En edes yritä pukea sanoiksi kaikkea, mitä päässä liikkuu, mutta koetan sepustaa jotain.
Talvella 2010 olin äimistynyt, kun uutinen Kovaltshukin hankinnasta julkaistiin. Monena vuonna Lamoriello oli koettanut hankkia isoja nimiä (esim. Marian Hossa) joukkueeseen, mutta haaviin oli tarttunut lähinnä täytemiehiä. Sitten tuli liigan top 10 -hyökkääjä ja vielä pilkkahintaan.
Jos tunnelmat kolme ja puoli vuotta sitten olivat äimistyneet, nyt olen vähintään tyrmistynyt, epäuskoinen ja surullinen, koska tämä supertähti saapui ja lähti yhtä yllättäen.
Kovaltshuk sopeutui alkukangertelujen jälkeen Devilsiin erinomaisesti ja sitoutui joukkueen kulttuuriin esimerkillisesti. "I want to learn how to play defense" ei ollut vain puhetta. Kovaltshuk todella halusi oppia uutta ja kehittyä paremmaksi pelaajaksi. Kaikki merkit viittasivat siihen, että Devils on Kovyn joukkue pitkälle 2020-luvulle.
Kovy jatkaa uraansa Pietarin SKA:ssa ja ainakaan rahasta ei tule pulaa, jos ja kun Puck Daddyn siteeraamaa Pavel Lysenkovia on uskominen. Lou Lamoriello totesi puolestaan, että ajatus paluusta syntyi työsulun aikana. Tästähän oli puhetta jo viime talvena. En olisi uskonut kuitenkaan, että Kovy todella valitsisi KHL:n pysyvästi. Hänellä oli tilaisuus tehdä niin jo kesällä 2010, jolloin hän asettui Pohjois-Amerikkaan.
Mitä tulee tuohon sopimuksen purkamiseen, niin Devilsillä on tässä tilanteessa vain hävittävää. Jos pelaaja ei halua jatkaa seurassa eikä edes koko liigassa, ainoa oikea tie on purkaa sopimus. Loun ja Kovyn suhde on kuitenkin ollut tähänkin asti avoin ja asiat on varmasti keskusteltu halki. Ei tästä nyt voi sanoa, että Kovaltshuk olisi varsinaisesti tehnyt seuralle palvelusta, mutta ainakaan hänen poistumisestaan ei näyttäisi tulevan monen kuukauden pituista saippuaoopperaa.
Kovaltshukin lähtö on valtava menetys Devilsille, jonka ulottuvuudet paljastuvat vasta kauden mittaan. Voi olla, että tästä syntyy jopa kriisi. Aika näyttää. Silti tämä on kaukana kesän ja syksyn 2005 painajaisesta, jolloin oli oikeasti vaikeaa. Scott Niedermayer lähti Anaheimiin, Scott Stevens lopetti uransa, Pat Burns taisteli syöpää vastaan ja Patrik Elias oli A-hepatiitin takia sivussa. Joukkue saatiin hädin tuskin mahtumaan palkkakaton alle ja Niedermayerin, Stevensin ja Eliaksen jättämän aukon täyttäjiksi Lou hommasi legendaarisen trion Mogilny, Malakhov, McGillis. Ei ihme, että Loulle palveluksen tehneen Larry Robinsonin terveys petti jo ennen joulutaukoa.
Edes tuon koko organisaation läpi kulkeneen kriisin aikaan ei Devilsissä aloitettu mitään "jälleenrakennusta", eikä Lamoriello ala nytkään toimia periaatteidensa vastaisesti. Ilja Kovaltshuk ei ole Devilsiä suurempi. Mestaruuden tavoitteleminen joka vuosi on Lamoriellon Devilsille kunnia-asia. Kuulostaa ehkä liiankin juhlalliselta, mutta koko organisaation toiminta perustuu tälle ajatukselle. Ja tämä ideologia on pitänyt seuran hengissä.
Täällä jo moni tuntuu pitävän Devilsiä lottery-joukkueena, jolla ei tosin ole omaa ykkösvarausta. Sanon vain, että nyt heinäkuussa on liian aikaista vetää johtopäätöksiä mihinkään suuntaan.
Devilsin ratkaisu pitää kesän 2012 ykkösvaraus ja luopua ensi kesän varausvuorosta perustui organisaation tarpeeseen saada nuoria pelaajia kasvamaan taustalle. Devilsin pitää kuitenkin uusiutua tulevina vuosina ja merkittävä vaihdos tapahtuu vuosien 2014-2016 välillä, jolloin esimerkiksi Eliaksen ja Zubrusin nykyiset, molempien uran viimeiset pitkät sopimukset umpeutuvat. Tuolloin tarvitaan uusia nuoria pelaajia sisäänajettavaksi ja esimerkiksi juuri kesän 2012 ykkösvaraus Stefan Matteau on yksi näistä nimistä, joilta organisaatiossa odotetaan paljon.
Kannattiko Devilsin ottama riski Kovaltshukin kanssa? Ei. Pitikö riski ottaa? Ehdottomasti. Tilaisuuksia kiinnittää Kovaltshukin tasoinen pelaaja joukkueeseen tulee ehkä kerran vuosikymmenessä, jos silloinkaan.
Se tästä nyt aluksi. Jatketaan joskus myöhemmin.