New Jersey Devils 2008 - 2009

[Evil]

...ja niinhän siinä kävi, että Leafs kaatoi Helvetin Enkelimme 4-1; kapteeni Langenbrunner vastasi kuparisen rikkomisesta mutta siihen ilonaiheet jäävätkin.

Brent Sutter ripittää Brodeuria ja vaatii parempia otteita. Toronto-matsissa ero vastustajan maalivahtiin olikin numeraalisesti selkeä - kaimapoika Gerber torjui 47 kiekkoa ja päästi vain yhden, kun taas meidän Martya kohden ammuttiin 18 kertaa ja neljä livahti sisään.

Vastaansa ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Devils saa luultavimmin jonkun joukosta Philly, Canes, Pens, Habs. Nämä kaikki ovat esittäneet viime aikoina vakuuttavia otteita: Carolina murskasi männäyönä Islandersin 9-0, Pittsburgh kaatoi Tampaxin vieraissa, Philly voitti pleijaripaikasta kiivaasti kamppailevan Floridan... Viivan lähellä joukkueet pelaavat vielä veitsi kurkulla, kun taas Penteleet lepäävät laakereillaan kun paikka auringossa on ollut varma jo aikoja... vai??

Perkele, nyt asennetta!!!!!

 

[dali]

Vaikka sota ei yhtä miestä kaipaa, Patrik Eliaksen poissaolo on näkynyt ja näkyy yhä rumasti varsinkin erikoistilanteissa. Zajacin ohella Patty on tärkein alivoimapelaaja Devilsille puhumattakaan herran ansioista ylivoimalla.

Suurin murhe on se, että ilman Pattya Devilsillä on käytännössä vain yksi tehovitja. Kun PZL:n pimentää, pimentää näemmä koko joukkueen.

Tästä päästäänkin siihen seikkaan, että johtavaksi pelaajaksi hankitun Brian Rolstonin olisi syytä nousta aivan eri tasolle kuin runkosarjassa, kun näyttää siltä, että kakkosviulistit Gionta, Zubrus ja Madden ovat tupakkitauolla.

Tokihan hänen nilkkavammansa on haitannut menoa ja sopeutuminen uuteen joukkueeseen vie aikansa, mutta näiden seikkojen syyksi ei voida sälyttää kokonaan sitä, että Roli on ollut ihmeen yksiulotteinen, suorastaan haluttomana surffaileva pelaaja tällä kaudella.

Joukkueen lamaannus ei luonnollisesti ole kenenkään yksittäisen pelaajan vika, mutta tiettyjen yksilöiden on noustava esiin ja siirryttävä Martyn, Zachin, Pattyn ja Martinin rinnalle kiskomaan pulkkaa eteenpäin.

Mitä tuossa nyt enää Sutterilla on työkaluboksissaan joukkueen herättelemiseksi? Ihan sama mitä siellä on, koska joukkueen on pitänyt jo herätä. Pukuhuoneen järjestys on muutettu, pelaajia on tylytetty kopissa ja julkisuudessa, ketjuja on sotkettu ja salilla on poljettu kuntopyörää.

No, ehkä tämä vielä iloksi muuttuu. Pakko siihen on uskoa. Toisaalta tämä epäuskon tunne on varmasti seurausta siitä, miten korkealta Devils putosi. Playoff-paikka ja kotietu ovat vähintään hyvä suoritus, kun tilannetta verrataan odotuksiin kauden alla tai marraskuussa, jolloin pelkkä playoff-paikka oli vastaus kaikkiin rukouksiin.

 

[Hyttynen]

Mitä tuossa nyt enää Sutterilla on työkaluboksissaan joukkueen herättelemiseksi? Ihan sama mitä siellä on, koska joukkueen on pitänyt jo herätä. Pukuhuoneen järjestys on muutettu, pelaajia on tylytetty kopissa ja julkisuudessa, ketjuja on sotkettu ja salilla on poljettu kuntopyörää.

Naapurista löytyy tietenkin John Stevensin Kakku -malli.

