Naisasiat

  • 7 587 929
  • 26 609
Itte erosin reilu kolmekymppisenä. Sitä ennen olin parisuhteessa koko aikuis ikäni joten muutos oli aivan helvetin valtava. En ollut koskaan ollu yksin. Meni oma aikansa vatuloidessa ja opetellessa deittailemaan.. mutta vähän niin ku pyörällä ajo niin melko luonollisesti homma lähti rullaamaan. Kaverillesi voisi tosiaan tehdä hyvää vetää hiukan happea treffailusta sillä väkisin hakemalla tuskin mitään löytyy. Itseluottamus kondikseen ja eiku uutta yritystä.

Joo, uskon. Tuossa on tyyppi jo sen verran selkeesti kuonoon saanut, että alkaa itseluottamus kärsiä. Turha mennä mihinkään, jos asenne on edellisenä iltana ennen treffejä masentunut tyyliin "että mitäpä se hyödyttää ja menen kun lupasin.." Ainoa vaan, että miten sekään saa itsetunnon nousuun, jos vetäytyy syrjään märehtimään? Itsehän aikanaan menin vuodeksi sivuun "markkinoilta" ja sitten aina kun yritti jotain mennä tapaamaan, niin takaraivossa jyskytti vain menneet pettymykset. Joku välimalli siihen pitäis keksiä. Se tietty "En välitä paskaakaan" asenne pitäisi löytää melkein heti jostain sinkkuunnuttua, mutta ei se kaikilla onnistu.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Mun mielestä kannattaa nöyrästi lähteä treffailussakin ihan ala-sarjoista liikkeelle. Opetella ensin esimerkiksi treffailun lainalaisuudet Kyllä se siitä itseluottamus kehittyy ja alkaa oppimaan miten naisten kanssa tullaan (taas) toimeen, kun tahkoaa jonkun aikaa niitä ns. kalja liigan naisia läpi. Ihan hölmöä hypätä märkäkorvana heti mukaan areenan kirkkaisiin valoihin rusikoitavaksi ja nöyryytettäväksi.
 
Mun mielestä kannattaa nöyrästi lähteä treffailussakin ihan ala-sarjoista liikkeelle. Opetella ensin esimerkiksi treffailun lainalaisuudet Kyllä se siitä itseluottamus kehittyy ja alkaa oppimaan miten naisten kanssa tullaan (taas) toimeen, kun tahkoaa jonkun aikaa niitä ns. kalja liigan naisia läpi. Ihan hölmöä hypätä märkäkorvana heti mukaan areenan kirkkaisiin valoihin rusikoitavaksi ja nöyryytettäväksi.

Eli esim ylipainoisia ja/tai mielenvikaisia?
 

Jeffrey

Jäsen
Olen vahvasti tulossa siihen tulokseen, että sinkkumarkkinoilla sattuma, onni ja oma asenne sekä luulot ovat ne tärkeimmät asiat.

Kaikki meistä on yksilöitä, jotka tarvitsevat tietynlaisen kumppanin, mutta olemmeko aina varmoja siitä, että se meidän unelmien kumppani on sitä jota me oikeasti tarvittaisiin. Karrikoidusti voidaan ottaa esimerkiksi nainen, joka tykkää pahoista pojista, mutta sitten valittavat kun tällainen ei halua sitoutua ja asettua aloilleen.

Olen aina kuvitellut tuntevani itseni hyvin, paremmin kuin ihmiset yleisesti. Aikanaan minulla oli hyvin tiukat kriteerit naiselle, sellaista harvoin löytyi, tai jos löytyi niin näiden minun kriteerieni kylkiäisenä tulleet luonteenpiirteet lauloivat minut suohon.

Nämä kriteerit ovat ajanmyötä löystyneet, kun ei ole sopivaa löytynyt, mutta tietyt asiat ovat pysyneet edelleen mukana. Näistä esimerkiksi se, että koen tarvitsevani itseäni nuoremman naisen. Vielä perjantaina naureskelin kaverille, joka oli löytänyt vanhemman yksilön, että siinähän sätkit sitten perässä.

Nyt tuli kuitenkin aika kyseenalaistaa itseni ja luuloni myös tässä asiassa. Muutama päivä sitten Tinderissä viestittelin pillumielessä neitosen kanssa. Eilen sitten lätkän jälkeen ehdotin neidille tapaamista kun ei siinä muutakaan tekemistä ollut, neiti suostui ja lähdin verkkarit jalassa häntä tapaamaan.

Eihän tämän pitänyt sopia minulle ollenkaan! Itseäni kaksi vuotta vanhempi, tumma nainen. Ainoa hänessä jotka olen aikaisemmin mieltynyt positiivisiksi kriteereiksi ovat välimerellinen veri, korkea koulutus ja urheilullisuus. Monta hyvää naista kuitenkin aikaisemmin käännyttänyt tämän ikäasian takia. No miten se eilinen sitten meni? Istuttiin pikkuisessa kuppilassa ensin kaljalla, sitten kahvilla. Tämän jälkeen mentiin merenrantaan kävelemään, kylmän tullen oltiin kotiin lähdössä. Niin vain siinä sitten kävikin, että webaston lämmittämänä keskusteltiin autossa seuraavat neljä tuntia kaikenlaisista asioista, kunnes todettiin että pakko mennä nukkumaan. Ja huomenna ollaan nyt näkemässä uudestaan.

Eli mikä se opetus on? Ensiksi se, että jos sopivaa naisia ei tunnu löytyvän niiden omien kriteereiden sisältä, laajenna niitä. Toinen on se, että laita itsesi likoon, lähde eri tilanteisiin. Kolmas neuvo on se, että älä yritä liikaa, mene vaikka verkkareissa ja ole itsesi. Eroitut näin joukosta niiden kiusallisen illallisten seasta, ja sen naisen pitää tykätä sinusta itsestäsi, ei siitä joka yrität olla. Naiset tykkää keskustelusta, ja siitä että heitä kuunnellaan. Muista siis kuunnella ja esittää myös omia mielipiteitäsi, mutta ole valmis perustelemaan omat mielipiteesi.

