New Jersey Devils 2007-2008

[dali]

Playoff-kenraali

Bostonin tappio tietää sitten Rangersia mahan täydeltä. Illalla on playoff-kenraali ja panoksena on kotietu tulevaan sarjaan. Näiden joukkueiden välillä se ei tosin ole niin merkittävä asia.

Rangers on toden totta pahempi rasti kuin kaksi vuotta sitten, jolloin Devils käveli sinitakkien yli näytöstyyliin. Vaakakupit ovat kallistuneet sittemmin tasaisemmiksi ja tällä kaudella Devs on ollut ihmeissään naapureidensa kanssa.

Devilsin suurin huolenaihe on mielestäni rentouden puute. Joukkue koki ihmeellisen kipsin runkosarjan viimeisten kymmenen ottelun koittaessa. Toki joukkue otti pakolliset voitot playoff-paikan varmistamiseksi, mutta latvaa lähestyttiin perse edellä.

Edellisessä matsissa Phillyä vastaan joukkue otti köniinsä ilmeisen munattoman esityksen jälkeen. Tässä mielessä illan ottelu on todella hyvä kenraali playoffeihin. Tästä voitto ja sarjaan on huomattavasti parempi lähteä kun takalukko on murrettu.

Valmentaja Brent Sutter syytti joukkuetta huonosta valmistautumisesta Phillya vastaan. Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että hän syyttää pelaajia heikosta valmistautumisesta, kun kuitenkin valmennusjohdon yhtenä tärkeimmistä tehtävistä on huolehtia joukkueen latautumisesta matsiin. Asiahan on tietysti toinen, jos joukkue on vetänyt hilpeenä kaljaa playoff-paikan varmistuttua ja lähtenyt kalpeena hiljaa Flyersia vastaan.

Loukkaantumistilanne paholaisilla on varsin kohtuullinen. Jalkavaivainen Bryce Salvador on aloittanut luistelun ja hänen paluutaan uumoillaan playoff-avaukseen.

 

[Rocket Richard]

Rangers on toden totta pahempi rasti kuin kaksi vuotta sitten, jolloin Devils käveli sinitakkien yli näytöstyyliin. Vaakakupit ovat kallistuneet sittemmin tasaisemmiksi ja tällä kaudella Devs on ollut ihmeissään naapureidensa kanssa.

Tuo sarja tuleekin aika suurella todennäköisyydellä olemaan seitsemän ottelun sarja. Tosin mielestäni Rangers makaa liikaan Lundqvistin varassa ja jos hänelle sattuu heikompi päivä, on Devsit vahvoilla. Devils tosiaan ollut viime aikoina hiukan kipsissä, mutta uskon sen hellittävän, kunhan pudotuspelit lähtevät todenteolla käyntiin.

Ensi yönä on todella tärkeä ottelu, jossa haetaan jo asetelmia poffeihin ja pientä nujakkaa tullaan varmasti näkemään.

 

[dali]

Arpajaispisteet

Hyvää: Kauden ensimmäinen voitto Rangersista hyvään paikkaan. Elias ja Parise onnistuivat.

Huonoa: Hukattu johtoasema jälleen kerran, tällä kertaa 2-0-johdosta.

Playoff-ennakko tulossa sitten myöhemmin.

 

[Henkka]

Jotenkin veikkaan, että Devils hoitelee itsensä jatkoon jälleen kerran. Rangers ei mielestäni toimi vieläkään roolitukseltaan yhteen, pakisto on paska ja vaikka Henrik Lundqvist onkin helvetin loistava maalivahti, niin Martin Broduer vain yksinkertaisesti on vielä paria pykälää parempi, tämänkin kauden Vezina voittaja.

Devils periaattessa on pelaajamateriaaliltaan yksi heikoimpia idän jengejä, mutta kaksi miestä tekee joukkueesta uskomattoman ylisuorittajan. Brent Sutter repii jokaisesta vässykästä huippupelaajan effortin irti ja Brodeur turhauttaa vastustajat raivon partaalle ajatustenluku-torjuntatyylillään.

Manhattanilla on kova uho suomiehiä vastaan, mutta niin vain nämä suon miehet (eihän ne edes enää siellä suolla ole, vaan uudessa hienossa hallissaan) tulevat ja hoitelevat 10 miljoonan miehet nopealle ja ansaitulle kesälomalle.

 

[Rocket Richard]

Manhattanilla on kova uho suomiehiä vastaan, mutta niin vain nämä suon miehet (eihän ne edes enää siellä suolla ole, vaan uudessa hienossa hallissaan) tulevat ja hoitelevat 10 miljoonan miehet nopealle ja ansaitulle kesälomalle.

Näinhän sitä tietenkin toivoisi, mutta kyllähän Rangers on huomattavasti kovempi joukkue kuin muutama vuosi sitten, jolloin Devs jyräsi Rangersit suoraan neljässä pelissä lomille.

Mutta kuten jo aiemmin kirjoitinkin, on Rangers kuitenkin liikaa Lundqvistin varassa, eikä niitä todellisia ratkaisijoita kuitenkaan yllin kyllin ole. Shanahan alkaa olla jo iäkäs, samoin Jagr ja Strakalla ei nuo näytöt mitään kovin kummoisia tältä kaudelta ole.

Devils sai kenties pientä yliotetta sarjaan voittamalla viimeisen runkosarjakohtaamisen ja tietenkin kotiedun, mutta sen merkitys tälläisessä sarjassa on kuitenkin melkoisen pieni. Tietysti helpompi päästä kotona aloittamaan, Gardenissa aloittaminen olisi voinut olla hankalampaa.

Hyvät kutinat on tämän sarjan suhteen, eiköhän sieltä taas Marty ja kumppanit jatkoon punnerra!

 

[JoukaHainen]

Mutta kuten jo aiemmin kirjoitinkin, on Rangers kuitenkin liikaa Lundqvistin varassa, eikä niitä todellisia ratkaisijoita kuitenkaan yllin kyllin ole. Shanahan alkaa olla jo iäkäs, samoin Jagr ja Strakalla ei nuo näytöt mitään kovin kummoisia tältä kaudelta ole.

Devils sai kenties pientä yliotetta sarjaan voittamalla viimeisen runkosarjakohtaamisen ja tietenkin kotiedun, mutta sen merkitys tälläisessä sarjassa on kuitenkin melkoisen pieni. Tietysti helpompi päästä kotona aloittamaan, Gardenissa aloittaminen olisi voinut olla hankalampaa.

Itse näkisin, että nyt Rangers ei ole vain Jagr ja Lundqvist mitä se silloin kaksi vuotta sitten oli, kun Devils passitti Rangersit aikaisille lomille. Silloin ei kyllä Rangersistä ollut yhtään vastusta, kun Henke pelasi loukkaantuneena ja Jagr teloi kyynerpäänsä taklatessaan ensimmäisessä pelissä Gomezia.

Nyt kuitenkin joukkueessa on Gomez, Jagr, Drury, Shanahan, Straka, Avery ja Dubinsky, (unohtamatta Devilsien kaatajaa Dawesia) joten ainakin ratkaisijoita on paljon enemmän ja pelaajien laadusta ei ainakaan pitäisi jatkon olla kiinni.

Saiko Devils tuosta nyt jotain yliotetta voittamalla rankkareilla yhden pelin kahdeksasta, vaikka tuo nyt viimeinen kohtaaminen olikin. En usko kuitenkaan tuolla rankkuvoitolla olevan hirveästi merkitystä. Ei Rangers kuitenkaan tule yhtä helposti Devilsiä viemään kuin runkosarjassa, mutta, jos Lundqvist pelaa omalla tasollaan ja saadaan se 2 maalia pelissä Brodeurin taakse niin ihan hyvin on pullat uunissa.

 

[dali]

Tuomion hetki: Kausi pakettiin

Tässäpä sitä, pientä rääppimistä siitä, mitä kaudesta jäi käteen. Hyvää oli se, että joukkue selvisi playoffeihin. Huonoa oli se, että sinne mentiin housut kintuissa ja maito maassa.

Valmennus

Brent Sutterin ensimmäinen kausi Devilsin peräsimessä oli kaiken kaikkiaan tuulinen ja tuivertava, mutta kasvukivuista huolimatta joukkue esiintyi loppujen lopuksi mukiinmenevästi. Sutter sai paikka paikoin joukkueen pelaamaan taitojensa ylärajoilla ja haastavan muut joukkueet tosissaan Idän herruudesta, mutta bensa ei riittänyt loppuun saakka. Joukkue lipsui runkosarjan lopussa ihmeellisen takalukkoon, jota Sutter ei saanut avattua.

Flegmaattiseen Julieniin verrattuna Sutter puhalsi joukkueen eloon. Nyt, kun perehdytysjakso on ohi, niin mielenkiinnolla odotan jo tulevaa kautta, ja sitä, mitä Sutter saa ensi kaudella aikaan.

Suurin miinus Sutterin saldoon tulee ilman muuta Patrik Eliaksen kohtelusta. Sutter hoiti kapteenin vaihdon melko mauttomasti. Patty sai kuulla median kautta, ettei hän ole enää kapteeni. Muutenkin Sutterin kurinpitotoimet olivat ihmeellisiä. Joukkueen tärkein kenttäpelaaja sai osakseen syntipukin roolin, kun koko joukkue alisuoritti härskisti ja vasta opetteli pelaamaan uuden koutsin alaisuudessa.

Ison hatunnoston ansaitsee myös Larry Robinson, jonka alaisuudessa Martin ja Oduya menivät harppauksittain eteenpäin. Miehen sairastuminen tuli todella ikävään paikkaan. Hänen läsnäolonsa tuntui rauhoittavan pelaajia.

Maalivahtipeli

Helpoin osa-alue arvioitavaksi. Brodeur teki kaikkensa jälleen kerran ja maalivahtiosastossa ei ole moitteen sijaa. Ilman Martya Devils olisi voinut unohtaa pleijarit ja todennäköisesti voinut keskittyä Stamkos-arpajaisiin. Pleijareiden kömmähdykset menevät lähinnä pakkien flegmaattisuuden piikkiin. Ei Brodeurkaan voi jokaista harhasyöttöä tai merkkausvirhettä seurannutta maalitilannetta estää.

Kevin Weekesin rooli jäi harmittavan pieneksi. Ensimmäistä kertaa vuosiin Devilsillä on kunnon veskarikaksikko ja kakkonen on yhä statisti. Tuskin Weekesin peluuttamiselle kausi olisi ratkaisevasti huonommaksikaan muuttunut. Ehkä sitten ensi vuonnan nähdään myös tämä sympaattinen kaveri tositoimissa useammin.

Puolustus

Kausi alkoi katastrofien merkeissä, kun puolustus seilasi ilman peräsintä. Colin Whiten paluu kaukaloon jämäköitti meininkiä kummasti ja kauden mittaan touhu meni parempaan suuntaan, joskaan ratkaisevilla hetkillä pakisto ei mitenkään erityisesti toiminut.

Brent Sutterin pakkirulettia en oikein jaksanut ymmärtää. Kun Bryce Salvador liittyi rinkiin, kiersi pelistä toiseen yhdeksän miehen ruletti ja ainoastaan parit Oduya-Martin ja Mottau-White olivat ennallaan. Kun vielä Vishnevski ja Rachunek osoittautuivat hutihankinnoiksi ja Andy Greene vajosi etsimään itsetuntoaan, pakistosta puuttui selkärankaa parin miehen verran.

Suurin puute tässä ryhmässä kohdistuu kiekollisen osaamisen puutteeseen. Paul Martin ja John Oduya ottivat isoja harppauksia tässä roolissa eteenpäin, mutta Rafalskin jättämää aukkoa ei pystytty vielä peittämään. Kun pakkien kiekollinen peli oli varsin yksitotista, hiipuivat myös hyökkääjien tehot, reboundeista ja ohjureista elävän Giontan etunenässä.

Ilonaiheita olivat erityisesti edellä mainitut Martin ja Oduya, jotka nousivat suuriin rooleihin. Martin on viimein lunastamassa häneen kohdistuneita odotuksia ja varsinkin lopukaudesta mies oli todella vakuuttava. Oduya puolestaan nousi Bambi on ice -hahmosta liukkaasti liikkuvaksi luottopelaajaksi, josta on vielä pitkään iloa. Hatunnoston ansaitsee myös Mike Mottau, joka nousi AHL-miehen roolista kelvolliseksi NHL-pakiksi. Omassa päässä hän on vaikeuksissa isojen miesten kanssa, mutta kiekon kanssa hän on varsin kylmäpäinen kaveri.

Kesän aikana puolustukseen täytyy saada kunnon vahvistus, mielellään ykköspakki vaikka sitten jonkin hyökkääjän kustannuksella. Toisena vuonna peräkkäin ei voida jatkaa niin, että haavaan laitetaan laastaria ja toivotaan, ettei se enää vuoda. Toiseksi meiningin omassa päässä täytyy muuttua sellaiseksi, ettei Martyn maalille päästä ilman mustelmia ja ruhjeita.

Tulevaisuus näyttää onneksi sikäli valoisalta, että Matt Corrente ja Mark Fraser ovat miltei valmiita kokeilemaan NHL-vauhtia. Correntelle voi tosin vuosi AHL:ää tehdä hyvää, mutta jässikkä Fraser on valmis astumaan isompiin kehiin.

Hyökkäys

Devilsin hyökkäys oli kuin katkokävelyä; tehotonta ja yllättäen seisahtelevaa. Liian usein joukkue jäi tyystin ilman maaleja tai sai väännettyä vain yhden maalin. Devils pelasi murheelliset 28 peliä, joissa se teki korkeintaan yhden maalin ja kaikkiaan 11 peliä, joissa se ei saanut aikaan maaliakaan.

Hyökkäyksestä on vaikeaa nimetä oikeastaan yhtään ylisuorittajaa. Parise ja Elias olivat ainoat pelaajat, jotka todella pelasivat omalla tasollaan säännöllisesti. Eliaksen alkukausi oli murheellinen ja hän oli kaukana parhaista päivistään, mutta toisella puoliskolla hän pelasi todella vakuuttavasti totuttuaan uudelle pelipaikalleen sentterinä. Samoin John Madden teki hienon paluun liigan puolustavien senttereiden eliittiin vaikean viime kauden ja nivusvaivojen jäljiltä. Siinä se sitten olikin.

Murheellinen lista alisuorittajista sisältää muun muassa Brian Giontan, Travis Zajacin ja Arron Ashamin. Gionta ei osunut oikein mistään maaliin, Zajac vajosi syvälle sophomore slumpiin eikä mies ollut enää kuin kuori entisestä. Asham aloitti vakuuttavasti, mutta oli lopulta todella valju eikä hänestä ollut sanottavampaa hyötyä tälle joukkueelle. Käsivaivat toki hidastivat menoa, mutta siitäkin huolimatta häneltä olisi ollut lupa odottaa enemmän sähinää ja likaisia maaleja.

Isoimmat murheet tulivat tosiaan huonosta tuesta pakkien puolelta. Meni puoli kautta, ennen kuin puolustus pystyi edes jollain lailla tukemaan hyökkääjiä. Toiseksi otteista puuttui rentous, maalintekeminen muuttui tervanjuonniksi.

Yksi maalintekijä ei tekisi pahaa. Hossa olisi ollut kivenkova kaappaus, mutta myöhäistä on hänen peräänsä haikailla.

 

[dali]

Kevättodistukset

Maalivahdit

Martin Brodeur: Maailman parhaalta taas kerran upea kausi. Tie vie vääjäämättä tilastojen ykköseksi. Sääliksi käy, että muu joukkue ei ole lähellekään niin hyvä kuin Marty ansaitsisi. Pieni miinus tulee muutamista heikommista otteluista, joissa peli ei kulkenut. 10-

Kevin Weekes: Esiintyi hyvin niissä peleissä, joissa sai peliaikaa. Epäkiitollisessa roolissa, mutta ei valita. Todellinen joukkuepelaaja ja tsemppari.

Pakit

Vitali Vishnevski: Kammottava ilmestys. Eihän kukaan hänestä mitään sateentekijää odottanut, mutta Vish ei vain ole enää NHL-tason pakki. Liian hidas taklaamaan, liian kuriton pitämään miehensä maalilla tai tämän mailan. Ottaa myös tukun turhautumisjäähyjä ja usein kriittisillä hetkillä. Toivottavasti heivataan pihalle vaikka sopimuksen ulosostolla5½

Colin White: Palasi vaarallisen silmävamman jäljiltä ja jämäköitti puolustusta. Ei ollut ihan aiemmalla tasollaan, mutta hoiti oman roolinsa hyvin. Henkisesti todella tärkeä pelaaja tälle joukkueelle. 8

Andy Greene: Otti takapakkia ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan. Joutui Sutterin koirankoppiin jatkuvasti karkeiden virheidensä vuoksi eikä lopulta saanut peliaikaa kuin nimeksi. Toivottavasti nämä oppirahat riittävät. Potentiaalia kaverilla on. 6½

Paul Martin: Kasvoi kauden aikana silmissä ja otti todella ison roolin alakerrassa. Liikkuu sulavasti, avaa peliä mainiosti, tukee hyökkäyksiä, vääntää laidassa ja laukoo vihaisesti viivasta. Alkukausi oli tahmeaa, mutta marraskuun jälkeen oli todella vakuuttava ilmestys kaukalossa. 9+

Sheldon Brookbank: Täytemies, joka sai peliaikaa silloin tällöin. Ei pettänyt mitenkään, mutta eipä kyllä säväyttänytkään. Ei tarvetta jatkosopimukselle. 7-

Bryce Salvador: Jalkavamman vuoksi loppukausi jäi torsoksi. Ehti osoittaa, että olisi hyvä lisä pakistoon ja tuo rotia omaan päähän. Ei yritä pelata yli taitojensa, vaan siirtää vastustajat pois maalilta ja antaa helpon ensimmäisen syötön. 7½

Mike Mottau: Kehittyi myös kauden mittaan ja pelasi monia mainioita otteluita. Kiekollisena oivaltava ja maltillinen. Puutteet löytyvät oman pään pelistä, jää pienikokoisena usein altavastaajaksi maalin edustalla ja laidoissa. 7½

Karel Rachunek: 1,4 miljoonan mies katsomossa. Odotettiin hyvää peliä molemmissa päissä, ja tulokset eivät päätä huimanneet. Virhealtis pelaaja, joka ei pelannut kuin noin puolet otteluista. Huhut vievät miestä Venäjälle, mutta kattellaan. Ei tulevaisuutta Devilsissä. 6+

Johnny Oduya: Alkukauden sylkykuppi petrasi huimasti ja osoitti olevansa NHL-tason peluri. Vahva luistelija ja hyvä kiekon ylöstuoja. Kaipaa vielä aavistuksen voimaa ja ruutia laukaukseen. 8-

Hyökkäys

Zach Parise: Tsemppari, joka pelasi kokonaisuutena hyökkääjistä ehjimmän kauden. Tekee hurjan määrän duunia illasta toiseen. Erinomainen pelaaja nyt ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Pikkaisen särmää lisää viimeistelyyn ja kiintotähti on syttynyt. 9+

Rod Pelley: Pienessä roolissa nelosen keskellä. Sai jonkin verran vastuuta alivoimalla. Istui jälkimmäisen puoliskon kaudesta katsomossa. 7+

John Madden: Maddog pelasi miltei uransa vahvimman kauden. Oli roolinsa nähden tehokas hyökkäyspäässä, vei aloituksia mainiolla prosentilla ja varjosti vastustajan tähtiä eikä juuri istunut jäähyllä vaikeasta roolistaan huolimatta. Vaikean viime kauden jäljiltä vahva paluu. 9

Brian Gionta: Pippurisen laiturin kausi oli tuskainen. Tsemppasi kyllä, mutta oli niin kovin tehoton ja vajosi usein varjoihin. Kärsi suuresti viivamiesten keskinkertaisuudesta ja Gomezin lähdöstä. 7½

Jamie Langenbrunner: Kapteeni palasi vahvasti loukkaantumisensa jäljiltä ja toi piristysruiskeen Devilsin syksyyn. Loppukaudesta oli tasaista massaa ja pudotuspeleissä miehestä ei näkynyt jälkeäkään. Siitä iso miinus tilille. Langsin vaisuus herätti kysymyksen, että olisko Elias sittenkään ollut niin huono vaihtoehto kapteeniksi...7½

Dainius Zubrus: Ailahtelevaa oli liettualaisenkin meno. Teki härän lailla duunia, mutta sai palkintoja kovin harvoin. Pistesaldo jäi alakanttiin. Etsi vielä omaa paikkaansa joukkueessa. Playoffeissa oli hyvä, vaikkei saanut tehoja tililleen. 7½

Mike Rupp: Nousi osin omilla ansioilla ja osin muiden hyytymisen vuoksi kolmossentteriksi. Tsemppasi vimmatusti ja pelasikin muutamia mainioita otteluita. Joukkuepelaajan perikuva. Iso ero alkukauden ja loppukauden välillä. 7+

Sergei Brylin: Konkarin kausi meni varsin pienessä roolissa. Pudotuspeleissä pelasi toki Maddenin ja Pandolfon kanssa ja osoitti olevansa käyttökelpoinen peluri. Askel alkaa jo painaa tämän pyyteettömän soturin jalkaa. 7+

Travis Zajac: Toinen NHL-kausi toi mukanaan vastoinkäymiset. Menetti itseluottamuksensa, kun epäonnistuminen seurasi toistaan, ja vajosi nelossentteriksi jämäminuuteille. Onkohan odotukset olleet liian suuret ja liian pian? Kykyjä Zajacilla on isoon rooliin, mutta homma on kiinni kaverin itseluottamuksesta. Ehkä Zajacin huonolla kaudella ja Hatcher-episodilla on yhteytensä - Hatcher myrkytti Zajacin veren ja teki tästä kaukalossa vaeltavan zombin. Valju temppu! 7

Jay Pandolfo: Loukkaantuminen rikkoi lupaavasti alkaneen kauden. Lokakuussa johti Devilsin maalitilastoa ja oli matkalla parhaisiin pistelukemiin sitten college-vuosien. Sopimus katkolla kesällä. Eiköhän Loun kassasta löydy sopiva setelitukku Pandolle. 8

Arron Asham: Odotin Ashamista hyvää roolipelaajaa kolmos-nelosketjuun, mutta lupaavan alun jälkeen Ash vajosi joutavaksi peluriksi, jolla ei ollut käyttöä oikeastaan missään roolissa. Ehkä maisemanvaihto olisi hyväksi hänellekin. En jää kaipaamaan. 6

David Clarkson: Aloitti lupaavasti ensimmäisen NHL-kautensa ja hämmensi vastustajan pakkaa illasta toiseen. Loppua kohti alkoi kuitenkin vajota näkymättömiin. Viimeistely kaipaa runsaasti hiomista. 7+

Patrik Elias: Patty osoitti olevansa todella suurella Devils-sydämellä varustettu pelaaja. Hän otti vastaan Sutterin heittämän paskan ja sopeutui vielä uuteen rooliinsa sentterinä ja iski liudan voittomaaleja. Osoitti kauden jälkimmäisellä puoliskolla jälleen olevansa Devilsin tärkein pelaaja heti Martyn jälkeen. Ensi kaudella luvassa on varmasti parempaa, sillä yhteispeli Parisen kanssa näyttää koko ajan paremmalta. Arvosanaa verottaa alakanttiin jäänyt pistesaldo, sillä Patty kärsi myös tehottomuudesta alkukaudella. 9-

 

[dali]

Piälliköije puhheet kauvvesta

Lamoriellon mietteet

Sutterin mietteet

Martyn ja kumppaneiden ajatukset kaudesta

 

[Rocket Richard]

Kausi tosiaan jo paketissa ja tässä nyt sitten omia mietteitäni kaudesta.

Martin Brodeur on edelleen maailman paras maalivahti. Syksy meni hiukan haparoiden, mutta toisaalta haparointia oli havaittavissa pahemman kerran koko joukkueella, joten annettakoon se anteeksi.

Paul Martin oli koko kauden puolustuksen todellinen liideri ja Oduyallekin on käyttöä tuleivaisuudessa. Ja kuten jo dali mainitsikin, Vishnevskin voi laittaa pihalle, täydellinen katastroffi.

Hyökkäys kärsi puolestaan alisuorittajista. Elias-Sutter-episodi pilasi varmasit jollakin tapaa Pattyn kauden, eikä mies ollut muutamaa peliä lukuunottamatta täysin oma itsensä.

Kokonaisuuten ihan OK kausi, mutta poffit olivat kyllä pahemmanpuoleinen pettymys. Jotenkin jäi sellainen kuva, että päänahka myytiin aivan liian helpolla, vaikka tasaisiahan nuo pelit kuitenkin olivat.

Brodeur-Avery episodi antoi myös oman lisänsä tähän kauteen ja onkin oletettavaa, että tuo taistelupari jatkaa myös ensi kaudella.