Naisasiat

  • 7 588 081
  • 26 609

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Nyt tässä tilanteessa on niin paljon muita häiriötekijöitä (läheisen kuolemat) että olisin lievästi sanottuna aika ikävä ja itsekäs ihminen jos nyt vain lähtisin.
Joo, pari riviä täältä...

Lasteni äidin (myöhemmin exä) kanssa alettiin kimppaan 1989 (aika kakaroita siis oltiin, täysi-ikäisiä kyllä), naimisiin 1994, likka syntyi -96, poika -98, ihan hyvin saatiin perhe-elämä käyntiin. Seksiä oli about riittävästi ja siitä molemmin puolin naatiskeltiin, ainakin näin mä sen koin eikä exä muuta puhunut. No sitten menin ja otin vastaan todella vaativan työn 2002 ja eipä siinä kauaa mennyt kun alkoi työuupumuksen oireet näkymään. Exä muutamaan otteeseen puhui kuinka koki jääneensä lasten kanssa vähän niinku yksin, meikäläinen kun teki pitkää päivää ja kävi himassa lähinnä "toipumassa". Siinäpä sitten kävi niin, että exäni ei tehnyt sitä mitä olisin ehkä odottanut ja käynyt kanssani perustavaa laatua olevaa palautekeskustelua ("sää tapat ittes tolla menolla") vaan keväällä 2003, työporukan risteilyllä, tapasi jonkun Itä-Suomalaisen kakslahkeisen joka vähän osoitti kiinnostusta => eiku jalat taivasta kohti (vähän niinku kostoksi). OK, olisin ehkä tuon sietänyt, mutta tämäpä suhe jatkui kännykkä-romanssina siitä vielä useita viikkoja (jossain vaiheessa hoksasin ettei exän kännykkää näkynyt enää missään kun ennen oli lojunut missä lie pöydillä yms.). Homma loppui & kävi ilmi kun pimu oli väkisin järjestämässä viikonlopuksi "itselleen omaa aikaa" ja ajamassa mua ja mukuloita mökkireissulle (aloin häntä siitä grillaamaan, tää kundi oli tulossa PK-seudulle käymään => panemaan).

Voin kertoa, että kohtalaisen kovassa stressissä duunin takia olleena tuo vei ukon aika matalalle => olisin tarvinnut tukea duunihommissa ja aikuista keskustelua, mutta sain kostopanon / -suhteen ("mitäs et musta välitä, siitäs sait"). Mulla meni about puoli vuotta saada aikaan päätös lähteäkö lätkimään vai jäädäkö tuohon ja päädyin siihen, että jään, ei vaan ollut halua tehdä sitä lopullista päätöstä kun lapset oli niin pieniä (7v. & 5v.). Päätöksen jälkeen tähän episodiin ei palattu käytännössä koskaan ja meillä oli joitain oikeinkin hyviä ajanjaksoja, mutta näin jälkikäteen voin sanoa, että kyllä siinä meni jotain lopullisesti rikki, ei se ollut enää sama suhde kuin aiemmin. Noh, päädyttiin reilut pari vuotta sitten eroamaan anyways, joten kai tässä nyt sit meni +10v. ihan hukkaan (no ei mennyt). Toki täytyy sanoa, että on tää elämä ollut aika miälenkiintoista eron jälkeen, sitä näkee itsensä ja maailman jokseenkin eri valossa.

Kannattaa siis oikeasti pohtia ne motiivit "miksi jää" tai "miksi lähtee" ja mitä tapahtuu kun noista toisen päätöksen tekee? Järjellä ajatellen asiat on yksinkertaisia, mutta sydämellä ne päätökset kuitenkin tehdään.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Tuo pettäminen on kuin syöpä, voi sattua jokaisen kohdalle. Ylimielistä tekstiä täällä osalla kirjoittajista.
 

Meeps

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Frölunda
Kyllähän tuolla meidän taustalla oli myös muutakin tyytymättömyyttä kuin teini-iän kapinoimatta jäänyttä kapinaa.

Nykyajan oravanpyörä kun on mitä on: molemmat painaa duunissa ja lainaerät lähtevät tililtä jokaikinen kuukausi. Elintasoa on haluttu (yhteisesti joopa joo) lasten musiikkiharrastusten etc. vastaavien kautta , niin vaikka bruttona perheemme vetää yli 8000€/kk tuloja, niin käytännössä kaikki menee mikä tulee.

Tähän väliin en ihan hirveästi antanut siimaa työtahdin helpottamiselle. Minun pieneen päähän ei mahdu ajatus downshiftaamisesta kun kuitenkin samaan aikaan puolisoni haluaa sen elintason olevan omakotitalo ja kaksi autoa -luokkaa. Ei siinä oikeasti leikata työtunneista pois, vaikka kuinka oma työ vituttaisi. Sehän on sama molemmille. Itse vielä käytännössä olen pyörähtänyt kotona kaikki kotityöt, niin sitten vielä pitäisi siivoaja hankkia jotta joku tulisi ja pesisi lattiat. Eli puolisoni on jollain tavalla vaativa, mutta laiska akka, näin kärjistetysti. Ei siinä mitään, mutta itse taloutemme senttien laskijana olen pitänyt ehtona sitä, että töitä pitää sitten tehdä. Ja tämä on ollut se suurin kiista meidän välillä. Toinen haluaisi, enemmän, mutta työt ovat pakollinen paha siinä sivussa.

Yli vuosi sitten annoin puolisolle luvan lyhentää työviikkoa 30 tuntiseksi viikoksi ja siitähän se vyyhti alkoi hiljalleen purkautua. Sain myöhemmin palautteena, että sen myöntäminen oli merkki siitä, että oikeasti kuuntelin häntä (lyhennys tuli vain kolmeksi kuukaudeksi) ja sivusuhde alkoi menettää otettaan, mutta lopettaa hän ei kyennyt. Jatkui tottumuksesta ja morkkis kasvoi siinä sivussa.

Jos voisin valita toisin, niin en olisi niin tiukkana ollut töiden tekemisestä vaan olisin antanut siimaa aikaisemmin, mutta kasvavan perheen tarpeet ajoivat kaiken edelle ja kun kaikki on pitänyt omalla rahoilla rahoittaa ilman perintö- tai pappa batalar rahoja, niin oravanpyörähän se siellä.

Teidän parisuhteenne kuulostaa kuin jostain sketsistä vedetyltä. Kärjistetty ersimerkki oravanpyöräelämästä. Toki olet varmaan kertonut täällä vain niistä huonoista puolista ja hyviäkin varmaan löytyy, mutta näiden tekstien perusteella mun on hyvin vaikea ymmärtää mitä teistä kumpikaan saa tuosta suhteesta irti.

Jos välillä parisuhdetta kaipaankin, niin tämän viimisen sivun viestit kyllä muistuttavat hyvin siitä, että sinkkuna on loppujen lopuksi aika kivaa. Ainakaan ei tarvitse kysyä lupia työmäärän vähentämiseen.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Jos välillä parisuhdetta kaipaankin, niin tämän viimisen sivun viestit kyllä muistuttavat hyvin siitä, että sinkkuna on loppujen lopuksi aika kivaa. Ainakaan ei tarvitse kysyä lupia työmäärän vähentämiseen.

Joo mutta sun ihanteet on ihan riekaleina ja moraaliton perverssikin olet. Pornoa varmasti katsot joskus ja riettauksia harrastat viehättävien naisten kanssa. Paheksun.
 

