Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Helsingissä kävi parisen vuotta sitten venäläinen kenraali vilauttamassa projektorilla karttaa, jossa Suomi esitettiin Venäjän etupiiriin kuuluvana maa-alueena. Ihan suht korkean profiilin sessiosta oli kysymys. Venäjän ajattelussa ei ole mitään uutta tai epätavallista. Se on taas ihan eri asia, kuinka legitiimi tällainen ajatus Suomesta Venäjän etupiirialueena on, ja onko suomalaisilla tai mahdollisilla kolmansilla osapuolilla jokin toisenlainen näkemys asiasta.Putin ja kumppanit on tietyn sortin psykoosissa, kuten on saatu ikävä kyllä huomata, mutta on yksi asia, joka sielläkin saa kulmakarvat kohottumaan: sota on saatanan kallista hölmöilyä ja kun laitetaan oma puolustus kuntoon, sitä kalliimmaksi se päällekäyvälle käy ja jos me emme kremlille muodosta kriisissäkään akuuttia tai strategista uhkaa, osataan sielläkin laskea 1+1, jos taas päättävät houreissaan meidän kuuluvan heidän geopoliittiseen etupiiriinsä, ei rytinää estä nato tai mikään muukaan järkipuhe. Paras on siis vaan luovia tällä finnjollalla niin kuin tähänkin asti, rauhaa kai tässä on tarkoitus ylläpitää, eikä sapeleita kalistella uhitellen, päälle se karhukin käy ärsytettynä, ellei katso, että huonosti voi käydä itsellekin, vaikka voittaisi.
Suomen nykyinen asema, eli maantieteellinen sijainti Venäjän kyljessä sekä sotilaalliset ja taloudelliset yhteydet muuhun maailmaan (= ei-puolueettomuus ja samanaikainen sotilaallinen ei-liittoutumattomuus), on erittäin huono ja riskialtis ajatellen mahdollista sotilaallista kriisinuhkaa Itämeren alueella, jossa Venäjä ja jonkinlainen länsiblokki ovat muodostumassa osapuoliksi. Suomen nykyinen geopoliittinen asema olisi tällaisessa tilanteessa Venäjälle yhtä kuin käsky toimia Suomen maa-alueen kanssa kuten se parhaakseen katsoo. Jos Venäjä kokee edes potentiaaliseksi uhaksi Suomen alueen käytön sitä itseään vastaan, on "puolueettomaan" ja "sotilaallisesti liittoutumattomaan" pikku naapuriin kohdistuva aggressio Venäjälle helposti perusteltava taktinen toimi. Kyllä liittoutumaton Suomi tietenkin hanttiin laittaisi, mutta mikäli Venäjä pitää taktista hyökkäystä tarkoituksenmukaisena, niin ei ole epäilystäkään etteikö se tähän ryhtyisi. Tuolloin maailmanpoliittinen tilanne olisi jo tietenkin edennyt niin pahaksi, ettei Venäjää enää kiinnostaisi muun maailman reaktio, kun ymmärretään että isompi rytinä on ovella.
Suomelle mahdollisista vaihtoehdoista vain Nato-jäsenyys muuttaisi edellä kuvaamaani Suomen positiota Venäjän näkökulmasta, ja ehdottomasti Suomelle edulliseen suuntaan. Kaikki toisenlaiset johtopäätökset perustuvat virheelliseen tilannearvioon, joko tahalliseen tai tahattomaan.
Siinä asiassa olen JypFabun kanssa samaa mieltä, ettei sota ole millään muotoa kannatettava asia, eikä Suomella ole mitään syytä edistää sotilaallisen kriisiytymisen todennäköisyyttä lisääviä prosesseja lähialueillaan. Yksi harvoista teeseistä, joita Suomen sopii YYA-aikaisesta fraseologiasta napata nykyaikaan sovellettavaksi, on Kekkosen kuuluisa toteamus Suomelle tuomarin roolia paremmin sopivasta lääkärin roolista kansainvälisessa politiikassa. Korostan kuitenkin, että kysymys Suomen mahdollisesta sotilaallisesta liittoutumisesta on em. ajattelusta kokonaan erillinen kysymys. Mahdollisen Nato-jäsenyyden kohdalla kyse on pitkän tähtäimen riskienhallinnasta ja suurimman luokan strategisesta puolustuskysymyksestä.
Sitä ihmettelen edelleen, miksi Nato-jäsenyyttä kiivaasti vastustavat selittelevät Nato-jäsenyyttä jonkinlaiseksi vaihtoehdoksi itsenäisille puolustusvoimille. Näinhän asia ei ole. Nato päinvastoin edellyttää jäseniltään määrätyn tasoista puolustusvalmiutta ja riittävää omaa resursointia.