Toejoen Veikko
Jäsen
Jutun sanoma kielii aika pitkälti yhdensuuntaisesta solidaarisuudesta ja siitä, että virolaiset mielivät vapaamatkustajan roolia.
Jutun sanoma kielii aika pitkälti yhdensuuntaisesta solidaarisuudesta ja siitä, että virolaiset mielivät vapaamatkustajan roolia.Tuo mainitsemasi trollitehdas saattaa hyvinkin olla vaikuttanut tuon jutun raflaavaan otsikointiin.
Perimmältäänhän puolustusliitoissa on juuri tuosta kyse: tarpeen mukaan autetaan muita ja muut auttavat meitä. Solidaarisuus on aina kahdensuuntaista.
Jutun sanoma kielii aika pitkälti yhdensuuntaisesta solidaarisuudesta ja siitä, että virolaiset mielivät vapaamatkustajan roolia.
En muista tutustuneeni kirjoittajan aiempiin tuotoksiin, mutta vaikea tämänkertaista kirjoitusta on Nato-jäsenyyttä puoltavaksi kannanotoksi tulkita. Mielestäni on kuitenkin ihan keskustelemisen arvoista, että toisiko Nato-jäsenyys Baltian ilmavalvonnan Suomelle rauhanaikaiseksi velvollisuudeksi.eli sopii hyvin kirjoittajansa Natovastaiseen agendaan.
Jutun sanoma kielii aika pitkälti yhdensuuntaisesta solidaarisuudesta ja siitä, että virolaiset mielivät vapaamatkustajan roolia.
Ensisijaisesti toivon mahdotonta, eli EU:n OMIA puolustuvoimia (valitettavasti tukeutuu pääasiallisesti jenkkivetoiseen sotilaspolitiikkaan), tai sitten loogisesti ajatellen yhteistyötä Ruotsin kanssa.
Rehnin näkemys rähmällään olosta perustunee esimerkiksi Suomen vastahankaisuuteen pakotteiden suhteen (venäjämieliset sooloilut aikana jolloin EU tarvitsisi tiukkaa yhteistä rintamaa, tosin sooloilevat tuolla muutkin kun talous ajaa tunnetusti kaiken edelle) ja äärimmäisen epäilyttävät Rosatom-kytkyilyt. En myöskään lähtisi mamman meriittejä ihan suorilta teilaamaan, melkoisen arvokasta maabrändäystä suorittanut maailman paskimmissa paikoissa (joissa paskuuden taustapiruna ja mahdollistajana on melkoisen usein ollut rakas itänaapurimme, kuten esim. Bosniassa ja Kosovossa) YK-tehtävissä. Todennäköisesti noissa tehtävissä ollessa on myös tullut tervettä epäluuloisuutta itänaapuriamme kohtaan. Naapurissa kun tarkoitus pyhittää AINA keinot (länsimaissakin usein, mutta sentään jonkinlaiset yhteiset pelisäännöt ja myös esim. vähemmistöjen arvo huomioiden).Minusta tämän seniilin Lillanin näkemykset ulkopolitiikan suhteen ovat kovin hataria, erikoisia ja perustelemattomia. Hän esimerkiksi sanoo, että Suomi myötäilee edelleen liikaa Venäjän suuntaan. Sitä hän kuitenkaan kerro, että miten näin on käytännössä. Kun kaikki järjellinen empiiria kuitenkin antaa sellaista osviittaa, että Suomi on ennemminkin rähmällään Brysselin tai Berliinin suuntaan kuin Moskovan suuntaan.
Toimittaja: Kertokaa, mitä merkitsisi, jos Suomi ja Ruotsi liittyisivät natoon?
Baranov: Niistä tulee meidän vihollisia. Jokainen kaupunki, tukikohta, strateginen kohde, tulee venäjän ydinhyökkäyksen kohteeksi. Putin tahtoo olla kaikkien ystävä, ja me tuemme häntä.
En tiedä voidaanko puhua mediastrategiasta, mutta kyllähän nämä nykyisten valtaapitävien ja heidän sotaisien aivoitustensa vankkumattomia tukijoita taitavat olla, niin kuin tietysti merkittävä osuus kaikista venäläisistä.Venäjän mediastrategiaan on lisätty uhkailu.
En muista kuka asiaa viikonloppuna radiossa analysoi, pointti oli kuitenkin se että ilmeisesti Venäjä kuvittelee vaikeuttavansa Itämeren maiden lähentymistä Naton kanssa näillä provokaatioillaan ja voimannäytöillään ilmatilassa ja vesillä, mutta todellisuudessa se aiheuttaa juuri päinvastaista, muokkaa näiden maiden kansalaisten mielipiteitä natomyönteisemmiksi. Allekirjoitan tämän.
Tuntuu jotenkin erikoiselta, ettei Venäjä tai heidän poliittinen establishmentinsa tunnu oivaltavan tätä asiaa. Erikoiselta siksi, että kaikesta päätellen he panostavat koti- ja ulkomaiseen mielipidevaikuttamiseen ihan helvetisti, isoin resurssein ja usein erittäin kyseenalaisin keinoin.En muista kuka asiaa viikonloppuna radiossa analysoi, pointti oli kuitenkin se että ilmeisesti Venäjä kuvittelee vaikeuttavansa Itämeren maiden lähentymistä Naton kanssa näillä provokaatioillaan ja voimannäytöillään ilmatilassa ja vesillä, mutta todellisuudessa se aiheuttaa juuri päinvastaista, muokkaa näiden maiden kansalaisten mielipiteitä natomyönteisemmiksi. Allekirjoitan tämän.
En muista kuka asiaa viikonloppuna radiossa analysoi, pointti oli kuitenkin se että ilmeisesti Venäjä kuvittelee vaikeuttavansa Itämeren maiden lähentymistä Naton kanssa näillä provokaatioillaan ja voimannäytöillään ilmatilassa ja vesillä, mutta todellisuudessa se aiheuttaa juuri päinvastaista, muokkaa näiden maiden kansalaisten mielipiteitä natomyönteisemmiksi. Allekirjoitan tämän.
Minä en ole havainnut moista, mutten toisaalta pitäisi suurensuurena ihmeenä,vaikka tuonkin suuntaista siirtymää tapahtuisi "rummutuksen" vuoksi. Havaitsen samantapaista käyttäytymistä itsessäni. En juuri tässä asiassa, mutta joissain. Esimerkiksi homoliittoasiassa helvetillinen julkinen oikean mielipiteen pakkosyöttö on ottanut aivoon melko rankasti. Vastaavasti vastapuolella kovinkin kiihkeät argumentit pistävät myös vituttamaan.Olisikin mielenkiintoista tietää, että onko havaintoni kovin yksittäinen vai onko moni muu tehnyt vastaavia havaintoja ja jos on, niin onko tästä mahdollista vetää jotain johtopäätöksiä? Voiko säännöllinen Venäjän provokaatioista uutisoiminen kääntyä lopulta itseään vastaan jos Ukrainan lisäksi muualla ei tapahdukaan mitään ja Ukrainan kriisi lopulta jäähtyy pysyväksi ja ratkaisemattomaksi tilaksi, jossa osa Itä-Ukrainaa on separatistien hallussa?
vlad.
Kysymys ei uskoakseni ole vanhanaikaisista uskomuksista. Olettaisin kapeasta perspektiivistä johtuvaa naivia ajatusta siitä, että omalla viisaalla rauhanpolitiikalla aseellinen konflikti ei heitä kuunaan uhkaa. Tuo yhdistettynä vanhaan ajatusvirheeseen Venäjän muutoksesta.Ruotsin nykyhallitus on viherpiipertäjiä. Heillä menee vanhanaikaiset uskomukset Ruotsin turvallisuuden edelle.