Meeps

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Frölunda
Niin, kyllä meikäläinenkin arvostaisi puolen miljoonan osakesalkkua ja osingoilla elämistä: voisi päivät pitkät bylsiä ja pelata pleikkaria ja illalla leikkiä sitten kotia. Valitettava juttu vaan tässä maailmassa on se, että töitä pitää tehdä jos yrittää yhtään sossun luukkua pidemmälle. Kun käytännössä tullaan siihen tilanteeseen, että yläasteikäisellä pitää olla omat tietokoneet, älyluurit ja harrasteet siihen päälle, niin se on kuin sketsistä.

Mulle ainakin on onnellisuus vaan ihan helvetin tärkeätä. Ja mulle siihen onnellisuuteen kuuluu hyvin pitkälti vapaa-aika ja erilaiset kokemukset. Henkilökohtaisesti en haluaisi ikinä elää elämää, jossa ei muuta ehdi tehdä, kun juosta töissä, jotta olisi rahaa ostaa lisää materiaa. Totta kai töissä pitää käydä, mutta itse olen esimerkiksi ottanut kaksi kuukautta palkatonta vapaata ja lähtenyt matkoille. Loppujen lopuksihan tässä on vain kyse siitä, että ihmiset arvostavat erilaisia asioita elämässään ja jokaisen pitää elää siten kuten tuntee itselle sopivaksi.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mulle ainakin on onnellisuus vaan ihan helvetin tärkeätä. Ja mulle siihen onnellisuuteen kuuluu hyvin pitkälti vapaa-aika ja erilaiset kokemukset. Henkilökohtaisesti en haluaisi ikinä elää elämää, jossa ei muuta ehdi tehdä, kun juosta töissä, jotta olisi rahaa ostaa lisää materiaa. Totta kai töissä pitää käydä, mutta itse olen esimerkiksi ottanut kaksi kuukautta palkatonta vapaata ja lähtenyt matkoille. Loppujen lopuksihan tässä on vain kyse siitä, että ihmiset arvostavat erilaisia asioita elämässään ja jokaisen pitää elää siten kuten tuntee itselle sopivaksi.
Joo sama juttu. Jotenkin sairaalta kuulostaa tuollaisen pinnallisen ja ahneen materialistin elämä. Ennemmin vaikka huumenarkomaani kuin työnarkomaani.
 

Jerry100

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vihdoin Oranssi
En mä nyt sanoisi että tuo on mitään pinnallista materialistin elämää. Kenties se on turvallisuuden hakemista.
Mutta eiköhän materialistin elämässä ole tärkeintä status ja kalliit lelut mitkä tuo omistajalleen elämässä onnistuneen ihmisen tunteen. Ja se vasta köyhää onkin kun pitää saada hyväksyntää muilta.
 

Meeps

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Frölunda
Ei kai täällä kukaan ole sanonut, että lasten harrastuksiin panostaminen olisi huono asia. Vähän vaan kuulosti siltä, että kyseessä oli aika paljon muukin kuin lasten harrastaminen, mutta eihän me sinun elämästäsi tiedetä paskan vertaa. Jos sinä olet elämässäsi onnellinen, mahtava juttu ja toivottavasti parisuhdeasiatkin paranevat vielä lisää.
 

penaz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toverit, Inter, Pohjoiskaarre
Vai olisiko Räikkösen isän pitänyt sanoa ettei karting ole hyvä harrastus kun se on niin kallistakin?
Olisi varmaan pitänyt, jos isä ei olisi ollut todennäköisesti harrastuksesta yhtä kiinnostunut kuin poikansa. Olen ilolla maksanut poikieni jääkiekko-, jalkapallo- ja säbäharrastuksia, mutta en kyllä olisi maksanut, jos joku heistä olisi sanonut, että mä alan nyt ajamaan kartinkia.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Tuo pettäminen on kuin syöpä, voi sattua jokaisen kohdalle. Ylimielistä tekstiä täällä osalla kirjoittajista.

Vaikutus on varmasti elämää muuttava, mutta sattumisen suhteen, vaikka se nyt on tietysti sen pettäjän oma päätös lopulta eikä täysin puolison vika, niin sitäkin suuremmalla syyllä asioita voi ennakoida ja niihin vaikuttaa. Esim. oma kumppanini ei petä 99,99% varmuudella enkä itsekään.