Vuosi sitten kun Flyers rämpi juuri ennen playoffseja, otti Johnny-boy ja leipaisi (eli siis todellisuudessa varmaankin ostatutti jostain) joukkueelle oikein täytekakun. Sitten kun kakku oli syöty, niin joukkue ehkä jopa yllättäen pelasi paljon paremmin. Käy se noinkin.

Flyers-fanien keskuudessa tämä on tietenkin ollut aikamoinen vitsailun kohde.

 

[Evil]

Vuosi sitten kun Flyers rämpi juuri ennen playoffseja, otti Johnny-boy ja leipaisi (eli siis todellisuudessa varmaankin ostatutti jostain) joukkueelle oikein täytekakun. Sitten kun kakku oli syöty, niin joukkue ehkä jopa yllättäen pelasi paljon paremmin. Käy se noinkin.

Jospa lähetetään "Season's Greetings" Sutterille ja Devilsille Suomenmaalta, eli muutaman kilon paketti mämmiä. Sitä kun pällistelevät aikansa niin voipi peli maittaa taas.

 

[dali]

Devils varmisti sitten Atlantin divisioonan voiton. Samalla tehtiin pienimuotoista seurahistoriaa, sillä Devils ei ole aiemmin saavuttanut 50:tä voittoa. Voiton ratkaisivat lopulta Brodeur ja rankkareissa maalanneet Parise ja Shanahan.

Voiton lisäksi ilon aihetta tarjosi Patrik Eliaksen paluu kaukaloon. Samettikäsi Pierre-Luc Letourneau-Leblond sai myös kutsun Lowellista. Sutter aikoo peluuttaa häntä jatkossakin. PL3 pelasi Rolstonin ja Clarksonin rinnalla.

Niclas Hävelid on myös palaamassa. Hän pelaa todennäköisesti jo lauantaina Canesia vastaan. Mike Rupp ja Bobby Holik olivat terveitä raaputuksia viime yönä. Sutter ei Gulittin haastattelussa sanonut heidän kohtalostaan vielä juuta eikä jaata. Virallisesti kokoonpano päätetään huomenna, pelipäivän aamuna.

Devils on siis varmistanut kolmannen sijan konferenssissa. Vastustaja ratkeaa vasta viimeisellä kierroksella. Punamustat saavat vastaansa joko Penguinsin, Hurricanesin tai mahdollisesti Flyersin.

Jos itse saisin valita, niin mieluiten kohtaisin näistä joukkueista Flyersin. Phillya vastaan Devils on tavallisesti äitynyt esittämään parhaimpaansa ja Brodeur niiiiiin ownaa Flyerzin.

 

[Evil]

Devils on siis varmistanut kolmannen sijan konferenssissa. Vastustaja ratkeaa vasta viimeisellä kierroksella. Punamustat saavat vastaansa joko Penguinsin, Hurricanesin tai mahdollisesti Flyersin.

Rangers oli niiii-iiiiiiiiiiiin lähellä... harmi. Olisi ollut ilo passittaa juuri Runk.. ei kun Rankkurit laulukuoroon.

 

[dali]

Viimeinen neljännes - kahteen napaan tuijottelua

Raavitaanpa kasaan viimeiset pelaaja-arviot runkosarjasta. Arvosanat ovat yleisesti heikompia kuin kahdelta edelliseltä neljännekseltä. Siksi syvä oli Devilsin lama runkosarjan lopussa. Jakson alku sujui toki komeasti duurissa.

Maalivahdit

Kevin Weekes 16 ott. 7-5-0, SV 92%, GAA 2,42

Weeksien uskomaton epäonni huipentui Tampaa vastaan. Kun tämä uskollinen soturi viimein pääsi kentälle, niin hän loukkasi polvensa pahannäköisesti. Ei arviota, koska Brodeur pelasi leijonanosan tämän neljänneksen peleistä.

Martin Brodeur 31 ott. 19-9-3, SV 91,6%, GAA 2,41, 5 SO

MB30:n paluu oli mykistävä. Nollapeli paluuottelussa ja siitä alkoi kulku kohti Patrick Royn ennätyksen murskaamista. Draama oli täydellinen, kun hän nousi Royn rinnalle Montrealissa ja rikkoi ennätyksen St. Patrickin päivänä. Sitten palattiinkin arkeen. Jaksoon mahtuu muutama heikompikin ottelu. 9+

Scott Clemmensen 40 ott. 25-13-1, SV 91,7%, GAA 2,39, 2 SO

Ei arviota tältä neljännekseltä. Martyn paluun jälkeen Clemmer palasi Lowellin vahvuuteen. It was a good run.

Puolustus

Colin White 71 ott. 1+17=18, +18, 46 pim.

Whiteyn merkitys korostuu aina silloin, kun hän on pois kokoonpanosta. Alivoimapeli ei toimi ja ei-toivottu liikenne Brodeurin maalille moninkertaistuu. White on yksi harvoja pelaajia, joka säilytti tasonsa myös heikommalla jaksolla. 9

Andy Greene 49 ott. 2+7=9, +3, 38 pim.

Greene istui enimmäkseen katsomossa. Sai peliaikaa, kun Niclas Hävelid oli sivussa. Väläytteli osaamistaan tekemällä muutamia oivallisia syötönkatkoja. Pystynyt karsimaan virheitä pois, mutta ei vieläkään ole noussut potentiaalinsa mukaiseen iskuun. 7½

Paul Martin 73 ott. 5+28=33, +21, 36 pim.

Martin on Devilsin tärkein puolustaja ja hänen poissaolonsa ja mahdolliset huonot illat näkyvät suoraan pakiston toiminnassa. Martin on jälleen kärsinyt monenlaisista pikkuvaivoista. Pelikunnossa ollessaan hän on ollut oma itsensä, kiekkovarma ja älykkäästi peliä tekevä pakki. Lukuisten maalien "kolmas syöttäjä." 8½

Bryce Salvador 76 ott. 3+13=16, -1, 76 pim.

Salvo joutui sopeutumaan uuteen pakkipariin, kun Niclas Hävelid liittyi vahvuuteen. Yhteisen sävelen löytyminen on takellellut aika ajoin ja se on näkynyt ennen muuta merkkausvirheinä ja pelin avaamisen takelteluna. Kunhan luottamus toiseen syntyy, henkinen käsijarrukin lähtee pois päältä. 7½

Mike Mottau 80 ott. 1+14=15, +24, 71 pim.

Kuka olisi ennen kauden alkua uskonut, että "AHL-Mike" nousee Devils-pakiston ehkä tasaisimmaksi suorittajaksi? Motts ei yritä tehdä enempää kuin pystyy. Arvosanaa laskee muutamat yksittäiset, karkeat virheet, joihin Mottau syyllistyy. Homma kuitenkin toimii Whiten kanssa kokonaisuudessaan mainiosti ja tämä pari saakin runsaasti luottoa tärkeillä hetkillä. Motts on enemmän kuin palkkansa väärti. Komea tehotilastomerkintä kertoo tällä kertaa paljon herran onnistumisesta. 9-

Niclas Hävelid 78 ott. 2+17=19, +2, 48 pim.

Totutellut vielä Devilsin systeemiin. Oli sivussa "alavartalovamman" vuoksi. Alku uudessa joukkueessa ei ollut mairitteleva, mutta hiljalleen kokenut Hävelid on saamassa juonen päästä kiinni. Pelaa eleettömästi ja tekee hyviä asioita kiekon kanssa. 7

Johnny Oduya 82 ott. 7+22=29, +21, 30 pim.

Oduyan viimeinen neljännes ei mennyt odotuksiin nähden kovin häävisti. Tehot katosivat miltei tyystin ja omissa soi turhan usein. Oduya pelasi muutamia hienojakin otteluita, mutta tason säilyttäminen oli kovin vaivalloista. 7+

Hyökkäys

Dainius Zubrus 82 ott. 15+25=40, 6, 69 pim.

Yksittäisten pelaajien osalta ehkä turhauttavinta oli katsella Zubrusin "zubrustelua" eli alle omien kykyjen pelaamista. Sille päälle sattuessaan hän teki kaukalossa hurjasti töitä ja loi tilaa ja paikkoja omille, mutta vain vajotakseen seuraavassa vaihdossa horrokseen. Turhan moni näistä nukahduksista kostautui maaleina. 7-

Zach Parise 82 ott. 45+49=94, +30, 24 pim.

Zachariaksen tahti aavistuksen hyytyi loppua kohti ja ulottuvilla ollut sadan pisteen kausi jäi vielä tällä kertaa saavuttamatta. Kaikkien aikojen Devils-tilastossa Parisen tehot ovat toiseksi parhaat yhdessä toisen upean ysipaitaa kantaneen perkeleen, Kirk Mullerin kanssa. 9+

John Madden 76 ott. 7+16=23, -7, 26 pim.

Maddog pelasi tämänkin neljänneksen hieman alavireisesti. Puolustuspäässä ja aloitusringissä hän on hoitanut hommansa mallikkaasti, mutta hyökkäyssuuntaan panos on jäänyt turhan vaatimattomaksi, osin turhan usein vaihtuneiden ketjukavereiden johdosta. Jotain lamasta kertoo sekin, että Madden maalasi edellisen kerran maaliskuun 12. päivä ja sitä ennen kerran helmikuun 6. päivä eli surkeat kaksi kertaa 30 ottelussa. Playoffeissa tämä herra on kuitenkin arvokas palanen joukkueessa. 7+

Brian Rolston 64 ott. 15+17=32, +2, 30 pim.

Roli ei myöskään ole ollut ihan sitä, mitä kesällä tilattiin. Toki nilkkavamma teki tästä kaudesta enemmän tai vähemmän torson ja vilkkaan liikkuva Roli nähtäneen vasta ensi vuonna. Mutta vaikka jalka ei nousisi ihan ketterään, se ei selitä käsien ja pään ajottaista alitoimintaa. 7

Brian Gionta 81 ott. 20+40=60, +12, 32 pim.

Jälleen yksi mukiinmenevä, mutta alakanttiin mennyt kausi Giontalta. Pistesaldo on hyvä, mutta maaleja tulee liian vähän, että Gion suoritusta voisi luonnehtia täysin onnistuneeksi. Yhtä kaikki Gionta tekee hyvällä asenteella töitä joka ottelussa. Siitä kuuluu iso kiitos. 8-

Jamie Langenbrunner 81 ott. 29+40=69, +25, 56 pim.

Jamien loppukausi on ollut hieno ja tuloksena olikin uran paras kausi - tähän saakka. Huomionarvoista on, että vuodenvaihteessa kapteenilla oli koossa vasta viisi maalia. Jamie on noussut hienosti johtamaan joukkojaan edestä. Kun joukkue sukelsi maaliskuun lopussa, myös Langsissa ilmeni alkukauden turhautuminen ja hetkeksi pintaan palasi turhasta tuomareille naputtava ja käsiään levittelevä Langs. 9

Bobby Holik 62 ott. 4+5=9, -2, 66 pim.

Pisteiden valossa Bobbyn kausi on ollut pettymys. Kuitenkin hän on ollut roolipelaajana juuri niin inhottava kuin odottaa sopii. Holik on kolannut maalivahteja, ärsyttänyt tähtipelaajia roikkumalla paidassa, kopautellut säärille ja virnistellyt kulmakarvansa alta. Ja usein Bobby on saanutkin vastustajan keskittymään häneen, vaikka välillä temput koituvat oman joukkueen harmiksi. Malliesimerkki hyvästä noudosta löytyy taannoisesta Tampa-ottelusta, jossa Holik kolasi Rämön nurin ja Jeff Halpern kuumeni niin, että tulossa ollut ylivoima muuttui alivoimaksi, jonka aikana Devils pääsi peliin mukaan. Ja ne ottelun jälkeiset kommentit... Yksin niistä kannattaa maksaa. Jotain korvaamatonta katoaa liigasta, kun tämä herrasmies ripustaa hokkarit naulaan. 7+

Mike Rupp 72 ott. 3+6=9, -2, 136 pim.

Rupp on joutunut tyytymään jämäminuutteihin ja katsomokomennuksiin. Kentällä ollessaan hän on mielestäni esiintynyt kuitenkin tapansa mukaan taklaamalla kaikkea liikkuvaa ja vääntämällä kerta toisensa jälkeen laidassa. Nelosessa hän olisi omimmillaan. Parhaat pelinsä hän on pelannut Shannyn ja Holikin rinnalla. 7½

Brendan Shanahan 34 ott. 6+8=14, -2, 29 pim.

Kaksijakoinen jakso veteraanilta. Shanny on jälleen osoittanut tärkeimmillä hetkillä olevansa maineensa veroinen pelaaja. Tärkeät rankkarimaalit Tampaa ja Ottawaa vastaan olivat taattua Shannya. Toisaalta hän on myös mennyt pitkiä jaksoja täysin kameleonttina, ettei hän ole erottunut laitamainoksista tai jäästä. 7½

Travis Zajac 82 ott. 20+42=62, +33, 29 pim.

Zajacin tahti on hieman laantunut kauden loppua kohti mentäessä. Hän on toki ollut yritteliäs, mutta onnistumiset ovat antaneet odottaa itseään. Zajac oli kisaamassa tehotilaston voitosta, mutta joukkueen lamaannus pilasi tämän skaban. Plussaa tulee Zajacin komeasta aloitustehosta, 53,1 prosenttia. 8+

Jay Pandolfo 61 ott. 5+5=10, -12, 10 pim.

Pando palasi kaukaloon pitkän katsomokomennuksen jälkeen. Ilmeisesti kuuma rommitoti tai jokin muu juotettu juoma oli saanut konkarin niveliä sulamaan sen verran, että Pando näytti jälleen ammattilaisjääkiekkoilijalta. Hän on kaukana vielä omasta tasostaan, mutta enää ei tarvitse pelätä, kun Pando on askissa. Toivottavasti tauolla herralle tehtiin uusi ruosteenestokäsittely. 7

David Clarkson 82 ott. 17+15=32, -1, 164 pim.

Clarkbar pelasi koko joukkueen tavoin kaksijakoisesti. Onnistuessaan Clarkson on silkkaa Randy McKayta ja huonona päivänään taas silkkaa Patrik Lostedtia. Onneksi McKayta nähdään enemmän. 8-

Patrik Elias 77 ott. 31+47=78, +18, 32 pim.

Tshekkitaituri kärsii epävirallisten arvioiden mukaan nivusvaivoista, jotka virallisesti ovat lihasvaivoja. Elias istuikin neljä ottelua sivussa. Hyvä asia tässä on, että ainakin Patty pääsee huilanneena palyoffeihin. Patty pelasi ennen loukkaantumistaan sangen hyvin, vaikka nimenomaan maalit tulivat ylivoimalla. Elias siirtyi kärkeen Devilsin kaikkien aikojen pistetilastossa, ohi John MacLeanin. 9

 

[cottonmouth]

Paul Martin 73 ott. 5+28=33, +21, 36 pim.

Martin on Devilsin tärkein puolustaja ja hänen poissaolonsa ja mahdolliset huonot illat näkyvät suoraan pakiston toiminnassa. Martin on jälleen kärsinyt monenlaisista pikkuvaivoista. Pelikunnossa ollessaan hän on ollut oma itsensä, kiekkovarma ja älykkäästi peliä tekevä pakki. Lukuisten maalien "kolmas syöttäjä." 8½

Pitää nyt nostaa esiin, ei kettuilumielessä, mutta kuitenkin viime syksyltä pari ennustusta NJD-faneilta:

Paul Martin nousee lopullisesti NHL:n pakkieliittiin. Viime kauden jälkimmäinen puolisko antoi tästä enteitä. Martinin rooli ylivoimalla selkiytyy, kun Rolston siirtyy viivaan kaveriksi paukuttelemaan one-timerit häkkiin. Sulavaliikkeinen jenkki kasaa tehot 10+38.

Puolustuksesta odotan eniten Paul Martinilta maalien valossa. Mies on kaiken osuessa kohdallaan 10-15 maalin mies.

Tällaista höpöhöpöä kirjoittelin syksyllä ja kieltämättä ei tuo nyt ihan täysin ohi mennyt eli joskus sitä tuurillakin, noh jos ei suoraan osuu, niin ainakin samalle seinälle sitten. Martinille erityisesti pisteet tasaisuudesta:

2008-2009 73 ott. 5+28=33 +21
2007-2008 73 ott. 5+27=32 +20

Eipä siinä, todella tärkeä kaveri joukkueelleen joka tapauksessa.

 

[Henkka]

Mitenkäs tuo Martin tarkemmin yv:llä pelasi? Mää kuin muistelisin, että Devils veti varsin useasti sekä Rolston että Langenbrunner viivassa ja Martin ei näin päässyt ykkösylivoimaan ollenkaan? Sen takia sitten kertyi pisteet hieman alakanttiin (tokihan sitä olisi saanut paremmilla otteilla sen paikan ottaa, mutta nyt kävi näin). Salmelan pelatessa tuota touhua tuli tarkemmin seurattua.

Pystyykö joku vahvistamaan tämän käsityksen?

 

[dali]

Tällaista höpöhöpöä kirjoittelin syksyllä ja kieltämättä ei tuo nyt ihan täysin ohi mennyt eli joskus sitä tuurillakin, noh jos ei suoraan osuu, niin ainakin samalle seinälle sitten. Martinille erityisesti pisteet tasaisuudesta:

2008-2009 73 ott. 5+28=33 +21
2007-2008 73 ott. 5+27=32 +20

Eipä siinä, todella tärkeä kaveri joukkueelleen joka tapauksessa.

Ihan oikeassa olet. Martinin tehot jäivät huomattavasti pienemmiksi kuin mitä tuli ennakoitua kauden alla. Ensi kaudella sitten, perkele, pistetään kaikki seuraennätykset uusiksi...

Mitä tuohon Martinin ylivoima-aikaan tulee, niin Sutter peluutti lähinnä ensimmäisissä 30 pelissä tuota viiden hyökkääjän ylivoimaa. Rolstonin loukkaantumisen aikana viisi hyökkääjää oli hieman harvemmin käytössä, mutta pakin paikalla vuorottelivat Martinin lisäksi Salmela ja Oduya. Usein Martinin paikkana oli läpi kauden surkeasti toiminut kakkos-yv.

Martin sai laadukkaita ylivoimaminuutteja Parisen ketjun ja Eliaksen keralla kunnolla vasta kauden jälkimmäisellä puoliskolla, kun Sutter viimein taipui tosiasioiden edessä ja luopui tammikuun lopussa viidestä hyökkääjästä ylivoimassa. Kauden kymmenessä viimeisessä pelissä Martin ajoittain pelasi jopa tuplavaihtoa ylivoimassa. Martinin tehoissa tämä näkyi niin, että ennen vuodenvaihdetta kerätyt kuusi yv-pistettä vaihtuivat loppukauden 12:ksi ja näin koko kauden saldo nousi 18 pisteeseen ylivoimalla.

Siinä nyt jotain pientä mieleen noussutta.

 

[dali]

Weekesin tilalle kutsuttiin Scott Clemmensen. Weeksie on tosiaan joukkueen ylilääkärin Lou Lamoriellon mukaan sivussa 2-3 viikkoa. Mutta, kun tiedetään, miten Lou on tavannut tiedottaa loukkaantumisista, on yleensä syytä odottaa merkittävästi pidempää sairauslomaa.

---

Jos Weekes on kolmen viikon kuluttua penkillä (saati tolppien välissä olettaen, että Devilsin kausi on tuolloin vielä käynnissä), lupaan kirjoittaa ylistysrunon New York Rangersille ja omistaa sen Stephane Matteaulle.

Miehet vakavat käärivät sinut mattoon. Vaivut ikiuneen lailla muiston Stephane Matteaun.

Ei tarvinnut ryhtyä kirjoittamaan oodia, ikävä kyllä, mutta samalla hauska. Eivät riimit putoa meikäläiseltä paikoilleen, kuten tuo ylläoleva teksti osoittaa. Weekes ei ole palannut jäälle.

No, nyt Weeksiellä on ainakin aikaa ylläpitää blogiaan.

 

[dali]

Zach Parise sai yhden huomionosoituksen hienosta kaudestaan, kun hänet nimettiin Lady Byng -finalistiksi yhdessä Pavel Datsjukin ja Martin St. Louis´n kanssa.

Klik

 

[dali]

Sekalainen vuodatus kauden päätteeksi

Koetan tässä miettiä, oliko tämä kausi kokonaisuutena pettymys. Äkkipudotus pudotuspeleissä on tietysti kova pala nieltäväksi - varsinkin kun käsissä ollut voitto kustiin viimeisen kahden minuutin aikana. Toisaalta, kun katsetta käännetään vähän taaksepäin, niin muistamme, kuinka loka-marraskuussa iskeneen loukkaantumissuman aikana vaikutti ensi alkuun siltä, että pudotuspelejä ei Newarkissa pelata tänä keväänä.

Vielä laajemassa kontekstissa kulunut kausi vei Devilsiä taas kauemmaksi Stevensin-Niedermayerin syndroomasta. Joukkue näytti, että se pystyy menestymään myös ilman Martin Brodeuria. Tämä kausi antoi myös yhden vuoden lisää aikaa nuorille pelaajille kehittyä eikä nuorukaisia ollut pakko heittää kylmään veteen. Jos kausi olisi mennyt hapoille jo syksyllä, olisi joukkue ollut kevätkaudella varmasti aivan erinäköinen. Olisi varmasti nähty Bergforsia ja Vranaa (jos ei olisi loukkaantunut) ja pakistossa Correntea ja Salmelaa.

Vuosituhannen vaihteen kuiva kausi drafteissa ja siitä seurannut farmin lamaannus alkaa viimein olla paikattu ja Lowellista on tulevina vuosina todellista tunkua isoihin ympyröihin. Nicklas Bergforsista ja kumppaneista lisää tulevan kauden ketjussa (Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään, että omavaltaisesti avaan jälleen kerran kausiketjun).

Devils pelasi, kuten mainittua, todella hienon runkosarjan, joskin viimeiset kymmenen ottelua olivat edelliskauden lailla silkkaa tervanjuontia.Kaikesta huolimatta Devils teki seuraennätyksen haalimalla 51 voittoa. Kesän aikana on kuitenkin paljon tuumiteltavana ja tupakkia poltettavana, että tästä joukkueesta todella saadaan playoff-menestyjä eikä vain potentiaalista haastajaa, joka jyllää runkosarjassa ja pistää päänsä pensaaseen pleijareissa.

Tilanne on myös sellainen, ettei kaikkia vapaita agentteja saada kiinnitettyä tulevaksi kaudeksi, joten muutoksia on luvassa.

Esiin nousi jo kauden aikana ajatus siitä, että näinköhän kausi vaati veronsa jo runkosarjan puolella. Olihan joukkue käynyt läpi tunneskaalan kaikki ääripäät moneen kertaan. Yhdenlainen voitto oli se, että kausi ei päättynyt joulukuuhun, vaan joukkue väänsi pitkään jopa koko itäisen konferenssin voitosta.

Henkilökohtaisten ja kaikkien aikkojen ennätysten murskaamisten ohella, kauden hienoin asia oli Eliaksen paluu liigan eliittihyökkäjien joukkoon ja siitä seurannut hyökkäysiloittelu. En edes jaksa muistaa, milloin viimeksi Devilsillä on ollut kaksi niin tehokasta ketjua kuin männä kaudella. Tai muistanhan minä; kaudella 2000-2001. Eliaksen kohdalla pudotuspelit olivat lievä pettymys. Tehot jäivät alakanttiin, mutta niin jäi peliaikakin.

Martyn, Eliaksen ja Parisen lisäksi täytyy nostaa esiin erityisesti kapteeni Langenbrunner, joka kasvoi kauden aikana henkisesti ihan uusiin mittoihin. Ensi kauteen voi lähteä luottavaisena, sillä Devilsillä on nyt todella mitat täyttävä kapteeni. Myös Zajac ja Clarkson kehittyivät suorastaan silmissä.

Meinasitko dali, että Devils tekee tällä kaudella yli 250 maalia? Viime kaudella tuo lukema oli 198.

Devils teki lopulta 238 maalia. Tästä kauden alla asetetusta "tavoitteesta" jäätiin hieman. Joka tapauksessa parannus kauden 2007-2008 lukemiin oli huima.

Ilahduttavaa oli myös pakiston hiljakseen tapahtunut kehittyminen. Paul Martin ja Johnny Oduya olivat taas parempia kuin edellisenä vuonna, Colin White oli tasaisen hyvä silloin, kun ei ollut erinomainen. Mike Mottau teki suuren harppauksen NHL-tasolle. Puutteita pakistossa on yhä, ei asia siitä muuksi tietenkään muutu, mutta eteenpäin on menty.


Mitkä asiat sitten jäivät kaivelemaan? Seitsemännen ottelun aimo liraus housuihin on anteeksiantamatonta. Siitä nyt ei pääse mihinkään.

Ensisijaisesti jäin aprikoimaan Sutterin peluutustapaa pudotuspeleissä. Samaan tapaan kuin viime vuonna Rangersia vastaan, Sutter pisti Maddenin ketjun vastustajan ykköstä vastaan. Tämä toimikin ensimmäisten viiden ottelun ajan ja oli ihan ymmärrettävä ratkaisu sinänsä. Mutta, homma meni persiilleen, kun Maurice yhdisti Whitney-Staal-tutkaparin ja samalla Corvo-Gleason Canesin takalinjoilla pimensi Parisen vitjan tyystin.

Tässä peluutustavassa oli Devilsin kannalta hankalinta se, että Maddenin ketju, vaikka papat kokivatkin uuden tulemisen, söi peliaikaa ennen muuta joukkueen kahdelta parhaalta kenttäpelaajalta Pariselta ja Eliakselta. Seitsemännessä ottelussa Eliaksen peliaika oli naurettavat 14 minuuttia. Ei näin voida peluuttaa joukkueen parasta ratkaisupelaajaa!

Runkosarjassakin Devilsin aseena oli neljän ketjun peluuttaminen. Kaikilla ketjuilla oli oma tehtävänsä puolustussuuntaan ja usein nähtiinkin, että tämä peluutustapa pakotti vastustajan parhaat voimat puolustuskannalle. Esimerkiksi Eliaksen ketju oli hyvä tässä roolissa. Mikä perkele siinä on, ettei tätä samaa strategiaa voitu käyttää pudotuspeleissä? Ei Devils pysty nykyisellään toistuvasti voittamaan pelejä futislukemilla nojautumalla puolustukseensa, vastustajan ykkösketjun pimentämiseen ja Brodeurin huippuotteisiin. Kymmenen vuotta sitten ei ole enää tätä päivää.

Loppuun sitä vellovaa epävarmuuden tunnetta:

Brian Gionta ja John Madden. Molemmat pelasivat pirun hyvän pudotuspelisarjan ja olivat ehdotonta ykköskaartia. Epävarmuutta näiden herrojen suhteen tuo kuitenkin ailahtelevasti mennyt runkosarja.

Joskin nämä pudotuspelit saattoivat olla John Maddenin viimeiset seikkailut Devils-nutussa (se selittäisi ja antaisi tunteellisen kontekstin Maddenin huikeille peliminuuteille). Tämän puolesta puhuu se, ettei kaikkia vapaita agentteja saada kiinnitettyä ja toisaalta Devilsin pitäisi saada uusia pelaajia integroitua porukkaan, ettei joukkue vallan ukkoudu.

Brent Sutter. Erinomainen valmentaja, sille päälle sattuessaan. Tinkimättömyys sopii Devilsin identiteettiin. Jokohan oppirahat on nyt maksettu? Onhan se nähty, millä konsteilla Devils menestyy, kun joukkueessa ei ole hall of fame -puolustajia. Mentäisiinkö ensi kaudella sillä hyväksi todetulla sapluunalla sinne saakka, minne edellytykset ovat, eikä käperryttäisi kuoreen odottamaan golf-kauden alkua, kuten nyt on kahtena vuonna tehty?

Kiitos ja kumarrus tästä kaudesta.