Naispappeus

[Pantse67]

Järjetöntä touhua. Toivottavasti lakkauttavat koko kirkon joku päivä.

Ainakin kirkkojen veronkanto-oikeus pitäisi lakkauttaa. Tokihan luonnollinen henkilö voi erota kirkosta ja sitä kautta vaikuttaa siihen ettei joudu maksamaan kirkollisveroa, mutta yritys ei voi "erota" kirkosta ja joutuu näin ollen maksamaan kirkollisveroa. Hullua, eikö olekin?

 

[avatar]

Hullua, eikö olekin?

On. Ei siihen muuta tarvitse sanoa.

 

[Kyylä]

Ainakin kirkkojen veronkanto-oikeus pitäisi lakkauttaa. Tokihan luonnollinen henkilö voi erota kirkosta ja sitä kautta vaikuttaa siihen ettei joudu maksamaan kirkollisveroa, mutta yritys ei voi "erota" kirkosta ja joutuu näin ollen maksamaan kirkollisveroa. Hullua, eikö olekin?

Tähän on pakko korjata. Kirkko ei todellakaan kerää yrityksiltä kirkollisveroa senttiäkään. Kirkko saa valtiolta vuosittain rahasumman, jonka määrä on sidottu yhteisöveron tuottoon. Siis jos on hyvät ajat, kirkko saa vähän enemmän ja huonompina aikoina vastaavasti vähemmän. Kyseessä ei ole mikään avustus, vaan eräänlainen sopimus palvelujen ostosta. Siis hautausamiden ylläpidosta, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpidosta, diakonia ja nuorisotyöstä. Kirkko ei, kuten esimerkiksi monet muut uskonnolliset yhteisöt, saa valtiolta avustusta. Aina silloin tällöin heitetään, että hautausmaiden ylläpito piäisi ottaa valtion tehtäväksi. Voihan niin tehdä, mutta se olisi valtiolle järjettömän kallis projekti. Se pääsee helpommalla kun ostaa palvelun kirkolta.

LuKin kommenttiin lehtoreista sen verran, että sehän muuttaa tätä kirkollista työnkuvaa vielä järjettömämpään suuntaan. Mahtoiko sieltä Raamatustasi löytyä tämän lehtorin työnkuva? Tiedän kyllä, että tällaisia naisteologeja on olemassa, mutta mielestäni se on vain merkki tästä kirkon harjoittamasta miesten ylivallasta. Ikäänkuin se nyt olisi jalkovälistä kiinni, että onko Pyhä Henki läsnä ehtoollisessa tai kastejuhlassa.

 

[siffa]

Kysymys LuKi:lle

Koska selvästi olet perillä Kristinuskon asioista, esitän sinulle kysymyksen, johon olen hakenut vastausta mm. Ortodoksi-kirkkoon kuuluvalta ystävältäni.

Kysymys kuuluu: onko Evankelisluterilaisuus ainoa kirkkokunta Kristinuskon sisällä, jossa naispappeus on hyväksytty?

Sen tiedänkin, että Roomalaiskatoliset ja Ortodoksit eivät hyväksy eivätkä tule koskaan hyväksymään naispappeutta. Miten sitten lukuisat muut Kristinuskon kirkkokunnat suhtautuvat naispappeuteen?

Evankelisluterilaisten määrä (n. 60 milj.) on vain 2,8% koko Kristittyjen väkiluvusta (n. 2150 milj.). Minun, joka kuulun Suomen Evankelisluterilaiseen kirkkoon ja olen naispappeuden kannattaja, on ollut pakko huomioida se, että 97% maailman kristittyjen määrästä kuuluu naispappeuteen kieltävästi suhtautuviin kirkkokuntiin. Näin siis silloin, mikäli naispappeutta ei muilla kuin Evankelisluterilaisuudella ole. Tästä näkökulmasta on todettava, että valtaosa tulkitsee Raamatun kirjoituksia niin, että naispappeus Raamatussa kielletään.

Muilla maailman suurilla uskonnoilla, kuten Muslimit, Hindut, Buddhalaiset, Kiinan kansanuskonnot, Sikhit ja Juutalaiset, tuskin naispappeus on käytössä ja hyväksyttävää?

