Toivottavasti olisin väärässä, mutta en usko olevani. Itsekin olen ollut tilanteissa, joissa ei sillä hetkellä näe metsää puilta ja kuvittelee vaistojensa olevan väärässä, mutta jälkeenpäin olisi pitänyt niitä tajuta kuunnella paremmin ja vetää näpit pois tulesta ennen kuin kipu ehtii rekisteröityä.
Etpä ollut väärässä. Neiti lähetti tänään päivällä viestiä, kun oli kuuleman mukaan yön yli halunnut miettiä mitä sanoo. Viestin sisältö oli kutakuinkin: "-oot aivan mahtava tyyppi ja todella hauska, mutta mä nään meidät vaan kavereina. Mä oon tosi sosiaalinen ihminen ja mulla on monta hyvää miespuolista kaveria, enkä halua että joutusit olemaan mustasukkainen niiden takia ja miettiä aina kenen kanssa mä pyörin".
Klassinen "Mä ajattelen sun parasta"-kaverikortti tuli.
Neidin tunnen jo pitkältä ajalta ja kyllä tuossa varmasti on osittain ihan totuuttakin mukana, mutta eihän se lopputulosta muuta, ikävä kyllä.
Vituttaa oikeastaan parikin asiaa. Ensinnäkin nyt menetin ainakin hetkellisesti käytännössä ainoan hyvän naispuolisen kaverini. Onhan niitä muutama muukin, mutta tämä oli juuri sellainen jolle pystyi soittamaan muuten vain ja kertoa murheista ja iloista. Sai helposti sitä naisten näkökantaa asioihin.
Ehkä meistä joskus taas tulee normaalit kaverit, mutta ainakin nyt omat fiilikset ovat maissa ja ei kiinnosta vittuakaan asiointi kyseisen naisen kanssa. En usko että hän ainakaan kovin pitkään katsoo "kieroon" tämän asian tiimoilta ja haluan kyllä itsekin hänet kaveriksi takaisin, mutta täytyy nyt hetki pitää hiljaiseloa, jotta saa omatkin tunteet normaaliksi.
Toinen mikä vituttaa on juurikin se, kun jälleen kerran sokeasti ei nähnyt sitä metsää puilta. Jotenkin sitä näki kaikki ne suotuisat merkit ilmassa. Neiti jo parisuhteessa ollessaan kysyi useasti miksei minulla ole tyttöystävää, kun olen niin mahtava tyyppi ja ulkonäköäkin löytyy. Jonkun aikaa hänen erottuaan sitten kerroin tunteistani, neiti vastaa siihen kertoen että hänelläkin on niitä ja sanoo, että juttumme on siihen suuntaan menossa. Tämän tilanteen jälkeen hän oli aktiivisempana pitämässä yhteyttä ja keksimässä yhteistä tekemistä. Yhdessä kun tehtiin jotain, niin tuntui aina hakevan jonkinlaista fyysistä kontaktia. Parin sekunnin kädestä kiinnipitämisiä jne. nimenomaan hänen toimestaan.
Jotenkin tuo kaikki kuitenkin muuttui parissa päivässä ja nyt jälkeenpäin sen helpommin huomaa. Ei ollut mitään suuria muutoksia, mutta jotenkin tietyissä pienissä asioissa sen eron käytöksessä ja tekemisessä huomasi.
Voihan se olla, että neidillä oikeasti oli nitä tunteita, mutta koodinimi "Marko" hyppäsi puskasta eteen, oli vakuuttavampi ja vei neidon mennessään.
Eihän tuo sinänsä mitään ihmeellistä käytöstä ole. Ihminen tutkii vaihtoehtojaan ja etsii uusia tuttavuuksia. On sitä itselläkin välillä jotain "sutinaa" jonkun kanssa ja sitten hypännytkin eteen joku "WOW"-tapaus ja vienyt mennessään. Siinä ei paljon jonkinlaiset sutinat auta, jos tuollainen kolahtaa omalle kohdalle. Tottakai se harmittaa, kun itselle jäi tällä kertaa se märän rätin rooli.
Naiset ovat perseestä. Miehet ovat perseestä. Ihmiset ovat perseestä. Aina silloin kun asiat eivät mene MINUN halujeni mukaan. Piste.
