Naisasiat

  • 7 501 062
  • 26 557

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Mä tunnen yhden tuollaisen kundin, joka vastaa melko paljon HR:n kaveria. Ei ruma, ei läski, puhelias, korkeakoulun käynyt ja hyvässä duunissa (edit: ja harrastaa kestävyysjuoksua). Hämmästykseni oli suunnaton, kun tyyppi pamahti facessa näkyville selkeästi pariutuneena. Se jätkä oli siviilissä aivan tampio ja muutenkin härö. En usko kovin helpolla, että kukaan nainen lähti sen kanssa toisille treffeille. Ainakaan yksi tuttuni ei lähtenyt, koska jannu teki siihen lähtemättömän (!) vaikutuksen. Olivat siis kerran nettitreffeillä ja kuulin parhaat palat. Erona siis HR:n kaveriin se, ettei tuo todellakaan ole mikään potentiaalinen family man. Kaapista ulos pyrkivä psykopaatti ennemminkin.
 
Mä tunnen yhden tuollaisen kundin, joka vastaa melko paljon HR:n kaveria. Ei ruma, ei läski, puhelias, korkeakoulun käynyt ja hyvässä duunissa (edit: ja harrastaa kestävyysjuoksua). Hämmästykseni oli suunnaton, kun tyyppi pamahti facessa näkyville selkeästi pariutuneena. Se jätkä oli siviilissä aivan tampio ja muutenkin härö. En usko kovin helpolla, että kukaan nainen lähti sen kanssa toisille treffeille. Ainakaan yksi tuttuni ei lähtenyt, koska jannu teki siihen lähtemättömän (!) vaikutuksen. Olivat siis kerran nettitreffeillä ja kuulin parhaat palat. Erona siis HR:n kaveriin se, ettei tuo todellakaan ole mikään potentiaalinen family man. Kaapista ulos pyrkivä psykopaatti ennemminkin.

Heh, no vaikutuksen voi tehdä monella tavalla. Mun frendin ongelma tuntuis olevan enemmänkin se, ettei pysty sitä tekemään oikein kehenkään. Ei ole sellai kovin ekstrovertti ja vilkas luonne, jonka nimi ns jäis mieleen. Edit: Tarkoitan siis enemmän sellaista analyyttistä ja diippiä heppua, en muista kuulleeni ikinä yhtään vitsiä tältä tyypiltä. Tuskinpa kuitenkaan psykopaatti :D
 
No kerrotko vielä mistä, kun ei tää jätkä missään lihatiskeillä käy.

En osaa määritellä erityisemmin, kaikkialta muualta paitsi kotoa. Missä nyt sattuu ihmiskontakteja olemaan. Bussista lähikaupan kassaneidin kautta työkaveriin ja siskon kavereiden kautta siihen luontaisimpaan kavereiden avovaimojen kavereihin, nyt kun niistä mainitsit.
 
En osaa määritellä erityisemmin, kaikkialta muualta paitsi kotoa. Missä nyt sattuu ihmiskontakteja olemaan. Bussista lähikaupan kassaneidin kautta työkaveriin ja siskon kavereiden kautta siihen luontaisimpaan kavereiden avovaimojen kavereihin, nyt kun niistä mainitsit.

Oletko tosissasi? Aika helvetin creepyä lähteä joillekin kassaneideille tai muille tuntemattomille mitään selittämään, minusta ainakin. Tekeekö joku oikeesti noin, uskaltaako moista ehdottaa ihan naama pokkana? Noista frendien avovaimojen kavereista olen kautta rantain kysellytkin, mutta vissiin vähän hankalaa, kun ei ne avokit äijäporukan riennoissa ikinä mukana ole.

Mutta no, turha kai tätä on enempää täällä jauhaa. Surettaa vaan välillä täänkin yksinäisen puolesta, kun ei onnistu hyvällä yrittämälläkään ja näkee kaikesta, että alkaa lannistamaan jo jonkin verran. Toivottavasti tyyppi ei sorru alkoholiin tai johonkin tilausmorsiameen jostain kehitysmaasta kuitenkaan.
 