Joo, toiset arvostaa naisen itsenäisyyttä ja yms., toiset arvostaa vakautta ja yms.
Leimaaminen koskemaan kaikkia kyllä särähtää, siksi huomautus.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Itselleni tuosta ei koidu mitään hyötyä, mutta joku, ihan oikea ihminen (uskokaa tai älkää, niitähän ne lapset ovat) saa tuosta soittotaidon joka kestää koko elämän ja taisipa tuo esikoinenkin rummuttaa itsensä musiikkipainotetulle yläasteelle eikä jäädä kärvistelemään koulukiusatuksi kunnalliseen ghettokouluun.

Tämä on tärkeä asia. Lasten tulevaisuuteen tuleekin panostaa. Omat lapseni ovat toisella tapaa lahjakkaita. Molemmat ovat nyt ylä-asteella, toinen kuvataidepainotteisella ja toinen matemaattispainotteisella. Heille on maailma auki ihan eri tavalla kuin sille ghettokoulun monikulttuuriseen maailmaan joutuneella.

Nuo muut jutut kuten autot ja talot ovat vain materiaa, joista ei ole mitään iloa jos ei ole muuten onnellinen. Mitä järkeä on tehdä duunia hullun lailla jonkin sellaisen eteen, jossa ei kuitenkaan nappaa olla. Juu ainahan Suomessa on painettu niska limassa ja pysytty yhdessä hautaan asti, vaikka yhdessäolo on ollut helvettiä. News flash for you: Enää ei tarvitse jos ei halua.
 

penaz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toverit, Inter, Pohjoiskaarre
Molemmat ovat nyt ylä-asteella, toinen kuvataidepainotteisella ja toinen matemaattispainotteisella. Heille on maailma auki ihan eri tavalla kuin sille ghettokoulun monikulttuuriseen maailmaan joutuneella.
Jaa. Minkälaisia suuria odotuksia sinulla on näitten lahjakkuuksien suhteen, jotka saavat kouluttautua tasokkaassa seurassa? Vanhin poikani (nyt 22) kävi aikoinaan Helsingin suurinta ja monikulttuurisinta yläastetta. Hyvin hän on silti elämässään pärjännyt ja tulee loistavasti toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mistä työelämässä (on töissä opiskelun ohessa) on hänelle paljon hyötyä.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Jaa. Minkälaisia suuria odotuksia sinulla on näitten lahjakkuuksien suhteen, jotka saavat kouluttautua tasokkaassa seurassa? Vanhin poikani (nyt 22) kävi aikoinaan Helsingin suurinta ja monikulttuurisinta yläastetta. Hyvin hän on silti elämässään pärjännyt ja tulee loistavasti toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mistä työelämässä (on töissä opiskelun ohessa) on hänelle paljon hyötyä.

Varmasti joka paikassa voi pärjätä ja Suomessa hienoa on juuri se, että oma tekeminen ratkaisee helvetin paljon. Äly, ahkeruus, ulosanti. Näitä asioita olen minäkin puolustanut monesti tällä palstalla, mm. erään tamperelaisen "köyhän" kommenteilta, joka on järjestelmää soimannut.

Sanoisin silti niin, että hyötyä kyllä saa runsaasti siitä, mikäli on huippukoulussa tai lukiossa. Älyn ja ahkeruuden vaatimukset pätevät sielläkin, mutta kun jengin vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja menestyjiä, niin keskimäärin näin tuppaa käymään usein jälkikasvullekin. Verkostoituminen on päivän sana.
 

Eikka86

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Jaa. Minkälaisia suuria odotuksia sinulla on näitten lahjakkuuksien suhteen, jotka saavat kouluttautua tasokkaassa seurassa? Vanhin poikani (nyt 22) kävi aikoinaan Helsingin suurinta ja monikulttuurisinta yläastetta. Hyvin hän on silti elämässään pärjännyt ja tulee loistavasti toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mistä työelämässä (on töissä opiskelun ohessa) on hänelle paljon hyötyä.

Ero on siinä, että poikasi tuo monikulttuurisuuden tullessaan ja @moby haluaa lastensa opiskelevan ilman monikulttuurisuutta. Melkoisen moni valitsisi lapsilleen tasokkaamman koulun, mikäli tämä olisi mahdollista.

Voisit hiljalleen päästä eteenpäin ja lopettaa rasististen salaliittojen näkemisen ympärilläsi.
 
Varsin pienellä otannalla on helppo havaita että käsityksesi esimerkiksi pornosta ja pinnallisuudesta ovat juuri perinteisen herkistelijäpojun tasoa. Ei tuossa mitään väärää ole, mutta noin kapeakatseisella ajattelulla ei kannata opettaa muita naimaan.
Nyt erotat asioita yhteyksistään. Pikaisella otannalla kommentoin täällä annettua vinkkiä vasta eronneen ihmisen Mitä nyt pitäisi tehdä -kysymykseen. Se oli: nyt alat juomaan kaljaa ja katsomaan pornoa. Näen aika paljon muitakin mahdollisuuksia ihmiselle löytää tai kehittää itseään kuin nämä kaksi asiaa. Varsinkin nuo neuvot tulevat kirjoittajalta jolla on ongelmia alkoholin käyttönsä ja ihmissuhteidensa kanssa. Tästä tämä lähti liikkeelle.

Pornoa on monenlaista, ja sitä saa jokainen vapaasti aikuisena katsoa ja kuluttaa sen mukaan kuin mieli tekee. Aika sama se mulle miten sinä koet oman seksuaalisuutesi ja millaista seksiä haluat harrastaa. Aika paljon tulee intohimoon lisää silloin kun toista ihmistä kohtaan tuntee muutakin kuin vain visuaalista halua. Parastahan on yhdistää nämä unelmien naisen piirteet ja luoda yhteinen täydellinen elämä. Mielipide toki tämäkin ja kunnioitan sitä jos ZayWest sulla erilainen mielipide.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Nyt erotat asioita yhteyksistään. Pikaisella otannalla kommentoin täällä annettua vinkkiä vasta eronneen ihmisen Mitä nyt pitäisi tehdä -kysymykseen. Se oli: nyt alat juomaan kaljaa ja katsomaan pornoa. Näen aika paljon muitakin mahdollisuuksia ihmiselle löytää tai kehittää itseään kuin nämä kaksi asiaa. Varsinkin nuo neuvot tulevat kirjoittajalta jolla on ongelmia alkoholin käyttönsä ja ihmissuhteidensa kanssa. Tästä tämä lähti liikkeelle.

Pornoa on monenlaista, ja sitä saa jokainen vapaasti aikuisena katsoa ja kuluttaa sen mukaan kuin mieli tekee. Aika sama se mulle miten sinä koet oman seksuaalisuutesi ja millaista seksiä haluat harrastaa. Aika paljon tulee intohimoon lisää silloin kun toista ihmistä kohtaan tuntee muutakin kuin vain visuaalista halua. Parastahan on yhdistää nämä unelmien naisen piirteet ja luoda yhteinen täydellinen elämä. Mielipide toki tämäkin ja kunnioitan sitä jos ZayWest sulla erilainen mielipide.

Kannattaa varmaan lukea tuo vaimosi kanssa pohdiskelemasi viesti #20639 uudestaan. Sanot siinä miten et haluaisi töksäytellä mitään hölmöä, mutta lainaamassani viestissä tiputtelet ala-arvoista kuonaa "toivottavasti et lisäänny" -hengessä. Tiedostat ainakin omien sanojesi mukaan toisen ongelmat, mutta ulostat tuollaista. Miksi? Koska kuvittelet ohjeidesi ja näkemystesi olevan erityisen oikeita.

Viestissäsi #20639 puhut yksittäisten polkujen dumaamisesta oikeiksi tai vääriksi. Seuraavaksi vuodatatkin jo yksiulotteista näkemystäsi pornosta aina niin ikivihreällä "antaa vääriä mielikuvia" -teemalla. Miksi? Koska et kykene katsomaan asiaa neutraalisti/eri näkökulmista ja haluat syöttää omia näkemyksiäsi muka oikeina sekä osaavan vaimonkin kanssa pohdiskeltuina vastauksina.

Mielipiteet ovat pelin henki, mutta kannattaa valmistautua siihen ettei jokainen osta jokseenkin ylimielistä "setä kertoo miten asiat ovat" -meininkiä. Erotinko asioita yhteyksistään? Mahdollisesti. Signaalisi oli kuitenkin erityisen selkeä. Ja ei, tarkoitukseni ei ole puolustaa HR:n menoa.
 

Meeps

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Frölunda
Varmasti joka paikassa voi pärjätä ja Suomessa hienoa on juuri se, että oma tekeminen ratkaisee helvetin paljon. Äly, ahkeruus, ulosanti. Näitä asioita olen minäkin puolustanut monesti tällä palstalla, mm. erään tamperelaisen "köyhän" kommenteilta, joka on järjestelmää soimannut.

Sanoisin silti niin, että hyötyä kyllä saa runsaasti siitä, mikäli on huippukoulussa tai lukiossa. Älyn ja ahkeruuden vaatimukset pätevät sielläkin, mutta kun jengin vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja menestyjiä, niin keskimäärin näin tuppaa käymään usein jälkikasvullekin. Verkostoituminen on päivän sana.

Kenelle on ollut hyötyä peruskoulussa ja lukiossa luoduista verkostoista? Vai pitäskö se verkostoituminen aloittaa nykyään vielä aikasemmin, jo päiväkodissa? Toki verkostoituminen on päivän sana, mutta ei minulle ainakaan ole ollut mitään hyötyä jostain lapsuuden verkostoista.
 
Parastahan on yhdistää nämä unelmien naisen piirteet ja luoda yhteinen täydellinen elämä.

Anna kun arvaan, että mitä se voisi olla: Keskiluokkainen perhehelvetti, omakotitalo jossain Vantaalla, rotukoira, valkokaulustyöt, "menestynyt" ystäväpiiri jonka kanssa viiniä & fondueta ym hienostelua viikonloppuisin, kerran vuodessa Bangkokiin ja kesällä Savonlinnan Oopperajuhlille?

Hieman varioituna tuollainen yhtälö on ollut lähes jokaisen tapailemani naisen "unelma". Tavallinen varallisuus, hyi helvetti ja minkä takia? Jollekin riittävän pohjalta tai maalta tulevalle tuollainen elämä voi olla tosi kova sana tai tavoittelemisen arvoista, mutta kun itse on kasvanut kuvaamassani ympäristössä, niin ymmärtää koko kuvion pahvisuuden sekä ohuuden. Loppujen lopuksi yhdessä ollaan enemmän tai vähemmän sen elintason säilyttämisen takia ja että miltä kaikki näyttää ulospäin. Jos ei ole tyytyväinen elämäänsä ja menestynyt oikeasti, niin pitää kai edes yrittää näyttää siltä vaikka hampaat irvessä. Parempi olla rehellisesti rappiolla.
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Kenelle on ollut hyötyä peruskoulussa ja lukiossa luoduista verkostoista? Vai pitäskö se verkostoituminen aloittaa nykyään vielä aikasemmin, jo päiväkodissa? Toki verkostoituminen on päivän sana, mutta ei minulle ainakaan ole ollut mitään hyötyä jostain lapsuuden verkostoista.

Suomen muista osista en tiedä, mutta ainakin Helsingissä homma toimii kuten muuallakin maailmassa: mikäli olet käynyt jonkun noista top3 tai top5 * eliittilukioista (JA kuten sanottua olet myös skarppi ja aikaansaava!), niin sulla on jo opiskelujen alkuvaiheessa luotuna aikamoinen verkosto potentiaalisesti hyödyllisiä ihmisiä tulevaisuutta ajatellen.

Hommaa korostaa se, että samojen sukujen vesat menevät pitkälti samoihin kouluihin kuin omat vanhempansa, eli tuota verkostoa on tavallaan yli sukupolvien.

Omalla luokka-asteellani oli toisessa tai kolmannessa polvessa ainakin tämän maan poliittisen ja sotilaallisen johdon jälkikasvua, pörssiyhtiöiden johdon vesoja, kulttuuriväkeä, sukunimeltään tuttuja fennomaanisukuja, nobelistin lapsenlapsenlapsia jne.

Tietysti sekin vaikuttaa, että näiden samojen koulujen opettajat tai entiset opettajat istuvat mm. miettimässä yo-kysymyksiä jne.

Edit. * hankala määritellä ihan tarkasti, mutta ainakin Ressu, Norssi ja SYK ovat näitä kouluja.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Ero on siinä, että poikasi tuo monikulttuurisuuden tullessaan ja @moby haluaa lastensa opiskelevan ilman monikulttuurisuutta. Melkoisen moni valitsisi lapsilleen tasokkaamman koulun, mikäli tämä olisi mahdollista.

Voisit hiljalleen päästä eteenpäin ja lopettaa rasististen salaliittojen näkemisen ympärilläsi.

Tämä keskustelu lähti nyt vähän sivuraiteille. Minä en puhunut monikulttuurisuudesta mitään, vaan huonotasoisista kouluista. Sekä tyttäreni, että poikani luokalla on maahanmuuttajia, mutta pääsykokeet ja muut vaatimukset takaavat sen, että se heikompi aines opiskelee ja häiriköi muualla(erottelematta oppilaiden etnisyyttä).

Pointtini oli ettei lasten harrastusten kustantamisen vuoksi tarvitse olla mahdollisesti paskassa ja stressaavassa parisuhteessa, jossa vedetään mielialalääkkeitä jne, mutta omakotitalon ja parin auton kustantamiseksi joutuu. Kuten tässä on jo todettu jotkut arvostavat omakotitaloja ja muuta materiaa enemmän kuin omaa ja muiden henkistä hyvinvointia.
 

BaronFIN

Jäsen
Anteeksi sivuraiteella seilaamista, mutta kyllä white trash, motivaatio-ongelmia ja toisten kymppejä nälvivät kantasuomalaiset ovat peruskoulussa ihan yhtä suuri opiskelumotivaation tappajia kuin multikulturalismi maahanmuuttajaluokkien vastaavat "kingit". Painotetuilla luokilla on se hyvä puoli, että sinne hakeutuva porukka ihan oikeasti haluaa sinne (vrt. P-kausi vs. RUK viimeinen 7%) ja se näkyy samantien lasten opiskelumotivaatiossa kun omista numeroista ei tarvitse vaieta muilutuksen pelossa. Koululuokkia on toki erilaisia, mutta osassa luokkia vain syntyy epämääräisiä klikkejä, jotka sitten aloittavat tämän kiusaamisen.
 

Jerry100

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vihdoin Oranssi
Anna kun arvaan, että mitä se voisi olla: Keskiluokkainen perhehelvetti, omakotitalo jossain Vantaalla, rotukoira, valkokaulustyöt, "menestynyt" ystäväpiiri jonka kanssa viiniä & fondueta ym hienostelua viikonloppuisin, kerran vuodessa Bangkokiin ja kesällä Savonlinnan Oopperajuhlille?

Hieman varioituna tuollainen yhtälö on ollut lähes jokaisen tapailemani naisen "unelma". Tavallinen varallisuus, hyi helvetti ja minkä takia? Jollekin riittävän pohjalta tai maalta tulevalle tuollainen elämä voi olla tosi kova sana tai tavoittelemisen arvoista, mutta kun itse on kasvanut kuvaamassani ympäristössä, niin ymmärtää koko kuvion pahvisuuden sekä ohuuden. Loppujen lopuksi yhdessä ollaan enemmän tai vähemmän sen elintason säilyttämisen takia ja että miltä kaikki näyttää ulospäin. Jos ei ole tyytyväinen elämäänsä ja menestynyt oikeasti, niin pitää kai edes yrittää näyttää siltä vaikka hampaat irvessä. Parempi olla rehellisesti rappiolla.

Itse elän nyt suunnilleen kuvailemaasi elämää. Tosin oopperat tai sellaiset ei kiinnosta vittuakaan.
Tämä paska mitä kirjoitit on oikeasti ihmisen köyhyyttä ja sääliä hakea hyväksyntää muilta. Se että ei ole valkokaulustyötä, bisnes kavereita tai menestynyttä ystäväpiiriä ei tee elämästä tippaakaan köyhempää tai vähemmän arvokasta. Ei tosin se sinunkaan tapasi ole sen parempi mitä muiden.
 
Itse elän nyt suunnilleen kuvailemaasi elämää. Tosin oopperat tai sellaiset ei kiinnosta vittuakaan.
Tämä paska mitä kirjoitit on oikeasti ihmisen köyhyyttä ja sääliä hakea hyväksyntää muilta. Se että ei ole valkokaulustyötä, bisnes kavereita tai menestynyttä ystäväpiiriä ei tee elämästä tippaakaan köyhempää tai vähemmän arvokasta. Ei tosin se sinunkaan tapasi ole sen parempi mitä muiden.

Elä toki ihan miten lystäät, ei se ole multa pois. Ja samaa mieltä, että ei duunilla tai jollain myyttisellä menestyksellä olekaan mitään tekemistä elämisen arvokkuuden kanssa. Ei, vaikka ollaankin ylikouluttautumista ja niska limassa duunissa painamista palvovassa Suomessa.

Mutta mikä siinä on "paskaa", jos omassa päässäni koen tuollaisen keskiluokka "elämän" jotenkin kammottavan falskina? Mä en väitä olevani mikään esimerkki kenellekään yhtään missään, mutta ainakin olen aina ollut rehellinen itselleni ja tehnyt miten lystään. En vaan voi keksiä yhtäkään syytä lähteä jonkun naisen kanssa pyörittämään unelmien teatteria lapsineen, taloineen ja etelän lomineen. Tuotteistettua "hyvää elämää" mun silmissä.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Ei kyllä liity naisasioihin millään tavalla, mutta elän ilmeisesti tuota valkokauluselämää. En muista missään vaiheessa tuota erikseen tavoitelleeni. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan, jätin kesken ja vaihdoin toiseen oppilaitokseen alalle, joka kiinnosti minua oikeasti. Loppuvaiheessa alkoi olla paineita hakea työpaikkaa, kun halusin viettää itsenäistä elämää tuen varassa roikkumisen sijaan. Ekalla tärppäsi ja nyt 20 vuotta myöhemmin huomaan edelleen tykkääväni duunistani.

Palkkakehitys ja omat valinnat ovat nyt vieneet minut siis tuohon joidenkin halveksimaan tilanteeseen, jossa minulla on varaa tehdä kaikenlaisia asioita. Nekään eivät ole pitkäaikaisia unelmiani, satun vain tykkäämään niistä jutuista. Ohutta, pahvista, oravanpyörää? Ei millään pahalla, mutta haistakaa paska. Ette voisi olla enempää väärässä. Minun puolestani saatte ja teidän pitääkin elää oma elämänne juuri niin kuin haluatte. Arvostelkaa itseänne tarvittaessa, mutta minun elämäntyylini ja valintani eivät kuulu teille.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
*sniffff...* täällä haisee katkeruus.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös