Tottakai on ja tuo kiekottomien liikkumattomuus PaPP on tälläkin hetkellä nähdäkseni iso ongelma, jos siihen saataisi aktiivisuutta, nii myös KaHP helpottuisi merkittävästi, kun pelaajilla olisi vielä virtaa takataskussa. Eli jalkoja tarvitaan, että voidaan parantaa PaPPia ja sitä kautta KaHPia, että myös HaHPia. Hyvä PaPP on kuitenkin käytännössä hyvän hyökkäämisen perusta.
Tottakai, ei pelissä joka perustuu liikkeeseen, voi pärjätä ilman siihen kykyä. Tässä tullaan sitten siihen merkittävään kohtaan. Jos viisikon kiekottomat liikkuu, kiekollisella pitää aina olla selkäytimessä, että miten ja mihin. Jos se on arvailun varassa (JYP parhaimmillaan tässä hetkessä) tulee nämä pelistä toiseen jatkuvat neuvottomuus tulemat. Kiekollisella ei ole aavistustakaan miten minne omat luo tarjonnat, jos miettimään ryhtyy karvaus vie karkin ja jos summassa laittelee, se on korkeemman kärees, eli tässä tapauksessa vastustajan.
Mua himppu yllättää, että tämä JYPin identiteetin puute fakta ei ole läpäissyt kannattajien jalkoja jalkoja traktori suodatinta lainkaan. Tämä oli tila toissa kaudelle, tämä oli tila viime kaudelle ja tästä tilasta lähdettiin taas tähän kauteen, koska mitään muuta ei voi. Nyt on kuitenkin ihan eka kerta näiden kerjuu vuosien myötä, kun kuulen sekä organisaation, että valmennuksen puhuvan samasta asiasta ja tarpeista kuinka se korjataan. Aiemmin se on ollut tyhjää jargonia ja teot on sitten kertoneet, kuinka ei olla lopulta sitouduttu yhtään mihinkään, vaan kausi kerrallaan räpelletään vailla suurempaa ideaa ja seura identiteettiä.
Se, että ollaan tässä tilanteessa ei pitäisi olla järkytys/yllätys yhtään kenellekään, joka seuraa kannattaa ja seuraa, jopa fanittaa. Siksi minua hiukan närästää nämä kuuden pelin jälkeen ranteitaan aukovat "pelille omistautuneet" vaikka olisi tuo vissiin pitänyt aavistaa, kun kausi alkaa on kannattaja kuin tenoja vailla oleva pidätyskyvytön vanhus, mutta kai se kuuluu sitten asiaan.
Ihan järjellä ajatellen, miten taivaassa tämä uusi joukkue valmennuksineen voisi edes olla asemassa, että olisi kohtuullista edellyttää toimivaa identiteettiin pohjaavaa pelisapluunaa, kun se ihan valmennusta myöten on sanottu olevan työn alla oleva päämäärä? Itse näen koko työmaan niin, että niitä pisteitä pitää raapia jokunen vaikka kuinka kauhealla pelillä, mutta kunhan se aika tulee, että oikeasti jyvät ja akanat erotellaan, sitten pitää riittää.
Tuota tukevaa olen nähnyt peleissä siten, että oikeasti, täällä haukutun vastaisesti, joukkue laittaa itsensä kentällä likoon ns. satasella ja huolimatta kaikesta pelitavallisesta puutteesta ei ole pelannut mitään peura ajovaloissa kiekkoa ja on pyrkinyt minusta ihan arvostettavasti hyödyntämään paikkojansa edukseen. Voi olla ettei monelle riitä, mutta riittäähän noita valmiita joukkueita kannatettavaksi niille joiden hermo ei kestä, sen ohi ei JYP kuitenkaan pääse, että työmaa ei ole mikään käden käänteessä valmis pikkukeikka, eikä sen ohi pääse me kannattajatkaan. Elo on huolettomampaa, jos osaa katsoa todellisuus kehikkona pelejä, mutta varmaan kauheaa, jos syynää kuvitteelliseen pitäisi pystyä meemin pohjalta.
Usein olen vuosien myötä pajattanut täällä tuosta keskialueen merkityksestä kiekkopelin hallinnassa ja höpsö kyllä sitä enemmän, mitä selvemmäksi sen merkitys tämän päivän kiekkoon korostuu. Mutta, ei sitä keskialuetta vaan voi voittaa millään nopeudella ja puskemalla päättömästi, vaan kaikessa pitää olla sapluuna ja idea.
Tämän hetken, kun se realisoitui liigassa JYP onnistui hukkaamaan roikkumalla jääräpäisesti siinä pystysuunnan kiekossa, eikä kyennyt lopulta mitenkään identiteettiään päivittämään, samalla kun ei mitään päivittämistä ja kehittämistä mihinkään raamiin ollut olemassa kokeiltiin sitä sun tätä, mutta ilman sitä oivallusta identiteetistä ja sen merkityksestä se jäi veden kaivoon kantamiseksi. Toki, niin jää nytkin, ellei kärsivällisyys välttämättömän luomiseen riitä.
Kyllä se menee niin ne kahpp ja papp syntyy hyvällä ja hyvin peliä lukevalla viisikkotyöllä ja ilman toista ei ole lopulta toistakaan kuin hetkittäin. Miten se mahdollistuu, on se identiteetin pohjalle rakentuva pelitapa, joka antaa sen ajan ja tilan kyetä seuraamaan pelin virtausta ja sitä ennakoida. Lähtemättömässä tilanteessa siis ollaan, nyt on minusta vaan turpaan saaminen hyväksyttävä, kun ilman sitä ei millään muulla kuin haaveilulla voi olla toisenlaisen tuleman äärellä.