Naisasiat

[Charwin]

Jos on etukäteen niin huolissaan miltä lapset näyttää ja mitä heistä mahdollisesti saattaa tulla, niin suosittelisin kyllä, että ei hanki niitä lapsia ollenkaan. Yksinkertainen ratkaisu.

En koe lainkaan kummalliseksi sitä, että joku miettii miltä heidän lapsensa näyttää ja mitä heidän lapsensa alkaa tekemään. Se on aika normaalia ihmisen ajatusten juoksua kuitenkin, että miettii välillä tulevaisuutta, vaikkakin sitten vähän negatiivistenkin asioiden kautta.

Sitä vastoin, pidän sangen suoraselkäisenä ja jopa rohkeana puhua noinkin arasta asiasta "ääneen".

 

[Ted Raikas]

En koe lainkaan kummalliseksi sitä, että joku miettii miltä heidän lapsensa näyttää ja mitä heidän lapsensa alkaa tekemään.

No joo, mutta jos nyt Jeffreyn ongelma on se, että nainen josta hän on kiinnostunut on mulatti (näin ymmärsin) ja on huolissaan miltä mahdollinen jälkikasvu näyttää, niin hei haloo. Ehkä kannattaa sitten etsiä ennemmin ehta arjalainen vaalea kaunotar ja varmistaa vielä, että siniset silmät. Ei tule vahingossa erikoisen värisiä lapsia ja joudu niitä sitten "häpeämään."

Kuten sanoin, esim. puoliverisiä joilla on afrikkalaisperäisiä geenejä näkee Suomessa jo todella paljon ja jatkuvasti enemmän. En usko, että ovat mitenkään erityisen suuressa riskissä joutua poljetuiksi, etenkin jos ovat Suomessa syntyneet ja saaneet suomalaisen kasvatuksen. Alttius mm. kiusaamiselle ja syrjimiselle syntyy sitten vähän eri olosuhteista, joihin liittyy omat taidot kasvattajan roolissa, että osaako antaa oikeanlaiset eväät selviytymiseen. Jos lapsi on arka ja epävarma, niin se jää muiden pentujen hampaisiin oli se sitten vaalea tai tumma iholtaan.

Edelleen pysyn kannassani, että kaikki sellaiset asiat kuten ihonväri, silmien väri, vammat, epämuodostumat, seksuaalisuus, taipumukset yms. on sellaisia asioita, että ei niitä auta etukäteen märehtiä - kun ei niistä monilta osin voi yksinkertaisesti tietää ja niihin vaikuttaa. Jos ne stressaa suunnattomasti ja arvelluttaa, niin paras ratkaisu on olla lisääntymättä. Ei siinä sen kummempaa. Totta kai jos vaikka suvussa on paljon perinnöllisiä vakavia sairauksia, niin se voi olla ihan pätevä syy olla huolissaan. Mutta esim. lapsen ihonväri, jos iskee hynttyyt yhteen ihmisen kanssa jolla on kantaväestöstä poikkeava pigmentti, luulisi olevan siinä kohtaa ihan täysin sivuseikka? Samalla voisi päätellä, että ei ole ihan sinut sen kumppanin ulkomuodonkaan suhteen?

 

[Stonewall]

Vaikutat täyspäiseltä ihmiseltä, ja täyspäinen ihminen rakastaa lapsiaan olivat ne millaisia tahansa. Vaikka vihreitä.

Ei pidä silti provota. Ei kenenkään lapsia saisi sekaannuttaa vihreisiin. Toki kaikki pahimmatkin murhaajat ovat olleet viattomia lapsia, mutta että vihreätkin - itse en olisi valmis menemään ihan noin pitkälle. Lähtökohtaisesti pitää vain rakastaa ja asettaa niitä rajoja, silloin lapsi ei pääse kuvaamallasi tavalla kieroutumaan. Yleisesti en näe, että Lieksan-Joensuun seutua lukuunottamatta mikään etnisyys olisi enään nyky-Suomessa ongelma kenellekkään. Joten jos naista rakastaa, niin ei muuta kuin lapsia tekemään (ellei asu ko. alueella).

 

[Charwin]

No joo, mutta jos nyt Jeffreyn ongelma on se, että nainen josta hän on kiinnostunut on mulatti (näin ymmärsin) ja on huolissaan miltä mahdollinen jälkikasvu näyttää, niin hei haloo. Ehkä kannattaa sitten etsiä ennemmin ehta arjalainen vaalea kaunotar ja varmistaa vielä, että siniset silmät. Ei tule vahingossa erikoisen värisiä lapsia ja joudu niitä sitten "häpeämään."

Kyllähän Jeffreyllä on täysi oikeus tunnustaa välillä ajattelevan hieman epäloogisemmin. Onhan se kieltämättä hieman hassua murehtia lastensa ihonväriä jos seurustelee mulatin kanssa. Ihminen on kuitenkin vähän sellainen otus, että se saattaa tottua ajatukseen, vaikka aluksi joku asia saattaakin aiheuttaa "vääränlaisia" ajatuksia. Luultavasti mikäli Jeffreyn elämä jatkuu tämän saman immeisen kanssa vielä pitkään, puolen vuoden päästä Jeffreytä saattaa kovasti naurattaakin tämä kirjoitus. Ja sekin on ihan luonnollista.

Edelleen pysyn kannassani, että kaikki sellaiset asiat kuten ihonväri, silmien väri, vammat, epämuodostumat, seksuaalisuus, taipumukset yms. on sellaisia asioita, että ei niitä auta etukäteen märehtiä - kun ei niistä monilta osin voi yksinkertaisesti tietää ja niihin vaikuttaa. Jos ne stressaa suunnattomasti ja arvelluttaa, niin paras ratkaisu on olla lisääntymättä.

Tämä nyt on sellaista soopaa että oksat pois. Haluaisin vain nähdä sen vanhemman, joka ennen lapsensa syntymää ei lainkaan murehdi sitä, onko lapsi terve vai ei. Eihän siihen vaikuttaa pysty, mutta kyllä se varmasti pyörii jossain vaiheessa jokaisen päässä.

 

[Vanhapuuma]

Tuntuu erittäin kiusalliselta ja häiritsevältä, että tällaiset ajatukset tulevat edes mieleeni, mutta siellä ne nyt ovat ja ratkaista ne täytyy.

Minusta esitit asian erittäin ymmärrettävästi, ja kieltämättä virkistävän avoimesti. Toisin sanoen, minä ainakin ymmärsin erittäin hyvin, mitä ajoit takaa. En katso olevani rasisti millään tasolla (olen sen sijaan yksi näistä kammottavista vihreiden(kin) äänestäjistä), mutta myönnän silti, että olen joskus ajatuksen tasolla puntaroinut sellaista mahdollisuutta, että lyöttäytyisin parisuhteeseen esimerkiksi tummaihoisen naisen kanssa ja harkitsisimme lasten tekoa. Olisinkohan minä sittenkään ihan ok siitä, että lapsistamme tulisi osin tummia? Itse olen aika perinteisen suomalaisen vaaleahko tapaus, joten eivät lapset ainakaan täysin minulta voisi näyttää. Olisiko tällä väliä? Ehkä, ehkä ei.

Mutta silti. Ja jos mennään vielä vähän asioiden edelle: sinunkin pitää nyt vain lopulta miettiä, oletko sinä ok tällaisen mahdollisuuden kanssa. Kuten moni muukin on jo sanonut, ei siinä nyky-Suomessa pitäisi olla enää mitään kummallista. Ihonväri ei ole, tai sen ei tulisi olla (tätä toivon ja tulen puolustamaan aina), millään tasolla ihmistä määrittävä tekijä. Jos lapset varttuisivat Suomessa, he olisivat kulttuurillisesti täysin suomalaisia - mutta ennen kaikkea sinun lapsiasi. Enkä usko, että tällöin sinäkään ajattelisit mitään muuta kuin sitä tosiasiaa, että he ovat sinun jälkeläisiäsi.

 

[Ted Raikas]

Tämä nyt on sellaista soopaa että oksat pois. Haluaisin vain nähdä sen vanhemman, joka ennen lapsensa syntymää ei lainkaan murehdi sitä, onko lapsi terve vai ei. Eihän siihen vaikuttaa pysty, mutta kyllä se varmasti pyörii jossain vaiheessa jokaisen päässä.

Ei ole soopaa, kun noista luettelemistani asioista monet eivät edes ole mitään terveyteen liittyviä asioita. Silti näköjään joitain sellaisetkin asiat askarruttaa täällä kuten ihonväri ja se, että tuleeko lapsesta mahdollisesti homo tai transsukupuolinen? Ihan ihme juttuja tuollaiset pohdinnat, sori nyt vaan. Noh, luultavasti Jeffrey ei nyt kuitenkaan tarkoittanut asiaa ihan noin kärjistetysti, mutta kannattaa tietysti varoa mitä kumppanilleen sanoo tai ihan ylipäätäänsä, ettei sana kiiri. Sillä sanat kyllä kiirii, netissäkin. Kyllä nyt itse ainakin tietyssä tilanteessa* loukkaantuisin jos saisin kuulla kumppanini sanoneen jossain, että ei tiedä haluaisiko lisääntyä kanssani, koska lapset näyttäisi oudoilta puoliksi eurooppalaisilta terävänokilta.

Ja kuten samassa viestissäni mainitsin ja toivottavasti sen myös luit, niin perinnölliset sairaudet on tietysti asia erikseen ja jos niitä on suvussa paljon, niin lapsentekoa kannattaa miettiä ja sen seuraamuksia ja riskejä.


*tietyssä tilanteessa siksi, että en kuitenkaan lapsia luultavimmin halua kenenkään kanssa tehdä, koska löytyy kaikenlaista ongelmaa etenkin mielenterveyden puolella, enkä ole sukuni ainoa siinä. Melko lailla varmaa, että samat ongelmat voisi vaivata omaa jälkikasvuani ja en luultavammin olisi erityisen hyvä ihminen auttamaan niistä pois. Eli kierre jatkuisi.

 

[Charwin]

Ja kuten samassa viestissäni mainitsin ja toivottavasti sen myös luit, niin perinnölliset sairaudet on tietysti asia erikseen ja jos niitä on suvussa paljon, niin lapsentekoa kannattaa miettiä ja sen seuraamuksia ja riskejä.

Kyllä luin ja siitä olen ainakin osittain kanssasi samaa mieltä. Lähinnä vaan niputit yhteen niin suuren määrän täysin eri arvoisia asioita ( kuten silmien väri vs vammaisuus ). Ja sen perään kun lisäsit että jos nämä asiat mietityttää, niin turha hankkia lapsia lainkaan, niin se jos jokin on soopaa. :)

 

[Musta Nuoli]

Kuten sanoin, esim. puoliverisiä joilla on afrikkalaisperäisiä geenejä näkee Suomessa jo todella paljon ja jatkuvasti enemmän. En usko, että ovat mitenkään erityisen suuressa riskissä joutua poljetuiksi, etenkin jos ovat Suomessa syntyneet ja saaneet suomalaisen kasvatuksen.

Luulisi, että ainakin naispuolisten mulattien kohdalla suurin syrjintä ja tuijotus/nimittely olisi jäänyt Suomessa taka-alalle siinä vuoden 1996 paikkeilla, jolloin Lola Odusoga (nyk. Wallinkoski) voitti Miss Suomen tittelin ja tuli kolmanneksi Miss Universum -kisassa. Aika moni mies ja poika on Lolankin muotoja ja olemusta lehdistä ja televisiosta silmäillyt, eikä katseen syynä ole suinkaan ollut Toiseus saatika imperialistisen herrarotuiset tarkoitusperät.

Jos ns. mustaa verta olisi vain neljäsosa, niin eipä tuo pahalta näytä, eikä juuri mitenkään katukuvasta erotu. Tässä malliesimerkkinä edellä mainittu Lola sekä hänen tyttärensä Denise, jonka isä siis on Jarkko Wallinkoski.

Saa olla kyllä aika arjalais-rotutieteellinen katse, jos Denise Wallinkosken ulkomuodosta jotain syrjimisen aihetta pystyisi repimään. Ja jos pystyy, voi vetää itsensä jojoon. Eli ei Jeffreyllä ole mitään aihetta huoleen.

Vaaleammat ns. kermakahvin väriset mustat naiset ovat muutenkin kauniita, mulattitytöt samoin. Kelpaisivat kyllä minullekin koska tahansa, kunhan elämänarvot ja kulttuuri olisivat riittävän länsimaisen ja maallistuneet ja sen verran täyspäiset, että nainen ei heiluisi missään punavihreissä.

Rodun ja geenien takiahan ei ole mitään syytä sorsia toisia ihmisiä, mutta vinksahtaneen kulttuurin suhteen asia onkin jo eri, eli maailman kauneinkin nainen jäisi ottamatta, jos kyseinen nainen kulkisi ympäriinsä silpomassa tyttöjen sukuelimiä lasinpalalla ja katkoisi kanoilta kauloja voodoo-riiteissä. Jäisi toki siinäkin tapauksessa väliin jos viinaa ja tupakkia menisi perisuomalaisittain eli jatkuvan tissuttelun ja täyden alkoholismin akselilla, vaikka mikä korea Pohjolan Neito muuten olisi kyseessä.

 

[Palstalegenda]

Kyllä nyt itse ainakin tietyssä tilanteessa* loukkaantuisin jos saisin kuulla kumppanini sanoneen jossain, että ei tiedä haluaisiko lisääntyä kanssani, koska lapset näyttäisi oudoilta puoliksi eurooppalaisilta terävänokilta.

Tuota en ikinä käsitä. Miksi loukkaantuisit siitä, että jollakin on toisenlainen ulkonäkömaku kuin sinulla. Vaikka kyse on jälkikasvusta, niin saa siinäkin olla ulkonäkömaku. Tässä taas huomataan, että suvaitsevaisina itseään pitävät suvaitsevat tietyt mielipiteet mutta toisten makuasioita ei sitten suvaita vaan niistä jopa loukkaannutaan.

Teen sen nyt selväksi: Minua ei haittaisi minkään vertaa jos joku nainen sanoisi, että ei halua jälkikasvua vaikkapa sen takia, että olen "eurooppalainen terävänokka". Hän olisi sitä mieltä ja saisi olla. Minun loukkaantumiseni olisi vallankaappausyritys, kurotus kohti parisuhdediktatuuria ja ihmisoikeusrikos lähimmäistä kohtaan.

 

[Ted Raikas]

Kyllä luin ja siitä olen ainakin osittain kanssasi samaa mieltä. Lähinnä vaan niputit yhteen niin suuren määrän täysin eri arvoisia asioita ( kuten silmien väri vs vammaisuus ). Ja sen perään kun lisäsit että jos nämä asiat mietityttää, niin turha hankkia lapsia lainkaan, niin se jos jokin on soopaa. :)

Ok, myönnetään tuossa kohtaa, että ilmaisin itseäni (kiireessä) huonosti.

Lähinnä tämä lähti siitä, että jotakuta huolettaa (tulevan) lapsen ihonväri ja se on mielestäni täysin irrelevantti seikka, koska se ei nyky-Suomessa välttämättä estä ja haittaa mitään.

Nimim. Useitakin puoliksi Suomessa syntyneitä afrikkalaisperäisiä ihmisiä tunteva

Tuota en ikinä käsitä. Miksi loukkaantuisit siitä, että jollakin on toisenlainen ulkonäkömaku kuin sinulla. Vaikka kyse on jälkikasvusta, niin saa siinäkin olla ulkonäkömaku. Tässä taas huomataan, että suvaitsevaisina itseään pitävät suvaitsevat tietyt mielipiteet mutta toisten makuasioita ei sitten suvaita vaan niistä jopa loukkaannutaan.

Jos valitsee kumppanin joka ei edusta ns. omaa rotua, on se silloin väistämättä tapahtunut ainakin osittain ulkonäkömaun perusteella, tai ainakaan sillä ei ole selvästikään väliä. Tällöin olisi aika outoa, että mahdollinen jälkikasvu ja sen ulkoinen habitus sitten vaivaisi?

Mitä taasen minuun tulee, niin en pidä itseäni minään erityisen suvaitsevaisena. Pikemminkin vituttaa koko sana ja mitä kaikkea se pitää sisällään. En tiedä mistä moisen olettamuksen keität kokoon kohdallani? Voi olla, että joskus huomattavasti nuorempana "suvaitsevaiston" edustajaksi minut olisi voinut ehkä niputtaakin, mutta nykyään ei kyllä mitenkään. Olen erittäin epäluuloinen, kyseenalaistava, kriittinen (mm. maahanmuuton suhteen) ja monessa jutussa aika konservatiivinenkin. Ikä tekee vissiin tehtävänsä, tai jotain.

Rasisti toki en ole, mutta ei kaikkea kritiikkiä ja huumoriakaan voida aina niputtaa sen piikkiin.

Liukuu pahasti aiheen ohi jo...

 

[Carlos]

Minua ei haittaisi minkään vertaa jos joku nainen sanoisi, että ei halua jälkikasvua vaikkapa sen takia, että olen "eurooppalainen terävänokka". Hän olisi sitä mieltä ja saisi olla.

Entäs sitten toisinpäin, taannoin eräs nainen halusi välttämättä että siitän hänen lapsensa, koska minulla on niin ihananmalliset silmät (vähän kuten eräällä koirarodulla). Asiaa ei auttanut yhtään että ko. naisen mies seisoi siinä vieressä, ja nainen oli jo tyyliin viemässä minua makuukammarin puolelle.

Kamalaa mitä sitä voi ulkonäkönsä takia joutua kokemaan.

 

[Ted Raikas]

Ja, niin. Siis minähän en niitä omia lapsia luultavammin koskaan halua, kuten sanoin, että sikäli ihan ok jos kukaan nainen ei halua kanssani lisääntyä. Lähtökohtaisesti sellainen nainen juuri kiinnostaakin. Tuo oli lähinnä spekulaatio tilanteesta, että joku erirotuinen nainen haluaisi seurustella kanssani ja vaikka muuttaa yhteen, mutta ei tahtoisi lapsia kanssani siksi, että niistä tulisi sekarotuinen yhdistelmä ja epämieluisia piirteitä hänen silmissään. Näkisin tuossa äärimmäisen suuren ristiriidan.

Tämä oli vaan käänteisenä sille, miltä jostain naisesta voisi tuntua, jos saisi jotain kautta tietää miehensä sanoneen, että ei ole varma haluaako geneettisiä jälkeläisiä hänen kanssaan, koska ne ei näyttäisi kantaväestön edustajilta. Sitä voi miettiä miltä siis itsestään tuntuisi.

Jos nyt sain asian selitettyä puhki. Voidaan jättää tämä tähän. =)

Joffreylle vaan onnea suhteeseen, kyllä se siitä!

Kyllähän joku näpsäkkä mulattinainen itsellenikin käsipuoleen kelpaisi. Tosin itä-aasialainen ehkä mieluummin.

 

[Palstalegenda]

Kamalaa mitä sitä voi ulkonäkönsä takia joutua kokemaan.

Voimia.

Eihän siittiöiden ole pakko kulkeutua miehen siittimestä suoraan naisen vaginaan. Onhan olemassa erilaisia välikäsiä. Näin ollen varattu nainen ei tule olleeksi sukupuoliyhteydessä muiden kuin oman miehensä kanssa eikä naisen vakituisen miehen tarvitse jälkeenpäin sanoa, ettei hän ollut lapsen siittämistouhuissa mukana. Voi tosin olla, ettei Carloksen kiinnostus tämänlaiseen toimintaan ole kovin korkealla tasolla.

Epäilen kyllä, että se nainen käytti pillereitä ja hän oli vain rietas sika!

 

[Carlos]

Voi tosin olla, ettei Carloksen kiinnostus tämänlaiseen toimintaan ole kovin korkealla tasolla.

Juu, siis ilmanmuuta olen "luomun" kannattaja, ja tämäntyyppisessä toiminnassa mikä tahansa välikäsi pilaa sen autenttisen tunnelman. Että kyllä se pitää hoitaa siis siten että siemensirottimen kärki asetetaan suoraan siemenvastaanottimen pohjaa vasten ja sitten sirotetaan ne siemenet. Siitä toiminnastahan en toki olisi mitään iloa saanut, hyi olkoon, ihan vaan olisin halunnut hoitaa prosessin vanhojen ja hyvien perinteiden mukaisesti.

Epäilen kyllä, että se nainen käytti pillereitä ja hän oli vain rietas sika!

Mulle käy usein näin, supermallin näköiset naiset haluavat vaan multa seksiä, ja yrittävät saada sitä mitä kummallisimmilla vedätyksillä. Tosi rasittavaa, kaupungilla kävellessäkin usein lähes revitään vaatteet päältä siinä paikassa. Sitten jos minut raasu on saatu ko. toimintaan huijattua mukaan, niin nakataan kuin nalli kalliolle.

Raskasta, elämä on.

