Oikeastaan ei ole edes yllätys, koska Rangersilla on NHL:n selvästi paras valmentaja.
Voi olla näinkin, todennäköisempää että ei ole. Tiettyjä negatiivisia piirteitä on hänestäkin tällä kaudella kyllä löytynyt, erityisesti peluuttamiseen liittyen. Näitä ongelmia on kuitenkin toistaiseksi ollut helppo katsoa sormien läpi tuon .671 -saldon takia, josta saa antaa aika paljon krediittiä joukkueensa maalivahdille ja ylivoimalle. Ja tuota ylivoimaakaan ei ole kukaan suunnitellut, vaan siellä on poikkeusyksilöt vain pelanneet niin kauan yhdessä että tuntevat toisensa.
Se missä Gallant on sitten ylivertainen moniin kollegoihinsa nähden on tuo henkinen valmentaminen ja karisma. Pelaajat ostavat sen mitä hän myy, sillä uskovat Gallantiin ja hänellä on CV:tä metodiensa tueksi. Vahvana auktoriteettina saa sitten pelaajat sitoutumaan kollektiiviin ja repimään itsestään parasta irti. David Quinn tiimeineen ei tässä onnistunut. Oikeastaan ainoa mitä Quinn sai aikaan, oli nuorille pelaajille pelon yrittää tehdä mitään luovaa kiekon kanssa. Tässä on sitten jälkiviisaasti mennyt about yhden runkosarjan mitta, että Lafreniere ja kumppanit uskaltavat pelata taas jääkiekkoa.
Mutta ei siellä oikein mitään vahvaa pelikirjaa ole takana. Kyllä he toki osaavat 1-3-1 -muodossa keskialuetta puolustaa siinä missä muutkin, mutta vaistoilla mennään.
---
Oliko se nyt sitten 17 vai 18 ottelun voittoputki? No ei ole enää. Mutta niin vain aikanaan se Undertakerkin hävisi WrestleManiassa. Olen tyytyväinen, ettei joukkue lamaantunut Tampan hyvästä alusta, ja alkanut ajattelemaan että nyt on ruosteet viimeistään hangattu pois. Sen sijaan kotijoukkue oli lievästi tai erittäin vahvasti kuskin paikalla sen 45 minuuttia pelistä, Tampa sitten taas ryöpytti menemään jokaisessa erässä yhden viisiminuuttisen, ja loivat kyllä riittävästi paikkoja että olisivat voineet ryöstää ottelun.
Jos verrataan Floridaan, niin he eivät saaneet noita itä-länsisyöttöjä pelattua hyökkäysalueella sitten yhtään omiin lapoihin, nyt NYR tekee sitä säännöllisesti. Sehän oli sitten kuitenkin tiedossa että miten käy, kun mestarit pysyvät kyttäysasemissa mukana ja joukkue vetäytyy kolmannessa erässä kilpikonnaan pelaamaan kelloa vastaan. Se oli oikeastaan kutsu syömään Tampalle, joka järjestikin melkoisen rallin tuohon loppuun. Tällä kertaa senttipeli ei ollut puolesta. Loppua seuratessa ei paljon hengitetty ruudun takana.
Olisin kyllä henkilökohtaisesti toivonut aktiivisempaa otetta Rangersilta vielä kolmannen erän johtoasemassakin. Keskialuetta tukittiin hyvin ja pakotettiin vastustajaa virheisiin, mutta sitten taas puolustuspäässä valittiin liian helposti roiskaisu keskialueelle. Pelin aikana nähtiin lukemattomia lähtöjä, jossa mentiin välillä jopa leikitellen karvauksen ohi - miksi ei luotettu tähän? Rangers on kuitenkin nopeampi joukkue jäällä, ja omaa kyvyn saada Tampan juoksemaan kiekon perässä. Pointin puute näkyy erityisesti Tampan pelinopeudessa.
Alkaa taas paisumaan viesti mammutiksi, mutta pari lyhyttä nostoa vielä pakko tehdä:
- Fox/Hedman olivat kuin yö ja päivä. Siinä missä Hedman teki tyhmiä virheitä enemmän kuin olen häneltä nähnyt moneen vuoteen, niin Foxin kohdalla ei löydy sopivaa superlatiivia kuvaamaan hänen hyvyyttään. Ei varmaan tarvi kuvailla mitä siellä jäällä tapahtui.
- Vasilevskyn kohdalla on aika nopeasti narratiivi muuttunut siihen, että ei riitä ja kilpi ylä vuotaa. Media ja yleinen mielipide ei paljoa armoa anna - juurihan se oli kaikkien aikojen paras maalivahti.
- Troubalta paras peli ehkä koskaan ikinä missään. Putosin laskuista, että kuinka monta kertaa pelasti jäällä olleen viisikon ratkaisuillaan tai virheiden paikkailullaan. Tällä kertaa junan alle jäi Cirelli.
- Chytil alkoi saamaan erityistä rakkautta vastustajalta. Jatkuvasti sai ottaa poikkaria vastaan.
Mutta jatketaan eteenpäin. Neljä tarvitaan, ja seuraavat kaksi voittoa on paljon vaikeampi saavuttaa.