Kerrothan vielä missä olen väärässä kun kirjoitin ja lainasit kirjoittamani:
"YYA-sopimuksesta sen verran perusfaktaa, että se oli liittoutumattomuussopimus sekä avunantosopimus. Suomi sitoutui olemaan liittoutumatta USA:n ja läntisen Euroopan kanssa ja Neuvostoliitto sitoutui antamaan aseellista apua Suomelle jos a) Neuvostoliitto näki siihen tarvetta ja b) vaiketulkintaiset ehdot avusta täyttyivät. Saattaa olla, että joskus kassakaapista paljastuu tarkemmat ehdot aseavun eli Suomen miehittämisen edellytykset."
17/1948 - Valtiosopimukset - FINLEX ®
Sopimuksen johdannossa sanotaan "ottaen huomioon Suomen pyrkimyksen pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella,". Sana pyrkimyksen tekee kohdasta mitättömän. Sama luokaan menee kuin missi toivomassa maailmanrauhaa...lisäksi tuo on tosiaan johdanto, eikä varsinainen artikla.
Sitten artiklassa 1 on sopimuksen varsinainen ja kova sisältö. Kokonaan lainattu.
"Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.
Yllämainituissa tapauksissa Neuvostoliitto antaa Suomelle tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta Sopimuspuolet sopivat keskenään."
Tuo teki Suomesta Neuvostoliiton liittolaisen sodan aikana ja niin se ymmärrettiin aikanaan sekä lännessä että idässä. Joten miten ihmeessä voi päätyä siihen, että YYA-sopimus on liittoutumattomuussopimus? Sellaista kuin liittoutumaton vain rauhassa ei ole olemassa. Ja Suomi toimi kuten liittolaisen kuuluukin myös rauhan aikana eli ajoi NL:n etuja mm ETYKin avulla.
"2 artikla
Korkeat Sopimuspuolet tulevat neuvottelemaan keskenään siinä tapauksessa, että 1 artiklassa tarkoitetun sotilaallisen hyökkäyksen uhka on todettu"
Sen tiedämme, että NL olisi kriisin sattuessa tullut auttamaan myös kutsumatta, joten tyhjää kumisee jo toinen artikla. Tämä tiedettiin myös Suomessa ja siitä syystä Salpalinja säilyi sotavarusteena ja sitä pidettiin yllä 80-luvulle saakka.
Loput pykälät on diipadaapaa, mutta otan esiin vielä
"6 artikla
Korkeat Sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan suvereenisuuden ja riippumattomuuden molemminpuolisen kunnioittamisen ja toisen valtion sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteita."
Tää on sen verran kaukana todellisuudesta, että käy hyvästä vitsistä. UKK:n tärkein perintö on suomettuminen.
Sun kannattaisi ihan oikeasti perehtyä YYA-sopimukseen. Lukea se edes läpi...
Ehkä nyt jo voidaan katsella YYA:ta osana historiaa ja jättää UM:n mystiset korulauseet syrjään. Kuten olen aikaisemmin maininnut, YYA oli sotasopimus.
Kannattaa huomata, että YYA-sopimus oli mm. monien suomalaisten keskustapoliitikkojen mukaan ystävällinen sopimus Suomen suuntaan. Jos ystävällisyys on YYA-henkistä, mihin vihollisia tarvitaan? Voidaan myös kysyä, eikö Venäjä toimi oman sotilasdoktriininsa mukaan heti tuntiessaan siihen olevan tarvetta kun Neuvostoliitto - ystävällisesti - valmistautui aina täyttämään sopimuvelvoitteensa eli miehittämään tarvittaessa Suomen.
Yöpakkasista lähti tuo kaikkien puolueiden läpi kulkenut kehitys, jossa papukaijamerkin saaminen Tehtaankadulta oli edellytys vallan tikapuilla nousemisessa. Toki maalaisliiton/keskustan vilpittömyys oman edun ajamiseen Neuvostoliiton avulla oli ja on jotain häkellyttävää. Heidän äänestäjänsä eli maajussit on kuitenkin kohtalaisen isänmaallista porukkaa...koko suomalaisen yhteiskunnan velttoudesta taas kertoo se, että Paavo Väyrynen edelleen porskuttaa eteenpäin vanhoilla opeilla. Sekin on käsittämätöntä.