Oletko tosissasi? Aika helvetin creepyä lähteä joillekin kassaneideille tai muille tuntemattomille mitään selittämään, minusta ainakin. Tekeekö joku oikeesti noin, uskaltaako moista ehdottaa ihan naama pokkana?

Heittelin omasta empiirisestä kokemuksesta mitä ekana tuli mieleen mitkä ovat sattuneet natsaamaan baarin ulkopuolelta. Ei tuntunut oleva creepyä vastapuolesta.

e. Toki tuntemattomien kanssa juttelu ei taida olla kovin suomalaista vaan mielummin istutaan turpa kiinni katse lattiassa, mutta aika moni siihen lopulta lähtee mukaan kunhan avaa pelin.
 
Heittelin omasta empiirisestä kokemuksesta mitä ekana tuli mieleen mitkä ovat sattuneet natsaamaan baarin ulkopuolelta. Ei tuntunut oleva creepyä vastapuolesta.

Toisaalta mikäs siinä, jos on ulkonäköö siunaantunut ja itseluottamus kunnossa. En vain ole tätä ennen ikinä kuullut kenenkään moista tekevän missään, Suomessa nyt ainakaan. Tilanteenahan toi on vähintäänkin awkward.
 
Toisaalta mikäs siinä, jos on ulkonäköö siunaantunut ja itseluottamus kunnossa. En vain ole tätä ennen ikinä kuullut kenenkään moista tekevän missään, Suomessa nyt ainakaan. Tilanteenahan toi on vähintäänkin awkward.

No ei ole kyllä ulkonäköä siunaantunut, ihan tavan tallaaja ja jos johonkin pitäisi olla kallellaan niin ei varmaankaan siihen parempaan suuntaan.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Heh, no vaikutuksen voi tehdä monella tavalla. Mun frendin ongelma tuntuis olevan enemmänkin se, ettei pysty sitä tekemään oikein kehenkään. Ei ole sellai kovin ekstrovertti ja vilkas luonne, jonka nimi ns jäis mieleen. Edit: Tarkoitan siis enemmän sellaista analyyttistä ja diippiä heppua, en muista kuulleeni ikinä yhtään vitsiä tältä tyypiltä. Tuskinpa kuitenkaan psykopaatti :D


Eli, hän on tylsä. En nyt oikein muutakaan ongelmaa keksi, jos kerran ei ole ns. susirumakaan. Ihmiset eivät oikrin kestä tylsiä ihmisiäkään. Jopa paskat jutut omaava saattaa saada toiset treffit, mutta tylsät eivät. Tälle kannattaa tehdä jotakin, vaikka ei vitsiniekka olisikaan.

Ja miten voi erota huonoon aikaan? Olisiko joku toinen aika erota ollut parempi? Jos olisi, miten helvetissä?
 
Eli, hän on tylsä. En nyt oikein muutakaan ongelmaa keksi, jos kerran ei ole ns. susirumakaan. Ihmiset eivät oikrin kestä tylsiä ihmisiäkään. Jopa paskat jutut omaava saattaa saada toiset treffit, mutta tylsät eivät. Tälle kannattaa tehdä jotakin, vaikka ei vitsiniekka olisikaan.

Ja miten voi erota huonoon aikaan? Olisiko joku toinen aika erota ollut parempi? Jos olisi, miten helvetissä?

No jos eroaa bauttiarallaa kolmekymppisenä, niin kuulemma ei ole enää "luontaista" tarjontaa, eli jos oikein tajusin vapaita (suht oman ikäisiä) naisia lähipiirissä. Enkä mä tiedä sitten mikä olis ollu parempi aika, enpä kysellyt. Mun mielestä oikee aika on erota silloin, kun suhde kusee, ihan ikään kattomatta. Kysyin kanssa, että miksei vaikka nuoremmat kelpaa, niin eivät ole kuulemma samalla aaltopituudella tai pitävät vanhana. Tavallaan totta sekin.