 

[Hanhi]

Sitten se "ongelma". En tiedä miten tämän asian esittäisi, jotta ei kuullostaisi saatanan typerälle! Noh, tämä tyttö on tummaihoinen, tai oikeammin puoliksi. Tämä ei haittaa minua ollenkaan, oikeastaan tämä jopa viehättää minua ja mielestämme näytämme yhdessä ihan saatanan hyvälle. Helsingistä kun vielä ollaan ja 2000-luvulla niin tuskinpa tästä mitään konkreettista haittaa edes tulisi. Nyt kuitenkin kun meillä on alkanut homma vähän liikahtelemaan eteenpäin, niin minua on alkanut häiritsemään ajatus siitä, että olisinko valmis, että lapseni olisi tummia? Okei, eivät toki tulisi edes "äitiinsä", mutta siitä "normaalista" poikkeavia kuitenkin. Siis, ei se minua haittaisi että oma puoliso olisi, jopa tykkäisin tästä. Jotenkin vain olen sellainen ihminen, että haluan välttää kaikkea turhaa draamaa elämässäni, ja ehkä siitä syystä on tällainen ajatus tullut mieleen. Toki lapseni eläisivät nuoruutensa pitkälti 2020-2030 luvuilla, jolloin suvaitsevaisuuden uskoisi olevan vieläkin korkeammalla tasolla.

Olen pohtinut joskus samaa asiaa, mutta hieman eri vinkkelistä. Näyttäisikö lapsi minulta, jos hänen äitinsä olisi tumma? Ja vastaavasti, näyttäisikö lapsi minulta, jos hänen äitinsä olisi vitivalkoinen vaaleaverikkö? Alitajuista kai, mutta sitä suuntaa ns. oman näköisten naisten perään. Rotukohtelua à la Hanhi.

Mutta tosiaan, jos kerran näytätte yhdessä saatanan hyvälle, niin en näe tuossa mitään ihmeellistä :) Se mitä muut ajattelee, on aivan yksi ja sama.

 

[Kumielvis]

Hieman kuumottaa. Mulla on melko sotkuinen tilanne tällä hetkellä. Siihen kuuluu kolme naista, E, M & P (nimet muutettu selkeesti)
E on mun ex. Erottiin tossa syysloman paikkeilla, oli pitkään mennyt paskasti ja todella tuskasten vaiheitten jälkeen saatiin erottua sillai et ollaan ihan puheväleissä nykyään mikä on mainiota.
M on mun paras ystävä. Oon ollut sillai salaa ihastunut M:ään jo pitkään, mut sillon kun olin E:n kanssa yhdessä niin en antanut sille tunteelle mitään tilaa kasvaa, eikä ollut tarvettakaan. Sitten kun erottiin niin tottakai ei enää ollut samalla tavalla estettä antaa sen tunteen vähän vahvistua.
P on sellanen laastarisuhde josta on tullut enemmän kun laastarisuhde. Hommaa sotkee vielä se että oon ollu tammikuusta asti ulkomailla ja oon vielä reilu kk verran. Just ennen lähtöä saatiin P:n kanssa päätettyä että kaipa me sitten seurustellaan. Mulla on ollut hirmu hyvä olla P:n kanssa, se on ihana ihminen ja välitän siitä todella paljon. Se taas on ollu jo pitkään rakastunut muhun. Mä taas en oo ihan varma omista tunteistani, muuten kun että on hyvä olla ja tykkään kyllä, en vaan oo varma että rakastanko. Ainakin todella lähellä on.
No ongelmahan on nyt siinä että on sekä tunteet M:ää että P:tä kohtaan.
En oo ikinä ollut ihan varma että mitä M ajattelee musta. Nyt se sit kerran kännissä laitto viestiä että "mun pitäis kertoo sulle yks juttu mutta en voi. laittaisin sydämen nyt jos pystyisin"jne se on semmone ihminen jonka on tosi hankala ilmasta tunteitaan ja ajatuksiaan muutenki nii se tapahtuu usein just kännissä sitten. Sillä lailla me tutustuttiinki oikeestaan kunnolla.
Anyhow, pointtiin. Laitoin M:lle kirjeen pari viikkoa sitten jossa kerroin tunteista, eli ihan oikean rakkauskirjeen. Siirappista, yäk. Kuitenki, se on tänään/huomenna menossa takaisin kotiinsa ja löytää sen kirjeen sieltä. Ja pelottaa ihan vitusti että mikä se reaktio on. Ihan sama miten tässä käy niin jotakuta sattuu, mua ainakin.
Jos käy niin että M:llä on tunteita mua kohtaan niin P:tä sattuu ja mua sitä kautta, koska sitten en enää tiiä et pystysinkö olemaan Pn kanssa. Tuskin. Jos M:llä ei oo mitään tunteita niin mulla on silti semmonen paska tunne että P on joku kakkosvaihtoehto. Ja sit on vielä sekin vaihtoehto että M ahdistuu, välit jäätyy ja menetän miun parhaan ystävän. Ahdistaa ihan melko paljon tuo vaihtoehto.
Tää on todella inhottavaa mut aiemmista suhteista oon koittanu oppia ainaki sen että ei voi antaa asioiden hautua loputtomasti ja on reilumpi puhua asioista suoraan. P:n kanssa ollaan puhuttu sekä M:stä että tosta laastarijutusta.
En oikeen tiiä mitä tunnen tai ajattelen mistään, ahdistaa vaan.

 

[Timbit]

En oikeen tiiä mitä tunnen tai ajattelen mistään, ahdistaa vaan.

No ainakin tiesit, kenelle laitat sen kirjeen, eikö? Tilanteesi nyt vaan on sellainen, että et voi saada kaikkea. Parhaassa tapauksessa olet kohta P:n kanssa onnellisessa suhteessa ja näet M:ää usein ja juttelette siitä, miten hienosti teillä kaikilla menee. Muita vaihtoehtoja ei kannata tässä vaiheessa ajatella, koska ne ei välttämättä toteudu. Ota ne vastaan sitten, jos ne on tullakseen.

Terveisin vanha pieru, joka kyllä muistaa ihan tarpeeksi hyvin omat sekoilunsa ja tohelointinsa naisten kanssa silloin aikanaan.

 

[Kumielvis]

No ainakin tiesit, kenelle laitat sen kirjeen, eikö? Muita vaihtoehtoja ei kannata tässä vaiheessa ajatella, koska ne ei välttämättä toteudu. Ota ne vastaan sitten, jos ne on tullakseen.

Jep, noinhan se on. Tänään illemmalla/huomenna selviää enempi M:n reaktio niin sittenpä näkee. Hyvä puoli tässä nyt on se että ei ainakaan tarvii jäädä kuumottelemaan ja jossittelemaan tota asiaa.

 

[Hawk #22]

Avataanpa nyt omaa tilannetta, vaikka kauheasti ei naisrintamalla ole tapahtunutkaan vähään aikaan armeijan takia.

Olen nyt ollut noin 7 vuotta hyviä ystäviä yhden naisen kanssa, mutta jotenkin mieli on viime aikoina alkanut tehdä tepposia tämän asian suhteen. Mitään ongelmia ei ole aiemmin ollut (ainakaan omasta mielestäni), mutta jotenkin päässäni on aina kummitellut ajatus siitä, että voisimme ehkä olla jotain enemmänkin.

Monta vuotta meni siis ihan hyvin, kun kuvittelin mielessäni, että olemme ainoastaan hyviä ystäviä, jotka eivät koskaan voi alkaa seurustella. Muutaman viime viikon aikana olen kuitenkin alkanut miettiä asiaa toiselta kantilta, ja olen huomannut, että olen jossain määrin ollut ihastunut tähän neitokaiseen jo usean vuoden ajan. Näiden vuosien aikana olen seurustellut muutamaan otteeseen, mutta ne kaikki yritykset ovat päättyneet lyhyeen. Kyseisellä naisella taas on ollut sutinaa periaatteessa koko ajan, kun olemme olleet ystäviä. Aikaisemmin se ei ole juurikaan vituttanut, mutta olen nyt joutunut muutamaan otteeseen katsomaan kun paskat ja idiootit ihmiset vievät ystäväni yhä kauemmaksi minusta (uusin näistä sai jopa pahoinpitelysyytteen kun oli lyönyt ystävääni eroamisen jälkeen). Tästä syystä minun on hyvin vaikeaa olla ystäväni kanssa ilman minkäänlaisia ajatuksia parisuhteesta.

Suurin ongelma tässä on se, että en millään tavalla edusta ystäväni ihannemiestä. Hän on seurustellut lähinnä "pahojen" poikien kanssa, jotka muistuvat ulkonäöltään mallia Irak tai Saudi-Arabia. Tavallinen, kiltti, albiino, suomalainen mies ei siis ole koskaan varsinaisesti sytyttänyt ystävääni, mutta minkäs sitä omalle ulkonäölleen mahtaa. Jotenkin olen kuitenkin lopulta tullut siihen tulokseen, että minun on pakko tehdä asialle jotain, että pääsen näistä ajatuksista lopullisesti yli.

Varsinainen kysymys onkin siis, että kannattaako minun riskeerata ystävyyteni tämän asian takia, kun kaikki merkit tuntuvat viittaavan siihen, että vastaus on kieltävä? Kuitenkin voisin ehkä tarvita, ihan oman pääni kannalta, minkä tahansa vastauksen, koska pelkään tämän asian vaikuttavan myös tuleviin parisuhteisiini. Vai annanko vain asian levätä omalla painollaan ja yritän muilla keinoilla päästä asian yli? Hyvä miespuolinen ystäväni juuri yritti puhua minulle, että tunteista kertominen olisi oikea ratkaisu, mutta varoitteli myös, että paluuta entiseen ei tämän jälkeen ole. Tätä pelkäänkin eniten, mutta ehkä se vain menee niin, että paras ystävä ei voi olla vastakkaista sukupuolta oleva henkilö, johon ei kohdistu mitään suurempia tunteita.

Kaikki ajatukset ja ehdotukset ovat tervetulleita, sillä jotain tämän asian kanssa on pakko tehdä mahdollisimman pian.

 

[Cemetery Gates]

Jotenkin olen kuitenkin lopulta tullut siihen tulokseen, että minun on pakko tehdä asialle jotain, että pääsen näistä ajatuksista lopullisesti yli.

Hyvä miespuolinen ystäväni juuri yritti puhua minulle, että tunteista kertominen olisi oikea ratkaisu, mutta varoitteli myös, että paluuta entiseen ei tämän jälkeen ole.

Napsin kirjoituksestasi pari oleellista kohtaa.

Ensinnäkin tuo "paluuta entiseen ei ole". Toisin sanoen paluuta tämänhetkiseen tilanteeseen ei ole. Ja tällä hetkellähän et ole lainkaan tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin, eikö niin? Haluat, että asia nytkähtää jollain tapaa eteenpäin, jottei tarvitsisi pyöritellä päivästä ja viikosta toiseen niitä samoja ajatuksia. Asia sinänsä on hyvin yksinkertainen: sinun täytyy ehdottomasti kertoa tuntemuksistasi ystävällesi. Tuumasta toimeen siirtyminen onkin sitten se hankalampi osio...

 

[_Kuusyks]

-

 

[mikse]

Ei vittu mä olen tyhmä ihminen.

Onhan toi sun toiminta ihan kohteliasta, mutta täysin tarpeetonta. Ei tarvinne selittää sen enempää.

Vai ajoinko miinaan?

 

[Hawk #22]

Napsin kirjoituksestasi pari oleellista kohtaa.

Ensinnäkin tuo "paluuta entiseen ei ole". Toisin sanoen paluuta tämänhetkiseen tilanteeseen ei ole. Ja tällä hetkellähän et ole lainkaan tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin, eikö niin? Haluat, että asia nytkähtää jollain tapaa eteenpäin, jottei tarvitsisi pyöritellä päivästä ja viikosta toiseen niitä samoja ajatuksia. Asia sinänsä on hyvin yksinkertainen: sinun täytyy ehdottomasti kertoa tuntemuksistasi ystävällesi. Tuumasta toimeen siirtyminen onkin sitten se hankalampi osio...

Aika hyvin kyllä napsit ne oleellisimmat kohdat. Eipä tässä tosiaan taida olla juurikaan muita vaihtoehto kuin mennä puhumaan, mutta helppoahan se on vain suunnitella etukäteen. Tosipaikassa sitten ei niinkään... No onneksi tässä nyt ei ole mitään kiirettä tehdä asialle jotain, vaan ehtii hyvin keräilemään rohkeutta.

 

[_Kuusyks]

Onhan toi sun toiminta ihan kohteliasta, mutta täysin tarpeetonta. Ei tarvinne selittää sen enempää.

Vai ajoinko miinaan?

Meni kyllä ohi täysin.

 

[pernaveikko]

Kuulin taas semmoisen pommin, että historiaan jäävä voitto stadikalla on aika pientä. Tieto on varma ja kiinni on jääty.

Autan sen minkä pystyn, mutta sitten kaiketi vaan kämppä myyntiin ja muuta.

Miten tämä niin kuin voi mennä, jos tuokin pettää. On jotenkin vain niin vaikea uskoa. Tässä ei ruveta naisia syyttämään erikseen, mutta ehkä se on ihan todella niin, että on mielenterveydellisesti helpompaa olla vain yksin.