Sinäänsä siinä ei ole mitään väärää paitsi unohdetaan se mihin Suomi on maailmankartalla laitettu. Nato ei ole ikuinen, tuo itänaapuri jossain muodossa tulee olemaan oven takana aina.
Oikeastaan tuossa on kaksi syytä sille, miksi oma rotsini on kääntynyt ~5 vuoden takaisesta aivan tyystin.
Ensinnäkin, tuon naapurin tulevaisuudesta ei ihan oikeasti tiedä kukaan mitään. Väyrynen ja kumppanit pitivät Neuvostoliittoa ikuisena, mutta kertojasta riippuen kyseinen kyhäelmä mureni jopa erittäin nopeasti. Samoin 1916 tuskin kovinkaan moni Suomessa odotti Tsaarin "ikuisen valtakunnan" kaatuvan ihan tuosta noin vain, kun bandiittijoukko lähtee liikkeelle. Mitä Venäjästä olen oppinut, niin yksi juttu on se, että tuo naapurissa oleva valtio ei todellakaan ole ikuinen. Vähän tiettyyn suuntaan kun kallistuu, niin nopeasti kaikki "tsaarin alaiset" alueet pitää valloittaa Neuvostoliiton tyyliin. Vähän taas toiseen tyylin, niin nopeasti "kaikki ja vähän päälle" voivat itsenäistyä.
Lähteitä en tähän hätään pysty etsimään, mutta Neuvostoliiton hajotessa, jälkiseuraamuksista oli monia koulukuntia. Osa odotti Neuvostoliittoa seuraavan Venäjän valloittavan per heti Baltian ja pitävän huolen siitä, että imperiumi pysyy kasassa. Osa odotti Venäjän hajoavan vielä pienempiin osiin, ja osittain sen takia, Suomeen kohdistuvan huiman pakolaisvirran.
Ottamatta sen enempää kantaa millainen naapuri on, en pitäisi tuota minään täysin horjumattomana ja ikuisena monoliittinä. Jos asiat olisivat menneet hieman toisin 1990-luvun alkuvuosina, ei meillä olisi naapurissa 100m+ ihmisen valtiota, vaan kasa pienempiä. Toisaalta, jos asiat olisivat menneet tiettyyn suuntaan, tuossa olisi Neuvostoliitto. Yksinkertaisesti en itse uskalla lähteä ennustamaan vuoden 2018 lopussa olevaa itänaapuria: se voi olla mitä vain. Moskovan ja Pietarin alaisuudessa olevissa valtioissa ovat asiat muuttuneet nopeasti ennenkin.
Toisekseen, mielestäni puolustuspolitiikan pitäisi perustua nykyisiin ja ennustettavissa oleviin uhkakuviin. Jos nyt nähdään uhkakuva, pitäisi se pystyä hoitamaan ennen uhan realisoitumista. Ja kun lähdetään ennustamaan, pitäisi miettiä nykytilanteen mukaan realistisimpia uhkakuvia. Nykyisellään ei Suomen tarvitse varautua Viron hyökkäykseen, eikä tuo vaikuta nykytietoon varautuen realistiselta. Sen sijaan meillä on tuossa naapurissa valtio, joka on aktiivisesti vaikuttanut NATOn ulkopuolisten maiden politiikkaan aivan lähivuosina. Jos vedetään kartta esille ja poistetaan NATO-maat ja ydinaseet omaavat, niin Venäjällä on käytännössä kahden sortin naapureita: joko Venäjä on sotkeutunut politiikkaan tai maan nimessä on sana "Suomi" tai "Finland". Kärjistän toki, mutta isoa kuvaa se ei muuta. Käytännössä ei voida luottaa ikuisesti siihen, että voimme vetää omalla linjalla ilman itänaapurin sotkeutumista asiaan.
Tämä tulee sen kummemitta ottamatta kantaa sun kantaan. Ihan vain kun jo aloitin...
Henkilökohtaisesti näen tuon suurena ongelma. Omasta mielestäni Suomen pitäisi valmistautua
ennen kuin se on joko poliittisesti, turvallisuuspoliittisesti tai turvallisuuden kannalta liian myöhäistä. Kun kaikki on hyvin, on helppo skipata "pakolliset pahat". Kun talo on pystyssä, palovakuutus voi tuntua turhalta. Kun talo on liekeissä naapurin sammuttua sohvalle rööki huulissa, voi olla vaikea saada vakuutusta.
Noin viitisen vuotta takaperin myönnän olleeni erittäin NATO-vastainen. Pidin tuota turvallisuusuhkana ja moraalittomana syynä saatella suomalaisia arkussa hautaan. Mutta vuosien saatossa oma kantani on vetänyt aika pirun monta astetta ympäri. Nykyisin näen tilanteen siten, että päätökset on tehtävä "hyvään aikaan" ja on vastuutonta odotttaa jotain ennen "kolmannen maailmansodan" tai "toisen talvisodan" syttymistä. Jos fokus on tyystin nykytilanteessa, se on jo väärässä ajassa: joko ollaan myöhässä tai toimenpiteille ei nähdä tarvetta.