Kertoisitko enemmän tästä pettämis tapauksesta? Oliko tämä kännipano vai pitkäaikainen Sielun kumppani vai mitä vaimosi haki sillä että petti sinua? Ja miten pääsit siitä yli? Miten pystyt luottamaan enää ettei niin käy tulevaisuudessa?
Toki sen jälkeen vielä hänen pettäminen, läheisen kuolema ja masennuslääkitys suorastaan viimeistelivät frigidismin ja nyt säännöllinen seksielämä on vain kaukainen muisto vain.
Olisiko mahdollista, että vaimosi on vain halunnut hyvää seksiä, mitä teidän perheidyllissänne ei ole ollut tarjolla?Pitäisi vain aina olla uudestaan kiinnostunut hänestä eikä pitää itsestään selvyytenä.
Mutta matkan varrella on tullut muita arvoja ja perheen merkitystä on turha vähätellä. Toivon toki, että puolison kanssa saadaan parsittua keskinäinen suhde vielä kuntoon, mutta paluuta entiseen tuskin koskaan tulee.
Latinonaiset on usein kuvissa hyvän näköisiä mutta luonnossa samanlaisia 150-senttisiä kuin aasialaisetkin. Jos oikeasti haluaa löytää naisen jolla on varustus ja hiusosasto kunnossa ja lisäksi vielä pitkät sääret ja akateeminen tutkinto niin suosittelen turkkilaista naista. Ovat ainakin minun suosikkeja.On kyllä huikeeta. Satuttiin tarjoamaan linkkiä latinodeittisivustolle.
Heti etusivulla on naista, joilla ei jää varustuksista uupumaan ja hiusosastokin kunnossa. Ehkä heti ensi elämässä pakko kokeilla tuota.
Oikeesti, onko Suomessa edes ketään latinattaria? Siis kerran siskoni naapurissa asui vaihtarina yksi kolumbialainen, olikin about ainut kerta kun Helsingissä oli small talkia, naisen kanssa ja tämä piti oveakin auki!
En nyt rankkaa ykköseksi, mutta oikeesti kokeilkaa nyt joku noita.
Jos kaikilla ihmisillä olisi samanlainen kyky ymmärtää ihmisiä ja elämää kuin @BaronFIN :llä tuntuu olevan, niin tämäTäytyy kyllä sanoa, että uskomattoman analysoiva ja hieno viesti kaikessa raakuudessaan.
Sun pitäisi ymmärtää, että elämässä on muutakin kuin pinnallisuus.Pitäisikö jonkun reilun pelin hengessä siirtyä 30-40 vuotiaisiin yh & ylipaino -raatoihin? Kyllä se porno edelleen ne vaihtoehdot voittaa, olen nimittäin avomielisesti kokeillut.
Voin sanoa, että ero- ja osituspaperit olivat jo pöydällä täytettynä ja kämppä hommattuna polkujen erkanemista varten, mutta itse en kuitenkaan ollut valmis lähtemään lasteni arjesta nyhjäämään omiin oloihini. Lisäksi puolisoni katumus tuli todella syvältä eikä minun tunteeni häntä kohtaan ole mihinkään hävinneet.
Hänen pettämisensä oli täysin suunnitelmallista ja laskelmoitua, kylmää ja tavoitteellista, puhdasta kapinaa odotuksia kohtaan. Hän on koko elämänsä elänyt odotusten mukaan ja repäisi kerrankin jotain täysin omaa joka oli vain hänelle itselleen. Häpeä on niin suuri hänen kasvoillaan ja ahdistus niin suuri, että masennuslääkityksellehän se meni lopulta. Toki kokonaisuudessa muutamien kuukausien sisään tuli läheisien yllättäviä kuolemia, joten voisi sanoa, että elämä koettelee tällä hetkellä.
En pysty luottamaan etteikö pettämistä tapahtuisi tulevaisuudessa. Niin täydellinen oli petos vuosien ajan. Surullista on etten oikein välitäkään.. Olisi hullua odottaa, että se pysyisi aina samanlaisena ja alan vasta itse tottua ajatukseen että elämäntilanteet muuttuvat ja ihminen tuossa vieressäni myös. Pitäisi vain aina olla uudestaan kiinnostunut hänestä eikä pitää itsestään selvyytenä.
