Niin kiva kun jollakin lyödä, päättömillä vaihtoehdoilla hippokseen tai paikkansa pitämättömillä sivalluksilla Seppäseen, kas kun minun korviin hänen sanansa "paikattomasta" ja siihen kehittämisestä ovat mennet yksi yhteen tuon Hölön puhuman kanssa. Lienen kuitenkin kuulevien kirjoissa tieteellisesti, koska vaimon konahdettua roskien viemisestä osasin ihan yhdellä yrityksellä, tai sitten mulla ei vaan ole harald hirmuisen karismaa, toki haraldkin kantaisi lopulta, tai lähtisi tärkeille sotaretkilleen.
Mua hiukan ihmetyttää tämmöinen kudelma, jossa koplataan Seppänen , jääkiekon väistämätön kehitys, väärin kannattaminen ja tietysti, jos samoin ei näe kuin "enemmistö"(kolisevat tyhjät tynnyrit), siitä saa monikärkisen lyömäaseen muka edukseen kuvitellen keskustelevansa ja siinä pätevänsä. Mutta määhän olen mt apua vailla, kuten kirjattiin, eli väärässä kuitenkin kaikessa, vaan itte en hokaa.
Ota nyt se marttyyriviitta pois selästä, ei sovi sinulle.
Mielestäni myös rakennat vähän turhaa olkiukkoa pelipaikattomasta, koska ei kai täällä kukaan kritisoi tai ole kritisoinut tuota mitä Hönö puhuu, vaan sitä miten pelipaikatonta on JYPissä implementoitu. Ja kun kerrankin päästiin nauttimaan voitoista, niin suurvisiiri kampitteli jo vähän matkalla ennen kuin veti maton kokonaan alta. Siksi Seppänenkin sitä rapaa saa ja ”pelipaikaton” sai leimallisen piirteensä täällä — ja tuota paikattomuutta oli myös helppo käyttää vitseissä kuvailemaan sitä sekoilua.
Nyt kun kuitenkin on tullut nega- ja vitutusketjut monen ohella aukaistua pitkästä aikaa (luulin olevani early bird Roni Jokinen fiilistelijä, mutta sille olikin jo ihan ketjukin perustettu ja samanmielisiä näyttää kertyneen), niin haluan lyödä lusikkani soppaan myös tuosta peli-identiteetistä.
Jos jonkinmoista hierarkiaa voidaan laittaa erilaisille menestyvän kiekko-organisaatioiden 4. alla mainitun ominaisuuden kanssa niin tekisin seuraavasti, vaikka osin menevätkin lomittain ja ovat riippuvaisia toisistaan:
1. Kunnianhimoinen ja tavoitteellinen yhteisö (ei pelkkä johto)
2. Yleinen innostus ja korkea moraali
.
.
3. Pelitapa
4. Peli-identiteetti
Kohdat 1. ja 2. ovat mielestäni tärkeimmät menestyksen kannalta ja näissä nähdäkseni JYP on ollut ongelmissa. Oletan kierteen lähteneen siitä, kun joukkueessa alkoi olla isoissa määrin omaa uraa edistäviä tuontijunnuja, joita ei niinkään kiinnostanut JYP, vaan peliaika Liiga-jäillä. Siitä lähtien JYPin viisikkopeli on ollut kateissa ja sooloilu jatkuvaa, sekä sen tehtaan jatkumosta nautitaan vielä tänäänkin. En tiedä onko se enää nykyisellä ylimmällä johdolla mahdollista, jos jengi seuran sisällä ja ulkopuolella keskittyy lähinnä ongelmiin ja paskassa vellomiseen. Tämä sama pätee hyvin myös muussakin työelämässä, nimimerkillä kokemusta on. Eli ensimmäisenä pitää olla sitä kunnianhimoa ja korkeat, mutta saavutettavat tavoitteet, ja sitten siihen aidosti sitoutunut yhteisö ja erityisesti pelaajat, jotka harjoittelevat ja pelaavat korkealla työmoraalilla ja lipsumatta.
Kiinnostaisi muuten tietää, että mitä kuuluu sille joukkueen tavoitteelle? Eronen sanoi HP-podissa, että nauhoituspäivänä oli ohjelmassa joukkueen tavoitteen asettaminen. Kiinnostaisi mikä on tavoite ja sitten jää meille katsojille arvioitavaksi se, että näkyykö kentällä tavoitteeseen sitoutunut joukkue. Toistaiseksi ainakin taisteluilme on pitänyt suht hyvin myös heikoilla hetkillä, vaikka yksittäisiä notkahduksia onkin saattanut tulla joukkoon. Valtaisa ero viime kauteen, silloin ehkä syksyllä parissa pelissä vain nähty.
Sitten sijat 3. ja 4. laitoin tähän järjestykseen, koska murrosvaiheessakin pelitapaa voidaan reivata merkittävästi ja voittaa siitä huolimatta - tästä osoituksena vaikka Tappara viime kaudella. Pelitavan tulee olla joukkueen työkalupakkiin sopiva ja toisin päin. Peli-identiteetti taas luo sitä jatkumoa, jonka myötä kaudesta toiseen tiedetään mitä halutaan ja osataan tehdä päätöksiä sen mukaisesti. Ei hankita hidasta puukäsipakkia, jos joukkue on tottunut pelaamaan ja tulee pelaamaan aktiivista kiekollista peliä.
Pelitapa ja peli-identiteetti kuitenkin voivat periaatteessa olla mitä tahansa ja ne kestävät muutoksia, mutta sitoutuminen, parhaansa antaminen ja tavoitteellisuus ovat aika kiveen kirjoitettuja ominaisuuksia voittaville organisaatioille. Siitä syystä ihan ensimmäisenä kaipaisin voittoja, vaikka sitten sen pelitavan ja identiteetin kustannuksella, jotta saadaan ensin oikeanlaista pöhinää ja yleensäkin uskoa siihen päivittäiseen tekemiseen, että se tulee palkitsemaan myös keväällä. Se tuo myös kannustusta katsomoon ja lipputuloja, sekä siinä tuntee kioskimyyjätkin olevansa elossa, kun väkeä on Hippoksen käytävät täynnä niin ettei kääntyä mahdu.
Nyt vain ne pahimmat ongelmakohdat kuntoon pelissä, että saadaan pikavoittoja, ja sitten kauden mittaa kyllä joukkuekin omaksuu pelitavalliset asiat hiljalleen ja helpommin, kun tappiot ei paina niskassa ja fiilis on huono, sekä aletaan odottelemaan vain kauden loppua, kun katsomot on puolillaan ja hiljaista kuin kirkossa.