Lopulta usko onneen ja sattumaan! En mitenkään voi sanoa, että tästä jutusta mitään tulisi, mutta eipä ole vuosiin ollut tällaisia fiiliksiä ensimmäisten treffien jälkeen. Ja ainakin tämä tuttavuus lähti liikkeelle hieman onnekkaasti, sartumanomaisesti ja laittamalla itseni likoon.
 
Viimeksi muokattu:

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Menin sitten jouluna ottamaan omani pois. Muijaan törmäsin monta vuotta sitten. Silloin kuvittelin olosuhteiden olleen liian hankalia. Kaukosuhde olisi tuolloin tullut ja kaikkea. Eihän nyt joku kaukosuhde Suomessa voi toimia! Neiti oli mukava ja nätti ja hyvä persekin vielä. Mutta ei. Kaukosuhteet on saatanasta!

Menin sitten myöhemmin itse pariutumaan ja vielä toisenkin kerran. Muija kaivoi tietysti oman kumppaninsa. Törmäsin neitiin vuosien jälkeen viime kesänä yhteisten tuttavien kautta. Sanoi illanvietossa, että "ny mänöö päin helevettiä". Sanoin, kuten ajattelinkin: en ollut ikinä todella lakannutkaan miettimästä kyseistä emäntää, vaikka ehdin jo pari kertaa siinä välissä asua muiden naisten kanssa saman katonkin alla. No, neiti oli ilmeisesti samaa mieltä. Oli joutunut hakemaan jotain muuta kelvollista vaihtoehtoa, koska en ollut ollut tuolloin mies ja ottanut haluamaani.

No, syksyllä neiti sitten uskalsi lähteä suhteesta ja menin ensimmäisellä mahdollisella hetkellä eli nyt jouluna Suomeen häntä tapaamaan. Suomeen. Vuosia sitten ajattelin, että 250 kilometriä on liikaa. Nyt oli miltei kymmenkertainen määrä matkan määreitä.

Ja nyt se emäntä on minun. Ja takaisin kotimaahanhan se on sitten aikanaan muutettava. Yli viisi vuotta siinä meni, kunnes ympyrä sulkeutui. On kyllä niin saatanan hyvä fiilis. Oli muuten jouluna naama karvamatossa kuuteen vuorokauteen varmaan enemmän kuin viimeisiin kuuteen vuoteen yhteensä. Pahoittelen, jos pilasin jonkin iltapalan nyt tällä viimeisellä.
 
Menin sitten jouluna ottamaan omani pois. Muijaan törmäsin monta vuotta sitten. Silloin kuvittelin olosuhteiden olleen liian hankalia. Kaukosuhde olisi tuolloin tullut ja kaikkea. Eihän nyt joku kaukosuhde Suomessa voi toimia! Neiti oli mukava ja nätti ja hyvä persekin vielä. Mutta ei. Kaukosuhteet on saatanasta!

Menin sitten myöhemmin itse pariutumaan ja vielä toisenkin kerran. Muija kaivoi tietysti oman kumppaninsa. Törmäsin neitiin vuosien jälkeen viime kesänä yhteisten tuttavien kautta. Sanoi illanvietossa, että "ny mänöö päin helevettiä". Sanoin, kuten ajattelinkin: en ollut ikinä todella lakannutkaan miettimästä kyseistä emäntää, vaikka ehdin jo pari kertaa siinä välissä asua muiden naisten kanssa saman katonkin alla. No, neiti oli ilmeisesti samaa mieltä. Oli joutunut hakemaan jotain muuta kelvollista vaihtoehtoa, koska en ollut ollut tuolloin mies ja ottanut haluamaani.

No, syksyllä neiti sitten uskalsi lähteä suhteesta ja menin ensimmäisellä mahdollisella hetkellä eli nyt jouluna Suomeen häntä tapaamaan. Suomeen. Vuosia sitten ajattelin, että 250 kilometriä on liikaa. Nyt oli miltei kymmenkertainen määrä matkan määreitä.

Ja nyt se emäntä on minun. Ja takaisin kotimaahanhan se on sitten aikanaan muutettava. Yli viisi vuotta siinä meni, kunnes ympyrä sulkeutui. On kyllä niin saatanan hyvä fiilis. Oli muuten jouluna naama karvamatossa kuuteen vuorokauteen varmaan enemmän kuin viimeisiin kuuteen vuoteen yhteensä. Pahoittelen, jos pilasin jonkin iltapalan nyt tällä viimeisellä.

Haha. Hyvä vaan, että jollain sujuu hyvin. :) Onnittelut vilpittömät!

Hetken aikaa jouluna, kun katseli serkkua avokkinsa kanssa ja muita sukulaispareja, niin ajatteli notta voisihan tuollainen onnellisuus yhdessä olla mukavaakin. Samalla sitä kuitenkin tiedostaa, että se vaatisi jonkinlaisen terapian tms läpikäymistä omalla kohdalla, niin siirtyy ajatukset johonkin muualle. Mutta en ole ikinä ajatellut muiden onnistumisten olevan itseltä pois, edes ihmissuhteissa.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Itte erosin reilu kolmekymppisenä. Sitä ennen olin parisuhteessa koko aikuis ikäni joten muutos oli aivan helvetin valtava. En ollut koskaan ollu yksin. Meni oma aikansa vatuloidessa ja opetellessa deittailemaan.. mutta vähän niin ku pyörällä ajo niin melko luonollisesti homma lähti rullaamaan. Kaverillesi voisi tosiaan tehdä hyvää vetää hiukan happea treffailusta sillä väkisin hakemalla tuskin mitään löytyy. Itseluottamus kondikseen ja eiku uutta yritystä.
Vähän samanlainen tarina itselläkin. Tosin en alun purkkasuhteen jälkeen ole edes halunnut mitään vakavampaa suhdetta. Panokaverisuhteilla on menty melkein 10 vuotta. Suurin osa naarattu netistä, mutta baarissakin löytyy edelleen kysyntää.

