NakkiFakiiri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers, Charlestown Chiefs
Sama homma täällä. Sunnuntai-iltana Panthersia vastaan tunnelma oli melko maltillinen, kun taas muutamaa päivää myöhemmin Penguinsia vastaan mökä oli selvästi isompi ja "rakas" divarivastustaja herätti selvästi enemmän tunteita.Riippuu paljon ketä vastaan on pelattu myös. Jotain lännen porukoita vastaan tunnelma on todella uninen. Oma ensimmäinen kerta oli Dallasia vastaan ja täytyy todeta ihan sama. Sitten seuraavaksi New Jersey vastassa ja tunnelma aivan eri ja nämä vielä keskellä pitkää kautta.
Se on ihan totta että aika iso etenkin alakatsomoiden porukasta on tullut paikalle selvästi vain vierailulle ja katsomaan menoa ja myyttisen legendaarista Madison Square Gardenia, ja silmämääräisesti näistä moni oli pelkkää turistiporukkaa ja pukuhemmoa joille Rangers ei ollut selvästi niin iso juttu. Ne pelipaitoja kantavat mölisijät ja intohimoisempi porukka löytyi sieltä piippuhyllyltä, eikä ihme sillä jos pelejä haluaa käydä katsomassa useamman per kausi, nuo alakatsomoiden hinnat pitävät huolen siitä että ei sinne kovin usein viitsi lähteä. Tällä on ymmärrettävästi aika latistava vaikutus yleiseen tunnelmaan, mutta vähän veikkaan että pudotuspelien aikaan myös alakatsomot ovat täynnä vähän intohimoisempaa porukkaa.
Noita alkushowta on tullut nähtyä niin tuolla, kuin mainitulla Nokia Arenallakin sekä liiga- että NHL-matsien yhteydessä, mutta en kyllä osaa oikein sanoa miltä osin kumpikaan olisi ollut merkittävästi parempi, ja mikä olisi tehnyt Nokia Areenan vastaavasta jotenkin erikoisemman. Suomen mittakaavassa ja muihin liigaseuroihin verrattuna se on toki täysin ylivertainen, ei kahta puhetta.
Kyllähän tuo kupla saattaa puhjeta monella muullakin kun pääsee oikeasti ensi kertaa sinne rapakon taakse ja paljon puhutun tarunhohtoisen äärelle (hyh, tuo sana nostaa joka kerta vähä oksennusta kurkkuun) ihan livenä, ja aika äkkiähän se käy selväksi että eihän tämä nyt ihan vastaa sitä tunnelmaa, mitä taitavasti editoidut hypevideot paikan päältä antavat ymmärtää. Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta kyllähän yleisö lopulta aina tunnelman luo, jos on luodakseen. Viime vuosien ajalta näkemistäni peleistä paras tunnelma on ollut ylivoimaisesti muutama viikko takaperin III-divarin finaalipeleissä, vaikka yleisöä on vain arviolta muutama sata ja hallikin kaikkea muuta kuin hulppea areena. Fiilis oli sensijaan aivan katossa, ja sehän se loppuviimein kokemuksen arvon määrittää eikä hulppeat puitteet.