Kuten tuossa ylempänä todetaan ja itsekin tuonne ottelusarjaketjuun laitoin: Peli ei oikein missään vaiheessa kautta ollut mitenkään erityistä satunnaisia välähdyksiä lukuunottamatta. Tarasenko ja Kane eivät sekoittaneet mitään hyvin toimivaa kokonaisuutta, koska mitään sellaista ei ollut olemassakaan. Ehkäpä sitä vaan yksi jos toinenkin, minä mukaanlukien, ajatteli, että se siitä korjaantuu pudotuspelien käynnistyessä (ja kenties uusien hankintojen avittamana). No eipä korjaantunut vaan vanhat totuudet siitä, että runkosarjan hyvät 5 vs 5 joukkueet ovat hyviä 5 vs 5 joukkueita myös pudotuspeleissä pitivät tälläkin kertaa paikkaansa. Ja, että huonot 5 vs 5 joukkueet, kuten Rangers Gallantin(kin) aikana, ovat tasakentin pulassa.
Onko valmennus ja pelaajat samalla sivulla? Panarin, Fox, Zibanejad, Kane yms.. Artistia artistin perään. Gallant taas vannoo luistelun ja työnteon perään. Täydellisessä maailmassa tuo kuulostaa loistavalta kombolta että saadaan artisteille työhaalarit niskaan mutta pelien koventuessa varsinkin tuo kiekollinen peli viisikkotasolla on melko köyhää.
Rangers oli täydellisen kyvytön pääsemään kiekollisena omalta alueeltaan ulos vaan poistuminen oli lähinnä sitä, että roiskastiin keskialueelle ja jos sen sieltä joku omista onnistui nappaamaan niin äkkiä päätyyn ja siitä vaihtoon (Devils sen sijaan hienosti vaihtoi jatkuvasti kiekon kanssa). Kun omalla puolustusalueella pelaaminen on jatkuvaa selvitymistaistelua niin ei sitä energiaa vaan riitä enää siihen, että saisi vietyä pelin vastustajan päätyyn painittavaksi tai pyöritettäväksi. Siitä seuraa mielikuva, ettei yritystä ole tarpeeksi, vaikka kyse on siitä, että (taktinen) toteutus on niin heikkoa, ettei mitenkään ehdi näyttämään sitä yritystä siellä ylhäällä.
Panarinilla taisi olla tälläkin kaudella koko nhl:n eniten maalipaikkoihin johtaneita kiekon tuomisia hyökkäysalueelle. Pudotuspeleissä tuo loppuu Panarinin osalta vaan tuo ryhtyy pitkälti toteuttamaan tuota samaa roiskimista päätyyn ja varmanpäälle pelaamista, jolloin se kaikki mikä tekee Panarinista oikeasti hyvän katoaa pelistä. En tiedä soveltuuko Panarinin peli pudotuspeleihin, mutta on selvä, että Panarin joka ei pelaa omaa peliänsä ei ainakaan sovellu.
Tulevaisuuden suhteen fiilikset ovat aika kaksijakoiset, enkä ihan yhtä positiviisella mielellä ole kuin
@Aake tuossa ylempänä. Tietysti niin kauan kuin maalivahti on maailman paras voidaan koska tahansa päästä pitkälle (vaikka yhdeksän maalia yli odottaman torjuminen ei tänä vuonna riittänyt edes toiselle kierrokselle) ja Foxin voi olettaa olevan tuota Norris-tasoa seuraavatkin muutamat vuodet. Sen sijaan siellä on, kuten on jo moneen kertaan puhuttu, tuo koko muu kallis ydinryhmä (Panarin, Zibanejad, Kreider, Trocheck, Goodrow, Trouba) pitkillä siirtosuojatuilla sopimuksilla ja näistä jokainen on sellaisessa iässä, että jääkiekkoilijan ura on keskimäärin tuossa vaiheessa jo kääntynyt tai kääntymässä laskuun. Jonkun taso putoaa nopeammin kuin jonkun toisen ja joku Kreider on sellainen luonnonoikku, että voi hyvinkin vaikka pitää tuon tasonsa, mutta kollektiivina tuolta porukalta tulee odottaa joka vuosi vähän vähemmän kuin edellisenä. Tuo tarkoittaa tietysti samalla sitä, että hinta/laatu -suhde heikkenee koko ajan ja se taas on kaiken ydin näin cap-maailmassa.
Budjetissa ei tosiaan hirveästi liikkumavaraa ole ja voi olla vaikea saada ketään noista tähdistä luopumaan pykälistään (vaikka kaikilta pitäisi kysyä), joten isot muutokset kesällä ovat epätodennäköisiä. Goodrow:lla esto koskee 15 joukkuetta, joten ehkä sen saisi tumpattua johonkin.
Toiveissa olisi, että nyt kun Gallantin eväät on perinteisesti kahden kauden jälkeen syöty seuraava valmentaja olisi joku joka kykenee luomaan vahvan 5 vs 5 systeemin Shesterkinin eteen. Rangers ei kuitenkaan palkkaa ketään pienten piirien ulkopuolelta, joten kartoittaessa voidaan huomata, että Calgarystä sai juuri potkut yksi, jonka joukkueet totutusti jauhavat aika kovia maaliolettamia ja puolustuskin pelaa.