Kyllähän miehessä on vikaa, jos ei tuolla treffimäärällä ole päässyt seuraavalle kierrokselle. Omasta mielestä treffeillä on tärkeintä rento tunnelma. Siksi olenkin järkännyt ne aina joko baariin tai kesällä vaikkapa pussikaljojen kera rantsuun/Suomenlinnaan. Muutama juoma parantaa tunnelmaa varsinkin jos vastapuoli jännitttää jne. Itse en ole jännittäjätyyppiä ja pystyn rentoutumaan tuntemattomienkin seurassa. Leffaan tai syömään en ekoilla treffeillä lähtisi. Liikaa pönötystä.
 
Vähän samanlainen tarina itselläkin. Tosin en alun purkkasuhteen jälkeen ole edes halunnut mitään vakavampaa suhdetta. Panokaverisuhteilla on menty melkein 10 vuotta. Suurin osa naarattu netistä, mutta baarissakin löytyy edelleen kysyntää.

Kyllähän miehessä on vikaa, jos ei tuolla treffimäärällä ole päässyt seuraavalle kierrokselle.

Kuulostaa aika paljon omalta elämältäni. Tosin sillä erotuksella, ettei mulla ole edes varaa haluta parisuhdetta, koska pelkkä ajatus on toistaiseksi liian raskas käsitellä. Kuitenkin panojuttuja saa onneksi sen verran kiitettävästi edelleen, että ei tässä ns hätää tai puutetta ole ollut.

Sitä mäkin ihmettelen, että miksi normaali, järkevä ja kohtelias kaveri ei käy kaupaksi. Sitten esim itseni kaltainen alkoholiongelman kanssa ajoittain painiva ilkeä luuseri taas scorettaa suht usein ilman, että tarvii edes nähdä vaivaa. Tuntuu jotenkin hölmöltä.
 
Viimeksi muokattu:

Saxon-747

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chelsea
Vähän samanlainen tarina itselläkin. Tosin en alun purkkasuhteen jälkeen ole edes halunnut mitään vakavampaa suhdetta. Panokaverisuhteilla on menty melkein 10 vuotta. Suurin osa naarattu netistä, mutta baarissakin löytyy edelleen kysyntää.

Kyllähän miehessä on vikaa, jos ei tuolla treffimäärällä ole päässyt seuraavalle kierrokselle. Omasta mielestä treffeillä on tärkeintä rento tunnelma. Siksi olenkin järkännyt ne aina joko baariin tai kesällä vaikkapa pussikaljojen kera rantsuun/Suomenlinnaan. Muutama juoma parantaa tunnelmaa varsinkin jos vastapuoli jännitttää jne. Itse en ole jännittäjätyyppiä ja pystyn rentoutumaan tuntemattomienkin seurassa. Leffaan tai syömään en ekoilla treffeillä lähtisi. Liikaa pönötystä.

Itte löysin "suhteen" melke heti eron jälkeen. Tosin siinä kohtaa kelpas kuka vaan joka jakso minua kuunella.. herttainen neito mutta ei siinä ollu tunnetta. Sen jälkeen menikin muutama vuosi deittailessa.. Viime kesänä päädyin sit treffeille jotka jatkuu vieläki. Mennään päivä kerrallaan ilman viis vuotis suunitelmia :)

Samaa mieltä treffeistä että tunnelma pitää olla rento. Itte en kahvi treffeille edes suostu menemään.. Baarissa lasillisella on hyvä aloittaa jos juttua riittää niin varsin helppo siirtyä vaikka syömään. Harrastin myös sitä että pyysin neidon laittaa kämpälle ruokaa.. kai sitä oli sen verran luottamusta niissä herättäny et yksikään ei kieltäytyny :) Oli yhteistä puuhaa ja rentoa jutustelua joten juttu rullas ihan omalla painollaan. Kun en pysty edelleenkään syömään yksin niin jos ei muuta niin ainaki siihen sai seuraa.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Sitä mäkin ihmettelen, että miksi normaali, järkevä ja kohtelias kaveri ei käy kaupaksi. Sitten esim itseni kaltainen alkoholiongelman kanssa ajoittain painiva ilkeä luuseri taas scorettaa suht usein ilman, että tarvii edes nähdä vaivaa. Tuntuu jotenkin hölmöltä.

Jaa-a. Liika yrittäminen ja varsinkaan mielistely(jalustalle nostaminen) ei pidemmän päälle toimi. Tietysti jos naisilta kysyy asia on juuri päinvastoin. Naiset haluavat kiltin, kohteliaan ja blaablaa miehen. Todellisuus on useimmiten toista. Tylsät perseennuolijat eivät menesty. Niistä näkee jo kilsan päästä, että hirveä tarve miellyttää ja tehdä itseään tykö.

Sitten jos vastaan tulee mies, jota ei voisi vähempää kiinnostaa ja nainen joutuu tekemään duunia saadakseen miehen huomion, niin johan ollaan erilaisissa asetelmissa. Tietty tuo toimii vain sellaisten naisten kanssa, joilla on terve itsetunto. Sellaisiakin naisia on tullut vastaan, jotka jo treffeilläkin poraa pienemmänkin vastoinkäymisen edessä. Näitä on vaikea raakata, kun itse tykkään lähteä treffeilleilman suurempia lätinöitä netissä. Paras oli viime kesänä, kun yksi melkein naapurissa asuva nainen otti yhteyttä Tinderissä. Muutaman viestin jälkeen lähdettiin paikalliseen "parille".

