Naisasiat

[Prof. Puck]

Tuli tuosta Hyman Rothin frendin tapauksesta mieleeni opiskeluaikojeni naapuri ja jonkin sortin ystävä. Ihmeteltiin silloisen puolisoni kanssa, miksi heppu ei löydä millään tyttökaveria, vaikka kovasti olisi ollut halua löytää joku. Kaveri oli mieheksi komea (niin paljon kun tällainen umpi-hetero voi toista miestä ulkonäön perusteella arvioida), sanavalmis ja hauska, sosiaalinen ja elämänarvotkin olivat kaikin puolin kohdillaan vakavampaakin parisuhdetta varten. Minä jo veikkailin, että heppu saattaa olla latentti-homo, jota -ajatusta - puolisoni ei ostanut. Sanoi, että kyllä naiset tällaiset asiat tietäisivät/vaistoaisivat, siis jos olisi. Ei tällä hepulla kyllä mitään homppelimaisia piirteitä ollutkaan käyttäytymisessään.

Asialle tuli selvyys kerran, kun lähdimme iltaa istumaan muutamalle tuopilliselle. Pöytäämme liittyi nättejä opiskelijatyttöjä seurueellinen ja kaverini, jolle koko homma oli pedattu taputusta vaille valmiiksi, meni täysin lukkoon. Poissa loistivat sekä hänen partaveitsen terävä huumorintaju, että luontainen käytös. Siinä se vaan jörötti hiljaa, vaikka muutamakin kaikin puolin nätti ja kiva likka osoitti kiinnostusta. En koskaan, muistaakseni, kysynyt, mistä moinen johtui ja miksi kaveri naisseurassa (ellei kyseessä ollut neutraali kaverin puoliso/tyttökaveri) koki sellaisen totaalijäätymisen? Oliko esimerkiksi saanut joskus pahasti siipeensä joltain likalta tms? Toiset ovat vaan herkempiä naisten harrastamille julmuuksille.

Muistuu mieleen tilanne, kun nuorna miehenalkuna sain ensimmäisen kerran kokea naisen julmuuden. Kerättyäni aikani rohkeutta uskaltauduin pyytämään naista tanssimaan (huom! tuolloin esihistoriallisena aikana sellainenkin pariutumis- eli pillunvonkaus-riitti oli vielä suht. normaalia..). Likka nauroi räkäisesti päin naama kauniiden kavereidensa ympäröimänä ja nuori pukki-proffa lähti vitutuksen vallassa hakemaan lisää taikajuomaa ja kokoamaan itsensä pieneltä nöyryytykseltä ja väliaikaiselta takaiskulta. Vielä samana iltana samainen likka tuli kuitenkin itse ruinaamaan allekirjoittanutta tanssilattialle, kun huomasi, että hänen temppunsa ei minua lannistanut ja tarjontaa kyllä riitti baarissa ilman hänen julmuutensa suopeuttakin (en kyllä lähtenyt, sen verran piti maksaa takaisin kokemaani julmuutta, heh). Ei ollut helppoa silloin(kaan) ymmärtää naisten ajatuksenjuoksua, että miksi piti ensin nöyryyttää ja sitten kuitenkin olla tyrkyllä? Jälkikäteen on tullut mieleen, että tuollainen pieni kokemus voi jollekin herkemmälle jantterille (kuten vaikkapa tuolle opiskelukaverilleni), olla jo pieni traumaattinen kokemus, josta on vaikea päästä yli. Allekirjoittanut sen sijaan ymmärsi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että ilman saalistamista ei myöskään saalista heru ja takaiskut kuuluvat pelin henkeen. Ei niistä kannata lannistua... uutta matoa koukkuun vaan!

Tuo Hyman Rothin kommentti, etteikö muka tavalliset arkielämän kohtaamiset missä tahansa sosiaalisissa tilanteissa olisi, ei ainoastaan luontaista, vaan miltei parhaita tilanteita kohdata nainen, kertoo kyllä paljon Hyman Rothista itsestään. Pieni flirttihän kuuluu oleellisena osana arkeen ja piristää päivää, vaikkei sen suurempia takaa-ajatuksia olisikaan mielessä. Toki sanomattakin on selvää, että itsestään ei tietenkään kannata mitään vanhan pervon kuvaa antaa, eli tyyli- ja tilannetaju pitää olla tietty hallussa!

