mjr kirjoitti:
Kannattaisi kuitenkin jotain tietää kristinuskon historiasta. Jeesuksen välittömät seuraajathan uskoivat hänen palaavan heidän elinaikanaan. Vaikea sanoa mistä tämä väärinkäsitys johtui. Joka tapauksessa meille kantautuneet Jeesuksen opetukset eivät juurikaan sisältäneet mitään yksityiskohtaista teologiaa ja mutkallisia oppirakennelmia. Tarve näihin tuli vasta siinä vaiheessa, kun tätä toista tulemista ei tapahtunutkaan välittömästi. Eli se mitä pidämme klassisena kristinuskon on syntynyt aika puhtaasti Jeesuksen ajasta aika kaukana eläneiden toimesta. Tai oikeastaan ei edes näin, keskiajan uskonnolliset käytännöt olivat hyvin monimuotoiset ja se mitä me nyt todella pidämme sinä "perinteisenä" kristinuskona on pitkälti vasta uskonpuhdistuksen ja vastauskonpuhdistuksen tuotetta. Näin on sanottava että Jeesuksen ja Raamatun opetuksia on aina tulkittu uudelleen ja kirkko on aina muuttunut ajan myötä. On lähinnä konservatiivisten kristittyjen ongelma jos he haluavat pysäyttää kellon juuri siihen kohtaan, joka osoittaa maailman syntyneen sateisena tiistai-iltapäivänä vuonna 2394 eKr (tms.) ja kenguruiden vaeltaneen Australiaan Nooan arkista.
On aina ilo lukea kirjoituksiasi. Olettaisin sinun olevan historian alan ammattilainen?
Totta on, että opetuslapset odottivat Jeesuksen toisen tulemisen tapahtuvan nopeasti. He luottivat juuri kirjoituksiin, eli meille tutummin Vanhaan testamenttiin. Siellä luvattiin Messiaan olevan juuri Israelin voideltu kuningas, jonka rauhan valtakunta pysyisi ikuisesti, siis myös konkreettinen kuningas, ei "vain" israelin syntien sovittaja. Koska juutalaiset eivät uskoneet ylösnousseeseen Jeesukseen (tämä oli pettymys opetuslapsille), annettiin armon aika meille pakanoille. Tästä pakanoiden armon ajasta (pöydältä tippuneita muruja) saamme edelleen nauttia. Kristinusko opettaa siis Jeesuksen toista tulemista ja viimeistä tuomiota, mutta myös Jeesuksen konkreettista Israelin kuninkuutta.
Tästä opin myöhäisestämuotoutumisesta täytyy olla vähän eri mieltä. Siis perusteiltaan kristinusko muovautui jo ensimmäisinä vuosikymmeninä Paavalin paimenkirjeiden ja Johanneksen toimesta. Nikean kirkolliskokous vahvisti yli 300 kirkkoisän toimesta Paavalin muovaaman opin linjat, jotka selvästi tuodaan esiin silloin julkaistussa uskontunnustuksessa. Meillä lännessä arvostettu kirkkoisä Augustinus, ei ole lainkaan niin arvostettu ortodoksisessa kirkossa. Augustinus vaikutti kuitenkin jo myöhäisantiikissa, 400- luvun alussa. Kirkon kiistat ovat siis vanhoja, mutta perusta on silti niin samanlainen, että jos minä katsoisin parhaaksi liittyä katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon, niin minua ei kastettaisi uudestaan. Luterilisessa kirkossa saamani kaste, katsotaan liittäneen minut Kristuksen maailmanlaajuiseen näkymättömään seurakuntaan.
Tätä taustaa vasten palaan aloittamaani teemaan. Kun me etsimme Kristuksen maailmanlaajuisessa kirkossa ekumeniaa ja esimerkiksi konkreettisesti ehtoollisyhteyttä, on erittäin merkillistä, että meillä perinteisen ja muualla selvästi yleisimmän virkakäsityksen mukaisesti toimiva pappi ajetaan nurkkaan. Kysymys ei ole tasa-arvosta, vaan miehen ja naisen rooleista kotona. Raamattu ja seurakunnat ovat tähän asti opettaneet, että mies on kodin pää (kuten Kristus on seurakunnan pää) ja samalla kaikkien palvelija. Seurakunta on hengellinen koti, jossa miehen tulee kantaa vastuu ja samalla toimia nöyränä palvelijana. Tämä oli alkukirkollinen näkemys. Katolinen virkakäsitys pappien naimattomuuslupauksineen vie tämän vain pidemmälle. Pappi on seurakunnan "isä", joka ei ole varsinaisessa työsuhteessa, vaan elämäntehtävässään. Hänen ei tarvitse Paavalin SUOSITUKSEN mukaan huolehtia vaimonsa ja lastensa asioista, vaan voi keskittyä seurakunnan palvelemiseen. Siksi katolisen kirkon papit ovat erittäin arvostettuja ympäri maailmaa.
Muistan kun meillä käsiteltiin naispappeutta 1980- luvulla. Silloin tuotiin esiin huoli siitä, että jos lähdetään muovaamaan uudelleen Raamatun opetusta ja kristillistä perinnettä, mihin se johtaa seuraavaksi, homoparien vihkimiseenkö? Naispappeuden puolustajat pitivät tällaista vertausta mahdottomana ja tahallisen provosoivana. Entä nyt?
