Maailmassa on olemassa hyviä ja pahoja toimijoita. Suomi ja Ruotsi kuuluvat esimerkiksi niihin hyviin. Sitten taas esimerkiksi USA, Nato, Venäjä, Israel, Pohjois-Korea ja Kiina kuuluvat pahoihin. Siis niihin, jotka eivät välitä kansainvälisestä oikeudesta, ihmisoikeuksista tai maiden kansallisesta suvereniteetista. Tässä mielessä on loogista olla tekemättä tiivistä sotiaallista yhteistyötä näiden edellä mainittujen tahojen kanssa. Liittymällä Natoon Suomi samalla käytännössä hyväksyisi kansainvälisen oikeuden vastaiset hyökkäyssodat ja tarkoituksella lietsotun epävakauden maailmalla. Minä suoraan sanoen ihmettelen moisen arvomaailman omaavia suomalaisia.
No enpä tiedä. Poissulkevalla ajattelulla löytyy ennen pitkää veriruskeita syntejä minkä tahansa "hyvän" toimijan ceeveestä, mukaan lukien Suomi ja Ruotsi. Toki on niinkin, että yhdet ovat todettujen mm. toimintatapojensa ja käyttäytymismalliensa osalta suositeltavampia kumppaneita kuin toiset, mutta entä sitten? Kuten
@MustatKortit totesi edellä, niin ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole eri maiden jakamista hyviksiin ja pahiksiin, vaan siinä on kyse pragmatiikasta. Eriasteisten hyvisten ja pahisten kanssa pitäisi koettaa tulla parhaansa mukaan toimeen, olivatpa nämä turvallisuuspoliittisesti samassa blokissa tai jossakin muussa blokissa, tai kokonaan blokkien ulkopuolella.
Eurooppalaisilla valtioilla ei ole keskimäärin ottaen paljoakaan valittamista liittolaisuudestaan Yhdysvaltojen kanssa. Paremminkin saldo on reippaasti plussan puolella. Keskinäiset suhteet eivät ole aina olleet täysin ongelmattomia, eivätkä täysin vapaita suhteita koetelleista insidenteistä. Kuitenkin suuressa kuvassa Yhdysvallat on ollut läntisen Euroopan maille luotettava liittolainen, kuten
@MustatKortit aivan oikein edellä tähdensi. Sitä paitsi Yhdysvallat on erittäin pitkälle ulko- ja turvallisuuspoliittisessa katsannossa integroitunut kumppani lähes kaikkien EU-jäsenvaltioiden kanssa yhteiseen puolustusliittoon kuulumisen myötä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. On myös hyvä alleviivata, että Natoon toistaiseksi kuulumattomien EU-maiden liittyminen puolustusliittoon selkiyttäisi EU:n turvallisuuspoliittista päätöksentekoa monella tapaa.
Mikään ei sitä paitsi takaa Yhdysvaltojen puuttuvan peliin, jos Venäjän tankit vyöryisivät esimerkiksi Viroon. Sanoo sopimuksen mikäkin artikla mitä hyvänsä. Suurvaltojen shakkipelissä nämä sopimukset ovat historiallisestikin tarkasteltuna olleet suunnilleen yhtä arvokasta kuin paskapaperi.
Mistä sinä sen tiedät? Et yhtään mistään. Tämä sumutus on esitetty ketjussa moneen kertaan, ja aina yhtä sentimentaalisen tosissaan. Varmaan et ota vakuutuksiakaan. Kävihän se jo Hannu Karpon ohjelmistakin ilmi, että vakuutusyhtiö voi jättää joskus korvaamatta vahinkotapauksia. Sitä paitsi vakuutusyhtiöt ovat isoja ja pahoja suurpääoman käsikassaroita, eli varmana ovat pahiksia. Niiden kanssa liittoon meneminen on yhtä kuin olisit itsekin pahan palveluksessa. Minä suoraan sanoen ihmettelen moisen arvomaailman omaavia suomalaisia, sanoisi tähän muuankin hupiveikko.
Koko puolustusliiton olemassaolo kyseenalaistuisi perustavalla tavalla, jos se ei pystyisi tai haluaisi reagoida tilanteessa, jossa yhteen sen jäsenvaltioista kohdistuu sotilaallinen uhka, puhumattakaan että rajan yli vyöryy vihamielisen tahon tankkeja. Ennen artiklojen pitävyyden arvioimista mahdollisessa tosipaikassa on kuitenkin syytä todeta, että Nato-jäsenyys toimii myös ennaltaehkäisevänä tekijänä. Kynnys käydä Nato-jäsenvaltion kimppuun on erityisen korkea juuri puolustusliiton viidennen artiklan tähden. Viidettä artiklaa ei ole testattu käytännössä, totta, mutta on myös hyviä - ennaltaehkäiseviä - syitä sille, miksi ei ole tarvinnut testata.