Melkein naurattaisi Naton vastustajien argumentit parilta viime sivulta, ellei valitettava fakta olisi se että valtaosa kansasta ajattelee vastaavalla tavalla. Varsinkin nimimerkki Noitarumpu on kunnostautunut varsinaisena ''ajatusten tonavana''. Erkulle myös pisteet Naton luonnehtimisesta ''sotaisaksi ja aggressiiviseksi toimijaksi''. No onneksi Ukrainassakin räjähtelevät vain itänaapurin rauhanpommit. Ei siinä mitään, omaan mielipiteeseen on jokaisella oikeus. Jos argumentit ovat kuitenkin noin heikolla pohjalla, niin ehkä niitä ei kannattaisi julkisesti saarnata, vaan käy sitten siinä mahdollisessa Natoa koskevassa kansanäänestyksessä vain piirtämässä ruksin EI-kohtaan.
Mitään pitkää tarinaa omasta Nato-kannastani en jaksa kirjoittaa, koska koko Nato-keskustelu on tällä palstalla ja Suomessa yleensäkin yhtä tuuleen huutamista. Mielestäni tilanne voidaan kuitenkin parhaiten tiivistää seuraavasti:
-Tällä hetkellä olemme Venäjän silmissä puolemme jo valinneet. Kuulumme EU:hun sekä olemme tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa, varsinkin viimeisimmän isäntämaasopimuksen myötä.
-Naton suoranaiset kustannukset ovat noin 40m€ ja ilmeisesti komentoketjusta vielä pari kymppiä päälle. Rahaahan se tuokin on, mutta en paljon vassarina kehtaisi huudella tuota kalliiksi kun katsoo millä tavalla valtio tälläkin hetkellä hassaa varojaan. Naton operaatioihin osallistuminen tuskin kuluja kasvattaisi, koska osallistuisimme samoihin operaatioihin joka tapauksessa, olimme Natossa tai emme.
-Ns. sinkkiarkkuargumentti, eli poikamme kuolemassa jenkkien sodissa. Tämäkin on käyty niin usein läpi, että ei jaksaisi enää. Todetaan nyt vain se, että esimerkiksi Irakin (kansainvälisen oikeuden vastaiseen) operaatioon eivät osallistuneet kaikki Natomaat. Katso myös edellisestä kohdasta osallistuminen Naton operaatioihin olimme sitten jäseniä tai emme.
-Summa summarum, tällä hetkellä meillä on siis pitkälti kaikki Nato-jäsenyyden haitat, mutta ei juurikaan hyötyjä. Paljon puhuttu 5. artikla ei Suomea auta koska emme ole puolustusliiton jäseniä. EU:n apuun luottaminen on sitten kinkkisempi juttu. Mielestäni EU:n turvallisuuspoliittinen ongelma on kuitenkin sitovien sopimusten puute ja jäsenmaiden eriävät intressit. Jos Ukrainan kriisin aikana on nähty miten vaikea unionin jäsenmaiden on vetää yhtä köyttä pakotteiden asettamisessa, niin kuinka vaikeaa se on esimerkiksi nopean toiminnan joukon käytössä. Natolla on selvä johtaja (hyvässä, mutta myös pahassa), sekä mustaa valkoisella, kuinka toimitaan tilanteessa jossa jäsenmaahan kohdistuu agressio.
Edit. Yllä myös hyvää pointtia veikolta puolustusmäärärahoja koskien.