Naisten maajoukkue

[Shinny]

Mira Kuisma johdatti sitten tyttöjen U18-joukkueen ensi kertaa välieriin sitten vuoden 2011. Niin monta puolivälieräpettymystä mahtunut tähän väliin niin oli jo aikakin tyttöjenkin puolella päästä taas mitalipeleihin. Aika trilleri tuli tästäkin puolivälierästä kuten Ruotsia vastaan kun pari minuuttia ennen loppua Ruotsi meni 2-1 johtoon, mutta Nelli Laitinen kontrasi ilman maalivahtia pelatessa puolen minuutin sisällä pelin jatkoajalle, jossa sitten Elisa Holopainen ratkaisi pelin Suomelle. Kärkipelaajat olivat siis vireessä, vaikka Holopaisen jäähyt kolmannessa erässä meinasivat kääntyä Suomen turmaksi. Viime vuonnahan Ruotsi venyi hopealle, tiputtaen Kanadan välierissä, tehden historiaa 2008 alkaen järjestetyissä U18-kisoissa. Tämä Suomen ikäluokka pärjännyt kyllä hyvin Ruotsia ja muita Euroopan maita vastaan, ja ensi vuodelle paikka kovempaan A-lohkoon on varmistettu. Välierä USAta vastaan alkaa klo 6 lauantaiaamuna, näkyy IIHF:n Youtubesta.

Taaksepäin katsoen, vuoden 2011 pronssijoukkueessa pelasi mm. Susanna Tapani (nyk. TPS), Isa Rahunen (Kärpät), Noora Tulus (Luleå), Anna Kilponen (Quinnipac NCAA), Saana Valkama (Vermont NCAA), Suvi Ollikainen (St. Cloud NCAA), Isabella Portnoj (TPS). Käytännössä kaksi kärkikentällistä niistä kisoista pelaa edelleen maajoukkuetasolla, joten voidaan odottaa, että tästäkin joukkueesta nousisi muitakin tulevia maajoukkuepelaajia naisten puolelle huippulupausten Holopaisen ja Laitisen lisäksi.

 

[predsfan]

Suomalaiset dominoivat jokaista peliä alkusarjassa ja myös karsintapeliä pääosin mutta maaleja tuli tosi vähän joka pelissä. Yksilötasolla Suomi oli laadukkaampi, mutta joukkuepelaaminen on kyllä lapsenkengissä verrattuna esim. Ruotsiin joka pelasi ainakin pudotuspelissä jo aika kypsää ja tehokasta viisikkopeliä. Suomalaiset kuskailivat kiekkoa ja hyökkäysalueella varsinkaan ei syöttöpeliä hirveästi nähty. Suomen tytöt on tosi taitavia mutta lieneekö junnusarjat ja naistenjoukkueet niin epätasaisia että joukkuepelaamisen taidot ei kehity.

 

[lunde]

Tyttöleijonien pelit nähtyäni täytyy olla samaa mieltä, että etenkin hyökkäyspelaamista on vaivannut yksilöyrittäminen ja tehottomuus. Suomi on etenkin alkusarjan peleissä saanut siirrettyä paineen hyökkäysalueelle, mutta maalinteko on ollut todella vaikeaa. Valtaosa siitä on tosiaan jäänyt turnauksen piste- ja maalipörssiä johtavan Elisa Holopaisen yksilötaidon varaan.

Mielestäni puolustussuuntaan Suomella on ollut paremmin paketti kasassa. Toki sielläkin on tapahtunut yksittäisiä nukahduksia ja mustia hetkiä, jotka ovat vähämaalisissa otteluissa nostaneet vastustajan tasoihin tai jopa johtoon.

Japani tasoitti toisen erän lopulla heti Suomen avausmaalin jälkeen. Puolustuskannalla koko ottelun ollut Sveitsi sai kavennusmaalin kolmannen erän alussa ja minuutti myöhemmin tasoitti numerot ylivoimalla 2-2:een. Tsekki tasoitti kolme minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua, mutta Suomi sai tehdä voittomaalin tyhjiin, koska Tsekki olisi tarvinnut 3 pisteen voiton välttääkseen karsinnan. Ruotsi tasoitti toisen erän lopulla, vaikka Suomi oli hallinnut sitä erää ja iski ylivoimalla johto-osuman kolme minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppumista.

