Ei välttämättä. Kyllä ne jotkut naiset oikeasti olettavat ja haluavat, että jäädään ystäviksi vielä suhteen jälkeen ja pahastuvat, jos mies ei siihen suostukaan. Nimenomaan sellaiset naiset joilla ei ole enää tunteita miestä kohtaan ja silloin siihen ei pidä missään nimessä lähteä, jos itsellä on vielä tunteita naista kohtaan vaan katkaista kaikki välit kokonaan - silloinkin kun nainen ehdottaa friends with benefits -juttua. Siinä vaan roikkuu löysässä hirressä ja rikkoo itsensä, kun nainen kertoilee tapailuistaan ja panoistaan muiden kanssa. Muutenkin nuo ystävyydet suhteen jälkeen ovat yksipuolista miehen hyväksikäyttöä, naiset pyytävät apua milloin mihinkin lampun vaihtoon. En suosittele.
Minulla oli tässä hieman tämäntapainen episodi, jolle viime viikonloppuna tuli ainakin näillä näkymin piste. Kaverikortin saamisen jälkeen ei tosin ole kuulunut naisesta mitään, mutta välien katkaiseminen kokonaan on sikäli hankalaa, että kyseinen henkilö asuu samassa kiinteistöosakeyhtiössä, joten sitä näkee väkisinkin jossain pihalla tai lähikaupassa. Ihan ns. asiallisissa merkeissä se kaverikorttikin tuli, joten en nyt mihinkään dramaattiseen mykkäkouluun taida lähteä, mutta tuskin aion mitään muuta yhteydenpitoa pitää paitsi satunnaisnäkemiset.
Sikäli hieman erikoinen keikka tällä kertaa, että siihen sisältyi kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja yhdessäoloa muutaman viikon aikana, paljon yhteydenottoja muina aikoina ja sen sellaista. Alkuperäinen yhteydenotto vieläpä tapahtui naisen puolelta, ja kun siihen sitten vastasin, niin sain suopeaa vastakaikua ja nainen kutsui käytännössä itsensä kylään. Hyvältä näytti siinäkin vaiheessa, kun nainen siirsi omia menojaan ollakseen kanssani illalla ja saattoi olla luonani yömyöhään keskellä arkiviikkoakin. Laskujeni mukaan olimme viimeisenkin viikon aikana yhdessä tai samoissa illanvietoissa varmaan noin 25 tuntia.
Sitten kun tulin siihen tulokseen, että ilmaisen hieman selkeämmin, miltä minusta tuntuu, niin kaverikortti nakattiin kahvilan pöytään välittömästi. En nyt tosiaan lähtenyt mitään kosintaa suorittamaan tai ahdistelemaan vastaavalla hölynpölyllä suht lyhyen tuttavuuden jälkeen, kunhan nyt ilmaisin alkaneeni kiintyä häneen hieman enemmän joka tapaamisen jälkeen (kiekkotermein voisi todeta, että aloin olla jo pahasti "lätkässä").
Tämä nyt oli jo hänelle muutenkin suht ilmiselvää aiempien tapaamisten tapahtumien, keskustelujen ja viestien perusteella, ja siltähän se koko ajan tuntui, että näille tunteille olisi ollut aistittavissa vastakaikua. Kuten sanottua, yhteydenottokin tapahtui alun perin naisen puolelta.
Täytyy vain todeta, että olen ilmeisesti näiden asioiden tulkitsemisen suhteen pahasti ruosteessa ja näköjään täysin hakoteillä, mitä tulee naisten aivoituksien, tarkoitusperien ja tunne-elämän mysteerien suhteen.
En ole toki ainoa mies, joka ei tajua missä mennään naisten suhteen enkä ainoa mies, joka pidemmän sinkku/poikamieselämän jälkeen sattuu hurahtamaan naiseen, joka lähtee ensin mittailemaan miehen sopivuutta omiin tarkoitusperiinsä ja päättää sitten nakata muutaman viikon päästä kaverikortin kun päänsisäinen naisellis-darwinistinen pariutumisyhtälö tuottaa liian pienen tuloksen.
Tai sitten olen vielä enemmän pihalla sosiaalisen elämän lainalaisuuksista mitä luulinkaan, ja tulkitsin "kaveruuden ja ystävällisyyden osoitukset" alun perinkin täysin väärin. Tosin jos sitä haluaa olla jonkun kanssa kaveri, niin silloin ei yleensä vietetä toisen kanssa yhtäkkiä aikaa kymmeniä tunteja ja vedellä toisen emotionaalisista naruista kuin nukkemestari, kunnes lopputuloksena nukke nolaa itsensä ja menee taas kerran henkisesti sen verran nurin, että kone on buutattava (tällä kertaa reset-nappulana toimi vodka ja ystäväpiiri).
Yhtä kaikki saapa nähdä, tuleeko tuolta suunnasta ns. lampunvaihtopyyntöjä tai muuta. Ainakaan en siihen lähde, että kuuntelisin mitään tarinoita illanvietoista sun muista. Itsensähän siinä tosiaan vain rikkoisi.
Toisaalta kaikesta sitä aina oppii jotain, tai vähintään oppii uudestaan sen, mitä oli jo unohtanut. Se, mitä minä opin oli se, että suht vahvaksi luulemaani henkiseen panssariini oli päässyt selkäpuolelle muodostumaan selvä kolo, josta pääsi iskemään puun takaa suoraan sydämeen silloin kun sitä vähiten odotin. Ei kun uusi panssarointi kuntoon. Vitutus, kyynisyys ja pettymys ovat oivallista materiaalia henkisen levyhaarniskan takomiseen.
Jatkossa toivottavasti ymmärrän nykyistä paremmin pitää varani, suhtaudun epäilyksellä jokaiseen vastaavaan yhteydenottoon ja "ystävälliseen eleeseen" sekä pyrin pitämään mielessä, että naisten enemmistön kohdalla kyse ei ole pääsääntöisesti mistään spontaaneista reaktioista vaan tiedostaen tai tiedostamatta laadituista suunnitelmista, jotka rakentuvat kemiallisten reaktioiden varaan. Ihastumiset ja kiihottumiset ovat kemiaa ja biologiaa, niiden avulla on monta miestä saatu jallitettua, pistettyä tossun alle tai saatu muuten pois tolaltaan.
Jos ihmisten välisten tunteiden pitää olla yksisuuntaisia, niin valitsisin jatkossa näissä tapauksissa sitten ennemmin vaihtoehdon B, jossa yksisuuntainen tunne-elämys ei tapahdu minun puoleltani vaan minuun. Ei sikäli, että moinen olisi kovin todennäköistä, mutta kuitenkin.
