampia heittoja alkukauden jatkuvien comebackien ja curlien jälkeen. Pallonhallinta säkitystilanteissa on tällä erää varmaan pahin ja potentiaalisesti ratkaisevin ongelma. Heitot ovat usein myös liian korkeita, mikä saattaa johtaa syötönkatkoihin herkemmin.

4. Chris Johnson, Titans
- Nopea Johnson on Titansin (juoksu)hyökkäyksen kulmakivi. Aika sama mille sijalle laittaa välillä 2-5, jonain muuna vuonna voisi olla voittaja.

5. Steve Slaton
- Slatonin tilastot ovat ehkä Johnsonia ja jopa Fortea paremmat, mutta rooli joukkueen hyökkäyksessä pienempi. Myös pari fumblea enemmän. Kuitenkin eniten 100 jaardin pelejä (9, running+receiving siis), joten kenties Slatonissa on ainesta näistä parhaaksi. Koko tosin rajoittaa vähän.

Ryan Clady ja Jake Long kuuluisivat ehkä listalle johonkin, mutta tosiaan vaikea verrata heitä muihin. Myös Eddie Royal oli todella hyvä ja niin oli John Carlsonkin.

DROY:

1. Jerod Mayo, Patriots
2. Chris Horton, Redskins
3. Curtis Lofton, Falcons
4. Brandon Flowers, Chiefs
5. Chris Long, Rams