pari sanaa taas prospecteista ja tulevaisuudesta
Devilsin tulevaisuus on ollut näilläkin palstoilla puheenaiheena. Mitä joukkue tekee, kun Brodeur lopettaa? Sen haluaisin itsekin tietää, mutta tässä linkitettynä pari juttua, joiden kautta ajattelin sanoa muutaman sanasen siitä, miten näen joukkueen tulevaisuuden.
Puntarissa Devilsin top 20 -prospectit
David Conte kehuu nhl.comin artikkelissa eräitä Devilsin varauksia
Hockey´s futuren artikkeli on paljon realistisempi kuin tuo David Conten haastattelu, jossa pelaajat saavat niin paljon kehuja, että siirappi uhkaa valua näytöltä pöydälle ja syliin. Ilahduttavinta antia oli se tieto, että venäläiset Aleksandr Vasjunov ja Vladimir Zharkov ovat kääntäneet katseita kauden alla. Jos vain miehet saavat näyttöpaikkoja, niin jälki pitäisi olla hyvää katsottavaa.
Itse näkisin Devilsin tilanteen ihan kelvolliseksi siihen nähden, että varausvuorot ovat säännönmukaisesti olleet 20 huonommalla puolen viimeiset vuodet. Tämä näkyy tällä hetkellä hyvin Lowellissa, jossa on nippu pelaajia, jotka ovat tällä haavaa potentiaaliltaan kolmos-nelosketjujen pelaajia ja parhaimmillaankin prospectit ovat kakkosketjun ja kakkospakkiparin miehiä.
Tulevan training campin mielenkiintoisimpia pelaajia ovat Nicklas Bergfors ja Barry Tallackson. Bergforsille saattaisi vuosi Elitserienissä tehdä hyvää itseluottamuksen kannalta ja Tallacksonille tämä kausi on viimeinen näytönpaikka murtautua pelaavaan kokoonpanoon. Tallacksonilla on kaikki kyvyt nousta kakkosketjuun saakka, mutta NHL-uran esteenä on lähinnä ollut se, että hän ei pelaa illasta toiseen kykyjensä mukaan. Mielenkiintoista on nähdä Tallacksonin ja David Clarksonin kisaamista, koska kummankin rooli olisi hyvin samantapainen eli oikean laidan voimahyökkääjä, jolle annetaan myös hyökkäysvastuuta.
Draftauksen suhteen Devils jatkanee samalla linjalla kuin tähänkin saakka eli pelaajia poimitaan "listojen ulkopuolelta" kuten ykkösvaraus Matt Corrente vuonna 2006 tai Adrian Foster vuonna 2001. Nämä kaksi määrittävät hyvin Devilsin linjaa varauksissa. Kumpikin on/olisi onnistuessaan todellinen helmi, mutta Fosterin suhteen toiveet täysipainoisesta urasta lienevät varmuudella menneet hukkaan. Krooniset vatsalihasvaivat ja muut loukkaantumiset ovat pilanneet miehen uran. Kahdella viime kaudella hän on pystynyt pelaamaan yhteensä 18 ottelua.
Corrente puolestaan on rajatapaus sen puolesta, että hänellä on lahjoja vaikka mihin, mutta suunnaton energiamäärä pitäisi saada kohdistettua oikeisiin asioihin. Corrente pystyy halutessaan dominoimaan kaukaloa, mutta raivo härän mentaliteetti voi johtaa myös siihen, että hihna hirttää kiinni. Hän on samanlainen tapaus kuin nuori Colin White eli itsehillinnän ja kokemuksen myötä arvo joukkueelle kasvaa vuosi vuodelta.
Lähitulevaisuuden ykköshaaste on löytää Martylle pätevä manttelinperijä. Jeff Frazee on mielenkiintoinen nimi, jonka kehitystä kannattaa seurata tarkkaan. Maalivahtipelin tulevaisuus on muutenkin kiintoisaa seurattavaa sen suhteen, etsitäänkö selkeää ykköstä vai vahvaa kaksikkoa. Itse kallistuisin vahvan kaksikon suhteen ainakin alkuun.
Brodeurin aikakaudella ei nähdä mitään jälleenrakennusta, vaan joukkue rakennetaan joka vuosi kisaamaan cupista. Muutenkin Devilsin ikärakenne näyttää varsin mukavalta, koska joukkue ei vanhene käsiin. Vastuunkantajat pystyvät jatkamaan vielä vuosien ajan, pois lukien Marty, Madden ja Matvichuk. Toki Langenbrunner, Brylin, Pandolfo ja kenties Eliaskin kääntyvät urallaan laskusuuntaan sopimustensa loppupuolella, mutta vastaavasti Parise, Zajac, Martin sekä toivottavasti Corrente, Clarkson, Greene ja Bergfors ovat silloin uransa huipulla.
Tähän saakka Devils on tosiaan pystynyt hoitamaan joukkueen uudistamisen lähinnä omilla varauksillaan, joskin väistämätön seuraus suurista varausnumeroista on idioottivarman tähtiaineksen puute - joskin mahdollisia tähtiä on useita. Mahdolliseksi ongelmaksi tulee se, että miten joukkue saa uudistettua ratkaisijaosastoaan tulevaisuudessa, kun Elias, Madden, Pandolfo ja muut edellä mainitut pistävät hokkarit naulaan.
Parise ja Zajac ovat hyvä alku uudistumisessa, mutta ainakin yhden osastosta Nicklas Bergfors, David Clarkson, Aleksander Vasjunov, Vladimir Zharkov ja Tony Romano täytyy nousta isoon rooliin. Muuten heihin on hukattu liikaa varausvuoroja. Clarkson on mahdollisesti jo tulevalla kaudella vastuunkantaja, mutta ei nuolaista vielä, sillä hän on pelannut vasta kourallisen NHL-otteluja.
Lowellissa ja juniorisarjoissa piisaa pelaajia alempien kentällisten roolittamiseen, mutta selkein tähtiaines puuttuu tai kehitys tähdeksi vie vielä monta vuotta. Jatkuvuuden kannalta joukkue ei tällä haavaa kestä oikeastaan yhtään epäonnistunutta, eli yleisellä mittapuulla keskinkertaista, draftia, vaan joka vuosi täytyisi voida löytää ainakin yksi tai kaksi sellaista kaveria, jotka ottavat parin vuoden kuluessa paikan ylhäältä kahdesta ensimmäisestä kentällisestä.
Devils on perinteisesti kypsytellyt pelaajia farmissaan, mutta NHL-seuran tilannekin on mahdollistanut tällaisen toiminnan, jossa pelaaja tuodaan "valmiiseen pöytään" eli ylisuoriutumisen pakkoa ei ole ollut, kun ympärillä on ollut Brodeuria, Stevensiä, Niedermayeria, Eliasta ja kumppaneita. Nytkin joukkueessa on laadukkaita veteraaneja, mutta loistokkuus on hieman himmeämpää. Jos jatkuvuus pelaajatuotannossa yskii, se saattaa johtaa siihen, että potentiaalinen ykkösketjun kaveri temmataan ylös liian aikaisin ja "perehdyttäminen työhön" jää liian vähäiseksi.
Tämä ei ole vielä aktuelli murhe, mutta huomioon otettava asia, koska joukkueen yksi menestyksen kulmakivistä on ollut rookiepelaajien huomattava kypsyys, joka on saavutettu sillä, ettei pelaajien kanssa ole kiirehditty. Ennemmin tämä joukkueen rungon ohentuminen on johtanut siihen, ettei kauppoja pystytä enää tekemään sillä periaatteella, että täydennetään jotain puuttuvaa osa-aluetta vahingoittamatta jotain muuta osa-aluetta. Malliesimerkkinä tällaisesta kaupasta olkoon vuoden 2002 kauppa, jossa Devils hankki Langenbrunnerin ja Joe Nieuwendykin ja luopui Jason Arnottista ja Randy McKaysta.
David Conten ja hänen skouttiverkostonsa nerokkuutta varauksissa ja varaamattomien pelaajien hankinnassa tarvitaan jatkossakin, malliin Brian Rafalski, Andy Greene ja John Madden, mikäli joukkue aikoo pysytellä yhtenä idän kärkijoukkueena. Kuten aiemmin olen todennut, mielestäni Brent Sutterin tulo on erityisen tärkeä tämän linjan säilyttämisen kannalta. Toisaalta Sutter on sellainen henkilö, joka voisi myös ottaa GM:n hommat harteilleen, jos Don Lamoriello haluaa keskittyä presidentin ja toimitusjohtajan hommiin.
Devilsin tilanne näyttää kokonaisuutena melko hyvältä, mutta kysymysmerkkejä piisaa ainakin sen muodossa, että löytyykö nykyisestä prospectijoukosta tulevaisuuden sankareita. Jatkuvuus on pitänyt Devilsin pinnalla, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin on sellainen tilanne, että nuorista on miltei pakko saada uutta verta. Tarvitaan Andy Greenen kaltaisia kavereita astumaan suuriin saappaisiin, joita punanutuista vapautuu lähivuosina.
Sellaista.
Devilsin tulevaisuus on ollut näilläkin palstoilla puheenaiheena. Mitä joukkue tekee, kun Brodeur lopettaa? Sen haluaisin itsekin tietää, mutta tässä linkitettynä pari juttua, joiden kautta ajattelin sanoa muutaman sanasen siitä, miten näen joukkueen tulevaisuuden.
Puntarissa Devilsin top 20 -prospectit
David Conte kehuu nhl.comin artikkelissa eräitä Devilsin varauksia
Hockey´s futuren artikkeli on paljon realistisempi kuin tuo David Conten haastattelu, jossa pelaajat saavat niin paljon kehuja, että siirappi uhkaa valua näytöltä pöydälle ja syliin. Ilahduttavinta antia oli se tieto, että venäläiset Aleksandr Vasjunov ja Vladimir Zharkov ovat kääntäneet katseita kauden alla. Jos vain miehet saavat näyttöpaikkoja, niin jälki pitäisi olla hyvää katsottavaa.
Itse näkisin Devilsin tilanteen ihan kelvolliseksi siihen nähden, että varausvuorot ovat säännönmukaisesti olleet 20 huonommalla puolen viimeiset vuodet. Tämä näkyy tällä hetkellä hyvin Lowellissa, jossa on nippu pelaajia, jotka ovat tällä haavaa potentiaaliltaan kolmos-nelosketjujen pelaajia ja parhaimmillaankin prospectit ovat kakkosketjun ja kakkospakkiparin miehiä.
Tulevan training campin mielenkiintoisimpia pelaajia ovat Nicklas Bergfors ja Barry Tallackson. Bergforsille saattaisi vuosi Elitserienissä tehdä hyvää itseluottamuksen kannalta ja Tallacksonille tämä kausi on viimeinen näytönpaikka murtautua pelaavaan kokoonpanoon. Tallacksonilla on kaikki kyvyt nousta kakkosketjuun saakka, mutta NHL-uran esteenä on lähinnä ollut se, että hän ei pelaa illasta toiseen kykyjensä mukaan. Mielenkiintoista on nähdä Tallacksonin ja David Clarksonin kisaamista, koska kummankin rooli olisi hyvin samantapainen eli oikean laidan voimahyökkääjä, jolle annetaan myös hyökkäysvastuuta.
Draftauksen suhteen Devils jatkanee samalla linjalla kuin tähänkin saakka eli pelaajia poimitaan "listojen ulkopuolelta" kuten ykkösvaraus Matt Corrente vuonna 2006 tai Adrian Foster vuonna 2001. Nämä kaksi määrittävät hyvin Devilsin linjaa varauksissa. Kumpikin on/olisi onnistuessaan todellinen helmi, mutta Fosterin suhteen toiveet täysipainoisesta urasta lienevät varmuudella menneet hukkaan. Krooniset vatsalihasvaivat ja muut loukkaantumiset ovat pilanneet miehen uran. Kahdella viime kaudella hän on pystynyt pelaamaan yhteensä 18 ottelua.
Corrente puolestaan on rajatapaus sen puolesta, että hänellä on lahjoja vaikka mihin, mutta suunnaton energiamäärä pitäisi saada kohdistettua oikeisiin asioihin. Corrente pystyy halutessaan dominoimaan kaukaloa, mutta raivo härän mentaliteetti voi johtaa myös siihen, että hihna hirttää kiinni. Hän on samanlainen tapaus kuin nuori Colin White eli itsehillinnän ja kokemuksen myötä arvo joukkueelle kasvaa vuosi vuodelta.
Lähitulevaisuuden ykköshaaste on löytää Martylle pätevä manttelinperijä. Jeff Frazee on mielenkiintoinen nimi, jonka kehitystä kannattaa seurata tarkkaan. Maalivahtipelin tulevaisuus on muutenkin kiintoisaa seurattavaa sen suhteen, etsitäänkö selkeää ykköstä vai vahvaa kaksikkoa. Itse kallistuisin vahvan kaksikon suhteen ainakin alkuun.
Brodeurin aikakaudella ei nähdä mitään jälleenrakennusta, vaan joukkue rakennetaan joka vuosi kisaamaan cupista. Muutenkin Devilsin ikärakenne näyttää varsin mukavalta, koska joukkue ei vanhene käsiin. Vastuunkantajat pystyvät jatkamaan vielä vuosien ajan, pois lukien Marty, Madden ja Matvichuk. Toki Langenbrunner, Brylin, Pandolfo ja kenties Eliaskin kääntyvät urallaan laskusuuntaan sopimustensa loppupuolella, mutta vastaavasti Parise, Zajac, Martin sekä toivottavasti Corrente, Clarkson, Greene ja Bergfors ovat silloin uransa huipulla.
Tähän saakka Devils on tosiaan pystynyt hoitamaan joukkueen uudistamisen lähinnä omilla varauksillaan, joskin väistämätön seuraus suurista varausnumeroista on idioottivarman tähtiaineksen puute - joskin mahdollisia tähtiä on useita. Mahdolliseksi ongelmaksi tulee se, että miten joukkue saa uudistettua ratkaisijaosastoaan tulevaisuudessa, kun Elias, Madden, Pandolfo ja muut edellä mainitut pistävät hokkarit naulaan.
Parise ja Zajac ovat hyvä alku uudistumisessa, mutta ainakin yhden osastosta Nicklas Bergfors, David Clarkson, Aleksander Vasjunov, Vladimir Zharkov ja Tony Romano täytyy nousta isoon rooliin. Muuten heihin on hukattu liikaa varausvuoroja. Clarkson on mahdollisesti jo tulevalla kaudella vastuunkantaja, mutta ei nuolaista vielä, sillä hän on pelannut vasta kourallisen NHL-otteluja.
Lowellissa ja juniorisarjoissa piisaa pelaajia alempien kentällisten roolittamiseen, mutta selkein tähtiaines puuttuu tai kehitys tähdeksi vie vielä monta vuotta. Jatkuvuuden kannalta joukkue ei tällä haavaa kestä oikeastaan yhtään epäonnistunutta, eli yleisellä mittapuulla keskinkertaista, draftia, vaan joka vuosi täytyisi voida löytää ainakin yksi tai kaksi sellaista kaveria, jotka ottavat parin vuoden kuluessa paikan ylhäältä kahdesta ensimmäisestä kentällisestä.
Devils on perinteisesti kypsytellyt pelaajia farmissaan, mutta NHL-seuran tilannekin on mahdollistanut tällaisen toiminnan, jossa pelaaja tuodaan "valmiiseen pöytään" eli ylisuoriutumisen pakkoa ei ole ollut, kun ympärillä on ollut Brodeuria, Stevensiä, Niedermayeria, Eliasta ja kumppaneita. Nytkin joukkueessa on laadukkaita veteraaneja, mutta loistokkuus on hieman himmeämpää. Jos jatkuvuus pelaajatuotannossa yskii, se saattaa johtaa siihen, että potentiaalinen ykkösketjun kaveri temmataan ylös liian aikaisin ja "perehdyttäminen työhön" jää liian vähäiseksi.
Tämä ei ole vielä aktuelli murhe, mutta huomioon otettava asia, koska joukkueen yksi menestyksen kulmakivistä on ollut rookiepelaajien huomattava kypsyys, joka on saavutettu sillä, ettei pelaajien kanssa ole kiirehditty. Ennemmin tämä joukkueen rungon ohentuminen on johtanut siihen, ettei kauppoja pystytä enää tekemään sillä periaatteella, että täydennetään jotain puuttuvaa osa-aluetta vahingoittamatta jotain muuta osa-aluetta. Malliesimerkkinä tällaisesta kaupasta olkoon vuoden 2002 kauppa, jossa Devils hankki Langenbrunnerin ja Joe Nieuwendykin ja luopui Jason Arnottista ja Randy McKaysta.
David Conten ja hänen skouttiverkostonsa nerokkuutta varauksissa ja varaamattomien pelaajien hankinnassa tarvitaan jatkossakin, malliin Brian Rafalski, Andy Greene ja John Madden, mikäli joukkue aikoo pysytellä yhtenä idän kärkijoukkueena. Kuten aiemmin olen todennut, mielestäni Brent Sutterin tulo on erityisen tärkeä tämän linjan säilyttämisen kannalta. Toisaalta Sutter on sellainen henkilö, joka voisi myös ottaa GM:n hommat harteilleen, jos Don Lamoriello haluaa keskittyä presidentin ja toimitusjohtajan hommiin.
Devilsin tilanne näyttää kokonaisuutena melko hyvältä, mutta kysymysmerkkejä piisaa ainakin sen muodossa, että löytyykö nykyisestä prospectijoukosta tulevaisuuden sankareita. Jatkuvuus on pitänyt Devilsin pinnalla, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin on sellainen tilanne, että nuorista on miltei pakko saada uutta verta. Tarvitaan Andy Greenen kaltaisia kavereita astumaan suuriin saappaisiin, joita punanutuista vapautuu lähivuosina.
Sellaista.