 

[12961]

Asialle tuli selvyys kerran, kun lähdimme iltaa istumaan muutamalle tuopilliselle. Pöytäämme liittyi nättejä opiskelijatyttöjä seurueellinen ja kaverini, jolle koko homma oli pedattu taputusta vaille valmiiksi, meni täysin lukkoon. Poissa loistivat sekä hänen partaveitsen terävä huumorintaju, että luontainen käytös. Siinä se vaan jörötti hiljaa, vaikka muutamakin kaikin puolin nätti ja kiva likka osoitti kiinnostusta. En koskaan, muistaakseni, kysynyt, mistä moinen johtui ja miksi kaveri naisseurassa (ellei kyseessä ollut neutraali kaverin puoliso/tyttökaveri) koki sellaisen totaalijäätymisen? Oliko esimerkiksi saanut joskus pahasti siipeensä joltain likalta tms? Toiset ovat vaan herkempiä naisten harrastamille julmuuksille.

Jälkikäteen on tullut mieleen, että tuollainen pieni kokemus voi jollekin herkemmälle jantterille (kuten vaikkapa tuolle opiskelukaverilleni), olla jo pieni traumaattinen kokemus, josta on vaikea päästä yli. Allekirjoittanut sen sijaan ymmärsi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että ilman saalistamista ei myöskään saalista heru ja takaiskut kuuluvat pelin henkeen. Ei niistä kannata lannistua... uutta matoa koukkuun vaan!

Tähän piti tarttua, koska ex-naapurisi kuulostaa vähän numerosarjalta nuorena miehenä. Olen aina ollut tuttujen kesken sosiaalinen, avoin ja varsin hyvä seuramies, mutta uusien ihmisten, erityisesti naisten kanssa olemisen olen joutunut opettelemaan pitkän kaavan mukaan. Jostain kumman syystä vielä vajaa kolmekymppisenä tuntematon, erityisesti naisten seura jännitti aivan helvetisti ja sai minussakin aikaan vastaavankuuloisen lukon. Kysymys ei ollut koetuista pakeista tai huonoista kokemuksista, vaan siitä, että kynnys saalistamiseen ja oman itsensä peliin heittämiseen oli aivan liian suuri ylitettäväksi. Toisin sanoin jo pelkkä riski kiusallisista sosiaalisista tilanteista veti lukkoon, paitsi jos tilanteen narut olivat omissa käsissä ja strategia timanttia. Neuvottelutilanteissa olen aina osannut toimia erittäin hyvin. Kylmästi laskelmoiden ja psykologisin keinoin hämäten.

Ihmeellistä kyllä, monissa muissa asioissa elämässäni olin jo tuolloin ollut jopa erittäin rohkea, mutta sosiaalinen itsetunto oli uusien ihmisten kanssa erittäin huono.

Ehdin kaikesta huolimatta myös parisuhteisiin, pari lyhyempää ja yksi kahdeksan vuoden pätkä tuli koettua ennen kuin uskalsin hypätä tuntemattomaan. Muutenkin, kun pääsi tutustumaan naisiin ihan muuta kautta kuin metsästysmielessä, oli jää rikkoutunut ja henkinen lukko vapautui. Lukko ei siis ehkä ollut aivan samanlainen kuin naapurillasi. Sain ja paljon, monet naiset ihastuivat, jopa rakastuivat palavasti.

Samalla voin tunnustaa, että ensimmäinen yhden illan juttu sattui 29-vuotiaana. Kummallinen kuvio näin jälkeen mietittynä. Pelkäsin omien kasvojeni menettämistä ja omana itsenäni esiintymistä noinkin kauan.

 

[Klose16]

Muistuu mieleen tilanne, kun nuorna miehenalkuna sain ensimmäisen kerran kokea naisen julmuuden. Kerättyäni aikani rohkeutta uskaltauduin pyytämään naista tanssimaan (huom! tuolloin esihistoriallisena aikana sellainenkin pariutumis- eli pillunvonkaus-riitti oli vielä suht. normaalia..). Likka nauroi räkäisesti päin naama kauniiden kavereidensa ympäröimänä ja nuori pukki-proffa lähti vitutuksen vallassa hakemaan lisää taikajuomaa ja kokoamaan itsensä pieneltä nöyryytykseltä ja väliaikaiselta takaiskulta.

Hyvinhän se professori analysoi, nimimerkillä Klose16 on vastaava kokemus. Tosin ala-luokan limudiskossa, pyysin tyttöä lähtemään tanssiin ja ei reagoinut mitenkään kavereidensa seurassa. Siinä sitten täyskäännös takaisin. Tokihan kysyin muodon vuoksi kun muutkin... Tämä varmaan selittää katkerat kommenttini. Paitsi että tanssin kyllä monta kertaa noissa tansseissa, tosin taisi olla tutut naapurintytöt kyseessä... Taitaa olla muuten eka kokemus naisista, käsi olkapäälle.

Mitä tulee varsinaiseen aiheeseen, eli kyllähän naiset julmia eläimiä ovat. Tämä kannattaa muistaa siinä lähikapakan leuka-Veeraa kosiskellessa. Sekin on julma mutta sille kävi kanssa.