Hyvänä puolena voi kuitenkin todeta, että Tyttöleijonien kantti on kestänyt nämä takaiskut ja joukkue on noussut tasatilanteesta tai tappioasemasta voittoon jokaisessa ottelussa. Ennen Ruotsi-ottelua Suomi ei ollut ollut turnauksessa tappiolla sekuntiakaan, joka on tietyllä tavalla aina ihan hyvä merkki joukkueen puolustamisesta.

Allekirjoitan tuon huomion yleisemminkin, että naisten peleissä ratkaisut syntyvät monesti yksilösuoritusten kautta, eikä sovitun joukkuepelaamisen tai kuvion kautta. Kärkipelaajat saavat myös hurjasti peliaikaa, joka ei näytä jakautuvan yhtä tasaisesti kuin miesten sarjoissa. Osaltaan tuo johtuu pelaajien keskinäisistä taitoeroista. Samalla täytyy sanoa, että monesti tämä kyllä tekee peleistä ihan viihdyttäviä.

Ihan näin katsomosta pelejä seuranneena olen alkanut kallistua sille kannalle, että esimerkiksi Naisten Liigan joukkueissa ei pidetä sovitusta joukkuepelistä kiinni yhtä kurinalaisesti kuin miesten huippujoukkueissa. Toki joukkueissa on tämänkin osalta eroja. Naisleijonat ovat tässä mielestäni jonkinlainen poikkeus, mutta samat maajoukkuepelaajat saattavat seurajoukkueissaan pelata ihan eri tavalla ja "varastaa" viisikkopelaamisesta halutessaan ratkaista otteluita yksin. Nämä huomiot tosiaan katsomosta käsin omin silmin pelejä seurattuani. Minulla ei ole tarkkaa tietoa, mitä joukkueet ovat sopineet pelaamisesta ja kuinka hyvin pelaajat noudattavat sitä.

Tyttöleijonien runko muodostuu Kuortaneen urheilukoulun pelaajista. Muihin Naisten Liigan joukkueisiin verrattuna Kuortaneen koululaiset harjoittelevat yhdessä paljon ja se kyllä näkyy melko organisoituna pelaamisena etenkin mitä pidemmälle sarjakausi etenee. Toki nuoret pelaajat antavat Naisten Liigassa kokeneemmille tasoitusta fysiikan ja monesti ihan vielä kehittyvien pelitaitojenkin osalta. En tiedä sitten, minkälainen haaste on opettaa tyttöleijonien/Kuortaneen pelitapaa muista joukkueista tuleville pelaajille. Ainakaan minä en pysty sanomaan, että Suomen yksilöyrittäminen johtuisi varsinaisesti Kuortaneen ulkopuolelta tulevista pelaajista. Tällä kaudella on vielä sekin haaste, että tyttöleijonien päävalmentaja ei ole Kuortaneen valmentaja, vaan hänen arkensa menee Kärppien valmentamisessa.

Siitä näkökulmasta onkin mielenkiintoista, että juuri tänä vuonna tyttöleijonat onnistuivat voittamaan puolivälierän hävittyään ne järjestäin vuoden 2011 pronssin jälkeen. Mielestäni Suomella ei ole nyt mitenkään poikkeuksellisen paljon parempia pelaajia kuin aiempina vuosina. Jos jotain, niin ehkä joukkue on pelaajamateriaaliltaan tasaisempi.

 

[predsfan]

Nimenomaan puolustus ja maalivahtipeli oli joka joukkuella aika hyvässä kuosissa joka osaltaan johtaakin siihen että edes taitavat pelaajat ei yksilöyrittämisellä pääse mitenkään helposti hyville maalipaikoille. Tässä viimeisessä Ruotsi ottelussa näkyi myös että Suomen omasta päästä lähtö oli usein hyvinkin vaikeaa, varmaankin Ruotsin prässi oli tehokasta mutta jotenkin se kuuluisa ykkössyöttö jäi lähtemättä ja kiekkoa leivottiin ja siirreltiin siellä omassa päässä. Hyvää oli todellakin se että henkistä kanttia näkyy olevan ja porukka näyttää kauttaaltaan laadukkaalta. Ehkä Holopainen, Vainikka ja joku kolmas jonka nimeä en muista erottuu vielä taidollisena kärkenä.

