Bruinsia vastaan pelattiin vaihteeksi tuttu ja turvallinen vahva ottelu, joka meni maaleja lukuun ottamatta vahvasti. Ei vaan, pakko sanoa, että Devils pelasi vahvasti ja olisi ansainnut pelistä voiton. Tuollaisella pelaamisella tulee tulosta myös pudotuspeleissä, kuten Evil totesi. Jos siis itse tekee maaleja. Ja tuttuun tapaan Devilsin uurastus palkitaan takaiskumaalilla, jossa vastustaja saa helposti/tuurilla maalinsa. Tällä kertaa voittomaali kimposi verkkoon Jagrin hokkarista.
Tehottomuus maalipaikoissa alkaa jo sattua silmiin. Vielä toistaiseksi Devils ei ole onnistunut löytämään reikää maalivahtien rintapanssareista ja patjoista, mutta yritys on ollut vahva.
Patrik Elias on konkari, kenen puoleen katson anovasti siinä toivossa, että hän alkaisi pelata suoraviivaisemmin maalipaikoissa ja hakemaan säännönmukaisesti korkeita laukauksia ohjauksien ja pikkunättien neppausten sijaan. David Clarksonin taas voisi kylmästi herättää viikkoja jatkuneesta päiväunesta, jossa hän on samettikätinen taitopelaaja. Hänen on turhaa yrittää hakea maaleja millään taitosuorituksilla tai suorilla vedoilla ilman maskia. Clarkson on tehokkaimmillaan, kun hän runnoo niska kyyryssä maalille haistamaan ohjurit ja irtopalat. Niistä on Clarksonin maalit tehty. Kukaan ei kuvitellut, että Clarkien alkukauden tahti jatkuisi läpi runkosarjan, mutta viime viikkojen tehottomuus on jokseenkin seurausta siitä, ettei Clarkson pelaa vahvuuksiensa mukaisesti. Varmaan jotain vaivojakin on, mutta nykyvireessään Clarkson lähinnä tekee itsestään helpon puolustettavan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Clarkson harhautuu elementistään sivuun. Onnistumiset tahtovat saada hänet yrittämään toistuvasti niitä asioita, jotka menevät putkeen silloin, kun oma peli kulkee huippuvireessä. Näin kävi myös muutama vuosi sitten, kun Clarkson pelasi 17 maalin kauden ja alkoi yrittää taitopelaajille kuuluvia temppuja.
Kaupankäynnistä
Devils nappasi tosiaan Phoenixista vanhan tutun Steve Sullivanin. Hänet saatiin käytännössä ilmaiseksi, kun Devils maksoi vastineeksi 7. kierroksen varausvuoron.
Odotan Sullivanin tuovan panoksensa ylivoimapeliin ja vahvistavan kahta alempaa ketjua. Vaikka sekin on mahdollista, että DeBoer roolittaa ketjuja, jolloin Sullivanin paikka voisi löytyä esimerkiksi 1990-luvun puolivälin aikaisen ketjukaverin Eliaksen rinnalta. Sullivan tuo DeBoerille uuden vaihtoehdon ketjujen rakentamiseen ja lisää kilpailua pelipaikoista. Esimerkilliseksi taistelijaksi tiedetty veteraani sytyttää toivottavasti muutkin tappelukseen pudotuspelipaikasta. Vaikka mitään erillisiä sytykkeitä ei pitäisi enää tarvita.
Toitotin taannoin sen top 6 -hyökkääjän perään, mutta tässä tilanteessa toive oli silkkaa haaveilua. Lamoriello teki viisaasti, kun ei lähtenyt siirtorajan (tälläkään kertaa) huutokauppaan mukaan ja maksamaan maltaita esimerkiksi Jason Pominvillestä tai Drew Staffordista. Devils on käyttänyt viimeisten kahden vuoden aikana runsaasti varausvuoroja kaupantekoon ja niskassa on vielä tuo ykköskierroksen varauksen pakkoluovutus. Tarjolla ei kuitenkaan ollut ketään sellaista pelaajaa, jonka vuoksi ykköskierroksen varaus olisi ollut mielekästä kaupata ja mennä kahteen seuraavaan varaustilaisuuteen ilman omaa ykkösvarausta. Tämä olisi ollut tuhoisa ratkaisu varsinkin, kun Devilsillä on edessä osittainen sukupolvenvaihdos tulevien 2-3 kauden aikana, kun seuraava erä vanhaa kaartia (=Marty, Patty ja Zubrus) päättää uransa, tai vaihtaa joukkuetta.
Lueskelin huvittuneena hfboardsin (jokavuotista) siirtorajan aikaista joukkohyppyä kielekkeeltä alas, kun Devilsiin ei hankittu nimimiehiä. Lamoriello palvattiin tänäkin vuonna, kun naapurijoukkueisiin siirtyi isoja nimiä, mutta punamustiin ei liittynyt kuin Steve Sullivan. Kuten sanottua, minäkin toivoin maalipyssyä kahteen ensimmäiseen ketjuun, mutta sellaisen hankkiminen olisi vaatinut joko ylihinnan maksamista tai sitä, että Jay Feaster olisi vastannut Loun puheluun. Tynkäkauden markkinat olivat varsin suppeat, sillä vain muutama joukkue oli pudonnut playoff-kelkasta ja avannut myyntilinjastoa.
Isojen peliliikkeiden sijaan Lamoriello on tälläkin kaudella tehnyt hyviä, erityisesti kustannustehokkaita, liikkeitä joukkueen vahvistamiseksi. Andrei Loktionov on ollut suorastaan erinomainen liityttyään punamustien vahvuuteen. Myös Ponikarovski ja D'Agostini ovat kumpikin täyttäneet miehen mentävän aukon joukkueessa, vaikkeivät ole sadetansseja esittäneet. Tässä vielä yhteenveto kuluvan kauden pelaajakaupoista.
Andrei Loktionov <-> 5. kierroksen varausvuoro vuoden 2013 draftiin
Aleksei Ponikarovski <-> 7. kierroksen varausvuoro vuoden 2013 draftiin ja 4. kierroksen varausvuoro vuoden 2014 draftiin
Matt D'Agostini <-> 5. kierroksen varausvuoro ja ehdollinen 7. kierroksen varausvuoro vuoden 2015 draftiin
Steve Sullivan <-> 7. kierroksen varausvuoro vuoden 2013 draftiin.
Pari ajatusta joukkueen nykytilasta
Gulittin taannoisessa
blogitekstissä nostettiin esille kemioiden merkitys joukkueen menestyksessä. Mielestäni kemioihin tai pikemmin niiden puutteeseen kietoutuu kuluvan kauden peliesitysten ydin.
Zach Parisen lähtö jätti tietenkin ammottavan aukon, jota pitää koettaa paikata. Parisen tehot hyökkäyspäässä ovat merkittävä menetys sinänsä, mutta erityisen suuri kysymys on, kuka/ketkä nousee pelaamaan vastustajan parhaimpia pelaajia vastaan. Hän nyt on kuitenkin pelipaikkansa eliittiä puolustuspelaamisessa, huikea ukko alivoimalla, terhakka karvauspelissä ja mitä näitä muita hyviä ominaisuuksia nyt onkaan.
Näin höpöttelin kauden aattona. Odotin, että Devils olisi ollut ehyempi kuin mitä viimeisten viikkojen aikana on nähty. Toki loukkaantumiset ovat sotkeneet tilannetta ja pakottaneet DeBoerin kokeilemaan erilaisia koostumuksia, mutta silti olen suorastaan ymmälläni, miten hukassa pelaajat ovat olleet. Zach Parisen lähtö ilmeisesti rikkoi joukkuetta enemmän kuin osasin ennakoida, vaikka jo kauden alla oli tiedossa, että hyökkäys pitää roolittaa uudelleen ja sen onnistuminen on ratkaisevaa kauden onnistumisen kannalta. Merkittävin Parisen lähdöstä seurannut ongelma on, että avainpelaajista Kovaltshuk ja Zajac eivät oikeastaan ole missään vaiheessa kautta saaneet yhteispeliä kulkemaan oikeastaan kenenkään kanssa. Kun tilannetta kuorrutetaan kroonisella tehottomuudella, tuloksena on hillitön ketjuruletti ja
kemiattomuus. Käsi ylös, kuka muistaa, milloin Devilsillä on viimeksi ollut kasassa ykkös- tai kakkosketju, joka on tehnyt tulosta ja pelannut yhteen kolmikkona?
