Aloitetaan nyt vaikka rahoituksesta. Oli Suomi Naton jäsen tai ei, niin Puolustusvoimien toimintaan tulee panostaa ja tullaan panostamaan huomattavasti enemmän kuin taakse jääneiden kymmenen vuoden aikana. Sitä edellyttävät jo mittavat kaluston uusimistarpeet, jotka ovat olleet tiedossa ja suunniteltu yli 20 vuotta sitten.
Sotilaallisesti ajatellen NATOn jäsenyyden järkevyydessä ei ole mitään epäselvää. Jäsenyydestä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Poliittinen puoli on sitten erikseen ja paljon monimutkaisempi asia, jossa kummastakin näkökulmasta löytyy argumentteja. Nyt vain pitää laittaa asiat punnittavaksi ja katsoa kumpaan suuntaan vaaka kallistuu. Minä ajattelen tätä asiaa ainoastaan maan sotilaallisen puolustuksen näkökulmasta, koska tiedän siitä puolesta enemmän kuin politiikasta ja koen riittävän sotilaallisen puolustuksen olevan oman itsemäärämisoikeuden kannalta tärkein tekijä. Sotilallisen puolustuksen kustannuksella ei pitäisi tehdä yhtään kilven kiillotusta. Valitettavasti sitäkin on tässä maassa jo nähty, kun on allekirjoitettu omaa puolustuskykyä heikentävä sopimus vain siksi, että yksittäiset henkilöt saavat oman peukalonjälkensä historiankirjoihin. Olisi ne irtopisteet voinut muualtakin ottaa, kuin omasta turvallisuudesta tai oikeastaan sen heikentämisestä.
Venäjä on todennut NATOn laajenemisen olevan uhka omalle turvallisuudelleen. Tämä pitää paikkaansa. NATOn laajeneminen on venäläisestä näkökulmasta ajatelleen uhka heidän oman puolustuksen kannalta. NATO on puolustuksellinen organisaatio, eli se toimii yhdessä, jos joku sen jäsenistään joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Miten tämä uhkaa Venäjää? Sen vuoksi, että Venäjä aloittaa oman alueensa puolustamisen omien rajojensa ulkopuolelta. Kun se kokee olonsa uhatuksi, se pyrkii ottamaan haltuun alueita, joilla se aloittaa ja käy taistelunsa vihollista vastaan. Suomen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että Suomi ei ole Venäjän päävihollinen, vaan sen päävihollinen on NATO ja sen jäsenet. Sotajoukkojen tuominen Suomen alueelle ei ole sodanjulistus NATOn jäsenille niin kauan kuin Suomi ei ole NATOn jäsen. Näin ollen Suomi, tai mikä tahansa Venäjää sotilaallisesti heikompi maa kannattaa vallata, oman alueen turvaamiseksi jos sen avuksi ei tule NATOn jäseniä, Yhdysvallat etunenässä. Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus tarkoitti juuri tätä. Sovittiin ettei Suomen kautta kohdistu uhkaa Neuvostoliitolle ja tarvittaessa (todennäköisesti pyytämättä) Neuvostoliitto olisi tuonut joukkojaan Suomen alueelle tämän sopimuksen hengessä avunannoksi. Tämän vuoksi Venäjä ei halua NATOa rajoilleen, koska sen olisi aloitettava itsensä puolustaminen omalla alueellaan eikä sillä ole niin suurta toiminnan vapautta heikompien naapureidensa suhteen, heidän ollessa NATOn jäseniä. Jos Suomi liittyy NATOn jäseneksi, tarkoittaa se Venäjälle myös Suomenlahden sotilaallisen käytettävyyden heikkenemistä. Lahden molemmilla rannoilla olisi NATOn jäsenmaita ja heidän Itämeren rannalla sijaitseva Kaliningradin tukikohta jäisi tavallaan saarroksiin. Myös Baltian maiden kimppuun hyökkääminen muodostuisi huomattavasti hankalammaksi, koska Suomenlahden merialueita ei pystyisi käyttämään vapaasti. Viron, Latvian ja Liettuan puolustaminenhan on aika haasteellista, vaikkei Venäjä pystyisikään käyttämään Suomenlahtea vapaasti. Tämä on selvää jos ymmärtää yhtään sodankäynnistä ja katsoo alueen karttaa.
Karttaa katsomalla selviää myös toinen syy miksi juuri Suomen liittoutuminen olisi myrkkyä Venäjälle. Arktisen alueen merkitys on koko ajan kasvamassa ja siellä ei olla lähelläkään selvillä siitä, kuka mitäkin omistaa. Norjan ja Venäjän välinen maaraja on hyvin lyhyt ja rajaseutu on muutenkin aika haastavaa sodankäynnille riittävän tiestön ja muuten kulkukelpoisen maaston vähyyden vuoksi. Jos NATOn ja Venäjän välille joskus tulee voimankoitoksia juuri arktiseen alueeseen liittyen, niin taisteluita ei käydä ainoastaan Norjan ja Venäjän rajalla, vaan sotanäyttämönä tulee olemaan koko Lapin alue niin Suomessa, Ruotsissa, kuin Norjassakin. Suomella ja Ruotsilla ei olisi mitään mahdollisuutta pysyä sivustakatsojan roolisssa siinä näytelmässä. Vaikkei Suomi antaisikaan kummallekaan osapuolelle lupaa oman alueensa käyttämiseen, niin vähintään Venäjä käyttäisi suuremman oikeuttaan ja toisi joukkonsa rajan yli. Eivätkä ne joukot pysähtyisi vielä Ruotsinkaan rajalle jos tie on vain auki. Tällä se varmistaisi sen, ettei Suomen ja Ruotsin alueiden kautta vihollinen pääse vapaasti tulemaan sen tärkeiden sotilastukikohtien ja -satamien viereen. Suomen Lapissa on mm. monta hyvää sotilaskäyttöön soveltuvaa lentokentää, joista pääsee operoimaan haluttuihin suuntiin. Venäjä ei halua, että se suunta on itään kohti heidän tukikohtiaan.