 

[lunde]

4-0 Yhdysvalloille avauserän jälkeen ja aina vaikea toinen erä vasta edessä. Toki jenkit olivat valtava ennakkosuosikki otteluun, mutta otteluun lähtö valitettavasti epäonnistui.

Päävalmentaja Mira Kuisma kertoi voitollisen puolivälierän jälkeen, että ikäluokka ei ole pariin vuoteen kohdannut Yhdysvaltoja. Valitettavasti se näkyi. Suomi ei ollut yhtään valmis alussa.

USA tuli otteluun pohjoisamerikkalaisella tempolätkällä ja pian syntyikin avausmaali, kun maalin etukulmalta löytyi vapaa hyökkääjä. Toisessa maalissa Suomen pakki harhautti hienosti kaksi karvaajaa, mutta sitten yksinkertainen avaussyöttö keskelle valui pitkäksi. Oman pään aloituksen jälkeen väsynyt Suomi jäi mankeliin ja maali oli vain ajan kysymys. Kolmatta maalia edelsi oikeastaan ensimmäinen vähänkään pidempi Suomen hyökkäys. USA sai kuitenkin 2-1-vastahyökkäyksen ja kiekko oli jälleen Suomen maalissa. Erän lopulla syntyi vielä neljäs osuma ylivoimalla, kun Yhdysvallat laukoivat irtokiekon maalin edestä verkkoon.

Ainoat hetket, jolloin Suomi pärjäsi, oli kun pelin tempo oli hitaampi ja USA:n ahnaat karvaajat pystyttiin ohittamaan kiekottelemalla. Niitä oli valitettavasti vähän, eikä Tyttöleijonat saanut laskettua tempoa riittävästi Suomelle edulliseksi.

Vaikea nähdä, että Suomi nousee enää tästä voittoon, mutta toimikoon ottelu hyvänä näytöksenä, missä maailman kärki menee ja valmistautumisena huomiseen pronssiotteluun.

Ensi vuotta ajatellen turnaukseen valmistauminen täytyy hoitaa eri tavalla, koska B-alkulohkon kaltaista otteluiden hallintaa ja voittomarssia ei ole luvassa. A-lohkossa Suomi kohtaa nopeammat sekä vahvemmat pohjoisamerikkalaiset ja oikeastaan ainoastaan Venäjän kanssa Tyttöleijonat lähtevät samalta viivalta.

 

[lunde]

Peli päättyi lukemiin 7-1.

IIHF - Game Centre 2019 IIHF Ice Hockey U18 Women's World Championship

Maalittoman toisen erän Suomi selvitti takaiskuitta, mutta kolmannessa erässä USA teki kolme ennen kuin Suomi avasi lopussa vielä maalitilinsä. Ja sitten vain katseet kohti huomista pronssiottelua.

 

[Shinny]

Naisten maajoukkue MM-kotikisoihin julkistettiin tänään:

Maalivahdit:
Noora Räty (Shenzhen Kunlun Red Star Vanke Rays, CWHL)
Jenna Silvonen (Blues)
Eveliina Suonpää (Linköping, SWE)

Meeri Räisänen loukkaantumisen kuntoutus ei ihan kerennyt kisoihin, kuitenkin Rädystä löytyy selkeä ykkösveska ja kaksi nuorempaa kuumaa kirittäjää. Silvonen torjui upeasti Liigan pudotuspeleissä, Suonpää ollut mukana aiemminkin arvokisoissa ja Linköpingin ykkösveskari, useampi nollapeli SDHL:n pudotuspeleissä. Kisaehdokkaissa oli mukana myös Kärppien Johanna Oksman, jonka edelle Silvonen ajoi.

