Paha siinä Merikiven on paskasta timanttia vääntää.
Lyhyellä sihdillä ongelma on tässä. Onko valmennuksella tarjota taktista palettia, jolla edes kohtuullista tulosta saisi aikaan? Minua huolestuttaa tuon tekemisen yksipuolisuus, joka näkyy räikeällä tavalla pelistä toiseen. Ymmärrän tietenkin, ettei uudenlaisen pelitavan luominen käy sormia napsauttamalla, mutta onko valittu tapa se oikea? Viisikon tiiveyttä on saatu parannettua, mutta silti maaleja ladotaan maalin edestä omiin. Maalineduspelaaminen ei siis ole edistynyt mihinkään. Silti, tosiasia myös liigassa on se, että se pitää osata tukkia, samoin kuin oman alueen keskusta. Kun katsoo, kuinka sen tekevät Jukurit esimerkiksi, voi päätellä, ettei se edellytä mitään timanttipakistoa onnistuakseen, ihan liigapelaajillakin se kyllä onnistuu. Osin tähän vaikuttaa viisikon organisointi ja osin jalkanopeus, kummassakin on JYPillä puutteita.
Kun sitten siirrytään laveammalle viisikon tekemisessä, ollaan sen äärellä, että syöttötarkkuus ja haltuunotto on luvattoman heikolla tasolla. Tähän tietysti vaikuttaa paljon se, ettei hidas joukkue kykene puutteensa takia riittävään pelinopeuteen ja tempoon, koska jalka ei riitä ja kiekollinen pelaaminen on vajavaista. Jommin kummin se pitäisi kyetä ratkaisemaan, jotta edes välttävää menestystä voisi tavoitella. Yksi pitkäaikainen murheenkryyni JYPin pelaamisessa on ollut luokaton keskialueen peli. Eilen Luganoa vastaan näin ensimmäisen kerran käytettävän tai yritettävän keskialueen voittamista sillä helpoimmalla, vauhtiylivoimaan perustavalla tavalla. Ei toiminut, koska vauhtiylivoimassakin oleellista on se, että kiekottomat on pelivalmiina ja kiekollinen tiedostaa tämän. Tällä kertaa jäi piippuun, eikä tuottanut yhtään mitään, edes ylivoiman sisäänviennissä.
Koska nykyjoukkueet käytännössä järjestään rakentavat viisikon perusajatuksen niin, että vastustajan hallitessa tehdään varioitu trappi, jossa syöttötaskut ja suunnat tukitaan ensimmäisessä vaiheessa ja jos murto tapahtuu, niin vetäydytään muotoon, jossa keskusta ja maalinedus tukitaan niin, ettei maalinedustalle mahdu, eikä pääse yksikään hyökkääjä, eikä sinne saa muodostua missään vaiheessa hetkittäistä ylivoimaa vastustajalle. Tämä johtaa siihen, että hyökkäävä joukkue joutuu pyörimään sektorin ulkopuolella ja jos toimittavat kiekon keskustaan pikkukulmista tai sinisen alta, jää irtokiekko aina puolustavan joukkueen haltuun pelin kääntämiseksi. Kun katsoo esimerkiksi tilanteissa, joissa JYP hyökkäyksellä olisi mahdollisuus pidempään paineistukseen hyökkäysalueella, se usein tyssää siihen, ettei pakki enää uskalla nousta ränniä sulkemaan, kun tietää, ettei jalalla yksinkertaisesti kukaan ehdi muotoon, jos ei kamppailua voitakaan. Alkukaudesta tätä yritettiin, mutta joukkueen suunnaton hitaus johti omissa kolisemiseen kaikkia vastaan.
Mitä tuolle hyökkäyspelille sitten pitäisi tai voisi tehdä? Nykypuolustukset voi murtaa joko pelinopeudella (Jalkanopeudella myös kiekottomilta), tai juonikkuudella, joka taas edellyttäisi timanttista kiekollista pelaamista (syötön tarkkuus, vastaanotto) ja tietysti tämä voi toteutua vain älykkäästi pelatun keskialueen voitolla. Tällä hetkellä JYPillä sakkaa lähes jokainen osa - alue, jota tulokseen vaadittaisiin ja pienin murhe on maalivahtipeli, vaikkei siellä muuria olekaan.
JYP siis on rakentelevinaan jotain uutta pelitapaa ja tässä silmä osuu siihen millaisin taktiikoin peliä pyritään viemään eteenpäin. Kiekon taktisen kehityksen suuntaviivoja voisi lyhimmillään kiteyttää siten, että on joukkueita, jota pelaavat rakenteella ja joukkueita jotka pelaavat tilannepohjaisesti. Jälkimmäiset hallitsevat sekä kv - tasolla, että liigassa, mikä on ymmärrettävää. Moni on tuskaillut huonoa avauspeliä ja syytänyt tervaa ja höyheniä pakiston niskaan, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. JYP on siis tyylipuhdas rakenteella pelaava joukkue ja sen ongelma syntyy siinä, viisikolla on olemassa aina imaginäärinen tontti viisikossa ja se estää oikeanlaisen tukipelaamisen kiekolliselle. Kun vastaan tulee tilannepelijoukkue, jolla tukipelaaminen on yksi viisikon perusasioista, johtaa se väkisin tilanteeseen, jossa se rakenteella pelaava joukkue menettää kiekon, tai ajautuu umpikujaan, usein ne ongelmat on päällä jo omissa, kun tukipelaaminen puuttuu.
Voi tietysti ajatella, että koska JYP on tällä hetkellä niin jalkahidas, ettei tuollainen tilannepelaaminen yksinkertaisesti mitenkään onnistu, mikäli jossain pelin vaiheessa halutaan ehtiä hyökkäysalueelle ja saada aikaan oikea maalinteko uhka hätäisen räpellyksen sijaan, mutta tässä silmä kohdistuu siihen valmennukseen, joku tapa haastaa nykypelitavat sieltä pitäisi pakista löytyä, sen rakentelun lisäksi, tai pian ollaan tilanteessa, jolle se rakentelu tälle joukkueelle on ajanhukkaa. Kysymys ja nähdyn perusteella pieni epäilys kyllä osuu siihen suuntaan, onko visio kilpailukykyinen edes nykyisten pelitapojen kanssa saati kehityskelpoinen tulevaisuuteen. Jalkanopeus eli liikkuvuus on kyllä mennyt ohi jo ajat sitten ja JYP on rakentelussaan jäänyt asemalle tässä asiassa, joten epäilyksiä kyllä nousee ollaanko siellä organisaationa lainkaan kartalla siitä, missä ollaan menossa kärkitason kiekon vaatimuksissa.
Tämä tilanteesta nyt ja kun tästä tuli näinkin pitkä liirum laarum, niin kunhan jaksan ja ehdin, laitan sanasen siitä tulevaisuudesta ja sen haasteista, sillä niitäkin näkyy riesaksi asti.