Kauden alku on kyllä ollut ihan järkyttävää vuoristorataa. Seitsemän ottelun jälkeen saldo on kolme voittoa ja neljä tappiota. Eli ihan hyvin, joskin kahdesti jääminen maaleitta ei mairittele laisinkaan.
Yhdeksän ottelun vieraskiertueesta on jäljellä vielä taistot New Yorkin joukkueita vastaan. Näistä peleistä ainakin toinen on hoidettava, mieluummin molemmat.
Joukkueen tilanne on jokseenkin turhauttava. Toisaalta sen tietää, että isot uudistukset vievät aikaa ja kauden alku on hankala, kun se alkaa liudalla vieraspelejä ja puolet joukkueesta on uusia kasvoja. Kuitenkin kulttuurishokki on melkoinen, kun katsoo, miten haavoittuvainen Devils on puolustuspäässä. Silmiinpistävää on merkkausvirheiden suuri määrä ja huonot avaukset.
Toisaalta John Madden on löytänyt junnuvuosiensa maalijyvän. Tätä menoa jos jatkuu, niin maddog on hotdog sanan hyvässä merkityksessä. Vielä, kun hieman alakanttiin esiintyneet Elias, Zubrus ja Gionta saadaan liekkiin ja Langs palaa saikulta, niin Devilsillä on vaarallinen hyökkäyskalusto.
Devils etsii myös Richard Matvichukille uutta seuraa. Mies ei sitten mahtunut Brent Sutterin suunnitelmiin. Toisaalta, kun on pari peliä katsonut Devilsin peräpään otteita, niin tuskin Matty sen kummempi kaveri olisi kuin vaikkapa Oduya ja Rachunek, jotka ovat olleet kenties eniten vaikeuksissa alkukaudesta.
Colin Whiten tilanteesta ei ole merkittävästi uutta tietoa. Sairausloma on kuitenkin merkittävästi pidempi kuin Dr. Lamoriellon ennustama 12 - 14 vuorokautta. Whitea on kyllä todella pahasti ikävä. Joku kuvasi hfboardsilla oivallisesti Devilsin oman alueen peliä: Se on kuin laskisi viisi kanaa pyörimään kaukaloon. Eniten ahdistaa huono alivoimapeli, jossa Devils pitää liigan perää.
White ei olisi mikään autuaaksitekevä voima, mutta hän jämäköittäisi merkittävästi oman pään peliä. Se autuaaksitekevä voima olisi ykköspakki, mutta mistäs sellainen nyt tähän hätään saataisiin?
Niin, ja Zach Parisekin pääsi viikolla urallaan sadan tehopisteen rajan yli. Onnea siitä.