New Jersey Devils 2008 - 2009

[dali]

Kuten evil tuossa edellä jo sanoikin, Leach on ilman muuta vain keikkamies ja palaa pikimmiten Lowelliin, kunhan Mottau palaa ruotuun.

Salmelan edellä hierarkiassa ovat Martin, Salvador, Oduya, White ja Mottau, jota peluutetaan Whiten parina. Anssi tappelee Greenen ja Brookbankin kanssa kuudennen pelaavan puolustajan paikasta. Mottaukin on periaatteessa ohitettavissa. Salmela on pelannutkin joissain peleissä Whiten parina. Toisaalta, olisi metkaa nähdä hänet jatkossa Johnny Oduyan parina ainakin ylivoimalla. Kaksi sulavaa luistelijaa ja ahnaasti hyökkäävää pakkia samassa parissa - perinteistä Devilsiä parhaimmillaan.

Tällä hetkellä Devilsin meininki tuntuu toimivan ja konferenssin alakerran väki on saanut tuta perkeleiden hyvän iskun. Seuraavana vastassa on Florida, jonka jälkeen alkaakin vasta todellinen testi, kun Devils kohtaa kuudessa ottelussa kahdesti Penguinsin ja kertaalleen Habsit, Flyersin, Rangersin ja Sabresin. Tuon putken jälkeen ollaan taas paljon viisaampia sen suhteen, missä jamassa Devils makaa.

Jos tuota Bolts-ottelua miettii, niin lukuun ottamatta synkkää viisiminuuttista toisen erän lopulla Devils oli koko ajan puikoissa. Tuo lyhyt hetki kuitenkin oli todella synkkä, koska joukkue lamaantui niin täydellisesti ja teki tukun amatöörimäisiä virheitä omassa päässään.

Täytyy myös nöyrin mielin todeta, että Zubrus ja Gionta ovat nolanneet minut täysin. Kritisoin taannoin tätä ketjukoostumusta ja äidyin sanomaan, etteivät Zubes ja Gio olisi Eliakselle kelvollisia ketjukavereita. No, kuinkas sitten kävikään? Ykkösketju on pelannut erinomaisesti molemmissa päissä kenttää. Mutta häilyvästä asiantuntijuudesta hitot. Helvetin hyvä, että näin kävi. Elias on löytänyt varsinkin Zubruksen kanssa hyvän yhteissävelen.

Merkille pantavaa on myös heidän panoksensa Tampa-ottelussa. He pimensivät Lecavalierin vitjan ja iskivät päälle viisi maalia. Lecavalier ja St. Louis olivat neljä maalia pakkasella tuossa ottelussa.

Mottaun ohella John Madden on kaivattu hahmo vakiomiehistössä erityisesti aloitusympyrään. Mike Rupp on tehnyt parhaansa ja jossain määrin onnistunutkin stunttaamisessa, mutta Madden on häntä valovuoden edellä, vaikka tämä kausi ei olekaan ollut samanlaista kellontarkkaa duunia kuin edelliset sesongit. Madden ei kuitenkaan palaa vielä Florida-ottelussa jäälle.

Amerikan Daavid Rich Cheren jututettavana

Gulittin blogiin

 

[dali]

Ensimmäinen neljännes kaudesta on takana, joten ajattelin tehdä jonkinlaisen arvion Devils-pelaajien otteista.

Maalivahdit

Martin Brodeur, 10 ott, 6-2-2, SV 91,6%, GAA 2,16, 2 SO

Aloitti kauden hyvin ja torjui entiseen tahtiinsa joukkueelleen tärkeitä voittoja. Sitten loukkaantui pahasti, joten lyhyestä virsi kaunis. Toistaiseksi. 9+

Kevin Weekes, 6 ott, 2-3-0, SV 90,3%, GAA 2,87

Piti olla ykkösveskari Brodeurin sairausloman aikana, mutta on jäänyt Scott Clemmensenin varjoon. Pelannut kuitenkin mukiinmenevästi vähät ottelunsa. 7½

Scott Clemmensen, 7 ott, 4-2-0, SV 91,7, GAA 2,48

Weekesin tavoin Clemmer joutui maaliin mahdollisimman pahaan rakoon, mutta hän on selvinnyt odotettua paremmin. Vienyt aloittajan paikan Weekesiltä. Torjunut tasaisesti, joskin on laskee jokaisessa pelissä sen yhden, jonka olisi voinut myös ottaa. 8

Puolustajat

Sheldon Brookbank, 12 ott, 0+0, +1, 0 pim

Iso ruho, joka on stuntannut loukkaantuneita pelaajia milloin pakkina milloin nelosen laiturina. Ei herätä juurikaan tuntemuksia, ainakaan positiivisia. Voisi puolestani kiekkoilla myös Lowellissa. 6+

Colin White, 21 ott, 1+5=6, +9, 18 pim

Whitey ei ole enää entisensä silmävammansa jäljiltä. Hän on yhä kova luu maalin edustalla ja tärkeä liideri joukkueelle, mutta tekee vastavuoroisesti pahoja merkkausvirheitä ja antaa ajoittain todella huonoja syöttöjä. Huomionarvoista asia on herran latomat kuusi tehopistettä, jotka ovat Whiten kontekstissa hatunnoston arvoinen juttu. 7½

Andy Greene, 6 ott, 1+5=6, +4, 2 pim

Kisasi Salmelan kanssa peliajasta kauden alussa ja ottikin ison roolin joukkueessa. Kuudessa ottelussa syntyi yhtä monta pistettä. Epäonninen loukkaantuminen pilasi ison osan hänenkin kaudestaan. Paluu tapahtunee joulun alla. Ei arvosanaa.

Paul Martin, 16 ott, 2+5=7, +2, 6 pim

Kärsinyt myös vammoista, jotka näkyivät otteissa varovaisuutena ja arasteluna. Paluunsa jälkeen ollut samalla tasolla kuin viime kauden jälkimmäisellä puoliskolla. Liikkuu hyvin, pelaa viivassa taidolla ja tuo ylivoimaan yhden vaihtoehdon lisää. 8

Bryce Salvador, 20 ott, 1+1=2, -5, 22 min

Ottanut todella suuren, fyysisen roolin takalinjoilla. Pelaa Martinin kanssa tärkeitä minuutteja Maddenin (alisuorittavan) ketjun takana ja plusmiinustilasto irvistää tästä johtuen pakkasella. Sal osoittautuu alati paremmaksi hankinnaksi. 8+

Jay Leach, 4 ott, 0+1=1, +3, 2 pim

Keikkamies. Menee joukon jatkona.