Toiseksi Devils ei ole pystynyt pelaamaan samanlaista prässipeliä kuin viime kaudella. Sillä ei ole yksinkertaisesti, ja odotetusti, ollut laittaa kahteen ensimmäiseen ketjuun korvaavia pelaajia Parisen tilalle, jotka pystyisivät lähellekään samanlaiseen suoritukseen kuin #9 vastustajan parhaita vastaan ja olisivat päälle päätteeksi päteviä maalintekijöitä.
Tuloksellisesti Devils on suurin piirtein niillä sijoilla, joille sen voi olettaakin päätyvän. Parempaankin sijoitukseen on toki (ollut) edellytyksiä, mutta nyky-Devilsin realistinen paikka on pudotuspeliviivan tuntumassa. Viime kauden menestystä ruokki se, että joukkueen sairastupa tyhjeni otollisesti ennen pudotuspelejä ja että punamustien pelillinen kuntohuippu ajoittui kevääseen.
Ja vielä noihin Lamoriellon tekemiin kauppohin. Mitään valmisvastausta Parisen korvaajaksi ei ulkopuolelta ole ollut tarjolla, eikä toisaalta tällaisen havitteleminen olisikaan ollut mielekästä. Tällainen Lamoriellolle epätyypillinen hötkyily olisi vaarantanut joukkueen rakentamisen jatkuvuuden, tuon keskeisen voimavaran, jonka avulla Devils on pysynyt paria poikkeusta lukuun ottamatta pudotuspeleissä yli 20 vuotta. Lamoriellon tapa käydä kauppaa eli vaihtaa nuoria pelaajia ja varausvuoroja veteraanipelaajiin on myös osaltaan köyhdyttänyt nuoriso-osastoa ja kaventanut liikkumavaraa kaupanteossa. Isossa kuvassa yhtään kauppaa ei tarvitse katua, koska näillä kaupoilla on tuettu Devilsin päätavoitetta eli jokavuotista menestyksen tavoittelua.
No, ehkä Lamoriello pistää ensi kesänä ostohousut jalkaan ja katsoo heinäkuun hulluilta päiviltä sen kaivatun laitahyökkääjän/sentterin. Kesällä myös kaupantekoon on paremmat mahdollisuudet, ja tämä tapa vahvistaa joukkuetta on Lamoriellolle ominaisempaa kuin vapaiden agenttien kalastelu. Tärkeintä on tietysti solmia jatkosopimukset Eliaksen, Zubrusin ja Clarksonin kanssa. Kuluvaa kautta voidaan pitää myös pidennettynä tryout- ja tarkkailujaksona uusille kasvoille Loktionoville ja D'Agostinille ja miksei myös vanhoille kasvoille.
Muuta pientä
- Jacob Josefson on nostettu Albanysta NHL-miehistön mukaan. Toivottavasti hänet nostetaan tuoreeltaan pelaavaan kokoonpanoon.
- Nuoret uroot Jon Merrill ja Reid Boucher ovat tulleet ryminällä AHL:ään. Boucher niittasi laatan verkoon kahdessa ensimmäisessä ottelussaan Albanyn paidassa. Kolmessa ottelussa hän on latonut tehot 2+2. Merrill puolestaan on kerännyt pakin paikalta neljässä ottelussa tehot 1+5.
- Albany Devils on tehnyt tryout-sopimuksen kesän 2009 nelosvarauksen Seth Helgesonin kanssa. Minnesotan yliopiston joukkueessa neljän kauden ajan kiekkoillut pakki on yksi Devilsin viime vuosina varaamista isokokoisista puolustajista.
-
Pete DeBoerin mukaan Ilja Kovaltshukin toipuminen edistyy vauhdilla. Paluun ajankohta ei ole vielä selvillä, mutta PDB on luottavainen, että hän ehtii mukaan auttamaan joukkuettaan pudotuspelitaistelussa.