Itse tulin jätetyksi puhelimessa... no ok, kännykässä. Näitä synkkiä hetkiä jotka voi aavistaa juuri ennen kuin viesti tulee ilmoitetuksi. Siinä vielä heitin vitsinä että mitäs nyt, maailmanloppuko kun neiti vaikean oloisena halusi jotakin kertoa. Onneksi en seurustellut teinejä yhtään enempää.
Näistä syistä ei myöskään tee mieli seurustella henkisten teinien kanssa. Näitä on valtaosa ainakin jonnekin 45v asti varovasti arvioituna ja... no, sittenhän se peli onkin jo pelattuna.

Nykyään naisen kanssa tullut sanailua lähinnä silloin, kun tämä haluaa huolehtia jo liikaakin. Mutta on vaan viisas olento, selvästi itseäni viisaampi, mikä on kyllä tullut mukavana yllätyksenä.

 

[MustatKortit]

Hyvinhän se professori analysoi, nimimerkillä Klose16 on vastaava kokemus. Tosin ala-luokan limudiskossa, pyysin tyttöä lähtemään tanssiin ja ei reagoinut mitenkään kavereidensa seurassa. Siinä sitten täyskäännös takaisin. Tokihan kysyin muodon vuoksi kun muutkin... Tämä varmaan selittää katkerat kommenttini. Paitsi että tanssin kyllä monta kertaa noissa tansseissa, tosin taisi olla tutut naapurintytöt kyseessä... Taitaa olla muuten eka kokemus naisista, käsi olkapäälle.

Ala-asteen limudiskossa ongelma ei ollut saada tyttöjä tanssimaan. Ongelma oli se, että halusi olla "cool" ja tanssia vain nopeita, tytöt taas halusivat tanssia hitaita.

Uskaltaudun tunnustamaan humble bragina, että naisseuran saaminen ei ole koskaan ollut minulla vaikeaa, vaikka @V-G- aiemmin kertoilikin minun epäonnistuneesta retkestäni hänen nykyisen vaimonsa suhteen. ;)) Mä olen monesti ihmetellyt ja pyöritellyt päätäni, kun olen seurannut meidän miesten pokausyrityksiä, monilla tuntuu olevan täysin kateissa ja hakusessa ne keinot, joilla naisen kanssa päästään puheisiin ja sitten tanssimaan/jatkoille/lähikontaktiin.

Sanoisin, että kannattaa heivata kaikki mahdolliset pokaureplat, drinkkien tarjoamiset sun muut tilpehöörit ikkunasta ulos ja keskittyä näihin seikkoihin:

1.) ole siististi pukeutunut (ei tarvitse olla muodikas, mutta siisti ja asiallinen.)
2.) huolehdi henkilökohtaisesta hygieniasta. Kölninvettä ei tarvitse valella asuun, mutta pidä huolta, että et haise paskalle.
3.) älä ole liian humalassa. Samalla kun pukeudut asiallisesti, on syytä myös käyttäytyä asiallisesti.
4.) unohda pokausrepliikit. Esittele itsesi ja kysy vaikka, että miten ilta on sujunut. Huumori on sallittua, ei kuitenkaan neekeri- ja sovinisti-läppä.

Bonuksena voi vähän pelisilmällä katsoa valmiiksi, että ketä saattaisi kiinnostaa (=ketkä naiset vilkuilevat suuntaasi) ja pelisilmää tarvitaan myös siinä, että osaa erottaa, ketkä ylipäänsä ovat hakemassa mahdollisesti miesseuraa tai ainakin ovat avoimia tällaiselle vaihtoehdolle.

Noilla pääsee alkuun, tulos on taattu. Ja kun listaa katsoo, niin tuskin nämä kohdat nyt kovin vaikeita ovat toteuttaa.

 

[Prof. Puck]

Tähän piti tarttua, koska ex-naapurisi kuulostaa vähän numerosarjalta nuorena miehenä. Olen aina ollut tuttujen kesken sosiaalinen, avoin ja varsin hyvä seuramies, mutta uusien ihmisten, erityisesti naisten kanssa olemisen olen joutunut opettelemaan pitkän kaavan mukaan...

...Samalla voin tunnustaa, että ensimmäinen yhden illan juttu sattui 29-vuotiaana. Kummallinen kuvio näin jälkeen mietittynä. Pelkäsin omien kasvojeni menettämistä ja omana itsenäni esiintymistä noinkin kauan.

Joo, kaikkihan me erilaisia ollaan ja eipä ole vielä täydellistä ihmistä sattunut kävelemään vastaan ja hyvä niin. Kummastutti vaan jo tuolloin se valtava kontrasti opiskelukaverin käytöksessä ja olemuksessa "from hero to zero" tyyliin, kun ryhmä potentiaalisia likkoja sattui liittymään seuraan, suorastaan tyrkylle.

Perfektionismi on kyllä sellainen tauti, josta nuoruudessa varmaan kärsiikin enemmän (kunnes elämä koulii..heh) ja varmasti voi olla monilla naisten seurassa itsensä epävarmoiksi kokeville jonkin sortin peikko. Eipä ole koskaan tullut ajateltua tuosta näkövinkkelistä.

Nyt te nuoret ja vanhemmatkin jannut, kun kuitenkin täältä jatkoajasta ammennatte oppinne naisasioiden saralla (mikä olisikaan parempi paikka..), rohkeasti vain tulta päin. Kyky nolata itsensä JA nauraa omille mahalaskuilleen voi olla todellinen ice-breaker naiselle.. osoitus ettei kundi ota itseään turhan vakavasti. Ja tietysti parhaassa tapauksessa se herättää naisen hoivavietin... tyyliin miksi naiset aina rakastuvat renttuihin... Ei sääli-piparia kannata turhaan vähätellä, vaikkei mikään voitakaan rankaisu-seksiä: Siis tilannetta jossa nainen kuvittelee rankaisevansa panemalla rajusti! Siinä ollaan parhauden ytimessä! Mutta se on jo toinen tarina se.. ;-)

 

[MikGo]

"Parempi hävetä hetken kuin katua loppuikänsä". Häpesin pariin kertaan viikonloppuna, mutta ei muutaku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Kyllä se sieltä löytyy.

 

[adolf]

Muistuu mieleen tilanne, kun nuorna miehenalkuna sain ensimmäisen kerran kokea naisen julmuuden. Kerättyäni aikani rohkeutta uskaltauduin pyytämään naista tanssimaan (huom! tuolloin esihistoriallisena aikana sellainenkin pariutumis- eli pillunvonkaus-riitti oli vielä suht. normaalia..). Likka nauroi räkäisesti päin naama kauniiden kavereidensa ympäröimänä ja nuori pukki-proffa lähti vitutuksen vallassa hakemaan lisää taikajuomaa ja kokoamaan itsensä pieneltä nöyryytykseltä ja väliaikaiselta takaiskulta. Vielä samana iltana samainen likka tuli kuitenkin itse ruinaamaan allekirjoittanutta tanssilattialle, kun huomasi, että hänen temppunsa ei minua lannistanut ja tarjontaa kyllä riitti baarissa ilman hänen julmuutensa suopeuttakin (en kyllä lähtenyt, sen verran piti maksaa takaisin kokemaani julmuutta, heh). Ei ollut helppoa silloin(kaan) ymmärtää naisten ajatuksenjuoksua, että miksi piti ensin nöyryyttää ja sitten kuitenkin olla tyrkyllä?

Minusta tämä kielii vain siitä että ihminen on epävarma itsestään. Nuorena ihmiset ei usein itse osaa vielä jotenkin seistä omilla jaloillaan ja mennä omia teitään, vaan ulkopuolelta tuleva paine kuten juuri kaveripiiristä tuleva usein säätelee omaa käyttäytymistä.

 

[Prof. Puck]

Ala-asteen limudiskossa ongelma ei ollut saada tyttöjä tanssimaan. Ongelma oli se, että halusi olla "cool" ja tanssia vain nopeita, tytöt taas halusivat tanssia hitaita.

Puhu vaan omasta puolestasi ;-)

Kyllä minä muistan jo erittäin nuorena miehenalkuna noissa limu-diskoissa hitaiden biisien tuomat eittämättömät edut, eli käsien asettamisen niille strategisille paikoille, jotka muuten olivat täysin no-go-zone. Muistan myös sen, että suurin osa hepuista jököttivät kuin suolapatsaat tanssilattian reunalla hitaiden pärähtäessä eetteristä ulos. Tätä logiikkaa allekirjoittanut ihmetteli jo tuolloin syvästi.

 

[MustatKortit]

"Parempi hävetä hetken kuin katua loppuikänsä". Häpesin pariin kertaan viikonloppuna, mutta ei muutaku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Kyllä se sieltä löytyy.

Tämä on ihan hyvä lähestymistapa. Olen päässyt väleihin juuri tällä taktiikalla monta kertaa.

Aikoinaan näin upean naisen linja-autossa, oli kaverinsa kanssa. Hävetti mennä kyselemään, että kuka olet ja mitä olet tekemässä, mutta menin kuitenkin ja lopputuloksena meillä oli muutaman kuukauden mukava suhde.

Muutama vuosi sitten näin Ärrällä ihanaisen myyjän ja päätin siinä jonon odottaessa perässä kysyä, että lähtisitkö treffeille. Kyllä tuo vähän kuumotti. Ei muuten silloin lähtenyt, vaan totesi, että hänellä on poikaystävä. Noh, sitten pari kuukautta myöhemmin näin hänet uudestaan Ärrällä töissä. Hävetti vähän mennä kassalle, kun oli se edellinen kyselyt mennyt vituiksi. Mutta nyt tämä ojensikin mulle vaihtorahojen kanssa puhelinnumeronsa ja sitten meillä oli muutaman viikon juttu.

Vaimoni olen tavannut samalla tavoin, oli tanssimassa isossa kaveriporukassa ja vähän mietin, että helvetti sentään mikä nainen, mutta kannattaako edes yrittää. No, kyllähän se kannatti.

 

[Klose16]

Ala-asteen limudiskossa ongelma ei ollut saada tyttöjä tanssimaan. Ongelma oli se, että halusi olla "cool" ja tanssia vain nopeita, tytöt taas halusivat tanssia hitaita.

Minä taas se halusin aina tanssia hitaita. Vain hitaita. Se oli cool. Aina välillä joku tyttö/nainen on nähnyt erilaisuuteni, ja päässyt lähelle, mutta sitten samasta syystä lähtenyt kauemmas. Miten tämä nyt menisi, mene kauas jotta pääset lähelle? Näin käynyt oman naiseni kanssa.

 

[Klose16]

Tämä on ihan hyvä lähestymistapa. Olen päässyt väleihin juuri tällä taktiikalla monta kertaa.

Tuota.. joo.

Aikoinaan näin upean naisen linja-autossa, oli kaverinsa kanssa. Hävetti mennä kyselemään, että kuka olet ja mitä olet tekemässä, mutta menin kuitenkin ja lopputuloksena meillä oli muutaman kuukauden mukava suhde.

Onhan noita tyyliin joka kerta kun linja-autoon on noussut. :D
Tunsin kerran naisen, jossa oli tiettyä hulluutta (laski mm. kerran suksilla päin puuta joka mursi hänen lantionsa tms.) ja tämä oli joskus napannut jonkun tuolla lailla, muuten kyllä aika urbaanilegendoja nuo.

Muutama vuosi sitten näin Ärrällä ihanaisen myyjän ja päätin siinä jonon odottaessa perässä kysyä, että lähtisitkö treffeille. Kyllä tuo vähän kuumotti. Ei muuten silloin lähtenyt, vaan totesi, että hänellä on poikaystävä. Noh, sitten pari kuukautta myöhemmin näin hänet uudestaan Ärrällä töissä. Hävetti vähän mennä kassalle, kun oli se edellinen kyselyt mennyt vituiksi. Mutta nyt tämä ojensikin mulle vaihtorahojen kanssa puhelinnumeronsa ja sitten meillä oli muutaman viikon juttu.

Aivan uskomaton juttu kerrassaan.

Tästä olisi itsellä vähän enemmän creepy versio. Olin marketin jonossa ja laitoin hihnalle mansikalta tuoksuvan käsisaippuan, enkä muuta. Kassaneiti sattui olemaan varsin hehkeän oloinen nuori nainen jolla sellainen täydellinen hymy. Totesin jotain että "en muuta löytänyt" johon tämä että "no mutta saippua onkin tärkeä".

Satumaisesta tuurista neidillä lapussa luki kaksiosainen nimi, joita ei voi olla erityisesti paikallisena kuin se yksi. Siinä sitten loppuillasta myöhään muistin kokeilla ja enirohan sen tiesi, ei kun tekstaria ja tyttö vastaa hetkessä. Yönhetki meni nopeaan.

Seuraavana päivänä pommitin lisäviesteillä ja tyttö siinä kyseli että tulenko käymään uudestaan siellä, kun on töissä. No menin toki käymään, hänen kassalinjastaan läpi ja... toivotti hyvät päivänjatkot selvällä suomella. Mukava tyttö, mutta toki aivan liian nuori ja myöhemmin facebookista mitä stalkkasin värjäsi hiuksensa huonompaan väriin. Kannattaa luottaa näissä sisäiseen ääneen. Ihan samantekevää se olisi ollut jos olisinkin kertonut "kuka" olenkaan. Mutta mukava saada jatkotreffit, vaikka olikin enemmän imarreltu kuin utelias. Potentiaalia tosin osoitti jo sillä saippuakommentilla, eli puhtaudella.

Toinen juttu... joka on täysin normi mutta täytyy kehua koska todistaa ensivaikutelmien surkeudesta. Myöhemmässä lähikaupassa huomasin yhden neidon joka hymyili vieraillessani poikkeuksellisen paljon, pidin häntä kuitenkin todennäköisesti vähän tyrkkynä kun ei kertonut syytäkään (olikohan siinä ilmeessä jokin epäilyttävä pornovivahde). No myöhemmin tyttöä vieraillessa näkymä muuttuikin totaalisesti... kyseessähän oli aivan järkyttävän suloinen, aito, maalaistytönkin oloinen naapurintyttö, jolla oli mitä ilmeisimmin erityislahjana mukava asenne, tuo söpön vihjaava hymy, ja tämä vielä naureskeli mukanakin.
Onneksi ehdin häntä nähdä vielä monen monta kertaa. Toki tässä ulkovaikutelma vähän pettääkin eli normityttö noin muuten kuitenkin.

Vaimoni olen tavannut samalla tavoin, oli tanssimassa isossa kaveriporukassa ja vähän mietin, että helvetti sentään mikä nainen, mutta kannattaako edes yrittää. No, kyllähän se kannatti.

Varsinainen saalistaja kun menee keskelle laumaa tönimään.

 

[Klose16]

Täällä esitetyt iskutaktiikat ovat pitkälti samoja itsestäänselvyyksiä.
Ei siinä mitään, itsestäänselvyyksillä voi päästä pitkälle, jos pitkää haluaa. Aika moni toteaakin haluavansa lyhyttä, pää vetävän käteen.

Sanoisin kuitenkin että yhtä asiaa ei miehet tai naisetkaan tajua. Kannattaa olla oma itsensä. Älä tee kuten muut, älä nyt ainakaan mene sinne baariin tai tinderiin - etenkään jos olet humalassa saati ilman humalaa. Tee itsesi näköinen ratkaisu, jää vaikka kotiin. Tämä on tietysti, luonnollisesti, maratontaktiikan alkeita. Mutta viisauksien viisaus.

 

[Leon]

Sanoisin kuitenkin että yhtä asiaa ei miehet tai naisetkaan tajua. Kannattaa olla oma itsensä.

Öh, ei tajua? Tuota samaa mantraa on toitotettu tässä ketjussa varmaan sivulta 1 alkaen. En jaksa tarkistaa.

 

[hiitti]

Muutama asia mitä olen oivaltanut vuosien aikana.

Pitäkää huoli että hommaatte naisen jonka kanssa seksiä voi harrastaa useamminkin kuin sen yhden yön ja että nainen on oikeasti irstas. Ei mitään semmoisia siveellisiä kukkahattuja kukaan jaksa. Pitäkää huoli että kumpikin harrastatte kunnolla liikuntaa eikä mitään sunnuntaijumppia. Olkaa hieman pinnallisia mutta muistakaa kuitenkin että jalat pysyy maassa. Vaatikaa toisiltanne sopivan paljon ja jos jokin asia vituttaa niin nostakaa kissa pöydälle. Äläkä tuomitse mutta älä myöskään ole nöyrä.

Älkää hommatko lapsia jos vähänkään epäilyttää. Lemmikit on ihan jees mutta vain jos ne ovat tottelevia ja niihinkin olet valmis sitoutumaan. Jos punainen talo ja perunamaat eivät kiinnosta niin asukaa vuokralla. Ei kukaan teitä tuomitse. Matkustakaa, naikaa ja olkaa onnellisia!

Ja tärkeimpänä: jos pierua pidätät parisuhteessa niin salailet asioita.

 

[Hyman Roth]

Se on oikeastaan jännä, että miksi joku aloitteen tekeminen naiselle ja mahdolliset pakit on nolo juttu. Oon koettanut miettiä, mutta en vain itse keksi. Parin kaljan jälkeen pintapuolisesti "selvin päin" onnistuu jo ihan hyvin, mutta faktisesti en ole ikinä ollut missään treffien tapaisilla ilman jotain päätä pehmittävää. Jos järkevästi ajattelee, niin baarin vessaan sammuminen tai juomien läikittely nakit silmillä on noloa, mutta silti joku aloitteen tekeminen pää selvänä on mahdotonta. En oikeesti keksi, että mikä siinä itseäkään ahdistaa. No, kohta kai siihenkin haasteeseen on tutustuttava, kun päätin lopettaa viinan juomisen. Voi olla sangen yksinäiset ja pornon täyteiset ajat edessä.

 

[Prof. Puck]

Se on oikeastaan jännä, että miksi joku aloitteen tekeminen naiselle ja mahdolliset pakit on nolo juttu. Oon koettanut miettiä, mutta en vain itse keksi...

Jos liikkuisit samoilla kulmilla kun allekirjoittanut, niin laittaisin sinut oppiin hyvän frendini kanssa. Hän käy systemaattisesti läpi baarin kaikki (kelvolliset) naiset illan aikana toiveena, että joku tarttuu syöttiin ja piru vie, yleensä tarttuu! Minäkään en ollut aikanaan "aktiiviurallani" kovin herkkähipiäinen satunnaisille naisten aiheuttamille pienille henkisille kolhuille, mutta tämä kaverini ei edes tunne sanaa nolous... se on ihan teflonia pakeille.. allekirjoittanutta vituttaa varmaan enemmän sateella likaantuneet kengät kuin kaveriani saamansa pakit, siis tippaakaan liioittelematta!

Kun veijarin touhuja on tässä useamman vuoden seurannut ja tosiasiaa, että käytännössä hän ei koskaan poistu yksin baarista kotiin, niin on pakko tunnustaa, että kyllä tuollaisella "naarauksellakin" kalaa nousee... joskus ihan arvokalaakin. Eikä sillä kyllä ole mitään iskurepliikkejä... menee vaan juttelemaan ja antaa tilanteen viedä. Se, ettei hän pysty muodostamaan pysyvää parisuhdetta johtuu ihan puhtaasti siitä, että on vieläkin liiaksi p****n riivaama. Ei vaan pysty olemaan uskollinen yhdelle naiselle, eikä siten ala edes vannomaan ja valehtelemaan tapaamilleen naisille ikuista rakkautta, saati leikkimään kotia.

 

[Klassinen sentteri]

Joo kyllä sitä jaksoi joskus nuorempana naarata "vonkaleita" baarista. Parhaat viritykset alkanut kyllä niin, että ottaa kaverien kanssa hauskanpidon kannalta koko illan ja antaa naisten tehdä lähestymiset. Aika typerä ajatus, että miehen kuuluu narrata se säynävä veneeseen.

 

[hiitti]

Silloin mennään ihan vitusti mönkään jos etukäteen aletaan miettimään jotain iskureploja. Vähänkään seksikkäät naikkoset kuulevat niin jumalattoman paljon paskoja iskuyrityksiä että parempi vain että menee itsevarmana höpöttelemään niitä näitä.

Sotaronsuja jos sitten naarailee niin heille voisikin toimia huonotkin repliikit.

 

[Jeffrey]

Joo kyllä sitä jaksoi joskus nuorempana naarata "vonkaleita" baarista. Parhaat viritykset alkanut kyllä niin, että ottaa kaverien kanssa hauskanpidon kannalta koko illan ja antaa naisten tehdä lähestymiset. Aika typerä ajatus, että miehen kuuluu narrata se säynävä veneeseen.

Tämä toimii pääasiassa isoissa kaupungeissa, tai naisten kanssa, jotka ovat isosta kaupungista. Mitä pienempi kylä, sitä enemmän naisten perässä on miehiä, ja taas mitä isompi kylä, sitä vähemmän hyviä miehiä (suhteessa).

Täällä nousee myös käsi sille, että ikinä en ole naisten perässä juossut, enkä muista koska olisin itse aloitteen tehnyt. Noh, muutaman kerran eri kulttuureissa, joissa se miehen aloite kuuluu oleellisena asiaan. Tästä välittämättä Petikumppaneita on kertynyt muutamia satoja, ja pari kertaa ihan suhteeseenkin päässyt.

Tietysti tässä näkyy myös se oma persoonallisuus, ei mulla riitä mielenkiinto juosta kenenkään perässä, eikä myöskään vetää ketään mukanani. Sellainen sopivasti aloitetta ottava, ja sopivasti alistuva nainen on vain se minun juttuni. Onneksi näitäkin löytyy, ja silloin kun löytyy niin ei sitä tarvitse mitään temppuja tehdä, kunhan keskustelee ha perustelee mielipiteensä, varsinkin ne kätkevät.

 

[Jeffrey]

Silloin mennään ihan vitusti mönkään jos etukäteen aletaan miettimään jotain iskureploja. Vähänkään seksikkäät naikkoset kuulevat niin jumalattoman paljon paskoja iskuyrityksiä että parempi vain että menee itsevarmana höpöttelemään niitä näitä.

Sotaronsuja jos sitten naarailee niin heille voisikin toimia huonotkin repliikit.

En mä lähtisi suoraan tuomitsemaan iskurepliikkejä. Joissain tilanteessa sellainen saattaa toimia vitsinä, ja hyvänä ice breakerina. Tietysti tämä vaatii sopivan ympäristön, mutta niin se vaatii ihan perus keskustelukin.

Kaikki lähtee siitä pelisilmästä. Jokaisessa kauppasuhteessa tärkeintä on se, miten sä kohtaat sen sun asiakkaan. Toisille sopii yksi lähestymistapa, toisille toinen. Tunnista kohteesi, ja käyttäydy sen mukaan. En halua nyt eriarvoistaa ihmisiä, mutta esimerkkinä jos tapaat parturikampaajan tai lääketieteen lisensiaatin, niin kyllä sinun nyt pitää sopeuttaa oma ulosanti ja käytös sen kohteen mukaan, jos haluat asiaa pidemmälle viedä, ja itsesi siinä myydä.

 

[Hyman Roth]

Jos liikkuisit samoilla kulmilla kun allekirjoittanut, niin laittaisin sinut oppiin hyvän frendini kanssa. Hän käy systemaattisesti läpi baarin kaikki (kelvolliset) naiset illan aikana toiveena, että joku tarttuu syöttiin ja piru vie, yleensä tarttuu! Minäkään en ollut aikanaan "aktiiviurallani" kovin herkkähipiäinen satunnaisille naisten aiheuttamille pienille henkisille kolhuille, mutta tämä kaverini ei edes tunne sanaa nolous... se on ihan teflonia pakeille.. allekirjoittanutta vituttaa varmaan enemmän sateella likaantuneet kengät kuin kaveriani saamansa pakit, siis tippaakaan liioittelematta!

Kun veijarin touhuja on tässä useamman vuoden seurannut ja tosiasiaa, että käytännössä hän ei koskaan poistu yksin baarista kotiin, niin on pakko tunnustaa, että kyllä tuollaisella "naarauksellakin" kalaa nousee... joskus ihan arvokalaakin. Eikä sillä kyllä ole mitään iskurepliikkejä... menee vaan juttelemaan ja antaa tilanteen viedä. Se, ettei hän pysty muodostamaan pysyvää parisuhdetta johtuu ihan puhtaasti siitä, että on vieläkin liiaksi p****n riivaama. Ei vaan pysty olemaan uskollinen yhdelle naiselle, eikä siten ala edes vannomaan ja valehtelemaan tapaamilleen naisille ikuista rakkautta, saati leikkimään kotia.

No eihän se baarissa olekaan ollut ongelma, kun päässä on surissut jo jonkin verran alcohool. Eihän sitä silloin angstaa yhtään, kun ego tekee tavallaan kuoleman hetkellisesti. Kyse omalla kohdalla on enemmän siitä, ettei mitään tulee tehtyä tai edes tajuttua kun on ilman humalaa.

 

[MustatKortit]

No eihän se baarissa olekaan ollut ongelma, kun päässä on surissut jo jonkin verran alcohool. Eihän sitä silloin angstaa yhtään, kun ego tekee tavallaan kuoleman hetkellisesti. Kyse omalla kohdalla on enemmän siitä, ettei mitään tulee tehtyä tai edes tajuttua kun on ilman humalaa.

Vaikka jo ehdin mainita omissa "pointeissani", ettei kannata olla humalassa, niin se on toki selvää, että yksi tai kaksi neuvokasta drinkkiä alkuun helpottaa turhaa stressiä ja saa ihan hyvän fiiliksen päälle.

Mutta tämä on eri asia, kuin kunnon lärvit. Valitettavan usein kuulee aivan umpitunnelissa olevien "herrasmiesten" pistävän naisen syyksi sen, että näitä ei kiinnosta jurrisen känniääliön lähentely. Silloin ne "huorat" ja "ämmät" raikaavat ja tässä ei ole mitään järkeä, sillä ei minuakaan kiinnosta nainen, jolle on silminnähden vaikeaa pysyä edes pystyssä.

 

[12961]

rohkeasti vain tulta päin.

Juuri näin. Ja kun jännityksestä pääsee yli, tulee myös mahdollisesti muualla jo näkynyt karisma esiin. Mulle kävi lopulta niin, että rohkaistuttuani huomasin itse asiassa pärjääväni jopa erittäin hyvin. Tiedä sitten miksi tämän rohkaistumisen piti aikanaan kestää niin pitkään.

Hoivaviettiä tuskin olen koskaan päässyt herättämään, mutta hyvä ja harkitusti johdateltu keskustelu on vienyt suht kovalla prosentilla maaliin. Joitain aiheita kannattanee karttaa, toisaalta on sitä tullut päädyttyä jonkin sortin vihaseksiin fiksun, tosin täysin erilaisen arvomaailman omaavan vihervasuripoliitikonkin kanssa. Tuolloin taisimme olla miltei kaikesta eri mieltä, paitsi kyytien laadusta ;)

Jos keskustelu jännittää, kyselkää ja antakaa naisen kertoa itsestään, olkaa sopivasti (muka)kiinnostuneita vastapuolesta. Samalla kun välttää oman jännittämisensä esittelyä saa toisen tuntemaan itsensä tylsän perusnaisen sijaan kiinnostavaksi ja mielenkiintoiseksi.

 

[Hyman Roth]

Juuri näin. Ja kun jännityksestä pääsee yli, tulee myös mahdollisesti muualla jo näkynyt karisma esiin.

Meikäläisen karisma on vailla viinaa täysi nolla, voipi olla aika mahdotonta hankkia "uusi" jostain tilalle.

 

[Hyman Roth]

Onko muuten edes olemassa raittiita muijia? Siis tarkoitan muuten ihan normaaleja, koska raamattupiiriläiset ym harekrishnat ja fanaattiset fitnessmammat nyt eivät kiinnosta paskaakaan. Vähän sellainen fiilis nimittäin, että jos paljastaa laittaneensa korkin kiinni pidemmäksi aikaa, niin ymmärrystä saati ihailua ei juuri ole valinnalle tulossa.