Enkä mä sanoisi tyyppiä ollenkaan tylsäksi, mielellään sen juttuja kuuntelee, mutta ei se mikään huumorimies ole.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
No en tiedä oliko tuo lukema just neljäkymmentä, mutta jotain sinne päin. Paljon joka tapauksessa. Hankala tosiaan sanoa, että mitä tekee väärin vai tekeekö mitään.

Perusasioihin nämä jutut aina kääntyy. Tuohon on helppo todeta, että väärä markkina. Suomalainen mies ei tajua muutamasta kerrasta, vaikka jo pitäisi. Järjetön seinä kiivettäväksi. Eivät nuo ole imo naisia.
 

Saxon-747

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chelsea
No jos eroaa bauttiarallaa kolmekymppisenä, niin kuulemma ei ole enää "luontaista" tarjontaa, eli jos oikein tajusin vapaita (suht oman ikäisiä) naisia lähipiirissä. Enkä mä tiedä sitten mikä olis ollu parempi aika, enpä kysellyt. Mun mielestä oikee aika on erota silloin, kun suhde kusee, ihan ikään kattomatta. Kysyin kanssa, että miksei vaikka nuoremmat kelpaa, niin eivät ole kuulemma samalla aaltopituudella tai pitävät vanhana. Tavallaan totta sekin.

Enkä mä sanoisi tyyppiä ollenkaan tylsäksi, mielellään sen juttuja kuuntelee, mutta ei se mikään huumorimies ole.

Itte erosin reilu kolmekymppisenä. Sitä ennen olin parisuhteessa koko aikuis ikäni joten muutos oli aivan helvetin valtava. En ollut koskaan ollu yksin. Meni oma aikansa vatuloidessa ja opetellessa deittailemaan.. mutta vähän niin ku pyörällä ajo niin melko luonollisesti homma lähti rullaamaan. Kaverillesi voisi tosiaan tehdä hyvää vetää hiukan happea treffailusta sillä väkisin hakemalla tuskin mitään löytyy. Itseluottamus kondikseen ja eiku uutta yritystä.
 
Itte erosin reilu kolmekymppisenä. Sitä ennen olin parisuhteessa koko aikuis ikäni joten muutos oli aivan helvetin valtava. En ollut koskaan ollu yksin. Meni oma aikansa vatuloidessa ja opetellessa deittailemaan.. mutta vähän niin ku pyörällä ajo niin melko luonollisesti homma lähti rullaamaan. Kaverillesi voisi tosiaan tehdä hyvää vetää hiukan happea treffailusta sillä väkisin hakemalla tuskin mitään löytyy. Itseluottamus kondikseen ja eiku uutta yritystä.

Joo, uskon. Tuossa on tyyppi jo sen verran selkeesti kuonoon saanut, että alkaa itseluottamus kärsiä. Turha mennä mihinkään, jos asenne on edellisenä iltana ennen treffejä masentunut tyyliin "että mitäpä se hyödyttää ja menen kun lupasin.." Ainoa vaan, että miten sekään saa itsetunnon nousuun, jos vetäytyy syrjään märehtimään? Itsehän aikanaan menin vuodeksi sivuun "markkinoilta" ja sitten aina kun yritti jotain mennä tapaamaan, niin takaraivossa jyskytti vain menneet pettymykset. Joku välimalli siihen pitäis keksiä. Se tietty "En välitä paskaakaan" asenne pitäisi löytää melkein heti jostain sinkkuunnuttua, mutta ei se kaikilla onnistu.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Mun mielestä kannattaa nöyrästi lähteä treffailussakin ihan ala-sarjoista liikkeelle. Opetella ensin esimerkiksi treffailun lainalaisuudet Kyllä se siitä itseluottamus kehittyy ja alkaa oppimaan miten naisten kanssa tullaan (taas) toimeen, kun tahkoaa jonkun aikaa niitä ns. kalja liigan naisia läpi. Ihan hölmöä hypätä märkäkorvana heti mukaan areenan kirkkaisiin valoihin rusikoitavaksi ja nöyryytettäväksi.
 