Mike Mottau, 19 ott, 0+5=5, +7, 11 pim

Alkusyksyn positiivisia yllättäjiä. Ei ole tehnyt suuresti pisteitä, mutta on tehnyt hyvää työtä kulisseissa. Nielsenin ruma ajelu jätti tahran muuten varsin hyvin sujuneeseen syksyyn. 7½

Anssi Salmela, 14 ott, 0+3=3, +3, 4 pim

Ensimmäiset ottelut olivat hapuilevia, mutta mitä pidemmälle kausi on edennyt, sen varmemmin Salmela on esiintynyt - ajoittain jopa hiuskarvoja nostattavalla itseluottamuksella. Avausmaali antaa odotuttaa vielä itseään, mutta ei se enää kaukana voi olla. Paikkoja siunaantuu ja Salmela ei myöskään arastele käyttää laukaustaan. 8

Johnny Oduya, 21 ott, 1+10=11, +8, 4 pim

Johnny-O on mielestäni syksyn parhaiten pelannut puolustaja ja joukkueen tasaisin suorittaja Zach Parisen ohella. Ero on kuin yöllä ja päivällä siihen Oduyaan, joka pari kautta sitten saapui Devilsin harjoitusleirille. Mukaan mahtuu joitain virheitä, mutta vastapainoksi hän on pelannut yli 20 minuuttia ottelussa ja kompensoi onnistumisillaan maalin maksaneet hasardit. Tällä menolla on tienaamassa itselleen lihavan tilipussin ensi kesänä, ja täysin ansaitun sellaisen. 8½

Hyökkääjät

Dainius Zubrus, 21 ott, 6+9=15, +7, 35 pim

Zubrus on tehnyt hirvittävän määrän likaista työtä joukkueensa eteen. Neljän maalin ottelu Tampaa vastaan ei olisi voinut osua kellekään muulle paremmin palkinnoksi kuin "Dainiusaurukselle". Löytänyt myös yhteisen sävelen Eliaksen ja Giontan kanssa. 8½

Zach Parise, 21 ott. 13+12=25, +12, 2 pim

Parise on ollut läpeensä loistava tänä syksynä. 10

John Madden, 19 ott, 3+5=8, -3, 10 pim.

Maddenin syksy ei ole mennyt odotetulla tavalla. Jalka ei ole noussut entiseen malliin. Osasyy on sanchopanza-Pandolfon kehnot otteet. Kaksikko ei ole missään vaiheessa päässyt samalle tasolle kuin on odotettu. 7-

Brian Rolston 4 ott, 1+1=2, +1, 2 pim

Roli loukkaantui jo neljän ottelun jälkeen, joten arvosana jääköön tällä kertaa antamatta. Ehti tosin jo osoittaa olevansa iso apu tälle joukkueelle.

Brian Gionta 20 ott, 7+11=18, +8, 10 pim

Olin jo suolannut Giontaa monessa yhteydessä ja mielestäni ihan aiheesta. Hän on lokakuun lopulta lähtien kuitenkin noussut siihen iskuun, jota häneltä on lupa odottaa. Pikkumies on iskenyt viidessä perättäisessä ottelussa maalin ja toivottavasti sama trendi jatkuu. 8+

Jamie Langenbrunner, 20 ott, 3+9=12, +8, 20 pim

Kapteeni on syksyn pettymyksiä Pandolfon ja Maddenin ohella. Langs on petrannut otteitaan, mutta on yhä kaukana siitä Langenbrunnerista, joka antaa kovuutta ja ottaa vastaan iskuja, iskee maaleja eikä anna periksi kuin loppusummerin soidessa. Tänä syksynä kapteeni on soittanut suutaan, ottanut "laiskan tshekkilaiturin" kampitusjäähyjä eikä ole osunut tolppien väliin juurikaan. 7

Bobby Holik, 5 ott. 0+0, 0, 0 pim

Holik ei ehtinyt myöskään olla ilona kuin viiden ottelun ajan ennen sormen murtumista. Ei arvosanaa.

Mike Rupp, 21 ott, 1+1=2, +2, 36 pim

Tsemppari Rupp on joutunut taas isoihin saappaisiin. Hoitanut leiviskänsä parhaan kykynsä mukaan. Taidot rajalliset, mutta Devils-sydän takoo lujaa. 8-

Nicklas Bergfors, 8 ott, 1+0=1, -1, 0 min

Taitava ruotsalainen joutui itselleen vieraaseen rooliin, vähälle peliajalle ja hänelle sopimattomien ketjukavereiden keskelle. Ehti väläytellä taitojaan aika ajoin, mutta lähetettiin Lowelliin, jossa saa vähän mielekkäämpää puuhaa kuin tupen puremisen.

Travis Zajac, 21 ott, 4+11=15, +10, 12 pim

Hän elää! Zajac on palannut vahvempana, fiksumpana ja suoraviivaisempana kuin koskaan. Viime kaudella vastoinkäymisten lannistamana flegmaattisesti surffannut nuorukainen alkaa lunastaa niitä odotuksia, joita häneen on asetettu. Zajac on ollut myös erittäin vahva aloituksissa (voittanut 55,5 prosenttia), liekö sitten Holikin mentoroinnin ansiota? 9

Jay Pandolfo, 21 ott, 2+3=5, -2, 4 pim

Pandolfo on ollut joukkueen pahin pettymys. Hän on ollut yhä hyvä pelaaja alivoimalla, mutta tasaviisikoin hän on ollut pihalla pahemman kerran. Liike ei tahdo riittää eikä viimeistely suju eteen tarjoutuvista paikoista. Nykykunnossaan haittaa myös Maddenin pelaamista. Ehkä oikea paikka olisi nelosessa, vaikka se pyhäinhäväistykseltä kuulostaa, erottaa hänet Maddenista. 6

Barry Tallackson, 3 ott, 0+0, 0, 0 pim

Pelailee nelosessa jämäminuutteja. Tärkeintä on, että on toipunut sydänleikkauksesta takaisin kaukaloon.

Petr Vrana, 15 ott, 1+0=1, -4, 2 pim

Taitava tshekki väläyttelee osaamistaan Bergforsin tavoin. Oli alkukaudesta Eliaksen rinnalla elementissään. Sittemmin pistettiin neloseen ja pisteiden teko tyrehtyi. 7-

David Clarkson, 21 ott, 5+3=8, 0, 33 pim

Rakkikoira räksyttää ottelusta toiseen. Pelin taso ailahdellut illasta toiseen. Välillä on kuriton vittumarko ja toisena iltana pysäyttämätön äijä. Clarksonin tavaramerkiksi muodostunut vanhanaikainen ei ole vielä onnistunut tällä kaudella. 7

Pierre-Luc Letourneau-Leblond, 3 ott, 0+1=1, 0, 15 pim

P3L tuli ja säväytti lyhyen visiittinsä aikana, kunnes loukkaantui hänkin ja nyt hakee vauhtia Lowellista.

Patrik Elias, 21 ott, 8+12=20, +4, 16 pim

Pattyn otteet lämmittävät mieltäni suuresti. Mieleni tekisi antaa parempikin arvosana, mutta tehottomuus maalipaikoissa laskee hieman arvosanaa. Tärkeintä Devilsille on, että illasta toiseen kaukalossa viilettää taisteleva ja juonikas Elias. Larry Brooks tuomitsi miehen menetetyksi ja kehotti Loun kauppaamaan miehen muualle. Artikkelin julkaisun jälkeen Elias on latonut kuudessa ottelussa 11 pistettä. 9+

Sellaista.

Lisäksi yhden ottelun keikkamiehinä on nähty Matt Halischuk ja Patrick Davis. Heistä ei sen enempää.

 

[dali]

Tänään alkaa sitten miltei tauoton sarja vaikeita vastustajia, kun Mellon Arenalla siipirikkoinen Devils kohtaa Pinkut. Kuluvan vuoden viimeiset 15 ottelua eivät hirveästi tarjoa ns. suupaloja, vaan joukkue pelaa idän kärkijoukkueet läpi. Nyt joukkue testataan toden teolla. Kaikeksi onneksi takana on tuo mojova viiden ottelun voittoputki eikä nyt ole ihan niin epätoivoista tarvetta napsia pisteitä.

Kokoonpanoista sen verran, että Scott Clemmensen jatkaa maalin suulla. John Madden ei pelaa tänäänkään nilkkavamman vuoksi. Jay Leach on palannut Lowelliin, sillä Mike Mottau vapautuu kahden ottelun pannastaan.

Rich Cheren mukaan Dainius Zubrus ei ollut aamujäillä vatsavaivojen vuoksi. Cheren haastattelema Brent Sutter kuitenkin vakuuttaa, että liettualainen nähdään illalla jäällä.

Gulittin otteluennakko.

 

[Kalevan sälli]

Anssi Salmela on lähetetty takaisin farmiin. Ihme juttu! Anssihan on esittänyt hyviä otteita. No toivottavasti jää vaan käväisyksi.

Linkki uutiseen.

http://devils.nhl.com/team/app/?service=page&page=NewsPage&articleid=395848

 

[Evil]

Tuo on kyllä ihmeellinen veto. Luulisi Salmelalla olevan enemmän käyttöä Devilsissä kuin Leachilla, jonka kykyjä pidän melko rajallisina. Lisäksi Anssi on täyttänyt ruutunsa vähintäänkin kohtuullisesti niissä matseissa joissa olen miehen nähnyt pelaavan. Hän osaa ja uskaltaa ottaa riskejäkin, muttei ihan päättömästi kuitenkaan (ei jyrkilumme-hasardeja). Perusjyriä Devilsillä riittää, mutta hyökkääviä puolustajia ei ole liikaa... No, jospa tämä kuuluu johonkin suureen suunnitelmaan - kosmiseen kuvioon, jota kuolevainen ei vaan kykene tajuamaan.

 

[dali]

Viimeinkin valoa tunnelin päässä noiden loukkaantumisten kanssa. Rolston palaa ruotuun tänään Flyersia vastaan ja Holik on tekemässä paluunsa näillä näkymin joko viikonvaihteessa vieraspelissä Montrealissa tai ensi viikolla kotipelissä Pensseleitä vastaan.

Salmelan kohtaloksi muodostui tavallaan Rolstonin paluu. Roli ottaa paikan viivasta ja tällöin Salmelan rooli pienenee, kun ylivoima-aikaa ei olisi enää tarjolla ja pienen roolin voi hoitaa myös Jay Leachin kaltaisella täytepalikalla. Tosin siitä voidaan olla montaa mieltä, kuuluuko taas Jamie Langenbrunner nykykunnossaan viivamieheksi tai lainkaan ylivoimaan. Salmela sentään saa vedot maalia kohti ja muutenkin toimii särmästi viivassa.

Maalin suulla valta näyttää siirtyneen Scott Clemmensenille, joka todennäköisesti aloittaa maalissa tänäkin yönä.

Phillyä vastaan on perinteisesti käyty fyysisiä vääntöjä. P3L on myös kokoonpanossa. Riley Cote on palaamassa Flyersin riveihin, joten nyrkkihippaset voisivat olla tarjolla. Leblond sanoi Gulittin blogissa, ettei ole kostamassa Cotelle tämän laitataklausta, jossa Leblond ilmeisesti loukkaantui.

 

[Evil]

Ja niin kaatui Broad Street Sissies jatkoajalla. Elias näkyy tehneen paitsi jatkoaikamaalin, myös tasoittaneen pelin viime minuuteilla. Meinasin väijyä netistä pelin mutta väsy iski... Kohta fiilistelen highlightit. Horns Up!

 

[dali]

Barry Tallackson lähti waiversiin ja sitä tietä Lowelliin, tietää Newark Star-Ledger kertoa.

Gulittin blogista löytyy tieto, että Holik on lauantaina palaamassa kehiin sormivammansa jäljiltä.

Täältä puolestaan löytyy ykkösveskan rooliin nousseen Scott Clemmensenin haasto.

Voitto Flyersista oli kyllä nannaa. Vaikka nuo kaksi Eliaksen maalia olivat Flyers-pakiston ja Martin Bironin avustussäätiön suopealla myötävaikutuksella saatuja, kaksi pistettä on aina kaksi pistettä.

 

[Backis]

Hyvin näyttää paholaisilla menevän vaikka ilman Brodeuria. Clemmensen paikkaa hyvin ja Parise sekä Elias iskevät tarvittavat maalit.

New Jersey on kyllä yksi liigan parhaista nuorten pelaajien kehittämisessä. Parise on todella hyvä esimerkki siitä, miten nuoren pelaajan kehittämisessä pitäisi toimia. Ensin vuosi pari juniorisarjoissa, vuosi AHL:ssä miesten seassa, jonka jälkeen sitten isoon liigaan. NHL:ssäkin Zach on kehittynyt tasaisesti: ensimmäisellä kaudella 32 pistettä, seuraavalla 62 ja kolmannella 65. Nyt tulee melko varmasti taas roima parannus tuohon edelliskauden saldoon.

Tietenkin joku Crosby on asia erikseen. Suoraan vaan draftin jälkeen liigaan niin kaveri alkaa mättämään niitä 100 pisteen kausia.

Mutta mutta, ihan hyvin näyttäisi Devilseillä menevän. Nyt vain tasaisella tahdilla kohti play-offeja, ja eiköhän se Brodeur ehdi jo siihen mennessä kuntoutua?

 

[dali]

Anssi Salmela on pistänyt Lowellissa tuulemaan. Neljässä ottelussa farmikomennuksen jälkeen on syntynyt tehot 3+2.

Sitten kakun kruunuksi Anssi sai ottelurangaistuksen päälle kolmen ottelun pelikiellon taklattuaan lauantain Portland Pirates -ottelussa vastustajaa selästä.

Lähde

Patrik Eliasta olen varmaan joidenkin mielestä hehkuttanut kyllästymiseen saakka, mutta nyt on pakko jatkaa hieman: Lauantaina Habsia vastaan nähtiin jälleen välähdys hänen suuruudestaan pelaajana. Jatkoajalla Eliaksella oli mahdollisuus siirtyä yksin NHL:n tilastokärkeen tehdyissä jatkoaikamaaleissa. Elias jätti laukomatta hyvästä paikasta b-pisteeltä ja syötti Pariselle tyhjän rysän eteen.