Minua Evankelisluterilaisen kirkon jäsenenä on häirinnyt naispappeus-keskustelussa se, että Evankelisluterilainen kirkko mielletään suvaitsemattomaksi ja vanhoilliseksi, vaikka se on muiden Pohjoismaiden Ev.lut. kirkkojen tapaan hyväksynyt naispappeuden, joka on perin harvinaista maailman uskontojen keskuudessa.

 

[Kaivanto]

onko Evankelisluterilaisuus ainoa kirkkokunta Kristinuskon sisällä, jossa naispappeus on hyväksytty?

Ei. Tässä melko kattava katsaus aiheeseen.

 

[mjr]

On aina ilo lukea kirjoituksiasi. Olettaisin sinun olevan historian alan ammattilainen?

Cheers! Yleisestä historiasta on kyllä tutkinto (FM, varjo hiljaa), jotenkin vain eksyin IT-alalle syntieni tähden, ja sieltä sitten kunnollisen burnoutin kautta jonkinlaista välivuotta pitämään ATK-opettajana. Mutta historiaa harrastan jatkuvasti ja pidän kyllä sitä kaikkein olennaisimpana tieteenä: joku fysiikka on aika yksinkertaista hiukkasten pyörittelyä verrattuna näihin ihmiskunnan sangen käsittämättömiin seikkailuihin. Satuin suht. hiljattain lukemaan kuvauksen keskiajan uskonnollisista käytännöistä ja sangen epäortodoksistahan se meno oli (muodollinen teologia toki kaiketi oli suht. klassista). Satun myös parhaillaan lukemaan Bysantin varhaisemman historian kuvausta, ja kyllähän tuo dogman muotoutuminen vaikuttaa peri-inhimilliseltä, raadolliselta prosessilta. En jaksa intoutua näistä kolminaisuuden suht. mielivaltaisista määrittelyistä ja mitä niitä on, aikoinaanhan veri on vuotanut näissä omalaatuisissa tuoksinoissa: jos kristinuskossa on relevanssia niin se on Jeesuksen hahmossa ja opetuksissa - eikä niissä ole juuri hiventäkään kokemukselle vierasta monipolvista dogmaa ja patriarkaalista pappisvallan kieltä. Taisipa omana aikanaan olla aikamoinen papiston ja puhdasoppisuuden riesa, ellen aivan väärin muista.

 

[LuKi]

Koska selvästi olet perillä Kristinuskon asioista, esitän sinulle kysymyksen, johon olen hakenut vastausta mm. Ortodoksi-kirkkoon kuuluvalta ystävältäni.

Kysymys kuuluu: onko Evankelisluterilaisuus ainoa kirkkokunta Kristinuskon sisällä, jossa naispappeus on hyväksytty?

Sen tiedänkin, että Roomalaiskatoliset ja Ortodoksit eivät hyväksy eivätkä tule koskaan hyväksymään naispappeutta. Miten sitten lukuisat muut Kristinuskon kirkkokunnat suhtautuvat naispappeuteen?

Minua Evankelisluterilaisen kirkon jäsenenä on häirinnyt naispappeus-keskustelussa se, että Evankelisluterilainen kirkko mielletään suvaitsemattomaksi ja vanhoilliseksi, vaikka se on muiden Pohjoismaiden Ev.lut. kirkkojen tapaan hyväksynyt naispappeuden, joka on perin harvinaista maailman uskontojen keskuudessa.

Vaikka Kaivanto jo heitti esille ansiokkaan linkin, niin tässä vielä jotain aiheesta, siis kristinuskon näkökulmasta.

Naispappeus on esillä ainoastaan protenstanttisissa kirkkokunnissa, siis uskonpuhdistuksen tuloksena muovautuneissa kirkoissa, tai kristillisissä yhteisöissä. Kaikissa protenstanttisissa kirkoissa sitä ei ole (vielä?) hyväksytty. Kuitenkin lähes kaikissa (ehkä poislukoien ns. vapaat suunnat, joissa pappis-käsite on hieman erilainen) se on aiheuttanut voimakkaita sisäisiä ristiriitoja. Esimerkiksi niin liberaalissa Ruotsissa on syntynyt vahva synodi, joka vihkii ns. vanhakantaisia pappeja. Tämä moderni päälinja johtaa konservatiivien mielestä yhä syvempään liberaalisuuteen. Homoliitot, eläinten muistotilaisuudet, yhteistyö muiden uskontojen kanssa (aina kristillisen tahon ollessa se joustavampi, koska esiinnytään kehittyneempänä, rasismia?), liberaalit Raamatun tulkinnat, neitseestä syntymisen, Jeesuksen ihmetekojen ja jopa ylösnousemuksen kieltäminen. Piispa Spongin ajatukset edustavat tätä liberaalia ajattelua, johon kannattaa tutustua, kun mietitään mihin kirkon ns. vanhoilliset pelkäävät tämän kehityksen johtavan.

Vanhoissa kirkkokunnissa, katolisessa, ortodoksisessa tai koptilaisessa kirkossa tällaisista asioista ei keskustella. Niiden "vanhoillisuus" on jotenkin turvallista. Niihin kuuluvat ihmiset voivat luottaa, että kirkko ei heilu kaikkien yhteiskunnallisten tuulien mukana. Eräs tuttavani sanoi, että katolinen kirkko on kestänyt kirkkojen jakaantumisen, uskonpuhdistuksen, valistuksen, kansallissosialismin, kommunismin ja tulee kestämään tämän postmodernin yksilökeskeisen humanismin.

 

[siffa]

Naispappeus on esillä ainoastaan protenstanttisissa kirkkokunnissa, siis uskonpuhdistuksen tuloksena muovautuneissa kirkoissa, tai kristillisissä yhteisöissä. Kaikissa protenstanttisissa kirkoissa sitä ei ole (vielä?) hyväksytty.

Vanhoissa kirkkokunnissa, katolisessa, ortodoksisessa tai koptilaisessa kirkossa tällaisista asioista ei keskustella. Niiden "vanhoillisuus" on jotenkin turvallista. Niihin kuuluvat ihmiset voivat luottaa, että kirkko ei heilu kaikkien yhteiskunnallisten tuulien mukana. Eräs tuttavani sanoi, että katolinen kirkko on kestänyt kirkkojen jakaantumisen, uskonpuhdistuksen, valistuksen, kansallissosialismin, kommunismin ja tulee kestämään tämän postmodernin yksilökeskeisen humanismin.

Naispappeus on hyväksyttyä siis vain kristinuskon protestanttisissa kirkoissa. Se on joka tapauksessa laajemmin kuin vain evankelisluterilaisissa yhteisöissä esiintyvä ilmiö. Tällöinkin puhutaan ehkä jostain 17%:n kannatuksesta naispappeuden suhteen kristillisissä yhteisöissä. Suurin osa kristillisistä kirkkokunnista ja niiden jäsenistä (83%) eivät suunnittelekaan naispappeuden hyväksymistä omissa yhteisöissään.

Niinkuin kirjoitat, katolisissa, ortodoksisessa ja koptilaisessa kirkoissa ollaan turvallisesti vanhoillisia. Naispappeus ei tule aiheuttamaan sisäisiä kiistoja näissä yhteisöissä. Sama tilanne on islamin ja juutalaisuuden uskoissa: naispappeutta ei niissä tule esiintymään. Nämä valtakirkot ja -uskonnot näyttävät olevan turvassa myös ulkoiselta paineelta naispappeuden suhteen.

Kritiikki Suomessa naispappeuden suhteen kohdistuu naispappeuden hyväksynyttä evankelisluterilaista kirkkoa kohtaan. Kritiikkiä tulee niin kirkon "vanhoillisten" kuin myös uskonnottomien taholta. "Vanhoillisten" kritiikin ymmärrän.
Sen sijaan uskonnottomien kritiikki olisi luonnollista kohdistua ensisijaisesti niitä uskonnollisia yhteisöjä kohtaan, jotka eivät tule naispappeutta koskaan hyväksymään. Näin siinä tapauksessa, mikäli yhteiskunnallisiin tasa-arvo- ja suvaitsevuuskysymyksiin vedotaan naispappeuden puolesta uskonnollisten yhteisöjen ulkopuolelta.

 

[mjr]

Vanhoissa kirkkokunnissa, katolisessa, ortodoksisessa tai koptilaisessa kirkossa tällaisista asioista ei keskustella. Niiden "vanhoillisuus" on jotenkin turvallista. Niihin kuuluvat ihmiset voivat luottaa, että kirkko ei heilu kaikkien yhteiskunnallisten tuulien mukana. Eräs tuttavani sanoi, että katolinen kirkko on kestänyt kirkkojen jakaantumisen, uskonpuhdistuksen, valistuksen, kansallissosialismin, kommunismin ja tulee kestämään tämän postmodernin yksilökeskeisen humanismin.

Niin ja valistuksen, uskonnonvapauden, tieteellisen tutkimuksen vapauden, toisinajattelun suvaitsemisen, seksuaalisten vähemmistöjen vainon lopettamisen - varmasti kaikkiin näihin katolisen kirkon perinteisiin puuhiin päästään palaamaan siinä vaiheessa, kun tästä liberalismin synnistä päästään pois. Ai sitä autuuden ja viisauden aikaa, kun ei tarvinnut näistä kärsiä! Mitkä ihmeelliset, lempeät äidin kasvot viisas kirkko käänsikään kohti laumaansa yksinvaltiutensa ihanina aikoina.

 

[Museoesine]

Sama tilanne on islamin ja juutalaisuuden uskoissa: naispappeutta ei niissä tule esiintymään. Nämä valtakirkot ja -uskonnot näyttävät olevan turvassa myös ulkoiselta paineelta naispappeuden suhteen.

Kuten Kaivannon linkissä todetaan ortodoksijuutalaiset eivät hyväksy naisia rabeiksi, mutta liberaalisemmissa suuntauksissa heitä on rabbeina ainakin Yhdysvalloissa. Muslimeilla imaamit ovat miehiä, mutta nainen voi johtaa naisten rukouksia. Suhtautuminen naisten uskonnolliseen rooliin vaihtelee siis juutalaisuuden ja islamin sisällä siinä missä kristinuskonkin sisällä.

 

[LuKi]

Niin ja valistuksen, uskonnonvapauden, tieteellisen tutkimuksen vapauden, toisinajattelun suvaitsemisen, seksuaalisten vähemmistöjen vainon lopettamisen - varmasti kaikkiin näihin katolisen kirkon perinteisiin puuhiin päästään palaamaan siinä vaiheessa, kun tästä liberalismin synnistä päästään pois. Ai sitä autuuden ja viisauden aikaa, kun ei tarvinnut näistä kärsiä! Mitkä ihmeelliset, lempeät äidin kasvot viisas kirkko käänsikään kohti laumaansa yksinvaltiutensa ihanina aikoina.

Inkvisitiot, ristiretket, miekkalähetys, aneet, onhan niitä. Jos menee näiden asioiden taakse, näkee sen, että kaikki perustui toimijoidensa valtapyrkimyksiin.Ei kai se tee itse demokratiasta läpimätää, jos politikot tai puolueet ovat omien etujensa ajajia. Suurin osa katolisen kirkon edustajista, papit, munkit ja nunnat, on ja on ollut nöyrää ja vilpitöntä väkeä. Mutta valta turmelee aina, kuten historioitsijana tiedät ja lähes absoluuttisella vallalla on hirvittävät seuraukset (mm. katolinen kirkko keskiajalla). Tässä tullaankin ihmisenä olemisen ytimeen. Meillä on tapana turmella se kaikki, jossa on jotain hyvää. Tämä ydin on juuri kristinuskon sanoma meistä ihmisistä, syntiinlankeamuksessa mukaan tullut halu olla Jumalan kaltainen, jota ei puutu meistä kristityistäkään.

Katolisen kirkon arvostus on näissä katolisissa maissa meidän näkökulmastamme järjettömän korkealla. Kun Brasilian maajoukkue tulee jalkapallokentälle, 100% pelaajista tekee ristinmerkin. Kun puolalaiset raavaat työmiehet saapuvat Olkiluodon ydinvoimalan työmaalle, he alkavat muutamassa viikossa järjetämään katolista messua Eurajoelle. Kun Paavin henkeä uhataan, on se katolisen maiden EU- edustajien mielestä huippukokousasia.

Me protenstantit sitten. Kyllä "me" näimme nämä katolisen kirkon epäkohdat uskonpuhdistuksen aikaan. Merkillistä on, että näiden teesien keskeinen perusta oli Raamattu. Luther totesi, ettei peru sanaakaan, ellei sitä Raamatulla toisin osoiteta, sillä myös Paavin ja kirkon johdon pitää alistua Raamatun arvovallan alle. MOT?

 

[varjo]

Inkvisitiot, ristiretket, miekkalähetys, aneet, onhan niitä. Jos menee näiden asioiden taakse, näkee sen, että kaikki perustui toimijoidensa valtapyrkimyksiin.Ei kai se tee itse demokratiasta läpimätää, jos politikot tai puolueet ovat omien etujensa ajajia. Suurin osa katolisen kirkon edustajista, papit, munkit ja nunnat, on ja on ollut nöyrää ja vilpitöntä väkeä. Mutta valta turmelee aina, kuten historioitsijana tiedät ja lähes absoluuttisella vallalla on hirvittävät seuraukset (mm. katolinen kirkko keskiajalla).

Aina se on uskonnon kanssa silleen, että kaikki paha johtuu ihmisistä ja kaikki hyvä on jumalan/uskon/raamatun ansiota. Tai sitten vaihtoehtoisesti kaikki paha on vääräuskoisten tekoa ja _aidosti oikea kristitty_ ei koskaan tee mitään pahaa.

Meillä on tapana turmella se kaikki, jossa on jotain hyvää. Tämä ydin on juuri kristinuskon sanoma meistä ihmisistä, syntiinlankeamuksessa mukaan tullut halu olla Jumalan kaltainen, jota ei puutu meistä kristityistäkään.

Paskat se mikään ihmisen tapa ole, lainaan tässä Fysiikan Nobelisti Steven Weinbergin sanoja:
"Religion is an insult to human dignity. Without it you would have good people doing good things and evil people doing evil things. But for good people to do evil things, that takes religion"

Kyllä ihmiset osaavat myös luoda "hyviä asioita" ja säilyttää niitä ihan itsestään, ei muuten ihminen olisi koskaan kehittynyt kulttuurilliseksi eläimeksi, jos ihmiset vain turmelisivat hyviä asioita. Vasta uskonto on tuonut dogmaattisen ja absoluuttisen tuhoamisvietin ihmiskunnan joukkoon, oikeutuksen teoille jotka muuten olisivat kaiken moraalikoodiston ulkopuolella.

 

[mjr]

Konservatiivi-kristityille menneisyys tuntuu näyttäytyvän kovin helppona rusinapullana: poimitaan muutama satunnainen dogma, joista pidetään kiinni ja sitten syyllistetään kirkko, joka on niistä luopunut "maallistumisen" myötä. Mutta sitten onkin pitkä rivi näitä sysimustia syntejä ja rikoksia, joista on saanutkin luopua, ja joista luopuminen ei ihmeellisesti olekaan mitään maallistumista. On kuitenkin aika selvää, ettei niistä olisi luovuttu ilman tieteen, valistuksen ja liberalismin painetta. Jos kirkosta olisi jäänyt riippumaan niin taidettaisiinpa itse asiassa olla edelleenkin geosentrisessä, aristotelisessa maailmassa, jossa on ok, tai siis suorastaan hurskasta, julmasti vainota toisinajattelijoita. Missä siis menee raja? Käytännössä se tuntuu menevän aina niiden omien mieltymysten kohdalta. Mutta menneisyys ei ole rusinapulla: tämän sentään valtakirkko näyttää tajuavan konservatiiveja paremmin.

 

[sampio]

...väitetään maapallon syntyneen 3000 vuotta sitten...

Noin ei taida väittää kukaan. Raamatusta laskukaavoja onkivat henkilöt väittävät yleisimmin maapalloa 6000 vuoden ikäiseksi (kuusi luomispäivää). Itse en ole tämän teorian kannalla, ihan vain tiedoksi.

 

[Kyylä]

Konservatiivi-kristityille menneisyys tuntuu näyttäytyvän kovin helppona rusinapullana: poimitaan muutama satunnainen dogma, joista pidetään kiinni ja sitten syyllistetään kirkko, joka on niistä luopunut "maallistumisen" myötä.

Näinpä se. Sitäpaitsi konservatismi on aina oman aikansa konservatismia. Nyt esimerkiksi vaaditaan sitä, että kirkon pitäisi jämähtää 1950-luvulle. Uskonto ja kirkko on alkuajoistaan lähtien muuttunut, mutta nyt sille pitäisi laittaa stoppi. Tämä kyllä haisee enemmän muutosvastarinnalta kuin varsinaiselta halulta pitäytyä vanhoissa opeissa.

 

[siffa]

Näinpä se. Sitäpaitsi konservatismi on aina oman aikansa konservatismia. Nyt esimerkiksi vaaditaan sitä, että kirkon pitäisi jämähtää 1950-luvulle. Uskonto ja kirkko on alkuajoistaan lähtien muuttunut, mutta nyt sille pitäisi laittaa stoppi. Tämä kyllä haisee enemmän muutosvastarinnalta kuin varsinaiselta halulta pitäytyä vanhoissa opeissa.

Täällähän keskustellaan naispappeudesta. Kuten jo aikaisemmin olen kirjoittanut ja moni muukin, niin naispappeus ei tule kyseeseen katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Kyse niissä ei ole mistään muutosvastarinnasta tai, että nämä suuret kirkkokunnat vastustaisivat miesten ja naisten välistä tasa-arvoa tai, että naisia pidettäisiin jotenkin vähempiarvoisina kuin miehiä. Olen ymmärtänyt, että nämä kirkkokunnat, kuten myös evankelisluterilaisuuden "vanhoilliset" pitävät kiinni perinteisestä apostolisesta virkakäsityksestä, mikä oli vallitsevana oppina myös evankelisluterilaisessa kirkossa aina 1900-luvulle siihen saakka, kun naispappeus tuli niissä hyväksytyksi.
Itse kuulun naispappeuden hyväksyneeseen evankelisluterilaisuuden suureen enemmistöön. Luterilaisuudessa syntyi uusi virkakäsitys, jonka mukaan vasta 1990-luvun lopulla pappisvirka avattiin myös naisille. Luterilaisen, uskonpuhdistuksen yhteydessä syntyneen, virkakäsityksen mukaan kirkko saa käyttää järkeä ja määrätä itse papiksi vihittävältä vaaditun koulutustason, pappisvihkimyksen kaavan ja pappisviran avaamisen tarvittaessa myös naisille.
Naispappeuteen kielteisesti suhtautuvat evankelisluterilaiset pitävät kiinni perinteisestä virkakäsityksestä ja tukeutuvat roomalais-katoliseen virkäkäsitykseen. He ovat uskossaan aitoja ja vilpittömiä. Minä en näe pitkällä tähtäimellä muuta mahdollisuutta kuin, että he perustavat oman kirkkonsa, koska opillista samanmielisyyttä virkakäsityksestä ei ole eikä tule. Tällöin loppuisivat riidat kirkkojen sisällä, koska jäsenet pääsisivät valitsemaan itselleen sopivan yhteisön.

 

[Solomon]

Konservatiivi-kristityille menneisyys tuntuu näyttäytyvän kovin helppona rusinapullana: poimitaan muutama satunnainen dogma, joista pidetään kiinni ja sitten syyllistetään kirkko, joka on niistä luopunut "maallistumisen" myötä. Mutta sitten onkin pitkä rivi näitä sysimustia syntejä ja rikoksia, joista on saanutkin luopua, ja joista luopuminen ei ihmeellisesti olekaan mitään maallistumista. On kuitenkin aika selvää, ettei niistä olisi luovuttu ilman tieteen, valistuksen ja liberalismin painetta. Jos kirkosta olisi jäänyt riippumaan niin taidettaisiinpa itse asiassa olla edelleenkin geosentrisessä, aristotelisessa maailmassa, jossa on ok, tai siis suorastaan hurskasta, julmasti vainota toisinajattelijoita. Missä siis menee raja?

Tässä valtakirkon ja konservatiivien leivosmieltymyksiä pohtiessa on hyvä muistaa, ettei keskiajankaan kirkoissa leikitty pelkästään konservatiivia. Jos nykyään ajatellaan, että kirkko tieteen, valistuksen ja liberalismin puristuksissa hammasta purren mukautuu tai on mukautumatta yhteiskuntakelpoiseksi, niin aikoinaan tiede ja valistuskin (pl. ranskalaiset) luuhkasi kirkossa ihan työkseen. Eivät keskiajan tieteilijät ja myöhemmät valistusajattelijoiksi laskettavat paaveja olleet, mutta pienemmän kaliiberin kirkonmiehiä usein.

 

[mjr]

Tässä valtakirkon ja konservatiivien leivosmieltymyksiä pohtiessa on hyvä muistaa, ettei keskiajankaan kirkoissa leikitty pelkästään konservatiivia. Jos nykyään ajatellaan, että kirkko tieteen, valistuksen ja liberalismin puristuksissa hammasta purren mukautuu tai on mukautumatta yhteiskuntakelpoiseksi, niin aikoinaan tiede ja valistuskin (pl. ranskalaiset) luuhkasi kirkossa ihan työkseen. Eivät keskiajan tieteilijät ja myöhemmät valistusajattelijoiksi laskettavat paaveja olleet, mutta pienemmän kaliiberin kirkonmiehiä usein.

Eikö siitä voi siis vetää sen johtopäätöksen, ettei kirkon oppi ollennaisilta osiltaan ole mitenkään ristiriidassa vapaan tieteellisen tutkimuksen ja liberaalin valistusajattelun kanssa? Kirkko on aina muuttunut ajan myötä, ensimmäisistä sekunneistaan lähtien - Jeesushan ei edes mitään kirkkoa ja dogmaa perustanut. Nykyinen "klassinen" oppi perustuu muutaman hyvin raadollisen kirkolliskokouksen jyräämiin tiettyihin sanamuotoihin, jolloin Jeesuksen radikaalit näyt olivat jo kaukaista historiaa ja huoli oli enemmänkin "harhaoppisista" ja heidän valta-asemistaan, eikä siinä tainnut olla suurta "jumalallista inspiraatiota" pelissä, kun ortodoksia sitten voitti - tai siis siten muuttui ortodoksiaksi. Tällä en mitenkään halua sinänsä kiistää kristinuskon relevanssia, näin herännäis-agnostikkona, mutta lähinnä kritisoida konservatiivien täysin epätodellista käsitystä kirkon ja kristillisyyden historiasta.

 

[Solomon]

Eikö siitä voi siis vetää sen johtopäätöksen, ettei kirkon oppi ollennaisilta osiltaan ole mitenkään ristiriidassa vapaan tieteellisen tutkimuksen ja liberaalin valistusajattelun kanssa?

Hurjalta kuulostaa, niin usein oppi kuitenkin toimii jarruna. Ja esimerkiksi keskiajalla tylytettiin ihan kunnolla. Vapaan tieteellisen tutkimuksen ja valistusajattelun etiäiset lyötiin maanrakoon. Toki ne muutamat eri asteiset nahanluonnit saivat sitten sitten pakostakin keskiajalla alkunsa kirkon sisältä, oppineet kun olivat pappeja.

Eri valistusten merkkihenkilöissä pappien osuus vähenee jonkin verran, mutta jos ranskalaista valistusta (les lumières) ei lasketa, voi sanoa kirkon ja oppien käytännössä mukautuneen uusiin muotteihin melko kivuttomasti. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, etteivät nämä ei-pappismies-valistajat muualla kuin Ranskassa olleet kirkon- tai ainakaan uskonnonvastaisia. Toki kauas horisonttiin oli helpompi katsoa kirkon ulko- eikä sisäpuolelta, tai ainakin vähän pienemmästä kirkosta.

 

[papa durdin]

Osallistunpa minäkin keskusteluun hyvän linkin välityksellä. Käyhän lukaisemassa. Minusta artikkeli on erittäin hyvä ja kattava.

www.sley.fi/luennot/ESITYS/NaispargumEK96.htm.

 

[Realcowboy]

Naispappeuteen kielteisesti suhtautuvalle Luther- säätiölle nimitetään oma piispa.
Suomen evankelisluterilainen kirkko ei hyväksy hanketta.
Kovia kiistoja on varmasti edessä.

 

[Krupieeri]

Kovia kiistoja on varmasti edessä.

Asia ei kyllä ole tuttu mitenkään, mutta tulee mieleen, että Luther-säätiö haluaa olla osa kirkkoa paljolti taloudellisten syiden vuoksi. Mulle on ainakin epäselvää, että miksi hyvin itsenäisen oloinen yhteisö haluaisi muutoin olla osa evankelisluterilaista kirkkoa. Toki kai opillisesti säätiö on pitkälti ev.lut -kirkon linjoilla.

 

[Realcowboy]

Naispappeuden asema vahvistuu:
Irja Askolasta Suomen ensimmäisen naispiispa.