Puolivälin krouvin huurusia höpinöitä
Tässä lyhyt sepustus kauden ensimmäisestä puoliskosta noin niin kuin kokonaisuutta katsellen. Yleisarvosana kaudesta tähän mennessä on erinomainen. Syyskuun ennakko-odotuksia ei ole ylitetty, mutta huikean loukkaantumissuman sävyttämästä alkukaudesta huolimatta Devils majailee tukevasti playoffs-paikassa kiinni.
Maalivahtipeli
Martin Brodeurin vakavan loukkaantumisen piti tietää sinettiä Devilsin kaudelle. Näin pelkäsin itsekin, kun samaan syssyyn lasaretin puolella virui puolen tusinaa muitakin avauskokoonpanon ukkoja.
Sitten tulikasteensa sai Scott Clemmensen ja hän selviytyi siitä odotettua paremmin. Clemmer onkin pelannut mukiinmenevästi parin kuukauden pestinsä ajan. Devils ei ole hävinnyt pelejä hänen takiaan. Joskin iso kiitos kuuluu myös hyökkäyskalustolle, joka tekee sen verran maaleja, ettei Clemmensenin pari päästettyä maalia tiedä tappiota.
Kevin Weekes on puolestaan jäänyt ihmeen vähälle peliajalle siihen nähden, että hän on tolppien välissä ollessaan torjunut miltei poikkeuksetta hyvin. Clemmer on vuodenvaihteen jälkeen ailahdellut välillä pahastikin eikä mielestäni ole niin selkeä ykkönen pelillisesti kuin marras-joulukuun aikana.
Puolustus
Nälkä kasvaa syödessä. Pakisto ei ole pelannut sen kehnommin kuin viime kaudella, mutta nyttemmin tahtoisin nähdä parempia otteita moneltakin ukolta. Mitenkään kehnosti puolustuspeli ei ole sujunut. Siitä kertoo myös päästettyjen maalien tilasto, jossa perkeleet majailevat sijalla 7. lukemalla 2,58 päästettyä maalia per ottelu.
Puolustuksen kesto-ongelmana on rajallinen kiekollinen osaaminen. Martinin ja Oduyan ohella Greenen pitäisi ruokkia hyökkääjiä, mutta loukkaantuminen on verottanut hänenkin tahtiaan. Ja vaikka Oduyakin on hyvä puolustaja, pakisto tarvitsisi kipeästi yhden laadukkaan kiekollisen pakin. Anssi Salmela ei olisi yhtään huonompi vaihtoehto kuin Greene tai herra paratkoon Jay Leach. Salmela ei tekisi sadetta, mutta auttaisi Martinia ja Oduyaa näiden urakassa.
Bryce Salvadorin ja Paul Martinin muodostama ykköspari on ollut puolustuksen kantava voima. Ajottain Sutter on peluuttanut Salvadoria Mottaun rinnalla ja Martinia Oduyan kanssa. Martin ei tästä ollut moksiskaan, mutta Mottaun kanssa Salvador joutuu katselemaan olkansa yli myös pakkipariaan eikä se tiedä hyvää. Mottaun tilastoissa ei ole moittimista, mutta niistä ei käy ilmi se ylimääräinen työ, jonka pakkipari tai maalivahti joutuu tekemään, kun Motts aika ajoin tekee jotain harkitsematonta.
Hyökkäys
Kauden alla hyökkäykseltä oli lupa odottaa enemmän maaleja kuin viime kaudella, mutta kukapa olisi uskonut, että Devils pystyisi loukkaantumissuman keskellä näin roimaan nousuun tehdyissä maaleissa.
Tällä hetkellä Devils tekee maaleja karvan verran alle kolme maalia per ottelu (2,98) ja tätä menoa joukkue on lähellä rikkoa 250 maalin rajan. Nousu on huimaa, koska viime kaudella Devils teki vain 206 maalia. Tällä hetkellä Devils on tehdyissä maaleissa koko liigan osalta jaetulla yhdeksännellä sijalla. Ensimmäinen kuukausi kaudesta meni maalihanoja availlessa marraskuusta eteenpäin Devils on pystynyt napsimaan pisteitä nimenomaan toimivan hyökkäyksen ansiosta. Viime kaudella Devils jäi maaleitta tai teki korkeintaan yhden maalin peräti 28 ottelussa! Siis kolmannes kauden otteluista näin surkeilla tehoilla. Kertonee jotain siitä, miten iso vastuu menestyksestä jäi Martin Brodeurin harteille.
Palaset loksahtivat puolivahingossa kohdilleen loukkaantumisten myötä, jolloin kaksi ensimmäistä ketjua Elias-Zubrus-Gionta sekä uusvanha koostumus Parise-Zajac-Langenbrunner löysivät muotonsa. Tätä ennen Sutter oli pyörittänyt pelaajia sikin sokin sinne tänne vaihtelevin tuloksin.
Kolme ketjua neljästä on toiminut mainiosti. Ainoastaan Maddenin ja Pandolfon kausi on mennyt penkin alle. Heikosta kaudesta kielii myös rumasti pakkasella oleva tehotilasto, joka on molemmilla kahdeksan pykälää pakkasella.
Pandon jatkosopimus näyttää tällä haavaa melkoiselta virheeltä. En tiedä mistä homma kiikastaa, mutta Pandolfo tekee paljon aloittelijamaisia virheitä kiekollisena ja on hidastunut silmissä aiemmista kausista. Onko alla sitten paska treenikesä tai vamma joko kehossa tai koriven välissä? Devilsin ja Madden-Pandolfo-kaksikon onneksi koko joukko muita nimiä kuten Elias, Parise, Zajac, Rupp ja Clarkson ovat nostaneet tasoaan huomattavasti viime kaudesta ja näin paikanneet konkareiden jättämää pelillistä aukkoa.
Hyvä kysymys on, että mitä käyttöä Devilsillä on Maddenille ja Pandolfolle, kun heidän roolinsa on pienentynyt merkittävästi? Mielestäni olosuhteiden muutos - lähinnä sentteriosastolla - nykyiselleen on parasta, mitä Devilsille on tapahtunut pariin vuoteen Parisen ja Zajacin draftaamisen ohella. Nyt Devils pystyy peluuttamaan kaikkia neljää ketjuaan eikä Maddenin jarruketju syö arvokkaita minuutteja muilta ketjuilta eikä yhden ketjun tarvitse kuluttaa itseään loppuun. Toisaalta tämä pakottaa myös vastustajan eri lailla varpailleen, koska esimerkiksi PZL on paitsi tunnollinen puolustamaan, myös äärimmäisen vaarallinen iskemään paikan saatuaan.
Hyvistä koostumuksista kielii myös se, että Devils on liigan kärkipäässä heti Bostonin takana tasakentällisin tehdyissä maaleissa. Devsin maalisuhde on 1.32 tehtyä maalia per tasaviisikoin päästetty maali. Eliaksen ketju on tehnyt tasakentällisin 34 maalia, PZL 36, Maddenin ketju 11 ja Holikin johtama nelosketju 13 (mukaan on laskettu myös Vranan ja Bergforsin tekemät maalit).
Erikoistilanteet
Jos joku on lukenut näitä sepustuksiani tällä kaudella, niin lukija on ehkä huomannut toistuvat moitteeni Devilsin ylivoimapelistä. Devils on tällä haavaa liigan keskitasoa ylivoimatehojen osalta (18 prosenttia). Luku on mielestäni yllättävän korkea siihen nähden, ettei ylivoimapeli ole toiminut kuin ajoittain. Tähän mennessä ylivoima on toiminut onnistuneesti 28 kertaa.
Brent Sutterin suoranaisena pakkomielteenä on ollut peluuttaa ykkösylivoimassa viittä hyökkääjää. Ei tässä sinänsä mitään, mutta viivapelotteena olevalle Rolstonille ei saada riittävän usein ja riittävän hyviin vetopaikkoihin pelattua kiekkoa, koska toisella puolella viivaa oleva Jamie Langenbrunner ei todellakaan ole kaksinen pelintekijä. Langs on päin vastoin ollut melkoinen riskitekijä ja hänen henkilökohtaisista virheistään on syntynyt vaarallisia vastaiskupaikkoja alivoimajoukkueelle.
Sitä en ymmärrä, miksi Paul Martin ei saa enempää vastuuta ykkösnyrkissä, koska aina hänen ollessa jäällä koko viisikon toiminta puhumattakaan viivapelistä on ollut jopa näin maallikon ymmärryksen mukaan paljon tasapainoisempaa ja tuotteliampaa.
Kakkosylivoima on taas koostumus jämistä. Koska parhaat voimat on koottu ykkösylivoimaan, ei kakkoseen riitä kunnollista pelintekijää. Toisen koostumuksen ovat ensisijaisesti muodostaneet Clarkson, Zubrus ja Gionta sekä viivassa Greene ja Oduya. Vaikka Clarkson on ollut aika hyvä maaloin edustalla, näkisin mieluummin tällä paikalla Zubruksen tai Langenbrunnerin ja John Maddenin tai Bobby Holikin ketjun sentterinä.
Alivoima on ylivoiman tapaan toiminut ajoittain mainiosti ja välillä taas kaikki on uponnut sisään, kun Devils-ukko on istunut boksissa. Yhtenä tekijänä on ollut Madden-Pandolfo-kaksikon tasapaksu meininki ja toisaalta myös puolustuksen ailahtelevuus. Scott Clemmensenin heikko kohta eli keskinkertainen reboundien kontrollointi tuo paineita pakeille aivan eri tavalla kuin Brodeurin ottaessa vedot ykkösellä haltuunsa tai ohjaten ne väljemmille vesille kulmiin.
Martin-Salvador ja Colin White ovat kivenkovia myös erikoistilanteissa, mutta sen jälkeen on vähän ohkaisempaa. Oduya, Greene ja Mottau eivät ole ihan omimmillaan alivomassa, joskin Johnny-O on ihan kelpo mies tähänkin rooliin ollessaan pelipäällä.
Valmennus
Brent Sutter on petrannut suoritustaan viime kaudesta aivan huikeasti. Siinä, missä viime kaudella hän piti jääräpäisesti kiinni miltei kaikista huonoista ratkaisuistaan ja ketjujen jatkuvasta sotkemisesta ennen muuta, tällä kaudella on nähty pysyviä koostumuksia ja sen myötä suoranaista kemiaa pelaajien kesken.
Isoin miinus tulee ylivoiman jääräpäisestä peluuttamisesta nykyisessä koostumuksessaan, jossa ongelma on selkeä eli Langsin rajoitteet pelintekijänä. Onhan tällä hyvä laukaus, mutta siinä se sitten onkin. Toisaalta shittiä saa ottaa vastaan myös kakkoskäskyttäjä John MacLean, jolla on iso rooli hyökkääjien peluutuksessa. En tiedä, onko tässä sitten kyseessä operaatio "pidä kapteeni tyytyväisenä" tai vastaava, mutta yhtä kaikki yv-viisikko ei toimi tuolla viiden hyökkääjän koostumuksella.
On hyvä, että tasakentällisin maaleja syntyy tasaiseen tahtiin. Tällöin pätkivä ylivoimapeli ei nouse häiritseväksi ongelmaksi, mutta playoffeissa ylivoiman tulee toimia kuin junan vessa. Muuten tähänkin ketjuun kirjoitellaan viimeiset viestit huhtikuussa, kuten tavaksi on tullut.
Koutseilla piisaa työsarkaa myös siinä, miten Devils-kone saadaan suorittamaan täydet 60 minuuttia. Jostain syystä joukkue on tahtonut hukata otteensa ja tukeviakin johtoasemia, kuten nyt vaikkapa viime yönä Canucksia vastaan ja aiemmin Rangersia ja Tampaa vastaan.
Sellaista.
PS. evil, hävisit vetosi. En tosin järin paljon iloitse tästä. Mieluummin katselisin punamustia Atlantin kärjessä.