Nyt oon hämmentynyt kun tämä "Homoketjun" vakkari kirjoittelee myös naisasioita- ketjuun.. Hmmm
Ei @Hyman Roth ole mielestäni ollut erityisen naisvihamielinen, mitä nyt siis olen kirjoituksia sivusta seurannut. Ennemminkin hän on mielestäni vain todennut vääjäämättömän tosiasian, että oma markkina-arvo laskee, eikä se enää kohta riitä sellaisiin naisiin jotka häntä kiinnostavat. Hän haluaa kuitenkin olla rehellinen itselleen, eikä suostu tyytymään johonkin mitä ei oikeasti halua. Eikä hän vaikuta haluavan muuttaa itseäänkään, ainakaan markkina-arvon nostamiseksi. Se olisi ilmeisesti liian teennäistä tms, eikä kuitenkaan johtaisi pysyvään hyvään. Eihän mikään näistä tietenkään naisten syytä ole eikä hän mielestäni niin ole väittänyt.Ylipäänsä sun tänne palstalle suoltama yksinäisen miehen propaganda on vain säälittävää. Täällä sä väännät samaa "naiset ovat pilanneet tämän maailman" asiaasi ja välillä siihen joku jaksaa tarttua. Minä en enää jaksa sun masentunutta naisvihalässytystä enää kuunnella.
Sun pitäisi ymmärtää, että elämässä on muutakin kuin pinnallisuus.
Ylipäänsä sun tänne palstalle suoltama yksinäisen miehen propaganda on vain säälittävää. Täällä sä väännät samaa "naiset ovat pilanneet tämän maailman" asiaasi ja välillä siihen joku jaksaa tarttua. Minä en enää jaksa sun masentunutta naisvihalässytystä enää kuunnella. Ihan hyväkin että sunlaiset eivät lisäänny. Ei sillä, että olisit jotenkin parantumattoman huono ihminen vaan että todennäköisesti kasvattaisit lapsestasi kaltaisesi oman navan tuijottelijan ja ihmisvihaajan.
Sun pitäisi ymmärtää, että elämässä on muutakin kuin pinnallisuus.
Ylipäänsä sun tänne palstalle suoltama yksinäisen miehen propaganda on vain säälittävää. Täällä sä väännät samaa "naiset ovat pilanneet tämän maailman" asiaasi ja välillä siihen joku jaksaa tarttua. Minä en enää jaksa sun masentunutta naisvihalässytystä enää kuunnella. Ihan hyväkin että sunlaiset eivät lisäänny. Ei sillä, että olisit jotenkin parantumattoman huono ihminen vaan että todennäköisesti kasvattaisit lapsestasi kaltaisesi oman navan tuijottelijan ja ihmisvihaajan.
Joo, pari riviä täältä...Nyt tässä tilanteessa on niin paljon muita häiriötekijöitä (läheisen kuolemat) että olisin lievästi sanottuna aika ikävä ja itsekäs ihminen jos nyt vain lähtisin.
Kyllähän tuolla meidän taustalla oli myös muutakin tyytymättömyyttä kuin teini-iän kapinoimatta jäänyttä kapinaa.
Nykyajan oravanpyörä kun on mitä on: molemmat painaa duunissa ja lainaerät lähtevät tililtä jokaikinen kuukausi. Elintasoa on haluttu (yhteisesti joopa joo) lasten musiikkiharrastusten etc. vastaavien kautta , niin vaikka bruttona perheemme vetää yli 8000€/kk tuloja, niin käytännössä kaikki menee mikä tulee.
Tähän väliin en ihan hirveästi antanut siimaa työtahdin helpottamiselle. Minun pieneen päähän ei mahdu ajatus downshiftaamisesta kun kuitenkin samaan aikaan puolisoni haluaa sen elintason olevan omakotitalo ja kaksi autoa -luokkaa. Ei siinä oikeasti leikata työtunneista pois, vaikka kuinka oma työ vituttaisi. Sehän on sama molemmille. Itse vielä käytännössä olen pyörähtänyt kotona kaikki kotityöt, niin sitten vielä pitäisi siivoaja hankkia jotta joku tulisi ja pesisi lattiat. Eli puolisoni on jollain tavalla vaativa, mutta laiska akka, näin kärjistetysti. Ei siinä mitään, mutta itse taloutemme senttien laskijana olen pitänyt ehtona sitä, että töitä pitää sitten tehdä. Ja tämä on ollut se suurin kiista meidän välillä. Toinen haluaisi, enemmän, mutta työt ovat pakollinen paha siinä sivussa.
Yli vuosi sitten annoin puolisolle luvan lyhentää työviikkoa 30 tuntiseksi viikoksi ja siitähän se vyyhti alkoi hiljalleen purkautua. Sain myöhemmin palautteena, että sen myöntäminen oli merkki siitä, että oikeasti kuuntelin häntä (lyhennys tuli vain kolmeksi kuukaudeksi) ja sivusuhde alkoi menettää otettaan, mutta lopettaa hän ei kyennyt. Jatkui tottumuksesta ja morkkis kasvoi siinä sivussa.
Jos voisin valita toisin, niin en olisi niin tiukkana ollut töiden tekemisestä vaan olisin antanut siimaa aikaisemmin, mutta kasvavan perheen tarpeet ajoivat kaiken edelle ja kun kaikki on pitänyt omalla rahoilla rahoittaa ilman perintö- tai pappa batalar rahoja, niin oravanpyörähän se siellä.
Jos välillä parisuhdetta kaipaankin, niin tämän viimisen sivun viestit kyllä muistuttavat hyvin siitä, että sinkkuna on loppujen lopuksi aika kivaa. Ainakaan ei tarvitse kysyä lupia työmäärän vähentämiseen.
Niin, kyllä meikäläinenkin arvostaisi puolen miljoonan osakesalkkua ja osingoilla elämistä: voisi päivät pitkät bylsiä ja pelata pleikkaria ja illalla leikkiä sitten kotia. Valitettava juttu vaan tässä maailmassa on se, että töitä pitää tehdä jos yrittää yhtään sossun luukkua pidemmälle. Kun käytännössä tullaan siihen tilanteeseen, että yläasteikäisellä pitää olla omat tietokoneet, älyluurit ja harrasteet siihen päälle, niin se on kuin sketsistä.
Joo sama juttu. Jotenkin sairaalta kuulostaa tuollaisen pinnallisen ja ahneen materialistin elämä. Ennemmin vaikka huumenarkomaani kuin työnarkomaani.Mulle ainakin on onnellisuus vaan ihan helvetin tärkeätä. Ja mulle siihen onnellisuuteen kuuluu hyvin pitkälti vapaa-aika ja erilaiset kokemukset. Henkilökohtaisesti en haluaisi ikinä elää elämää, jossa ei muuta ehdi tehdä, kun juosta töissä, jotta olisi rahaa ostaa lisää materiaa. Totta kai töissä pitää käydä, mutta itse olen esimerkiksi ottanut kaksi kuukautta palkatonta vapaata ja lähtenyt matkoille. Loppujen lopuksihan tässä on vain kyse siitä, että ihmiset arvostavat erilaisia asioita elämässään ja jokaisen pitää elää siten kuten tuntee itselle sopivaksi.
Olisi varmaan pitänyt, jos isä ei olisi ollut todennäköisesti harrastuksesta yhtä kiinnostunut kuin poikansa. Olen ilolla maksanut poikieni jääkiekko-, jalkapallo- ja säbäharrastuksia, mutta en kyllä olisi maksanut, jos joku heistä olisi sanonut, että mä alan nyt ajamaan kartinkia.Vai olisiko Räikkösen isän pitänyt sanoa ettei karting ole hyvä harrastus kun se on niin kallistakin?
Tuo pettäminen on kuin syöpä, voi sattua jokaisen kohdalle. Ylimielistä tekstiä täällä osalla kirjoittajista.
Itselleni tuosta ei koidu mitään hyötyä, mutta joku, ihan oikea ihminen (uskokaa tai älkää, niitähän ne lapset ovat) saa tuosta soittotaidon joka kestää koko elämän ja taisipa tuo esikoinenkin rummuttaa itsensä musiikkipainotetulle yläasteelle eikä jäädä kärvistelemään koulukiusatuksi kunnalliseen ghettokouluun.
Jaa. Minkälaisia suuria odotuksia sinulla on näitten lahjakkuuksien suhteen, jotka saavat kouluttautua tasokkaassa seurassa? Vanhin poikani (nyt 22) kävi aikoinaan Helsingin suurinta ja monikulttuurisinta yläastetta. Hyvin hän on silti elämässään pärjännyt ja tulee loistavasti toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mistä työelämässä (on töissä opiskelun ohessa) on hänelle paljon hyötyä.Molemmat ovat nyt ylä-asteella, toinen kuvataidepainotteisella ja toinen matemaattispainotteisella. Heille on maailma auki ihan eri tavalla kuin sille ghettokoulun monikulttuuriseen maailmaan joutuneella.
Jaa. Minkälaisia suuria odotuksia sinulla on näitten lahjakkuuksien suhteen, jotka saavat kouluttautua tasokkaassa seurassa? Vanhin poikani (nyt 22) kävi aikoinaan Helsingin suurinta ja monikulttuurisinta yläastetta. Hyvin hän on silti elämässään pärjännyt ja tulee loistavasti toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mistä työelämässä (on töissä opiskelun ohessa) on hänelle paljon hyötyä.