Toinen asia mikä mullekaan ei uppoa on suora tyrkyttäminen. Muutama viikko sitten olin baarin bileissä ja ennen valomerkkiä yksi eukko rupes tyrkyttämään suoraan itteensä ilman mitään esipuheita. Joskus sortunut kännissä tuommoiseen ja eihän ne kyydit ole olleet kummoisia. Mielummin lähtee yksin himaan, kuin tyrkyn matkaan. Kai se sieltä jonkun sai matkaansa, mutta multa ei saanut muuta kuin vittuilut. Toiset osaavat vihjata hienovaraisemmin ja silti asia menee perille. Yksi mun entinen koulukaveri vamppasi mut panokaveriksi ihan facebookin kautta. Tiesin heti ekoista viesteistä lähtien mitä nainen on vailla, mut se osasi esittää asian sillä tavalla, että homma kiinnosti.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joo @moby kirjoittaa asiaa. Jossain täytyy olla vikaa jos ei toisille treffeille pääse. Käytöksessä luultavasti kun netissä on varmaan kuvat vaihdettu ja jotain perustietoakin ehkä itsestä kerrottu. Kavereiden kanssa sitä saattaa olla mukava, mutta treffeillä sitten esimerkiksi suoraan seurustelujuttuihin menevä tai "liian kohtelias". Tärkeintä on olla rento ja normaali. Mun mielestä on parasta nähdä ihan kaverina vaan, vaikka molemmat ehkä haluisikin seurustelusuhteeseen. Ja netissä on turha lätistä liikoja kun livenä sitä kuitenkin on erilainen.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Mun mielestä kannattaa nöyrästi lähteä treffailussakin ihan ala-sarjoista liikkeelle. Opetella ensin esimerkiksi treffailun lainalaisuudet Kyllä se siitä itseluottamus kehittyy ja alkaa oppimaan miten naisten kanssa tullaan (taas) toimeen, kun tahkoaa jonkun aikaa niitä ns. kalja liigan naisia läpi. Ihan hölmöä hypätä märkäkorvana heti mukaan areenan kirkkaisiin valoihin rusikoitavaksi ja nöyryytettäväksi.

On vaan niin käsittämätön asenne itselle tällainen. Eihän tässä mistään pelaamisesta ole kyse, vaan rakkaudesta. Sitä taas ei kohtaa tuollaisella itsensä alentamisella. Tottakai ihmisiä voidaan jaotella tiettyihin ryhmiin, mutta ei niin pidä oletuksena tehdä itsensä kohdalla! Tappaa koko jutun. Miksi sitä haluaa ehdoin tahdoin "tulla naisten kanssa toimeen" kun avaimet on omissa käsissä. Ihan aidosti sikamaista, miten Suomessa pariutumiskulttuuri on kuin bisnes Kummisedistä. "Treffailun lainalaisuudet" on määritelty niiden toimesta, jotka niistä hyötyy. Eli naiset ja pelimiehet. Tämä järkyttää nyt monia, mutta mitään mystisiä jedisääntöjä ei tuossa ole.

Tämä olisi vain huvittavaa ellei porukka oikeasti menisi noihin. Samalla kaiken maailman ählämeiden annetaan tulla raiskaamaan omia naisia kun itse mennään pyytelemään lähikuppilan yh:lta anteeksi. Kukin tavallaan yms. mutta tuollaista manipulatiivista vallankäyttöä ei voi sietää.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Tuli tuosta Hyman Rothin frendin tapauksesta mieleeni opiskeluaikojeni naapuri ja jonkin sortin ystävä. Ihmeteltiin silloisen puolisoni kanssa, miksi heppu ei löydä millään tyttökaveria, vaikka kovasti olisi ollut halua löytää joku. Kaveri oli mieheksi komea (niin paljon kun tällainen umpi-hetero voi toista miestä ulkonäön perusteella arvioida), sanavalmis ja hauska, sosiaalinen ja elämänarvotkin olivat kaikin puolin kohdillaan vakavampaakin parisuhdetta varten. Minä jo veikkailin, että heppu saattaa olla latentti-homo, jota -ajatusta - puolisoni ei ostanut. Sanoi, että kyllä naiset tällaiset asiat tietäisivät/vaistoaisivat, siis jos olisi. Ei tällä hepulla kyllä mitään homppelimaisia piirteitä ollutkaan käyttäytymisessään.

Asialle tuli selvyys kerran, kun lähdimme iltaa istumaan muutamalle tuopilliselle. Pöytäämme liittyi nättejä opiskelijatyttöjä seurueellinen ja kaverini, jolle koko homma oli pedattu taputusta vaille valmiiksi, meni täysin lukkoon. Poissa loistivat sekä hänen partaveitsen terävä huumorintaju, että luontainen käytös. Siinä se vaan jörötti hiljaa, vaikka muutamakin kaikin puolin nätti ja kiva likka osoitti kiinnostusta. En koskaan, muistaakseni, kysynyt, mistä moinen johtui ja miksi kaveri naisseurassa (ellei kyseessä ollut neutraali kaverin puoliso/tyttökaveri) koki sellaisen totaalijäätymisen? Oliko esimerkiksi saanut joskus pahasti siipeensä joltain likalta tms? Toiset ovat vaan herkempiä naisten harrastamille julmuuksille.