Puolustajat:
Jenni Hiirikoski (Luleå, SWE)
Ronja Savolainen (Luleå, SWE)
Rosa Lindstedt (HV71, SWE)
Isa Rahunen (Kärpät)
Minnamari Tuominen (Blues)
Ella Viitasuo (Blues)
Nelli Laitinen (Blues)

Tuttu puolustus aiemmista arvokisoista, luonnollisesti uransa lopettanut Mira Jalosuo vaihtunut nuorempaan kaartiin Nelli Laitisen myötä. Valinnat kuvastavat kuinka vahva puolustus Liigan mestarilla Bluesilla oli! Ehdokkaista ulos jäivät: Sini Karjalainen (Vermont, NCAA), Eve Savander (Ohio State, NCAA).

Hyökkääjät:
Sanni Hakala (HV71, SWE)
Elisa Holopainen (KalPa)
Venla Hovi (Calgary Inferno, CWHL)
Michelle Karvinen (Luleå, SWE)
Petra Nieminen (Luleå, SWE)
Tanja Niskanen (KalPa)
Emma Nuutinen (Mercyhurst, NCAA)
Riikka Sallinen (HV71, SWE)
Susanna Tapani (TPS/Linköping, SWE)
Noora Tulus (Luleå, SWE)
Viivi Vainikka (Kuortane)
Linda Välimäki (Ilves)

13.hyökkääjäksi varmistuu lauantaina joko Vilma Tanskanen (Mercyhurst, NCAA) tai Annina Rajahuhta (Blues).

Paljon on joukkueessa tämän kauden liigojensa voittajia (x10) (ja hopeapelaajia x3), jonkinlaista voittamisen kulttuuria tuoreessa muistissa.

Hyökkääjäehdokkaista ulos jäivät: Matilda Nilsson (KalPa), Jenniina Nylund (St. Cloud, NCAA), Saila Saari (Kärpät), Sara Säkkinen (Ohio State, NCAA), Saana Valkama (Vermont, NCAA).

U18-maajoukkueesta naisten kisoihin tosiaan Laitinen, Holopainen ja Vainikka (pieni yllätys ehkä), ja ovat ehdottomasti valmiita tällekin tasolle liikkeen puolesta. Heidän lisäksi myös Jenna Silvonen tekee aikuisten arvokisadebyytin. Kotimaan Liigan nuoret huippulupaukset ajoivat ilmeisesti ohi jo muutamissa aiemmissa arvokisoissa edustaneista edellisten nuorisoikäluokkien yliopistosarjoihin siirtyneistä pelaajista. Nuutinen joukkueen ainoa nykyinen NCAA-pelaaja, ja aivan oikeutetusti. Pelkän yliopistostatuksen ei tulisikaan oikeuttaa joukkueeseen valintaan, sillä harva ulosjääneistä pelaajista on oikeasti kova tekijä yliopistojoukkueessaan. Tämäkin osoittaa kilpailun koventumisesta kisajoukkueeseen mahtumisesta viimeisten vuosien aikana, kuten Jatkoajan uusimmassa PasiMustos-jutussa "Niiden pelaajien, jotka oikeasti tappelevat paikasta MM-joukkueessa, määrä on noussut 30:sta 40:een Mustosen valmennuskauden aikana." Nyt päästy myös pelaajien liikkumiskyvyssä kohti pohjois-amerikkalaisia, mutta saa nähdä kuinka hyvin Kanadaa ja USAta haastetaan yksittäisissä peleissä.

Viime viikolla jo kauden päättäneillä pelaajilla oli MM-leiri 1, johon osallistui kisoihin valittujen ja ehdokkaiden lisäksi myös potentiaalisia tulevaisuuden maajoukkuepelaajia joita olivat mm. M: Johanna Oksman (Kärpät) P: Heli Allinen (HPK), Sini Karjalainen (Vermont, NCAA), Aino Karppinen (Kärpät), Sanni Rantala (Team Kuortane), Alexia Remes (Kärpät). H: Julia Liikala (HPK), Elli Mäkelä (Team Kuortane), Emilia Vesa (Team Kuortane).

Itsellä kolmelle päivälle liput hankittuna, jotta pääsee nauttimaan kotikaupungin hallissa kisoista. Toivottavasti porukkaa löytää hyvin paikalle, mukava olisi nähdä hallia varsin täynnä lätkämatsin takia harvoja kertoja sitten Bluesin aikojen jälkeen.

 

[Kiekkokatsoja]

Pystyykö joukkue haastamaan ennakkoon kovemmat Kanadan ja USAn? Vai onko perinteiseen tapaan, Ruotsi ja Venäjä ne Suomen pronssimitalli haastaja maat? Ottelukaaviota en ole nähnyt, mutta Suomi pelanee lopussa sijoista 3-4.
Hyvä että Espoon jäähallille tulee käyttöä.

 

[Shinny]

Kanadan rosteri
+ Kanadan rosterista tietoa
- 16 pelaajaa 2018 olympiahopeajoukkueesta, toisia 4 Nations Cupissa, josta 18 pelaajaa.
ja
USA:n rosteri
+ USA:n rosterista tietoa
- 14 pelaajaa 2018 olympiavoittajajoukkueesta ja 14 pelaajaa 2017 MM-kisojen joukkueesta.

Suomella on pelaajistossa SDHL:n Top 10-pistepörssistä 5 pelaajaa ja esim. Venla Hovi oli CWHL:n pistepörssissä 35. (4+10, 25 ott.). Rädyn seistessä päällään Suomi voisi ehkä yllättää alkusarjan otteluissa tai jopa välierässä jomman kumman, mutta vaikea nähdä vastustajien rostereita katsoessa että tänäkään vuonna on kovin suurta todennäköisyyttä pronssiottelua korkeammalle. Lisäksi joukkue on tässä koostumuksessaan nyt ensimmäistä kertaa koko kaudella. Kuitenkin nyt on ehkä se paras hetki sille tapahtua, kotikisat, konkarit vetävät "viimeisiä vuosiaan" jne.

Lohko A: USA, Kanada, Suomi, Venäjä, Sveitsi
Lohko B: Ruotsi, Japani, Saksa, Tsekki, Ranska
Puolivälierät: A1-B3, A2-B2, A3-B1, A4-A5
Eli todennäköisesti Ruotsi puolivälierissä ja toinen USA/Kanada välierässä.

 

[lunde]

Naisten maajoukkue MM-kotikisoihin julkistettiin tänään:

Enimmäkseen aika odotettu kokoonpano valittiin MM-kisoihin.

Räisäsen puolesta harmittaa, että ei ehtinyt kuntoutua kotikisoihin. Takana oli hieno kausi NWHL:ssä, jossa hän oli sarjan häntäpäähän sijoittuneen Whalen ehdottomia avainpelaajia. Ymmärtääkseni oli jopa ehdolla sarjan parhaaksi maalivahdiksi, vaikka palkinto menikin Kanadan maajoukkueesta tutulle Szabadosille. Suomella on sikäli onnekas tilanne, että se kestää Räisäsen tason maalivahdin poissaolon, kun tolppien väliin on laittaa Noora Räty sekä hyvät seurajoukkuekaudet pelanneet nuoremmat maalivahdit Eveliina Suonpää ja Jenna SIlvonen.

Naisleijonien laajentuneesta pelaajaringistä kertoo tosiaan sekin seikka, että viime vuosien arvokisapelaajista ulos jäi Saila Saari sekä Sara Säkkinen. Lisäksi ilmeisesti tosiaan joko Vilma Tanskanen tai Annina Rajahuhta katsoo myös kotikisat katsomon puolelta.

Kokenut Saila Saari on monipuolinen hyökkääjä ja on ymmärtääkseni ollut hyvä pukukoppipelaaja. Ainakin jos kisaehdokkaiden esittelyvideoista voi jotain päätellä. Aika moni joukkuekaveri nimesi hänet hauskimpien juttujen kertojana.

Sara Säkkisellä meni tämä kausi ilmeisesti NCAA-kuvoihin totutellessa, eikä hän aiemmista kausista poiketen kuulunut joukkueensa eturivin pelaajiin. Omiin silmiin näyttää siltä, että Viivi Vainikka vei tällä kertaa tuon nelosketjun sentterin paikan. Vainikalla onkin ollut hieno kausi ja valinta on helppo ymmärtää. Valmennus on nähnyt hänen pelejään varmasti enemmän ja hän on siten tässä tilanteessa turvallisempi valinta, joka kasvaa toivottavasti korkoa Naisleijonien tulevaisuutta ajatellen.

Mielestäni on pienehkö yllätys, että kokenut ja fyysinen Annina Rajahuhta jäi hyvän seurajoukkuekauden jälkeen vielä tässä vaiheessa kisaamaan 13. hyökkääjän paikasta. Toisaalta hänelle ei ole tarjolla kärkiketjujen paikkaa, joten valmennus varmasti punnitsee kokemuksen ja tulevaisuuden välillä. Vilma Tanskasella on ymmärtääkseni ollut hyvä kausi Mercyhurstin NCAA-joukkueen varakapteenina. Emma Nuutinen voitti joukkueen sisäisen pistepörssin selkeästi, mutta Tanskanen oli pisteillään sijoilla 4-7.

Kokemusta joukkueesta jo riittääkin. Samoin 13. hyökkääjän pelaajavalinnassa korostuu varmasti kansainvälisellä tasolla entistä tärkeämpi nopeus. Paljon ratkaisee myös kyky pelata alivoimaa. Kemioiden suhteen me katsojat emme pääse paljonkaan näkemään joukkueen elämää kaukalon ulkopuolella. Ymmärtääkseni Rajahuhta on osa tiivistä ystäväporukkaa ainakin Rädyn, Tuomisen ja Välimäen sekä muiden nykyisten ja entisten Blues-pelaajien kanssa. Saattaisi olla huonojakin vaikutuksia, jos pitkään osa maajoukkueen runkoa ollutta Rajahuhtaa ei valittaisi mukaan.

Onneksi ei tarvitse olla tekemässä tuota valintaa, koska haluaisin sekä Rajahuhdan, että Tanskasen joukkueseen.

 

[Shinny]

Rajahuhta päätyi sitten Japani-ottelun jälkeen valituksi MM-joukkueeseen, vaikka Tanskanen pääsikin pisteille ottelussa. Näin Bluesista ja Luulajasta molemmista 5 pelaajaa kisajoukkueessa. Rajahuhta tuo ainakin kokemusta, erinomainen koppipelaaja varmasti sen ja lukuisten pelaajien Blues-yhteyksien myötä. Hieman mietitytti Liigan pudotuspeleissä kun Anniksen peli tuntui hieman sakkaavan/olevan väsynyttä ainakin runkosarjaan verrattuna (mm. "vasta" 7. paras Bluesin pistepörssissä, 4+0 6o.), mutta toivottavasti kisoissa löytyy se tuttu fyysisyys. 13. hyökkääjän paikka ehkä sopi muutenkin paremmin Rajahuhdalle kun häntä voi heittää kentälle rooliin kuin rooliin.

 

[Moto]

Kun nuo Liigan välierien aikataulut itseäni liikuttavilta osin vihdoin selvisivät, ostin tänään liput päivämäärille 4.4. (mm. Suomi-USA) ja 9.4. (mm. Kanada-Suomi) ja näyttäisi liput myyneen ihan mukavasti. Alakatsomot lähes täynnä ja hyvää täyttöastetta ylhäälläkin. Ainakin on maltillisen hintaiset liput eli 20 euroa per päivä. Onneksi eivät päästäneet Kalea hinnoittelemaan... Pitää vielä harkita mitalipeleihin lippujen hankkimistakin, ellei ehdi mennä jahkailuni aikana loppuun.

 

[JypFabu]

Yllätys, kuinka vähän tai ei oikeastaan lainkaan naisten kisat herättää kommentointia. Luulisi, että kun kyseessä on sentään mm - turnaus ja kotikisat, joltistakin spekulointia maajoukkue seuraajissa tämä herättäisi. Olisiko sitten niin, että suomessa ole vielä herätty naisten jääkiekkoon kuten naapurimaassa, jossa maajoukkueet on tapetilla sukupuolesta riippumatta ihan eri tasolla.

Kiinnostavaa on nähdä, kykeneekö rouvat p - ameriikkaa haastamaan ja toisaalta, Venäjä ja Ruotsi vissiin tasoaan on parantanut, joten mitalikaan ei mikään itsestään selvyys ole. paljoa en voi itsekään kerskua tietäväni, mutta Japani muistaakseni on kohtuullisen nopea joukkue, eli paha vastaiskuissa ja ongelma sitten luotujen tilanteiden päättämisessä. Sveitsi taas voi yllättää puolustamisellaan ja hyvällä veskaripelillä ja ovat verrokki Japania edellä vastaiskujensa tehokkuudessa.

Kapoisa on siis minunkin tietoni, mutta aidosti kiinnostunut olen tuonkin puolen kiekon kehityksestä sekä nykytilasta. pelit aion katsella mahdollisuuksien mukaan, toki ihan kotisohvalta, kun muiden vastuiden vuoksi ei paikan päälle tahdo ehtiä, työ, tuo harrastamisen este sanelee niin paljon.

Samalla toivoisi koko naisten kiekon ottavan samoja askelia, kuin naapurimaissa ja vankistuvan seuratoiminnassa paremmalle tolalle.

Lieneekö heräisi paremmin seurantaa, jos myös naisten mm kiekolle olisi oma mm topikkinsa ja seurantansa, niin kuin on miehille ja junioreillekin, maajoukkueitahan nämä kaikki ovat.

 

[mixu]

Kertoo paljon naiskiekon tasosta että joku on 10 vuotta pelaamatta ja tulee takaisin ja joukkueen tärkeimpiä pelaajia 45 vuotiaana.

 

[JypFabu]

Kertoo paljon naiskiekon tasosta että joku on 10 vuotta pelaamatta ja tulee takaisin ja joukkueen tärkeimpiä pelaajia 45 vuotiaana.

Kertoo se lie myös pelaajasta, että on pitänyt itsensä siinä kunnossa, että voi palata ja myös lahjakkuudesta lajiin. Miehethän tuppaa rillaamaan itsensä rapakuntoon parissa vuodessa lopettamisensa jälkeen, kaikki eivät toki, mutta onhan näitä nähty vuosien saatossa. Tietysti, saatathan aidosti luulla, että naisten kiekko ei vaadi urheilijan kuntoa tai lajilahjakkuutta, moni mies suomessa näin kuvittelee ja johtunee hieman erilaisesta pelillisestä eroavaisuudesta mies ja nais kiekossa.

Vaan hyvä että kommentoit, paljastaahan se ne asennejumit, joita suomessa asiaa kohtaan on, eli pitkä matka siihen, että seuran bussia komistaisi sekä miesten että naisten ykköspelaajan naamat, niin kuin naapurissa jo on, mutta perässä ehkä tullaan hitaasti ja kiiruhtamatta.

 

[FASlapsi]

Kertoo paljon naiskiekon tasosta että joku on 10 vuotta pelaamatta ja tulee takaisin ja joukkueen tärkeimpiä pelaajia 45 vuotiaana.

Hän on naisjääkiekon Gordie Howe. 50 vuoden päästä muistellaan että oli siinä kyllä sankari ja pioneeri. Mutta toki siihen asti voidaan nauraa ja osottaa sormella että noi on kaikki ihan huonoja, hähäähähää!

 

[koohela]

Kertoo paljon naiskiekon tasosta että joku on 10 vuotta pelaamatta ja tulee takaisin ja joukkueen tärkeimpiä pelaajia 45 vuotiaana.

Anteeksi tietämättömyyteni mutta kuka tämä pelaaja on? Ilman ääniä tässä menty.

 

[FASlapsi]

Anteeksi tietämättömyyteni mutta kuka tämä pelaaja on? Ilman ääniä tässä menty.

Terttu Selänne. Jamppa kävi Thaimaassa saksien alla ja teki paluun toisessa sukupuolessa. One more year!

 

[Iisoppi]

Anteeksi tietämättömyyteni mutta kuka tämä pelaaja on? Ilman ääniä tässä menty.

Riikka Sallinen

Ajattelin että onkos Noora Räty lopettanut kun vaan oli juttua Meeri Räisäsestä. Mutta Noorahan on kiekkoillut Kiinassa...

Edit. Sukunimi korjattu Salosesta Salliseksi

 

[HogiBoi]

Riikka Salonen

Korjaan sen verta, että Sallinen. Entinen Välilä ja omalta nimeltään Nieminen. Eli kolmannella nimellään mukana MM-kisoissa.

 

[JypFabu]

Pari erää jenkit katteli, miten suomi pelaa ja sitten karistivat paskan rattailta, kun alkoivat pelaamaan. No, ei voi mitään, ronssia sieltä naarataan tälläkin kerralla, kun enempään ei rosteri riitä. Siitä kehut kuitenkin, että uskalsivat pelata, eivätkä tököttäneet omalla puolustusalueella pelkkiä purkukiekkoja kytäten. Saas nähdä mitä tekeminen on sitten, kun ollaan enemmän saman tasoisia vastaan pelaamassa, niissähän se varsinainen tason mittaus tehdään. Venäjä ainakin on riittävän paha.

 

[Iisoppi]

Korjaan sen verta, että Sallinen.

Kirjoitin Riikka Nieminen mutta muistin että nimi oli muuttunut... Sotkin nimet, olisi pitänyt tarkastaa eikä yrittää päteä...

 

[Moto]

Voi tietysti jossitella, mitä olisi tapahtunut, jos Suomi olisi laittanut 3-1:een siitä hieman ennen jenkkien tasoitusta tulleesta erinomaisesta maalipaikasta - ja mitä olisi tapahtunut, ilman helpohkoa tasoitusta ja harhasyötöstä tullutta johtomaalia. Kuitenkin on se ero Pohjois-Amerikkaan edelleen valtava.

Itse asiassa välieräpaikkaakaan ei voi pitää kovin itsestään selvänä, kun B-lohkon Ruotsi voi sotkea pakkaa puolivälierissä. Ne tosin kompastuivat tänään rankkareiden jälkeen Saksaan, mutta jos silti onnistuvat kampeamaan itsensä vielä lohkovoittoon, Suomelle olisi varmaan helpompi jatko-ohjelma tiedossa neljänneltä sijalta lähdettäessä... Mutta toivottavasti eivät nyt rupea suunnittelemaan mitään tahallisia tappioita - ja tietenkään Ruotsin lohkovoitto ei ole tämän päivän jälkeen likimainkaan varmaa.

 

[mixu]

Tätä samaa se on vuosi vuodelta Kanada tai Usa voittaa mestaruudet ja Suomi tai Ruotsi ottaa pronssin. Tämä on pahempaa kuraa kuin sähly eikä huippurheilulla ole mitään tekemistä tämän kanssa. Suomen naiskiekko on sen takia huomion pisteenä kun sieltä on kaikkein helpoin saada olympiamitali. Höntsä mitali,

 

[JypFabu]

Voi tietysti jossitella, mitä olisi tapahtunut, jos Suomi olisi laittanut 3-1:een siitä hieman ennen jenkkien tasoitusta tulleesta erinomaisesta maalipaikasta - ja mitä olisi tapahtunut, ilman helpohkoa tasoitusta ja harhasyötöstä tullutta johtomaalia. Kuitenkin on se ero Pohjois-Amerikkaan edelleen valtava.

Aika samoin nähtiin peli. Luulen kuitenkin, ettei edes 3 - 1 olis riittänyt, kun lisäsivät tempoa monella pykälällä edellisiin eriin verrattuna. Siitähän nuo harhasyötöt ja tumpeloinnit johtuivat, että luistelivat muijilta jalat alta ja kun menee jalat, niin menee myös järki valinnoissa. Kaukana on siis vielä haastamiset kahteen kärkimaahan, voi onnistua vain asennevammalla vastustajalta. Saa siinä tahkota, ennen kuin edes ronssi killuu kaulassa.