Muutenkin Devilsin tilanne näyttää sangen hyvältä ottaen huomioon, että joukkueesta on sivussa sen selkäranka ja sielu Martin Brodeur. Nytpä ei myöskään kenenkään pitäisi enää epäillä, etteikö Devils pärjäisi myös ilman häntä. Mutta toki edessä on vielä pitkä joulukuu ja liuta sarjan päävastuksia, ennen kuin ohjelma hieman helpottaa. Devilsistä huokuu peli-ilo ja hyvä henki. Olkoon siitä esimerkkinä välikohtaus Devilsin kopissa: Paul Martin riisuu Mike Mottaun luistimet. Klik

Loukkaantuneiden kirjoissa ei ole runkomiehistöstä enää kuin Andy Greene, joka hänkin on pian liittymässä harjoitusrinkiin. Gulittin blogissa pohditaan myös John Maddenin muuttunutta roolia. Maddogin ketjua ei enää peluuteta vastustajan ykköstä vastaan, vaan Zubrusin ja Zajacin vitjat pelaavat leijonanosan tässä roolissa. Tämä ei nyt yksinomaan ole huono asia, koska Maddenin ketju ei ole suoriutunut entiseen malliin ja nyt Devils pystyy kierrättäämään peliaikaa paremmin eikä kolmosvitja pelaa enää minuutteja pois top-6:n miehiltä. Maddenilla on yhä tärkeä rooli alivoimalla ja erikoistilanteissa aloittajana. Rolstonin rinnalla hän saa myös paremmin tilanteita hyökkäyspäähän.

Kunhan Holik ja Rolston saavat mahanaluksen taas jalkoja täyteen, Devils pystyy pyörittämään neljää vitjaa, kuten kauden alla oli tarkoituskin.

Toistaiseksi ketjut ovat tätä mallia:

Elias-Zubrus-Gionta
Parise-Zajac-Langenbrunner
Pandolfo-Madden-Rolston
P3L-Holik-Clarkson
Rupp

oi, jospa Rolston ja Langs vaihtaisivat paikkaa, niin kaksi ekaa ketjua olisivat aika mukavan oloisia eikä kahdessa muussakaan nyt niin valittamista löytyisi...

 

[Evil]

Jumalavita, Devilskö muka tylsä yksi-nollaa pelaava joukkue? No ei ihan, harvemmin sitä viisi maalia päästetään ja voitetaan silti reilulla marginaalilla... Varsinkin kun vastassa oli juuri tämä tietty joukkue, tuntuupi tuo erinomaisen nannalta kun kahdeksan kertaa verkko soi.

Zach-poju nousee pistepörssissä kohinalla ja aika moni muukin kaveri nettosi onnistumisia plakkariin. Tällainen - päästetyistä huolimatta - nostaa väkisinkin tunnelmaa joukkueen sisällä. Saatana, me hakataan maaleja kuin jotkut niitä vieraita sikoja!!!

Rivit täydentyvät kun ukkoa paranee, ja muutama ennakkoon vaikea matsi on selvitetty kunnialla. Viivan päällä tiukasti, vaikka otteluja on pelattu keskimäärin 3-4 vähemmän kuin muut. Neljän pisteen pelit, kuten pari edellistä, tulee selvittää ja nyt selvitettiin. Kuukauden kuluttua Devils johtaa divisioonaa.

 

[dali]

Hiljaista myhäilyä olen minäkin pitänyt yllä viime päivät. Pensseleistä sudittiin hieman tuurillakin kaksi pistettä. Pens olisi voinut karata toisessa erässä voittoon, mutta tolpat ja Clemmensenin pari elintärkeää torjuntaa pitivät luvut suotuisina. Parisen voittomaali puolestaan oli vuosikertakamaa. Klassinen ohjuri jalkojen välistä, selkä maalia kohden.

Raggotseja vastaan pelattiin klassista nollanollaa. Ottelussa oli paljon hyvää, kuten suurimaalinen voitto. Huonoa oli 5-1-johdon hukkaaminen. Kysymysmerkkinä on myös Travis Zajacin pelikunto; hän loukkasi ilmeisesti olkapäätään Dan Girardin taklattua häntä.

Kahden tunnin päästä Sabres vastassa. Voisi koettaa raapustaa siitä pari sanaa tännekin...

 

[Evil]

Kuukauden kuluttua Devils johtaa divisioonaa.

Uskotkos dali tähän? Lyödäänkö veto?

 

[dali]

Uskotkos dali tähän? Lyödäänkö veto?

Mieleni minun tekevi uskoa asiaan, mutta jotta veto saadaan aikaan, sovitaanko niin, että minä sanon, että tiistain 13. tammikuuta pelattavan Canucks-pelin jälkeen Devs ei vielä johda Atlantin divisioonaa. Antaa vaikka Penguinsin tai Flyersin pitää hetken aikaa "keltaista paitaa" yllään.

Ja olisiko panos tässä?

 

[dali]

Devs-Sabres erä erältä

1. erä

Tekisi mieli sanoa, että erä oli erinomainen, mutta ensimmäisen minuutin nukkuminen maksoi maalin. Oduya ja White unohtivat tohinassa Vanekin maalin kulmalle ja tämä rankaisi Hechtin oivaltavasta heitosta maalille. Maali oli muuten Sabresin 10 000:s maali NHL:ssä, joten historian lehti kääntyi jälleen uudelle sivulle. Maalilla oleva Kevin Weekes ei voinut osumalle kerrassaan mitään.

Tämän jälkeen Devils otti ohjat käsiinsä ja vyöryi kerta toisensa jälkeen vastustamattomasti kohti Lalimen maalia, mutta Sabres puolusti maalinedustan nöyrästi eikä Devils päässyt aivan huippupaikoille. Paras tilaisuus oli Brian Giontalla, mutta veto lipui Lalimen patjojen läpi takatolpan ohi eikä maalille rynnännyt Eliaskaan ehtinyt karoille.

Bobby Holikin paluu, ja nelosketjun Rupp-Holik-Clarkson otteet kokonaisuutena, nostattaa jälleen hymyn kasvoille. Nyt uhrina oli Nathan Paetsch, jota Holik ajeli ja mennessään niisti nenän ilmeisesti kyynärpäällään... Holikilla oli myös maukas maalipaikka, mutta Lalime pysäytti vanhanaikaisen.

Ihan hyvältä näyttää Devilsin liike ja toiminta, vaikka palautumisaika Rangers-ottelusta oli lyhyt. Mitään elämää suurempaa ei lie kerrottavana tässä vaiheessa.

2. erä

Erän alkuun Elias näyttää taitojaan ja täräytti vihaisella rannarilla kiekon aivan ristikon juureen, Lalimen hanskakäden puolelle. Merkkareita jaetaan myös hyvän jättöpassin antaneelle Brian Giontalle ja hyökkäyksen käynnistääneelle Colin Whitelle. Patty on kyllä huikeassa iskussa. Melkein silmäkulma kostuu, kun Elias on näinä päivinä samankaltaisessa vireessä kuin A-linen aikoihin.

Ja, kun nelosketjun otteista päästiin puhumaan: Viva la Holik iski vastaiskun päätteeksi ensimmäisen maalinsa paluunsa jälkeen. Clarkson toi kiekon vahvasti ylös ja Holik noukki irtokiekon ja laukoi tolpan juureen kipikäden puolelle.

Buffalo pääsi tasoihin yv:llä ja sen myötä ote siirtyi hieman heille. Drew Stafford iski Kevin Weekesin torjunnan paluukiekon sisään. Syötön sai Nate Gerbe, joka on erottunut edukseen sisukkuudellaan ja hyvällä liikkeellään vaihdosta toiseen.

Devilsin maalilla Kevin Weekes on hoitanut leiviskänsä mallikkaasti. Maaleille hän ei ole voinut mitään. Jossittelua jäi ehkä siihen, että Staffordin maalissa alivoimanelikko ei pystynyt reagoimaan Weekesin torjumaan kiekkoon, joka ei aivan suuntautunut kulmaan, vana Staffordin ulottuville.

Jay Leach ja Adam Mair väänsivät nyrkkihippaset, joka loppui lyhyeen. Mair sai hieman enemmän aikaiseksi kuin Leach.

Kokonaisuutena erä meni kaksijakoisesti. Devils vei ensimmäiset kymmenen minuuttia meni kotijoukkueen merkeissä ja kaksi maalia kielivät siitä. Oduyan jäähy oli vedenjakajana ja tasoitti puntteja. Staffordin maalin jälkeen Sabresilla oli aloite ja laukaustilasto kielii siitä.

3. erä

Mikäpä tässä; Sabres luisteli jalat alta Devilsiltä. Ei vaan riittänyt bensa punamustien tankissa. Tässä mitään seliteltävää ole. Sabres oli lopulta parempi kaikilla osa-alueilla.

Eikä tässä itsekään jaksa enempiä selitellä. Hissun kissun unta huppuun.

 

[Evil]

Ja olisiko panos tässä?

Eiköhän se riitä jos lyödään ihan kunniasta vaan. Mulla on vielä muutama hatullinen paskaakin syömättä, olen maailman surkein vedonlyöjä.

 

[dali]

Eiköhän se riitä jos lyödään ihan kunniasta vaan. Mulla on vielä muutama hatullinen paskaakin syömättä, olen maailman surkein vedonlyöjä.

Tämäkin sopii, joskin olen kuritta kasvanut, ja sen kunnian kanssa on niin ja näin. Mutta eiköhän siitä vähästä jotain jää jaettavaksi.

Viime yön ottelusta vielä pari ajatusta:

Ottelu oli täysin voitettavissa, mutta kahden varsin hyvän erän jälkeen Devils lähinnä lipui kaukalossa ja Sabres pääsi rinnalle ja ohi. Voitto-otteluissa leimaa-antava kiekollinen hallinta oli tipotiessään ja punanutut hätäilivät ratkaisujensa kanssa ja tekeminen jäi puolivillaiseksi neppailuksi. Kovin montaa kertaa ei esimerkiksi nähty suoraviivaisia ajoja maalille ja yritystä survoa kiekkoa reboundeista sisään, vaan Lalime sekä Sabres-pakit pääsivät varsin helpolla, mitä nyt Holik pari kertaa kävi kovistelemassa.

Merkille pantavaa oli myös se, että Parise-Zajac-Langenbrunner oli tasoonsa nähden vaisu. Samoin tuo Pandolfon ja Maddenin peluuttaminen samassa ketjussa mietityttää yhä. Pando ei vain tällä hetkellä ole kolmosketjun minuuttien arvoinen. Puolustuspäässä hän on edelleen hyvä, mutta hyökkäyssuuntaan hän on kaukana tasostaan. Eihän hänestä kukaan mitään 30 maalin miestä odota, mutta tämä syyskausi on ollut kertakaikkinen pettymys hänen osalta.

Maalivahtipelistä ei oikeastaan ole mitään uutta sanottavaa. Weekes otti kiinni ne, mitkä sai ja maaleille hän ei voinut mitään. Oduya ja White puppeloivat pari kertaa, joskin Vanekin jälkimmäinen maali oli vastustamaton napautus ylämummoon. Jos tämän pelin perusteella pitäisi miettiä tulevaan peliin maalivahtia, niin voisin jatkaa Weekesin voimin. Clemmerissä ei ole valitettavaa, mutta Weeksie ansaitsee kunnon näyttöpaikan yhtä lailla.

Sitten vain leuka pystyyn Leafsia vastaan.

 

[dali]

Clemmer aloittanee, Rolston Holikin rinnalle

Tänä iltana Devils vierailee Air Canada Centerissä. Alla on harmittava tappio Sabresille, mutta toisaalta viimeisistä 11 ottelusta punanutut ovat vieneet nimiinsä yhdeksän.

Viime kaudella Leafsissa ja Marliesissa pelannut Scott Clemmensen aloittaa mitä ilmeisimmin Devilsin maalilla. Itse olisin toivonut Weekesin saavan toisen startin. Se olisi merkinnyt torontolaiselle veskarille paljon ja olisi ollut kädenojennus tälle hienolle joukkuepelaajalle. Sabres-ottelu oli Weeksielle vaikea, koska Devils ei mitenkään säkenöinyt varsinkaan kolmannessa erässä ja Weekes jäi liian usein yksin maalintekoaikeita uhkuvien sininuttujen kanssa.

Brian Rolston puolestaan siirtyy nelosketjuun Holikin ja Clarksonin rinnalle. Tutulla paikalla Rolston toivon mukaan saa jälleen juonen päästä kiinni. Paluunsa jälkeen hän ei ole luonnollisesti vielä ollut oma itsensä. Ilmeisesti Mike Rupp ottaa sitten oikean laiturin paikan Maddenin ketjusta. Vaikka olisihan se messevää nähdä P3L kurittamassa vastustajaa pelaavassa kokoonpanossa.

Gulittin blogista raportoidaan, että Andy Greene on myös palannut harjoituksiin. Hän ei vielä ole pelikunnossa, mutta astunee tositoimiin jo ensi viikolla.

Ylivoimalla Devils jatkaa niin, että ykkös-yv:ssä kentällä on viisi hyökkääjää: Elias-Zajac-Parise sekä viivassa Langenbrunner-Rolston. Kakkoskoostumuksen muodostavat Clarkson-Zubrus-Gionta sekä viivassa Oduya ja Martin.

Tuo ykkös-yv hiertää tuon Langenbrunnerin osalta. Jo viime kaudella Jamien viivapeli aiheutti harmaita hiuksia ja hänen virheistään vastustaja rankoi muutamilla alivoimamaaleilla. Jos häntä pitää peluuttaa viivassa, mielelläni näkisin hänet kakkos-yv:ssä ja Martinin ykkös-yv:ssä ja Holikin Clarksonin tilalla. Bobbylle sentterin rooli ja Zubes vasempaan laitaan.

 

[dali]

Leafs-Devils erä erältä

1. Erä

Sähäkkä alku Leafsilta ja nukkumatti oli lapioinut Devils-äijien silmiin soraa vähän reilummin, mutta Clemmer kesti Kuleminin ja kumppaneiden lähentelyt. Erän paras paikka siunaantui puolivälissä Kuleminille, mutta kiekko ponnahti maalin ohi. Ilmeisesti Clemmensen osui aavistuksen verran ruuhkasta tulleeseen kiekkoon ja veto suuntautui takatolpan ohi.