Mun mielestä kannattaa nöyrästi lähteä treffailussakin ihan ala-sarjoista liikkeelle. Opetella ensin esimerkiksi treffailun lainalaisuudet Kyllä se siitä itseluottamus kehittyy ja alkaa oppimaan miten naisten kanssa tullaan (taas) toimeen, kun tahkoaa jonkun aikaa niitä ns. kalja liigan naisia läpi. Ihan hölmöä hypätä märkäkorvana heti mukaan areenan kirkkaisiin valoihin rusikoitavaksi ja nöyryytettäväksi.

Eli esim ylipainoisia ja/tai mielenvikaisia?
 

Jeffrey

Jäsen
Olen vahvasti tulossa siihen tulokseen, että sinkkumarkkinoilla sattuma, onni ja oma asenne sekä luulot ovat ne tärkeimmät asiat.

Kaikki meistä on yksilöitä, jotka tarvitsevat tietynlaisen kumppanin, mutta olemmeko aina varmoja siitä, että se meidän unelmien kumppani on sitä jota me oikeasti tarvittaisiin. Karrikoidusti voidaan ottaa esimerkiksi nainen, joka tykkää pahoista pojista, mutta sitten valittavat kun tällainen ei halua sitoutua ja asettua aloilleen.

Olen aina kuvitellut tuntevani itseni hyvin, paremmin kuin ihmiset yleisesti. Aikanaan minulla oli hyvin tiukat kriteerit naiselle, sellaista harvoin löytyi, tai jos löytyi niin näiden minun kriteerieni kylkiäisenä tulleet luonteenpiirteet lauloivat minut suohon.

Nämä kriteerit ovat ajanmyötä löystyneet, kun ei ole sopivaa löytynyt, mutta tietyt asiat ovat pysyneet edelleen mukana. Näistä esimerkiksi se, että koen tarvitsevani itseäni nuoremman naisen. Vielä perjantaina naureskelin kaverille, joka oli löytänyt vanhemman yksilön, että siinähän sätkit sitten perässä.

Nyt tuli kuitenkin aika kyseenalaistaa itseni ja luuloni myös tässä asiassa. Muutama päivä sitten Tinderissä viestittelin pillumielessä neitosen kanssa. Eilen sitten lätkän jälkeen ehdotin neidille tapaamista kun ei siinä muutakaan tekemistä ollut, neiti suostui ja lähdin verkkarit jalassa häntä tapaamaan.

Eihän tämän pitänyt sopia minulle ollenkaan! Itseäni kaksi vuotta vanhempi, tumma nainen. Ainoa hänessä jotka olen aikaisemmin mieltynyt positiivisiksi kriteereiksi ovat välimerellinen veri, korkea koulutus ja urheilullisuus. Monta hyvää naista kuitenkin aikaisemmin käännyttänyt tämän ikäasian takia. No miten se eilinen sitten meni? Istuttiin pikkuisessa kuppilassa ensin kaljalla, sitten kahvilla. Tämän jälkeen mentiin merenrantaan kävelemään, kylmän tullen oltiin kotiin lähdössä. Niin vain siinä sitten kävikin, että webaston lämmittämänä keskusteltiin autossa seuraavat neljä tuntia kaikenlaisista asioista, kunnes todettiin että pakko mennä nukkumaan. Ja huomenna ollaan nyt näkemässä uudestaan.

Eli mikä se opetus on? Ensiksi se, että jos sopivaa naisia ei tunnu löytyvän niiden omien kriteereiden sisältä, laajenna niitä. Toinen on se, että laita itsesi likoon, lähde eri tilanteisiin. Kolmas neuvo on se, että älä yritä liikaa, mene vaikka verkkareissa ja ole itsesi. Eroitut näin joukosta niiden kiusallisen illallisten seasta, ja sen naisen pitää tykätä sinusta itsestäsi, ei siitä joka yrität olla. Naiset tykkää keskustelusta, ja siitä että heitä kuunnellaan. Muista siis kuunnella ja esittää myös omia mielipiteitäsi, mutta ole valmis perustelemaan omat mielipiteesi.

Lopulta usko onneen ja sattumaan! En mitenkään voi sanoa, että tästä jutusta mitään tulisi, mutta eipä ole vuosiin ollut tällaisia fiiliksiä ensimmäisten treffien jälkeen. Ja ainakin tämä tuttavuus lähti liikkeelle hieman onnekkaasti, sartumanomaisesti ja laittamalla itseni likoon.
 
Viimeksi muokattu:

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aidosti Sysipaska
Menin sitten jouluna ottamaan omani pois. Muijaan törmäsin monta vuotta sitten. Silloin kuvittelin olosuhteiden olleen liian hankalia. Kaukosuhde olisi tuolloin tullut ja kaikkea. Eihän nyt joku kaukosuhde Suomessa voi toimia! Neiti oli mukava ja nätti ja hyvä persekin vielä. Mutta ei. Kaukosuhteet on saatanasta!

Menin sitten myöhemmin itse pariutumaan ja vielä toisenkin kerran. Muija kaivoi tietysti oman kumppaninsa. Törmäsin neitiin vuosien jälkeen viime kesänä yhteisten tuttavien kautta. Sanoi illanvietossa, että "ny mänöö päin helevettiä". Sanoin, kuten ajattelinkin: en ollut ikinä todella lakannutkaan miettimästä kyseistä emäntää, vaikka ehdin jo pari kertaa siinä välissä asua muiden naisten kanssa saman katonkin alla. No, neiti oli ilmeisesti samaa mieltä. Oli joutunut hakemaan jotain muuta kelvollista vaihtoehtoa, koska en ollut ollut tuolloin mies ja ottanut haluamaani.

No, syksyllä neiti sitten uskalsi lähteä suhteesta ja menin ensimmäisellä mahdollisella hetkellä eli nyt jouluna Suomeen häntä tapaamaan. Suomeen. Vuosia sitten ajattelin, että 250 kilometriä on liikaa. Nyt oli miltei kymmenkertainen määrä matkan määreitä.

Ja nyt se emäntä on minun. Ja takaisin kotimaahanhan se on sitten aikanaan muutettava. Yli viisi vuotta siinä meni, kunnes ympyrä sulkeutui. On kyllä niin saatanan hyvä fiilis. Oli muuten jouluna naama karvamatossa kuuteen vuorokauteen varmaan enemmän kuin viimeisiin kuuteen vuoteen yhteensä. Pahoittelen, jos pilasin jonkin iltapalan nyt tällä viimeisellä.
 
Menin sitten jouluna ottamaan omani pois. Muijaan törmäsin monta vuotta sitten. Silloin kuvittelin olosuhteiden olleen liian hankalia. Kaukosuhde olisi tuolloin tullut ja kaikkea. Eihän nyt joku kaukosuhde Suomessa voi toimia! Neiti oli mukava ja nätti ja hyvä persekin vielä. Mutta ei. Kaukosuhteet on saatanasta!

Menin sitten myöhemmin itse pariutumaan ja vielä toisenkin kerran. Muija kaivoi tietysti oman kumppaninsa. Törmäsin neitiin vuosien jälkeen viime kesänä yhteisten tuttavien kautta. Sanoi illanvietossa, että "ny mänöö päin helevettiä". Sanoin, kuten ajattelinkin: en ollut ikinä todella lakannutkaan miettimästä kyseistä emäntää, vaikka ehdin jo pari kertaa siinä välissä asua muiden naisten kanssa saman katonkin alla. No, neiti oli ilmeisesti samaa mieltä. Oli joutunut hakemaan jotain muuta kelvollista vaihtoehtoa, koska en ollut ollut tuolloin mies ja ottanut haluamaani.

No, syksyllä neiti sitten uskalsi lähteä suhteesta ja menin ensimmäisellä mahdollisella hetkellä eli nyt jouluna Suomeen häntä tapaamaan. Suomeen. Vuosia sitten ajattelin, että 250 kilometriä on liikaa. Nyt oli miltei kymmenkertainen määrä matkan määreitä.

Ja nyt se emäntä on minun. Ja takaisin kotimaahanhan se on sitten aikanaan muutettava. Yli viisi vuotta siinä meni, kunnes ympyrä sulkeutui. On kyllä niin saatanan hyvä fiilis. Oli muuten jouluna naama karvamatossa kuuteen vuorokauteen varmaan enemmän kuin viimeisiin kuuteen vuoteen yhteensä. Pahoittelen, jos pilasin jonkin iltapalan nyt tällä viimeisellä.

Haha. Hyvä vaan, että jollain sujuu hyvin. :) Onnittelut vilpittömät!

Hetken aikaa jouluna, kun katseli serkkua avokkinsa kanssa ja muita sukulaispareja, niin ajatteli notta voisihan tuollainen onnellisuus yhdessä olla mukavaakin. Samalla sitä kuitenkin tiedostaa, että se vaatisi jonkinlaisen terapian tms läpikäymistä omalla kohdalla, niin siirtyy ajatukset johonkin muualle. Mutta en ole ikinä ajatellut muiden onnistumisten olevan itseltä pois, edes ihmissuhteissa.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Itte erosin reilu kolmekymppisenä. Sitä ennen olin parisuhteessa koko aikuis ikäni joten muutos oli aivan helvetin valtava. En ollut koskaan ollu yksin. Meni oma aikansa vatuloidessa ja opetellessa deittailemaan.. mutta vähän niin ku pyörällä ajo niin melko luonollisesti homma lähti rullaamaan. Kaverillesi voisi tosiaan tehdä hyvää vetää hiukan happea treffailusta sillä väkisin hakemalla tuskin mitään löytyy. Itseluottamus kondikseen ja eiku uutta yritystä.
Vähän samanlainen tarina itselläkin. Tosin en alun purkkasuhteen jälkeen ole edes halunnut mitään vakavampaa suhdetta. Panokaverisuhteilla on menty melkein 10 vuotta. Suurin osa naarattu netistä, mutta baarissakin löytyy edelleen kysyntää.

Kyllähän miehessä on vikaa, jos ei tuolla treffimäärällä ole päässyt seuraavalle kierrokselle. Omasta mielestä treffeillä on tärkeintä rento tunnelma. Siksi olenkin järkännyt ne aina joko baariin tai kesällä vaikkapa pussikaljojen kera rantsuun/Suomenlinnaan. Muutama juoma parantaa tunnelmaa varsinkin jos vastapuoli jännitttää jne. Itse en ole jännittäjätyyppiä ja pystyn rentoutumaan tuntemattomienkin seurassa. Leffaan tai syömään en ekoilla treffeillä lähtisi. Liikaa pönötystä.
 
Vähän samanlainen tarina itselläkin. Tosin en alun purkkasuhteen jälkeen ole edes halunnut mitään vakavampaa suhdetta. Panokaverisuhteilla on menty melkein 10 vuotta. Suurin osa naarattu netistä, mutta baarissakin löytyy edelleen kysyntää.

Kyllähän miehessä on vikaa, jos ei tuolla treffimäärällä ole päässyt seuraavalle kierrokselle.

Kuulostaa aika paljon omalta elämältäni. Tosin sillä erotuksella, ettei mulla ole edes varaa haluta parisuhdetta, koska pelkkä ajatus on toistaiseksi liian raskas käsitellä. Kuitenkin panojuttuja saa onneksi sen verran kiitettävästi edelleen, että ei tässä ns hätää tai puutetta ole ollut.

Sitä mäkin ihmettelen, että miksi normaali, järkevä ja kohtelias kaveri ei käy kaupaksi. Sitten esim itseni kaltainen alkoholiongelman kanssa ajoittain painiva ilkeä luuseri taas scorettaa suht usein ilman, että tarvii edes nähdä vaivaa. Tuntuu jotenkin hölmöltä.
 
Viimeksi muokattu:

Saxon-747

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chelsea
Vähän samanlainen tarina itselläkin. Tosin en alun purkkasuhteen jälkeen ole edes halunnut mitään vakavampaa suhdetta. Panokaverisuhteilla on menty melkein 10 vuotta. Suurin osa naarattu netistä, mutta baarissakin löytyy edelleen kysyntää.

Kyllähän miehessä on vikaa, jos ei tuolla treffimäärällä ole päässyt seuraavalle kierrokselle. Omasta mielestä treffeillä on tärkeintä rento tunnelma. Siksi olenkin järkännyt ne aina joko baariin tai kesällä vaikkapa pussikaljojen kera rantsuun/Suomenlinnaan. Muutama juoma parantaa tunnelmaa varsinkin jos vastapuoli jännitttää jne. Itse en ole jännittäjätyyppiä ja pystyn rentoutumaan tuntemattomienkin seurassa. Leffaan tai syömään en ekoilla treffeillä lähtisi. Liikaa pönötystä.

Itte löysin "suhteen" melke heti eron jälkeen. Tosin siinä kohtaa kelpas kuka vaan joka jakso minua kuunella.. herttainen neito mutta ei siinä ollu tunnetta. Sen jälkeen menikin muutama vuosi deittailessa.. Viime kesänä päädyin sit treffeille jotka jatkuu vieläki. Mennään päivä kerrallaan ilman viis vuotis suunitelmia :)

Samaa mieltä treffeistä että tunnelma pitää olla rento. Itte en kahvi treffeille edes suostu menemään.. Baarissa lasillisella on hyvä aloittaa jos juttua riittää niin varsin helppo siirtyä vaikka syömään. Harrastin myös sitä että pyysin neidon laittaa kämpälle ruokaa.. kai sitä oli sen verran luottamusta niissä herättäny et yksikään ei kieltäytyny :) Oli yhteistä puuhaa ja rentoa jutustelua joten juttu rullas ihan omalla painollaan. Kun en pysty edelleenkään syömään yksin niin jos ei muuta niin ainaki siihen sai seuraa.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Sitä mäkin ihmettelen, että miksi normaali, järkevä ja kohtelias kaveri ei käy kaupaksi. Sitten esim itseni kaltainen alkoholiongelman kanssa ajoittain painiva ilkeä luuseri taas scorettaa suht usein ilman, että tarvii edes nähdä vaivaa. Tuntuu jotenkin hölmöltä.

Jaa-a. Liika yrittäminen ja varsinkaan mielistely(jalustalle nostaminen) ei pidemmän päälle toimi. Tietysti jos naisilta kysyy asia on juuri päinvastoin. Naiset haluavat kiltin, kohteliaan ja blaablaa miehen. Todellisuus on useimmiten toista. Tylsät perseennuolijat eivät menesty. Niistä näkee jo kilsan päästä, että hirveä tarve miellyttää ja tehdä itseään tykö.

Sitten jos vastaan tulee mies, jota ei voisi vähempää kiinnostaa ja nainen joutuu tekemään duunia saadakseen miehen huomion, niin johan ollaan erilaisissa asetelmissa. Tietty tuo toimii vain sellaisten naisten kanssa, joilla on terve itsetunto. Sellaisiakin naisia on tullut vastaan, jotka jo treffeilläkin poraa pienemmänkin vastoinkäymisen edessä. Näitä on vaikea raakata, kun itse tykkään lähteä treffeilleilman suurempia lätinöitä netissä. Paras oli viime kesänä, kun yksi melkein naapurissa asuva nainen otti yhteyttä Tinderissä. Muutaman viestin jälkeen lähdettiin paikalliseen "parille".

Toinen asia mikä mullekaan ei uppoa on suora tyrkyttäminen. Muutama viikko sitten olin baarin bileissä ja ennen valomerkkiä yksi eukko rupes tyrkyttämään suoraan itteensä ilman mitään esipuheita. Joskus sortunut kännissä tuommoiseen ja eihän ne kyydit ole olleet kummoisia. Mielummin lähtee yksin himaan, kuin tyrkyn matkaan. Kai se sieltä jonkun sai matkaansa, mutta multa ei saanut muuta kuin vittuilut. Toiset osaavat vihjata hienovaraisemmin ja silti asia menee perille. Yksi mun entinen koulukaveri vamppasi mut panokaveriksi ihan facebookin kautta. Tiesin heti ekoista viesteistä lähtien mitä nainen on vailla, mut se osasi esittää asian sillä tavalla, että homma kiinnosti.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joo @moby kirjoittaa asiaa. Jossain täytyy olla vikaa jos ei toisille treffeille pääse. Käytöksessä luultavasti kun netissä on varmaan kuvat vaihdettu ja jotain perustietoakin ehkä itsestä kerrottu. Kavereiden kanssa sitä saattaa olla mukava, mutta treffeillä sitten esimerkiksi suoraan seurustelujuttuihin menevä tai "liian kohtelias". Tärkeintä on olla rento ja normaali. Mun mielestä on parasta nähdä ihan kaverina vaan, vaikka molemmat ehkä haluisikin seurustelusuhteeseen. Ja netissä on turha lätistä liikoja kun livenä sitä kuitenkin on erilainen.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Mun mielestä kannattaa nöyrästi lähteä treffailussakin ihan ala-sarjoista liikkeelle. Opetella ensin esimerkiksi treffailun lainalaisuudet Kyllä se siitä itseluottamus kehittyy ja alkaa oppimaan miten naisten kanssa tullaan (taas) toimeen, kun tahkoaa jonkun aikaa niitä ns. kalja liigan naisia läpi. Ihan hölmöä hypätä märkäkorvana heti mukaan areenan kirkkaisiin valoihin rusikoitavaksi ja nöyryytettäväksi.

On vaan niin käsittämätön asenne itselle tällainen. Eihän tässä mistään pelaamisesta ole kyse, vaan rakkaudesta. Sitä taas ei kohtaa tuollaisella itsensä alentamisella. Tottakai ihmisiä voidaan jaotella tiettyihin ryhmiin, mutta ei niin pidä oletuksena tehdä itsensä kohdalla! Tappaa koko jutun. Miksi sitä haluaa ehdoin tahdoin "tulla naisten kanssa toimeen" kun avaimet on omissa käsissä. Ihan aidosti sikamaista, miten Suomessa pariutumiskulttuuri on kuin bisnes Kummisedistä. "Treffailun lainalaisuudet" on määritelty niiden toimesta, jotka niistä hyötyy. Eli naiset ja pelimiehet. Tämä järkyttää nyt monia, mutta mitään mystisiä jedisääntöjä ei tuossa ole.

Tämä olisi vain huvittavaa ellei porukka oikeasti menisi noihin. Samalla kaiken maailman ählämeiden annetaan tulla raiskaamaan omia naisia kun itse mennään pyytelemään lähikuppilan yh:lta anteeksi. Kukin tavallaan yms. mutta tuollaista manipulatiivista vallankäyttöä ei voi sietää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös