Naisasiat

[AnaMasa]

Taisi kesyttäjäni olla kuitenkin se yh:n poika kuin se muija. Kovempikin karpaasi heltyy lasten edessä, jollei ole päässä vikaa.

Lapset on kyllä parasta! Mutta mutta, onko biologinen isä kuvioissa? Voisi hyvin kuvitella yhteiselon sujuvan muuten kitkatta, mutta tuo entinen äijä kyllä mietityttäisi. Mitä jos se on jollain tavalla kusipää (esim. päihteitä tms.), mutta pitää kuitenkin aktiivisesti kiinni tapaamisista ja isän oikeuksista? Samalla lapsi sitten kiintyy ja samaistuu siihen kotona asuvaan setään. Aika hyvin monet tuntuvat pärjäävän vastaavissa tilanteissa, mutta sen täytyy kyllä vaatia jotain, mitä en osaa edes kuvitella.

 

[jessie]

Vittu, että vituttaa. Tää jätkä se ei sitten pysty luomaan pysyvää ihmissuhdetta millään.

Komppaan. Myöskään minä en onnistu saavuttamaan toimivaa ihmissuhdetta. Yritelmiä on kyllä ollut, noin kolmen vuoden mittainen suhde on ollut pisin. Hetken aikaa suhde vaikuttaa aina hyvältä ja sitten tapahtuu jotain ja suhde päättyy. Itsekin olen suhteita lopettanut, mutta jätetyksikin olen tullut.

Alan olla jo siinä iässä, että esim. sukulaisilta saa kuulla jatkuvia "Noh, jokos jessie on miehen löytänyt?Alahan pitää kiirettä, ettet jää vanhaksipiiaksi, hehheh."-juttuja. Mukava sitten niihin tarjota vastaukseksi sitä kuuluisaa eioota. Eikä tässä pelkästään sukulaisista ole kyse, itselläkin alkaa jo välillä epätoivo iskeä, olen oikeastaan jo aika varma, etten häitä tanssi ikinä, omiani siis.

Mielestäni en mieheltä mahdottomia vaadi. Enkä myöskään itse koe olevani mikään aivan toivoton tapaus, olen luultavasti melko tavallinen tyttö. En siis käsitä, että missä mättää. Yhdenillanjuttuja en enää jaksa eikä mikään deittipalstojenkaan selailu kiinnosta, joten jossain muualla minun pitäisi se elämäni uros bongata (ja ei, tämä ei ole mikään vihje. :D).

Mahtaisikohan Lintulassa olla vielä tilaa...?

 

[Benny S.]

Alan olla jo siinä iässä, että esim. sukulaisilta saa kuulla jatkuvia "Noh, jokos jessie on miehen löytänyt?Alahan pitää kiirettä, ettet jää vanhaksipiiaksi, hehheh."-juttuja. Mukava sitten niihin tarjota vastaukseksi sitä kuuluisaa eioota. Eikä tässä pelkästään sukulaisista ole kyse, itselläkin alkaa jo välillä epätoivo iskeä, olen oikeastaan jo aika varma, etten häitä tanssi ikinä, omiani siis.

Eräs nainen kyllästyi samaan kyselemiseen "miehen löytämisestä" niin alkoi vastapainoksi kysymään kyselijöiltä, että "kuinkas se teidän seksielämänne sujuu?" Niin oli sekin uteleminen loppunut.

Näytä niille!

 

[Ted Raikas]

Paras tapa lopettaa nuo utelut, on sanoa, että on homo tai lesbo (sukupuolesta riippuen). Se voi jättää asian sikseen, ainakin hetkeksi.

Nimim. Samankaltaisiin Uteluihin Lopenkyllästynyt

 

[sampio]

Paras tapa lopettaa nuo utelut, on sanoa, että on homo tai lesbo (sukupuolesta riippuen). Se voi jättää asian sikseen, ainakin hetkeksi.

Nimim. Samankaltaisiin Uteluihin Lopenkyllästynyt

Miehen suusta "Koska olen lesbo." voisi toimia vielä paremmin.

---

Ei perkele Jatkoajan miehet mistä te väittelette.

Käsilaukut heiluu, "ei toi oo oikea äijä!" "No ei oo kyllä toi sunkaan!".

"Sä oot ruma!" "Sä oot ite rumempi!"

Alfa sitä ja alfa tätä. Pyritään nyt itse parhaaseen eikä mietitä liikaa, "oonkohan mää oikea äijä vai en?"

Kokoo ittes Puppe, ole mies!

Äl ny. Eihän tässä ole mitään tapeltu, vaan kyse on vain mielikuvista ja niiden eroista. En väitä omistavani yksinoikeutta määritellä "äijää" (tai tosimiestä tai mitä tahansa), mutta SamSpaden viestissä vain ihmetytti, kun hän niputti nikulat ja karalahdet alimpaan kastiin. Kysehän oli nimenomaan äijämäisyyden piirteistä, ei siitä, onko Jeren vastuuttomuus joillain alueilla hyväksyttävää käytöstä tosimiehelle.

Überseksuaalisuuden rinnalle pitänee nostaa vielä retroseksuaalisuus. Itse en osaa kyllä kategorisoida itseäni mihinkään näistä kolmesta lokerosta, jos metroseksuaalisuuskin pidetään mukana.

Tässä vielä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen käsitys äijän modernista merkityksestä.

Jos lätkästä etsitään esimerkkejä, sanoisin, että S. Koivu ja Timonen ovat überseksuaaleja, Karalahti taas retroseksuaali. Metroseksuaalia en osaa nimetä, lätkä on sen verran äijä laji. Vai mitä, neidit?

 

[Osmo Rapeli]

Miehen suusta "Koska olen lesbo." voisi toimia vielä paremmin.

Sen pari kertaa kun muna valahti löysäksi tärkeällä hetkellä tuli jälkeenpäin kyllä mieleen taas se kuinka paljon helpompaa seksiin ryhtyminen on naisille, fyysisesti. Silloin täytyy sitten koittaa paikata naisen mukaan sitä tyhjiötä. "I'm your lesbian boyfriend."

Äl ny.

Jooh, postaukseni oli vlopun odotuksen ja keskustelun sivuunajautumisen aiheuttama semiturhautuminen, onhan helpompi ainakin ulkoisista asioista helpompi löytää kuvaus julkisten henkilöiden suhteen. Onhan tosin selvää että nuo ominaisuudet ovat vain osittain sidoksissa siihen mikä tekee miehestä äijän jne..

David Beckham muuten on varmasti maailman tunnetuin metroseksuaali...

 

[Solomon]

Überseksuaalisuuden

Toivottavasti tuota vitsiä Bonosta uuden miehisyyden airueena ei oteta todesta, tai muuten tässä joutuu vielä vanhoilla päivillä perkele hyppäämään takaisin kaappiin.

Sen pari kertaa kun muna valahti löysäksi tärkeällä hetkellä tuli jälkeenpäin kyllä mieleen taas se kuinka paljon helpompaa seksiin ryhtyminen on naisille, fyysisesti.

Uuh, kohta tullee AWelle virtualikaulimesta niin, että tuntuu.

 

[Hazardipakki]

Metroseksuaalia en osaa nimetä, lätkä on sen verran äijä laji. Vai mitä, neidit?

Itse taas haukkuisin metroseksuaaleiksi kaikkia HPK:n pellavapääpelureita, joiden kampaukset ovat suoraan jostakin L'orêalin pakkauksen kyljestä. Löytyihän TPS:täkin aikoinaan Markku Paukkunen, jonka lärvikuva sliipattuine haivenineen oli harvinaisen irvokas ilmestys. Jos nyt mennään vielä syvemmälle miesten seksuaalisuuteen (huhuh), niin entäs tapaus Tommi Kovanen - pienikokoinen kiekkoilija, joka puhuu heleällä äänellä ja kerää lasia?

 

[Tommy]

Itse taas haukkuisin metroseksuaaleiksi kaikkia HPK:n pellavapääpelureita, joiden kampaukset ovat suoraan jostakin L'orêalin pakkauksen kyljestä.

Niin mutta tuohan on muotia Hämeenlinnassa.
Kyllähän janarit normaalisti sitten käyttävät Batistinia tai Seppälän liekkipaitoja, en usko että HPK:n pelaajien rumat kampaukset liittyvät metroseksuaalisuuteen.

 

[BitterX]

Mutta liittyykö tämä?

http://www.blues.fi/images/4832_Heiskanen_Santeri_06_01.JPG

 

[scholl]

Mikä on Batistini? Mietin Baldessarinia, mikä luotiin vähän vanhempien jannujen merkiksi silloin, kun Werner Baldessarini veti Hugo Bossia, mutta jos samassa lauseessa puhutaan Seppälästä niin kyseessä ei taida olla kirjoitusvirhe, vaan Batistini on joku muu juttu. Liekkipaita kuulostaa aika pelottavalta.

Tämän sivun juttuja lukiessa on pakko jälleen peräänkuuluttaa yhtä asiaa. Eli kuka sanoo, että on ylipäätänsä järkevää hakea mitään pitkäaikaista parisuhdetta. Status quo pitää kyseenalaistaa. Olen miettinyt, että ehkä kyseessä on vääränlainen olettamus koko yhteiskunnalta ja muuttuvassa globaalissa maailmassa ei ehkä ole mitään syytä pyrkiä luomaan sellaista suhdetta. Olen nyt joutunut pohtimaan asiaa jo senkin takia, koska perheessämme on tapahtumassa tragedia, kun eräs perheenjäsen on ilmeisesti ajautunut vakavaan kenties jopa viralliseen suhteeseen naisen kanssa, joka ei ole mielestäni oikeanlainen ja ennenkaikkea elämäntapa on täysin väärä, mitä arkielämässä harrastavat. Sanoin jo jouluna, että asia pitää hoitaa kuntoon ja mitään ei ole tapahtunut. Kohta on myöhäistä.

Palasin eilen viehättävämpien neitokaisten mailta jälleen kerran tänne peräpohjolaan ja taas oli sellainen kiireinen reissu, ettei katsomista pidemmälle ollut mahdollisuuksia. Kaikki vapaa-aika meni käytännössä kipeänä lepäilyyn, mutta ajatuksia ehdin jäsennellä kiitettävästi. Pakko purkaa tässä niitä hieman auki.

Jos puhutaan puhtaasta vakavasta seurustelusta niin onhan sen oltava laskelmoitua. Kropan lisäksi pitää toimia pää ja muutenkin koko kokonaisuus pitää olla sellainen minkä hyväksyy, toisen pitää olla sellainen mitä kunnioittaa ja lisäksi se vaatii keskinäisen rakastumisen, jotta homma voi kestää ja kukoistaa. Suurin osa ei lähde tuolta pohjalta liikkeelle, vaan harrastavat seurustelua, jolloin seuraukset ovat kohtalokkaita.

Sen sijaan jos lähdetään puhtaasti muista lähtökohdista liikenteeseen niin tilanne on totaalisesti toinen. Voidaan puhua frendinaisista. Erilaisiin ihmisiin voi tutustua ihan tuosta vain silloin kun kyse on esim. keskusteluista, oppimisesta, elämänkokemuksesta, ajanvietosta etc. Kaikkea mitä frendiportfolion jäsen tuo. Voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia ja koska sijaitsevat ulkokehällä niin eivät välttämättä tekemisissä toistensa kanssa.

Kolmas naisryhmä on seksikumppanit, treffinaiset, salarakkaat tai mitä tahansa kukin hakee. Usein voi olla kyse siitä uteliaisuudesta, että kokeillaan erilaisia tyyppejä tai sitten pidetään vaan hauskaa ja siihen voi kuulua seksikin. Näissä tilanteessa pitää vain pitää pää kylmänä, ettei lähde naisten kuvitelmiin mukaan. Siis ei se tarkoita, että jotain tapailee ja aikaansa kuluttaa, että tällaisen naisen kanssa mitään suhdetta haluaa tai kellekään häntä esitellä tahtoisi, vaan on vain ihan puhtaasti muusta. Tavallaan voi olla frendiportfolion jäsen, mutta toisessa mielessä eli enemmän kuin frendi siinä mielessä, muttei kuitenkaan mitään tyttöystäväainesta. Useinhan tyttöystäväaines ei ole parasta mahdollista seksimielessä ja toistepäin.

Aina välillä saattaa nähdä tuollaisia kolmannen ryhmän jäseniä, mutta siinä on suuri riski juuri, että nainen kuvittelee väärin, joten se kontakti voi olla hankalampi, vaikka sillä hetkellä tekisikin mieli tutustua. Ja jos kyse on ihan puhtaasta katubongauksesta niin demariuden riskikin on olemassa. Lisäksi pitää muistaa, että pitää tehdä päätös siitä, että onko itsestä mielistelijäksi, jos toinen ei ole suoraan asiaan -henkinen ja suostuuko puhumaan epätotuuksia esim. naisen älykkyydestä. Melkein se onkin niin, että kolmanteen ryhmään tutustumiseen pitäisi käyttää apuria. Olen nyt hieman kartottamassa, että onko yhdestä henkilöstä tähän rooliin. Voi toimia sellaisena esisönköttäjänä tai sitten diilaamme sen homman yhteistuumin niin, että keskustelutilanne on olemassa ilman, että joudun sitoutumaan mihinkään. Ainoa huono puoli on siinä, että suomalaiset naiset ovat usein yhtä mielenkiintoisia kuin tiistaiaamun Hesari, joten täällä toimiminen saattaa olla aika turhanpäiväistä kuivaharjoittelua. Juhannuksena esim. ilmeistyi muutama numberi kännykkään. Arvata saattaa, etten jaksanut niihin soitella.

Toistaiseksi elän vielä selibaatissa, mutta alan olla ehkä valmis palaamaan aktiivisemmaksi siinäkin asiassa kunhan vain tosiaan pidetään prioriteetit mielessä ja toisekseen pidän pään sen suhteen kylmänä, etten lähde mihinkään seurusteluun painostamisyrityksiin edes mukaan, vaan puhutaan ajanvietteestä.

Täytyy kyllä myöntää, että olisi paljon mukavampaa, kun olisi olemassaoleva konkreettinen projekti. Jotenkin tyhmää, että pitäisi summamutikassa sönköttää jollekin sillä perusteella, että on esim. hyvännäköinen. Eihän siitä saa sen enempää fiiliksiä, vaikka onnistuisi kun ei ole ollut mitään haastetta.

Vähän sekavaa, mutta niinhän nämä naisasiat ovat useimmiten.

 

[Osmo Rapeli]

Minä en vain oikein nyt tahdo ymmärtää, että miten niin monet ihmiset seurustelevat niin auvoisasti vuosikausia ilman sen kummempia eroja. Tyytyvätkö jotkut ihmiset vähempään?

Tottakai jotkut ihmiset tyytyvät liitoissaan jopa siihenkin ettei ole hyvää seksiä, tai seksiä ollenkaan, ja paljon muuhunkin. Toisissa tapauksissa taas sivusta seuraavalle tärkeiltä ja olennaisilta tuntuvat asiat ihmetyttävät poissaolollaan ja "toimimattomuudelle", mutta toisen kanssa elämisen jutun ydin on se että löytää vahvoista, tärkeimmistä asioista niin paljon yhteistä ettei jollain sivuseikalla ole merkitystä. Eikä se tarkoita aina että "tyytyisi" johonkin keskinkertaiseen, pelkistettynä se vain tarkoittaa sitä että jos on kaksi maailman parasta alppihiihtäjää, on aivan sama osaavatko he selkäuintia, tai onko heillä rantavarustuksissa mukana vesisuksia. Aina ei edes voi kertoa mikä kahden välillä klikkaa...mutta on toki olemassa myös paljon liittoja "periaatteesta", sitoutumisenpakosta ja siitä ettei uskalla enää olla itsenäinen vaikka olisi niin onnellisempi.

Kolme ja puoli vuotta sitten hajoitin yhden naisen sydämen tuhansiksi sirpaleiksi yhtenä sunnantai-aamuna ja sitä eroprosessia läpikäydessä vaan näki kuinka hajalla toinen oli.

Vittumaista. Joskus tunne on jo etukäteen, ei uskaltaisi edes aloittaa jotain lupaavaakaan siksi kun on pieni aavistus siitä ettei ihan täysillä ole lääpällään, vaikka toisaalta tuhlaa iltojaan ja aikaansa jos ei koskaan kokeile mitään edes hiukan lupaavaa.

Siispä parempi katsella edelleen rauhassa ja odottaa josko joku joskus tulisi ja sanoisi moi!

Kyllä. Kunhan ei vain odottele kotona möllöttäen. Muistutan taas että kun on todella paskana, möllöttää välillä vaikka mökillä ja kirjoittelee muistiinpanoja, tutkailee itseään.

Mielestäni en mieheltä mahdottomia vaadi. Enkä myöskään itse koe olevani mikään aivan toivoton tapaus, olen luultavasti melko tavallinen tyttö. En siis käsitä, että missä mättää. Yhdenillanjuttuja en enää jaksa eikä mikään deittipalstojenkaan selailu kiinnosta, joten jossain muualla minun pitäisi se elämäni uros bongata (ja ei, tämä ei ole mikään vihje. :D).

Deittipalstat ovat hyvää ajanvietettä! Suosittelen täysillä! Paljon huteja, mutta myös hyviä kuteja ja jos ei muuta niin makeita nauruja kun ilkeänä lukee toistensa kopioita olevien surkuttelijoiden tai vastakkaisesti 1000 kirjainta luettelevia vaatimuslistoja.

22-vuotiaat nuoret tytöt, hyvännäköiset vieläpä, kirjoittamassa "sinkkuna TAAS, enx mä koskaan löydä ketään?". Perkele...väittäisin kuitenkin että neljän lapsen yksinhuoltajilla on kyllä paljon vaikeampaa vaikka olisi oikeasti upea ihminen. Hiukan.

Deittipalstoissa on pelkkää hyvää kunhan on liikkeellä sopivan rennosti. Olen itsekin kokeillut ja mikäpä siinä kun kahvitauolla töissä lirkuttelee mukavia viestejä. Eihän kukaan baarista pääse kokeilemaan kuitenkaan tiistaina päiväsaikaan. "Ei menetä mitään", paitsi hauskaa oli kun kerran muutama teini tirskui Hlinnassa puhuen jotain kaksnelosesta. TOIVON että he vertasivat minua Jack Baueriin mutta en ole asiasta kyllä ihan varma...ha ha!

Niin mutta tuohan on muotia Hämeenlinnassa.
Kyllähän janarit normaalisti sitten käyttävät Batistinia tai Seppälän liekkipaitoja, en usko että HPK:n pelaajien rumat kampaukset liittyvät metroseksuaalisuuteen.

Toisin kuin Espoossa, Hlinnassa on katsos aika vähän maahanmuuttajia joilta kopioida tyylinsä.

Tämän sivun juttuja lukiessa on pakko jälleen peräänkuuluttaa yhtä asiaa. Eli kuka sanoo, että on ylipäätänsä järkevää hakea mitään pitkäaikaista parisuhdetta. Status quo pitää kyseenalaistaa.

Jep, minä painottaisin sanaa "hakea" ja haluaisin myös peräänkuuluttaa sitä että ihmiset malttaisivat tutustua ihmisiin eikä vetää etukäteen rajoja sille että hakee ikuista liittoa. Deittailu ja ihmisten tapaaminen kunniaan! Henkinen CV avoimeksi. Kannattaa hakea hyviä ihmisiä ja antaa ajan näyttää mitä asiasta tulee, vetää rajoja sitten kun selviää kuinka hyvin toisen kanssa viihtyy ja homma toimii.

 

[ditrim]

Itse taas haukkuisin metroseksuaaleiksi kaikkia HPK:n pellavapääpelureita, joiden kampaukset ovat suoraan jostakin L'orêalin pakkauksen kyljestä.

Tuohon saattaisi vaikuttaa myös se, että olet tottunut katselemaan kotikentälläsi hulvattoman suurta määrää pälvikaljua..

Kyllä noita Kertsin jannuja tosiaan on tullut naurettua Hämptonin yössä. Jari-Sailio-taka-tukkaa pukkaa tietyissä baareissa ihan kohtuuton määrä. Lieneekö kuitenkin vaikutus naisiin jotenkin huumaava, vai mikä siinä on?

 

[Creed Bratton]

Mikä on Batistini? Mietin Baldessarinia, mikä luotiin vähän vanhempien jannujen merkiksi silloin, kun Werner Baldessarini veti Hugo Bossia, mutta jos samassa lauseessa puhutaan Seppälästä niin kyseessä ei taida olla kirjoitusvirhe, vaan Batistini on joku muu juttu. Liekkipaita kuulostaa aika pelottavalta.

Se on sellanen rahvaan vaatemerkki Dressmanilla.

Jos puhutaan puhtaasta vakavasta seurustelusta niin onhan sen oltava laskelmoitua. Kropan lisäksi pitää toimia pää ja muutenkin koko kokonaisuus pitää olla sellainen minkä hyväksyy, toisen pitää olla sellainen mitä kunnioittaa ja lisäksi se vaatii keskinäisen rakastumisen, jotta homma voi kestää ja kukoistaa. Suurin osa ei lähde tuolta pohjalta liikkeelle, vaan harrastavat seurustelua, jolloin seuraukset ovat kohtalokkaita.

Nyt olet asian ytimessä, juuri noita vaatimuksia omaa kumppania etsiessä pitäisi käyttää, mutta en tiedä kuinka muuten noihin saa vastauksia paitsi seurustelemalla. Seurustellessahan sitä tutustutaan toiseen ihmiseen ja sitä kautta saadaan selville, että onko kyseinen henkilö oikea minulle vai ei, yleensä ei ja eikun takaisin kiertoon, mutta voihan sieltä se sopivakin osua kohdalle.

 

[scholl]

Nyt olet asian ytimessä, juuri noita vaatimuksia omaa kumppania etsiessä pitäisi käyttää, mutta en tiedä kuinka muuten noihin saa vastauksia paitsi seurustelemalla.

Tuosta olen totaalisen erimieltä. Jos kyse on potentiaalisesta seurustelukumppanista niin silloin se ensinäkeminen iskee kuin kanuunankuula mahaan. Itselläni iski vähän miedompi kuula 80-luvun puolivälissä ja järeämmällä tykillä ammuttiin sitten 90-luvun puolivälissä. On kuitenkin hyvin pitkä matka seurusteluun. Tausta-asioita voi selvitellä sivusta seuraamalla, jos naista näkee usein tai sitten ottaa yksityisetsivän avuksi, johon itse en vielä ole joutunut turvautumaan. Sherlock scholl on riittänyt. Ilmeet, eleet, liikkuminen ja tyyli sekä luonnettakin on helppo havainnoida ennenkuin lähtee puskemaan mihinkään actioniin. Kysehän on siitä kunnioittamisesta. Turha lähteä suinpäin mihinkään, jos ei tiedä pitääkö siitä henkilöstä. Jos tekee huolellisen pohjatyön niin sitten läväyttää tarjouksen pöytään. Jos sen jälkeen asiat onnistuu niin ei sitä silti tarvitse seurustella, vaan voi tapailla pelkästään. Jättää muut naiset pois ja keskittyy vain viettämään aikaa sen naisen kanssa ja jos kokonaispaketti alkaa olla kunnossa niin silloin bitte schön voi alkaa seurustella. Kysehän on siitä, että seurustella tarvitsee vain kerran, jos itse tai toinen ei osoittaudu virheelliseksi ja jos valinta on tehty oikein.

 

[RajatOn]

Tännekin täytyy tulla välillä pyörähtämään. Tässä nyt muutaman kuukauden yhtä neitokaista tapailin. Voisi jopa sanoa, että seurusteltiin. Tässä nyt sitten meni poikki, johtuen hyvin pitkälti varmaan siitä että halusin ottaa liiankin rauhallisesti ja olin liian paljon viikonloppuja töissä. Kun neitokainen oli mun kämpillä, niin loppuaikana tuli monta kertaa olo, että olis mukavampi olla yksin. Tosin sillon kun olin yksin, niin tuli monta kertaa olo että olispa naikkonen vierellä.

Olipa tyttö kyllä hiukan laiskakin tekemään mitään, kun taas ite oon hiukan päinvastanen tapaus. Muuten oli kyllä oikein mukava tapaus, fiksu ja hyvännäköinen. Nyt ollaan taas vapaita kun taivaanlinnut mikä on hyvä, silti tekee aina satunnaisesti mieli seuraa. Elämä on hankalaa, mutta niin sen kai kuuluukin olla.

 

[hätrikki ||]

Nyt ollaan taas vapaita kun taivaanlinnut mikä on hyvä, silti tekee aina satunnaisesti mieli seuraa. Elämä on hankalaa, mutta niin sen kai kuuluukin olla.

Amen. Samat jutut itellä pyörii mielessä, välillä sitä kaipaisi jotain pysyvämpää seuraa, mutta sitten taasen palautuu omista kokemuksista mieleen kuvailemasi kaltainen tilanne, jolloin haluisi olla ennemmin yksinkin. Parien tulisi ymmärtää toista ja antaa toisen olla omissa oloissaan jos tarve vaatii. Tälläisellä toiminnalla varmaan säästyisi paljolta kun olisi selvät pelisäännöt molemmilla (ja ne ymmärrettäisiin) - mutta yleensä siinä poikii mustasukkasuus ym. muut huonot fiilikset esille.

Itse olen kyllä todella arvostanut viime aikoina, vuoden suhteen päätyttyä, vapautta ja yksinelämistä ihan eri tavalla. On kiva päästä välillä tutustumaan itteensäkin. Kun tuntee ittensä, on sitten valmiimpi sitovaan suhteeseen kun se sopiva tulee eteen. Nyt otetaan vaan lunkisti ja jätetään ne metsästysreissut tuleville ajoille!

 

[Satellite]

Ja milloinkohan mä oppisin haluamaan viettää aikaa yksikseni? Sitä on tullut harrastettua niin paljon, ettei sitä enää osaa arvostaa tippaakaan. Uhraan yleensä koulusuunnitelmiakin päästäkseni sosialisoitumaan kavereiden kanssa. Sitten kiroillaan aina kun pitää tehdä kaikki viimeisenä iltana ja tulos on keskinkertaista... Tästä seuraa ulkoisesti varmaan se, että autan huomioin muita ihmisiä liikaa, ja oma elämä on jotain keskinkertaista, joustamisia täynnä. Tästä seuraa huonoa itsevarmuutta ja laiskuutta, ja tämä tuskin on yhtään houkutteleva ominaisuus naisten näkökulmasta... Pitäisi osata keskittyä oikeasti koulujuttuihin muuten kuin deadlinen alla, niin moni muukin asia helpottuu kun osaa keskittyä itseensä enemmän. Koulu nyt vaan menee omalla painollaan tavoiteajassa (ei-niin-hyvillä arvosanoilla), joten mikään ei sano minulle että tapoja pitäisi muuttaa...

EDIT: Tässä lienee syy miksi "ole oma itsesi" ei oikein tehoa minulle ohjeena ihmissuhteisiin...

 

[Hemingway]

Tuosta olen totaalisen erimieltä. Jos kyse on potentiaalisesta seurustelukumppanista niin silloin se ensinäkeminen iskee kuin kanuunankuula mahaan.

No ei. Kyllä monet ja melkeinpä tekisi mieli sanoa että useimmat pitkät ja onnistuneet liitot ovat alkaneet toisella tavalla kuten ystävyyden tai pitemmän tuttavuuden kautta. Kuulan vauhti hidastuu nopeasti. Se ei kauas kanna. Ihastus menee ohi, kumppanuus kantaa. Ihastuminen ei taas mitenkään itsestäänselvästi johda kumppanuuteen.

 

[Wäinö#16]

Eipä tuohon varmaan yhtä oikeaa vastausta olekaan, mutta itsekin ajattelen Schollin tyyliin, että hyvän seurustelun tai avioliiton pohjana on tällainen "kanuunankuula" tai ainakin voimakas ihastuminen ja rakastuminen. Tätä aikaa on myös hyvä joskus vaikeina aikoina palata muistelemaan ja se on myös omiaan estämään sellaista huuman hakua joka voi joskus arjessa iskeä. Jos seurustelu on ollut vain ystävyyttä ja pikku hiljaa muuttunut kumppanuudeksi ilman mitään selkeää rakastumista, on minusta kovat riskit että joskus katumus tulee päälle, että tässäkö se nyt oli.

Mutta vaikka kanuunankuula iskee, ei sitä silti ole mikään kiire hypätä suhteeseen sen enempiä ajattelematta vaan voi sitä sitä hiljalleen tutustua toiseen ja pohtia onko tässä aihetta pidempäänkin juttuun. Itse uskon rakastumiseen, ystävyyteen ja kumppanuuteen ja siihen että ne on kaikki mahdollista saman ihmisen kanssa, eikä vähempään ole syytä tyytyä:)

Nimim. kolme kertaa on ammuttu kuulalla ja kahtena niistä kerroista se on johtanut seurusteluun.

 

[Hemingway]

Eipä tuohon varmaan yhtä oikeaa vastausta olekaan

Sitä tarkoitinkin. Eri ihmiset tarvitsevat erilaista, mutta suhteen kestoa ajatellen paljon ihastusta ratkaisevampana pidän sitä, miten pari onnistuu pitkällä aikavälillä rakentamaan suhteestaan sellaisen, että kumpikin saa ja kumpikin antaa. Suhteessa ollaan itsekkäistä syistä ja suhde on itsekkäiden tarpeiden tyydyttämistä yhteisen suunnitelman ja toimimisen turvin.

Toki alun vahva romantiikka voi auttaa toimivan vaihdon rakentamisessa, mutta sen varassa en usko suhteen kestävän.

 

[Bruno]

Nyt on kovin kovin onnellinen olo. Pitkän aikaa jatkunut arpominen on päättynyt, ja olemme vihdoin päässeet sopuun siitä, että ollaan. Monta kuukautta oli sellaista on/off-meininkiä, mutta nyt se on ohitse. Erityisen onnellinen olen siitä, että kärsivällisyytenä riitti, koska palkinto on sitten tämä.
Sitä paitsi uskon, että tämä nykyinen nainen on minulle se täysin "oikea". Mikäli niitä "oikeita" nyt yleensä on edes olemassa.

 

[Cartman-Costanza Kramer]

Tehdään sitten debyytti tähän ketjuun.

Naisasiat ovat olleet viimeisen pari vuotta ja päälle helvetin hyvin. Nykyisen elämänkumppanin kanssa tulee täyteen tässä kuussa 2.5 vuotta, joka meikäläisen tapauksessa on uusi ennätys, vanhan ollessa pari kuukautta. Suhde ei nyt ole helpoimmasta päästä, johtuen muijan ollessa nykyään duunissa Helsingissä ja kun itse taas en vielä Turusta pysty muuttamaan pois. Toisaalta olen itse yllättäen huomannut eron tekevän hyvää, jokainen yhteinen hetki on tärkeä ja sitä "omaa" aikaa on vähän liikaakin. Sitten kun luottamuspuolikin on molemminpuolin kunnossa, niin ei se erossa olokaan niin paljoa haittaa. Oikeastaan vastaisin Zen Cafeen Helvesti Järkeä biisiin, yksiselitteisesti, on.

Itse näen kyllä kyseisen naiseni sinä oikeana, en ikinä usko löytäväni samanlaista ihmistä kuin hän. Älykäs(muttei liian), huumorintajuinen, oma itsensä, ei draamaa draman takia ja ihminen jonka kanssa voimme keskustella ihan mistä tahansa useita tunteja. Oma historiani naisten kanssa on umpi surkea, täynnä surkeita suhteita täysin väärien naisten kanssa, täysin vääristä syistä. Ego kasvoi ja ego kärsi. Siksi oikeastaan nykyinen onkin aikalailla palauttanut uskoni ihmissuhteisiin ja en häntä ilman oma tulevaisuuttani näe.

 

[Väsyneet Kädet]

Vilpittömät onnittelu Suolakuninkaalle.

Itselläni kolme tapaamista takana. Tyttö on täydellinen ja meikä täysin lääpällään. Enää on siitä kiinni, mitkä on tytön fiilikset. Ja niistä kun ei selvää saa. Toivottavasti on vain hitaasti etenemistä.

 

[Beeman]

Älykäs(muttei liian)....

Minkälainen on liian älykäs nainen?

En tiedä onko tämä enemmän ihmetysketjun asiaa, mutta joutuessani lauantaina maaseudulle paikallisiin baareihin humaltumistarkoituksessa, illan aikana kaksi naimisissa olevaa naikkosta ehdotti ryhtymistä sukupuoliyhteyteen. Toinen naisista kimpaantui kieltäytymisestä ja rupesi kovaan ääneen huutamaan kaverilleen että "tää jätkä yrittää pokaa vaikka mä oon naimisissa!". Lievästi vaivaantunut olo tuli sen jälkeen. Toinen naisista jatkoi torjunnan jälkeen muiden seurueen karjujen vokottelua vaikka kaikki olivat ukkomiehiä. Viime perjantaina työmaan ainoa naispuolinen ihminen pyysi pukuhuoneeseen riisuutumistaan seuraamaan. Kyseinen neitokainen on kihloissa. Kysymykseni olikin että onko viime vuosien aikana tapahtunut selkesti suuntausta tälläiseen käytökseen naisten taholta? Aiemmin en muista vastaavaan varattujen naisten rynnäkköön törmänneeni. Eipä silti että aikaisemmin olisin joutunut Keravalla baarissa käymäänkään.