Naisasiat

[Trenchtown]

On huojentavaa ainakin se, ettei kukaan suoriltaan todennut mitään tyyliin "ei kuulosta hyvältä, todella epäilyttävää"

Ei kuulosta hyvältä, todella epäilyttävää.

Myönnän, että näkemykseeni vaikuttaa oma historiani naisrintamalla, jossa on tullut jos jonkinlaista osumaa vuosien varrella ja se osaltaan on kovettanut ja kyynistänyt mut. Mun mielestä tuo kuulostaa siltä, että mimmi toistaiseksi pitää sua ns. "varasijalla", vaikka se ykköspoikaystävä oletkin. Jos kilpakosija osoittautuu tarpeksi ihanaksi, jäät kuin nalli kalliolle.

Vaikea se on näistä mitään varmaksi sanoa, kun ei tunne ihmisiä IRL. Toivon, että yo. inhorealistinen näkemykseni jää vain näkemykseksi ja totuus on jotain muuta. Reilun kolmenkymmenen vuoden elämänkokemuksella uskallan kuitenkin sanoa, että asiat ovat aika usein juuri sitä miltä näyttävät. Toki se miltä ne näyttävät riippuu katsojasta.

Periaatteessahan leffa on leffateatterissa nökötystä 2h puhumatta.

En haluaisi tässäkään asiassa olla viestintuoja, mutta leffasalin pimeydessä voi tapahtua ja on esim. allekirjoittaneelle tapahtunut paljon muutakin kuin vain leffan katsomista. Mutta joo, periaatteessa olet ihan oikeassa, mitäpä siellä muuta kuin leffaa.

En aio enkä halua kieltää häntä tapaamasta ystäväänsä. Ehkä menettelytavoista voisi jonkin ohjenuoran sopia, mikä on soveliasta ja mikä ei.

Ihan hyvä ettet lähde mitään kieltämään, kokemukseni mukaan parisuhde on aika heikoissa kantimissa, jos kumppanilta pitää "kieltää" jotain mitä tämä haluaisi tehdä. Puhumattakaan sitten siitä, että kaikenmoinen kieltäminen ja rajoittaminen ei mielestäni kuulu aikuiseen parisuhteeseen. Eri homma on sitten, jos yhdessä sovitaan ne rajat joita kunnioitetaan, mutta siinäkin miettisin, että miksi tästä pitää edes sopia.

Omalla kohdallani kävi aikoinaan niin, että tyttöystävän kanssa sovittiin aika monessakin asiassa tuollaisia rajoja, en nyt määrittele sen enempää. Eli kokeilin tuota yhteistä asioista sopimista ja jopa luotin siihen, että hyvä kun hommat on puhuttu ja ollaan näistä samaa mieltä. Suhteen lopussa selvisi, että muija oli tehnyt aika lailla mitä haluaa ja kenen kanssa haluaa. Tuo varmasti vaikuttaa näkemykseeni aiheesta, myönnän. Myöhemmin mietin, että helvetin ämmä, olisi sanonut suoraan, että haluaa nussia pitkin kylää, vetää milloin mitäkin päihteitä jne. Ehkä siksi ei sanonut, että olisin toivottanut hänelle hyvät jatkot ja pyytänyt poistumaan elämästäni.

On myös totta, ettei tunteita voi pakottaa ja jos hän tieten tahtoen toimillaan onnistuu kehittämään jonkinlaisen kiintymyksen tähän kaveriin, niin vaikea siinä on mitään tehdä, kun en aio ehdollistaa parisuhteessa toimimista.

Noinhan se on. Jos tyttöystävälläsi on tunteita tota kaveria kohtaan, niin toivottavasti hän sanoo sen sulle suoraan, vaikka sellaisen kertominen on varmasti vaikeaa. Vaikka tuo varmasti suhun sattuisi, niin kipeä totuus on ainakin mun mielestä aina parempi, kuin koreaan pakettiin paketoitu valhe.

Loppuun haluan todeta, että ei näistä mun höpinöistä tule mitään liian pitkälle vieviä johtopäätöksiä vetää, yksilöitä me kaikki ollaan ja meille tapahtuu yksilöllisiä asioita. Enkä yritä lietsoa mitään yleistä naisvihaa, kusipäitä on ihan tasaisesti molemmissa sukupuolissa. Tai pitäisikö nykyään jo sanoa, että kaikissa sukupuolissa?

Joka tapauksessa toivon, että Filatovi saa mieltään vaivaavat asiat mimminsä kanssa selvitettyä ja toivon todella olevani totaaliväärässä tässä asiassa. Mietin aika kauan, että lähetänkö tämän viestin, se kun osaltaan voi kylvää epäilyksen siemenen, mutta keskustelupalstahan tämä on, joten kai tämmöinenkin kyynisen ikävä mielipide joukkoon mahtuu.

 

[Kaltsu]

@Filatovi sanoit olevasi temperamenttinen.
Tyttö päätyy aina yhteen sen mukavan äijän kanssa yhteen. Muista tämä.
Ei sulje itsevarmuutta pois.

Olkoon tämä muistutuksena muillekin palstaveljille.

 

[Sanainen arkku]

No soitin daamille ja kerroin asiasta.

Hän suunnilleen suuttui, että miksi vitussa mä nyt haluan tällä tavalla aamupäivästä soittaa ja valittaa ko. asiasta kun tässä on ollut pari päivää aiemmin jo aikaa ottaa asia puheeksi. Kerroin, että yritin painaa asian villaisella ja niellä sen ajatuksen, mutta en siihen pystynyt ja nyt halusin vain kertoa asiasta. Vastaus oli sarjaa "No mitä sille enää voi, mä oon menossa sinne leffaan ja piste, voidaan puhua myöhemmin että miten jatkossa sitten ehkä toimittaisiin"

Todella haastavaa yrittää rakentaa mitään keskustelua kun toinen jotakuinkin tuohtui heti kättelyssä. Ei oikein ymmärtänyt minun kantaani, tai että miksi en ehkä haluaisi että hän tänään leffaan menee tai näin. Sanoin myös, että miksei hän näe kauempaa kaupunkiin tulevaa siskoaan vaikka mielummin illalla, kun harmitteli aiemmin että tulevat samaan aikaan kaupunkiin.

Ärsyttää todella, kun tuntuu että puen omat sanani aina väärään formuun ja joudun selittämään perästä. Vaikka yritän aina parhaani kyllä! Tarvitsen varmaankin PR-henkilöä opettamaan diplomatiaa ja lausuntoja. Puhelu päättyi, kun hän ilmoitti "noni mun pitää mennä moi ja löi luurin korvaan.

En ole minäkään mikään pr-manager, mutta älä ala pelkäämään omien ajatustesi ilmaisemista. Puhu ajoissa, kun omat tunteesi eivät ole ko. asian suhteen epätoivoiset tai ennen kuin olet ehtinyt provosoitua. Viestisi ei ole pelkät sanat, vaan kaikki eleet ja sävyt vaikuttavat siihen kuinka niihin toinen reagoi. Mutta parisuhde on raaka harjoitteluympäristö. Itse olen näihin johtopäätöksiin oppinut erotuomarina, siirtänyt niitä työympäristöön ja harjoittelen asiaa lähisuhteissa.

Mutta muista että se toinenkin on amatööri, eikö niin? Mitä hyvää teille tapahtuu riitelyn lomassa? Onko teillä naurua, yhteisiä läppiä, yhteisiä arkipuuhia, yhteisiä kavereita?

Sinulla on oikeus olla juuri niin kömpelö sanoissasi kuin mikä on totta. Osapuolilla tulisi olla molemminpuolista hyvää tahtoa tulkita toista arvostavasti ja kohtuullisesti.

Täsmäsuositus: Jos olet mustasukkainen, sano se.

 

[Luge H]

@Filatovi sanoit olevasi temperamenttinen.
Tyttö päätyy aina yhteen sen mukavan äijän kanssa yhteen. Muista tämä.
Ei sulje itsevarmuutta pois.

Olkoon tämä muistutuksena muillekin palstaveljille.

Ainoastaan jos nainen on lähempänä kolmeakymppiä. Sitä ennen retkut, rikolliset, nahkaliiviset yms. pitää kokeillla. Kiltit miehet ovat ne jotka jäävät yksin.
Ihminen on pohjimmiltaan eläin.

 

[Kulttimörkö]

Ihminen on pohjimmiltaan eläin.

Tämä on totta. Jos mennään ihan perusasioihin, ihminen on nisäkäs. Nisäkkään geneettiseen ohjelmointiin yksi pääkäskyistä on lisääntyä mutta siihenkin sisältyy sääntöjä. Mies yrittää lisääntyä niin useasti ja niin monen kanssa kuin vain kykenee. Nainen puolestaan yrittää etsiä parhaan geneettisen lähtökohdan tuleville jälkeläisilleen. Koska ihminen on niin älykäs, sille on kehittynyt sosiologinen systeemi tähän lisäksi. Tunteet tulevat mukaan ja yksiavioisuus joka on opittu malli, ei geneettinen, on osana sekoittamassa pakkaa. Kuitenkin, ihminen on viettiensä vanki. Jollain tavalla ihminen on pinnallinen, terminä se voi olla väärä, mutta geneettisen ohjelmoinnin takia ihminen katseellaan etsii sopivaa kumppania itselleen ensisijaisesti. Vasta sen jälkeen tulee luonne mukaan arviointiin. Tuskin kukaan meistä on sellaisen vastakkaisen sukupuolen kanssa joka ei jollain tapaa miellytä omaa silmää.

 

[rpeez]

Filatov:lle täältä iso peukku, tunnut käyttäytyvän tosi fiksusti ja oikealla asenteella, ei toista voi todellaakaan omistaa. Sen sijaan jos tyttö suuttuu kun yrittää puhua tunteista, saa ajattelemaan ettei sillä puolella olla Filatov:n tasolla ollenkaan. Suorastaan voisi sanoa, että jos tämä päättyy bänkseihin, niin se voi olla jopa parempi lopputulos ajoissa tapahtuneena kun tulossa olevat vuosikymmenten kiistelyt.

Mitä tulee leffaan menoon niin aika kyyninen olen minäkin. Ikää meikällä on aika paljon jo lasissa ja kaikenlaista tullut koettua, myös tuollaisen leffaan meno tilanteen jossa kumpikin oli varattuja. Ja voin sanoa, että ennen leffaan meno ehdotusta oli jo tapahtunut kaikenlaista mikä ei päivänvaloa kestä.

Tässä tapauksessa suhteessa myös lähennellään 1 vuoden rajapyykkiä, joka tunnetusti on kriittinen hetki kun alkuhuuma on haihtunut.

 

[op777]

@Filatovi sanoit olevasi temperamenttinen.
Tyttö päätyy aina yhteen sen mukavan äijän kanssa yhteen. Muista tämä.
Ei sulje itsevarmuutta pois.

Olkoon tämä muistutuksena muillekin palstaveljille.

Ehkä jossain fantasiamaailmassa.
Järkyttävä ilmiö: Massamurhaaja Breivik saa rakkauskirjeitä vankilaan | Ulkomaan uutiset | Iltalehti.fi
Linkki uutiseen miehestä, joka saa enemmän rakkauskirjeitä kuin kukaan jatkiksen kirjoittajista.

 

[Śmierć]

Ehkä jossain fantasiamaailmassa.
Järkyttävä ilmiö: Massamurhaaja Breivik saa rakkauskirjeitä vankilaan | Ulkomaan uutiset | Iltalehti.fi
Linkki uutiseen miehestä, joka saa enemmän rakkauskirjeitä kuin kukaan jatkiksen kirjoittajista.

Toisaalta meikäläinen saa sitten taas enemmän pillua, kuin tämä kyseinen kaveri. Aina ei mene nallekarkit tai kirjeet tasan.

 

[Colin Hunt]

Ei kuulosta hyvältä, todella epäilyttävää.

Myönnän, että näkemykseeni vaikuttaa oma historiani naisrintamalla, jossa on tullut jos jonkinlaista osumaa vuosien varrella ja se osaltaan on kovettanut ja kyynistänyt mut. Mun mielestä tuo kuulostaa siltä, että mimmi toistaiseksi pitää sua ns. "varasijalla", vaikka se ykköspoikaystävä oletkin. Jos kilpakosija osoittautuu tarpeksi ihanaksi, jäät kuin nalli kalliolle.

Tuo sama "varasijalla" tuli itsellekin mieleen, kun luin Filatovin jutun. Onko lie tuota samanlaista kyynisyyttä, kuin Trenchtownilla, mutta itse olen tuollaisessa samanmoisessa tilanteessa joskus ollut. Oli hyvä kaveri, jonka kanssa ex-rouva vietti aikaa, pelkkää kaveruutta kuulemma, kun oli niin helppo jutella hänen kanssaan yms. Oli kahvitteluja, lounaita yms. Jos halusin asiasta puhua, niin aina reaktio oli sama, nainen suuttui, kun kuulemma ahdistelin kysymyksillä ja enkä antanut hänelle "tilaa". Tuo aika oli itselle hyvinkin ahdistavaa aikaa, kun piti elää ihmeellisessä epävarmuudessa ja vaikka tuosta on kulunut jos pari vuotta, niin jollakin tavalla se vieläkin vaikuttaa siihen, että miten voi luottaa toiseen.

 

[Jeffrey]

...Ja mitään paatuneita suhteesta toiseen hyppääjiä emme kumpikaan mielestämme ole. Emme vain voineet valita tapaamisemme ajankohtaa itse. Mutta vaikka ajankohta onkin hankala, niin olisi hirveää haaskausta olla ryhtymättä suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa olla. Harmittelit itsekin tuota viime kesää, kun päästit menemään jonkun hyvinkin potentiaalisen naisen....

Olen miettinyt monta kertaa tuota, että joku aamu vain heräisi siihen ajatukseen, että mitä helvettiä minä tässä suhteessa teen. Vaikka kuinka yritän itseäni sillä pelotella, en vain usko noin tapahtuvan....
...
Tsemppiä ja rohkeutta sinullekin, Jeffrey, ja toki kaikille muillekin näitä asioita miettiville.

Hienoa! Tunnut suhtautuvan asiaan todella viisaasti!

Se on tietenkin jo iso plussa, jos sitä suhteesta toiseen hyppimistä ei ole aikaisemmin tapahtunut. Ehkä omalle kohdalle on vain osunut niitä, joille se on enemmänkin tapa elää ja käsitellä asioita, kuin että olisi kerran vain sattunut käymään näin. Vielä tuo oma viime kesän tapaus oli myös hieman erilainen, siinä oli muutama muukin muuttuja kuin minun tuore eroni. Kyseessä oli erittäin mahtava nainen, jonka olen tuntenut pitkälti toistakymmentä vuotta, eli siis kaveri. Lisäksi sitten itseäni painoi silloin melko paljon se, että hänen eksänsä, ainoa pitkä suhteensa oli minun ns. hyvänpäivän kaverin kanssa. Lisäksi sitten itselläni oli jo buukatuksi tähän tämän vuoden alkuun n. puolen vuoden reissu maailmalle, joten mutkia siinä olisi ollut edessä melkoisesti. Lisäksi sitten tuo kaveristatus teki sen, että kumpikaan ei oikein ottanut sitten sitä viimeistä askelta siihen vakavampaan suuntaan. Kovasti oli tarkoitus täältä kotiuduttua sitten riiailla tätä naista, mutta sosiaalisen median välityksellä on saanut huomata, että se juna meni jo. Noh, ensimmäisiä kertoja elämässäni olen vilpittömän onnellinen toisen naisen onnesta.

Tuo joku aamu herääminen on sellainen asia, joka kävi eräälle kaverilleni. Hänellä oli tosiaan myös se tilanne, että ei ollut vielä täysin päässyt yli edellisestään, kun oli uuden löytänyt. Toisaalta, minusta tuntuu, että sinä olet varmempi uudesta suhteestasi, kuin mitä kaverini oli omastaan. Turha kuitenkaan tällaisella asialla on itseään kiusata. Jos se tapahtuu jommalle kummalle niin sitten se tapahtuu.

Kiitoksia rohkeuden toivotuksista! Itse annoin tuon edellisen eroni jälkeen itselleni vuoden aikaa kerätä ja kehittää itseäni ja olla erossa parisuhteista. Nyt sitten tuo vuosi tulisi täyteen n. kahden kuukauden päästä, mutta vielä tuntuu hieman etäiseltä päästää joku ihminen niin lähelle itseään. Tietysti tähän vaikuttaa myös se, että en vielä tiedä mihin kaupunkiin asetun kun Suomeen palaan. Muutamat treffit on jo suullisesti tullut luvattua kun kotiin pääsen, ja lisäksi sitten muutama ihan oikeasti mielenkiintoinenkin nainen on tuntunut tulleen pikkaisen lähemmäksi minua täällä reissussa ollessani.

Jotenkin itseäni mietityttää sekin, että jotenkin tunnun vetävän puoleeni ulkomaalais statuksella liikkuvia tai kahden passin omaavia henkilöitä. Edellisen kerran olen ollut suominaisen kanssa vakavammin liikenteessä yli kymmenen vuotta sitten. Kyllähän tällainenkin asia itseäni mietityttää... Onko niin, että ne ykköskorin suominaiset eivät ole minusta niin kiinnostuneita, vai onko vain niin että en ymmärrä heidän olevan kiinnostuneita, mutta ulkomaan elävä näyttää kiinnostuksensa selkeämmin? Pitäisi kait vain itse opetella olemaan aktiivisempi.

Pitkä on kuitenkin vielä itsellä matka siihen, että näen naisen niinkuin nainen pitäisi nähdä, ja osaisin olla kiinnostavan naisen seurassa hieman luontevammin, enkä kokoajan miettisi sitä mitä hän ajattelee minusta, tai minä hänestä.

 

[Hyman Roth]

Hienoa! Tunnut suhtautuvan asiaan todella viisaasti!



Kiitoksia rohkeuden toivotuksista! Itse annoin tuon edellisen eroni jälkeen itselleni vuoden aikaa kerätä ja kehittää itseäni ja olla erossa parisuhteista. Nyt sitten tuo vuosi tulisi täyteen n. kahden kuukauden päästä, mutta vielä tuntuu hieman etäiseltä päästää joku ihminen niin lähelle itseään.
.

Se on just tärkeää antaa itselleen aikaa eron jälkeen ja etenkin silloin, jos ko prosessi on ollut vittumainen. Itse olen nyt pari-kolme vuotta ollut sinkkuna melko pitkän suhteen jälkeen, joka päättyi lopulta avokin lähtöön toisen miehen kanssa. Kyllähän se joksikin aikaa sai mielen aika synkäksi ja synnytti täysin paranoideja ajatuksia siitä, ettei muka enää ikinä kelpaa kenellekään jne. Naisia sentään en alkanut vihaamaan ”Ne on huoria kaikki” asenteella, mutta hyvin varovaiseksi muutuin. Ei puhettakaan, että olisin alkanut jollekin hameväen edustajalle avautumaan tai olemaan läheinen.

No, mutta aika se vaan parantaa kummasti ja naisetkin alkoi näyttää taas hyviltä jossain kohtaa. Vielä kun latasi tinderin puhelimeen, niin on ainakin seksipuoli elämässä ollut ihan mallillaan. Oikeastaan voisi sanoa, että paremmin kuin koskaan. Nykyään ei enää tee edes mieli ainakaan ensisijaisesti mihinkään ”kunnon” suhteeseen, vaan tuntuu pirun hyvälle, kun uusia tuttavuuksia on pienellä vaivannäöllä käytännössä aina saatavilla. Homman on pysyttävä tuoreena. Ja vielä mikä parasta, niin ei tarvi enää harrastella väsyneitä ja kännisiä baaripokailuja. Voi vaan keskittyä siihen dokaamiseen ja aamullakin välttyy kiusalliselta kysymykseltä ”kukas sä olet?”

Se mikä mua kuitenkin hieman ihmetyttää on se, että kumman moni läheinen tuomitsee uuden suhtautumiseni elämän tähän puoleen. Pitäisi keskittyä etsimään ”se oikea”, jämähtää yhteen, suunnitella ”yhteinen tulevaisuus” ja tehdä kai lapsiakin. Varmasti todellinen unelmien täyttymys suurelle osalle ihmisistä, jotka haaveilevat tavallisuudesta ja ns hyvän sekä oikean elämän tunnusmerkkien keräämisestä. Mua vaan ei voisi vähempää kiinnostaa, mikä kai jopa loukkaa joitakin. Se on sääli, kun en mitään pahaa kenellekään tarkoita. Arki joka on harmaa kuin pieruverkkarit vaan tappaisi meikäläisen sisältä täysin. Samoin myös se, että pitäisi alkaa huolehtimaan toisen ihmisen ongelmista, katsella sitä jatkuvasti samoissa nurkissa ja ties mitä. Ei vaan kestäisi kasetti ollenkaan, kun olen niin hyvin sopeutunut olemaan itsekseni. Ikääkin kuiteskin jo 30+, eli ei tässä enää mitään tyhmiä junnuja olla.

Mutta onneksi tulee kesä! Pesänrakentajat voivat mennä mökeilleen opettamaan lapsia uimaan ja tällaiset likaiset sedät terdelle kyttäämään hameiden lyhenemistä. ;D

 

[pettter]

Tämä on totta. Jos mennään ihan perusasioihin, ihminen on nisäkäs. Nisäkkään geneettiseen ohjelmointiin yksi pääkäskyistä on lisääntyä mutta siihenkin sisältyy sääntöjä. Mies yrittää lisääntyä niin useasti ja niin monen kanssa kuin vain kykenee. Nainen puolestaan yrittää etsiä parhaan geneettisen lähtökohdan tuleville jälkeläisilleen. Koska ihminen on niin älykäs, sille on kehittynyt sosiologinen systeemi tähän lisäksi. Tunteet tulevat mukaan ja yksiavioisuus joka on opittu malli, ei geneettinen, on osana sekoittamassa pakkaa. Kuitenkin, ihminen on viettiensä vanki. Jollain tavalla ihminen on pinnallinen, terminä se voi olla väärä, mutta geneettisen ohjelmoinnin takia ihminen katseellaan etsii sopivaa kumppania itselleen ensisijaisesti. Vasta sen jälkeen tulee luonne mukaan arviointiin. Tuskin kukaan meistä on sellaisen vastakkaisen sukupuolen kanssa joka ei jollain tapaa miellytä omaa silmää.

Joo mä oon aina miettinytkin että miksi ihmeessä niin moni jätkä on parisuhteessa. Mikä on se kummallinen voima, joka sitouttaa miehen yhteen ja samaan? Onko se vaan noi sosiologiajutut, että on kiva näyttää muille tms. Se vaan tuntuu jotenkin niin kummalliselta.

 

[pettter]

Mä kyllä vasta kuulin yhdeltä tyypiltä että yläasteella olisi ollut paljon noita tuollaisia juttuja, kenellä on eniten kavereita ja kuka seurustelee jne. Mistä me muut olisi edes voitu tietää että jotkut ajatteli silloin noin? Mun mielestä se ikä oli monilta osin tosi stressitöntä aikaa. Ehkä mä sitten kehityin vähän myöhemmin kuin muut tai jotain, mutta silloin mulla ei olisi vielä nyt 33-vuotiaanakaan alkanut se murrosikä. Jo silloin yläasteiässä mua huvitti kun esimerkiksi elokuvissa vedetään lähes aina niin överiksi ne joidenkin nuorten ongelmat. Kuinkahan moni loppujen lopuksi on edes sellainen ylitunteilija, varsinkin jätkistä? Veikkaisin että aika pieni osa.

 

[pettter]

Jotenkin järjellä ajateltuna luulisi ennemmin että se olisi muiden silmissä negatiivinen juttu jos seurustelee. Varsinkin jätkien mielestä, naisista mä en tiedä. Niillähän on ne eri tarpeet ja toi juttu saattaa olla päinvastainen. En mä silleen tunne mitään tarvetta jumittaa yhdessä ja samassa, paitsi että toi kikkeli kaipaa nylkytystä, mutta kyllähän sekin kyllästyy siihen yhteen ja samaan. Sen tarpeen mä kyllä tietenkin totta kai tunnustan, että haluan bylsiä kahta kolmasosaa vastaantulevista naisista. Tietenkin on kiva että on joku blaa blaa, en mä sitä kiellä, mutta ennemmin sitä menisi jätkäporukassa kalaan tai vaikka kapakkaan, jolloin saa henkisestikin paljon enemmän kun jengi on edes suht samalla aaltopituudella.

 

[Hyman Roth]

Joo mä oon aina miettinytkin että miksi ihmeessä niin moni jätkä on parisuhteessa. Mikä on se kummallinen voima, joka sitouttaa miehen yhteen ja samaan? Onko se vaan noi sosiologiajutut, että on kiva näyttää muille tms. Se vaan tuntuu jotenkin niin kummalliselta.

Kyllähän se tuntuu monelle olevan tärkeää, että on muija mitä näytellä ympäri kyliä. Merkki "onnistumisesta", josta aika monelle näyttää tulevan vuosien myötä pelkkää painolastia (Usein jopa kirjaimellisesti, hehheh). Ja pakko myöntää itsekin sen verran, että onhan se joskus kivaa käydä treffeillä tyrmäävän hyvältä näyttävän mimmin kanssa samalla, kun joku kateellinen toljottaa haavi auki. :D Mutta siihen se jää, enempi liimautuminen alkaa ahdistaa hyvin nopeasti ja puhumattakaan siitä, jos sana leviää ja rupee kuulemaan "Ai onko sulla joku uusi vihdoin? Vähänkö ihanaa, tulkaa meille kahville..." kommentteja.

 

[pettter]

Jotkut fägärihenkiset nyt sanoo ymmärtävänsä naisia jne, mutta miettikää hei jätkät ihan oikeasti. Tuolla ulkonakin kun näkee joka päivä pareja, niin varmasti suurin osa niistä miehistä puhuu sille naiselle silleen, että ottaa huomioon sen olevan nainen. Eivät siis voi olla luonnollisesti, ainakaan silleen miten jätkäporukassa voi olla. Eivät kaikki välttämättä myönnä sitä, mutta niistäkin monet kuitenkin muuttuu kun nainen lyöttäytyy seuraan, kuten täälläkin on usein puhuttu. Ja sitten vielä päälle ne monet fyysiset tarpeet, mitkä jää tyydyttämättä kun yhden kanssa vaan jumittaa. Ehkä se vaan on se miltä näyttää muiden silmissä, mutta siinäkin tavallaan silloin heittäytyy sen toisen tasolle. Mä ajattelen että ihmisellä on silloin huono itsetunto.

Toi on vähän sama juttu kuin se, että aina löytyy joku, jonka mielestä huorissa käyminen on noloa. Eikö siinä kiistatta kuitenkin mies saa sitä mitä luontaisesti haluaa ja siten miten haluaa, ja kaiken huippuna vielä ilman niitä kaikkia huonoja puolia? Esimerkiksi sitä jokapäiväistä yhdessämöllöttämistä ja myös sitä iskemistä, ja varsinkin sitä. Ei tarvitse edes yhdeksi illaksi luoda naiselle niitä naisten tarpeita, vaan voi tehdä niin kuin mies haluaa. Mä olen mies.

 

[Hyman Roth]

En ole koskaan maksullisissa käynyt, mutta enpä sitä osaa tuomitakaan. Lähinnä oon kuullu siitä hyvää niiltä jotka ovat kokeilleet, "eron kuulemma huomaa!". Ei sitä tiedä, jos joskus sattuu olemaan talous paremmassa kuosissa ja Tallinnassa vaikka sopivalla mielellä, niin.. why not? Säästäisihän siinä ainakin henkisissä kustannuksissa ja ajassa, joka pitäisi muuten viettää kahvilassa istuen treffeillä. Naisethan eivät muuten paria piristävää poikkeusta paitsi ole halunneet tavata pubiympäristössä. Tämä mielestäni outoa, koska pari annosta alkoholia vapauttaa kummasti tunnelmaa ja kuitenkin nämä myöntävät monesti jännäävänsä treffejä. Itsehän vedän pari pitkää aina pohjille kotona.

 

[Knox]

Jotkut fägärihenkiset nyt sanoo ymmärtävänsä naisia jne, mutta miettikää hei jätkät ihan oikeasti. Tuolla ulkonakin kun näkee joka päivä pareja, niin varmasti suurin osa niistä miehistä puhuu sille naiselle silleen, että ottaa huomioon sen olevan nainen. Eivät siis voi olla luonnollisesti, ainakaan silleen miten jätkäporukassa voi olla. Eivät kaikki välttämättä myönnä sitä, mutta niistäkin monet kuitenkin muuttuu kun nainen lyöttäytyy seuraan, kuten täälläkin on usein puhuttu. Ja sitten vielä päälle ne monet fyysiset tarpeet, mitkä jää tyydyttämättä kun yhden kanssa vaan jumittaa. Ehkä se vaan on se miltä näyttää muiden silmissä, mutta siinäkin tavallaan silloin heittäytyy sen toisen tasolle. Mä ajattelen että ihmisellä on silloin huono itsetunto.

Ei naisia voi ymmärtää.

Mutta kyllä minä olen puolisoni seurassa täysin luonnollinen. Jätkäporukassa jutut on toki erit, mutta sekin johtuu vain siitä, että avopuolisoa ei kiinnosta tietyt (esim urheilu) asiat niin paljoa mitä kavereita. Vastaavasti avokki ei puhu minulle samoista asioista mitä kavereiden kanssa, koska hän tietää ettei kyseiset asiat kiinnosta minua.

Tuo loppuhan nyt oli silkkaa provoa.

Toi on vähän sama juttu kuin se, että aina löytyy joku, jonka mielestä huorissa käyminen on noloa. Eikö siinä kiistatta kuitenkin mies saa sitä mitä luontaisesti haluaa ja siten miten haluaa, ja kaiken huippuna vielä ilman niitä kaikkia huonoja puolia? Esimerkiksi sitä jokapäiväistä yhdessämöllöttämistä ja myös sitä iskemistä, ja varsinkin sitä. Ei tarvitse edes yhdeksi illaksi luoda naiselle niitä naisten tarpeita, vaan voi tehdä niin kuin mies haluaa. Mä olen mies.

Mitä väliä muiden mielipiteillä on? Tässä elämässä on se kiva puoli, että asioihin voi tietyssä määrin vaikuttaa aika hyvin itse. Jos et tykkää parisuhteessa olemisesta, niin älä ole. Jos sulle riittää pelkästään paneminen ja laukeaminen, niin huorat on varmasti sulle juurikin oikea juttu, ei tarvitse keskustella, tapella tai tehdä mitään muuta kuin nussia. Mutta sitten on meitä hulluja jotka elävät onnellisessa parisuhteessa, ja jotka vielä pitävät siitä. Huonojen puolien vastapainoksi on helvetin paljon isompi kasa parempia puolia, jotka kallistavat vaa'an selkeästi plussalle.

 

[pettter]

Ei naisia voi ymmärtää.

Mutta kyllä minä olen puolisoni seurassa täysin luonnollinen. Jätkäporukassa jutut on toki erit, mutta sekin johtuu vain siitä, että avopuolisoa ei kiinnosta tietyt (esim urheilu) asiat niin paljoa mitä kavereita. Vastaavasti avokki ei puhu minulle samoista asioista mitä kavereiden kanssa, koska hän tietää ettei kyseiset asiat kiinnosta minua.

Joo ja siis kyllä mä itsekin myönnän että käyttäydyn naisten kanssa vähän erilailla, mikä on ihan luonnollistakin kun ne ovat erilaisia. Sen takia mä en niiden kanssa paljoa viihdykään. En mä oikein halua luopua niistä kaikista eduista esimerkiksi joutumalla juttelemaan vähän yksinkertaisempia juttuja tai kuuntelemaan sitä monille naisille tyypillistä tunteilua tms.

Enkä mä tietenkään tarkoita että kaikki naiset olisivat sellaisia, mutta moni on. Ja mä oon täällä ennenkin sanonut että jollain tapaa tykkään sellaisista ns. poikatytöistä, paitsi että ei ne kaikki ehkä sen ulkonäön puolesta mun silmääni mitenkään erityisesti miellytä... Enkä mä mitään shemaleja siis tarkoita.

Mutta sitten on meitä hulluja jotka elävät onnellisessa parisuhteessa, ja jotka vielä pitävät siitä. Huonojen puolien vastapainoksi on helvetin paljon isompi kasa parempia puolia, jotka kallistavat vaa'an selkeästi plussalle.

Joo totta. Mä ymmärrän. Ehkä mussa on vaan nämä miesten luonnolliset vaistot vähän voimakkaampia. Jotenkin geneettisesti puhtaampi tms. kun ei ole niin paljoa sekoittunut näitä nykymaailman muita juttuja.

Mä en halua edes miettiä mihin tulevaisuudessa tää touhu menee. Huh.

 

[Hyman Roth]

Ei naisia voi ymmärtää.

Mutta sitten on meitä hulluja jotka elävät onnellisessa parisuhteessa, ja jotka vielä pitävät siitä. Huonojen puolien vastapainoksi on helvetin paljon isompi kasa parempia puolia, jotka kallistavat vaa'an selkeästi plussalle.

Naisia voi mielestäni ymmärtää, mutta ennakointi on hankalaa.

Onnellinen parisuhde on tietysti mahtava juttu sen aikaa minkä se kestää. Huonoin puoli mikä siihen kuitenkin liittyy on mielestäni se, että nykynaisten kanssa saa olla jatkuvasti stressaamassa, että koska mono heiluu. No on samaa käytöstä toki miehilläkin, pakko myöntää. Tuntuu monesti siltä, että paria vaihdetaan lennosta ja aika kevyin perustein tai sitten pahimmillaan ei yksi kumppani riitä. En tiedä, että katsooko ihmiset liikaa salkkareita ja näitä muita ihmissuhdeällötyssarjoja, kun koko ajan pitää olla joku kriisi, säätö tms päällä. Itse luotin väärään ihmiseen aikanaan, maksoin siitä hinnan ja opin elämään fiksummin.

 

[Knox]

Naisia voi mielestäni ymmärtää, mutta ennakointi on hankalaa.

Onnellinen parisuhde on tietysti mahtava juttu sen aikaa minkä se kestää. Huonoin puoli mikä siihen kuitenkin liittyy on mielestäni se, että nykynaisten kanssa saa olla jatkuvasti stressaamassa, että koska mono heiluu. No on samaa käytöstä toki miehilläkin, pakko myöntää. Tuntuu monesti siltä, että paria vaihdetaan lennosta ja aika kevyin perustein tai sitten pahimmillaan ei yksi kumppani riitä. En tiedä, että katsooko ihmiset liikaa salkkareita ja näitä muita ihmissuhdeällötyssarjoja, kun koko ajan pitää olla joku kriisi, säätö tms päällä. Itse luotin väärään ihmiseen aikanaan, maksoin siitä hinnan ja opin elämään fiksummin.

No mutta eihän tuollaisesta asiasta voi jatkuvasti stressata? Jos se tennari heilahtaa, niin sitten se heilahtaa. Mää en oo kertaakaan uhrannut edes ajatusta sille, että mitä jos avopuoliso päättääkin pistää minut pihalle. Kyllähän se vituttaisi, itkettäisi ja masentaisi pitkään, mutta enhän minä voi ketään pakottaa elämään mun kanssa.

Ja jos pienten vastoinkäymisten takia pariskunnat eroaa, niin se suhde ei olisi muutenkaan kauaa kestänyt. Jos kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä, niin ne pääsee kahdestaan aika kovienkin paikkojen yli. Erikseen sitten teinisuhteet, jossa erotaan ku Jake ei vastannut facebookissa viestiin.

 

[Hyman Roth]

No mutta eihän tuollaisesta asiasta voi jatkuvasti stressata? Jos se tennari heilahtaa, niin sitten se heilahtaa. Mää en oo kertaakaan uhrannut edes ajatusta sille, että mitä jos avopuoliso päättääkin pistää minut pihalle. Kyllähän se vituttaisi, itkettäisi ja masentaisi pitkään, mutta enhän minä voi ketään pakottaa elämään mun kanssa.

Ja jos pienten vastoinkäymisten takia pariskunnat eroaa, niin se suhde ei olisi muutenkaan kauaa kestänyt. Jos kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä, niin ne pääsee kahdestaan aika kovienkin paikkojen yli. Erikseen sitten teinisuhteet, jossa erotaan ku Jake ei vastannut facebookissa viestiin.

Olen samaa ja eri mieltä. Eihän sitä tietenkään haluaisi stressata, mutta voin kuvitella, että jos suhteeseen jossain mielenhäiriössä vielä suostuisin, niin kasetti hajoaisi aika pian. En nimittäin luota ihmisiin ja naisiin vielä vähemmän, vaikka heitä muuten "rakastankin". :D Ei vaan ole sen vitutuksen riskin arvoista laittaa tunteita peliin mun mielestä. Sen oleellisen vähän naisesta kun saa paljon helpomminkin ja lyhyessä ajassa.

Tietysti kaikille suhteissa eläville toivon vilpittömästi onnistumista.

 

[Ollakseni]

Jaa, nyt tuo nainen pahoitti mielensä kun annoin mielipiteeni johonkin hänen syömiseensä liittyvään asiaan. Lähinnä siihen että hän miettii sitä liikaa. Suuttui perkele tuosta. Vittu nyt ei kyllä nukuta ennen alkoholin loppumista.

 

[Kurt]

@Filatovi Mites sulla menee, ja menikö asiat leffoineen viikonloppuna sinun kannalta hyvin?

Joku tuossa jo kirjoittikin, että jos se haisee paskalle, niin suurella todennäköisyydellä se myös on paskaa. Kannattaa ainakin hyvin pian ottaa asiasta selvää, eli jutella asiasta ja olla syyttelemättä tyttöystävää, ennemminkin kerrot kuinka itse koet asian ja miltä sinusta tuntuu.

Paljon on on vettä virrannut omista nuoruusvuosista ja varmasti nämä tyttöjen ja poikien väliset syvät ystävyyssuhteet ovat nykyään yleisempiä, mutta ikävä kyllä suurella todennäköisyydellä tuo hyvä ystävä ei nyt täysin hyvää hyvyyttään ja puhtaasti kaveripohjalta tyttöystäväsi kanssa hengaile ja tekstaile. Varmasti tyttöystäväsi on hyvin imarreltu saamastaan huomiosta, ja todisteesta omasta markkina-arvosta.

Tämähän on nyt jo myöhäistä, mutta kirjoitanpa silti ylös tulevaa varten. Jos sinne leffaan nyt perjantaina mentiin ja ilmeisesti asutte eri osoitteessa, niin mun mielestä sinun ei silloin perjantai-iltana kannattaisi montaa kertaa soitella naisellesi ja kysellä kuulumisia, saati sitten sopia, että tulet sinne leffateatterille heti elokuvan jälkeen. Naisesi tietää jo, että asia kalvaa sinua ja kokee sen vain kyttäämiseksi, jos nyt sinne vielä tunget. Kyllähän se vituttaa istua yksin omilla kämpillä, mutta minun mielestä se olisi tuossa tilanteessa naisesi velvollisuus ilmoittaa olemisestaan, ja huomioida sinua. Ja jos hänestä ei illan aikana, saati seuraavana päivänä kuulu mitään, niin ikävä kyllä se haju on silloin osoittautunut oikeaksi. Mutta siis puhu asiasta pikapikaa, ja kerro omat tuntemuksesi tuosta jutusta.

 

[Hyman Roth]

@Filatovi Kyllähän se vituttaa istua yksin omilla kämpillä, mutta minun mielestä se olisi tuossa tilanteessa naisesi velvollisuus ilmoittaa olemisestaan, ja huomioida sinua. Ja jos hänestä ei illan aikana, saati seuraavana päivänä kuulu mitään, niin ikävä kyllä se haju on silloin osoittautunut oikeaksi. Mutta siis puhu asiasta pikapikaa, ja kerro omat tuntemuksesi tuosta jutusta.

Näinpä, been there, done that. Jälkikäteen ajatellen vain se omalla kämpällä vätystely oli kaikista huonoin ja säälittävin vaihtoehto olemiselle tuossa tilanteessa. Vaikka vitutti ja ahdistikin, niin olisi ennemmin kannattanut lähteä vaikka baariin jonkun hyvän kaverin kanssa ja vetää pää täyteen. Jos kylmät todella käy, niin älä jää surkuttelemaan asiaa johonkin pimeään nurkkaan yksinäsi.