Devils iski maalin heti ensimmäisestä paikastaan. Rupp avasi hyökkäyksen, Jaime Sifersin höntyillessä hyökkäyssinisellä. Madden ja kaikista pelaajista Colin White (?!) pääsivät 2-1-hyökkäykseen. Toskala torjui Whiten vedon ja Finger lapioi kiekon suoraan toisessa aallossa tulleen Ruppin lapaan ja peli oli 1-0.

Heti perään Zubrus ruokkii Giontaa, mutta tämän ohjaus menee hiuksenhienosti ohi.

Jay Leach ja Leafsin Andre Deveaux käyvät nyrkkihippaset keskialueella. Molemmat saivat pari iskua kaverin kuulaan, mutta ei mitään ikimuistoista painia nähty. Leach kuitenkin tekee parhaansa, että saisi pitää paikkansa ylhäällä. Kuitenkin Greene on tekemässä paluuta ja nyt viime hetket antaa näyttöjä.

Erikoisuus TSN:n lähetyksessä oli Ron Wilsonin haastattelu kesken ottelun penkin takana. "Täällä täpötäysi Air Canada Center ja runkosarjaottelun ensimmäinen erä. Valmentaja Ron Wilson, kumpi on parempi: täystiilitalo vai hirsitalo?"

Kokonaisuutena erän jälkimmäinen puolisko oli lopulta varsin rikkonainen parin jäähyn vuoksi. Kumpikaan joukkue ei saanut ylivoimalla mitään sen suurempia aikaan, joskin Devils sentään sai pari vetoa Toskalan maalia kohti.

Näyttöjen antamisesta puheen ollen: Mike Rupp oli erän näkyvin hahmo. Maalinsa lisäksi hän taklasi kuin vimmattu. Jason Blake sai pariin kertaan tuta Ruppin kovat otteet, kun tämä kymästi ajeli sinitakin tutustumaan laitamainoksiin. Muista Devils-pelaajista erottuivat edukseen kylmäpäinen Paul Martin ja kellontarkasti puolustava Bryce Salvador. Hyökkäyksessä Elias väläytteli pari kertaa, mutta ei saanut vielä mitään merkittävää aikaan.

Leafsista on sitten vaikeampaa nostaa esiin ketään. Finger nyt oli yössä pahemman kerran. Toskala ei voinut maalille mitään. Hän on pelannut hyvin, joskin reboundeja on tullut muutamia ja vielä kelpo paikoille. Grabovski näytti taitojaan niin hyvässä kuin pahassa luoden pari lupaavaa tilannetta, mutta otti vastapainoksi vähän joutilaan koukkausjäähyn.

Devilsin viiden hyökkääjän yv ei näyttänyt kovin mairittelevalta. Toki tässä koostumuksessa on valtavasti taitoa, mutta ensimmäisen yv:n perusteella tämä koostumus ei kohenna Devilsin alamaissa lojuvaa ylivoimapeliä.

2. erä

Leafs sai kohtuupitkän painostusjakson, jonka aikana paras paikka tuli Ponikarovskin syötöstä Stempniakille, mutta tämän kuti meni aavistuksen ohi. Ja heti perään Antropov rankoo maalin edestä reboundista ja peli 1-1.

Sillä lailla; Jeremy Williams laukoi vihaisella rannekudilla luvuiksi 2-1. Veto oli mielestäni otettavissa, koska se tuli ilman maskia. Joskin on sanottava, että Williamsin kuti oli mainio.

Erän lopussa Finger tunaroi kiekon kanssa, otti kampitusjäähyn, jonka aikana Devils-yv toimi viimein. Elias ja Martin rakentavat maltilla tilanteen ja Parise saa tuikata melko vapaasti maalin nurkalta kiekon sisään. Mukana oli tuuriakin: Kiekko nousi pakin mailasta ja meni lopulta sisään Parisen visiirin kautta... No, kelpaa mulle. huomionarvoista oli, että Martin ja Rolston olivat vaihtaneet toisessa erässä paikkoja yv:ssä.

Muutamia hurlumhei-hetkiä lukuun ottamatta molemmat joukkueet puolustivat tarkasti. Maaleja tuli kolme kappaletta, mutta muutoin erä oli varsin tarkkaa oman pään tukkimista molemmilta joukkueilta.

3. erä

Erän alkuun v-käyrä kääntyy heti kasvuun: Jeff Finger, voi helvetti mikä sukellus. Menipä tuomari halpaan tuossa kalastuksessa ja Leafs sai yv:n heti erän alkuun. Ja huh, olipa hyvä mylläkkä Leafsilta. Jäähyn päätteeksi Madden ja Zajac karkasivat alivoimalla hyökkäykseen, mutta Maddenin ratkaisu kiskaista lämäri plekseihin jätti toivomisen varaa...

Molemmilla oli oivalliset tilaisuudet siirtyä johtoon, mutta Oduya ja Sifers peittivät edessä ammottavan maalin paksuine pohkeineen.

Clemmensenin tarjoamat reboundit ovat kyllä pelottavia. Leafs on rankaissut niistä vain kerran, mutta Clemmer tarjoaa jatkuvasti paluukiekkoja, joihin Devils-pelaajat ovat ennättäneet ensin tai sitten Leafs-äijiä ei ole ollut kärkyllä.

Erän lopussa Kaberle hukkasi kiekon ja Parise pääsi puoliksi nokikkain Toskalan kanssa, mutta tämä torjui Parisen lähentelyt. Tämä olikin niitä harvoja paikkoja, jotka Devils ylipäätään sai erässä. Muutoin erä meni Leafsin komennossa.

Jatkoajalla Toskala piti Leafsit voitossa kiinni ja otti pari komeaa torjuntaa masentaen Langenbrunnerin ja Zajacin. Eliaksella oli huikea paikka Parisen syötöstä, mutta veto livahti aavistuksen ohi.

Rankkareissa Jason Blake teki sitten EA sports -pyörähdyksen ja voitti pelin Leafsille. Brian Rolston koetti tasoittaa lämärillä, mutta plekseihinhän se meni.

Se siitä. Jos jotain syvällistä tulee mieleen, se lisätään tuonnempana. Nyt väsyttää.

 

[dali]

Viime yön ottelusta nousee esiin pari kolme ihmetyksenaihetta. Ensinnäkin, Leafs-ottelu oli jo toinen perättäinen ottelu, jossa Devils hyytyy hiljalleen ja jää jalkoihin kolmannessa erässä. Lopulta ainoastaan hyvä tuuri ja Leafsin keskinkertainen viimeistely pelastivat pisteen tästä ottelusta. Jatkoajalla Devils olisi voinut toki ryöstää pelin, mutta Leafsin olisi odottanut survovan sen yhden häkin jo kolmannessa. Ehkä nyt sitten maksetaan hintaa tuosta marraskuun jaksosta, jossa Devils peluutti pitkät pätkät lähinnä kolmea ketjua. Vai onko Sutter pitänyt Helkama-harjoitukset ja pohkeet ovat sen myötä maitohapoissa?

Hyökkäyksiinlähdöt ovat myös olleet masentavaa katsottavaa yksittäisiä väläytyksiä lukuun ottamatta. Eilenkin joukkue syötteli ja neppaili lähinnä leveyssuunnassa eikä ylittänyt keskialuetta nopsaan kuin pari kertaa ja tällöinkin tilannetta edelsi Leafs-pelurin virhe. Muutoin Leafs sai varsin rauhassa ryhmittyä puolustusalueelle eikä isoa hätää tullut oikein missään vaiheessa.

Scott Clemmensen pääsi eilen kyllä kuin koira veräjästä. Clemmer tarjoili hirvittäviä reboundeja parhaalle sektorille, mutta sininuttuja ei onneksi ollut kiittämässä tarjoiluista. Tuskin Kevin Weekes olisi maalilla sen kummempaa tulosta tarjonnut, mutta ehkä Sutter tarjoaa Weeksielle tämän ansaitseman näyttöpaikan.

Ensi yönä Devilsin täytyy pelata paremmin varsinkin omassa päässä ja hoitaa sieltä lähteminen vilkkaan. Muuten Vanek, Roy ja kumppanit niistävät nessut toistamiseen viikon sisään.

Tulevissa nuorten MM-kisoissa nähdään kolme Devilsin varaamaa pelaajaa: Ruotsin joukkueessa viilettää viime kesän ykkösvaraus Mattias Tedenby, Kanadan joukkueessa kakkosvaraus Patrice Cormier ja Yhdysvaltain joukkueessa pelaa kesän 2007 kakkoskierroksen varaus Mike Hoeffel.

Jos näistä tovereista joku pitää erikseen nostaa esille, niin mielestäni Patrice Cormier on tällainen nimi. Cormier on kasvamassa mainioksi kahden suunnan fyysiseksi sentteriksi, joka pystyy ratkaisemaan pelejä kummassakin päässä kenttää. Hän pelannut erittäin vahvaa kautta QMJHL:ssä. Nyt on myös ensimmäinen todellinen mahdollisuus tällä puolen rapakkoa nähdä, miten suuresta ryöstöstä onkaan kyse. Cormieria ennakoitiin aikanaan ykköskierroksella varattavaksi pelaajaksi, mutta loukkaantumiset pudottivat miestä alaspäin listoilla.

 

[dali]

Taas mennään, erä erältä.

1. erä

Mahtava aloitus Zajacin ketjulta. Kolmikko loi hyvin paineen Sabresin alueelle. Langs taistelee kiekon Zajacille, joka käyttää viivassa Mottaulla ja jatkaa maalille. Miller heittää paluukiekon suoraan Zajacille, joka kärkkyy maalilla ja peli 1-0.

Buffalon tasoitus oli myös oivallinen ajo Staffordilta ja hieman onnellakin hän sai ohjattua MacArthurin kovan syötön maaliin. Mottau oli myöhässä ja pakkipari Jay Leach saa myös ottaa tästä maalista osan piikkiinsä, koska ei peittänyt syöttölinjaa eikä Patrik Eliaskaan ehtinyt hyökkäyspäästä enää maalille estämään Staffordia.

Heti perään Holik ottaa hieman turhan estämisjäähyn susikädellä, joten siihen se mainio ensimmäinen viisiminuuttinen sitten valuikin.

Täytyy kyllä kehua tuota Sabresin yv:tä, jossa kiekko liikkui nätisti ja Devils-neliö oli liemessä varsinkin ensimmäisen minuutin, jolloin Roy ja Vanek mylläsivät.

Ja sitten vaihdetaan osia. MacArthur otti kostojäähyn Whiten hieman kovisteltua häntä. Sitten Tallinder sai vähän keposen koukkujäähyn. 5-3 ei oikein toiminut, mutta aivan ensimmäisen jäähyn lopussa Parise sai paikan maalin kulmalle eikä erehtynyt. Langenbrunner näytti jälleen, ettei hän oikein sovi tuohon koostumukseen, vaikka saikin syöttöpisteen maaliin. Muutoin Langsin syötöt olivat heikkoja ja ainoastaan Eliaksen ja Rolstonin pehmeät kädet pitivät kiekon alueella.

Tuomaroinnista jäänee tätä menoa hampaankoloon molemmille joukkueille. Selviä estämisiä katsotaan läpi sormien, mutta vastapainoksi pilli on soinut pari kertaa hieman kyseenalaisesti ja vastaavasti esimerkiksi Madden koukittiin irti kiekosta, kun tämä oli karkaamassa alivoimalla läpi. Rupp sai jostain ihmeen syystä estämisjäähyn pelikatkolla, kun törmäsi Kaletaan ja tällä pettivät jalat alta...

Irtopisteet myös Paul Martinille, joka pelasti kiekon maaliviivalta, kun Afinogenov tuli hurjalla liikkeellä vanhanaikaisella eikä Clemmensen ehtinyt mukaan. Tämän pelastuksen ansiosta Devils menee johdossa erätauolle.

Kokonaisuutena mainio erä. Aivan erinäköistä meininkiä kuin eilen Torontossa. Saisi jatkua näillä nuoteilla. Parannettavaa on tosin edelleen tuossa oman maalinedustan siivoamisessa. Leach ja Mottau ovat eniten vaikeuksissa, mutta kehumista ei ole myöskään ollut Colin Whiten otteissa, tähän saakka.

2. erä

Tylsää neppailua puoli erää ja sitten puoleen minuuttiin kaksi maalia: Bryce Salvador ykkösyv:hen! Sen verran oivallisen puolinapakan hän lähetti ohjattavaksi ja veto meni lopulta sisään ilmeisesti Sabres-pelaajan Paetschin jalasta. Myös Brian Gionta oli hämmentämässä tilanteessa.

Ja perään, 18 sekuntia myöhemmin, Kaleta kaventaa 2-3:een. Paille heitti oivallisen, kovan poikittaissyötön ja tällä kertaa Oduya tunaroi eikä saanut Kaletan mailaa pelattua pois. Ohjaus oli kyllä näyttävä, suoraan maalin kattoon.

Molemmat maalivahdit ovat olleet hyviä. Clemmensen ei anna niin karmeita reboundeja ja torjuu kaiken otettavissa olevan. Miller on pari kertaa antanut helppoja reboundeja, mutta maaleille hänkään ei ole voinut mitään. Clemmenseniä käy kyllä sääliksi, kun pakisto munii näin pahasti.

Merkille pantavaa on Buffalon hallinta aloituksissa. Liekö se vaikuttanut tilastoihin, että Madden oli sivussa ensimmäisen erän lopusta toisen erän alkuminuuteille saakka. Joka tapauksessa kaksi aloitusta kolmesta on mennyt Sabresin senttereille. Varsinkin Jochen Hecht on nyhtänyt aloituksia hyvällä prosentilla.

3. erä

Clarkson ujuttaa lukemiksi 2-4 hyvän kiekonriiston päätteeksi. Nathan Paetsch hukkasi kiekon ja Numminen ei myöskään ehtinyt paikkaamaan tilannetta.

Bobby Holik on tänään esiintynyt edukseen. Yksi jäähy kuuluu asiaan, ja muutoin Holik on hämmentänyt vaihdosta toiseen ja taklannut kaikkea, mikä liikkuu. Clarksonin maalia edelsi samanlainen tilanne, jossa Holik vyöryi vastustajiensa yli. Maali kruunaisi illan. Pari kertaa Bobby on lähennellytkin maalia, mutta vielä ei ole osunut.

Clarkson jatkaa hienoa iltaansa. Hän rynnii maalille, kiekko jää pyörimään maassa makaavan Millerin eteen ja Brian Rolstonilla on helppo työ nostaa kauden toinen maalinsa.

Ja sitten perään 3-5, tällä kertaa 12 sekuntia Devilsin maalin jälkeen. Clemmensen antoi nyt sen mehukkaan reboundin suoraan keskelle, josta Paul Gaustadin oli helppo survoa kiekko sisään. Colin White ei myöskään pystynyt auttamaan tilanteessa. Clemmensenin olisi tosin pitänyt saada torjuttua Pominvillen veto jonnekin muualle kuin suoraan eteensä.

Huolenaihetta tuottaa Bryce Salvadorin tilanne. Hän jäi toisen erän jälkeen koppiin. Gulitti raportoi blogissaan, että hänellä on "ylävartalovamma".

Lopussa Sabres sai aikaan hieman painetta ja tuomareilta apuja loppukiriinsä. Maalin ollessa tyhjänä Roy koukki kaksin käsin Giontaa, joka olisi voinut heittää kiekon maaliin ja perään Zajac ronkittiin päädyssä nurin. Ei jäähyä kummastakaan ja perään White pistettiin istunnolle, kun hän törmäsi vahingossa Vanekin kanssa keskialueella... Ei hyvää päivää sentään. Onneksi peli ei ratkennut tuomareiden ratkaisuihin.

Scott Clemmensenille pitää nostaa hattua. Vaikka hänelle sattui pari lapsusta, joista toinen johti maaliin, hän otti tärkeimmillä hetkillä kiekot kiinni ja jätti Sabresin nuolemaan näppejään.

Nyt Devils pystyi pitämään vauhtia ja voittamaan kaksinkamppailuita läpi ottelun. Näin saatiin kuitattua huonot ottelut Leafsia ja edellinen kotipeli Sabresia vastaan. Hyvähyvä.

 

[Justin]

Mikäs on muuten Martin Brodeurin tilanne? Kauan on viellä sivussa?

 

[dali]

Kysyit kreivin aikaan asiaa, koska tänään tuli hieman uutta tietoa Martyn tilanteesta: Hän toipuu yhä aikataulussa eli paluu tapahtunee helmikuussa, jos takapakkia ei tule. Brodeur on tällä viikolla saanut kantositeen pois kädestään ja pikku hiljaa hän voi alkaa kuntouttaa sitä toden teolla.

Lisätietoa täältä

Bryce Salvadorin tilanteesta puolestaan ei ole tarkempaa tietoa. Toivottavasti tämä mainittu "ylävartalovamma" ei ole mitään vakavampaa. Ihan just nyt tuo pakisto ei kaipaa fyysisimmän pelaajansa poissaoloa.

 

[dali]

Tasapaksusta iltapäiväpelistä Flyersilta saadut kaksi rankkaripistettä kelpaavat, vaikka joukkue hukkasikin johtoasemansa. Joulun viettoon päästään kelpo asemista idän kuudennella sijalla ja pari ottelua vähemmän pelanneina kuin Atlantin divisioonaa johtavat Rangers ja Flyers.

Katselin huvittuneena marraskuussa tekemääni avautumista teemalla Tässäkö tää nyt oli, ja nyt reilu kuukausi myöhemmin voidaan onneksi todeta, ettei näin käynyt. Joukkue selvisi Eliaksen ja Parisen johdolla vaikeimmat hetkensä ja napsi voittoja, joiden vaihdittamana Devils on säilynyt hyvissä asemissa kevättä ajatellen. Tätä menoa olen häviämässä vetoni evilin kanssa, mutta eipä haittaa. Sen verran komea suoritus tämä on ollut brodeurittomalta joukkueelta. Huomionarvoista on myös se, että Devs on päästänyt neljänneksi vähiten maaleja koko liigassa ilman läski-Salosta.

Parannettavaa löytyy lähinnä erikoistilanteista, joskin viime viikkoina tälläkin osastolla Devils on edistynyt. Viidellä viittä vastaan Devs on ollut liigan toiseksi tehokkain Bostonin jälkeen (maalisuhde 1.48), mutta ylivoima on takkuillut (tehot 17,3 ja liigassa 20:s) ja alivoimalla peräpää on vuotanut pahasti (teho 79,5 prosenttia ja liigassa 26:s).

Samoin Larry Brooksin kirjoittamasta kehotuksesta myydä taantunut Elias on nyt kulunut viisi viikkoa. Tuon jälkeen Elias on latonut 24 pistettä 14 ottelussa ja jäänyt ilman pisteitä vain kerran.

Parise ja Elias, kuten todettua, ovat olleet huikeita läpi syksyn ja alkutalven. Merkittävää tasonnostoa on nähty myös Travis Zajacilta sekä David Clarksonilta, jolle pelaaminen Bobby Holikin kanssa on tehnyt silminnähden hyvää. Kaiken kokenut Holik on oivallinen mentor nuorukaiselle, joka on puskenut tähän ilman suuntaa. Holikin rinnalla Clarkie on pelannut viimeiset viikot tehokkainta kiekkoa, mitä muistan nähneeni hänen puolitoistavuotisen Devils-uransa aikana.

Puolustuksessa Andy Greene vaikuttaa edelleen vakuutavalta. Kunhan hän saa pelituntuman ylle, niin häneltä voidaan odottaa alkusyksyn kaltaisia otteita. Lisäksi hattua on nostettava Colin Whitelle, joka on tehnyt hartiavoimin likaista työtä ottelusta toiseen. Tietty hänelle on sattunut ajoittain pahojakin virheitä kiekollisena, mutta vastapainoksi hän on tehnyt monia hienoa katkoja, taklannut ja avannut hyökkäyksiäkin.

Eniten parannettavaa on Jay Pandolfolla, joka on kaukana normaalista tasostaan. Eniten toivomisen varaa on hänen otteissaan kiekon kanssa. Pandon jatkosoppari näyttää juuri nyt pahalta, sillä hänen duuninsa hoitaisi joku muukin minimipalkalla.

Loukkaantuneiden listalla jatkaa siis Brodeur ja seuraksi ovat liittyneet Bryce Salvador (ylävartalovamma) sekä John Madden (flunssa + selkävaivat).

 

[Henkka]

Uskomatonta se on seurata tätä Devilsin selviytymistaistelua. Kauden alussa näytti siltä, että nyt Devils on heikkenemään päin erityisesti pakkipuolen osalta ja ettette pääse edes pudotuspeleihin. Mutta veikkaisin silti että pääsette ja kevyesti, koska niinhän Devis aina tekee, oli mikä tahansa. Vaikka miten olisi peräpää ohut ja nyt jopa Brodööri poissa, niin silti se ei iske joukkueeseen mitenkään ratkaisevan heikentävällä tavalla.

Jotakin sellaista voittamisen kulttuuria teillä siellä on, mistä muut voi vain haaveilla. Muiden kausi olisi jo tuhoutunut näihin vastoinkäymisiin, mutta Devis-juna se vaan porskuttaa. Ei voi kuin hattua nostaa.