Muistuu mieleen tilanne, kun nuorna miehenalkuna sain ensimmäisen kerran kokea naisen julmuuden. Kerättyäni aikani rohkeutta uskaltauduin pyytämään naista tanssimaan (huom! tuolloin esihistoriallisena aikana sellainenkin pariutumis- eli pillunvonkaus-riitti oli vielä suht. normaalia..). Likka nauroi räkäisesti päin naama kauniiden kavereidensa ympäröimänä ja nuori pukki-proffa lähti vitutuksen vallassa hakemaan lisää taikajuomaa ja kokoamaan itsensä pieneltä nöyryytykseltä ja väliaikaiselta takaiskulta. Vielä samana iltana samainen likka tuli kuitenkin itse ruinaamaan allekirjoittanutta tanssilattialle, kun huomasi, että hänen temppunsa ei minua lannistanut ja tarjontaa kyllä riitti baarissa ilman hänen julmuutensa suopeuttakin (en kyllä lähtenyt, sen verran piti maksaa takaisin kokemaani julmuutta, heh). Ei ollut helppoa silloin(kaan) ymmärtää naisten ajatuksenjuoksua, että miksi piti ensin nöyryyttää ja sitten kuitenkin olla tyrkyllä? Jälkikäteen on tullut mieleen, että tuollainen pieni kokemus voi jollekin herkemmälle jantterille (kuten vaikkapa tuolle opiskelukaverilleni), olla jo pieni traumaattinen kokemus, josta on vaikea päästä yli. Allekirjoittanut sen sijaan ymmärsi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että ilman saalistamista ei myöskään saalista heru ja takaiskut kuuluvat pelin henkeen. Ei niistä kannata lannistua... uutta matoa koukkuun vaan!

Tuo Hyman Rothin kommentti, etteikö muka tavalliset arkielämän kohtaamiset missä tahansa sosiaalisissa tilanteissa olisi, ei ainoastaan luontaista, vaan miltei parhaita tilanteita kohdata nainen, kertoo kyllä paljon Hyman Rothista itsestään. Pieni flirttihän kuuluu oleellisena osana arkeen ja piristää päivää, vaikkei sen suurempia takaa-ajatuksia olisikaan mielessä. Toki sanomattakin on selvää, että itsestään ei tietenkään kannata mitään vanhan pervon kuvaa antaa, eli tyyli- ja tilannetaju pitää olla tietty hallussa!
 

12961

Jäsen
Asialle tuli selvyys kerran, kun lähdimme iltaa istumaan muutamalle tuopilliselle. Pöytäämme liittyi nättejä opiskelijatyttöjä seurueellinen ja kaverini, jolle koko homma oli pedattu taputusta vaille valmiiksi, meni täysin lukkoon. Poissa loistivat sekä hänen partaveitsen terävä huumorintaju, että luontainen käytös. Siinä se vaan jörötti hiljaa, vaikka muutamakin kaikin puolin nätti ja kiva likka osoitti kiinnostusta. En koskaan, muistaakseni, kysynyt, mistä moinen johtui ja miksi kaveri naisseurassa (ellei kyseessä ollut neutraali kaverin puoliso/tyttökaveri) koki sellaisen totaalijäätymisen? Oliko esimerkiksi saanut joskus pahasti siipeensä joltain likalta tms? Toiset ovat vaan herkempiä naisten harrastamille julmuuksille.

Jälkikäteen on tullut mieleen, että tuollainen pieni kokemus voi jollekin herkemmälle jantterille (kuten vaikkapa tuolle opiskelukaverilleni), olla jo pieni traumaattinen kokemus, josta on vaikea päästä yli. Allekirjoittanut sen sijaan ymmärsi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että ilman saalistamista ei myöskään saalista heru ja takaiskut kuuluvat pelin henkeen. Ei niistä kannata lannistua... uutta matoa koukkuun vaan!

Tähän piti tarttua, koska ex-naapurisi kuulostaa vähän numerosarjalta nuorena miehenä. Olen aina ollut tuttujen kesken sosiaalinen, avoin ja varsin hyvä seuramies, mutta uusien ihmisten, erityisesti naisten kanssa olemisen olen joutunut opettelemaan pitkän kaavan mukaan. Jostain kumman syystä vielä vajaa kolmekymppisenä tuntematon, erityisesti naisten seura jännitti aivan helvetisti ja sai minussakin aikaan vastaavankuuloisen lukon. Kysymys ei ollut koetuista pakeista tai huonoista kokemuksista, vaan siitä, että kynnys saalistamiseen ja oman itsensä peliin heittämiseen oli aivan liian suuri ylitettäväksi. Toisin sanoin jo pelkkä riski kiusallisista sosiaalisista tilanteista veti lukkoon, paitsi jos tilanteen narut olivat omissa käsissä ja strategia timanttia. Neuvottelutilanteissa olen aina osannut toimia erittäin hyvin. Kylmästi laskelmoiden ja psykologisin keinoin hämäten.

Ihmeellistä kyllä, monissa muissa asioissa elämässäni olin jo tuolloin ollut jopa erittäin rohkea, mutta sosiaalinen itsetunto oli uusien ihmisten kanssa erittäin huono.

Ehdin kaikesta huolimatta myös parisuhteisiin, pari lyhyempää ja yksi kahdeksan vuoden pätkä tuli koettua ennen kuin uskalsin hypätä tuntemattomaan. Muutenkin, kun pääsi tutustumaan naisiin ihan muuta kautta kuin metsästysmielessä, oli jää rikkoutunut ja henkinen lukko vapautui. Lukko ei siis ehkä ollut aivan samanlainen kuin naapurillasi. Sain ja paljon, monet naiset ihastuivat, jopa rakastuivat palavasti.

Samalla voin tunnustaa, että ensimmäinen yhden illan juttu sattui 29-vuotiaana. Kummallinen kuvio näin jälkeen mietittynä. Pelkäsin omien kasvojeni menettämistä ja omana itsenäni esiintymistä noinkin kauan.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Muistuu mieleen tilanne, kun nuorna miehenalkuna sain ensimmäisen kerran kokea naisen julmuuden. Kerättyäni aikani rohkeutta uskaltauduin pyytämään naista tanssimaan (huom! tuolloin esihistoriallisena aikana sellainenkin pariutumis- eli pillunvonkaus-riitti oli vielä suht. normaalia..). Likka nauroi räkäisesti päin naama kauniiden kavereidensa ympäröimänä ja nuori pukki-proffa lähti vitutuksen vallassa hakemaan lisää taikajuomaa ja kokoamaan itsensä pieneltä nöyryytykseltä ja väliaikaiselta takaiskulta.

Hyvinhän se professori analysoi, nimimerkillä Klose16 on vastaava kokemus. Tosin ala-luokan limudiskossa, pyysin tyttöä lähtemään tanssiin ja ei reagoinut mitenkään kavereidensa seurassa. Siinä sitten täyskäännös takaisin. Tokihan kysyin muodon vuoksi kun muutkin... Tämä varmaan selittää katkerat kommenttini. Paitsi että tanssin kyllä monta kertaa noissa tansseissa, tosin taisi olla tutut naapurintytöt kyseessä... Taitaa olla muuten eka kokemus naisista, käsi olkapäälle.

Mitä tulee varsinaiseen aiheeseen, eli kyllähän naiset julmia eläimiä ovat. Tämä kannattaa muistaa siinä lähikapakan leuka-Veeraa kosiskellessa. Sekin on julma mutta sille kävi kanssa.

Itse tulin jätetyksi puhelimessa... no ok, kännykässä. Näitä synkkiä hetkiä jotka voi aavistaa juuri ennen kuin viesti tulee ilmoitetuksi. Siinä vielä heitin vitsinä että mitäs nyt, maailmanloppuko kun neiti vaikean oloisena halusi jotakin kertoa. Onneksi en seurustellut teinejä yhtään enempää.
Näistä syistä ei myöskään tee mieli seurustella henkisten teinien kanssa. Näitä on valtaosa ainakin jonnekin 45v asti varovasti arvioituna ja... no, sittenhän se peli onkin jo pelattuna.

Nykyään naisen kanssa tullut sanailua lähinnä silloin, kun tämä haluaa huolehtia jo liikaakin. Mutta on vaan viisas olento, selvästi itseäni viisaampi, mikä on kyllä tullut mukavana yllätyksenä.
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Hyvinhän se professori analysoi, nimimerkillä Klose16 on vastaava kokemus. Tosin ala-luokan limudiskossa, pyysin tyttöä lähtemään tanssiin ja ei reagoinut mitenkään kavereidensa seurassa. Siinä sitten täyskäännös takaisin. Tokihan kysyin muodon vuoksi kun muutkin... Tämä varmaan selittää katkerat kommenttini. Paitsi että tanssin kyllä monta kertaa noissa tansseissa, tosin taisi olla tutut naapurintytöt kyseessä... Taitaa olla muuten eka kokemus naisista, käsi olkapäälle.

Ala-asteen limudiskossa ongelma ei ollut saada tyttöjä tanssimaan. Ongelma oli se, että halusi olla "cool" ja tanssia vain nopeita, tytöt taas halusivat tanssia hitaita.

Uskaltaudun tunnustamaan humble bragina, että naisseuran saaminen ei ole koskaan ollut minulla vaikeaa, vaikka @V-G- aiemmin kertoilikin minun epäonnistuneesta retkestäni hänen nykyisen vaimonsa suhteen. ;)) Mä olen monesti ihmetellyt ja pyöritellyt päätäni, kun olen seurannut meidän miesten pokausyrityksiä, monilla tuntuu olevan täysin kateissa ja hakusessa ne keinot, joilla naisen kanssa päästään puheisiin ja sitten tanssimaan/jatkoille/lähikontaktiin.

Sanoisin, että kannattaa heivata kaikki mahdolliset pokaureplat, drinkkien tarjoamiset sun muut tilpehöörit ikkunasta ulos ja keskittyä näihin seikkoihin:

1.) ole siististi pukeutunut (ei tarvitse olla muodikas, mutta siisti ja asiallinen.)
2.) huolehdi henkilökohtaisesta hygieniasta. Kölninvettä ei tarvitse valella asuun, mutta pidä huolta, että et haise paskalle.
3.) älä ole liian humalassa. Samalla kun pukeudut asiallisesti, on syytä myös käyttäytyä asiallisesti.
4.) unohda pokausrepliikit. Esittele itsesi ja kysy vaikka, että miten ilta on sujunut. Huumori on sallittua, ei kuitenkaan neekeri- ja sovinisti-läppä.

Bonuksena voi vähän pelisilmällä katsoa valmiiksi, että ketä saattaisi kiinnostaa (=ketkä naiset vilkuilevat suuntaasi) ja pelisilmää tarvitaan myös siinä, että osaa erottaa, ketkä ylipäänsä ovat hakemassa mahdollisesti miesseuraa tai ainakin ovat avoimia tällaiselle vaihtoehdolle.

Noilla pääsee alkuun, tulos on taattu. Ja kun listaa katsoo, niin tuskin nämä kohdat nyt kovin vaikeita ovat toteuttaa.
 
Viimeksi muokattu:

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Tähän piti tarttua, koska ex-naapurisi kuulostaa vähän numerosarjalta nuorena miehenä. Olen aina ollut tuttujen kesken sosiaalinen, avoin ja varsin hyvä seuramies, mutta uusien ihmisten, erityisesti naisten kanssa olemisen olen joutunut opettelemaan pitkän kaavan mukaan...

...Samalla voin tunnustaa, että ensimmäinen yhden illan juttu sattui 29-vuotiaana. Kummallinen kuvio näin jälkeen mietittynä. Pelkäsin omien kasvojeni menettämistä ja omana itsenäni esiintymistä noinkin kauan.

Joo, kaikkihan me erilaisia ollaan ja eipä ole vielä täydellistä ihmistä sattunut kävelemään vastaan ja hyvä niin. Kummastutti vaan jo tuolloin se valtava kontrasti opiskelukaverin käytöksessä ja olemuksessa "from hero to zero" tyyliin, kun ryhmä potentiaalisia likkoja sattui liittymään seuraan, suorastaan tyrkylle.

Perfektionismi on kyllä sellainen tauti, josta nuoruudessa varmaan kärsiikin enemmän (kunnes elämä koulii..heh) ja varmasti voi olla monilla naisten seurassa itsensä epävarmoiksi kokeville jonkin sortin peikko. Eipä ole koskaan tullut ajateltua tuosta näkövinkkelistä.

Nyt te nuoret ja vanhemmatkin jannut, kun kuitenkin täältä jatkoajasta ammennatte oppinne naisasioiden saralla (mikä olisikaan parempi paikka..), rohkeasti vain tulta päin. Kyky nolata itsensä JA nauraa omille mahalaskuilleen voi olla todellinen ice-breaker naiselle.. osoitus ettei kundi ota itseään turhan vakavasti. Ja tietysti parhaassa tapauksessa se herättää naisen hoivavietin... tyyliin miksi naiset aina rakastuvat renttuihin... Ei sääli-piparia kannata turhaan vähätellä, vaikkei mikään voitakaan rankaisu-seksiä: Siis tilannetta jossa nainen kuvittelee rankaisevansa panemalla rajusti! Siinä ollaan parhauden ytimessä! Mutta se on jo toinen tarina se.. ;-)
 

MikGo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Leijonat
"Parempi hävetä hetken kuin katua loppuikänsä". Häpesin pariin kertaan viikonloppuna, mutta ei muutaku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Kyllä se sieltä löytyy.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Prof. Puck kirjoitti:
Muistuu mieleen tilanne, kun nuorna miehenalkuna sain ensimmäisen kerran kokea naisen julmuuden. Kerättyäni aikani rohkeutta uskaltauduin pyytämään naista tanssimaan (huom! tuolloin esihistoriallisena aikana sellainenkin pariutumis- eli pillunvonkaus-riitti oli vielä suht. normaalia..). Likka nauroi räkäisesti päin naama kauniiden kavereidensa ympäröimänä ja nuori pukki-proffa lähti vitutuksen vallassa hakemaan lisää taikajuomaa ja kokoamaan itsensä pieneltä nöyryytykseltä ja väliaikaiselta takaiskulta. Vielä samana iltana samainen likka tuli kuitenkin itse ruinaamaan allekirjoittanutta tanssilattialle, kun huomasi, että hänen temppunsa ei minua lannistanut ja tarjontaa kyllä riitti baarissa ilman hänen julmuutensa suopeuttakin (en kyllä lähtenyt, sen verran piti maksaa takaisin kokemaani julmuutta, heh). Ei ollut helppoa silloin(kaan) ymmärtää naisten ajatuksenjuoksua, että miksi piti ensin nöyryyttää ja sitten kuitenkin olla tyrkyllä?
Minusta tämä kielii vain siitä että ihminen on epävarma itsestään. Nuorena ihmiset ei usein itse osaa vielä jotenkin seistä omilla jaloillaan ja mennä omia teitään, vaan ulkopuolelta tuleva paine kuten juuri kaveripiiristä tuleva usein säätelee omaa käyttäytymistä.
 
Viimeksi muokattu:

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Ala-asteen limudiskossa ongelma ei ollut saada tyttöjä tanssimaan. Ongelma oli se, että halusi olla "cool" ja tanssia vain nopeita, tytöt taas halusivat tanssia hitaita.

Puhu vaan omasta puolestasi ;-)

Kyllä minä muistan jo erittäin nuorena miehenalkuna noissa limu-diskoissa hitaiden biisien tuomat eittämättömät edut, eli käsien asettamisen niille strategisille paikoille, jotka muuten olivat täysin no-go-zone. Muistan myös sen, että suurin osa hepuista jököttivät kuin suolapatsaat tanssilattian reunalla hitaiden pärähtäessä eetteristä ulos. Tätä logiikkaa allekirjoittanut ihmetteli jo tuolloin syvästi.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
"Parempi hävetä hetken kuin katua loppuikänsä". Häpesin pariin kertaan viikonloppuna, mutta ei muutaku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Kyllä se sieltä löytyy.

Tämä on ihan hyvä lähestymistapa. Olen päässyt väleihin juuri tällä taktiikalla monta kertaa.

Aikoinaan näin upean naisen linja-autossa, oli kaverinsa kanssa. Hävetti mennä kyselemään, että kuka olet ja mitä olet tekemässä, mutta menin kuitenkin ja lopputuloksena meillä oli muutaman kuukauden mukava suhde.

Muutama vuosi sitten näin Ärrällä ihanaisen myyjän ja päätin siinä jonon odottaessa perässä kysyä, että lähtisitkö treffeille. Kyllä tuo vähän kuumotti. Ei muuten silloin lähtenyt, vaan totesi, että hänellä on poikaystävä. Noh, sitten pari kuukautta myöhemmin näin hänet uudestaan Ärrällä töissä. Hävetti vähän mennä kassalle, kun oli se edellinen kyselyt mennyt vituiksi. Mutta nyt tämä ojensikin mulle vaihtorahojen kanssa puhelinnumeronsa ja sitten meillä oli muutaman viikon juttu.

Vaimoni olen tavannut samalla tavoin, oli tanssimassa isossa kaveriporukassa ja vähän mietin, että helvetti sentään mikä nainen, mutta kannattaako edes yrittää. No, kyllähän se kannatti.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Ala-asteen limudiskossa ongelma ei ollut saada tyttöjä tanssimaan. Ongelma oli se, että halusi olla "cool" ja tanssia vain nopeita, tytöt taas halusivat tanssia hitaita.

Minä taas se halusin aina tanssia hitaita. Vain hitaita. Se oli cool. Aina välillä joku tyttö/nainen on nähnyt erilaisuuteni, ja päässyt lähelle, mutta sitten samasta syystä lähtenyt kauemmas. Miten tämä nyt menisi, mene kauas jotta pääset lähelle? Näin käynyt oman naiseni kanssa.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Tämä on ihan hyvä lähestymistapa. Olen päässyt väleihin juuri tällä taktiikalla monta kertaa.

Tuota.. joo.

Aikoinaan näin upean naisen linja-autossa, oli kaverinsa kanssa. Hävetti mennä kyselemään, että kuka olet ja mitä olet tekemässä, mutta menin kuitenkin ja lopputuloksena meillä oli muutaman kuukauden mukava suhde.

Onhan noita tyyliin joka kerta kun linja-autoon on noussut. :D
Tunsin kerran naisen, jossa oli tiettyä hulluutta (laski mm. kerran suksilla päin puuta joka mursi hänen lantionsa tms.) ja tämä oli joskus napannut jonkun tuolla lailla, muuten kyllä aika urbaanilegendoja nuo.

Muutama vuosi sitten näin Ärrällä ihanaisen myyjän ja päätin siinä jonon odottaessa perässä kysyä, että lähtisitkö treffeille. Kyllä tuo vähän kuumotti. Ei muuten silloin lähtenyt, vaan totesi, että hänellä on poikaystävä. Noh, sitten pari kuukautta myöhemmin näin hänet uudestaan Ärrällä töissä. Hävetti vähän mennä kassalle, kun oli se edellinen kyselyt mennyt vituiksi. Mutta nyt tämä ojensikin mulle vaihtorahojen kanssa puhelinnumeronsa ja sitten meillä oli muutaman viikon juttu.

Aivan uskomaton juttu kerrassaan.

Tästä olisi itsellä vähän enemmän creepy versio. Olin marketin jonossa ja laitoin hihnalle mansikalta tuoksuvan käsisaippuan, enkä muuta. Kassaneiti sattui olemaan varsin hehkeän oloinen nuori nainen jolla sellainen täydellinen hymy. Totesin jotain että "en muuta löytänyt" johon tämä että "no mutta saippua onkin tärkeä".

Satumaisesta tuurista neidillä lapussa luki kaksiosainen nimi, joita ei voi olla erityisesti paikallisena kuin se yksi. Siinä sitten loppuillasta myöhään muistin kokeilla ja enirohan sen tiesi, ei kun tekstaria ja tyttö vastaa hetkessä. Yönhetki meni nopeaan.

Seuraavana päivänä pommitin lisäviesteillä ja tyttö siinä kyseli että tulenko käymään uudestaan siellä, kun on töissä. No menin toki käymään, hänen kassalinjastaan läpi ja... toivotti hyvät päivänjatkot selvällä suomella. Mukava tyttö, mutta toki aivan liian nuori ja myöhemmin facebookista mitä stalkkasin värjäsi hiuksensa huonompaan väriin. Kannattaa luottaa näissä sisäiseen ääneen. Ihan samantekevää se olisi ollut jos olisinkin kertonut "kuka" olenkaan. Mutta mukava saada jatkotreffit, vaikka olikin enemmän imarreltu kuin utelias. Potentiaalia tosin osoitti jo sillä saippuakommentilla, eli puhtaudella.

Toinen juttu... joka on täysin normi mutta täytyy kehua koska todistaa ensivaikutelmien surkeudesta. Myöhemmässä lähikaupassa huomasin yhden neidon joka hymyili vieraillessani poikkeuksellisen paljon, pidin häntä kuitenkin todennäköisesti vähän tyrkkynä kun ei kertonut syytäkään (olikohan siinä ilmeessä jokin epäilyttävä pornovivahde). No myöhemmin tyttöä vieraillessa näkymä muuttuikin totaalisesti... kyseessähän oli aivan järkyttävän suloinen, aito, maalaistytönkin oloinen naapurintyttö, jolla oli mitä ilmeisimmin erityislahjana mukava asenne, tuo söpön vihjaava hymy, ja tämä vielä naureskeli mukanakin.
Onneksi ehdin häntä nähdä vielä monen monta kertaa. Toki tässä ulkovaikutelma vähän pettääkin eli normityttö noin muuten kuitenkin.

Vaimoni olen tavannut samalla tavoin, oli tanssimassa isossa kaveriporukassa ja vähän mietin, että helvetti sentään mikä nainen, mutta kannattaako edes yrittää. No, kyllähän se kannatti.

Varsinainen saalistaja kun menee keskelle laumaa tönimään.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Täällä esitetyt iskutaktiikat ovat pitkälti samoja itsestäänselvyyksiä.
Ei siinä mitään, itsestäänselvyyksillä voi päästä pitkälle, jos pitkää haluaa. Aika moni toteaakin haluavansa lyhyttä, pää vetävän käteen.

Sanoisin kuitenkin että yhtä asiaa ei miehet tai naisetkaan tajua. Kannattaa olla oma itsensä. Älä tee kuten muut, älä nyt ainakaan mene sinne baariin tai tinderiin - etenkään jos olet humalassa saati ilman humalaa. Tee itsesi näköinen ratkaisu, jää vaikka kotiin. Tämä on tietysti, luonnollisesti, maratontaktiikan alkeita. Mutta viisauksien viisaus.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös