Toejoen Veikko
Jäsen
Savun haju ei taida koskettaa yhdenkään suomalaisen haistinta. Lähinnä noin joka viidennen tai neljännen mielikuvitusta.Parempi hommata se palovakuutus vielä kun se on saatavissa eikä yrittää jo savun haistessa.
Savun haju ei taida koskettaa yhdenkään suomalaisen haistinta. Lähinnä noin joka viidennen tai neljännen mielikuvitusta.Parempi hommata se palovakuutus vielä kun se on saatavissa eikä yrittää jo savun haistessa.
Venäjä ei tehnyt minkäänlaista sodanjulistusta, ei edes epäsuoraa. Se että Venäjä yllytti punaisia (Suomen kansalaisia) ei ole sodanjulistus millään muotoa. Kokonaisuudessaan Venäjän vaikutus sotaan oli yhtä suuri kuin Saksankin. Suomi toimi vain suurvaltojen pelinappulana, mutta viimeisimmän päätöksen liipasimen painamisesta teki suomalaiset. 1-1...
Savun haju ei taida koskettaa yhdenkään suomalaisen haistinta. Lähinnä noin joka viidennen tai neljännen mielikuvitusta.
Jatkosodan kohdalla valittiin kahdesta hyökkääjästä siinä tilanteessa paremmalta vaihtoehdolta näyttänyt. Mikäli Suomi ei olisi solminut yhteistyösopimusta Saksan kanssa, olisimme olleet kahden rintamansodassa, Itämereltä Saksa olisi pyrkinyt Suomen kautta Neuvostoliiton kimppuun ja itärajalta olisi tullut Neuvostoliitto Suomen kimppuun.
Joskus vaan on kädessä pelkkiä hanttikortteja ja silloin joutuu tekemään vain huonoja ratkaisuja. 1 - 1 hokemasi osoittaa tietynlaista tunteettomuutta, näet Suomen ratkaisussa jonkin näköistä negatiivisuutta vaikka kysymys oli ainoastaan selviytymistaistelusta.
Vaikka Suomessa esiintyi paljon Suur-Suomi ajattelua ja kostomenttaliteettia Talvisodasta, suurinosa päättäjistä ja kansalaisista olisi mielellään pitänyt Suomen sodan ulkopuolella, puolueettomana valtiona. Tämä ei valitettavasti ollut mahdollista ja silloisten päättäjien valintojen seurauksena sinä pääset riekkumaan Neuvostoliitto - Suomi 1 - 1.
Ja mikäli tutkit oikeasti Venäjän hyökkäysinton historiaa lännen suuntaan, huomaat että kovasti Suomen alue on kiinnostanut.
Sitäkö tässä kannattaa kädet ristissä odottaa, että suoran invaasion uhka mahdollisesti kasvaisi jonakin päivänä? Sitten varmaan olisi helppoa käydä järjestelemään liittoutumiskysymyksiä.Mielestäni tilanne Nato jäsenyyden suhteen ei ole suuremmin muuttunut viimeisen vuoden aikana. Venäjä on siirtynyt käyttämään hieman kovempaa kansainvälistä kieltä, mutta suoran invaasion uhka ei mielestäni ole kasvanut yhtään. Kansainvälisessä retoriikassa ei kannata provosoitua silloin kun provosoidaan.
...Viidenneksi, tuo sinun epäsuora väittämä, että Suomella ei ollut muita mahdollisuuksia kuin lyöttäytyä yhteen Saksan kanssa ei pidä paikaansa. Se on ihan todistettua, että Suomella oli mahdollisuuksia toimia toisin...
Kyse olisi todennäköisesti hyvin nopeasta toiminnasta, jolla varmistetaan etteivät Venäjälle vihamieliset joukot käytä Suomen ja Ruotsin maa- ja merialueita Venäjää vastaan. Krimillä on hiljattain nähty, että otollisen tilanteen tullen nykyjohdon luotsaama Venäjä kykenee toimimaan nopeasti ja erittäin opportunistisesti.
Olemme tilanteessa, jossa Suomen olisi turhia viivyttelemättä tunnustettava tosiasiat ja edistettävä konkreettisin toimin liittymistä Naton täysjäseneksi. Muut vaihtoehdot eivät ole kestävällä pohjalla.
Sitäkö tässä kannattaa kädet ristissä odottaa, että suoran invaasion uhka mahdollisesti kasvaisi jonakin päivänä? Sitten varmaan olisi helppoa käydä järjestelemään liittoutumiskysymyksiä...
Viides kohta oli ainoa, jolla on jotain merkitystä tälle keskustelulle, joten lainasin sen.
Minulle ei ole avautunut nämä muut vaihto ehdot, siis todelliset vaihto ehdot. Euroopassa riehui yksi, erittäin vahvan tuntuinen suur valta ja itä rajan takana uhitteli toinen. Mikä on se todellinen vaihto ehto, mikä Suomella oli Välirauhan aikana?
Suomi teki oman osansa, jotta sai jatkosodan syttymään. Vaihtoehtoja oli vähän ja Suomi pätti tarttua Saksan tarjoukseen. Olisiko Suomi voinut hoitaa tilanteen paremmin? Ehkäpä, joka tapauksessa menee jossitteluksi joten turhaa alkaa tästä vääntämään. Olisiko se johtanut huonompaan lopputulokseen? Juu, ei ehkä - ei voida sanoa varmasti.
Molemmat maat ovat syyllisiä sodan alkuun, tämän lisäksi myös Saksa teki oman osansa. Tätähän olen itsekin kirjoitellut. Iso-Britannia ja Yhdysvallat olivat valmiita tarjoamaan apua Suomelle. Olisiko apu ollut tarpeeksi laajamittaista, onkin aivan eri kysymys. Joka tapauksessa Suomella oli vaihtoehtoja, muutoin ajopuuteoria eläisi hyvin yhä näinä päivinä. Sen sijaan olisiko apu ollut tarpeeksi riittävää, tai olisiko muut vaihtoehdot olleet yhtä hyviä onkin jälleen aivan eri asia, tai olisiko Saksan kanssa voitu tehdä muunlaista yhteistyötä kuin juurikin epäsuora sodanjulistus? Vaihtoehdot Suomella oli huonot ja niitä oli vähän, mutta niitä vaihtoehtoja kuitenkin oli.
Tuskin tuolloinkaan mikäli BKT/naama on tuplasti Venäjän. Ukrainassahan BKT/naama on puolet ryssistä, mikä tietysti aiheuttaa toivoa taloudellisesta helpotuksesta uuden isännän alle.Kun Suomessa alkaa olla väestö jakautunut samalla lailla kuin Krimillä, eli 60% venäläisiä ja 25% suomalaisia (ja 12% jotain muuta vähemmistöä), niin Suomi olisikin varmaan helppo pala siepata ns. kansanäänestyksen turvin.
Ei tietenkään, mutta en myöskään ymmärrä sellaista ajattelua, jossa jokaisen Venäjän uhittelun jälkeen ollaan ryntäämässä päätä pahkaa Natoon. Minusta asiat pitää selvittää, Venäjä ei ole tällä hetkellä yhtää sen suurempi uhka Suomelle kuin vuosi sitten.
Suomen liityessä syntyy Naton ja Venäjän suhteen kaksi elementtiä, joita pitää pohtia hyvin tarkkaa. Venäjän ja Naton maaraja kaksinkertaistuu ja Itämerestä muodostuu Naton sisämeri (sillä edellytyksellä että Ruotsi liittyy myös). On pohdittava hyvin tarkkaa miten Venäjä suhtautuu tähän.
Natoa on usein perusteltu sillä argumentilla, että yhteenkään Nato maahan ei ole historian aikana hyökätty. Muutaisiko mahdollinen Naton Itämeri tuota uhkaa? Pietari on kuitenkin erittäin tärkeä kaupunki Venäjälle.
Edellisellä sivulta löysin kirjoituksen, joka vastaa aika hyvin kysymykseesi...
Minulle se tosiasia parhaillaan on, että on vaikea nähdä syytä miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen ja samalla EU:hun. Hyödyt olisivat vähäiset, taloudelliset haitat erittäin suuret. Maailmankuvani perustuu enemmän talouteen kuin vanhoihin korkeajännityksiin...
Minulle ei ole avautunut nämä muut vaihto ehdot, siis todelliset vaihto ehdot. Euroopassa riehui yksi, erittäin vahvan tuntuinen suur valta ja itä rajan takana uhitteli toinen. Mikä on se todellinen vaihto ehto, mikä Suomella oli Välirauhan aikana?
Ei vastaa, kysyin niitä todellisia vaihtoehtoja. Mielestäni nimimerkki mjr:n viestit kuvasi tilanteen välirauhan aikana hyvin.
Olet muuten sitä mieltä, että toisaalta liittoutuneet olisivat sotineet yhdessä Saksaa vastaan ja sitten Suomen rintamalla keskenään. Kuulostaa hyvin erikoiselta ratkaisulta, joten en pidä Iso-Britannian ja USA:n sotilaallista tukea todellisena vaihtoehtona.
Vain harva (pl. tämä eräs tietty suomalaisitakin koostunut työryhmä) osasi vuoden 2014 alussa ennustaa, mitä Ukrainassa ja Krimillä tulee tapahtumaan. Maa oli venäläisten takataskussa, ja oli niin sanottu normi meininki: bashka haisi ja balalaikka soi, kuten laulun sanoissa lauletaan.
Aiheellisia kysymyksiä, joita on syytä luonnollisesti arvioida.Ei tietenkään, mutta en myöskään ymmärrä sellaista ajattelua, jossa jokaisen Venäjän uhittelun jälkeen ollaan ryntäämässä päätä pahkaa Natoon. Minusta asiat pitää selvittää, Venäjä ei ole tällä hetkellä yhtää sen suurempi uhka Suomelle kuin vuosi sitten.
Suomen liityessä syntyy Naton ja Venäjän suhteen kaksi elementtiä, joita pitää pohtia hyvin tarkkaa. Venäjän ja Naton maaraja kaksinkertaistuu ja Itämerestä muodostuu Naton sisämeri (sillä edellytyksellä että Ruotsi liittyy myös). On pohdittava hyvin tarkkaa miten Venäjä suhtautuu tähän.
Natoa on usein perusteltu sillä argumentilla, että yhteenkään Nato maahan ei ole historian aikana hyökätty. Muutaisiko mahdollinen Naton Itämeri tuota uhkaa? Pietari on kuitenkin erittäin tärkeä kaupunki Venäjälle.
...Eli olet muuten sitä mieltä, että ajopuuteorian kumonnut Jokipii oli väärässä kumotessaan ajopuuteoriaa ja, että Suomi ei ryhtynyt jatkosotaan omasta halustaan.
Ei, olen sitä mieltä, että Suomella ei ollut välirauhan aikana kuin kaksi vaihtoehtoa, Baltian maiden tie tai liittoutuminen Saksan kanssa. Jos puolueettomuuden vaihtoehto olisi ollut todellinen vaihtoehto, Suomi olisi valinnut sen.