Naisasiat

[sampio]

Ymmärrän pienen mustasukkaisuuden ja omistamishalun suhteen alkutaipaleella, mutta pidemmässä suhteessa sellainen olisi kyllä niin kypsää touhua, että hojo hojo. Parisuhde kuitenkin rakentuu luottamukselle, joten miksi minun pitäisi olla valvomassa, mihin vaimoni silmät sattuvat salilla eksymään tai mitä ne tyttöporukassa juttelevat. Onhan mullakin silmät päässä ja kauniita naisia muitakin, kuin oma vaimo. Se on sitten eri asia, kenen kanssa toteutan silmäinpyynnön, sen haluan pitää visusti vaimoni ja minun välisenä aarteena. Ja toivottavasti pysyykin.

 

[HangoverFairy]

Niin, itse näkisin asian menevän niin, että emäntäsi halusi pehmentää eroa kertomalla asian naisellisesti kierrellen.

Jos itselleni kävisi samoin, siis tähän mennessä kertyneellä kokemuksella, lähtisin heti vetämään kohti uusia seikkailuja.
Todella vittumaiselta se tuntuu, mutta miksi pitäisi jäädä johonkin epäselvään välitilaan tuhlaamaan molempien aikaa?

Nuo välivaiheen "mietintätauot" ovat pelkkää itse- ja muuta petosta. Eteenpäin vain, sieltä se uusi elämä löytyy ja sitä paitsi, kaikenlainen paska kasvattaa.

Tähän alan uskoa itekkin.Turhaa odotella, vaikka juurikin tuli soiteltua ja hän valitti ikävää ja kertoi hyvistä muistoista matkavarrella...

No tarvii kai koittaa unohtaa tämä nainen. Pitäkää hyvänänne jos satutte HML:än Sirkus-ravintolassa törmäämään.

Ja tais samalla mahdollinen kesätyömatka kasvaa noin 50km...no ei voi mitään. Bensa on halpaa.

 

[Osmo Rapeli]

No tarvii kai koittaa unohtaa tämä nainen. Pitäkää hyvänänne jos satutte HML:än Sirkus-ravintolassa törmäämään.

Ja tais samalla mahdollinen kesätyömatka kasvaa noin 50km...no ei voi mitään. Bensa on halpaa.

Sirkuksessa? Sehän kertoo jo että ko. naisella on ok miesmaku (sinä) mutta onneton maku baarien suhteen.

Tsemppiä! Nämä ottaa oman aikansa mutta sitten yksi päivä vetää pitkän henkäyksen ja huomaa päässeensä yli eilisestä, vaikka juuri tuntui ettei vitutus lopu koskaan. Etköhän sinäkin viimeistään kesäfestarien ja viinijuhlien aikaan taas kulje leveä hymy kasvoilla. Mieti sitä vapaamielisten kimalaisten määrää...löytyy joku joka osaa arvostaa panostasi loppuun asti.

 

[hihhu]

Yleensä ajatuksena tulla näyttämään, että tämä on mun. Tulee merkkaamaan reviirinsä.

Punttisalilla nostat painoa ja joku vieressä treenaava nainen katsoo vähän pitempään niin eikös salin toisella seinustalla oleva naisystäväsi kiirehdi paikalle antamaan suukon.

Tämähän on pelkästään kätevää, kun ihmiset vissiin tykkää huomiosta niin paljon, että se varattuus mainitaan sitten joskus ajan päästä, vaikka toisen tarkoitusperät on tulleet hyvinkin selviksi jo. Toki sitten jos se menee siihen, että toisen sukupuolen edustajia pitää ruveta pakenemaan, niin ollaan jo liiallisuuksissa.

 

[HangoverFairy]

Sirkuksessa? Sehän kertoo jo että ko. naisella on ok miesmaku (sinä) mutta onneton maku baarien suhteen.

Tsemppiä! Nämä ottaa oman aikansa mutta sitten yksi päivä vetää pitkän henkäyksen ja huomaa päässeensä yli eilisestä, vaikka juuri tuntui ettei vitutus lopu koskaan. Etköhän sinäkin viimeistään kesäfestarien ja viinijuhlien aikaan taas kulje leveä hymy kasvoilla. Mieti sitä vapaamielisten kimalaisten määrää...löytyy joku joka osaa arvostaa panostasi loppuun asti.

Tosin käyty sirkuksessa noin 5 kertaa.... Tosin emäntä taitaa siellä jatkossa viihtyä. Onneks tavattiin aikoinaan muualla ku baarissa ja Hämeenlinnassa.

Kyllä tää vitutus vaan jatkuu. Noi festarit,viinijuhlat ei ole mun juttu. Kaljavarasto menee kaverille ja viinavarasto viemäristä alas.
Tuli ennen tätä suhdetta tehtyä ihan tarpeeks tota kimalainen-kukka hommaa. Niistä jää tyhjä ja "onto" olo. Tosin paikkakunta, jossa majailen on pieni ja täällä sijaitsee koulu jossa on noin 200kpl 20-ikävuoden molemminpuolin naisia. (valinnan varaa pitäisi olla)
No niin nyt loppu säälipisteiden keräily. Palataan tähän ketjuun ku asia on käsitelty loppuun!

 

[Osmo Rapeli]

Kyllä tää vitutus vaan jatkuu. Noi festarit,viinijuhlat ei ole mun juttu. Kaljavarasto menee kaverille ja viinavarasto viemäristä alas.
Tuli ennen tätä suhdetta tehtyä ihan tarpeeks tota kimalainen-kukka hommaa. Niistä jää tyhjä ja "onto" olo. Tosin paikkakunta, jossa majailen on pieni ja täällä sijaitsee koulu jossa on noin 200kpl 20-ikävuoden molemminpuolin naisia. (valinnan varaa pitäisi olla)

Viestiäni ei paikkojen, juomien ja tulevien suhteiden määrän puolesta ole tarkoitettu otettavaksi sanasta sanaan, ei sillä väliä missä liikut kunhan et jää paskalla hetkellä kotiin koko loppuelämäksesi. Baareissa ja festareilla tosin on mahdollista liikkua sekoilemattakin. Ja kyllä, parempaa seuraa löytää selvinpäin, ja keskittymällä sitten niihin parempiin sitten. Itsetunto kasvaa enemmän tekemällä rohkeuksia ja ratkaisuja, sekä vaikutuksen naiseen, selvinpäin. Viimeinen lauseesi on jo lähempänä sitä mitä hain, elämä jatkuu.

 

[Ender00]

Tuli ennen tätä suhdetta tehtyä ihan tarpeeks tota kimalainen-kukka hommaa. Niistä jää tyhjä ja "onto" olo.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt mitä pahaa on yhden yön jutuissa. Jos molemmat sitä haluaa ja sen yhden yön on mukavaa niin miksi siitä pitäisi tulla jotain tyhjää tai onttoa oloa? En minä ymmärrä. Ehkä jotkut sitten kokevat tuon takia syyllisyyttä, vaan miksi?

Jos kaksi seksuaalisesti viriiliä ihmistä vapaa ehtoisesti harrastavat seksiä satunnaisesti tai vaikka vain kerran niin so what? Jos se on mukavaa niin miksi siitä pitäisi kokea jotain morkkiksia tai muita.

Omasta elämästäni jos jotain olen oppinut, kun ei enää mikä nuori pojan jullikka olla, niin mitään en kadu mitä olen tehnyt...mutta montaakin asiaa kadun joka on jäänyt tekemättä.

 

[purkki_paa]

No tokihan Pete2004 tietää millainen hänen kaverinsa on kännissä...mutta se käytös voi olla muijaa kohtaan ihan erilaista,kuin mitä kavereita kohtaan.
Onko tälläinen tullut mieleen??

Toki tuli, mutta en väin pidä tuota yhtälöä kovin todennäköisenä. Sillä jos ihminen on rasittava jurrissa, niin kyllä periaatteessa se kyllä aika hyvin esiin tulee myös hänen kavereidensa kanssa ollessaan. Mutta toki näitäkin henkilöjä voi olla, sitä en kuitenkaan kiistä....mutta uskaltaisin väittää ettei tuossa Peten esimerkissä se ollut syynä.

En tiedä mitä mieltä te kaikki Jatkoajan tyypit olette,mutta mun mielestä kaverin/ystävän kanssa ei touhuilla!! Siinä mennään sen tietyn näkymättömän "rajan" yli.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt mitä pahaa on yhden yön jutuissa. Jos molemmat sitä haluaa ja sen yhden yön on mukavaa niin miksi siitä pitäisi tulla jotain tyhjää tai onttoa oloa? En minä ymmärrä. Ehkä jotkut sitten kokevat tuon takia syyllisyyttä, vaan miksi?

Otin kummankin lainauksen samaan kommenttiin, kun ne niin lähellä samaa asiaa liippaa....eli itse en kyllä näe kummassakaan mitään pahaa, päinvastoin. Jos otetaan tuo "ystäviin sekautuminen" ensiksi syyniin, niin jos pelisäännöt on sovittu ei ongelmaa luulisi olevan. Kumpikin tietää, että kyse on vain puhtaasti seksistä ja se siittä...ja jos jotakin tunteita syntyy, niin sitten ne on hyvä tuoda esille ihan rohkeasti. Ja tarvittaessa muuttaa luotuja sääntöjä, jolloin kumpikin osapuoli on tietoinen välillään olevasta tilanteesta. Ja itseasiassa eikös monesti ystävyydestä synny vielä suhteitakin, jolloin tuollainen ystävien lykkiminen luulisi olevan luonnollinen "askel" kohti mahdollista vakavempaa seurustelua...ja miksei sitten avioliittoa jos tuo kestää. Tuossa vain pääsee ns."koeajamaan" kaikilta puolin kaveriaan ja miettimään onko seurustelukumppaniksi vai ei.

Sama pätee tuohon yhden yön juttuihin, jos kumpikin osapuoli:

a) On halukas

b) On tilanteen tasalla ja hyväksyy asiat kuin ne on

Ei siinä mitään "rikollista" tehdä, vain kaksi samaa asiaa haluavaa löytävät toisensa ja toteuttavat asian, jota mieli kummallakin tekee. Mutta toki koko seurustelu&seksi aiheena on niin henkilökohtaista, että jokaisella on omat mieltymykset ja niitä pitää kunnioittaa.

 

[secord]

Vituttaa vaan niin saatanasti, kun avovaimoni on kyllä kertonut kyseisestä äijästä, että olis sen uus kaveri. Tähän asti oon ollu ihan ymmärtäväinen asian suhteen ja ovat he jopa yhdessä käyneet iltaa viettämässä(Avovaimo vielä soitti ja varmisti, että onko se nyt varmasit ok?), ja olen ollut valmis jopa tutustumaan tähän mieheen.

En nyt haluaisi enempää luoda epävarmuuden tunnetta teikäläiselle, mutta hieman ihmetyttää se, mikä tarve avovaimollasi on luoda kaverisuhdetta toiseen mieheen? Olen törmännyt ystäväpiirissäni vastaavanlaiseen tilanteeseen, tosin henkilöt kohtasivat toisensa työpaikalla, mikä tekee tästä sinun kertomastasi tapauksestasi vieläkin omituisemman (minun mielestäni). No nämä kaksi aikansa tapailivat ja kävivät kahvilla jne. jne.. Tilanne on nyt se, että nainen otti ja lähti pitkään jatkuuneesta suhteestaan ja tapailee nykyisin "mieskaveria" muissakin kuin pelkän kahviseuran merkeissä.

Itse haluaisin kovasti vastaavanlaisessa tilanteessa kuulla kumppaniltani hyvät perusteet sille, miksi kaipaa uutta miesseuraa, jos vanha on koettu hyväksi ? Olen ehkä tässä suhteessa konservatiivi enkä pystyisi hyväksymään tapailua jonkun netistä tavatun "auervaaran" kanssa. Ymmärrän kyllä ahdistuksesi.

 

[MusanMake]

Mutta, mitä te muut ootte mieltä? Kannattaako huolestua?

Kyllä kannattaa, ehdottomasti. Mies ja nainen kun eivät voi ikinä olla pelkästään puhtaasti ja viattomasti ystäviä. Ellei mies ole gay, tietysti. Jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, jommallekummalle tai molemmille tulee jokin muu asia mieleen. Ja ennemmin tai myöhemmin jotain myös tapahtuu.

Mistäkö tiedän? Siitä että itselläni ei ole ainuttakaan naispuolista "ystävää" jonka kanssa ei olisi ollut jossain vaiheessa jotain säpinää. Ja tähän en siis tietenkään laske koulu/työkavereita enkä kavereiden muijia, vaan ihan tuttavuuksia joita löytyy baarista, netistä, ties mistä.. Ja edelleen en puhu vain omasta puolestani, vaan mimmeillä on kyllä itselläänkin ollut meininki duunata mun kanssa, vaikka oltaisikin oltu aluksi "vaan kavereita". Sitäpaitsi molemmat osapuolet tietää sen, ja se tekeein siitä niin coolin jutun: mimmit teeskentelee sinisilmäistä, eivätkä muka "voi uskoa uudesta ystävästään sellaista, että tämä yrittäisi vain ja ainoastaan bylsiä tätä". Samaan aikaan kundit odottaa ja ajattelee, että nyt on verkko vesillä, väsytetään vähän aikaa ja kun tulee oikea hetki, käydään kiinni. Näinhän se menee.

Ja nythän siis tiedät että kyseinen kolli yrittää piirittää sun eukkoa että pääsis panemaan sitä, niin älä nyt herrajumala päästä sitä kissaas sen paskiaisen luo! Sillä vaikka kuinka olisitte uskollinen ja toisianne rakastava pari, niin siitäkin huolimatta, kun tulee oikea aika ja paikka, joka ihminen on valmis hairahtumaan. Usko pois. Ja juuri sellaisena hetkenä, oikeassa paikassa oikeana hetkenä, tämä siippasi uusi tuttavuus osaa olla paikalla tarjoamassa lohduttavaa olkapäätä ja ymmärrystä. Joten olehan nyt varovainen ja muista ajatella pahinta. Se on yleensä ihan oikea aavistus:)

 

[Ender00]

MusanMaken viesti oli raadollinen, mutta täyttä asiaa. Mistäkö tiedän? Ehkä olin aikanani itse tuo vittumainen auervaara.

On niin helppoa olla se toinen mies. Vaikka naisella olisi kotona hieno, turvallinen ja ihana mies niin se on kuitenkin se arkinen oma mies. Mies jota näkee oikeastaan aina, niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Toisena miehenä on helppoa, kun aina kun nainen tapaa sinut olet parhaimmillasi. Näette vain silloin tällöin ja toinen mies on aina, aina edustava. Ja jokaisessa suhteessa tulee välillä heikkoja hetkiä, kun tällöin on se toinen mies, toki vain kaveri, niin hän osaa varmasti sanoa ne oikeat sanat naisen korvaan. Tulee se hetki, että nainen haluaa tukea tältä toiselta mieheltä ja tulee se hetki, kun hairahtuminen on hyvin lähellä. Yleensä se hairahtuminen vielä tapahtuu, sitä varmemmin mitä etäänpänä se mahdollisuus koittaa normaaleista arkiympyröistä. Esimerkiksi laivaristeily sen toisen miehen kanssa tarkoittaa 100%:n varmaa hairahtumista.

Minulla on aikoinani ollut paljonkin naispuolisia ystäviä ja vaikka ne olivatkin vain ystäviä niin valehtelisin ellei mielessä olisi monesti käynyt moni muukin asia..joskun jotain saattoi jopa tapahtuakin.

 

[Hejony]

Kunhan pidät mielessä, ettei mikään ole varmempi suhteentappaja kuin legendaarinen "minä tai hän".

Eli säilytä rauhallisuus ja asiallisuus kun tästä asiasta puhutte, vaikka tilanne vähän pahalta kuulostaakin.

 

[AnaMasa]

Aika hyvin on muut jo viisastelleet, mutta lisätään näin 32 vuotiaana heteromiehenä sellainen sivuhuomio, että 21 vuotiaassa naisessa ei voi tämän ikäiselle olla mitään muuta kiinnostavaa kuin perse. Noh, riippuu vähän tisseistä, mutta pointti selvä?

Siinä mielessä paska tilanne, että aiheellinenkin mustasukkaisuuden esiintuominen laskee pisteitäsi väistämättä. Huomaat sen jo nyt naisen "ahdistuessa". Vielä kun toinen äijä saa jossain vaiheessa kuulla, että olet huolissaan, niin sen on helppo laittaa nuori nainen uskomaan, että kotona asuu sitouttamishaluinen mustasukkainen mörkö. Sen jälkeen jokainen aiheellinenkin reaktiosi aiheuttaa tuplasti hallaa, eli muija vaan ahdistuu lisää. Samalla toisen äijän ei tarvitse kuin teeskennellä kilttiä ja viatonta työkaveria ja pisteet ropisee hänen pussiin. Paskamainen tilanne.

 

[secord]

Ja kyllä, he ovat kanssa kohdanneet työpaikalla.

Okei, vedin viestisäsi väärät johtopäätökset!

Itse en olisi aivan varma siitä, etteikö pientä mustasukkaisuutta kannattaisi tuoda esille. Viilipyttyä esittämällä voi myös viestiä kumppanilleen, ettei juuri kiinnosta kenen kanssa tapailee ja mitä tekee, mikä voi olla myös omiaan työntämään toista toisen syliin (if you know what I mean!). Tässä kohtaa kysymys on lähinnä persoonakohtainen, että vaikea on lähteä sinua neuvomaan miten asiaan reagoida. Itse tunnet puolisosi parhaiten, joten tiedät miten asiaan suhtautua.

AnaMasan peppu/tissi -pointissa on vinha perä, mutta asiaa voi myös tarkastella siltäkin kantilta, että 21-vuotiaan neitosen silmissä yli kymmenen vuotta elämänkokemusta rikkaampi könsikäs voi vaikuttaa kovinkin kiehtovalta henkilöltä. Mitenkään sinua vähättelemättä Jokerinet.

 

[purkki_paa]

Jokerinet:n tilanne kieltämättä on aika vaikea...jos ei välitä, niin muija voi pettää ja jos taas välittää, niin helposti on mustasukkainen ja silloin ei käy myöskään hyvin.

Itse ehkä sinuna tarkkailisin naisesi yleistä käytöstä tarkemmin ja koittaisin tästä saada jotakin vihjettä jos pettää sinua/on pettänyt sinua. Helposti kuitenkin ainakin toinen pitkäaikainen rinnakkainen suhde muuttaa sen toisen kummpanin kanssa, joka ei tilanteesta tiedä niin hänen kanssaan käytäviä rutiineita. Eli ts. jos naisesi pettää, niin tällöin esim. pinna voi olla kireemmallä hänellä, tulee niitä epäselviä/epäilyttäviä tilanneselittelyitä joilla koitetaan peittää totuutta. Usein pidemmän päälle näissä hassahtaa karille ja totuuden saa se henkilö selville, jolle koitetaan sitä peittää .

Itselläni on valitettavasti tästä liikaakin kokemusta, ensimmäisessä kunnon suhteessani meinaan sekä minä, että muijani petti ja kummallakin oli se ns.kolmas pyörä mukana kuviossa. Tuli juuri niitä hätävalheita, joista pidemmän päälle jäi kiinni....ensiksi minä itse jäin kiinni valehtelusta ja pettämisestä, josta tuli tietysti totaalinen riita. Sen jälkeen riidellessä siittä exäni möläyttämät hätävalheet tulivat esille ihan vahingossa, vaikka kuinka hän koitti esittää viatonta ja uhria. Vaikka muuten tilanne oli varsin ikävä kokemus, niin näin jälkeenpäin aika koominen...meinaan kun saatiin selville, että kumpikin petti toisiaan ja vielä tämä kolmas pyörä oli tullut about samaan aikaan kuvioihin mukaan...niin eipä yllättäen riidelty enään siittä asiasta.

Mutta ehkä minä Jokerinetin tilanteessa ottaisin kissan pöydälle rohkeasti ja keskustelisin asiasta ihan avoimesti ilman riitelyä. Selvität tuntosi KO asiaa kohtaan naisellesi ja täten jos kuitenkin pettää sinua, niin et todellakaan ole asialle mitää voinut tehdä tai sitä estää. Tietysti jos naisesi ei tätä kuulevviin korviin ota, niin yksi vaihtoehto olisi myös kaiketi vielä mikä minun mieleeni tuli. Meinaan ainahan voi alkaa hengaamaan jonkun naispuoleisen kaverinsa kanssa avoimesti enemmän, mitä normaalisti hengaa ja täten saada naisesi tilanteesta mustasukkaiseksi...silloin kumpikin on kokenut kuinka hirveältä epätietoisuus tuntuu. Ja tästä kimmastuneena kumpikin viilentää välejään KO kavereihin ja tilanne palaa normaaliksi.

Mutta suuri riski myös varmaan on se, että se tulkitaan kummankin kantilta pettämiseksi ja täten suhteesta katoaa luottamus...mikä tietenkin aiheuttaa pidemmällä aikavälillä eron. Mutta tilanteessasi ei kyllä ole kuin huonoja vaihtoehtoja...olet vähän kuin puun ja kuoren välissä.

 

[Alamummo]

Mies ja nainen kun eivät voi ikinä olla pelkästään puhtaasti ja viattomasti ystäviä. Ellei mies ole gay, tietysti. Jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, jommallekummalle tai molemmille tulee jokin muu asia mieleen. Ja ennemmin tai myöhemmin jotain myös tapahtuu.

Huoh. Taas näitä. Miten kohdalleni onkin sitten sattunut muutama heteromies, jotka ovat puhtaasti vain ja ainoastaan ystäviä. Otetaan esimerkiksi duunikaverini, minua viitisentoista vuotta nuorempi jamppa, hänellä on nätti ja kiva tyttöystävä ja niin pois päin. Kuitenkin käymme välillä yhdessä bissellä päivän päätteeksi ja juttelemme asioista maan ja taivaan välillä. Välillämme ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta kuin ystävyyttä. Jos hän on joskus jotain muuta ajatellut, niin hyvin on ajatuksensa kätkenyt.

 

[Tobias]

Ai saatana että on Jokerinetillä harmillinen tilanne.

Itse valitettavasti uskon, että tilanne riistäytyy käsistä ennemmin tai myöhemmin, mikäli homma jatkuu noin kuin se nyt on. Ja usko mua -ikää alkaa olemaan mulla 35 enkä ole koskaan vakavasti seurustellut mutta porsastellut olen koko aikuisikäni siellä sun täällä ja naiset ovat tulleet todella tutuiksi.

Sinuna ottaisin asian oikein vakavissaan puheeksi tämän naisen kanssa. Selkeää faktaa pöytään että onko jostain muusta kyse kuin kaveruudesta vai pannaanko siellä jo. Ja jos muuta paljastuu niin lopeta suhde ja lähde itse seikkailemaan.

Olen muuten yllättävän usein huomannut, kuinka herkkiä naiset ovat pettämään puolisoitaan tai poikaystäviään. Useampi nk. varattu tapaus on itse tullut minulle ehdottamaan seksiä esimerkiksi ravintolassa mukaan lukien jopa yhden kaverini puoliso (tästä kieltäydyin kohteliaasti ja mainitsin samana iltana avoimesti kaverilleni, että vaimos muuten haluaa panna mua mutta sitä en aio tehdä). Sellasta se vaan on. Ja tapahtuuhan tätä toki miehissäkin varmasti yhtä lailla.

Niin teille kaikille naishuolien kanssa painiville suosittelen ikuista sinkkuutta ja vapautta. Ei ole mulle vielä kertaakaan tullut sellainen olo, että kaipaisi jonkinlaista vakituista suhdetta. Tällainen elämä on mun mielestä täydellistä -oli sitten töissä, viihteellä tai matkalla, ei tartte huolehtia mistään muusta kuin itsestään ja mitään aikatauluja ei ole. Oot vaikka viikon poissa kotoa ilmoittamatta kellekään. En vaihtaisi päivääkään pois enkä tule vastaisuudessakaan niin sanotusti seurustelemaan.

Eikä ole kertaakaan tarvinnut valitella ongelmista parisuhteessa.

 

[Satellite]

Mies ja nainen kun eivät voi ikinä olla pelkästään puhtaasti ja viattomasti ystäviä.

Klisee, joka ei pidä läheskään aina paikkansa. Kokemusta löytyy tuollaisesta ystävyydestä, ja oma opiskeluympäristöni on täynnä vastaavia tapauksia. (vinoutunut sukupuolijakauma naisten hyväksi) Sen sijaan tässä em. tapauksessa kannattaa toki olla silmät tarkkana, ei välttämättä olisi yllätys jos mies olisi valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen sänkyyn...

Hmm, vähän omituista että pääsin tuosta omasta tapauksesta täysin yli. Lauantaina pitäs lähteä baariin ekaa kertaa muutamaan kuukauteen sinkkuna. (tai no, sinkku olinkin koko ajan, mut kun yhden kanssa tapaili niin ei ollut mitään ajatustakaan että tapailisi jonkun toisenkin kanssa) Saa sitten nähdä kykeneekö pitämään itseluottamuksen korkealla sitten kuinka kauan, mistä liekin edes moista olen saanut. Ennenhän mun ajatuksissa pyöri vain "tuon kanssa on pakko jatkaa, mistä ihmeesä mä muka jonkun muun saisin?"

 

[secord]

Huoh. Taas näitä. Miten kohdalleni onkin sitten sattunut muutama heteromies, jotka ovat puhtaasti vain ja ainoastaan ystäviä. Otetaan esimerkiksi duunikaverini, minua viitisentoista vuotta nuorempi jamppa, hänellä on nätti ja kiva tyttöystävä ja niin pois päin. Kuitenkin käymme välillä yhdessä bissellä päivän päätteeksi ja juttelemme asioista maan ja taivaan välillä. Välillämme ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta kuin ystävyyttä. Jos hän on joskus jotain muuta ajatellut, niin hyvin on ajatuksensa kätkenyt.

Olet kyllä oikeassa. Ehkä näillä kommenteilla kerromme todellakin enemmän itsestämme kuin kenestäkään muusta. But at least we´re honest!!

 

[MusanMake]

Huoh. Taas näitä. Miten kohdalleni onkin sitten sattunut muutama heteromies, jotka ovat puhtaasti vain ja ainoastaan ystäviä. Otetaan esimerkiksi duunikaverini, minua viitisentoista vuotta nuorempi jamppa, hänellä on nätti ja kiva tyttöystävä ja niin pois päin. Kuitenkin käymme välillä yhdessä bissellä päivän päätteeksi ja juttelemme asioista maan ja taivaan välillä. Välillämme ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta kuin ystävyyttä. Jos hän on joskus jotain muuta ajatellut, niin hyvin on ajatuksensa kätkenyt.

Okei, tätäpä en ottanut huomoon. Sorry about that. Tuo on erittäin paljon mahdollista, mutta kuten huomaat viestistäni, en laske mukaan välttämättä ihan joka ainoaa työ/opiskelutoveria. Ja tosiaan, on minullakin ollut parikymmentä vuotta vanhempi naispuolinen työkaveri jonka kanssa käytiin bissellä joskus, enkä ajattellut häntä ikinä niin. Mutta mikäli hän olisi ollut minun ikäluokkaani, niin aivan varmasti olisin. Sanotaan nyt vielä, että mikäli ette olisi työkavereita, ei tämä nuorimies olisi varmaankaan ystäväsi. Ja mikäli olisi, silloin hän ei ajattelisi sinua vain ystävänä. Sitäpaitsi mikäli tuo ikäero olisi toisinpäin, voin varmuudella sanoa että tämä 15 vuotta vanhempi herrasmies ei olisi puhtain ajatuksin liikkeellä.

Eli edelleen, omiin kokemuksiin perustuen tiedän, että ainakin kundilla käy aivan varmasti mielessä uudesta tyttö"ystävästään", että minkähänlaista tuota olisi veistellä. Sorry jos tämä koskee jotakuta, mutta jos se on totta, niin miksi puhua asiasta kaunistellen. Ja painotan: tämä ei missään nimessä koske kavereiden mimmejä. Ne kun lakkaavat olemasta mimmejä siinä vaiheessa kun heilastelevat kaverin kanssa. Ovat he edelleen naisia, mutta he ovat sitten vähän niinkuin äitejä.

Tuli jossain vaiheessa muutama vuosi sitten oltua itsekin varsinainen sika jota ei haitannut oliko vastapuoli parisuhteessa vai ei. Nykyään se haittaa, enkä enää ikinä koskisikaan varattuun naiseen. Enkä myöskään halua olla kenellekään varatulle naiselle minkään sortin kaveri koska tiedän mihin se aikanaan johtaa. Tästäkin löytyy esimerkki ihan kuluvalta viikolta ja valitettavan läheltä....

 

[Alamummo]

Olet kyllä oikeassa. Ehkä näillä kommenteilla kerromme todellakin enemmän itsestämme kuin kenestäkään muusta. But at least we´re honest!!

Ja mitäköhän viestini mahtoi sulle paljastaa?

 

[hanu]

Onko jatkoaikalaisissa muuten sellaisia, jotka ovat tutustuneet kumppaniinsa kohtuu nuorina ja sittemmin huomanneet avioituvansa saman ihmisen kanssa jne? Eli onko keskuudessamme "vuosisadan rakkaustarinoita"?

...

Oma maailman tärkein ihmiseni on tällä hetkellä jossain ihan muualla Euroopassa kuin Suomessa. Ei eroaika ole ollut mitään loistokasta ilotulitusta, mutta koen tämän toisaalta todella kasvattavana ja suhdetta lujittavana aikana. Nautin elämästäni myös tässä tilanteessa ja se on ollut tärkeää huomata. Lisäksi tämä on jonkinmoinen yhteinen projekti. Iso etappi suhteessamme ja olen enemmän kuin onnellinen, että päätimme tämän asian toteuttaa. Mies pääsi elämään yhtä unelmaansa ja minä taas saan viettää laatuaikaa itseni kanssa. Nyt on tosin enää reilu pari viikkoa siihen, kun matkaan itsekin mieheni luokse, ja tämän projektimme luonne muuttuu merkittävästi. Sitten asutaan yhdessä ulkomailla, kokemus varmasti sekin.

Tämä tarina löytyy tästä ketjusta aiemminkin, mutta kertaushan on opintojen äiti. Naiseni kanssa samassa sängyssä olen viihtynyt enemmän tai vähemmän nukkuen nukkuen nyt 33 vuotta, eli olimme 15 - 16 vuotiaita kun ainakin koulun lukuvuodet yhdessä vuoteen jaimme, vaikkakin minu kotikotona aluksi. Lukion luokkakavereita siis olimme.

Sitten kirjoitusten jälkeisissä bileissä kännissä ei kai lähinnä viitsitty sitä puolen metrin päässä olevaa kortsua ottaa mukaan touhuihin. Lakkiaispäivänä sitten silloinen tyttöystäväni oli kolmatta viikkoa raskaana, vaikkemme toki sitä silloin vielä itsekkään tienneet. Niin se joskus käy. Kun raskaus aikanaan varmistui, valitsin saman opiskelupaikkakunnan emännän kanssa, vaikka sitä ennen ykkösvaihtoehto olikin joku muu. Naimisiin menimme kun minä olin 19 emäntä 18, syynä lähinnä se, että VOTK ja TOAS eivät silloin käsittäneet avoliittoa ollenkaan, eli opintorahaan ja -lainaan sekä opiskelija-asunnon saamiseen olisivat vaikuttaneet myös vanhempien tulot ilman avioliittoa. Abortti ei meille ollut koskaan edes vaihtoehto, vaikka 'vähän' painostusta siihen saatiinkin.

Minä edelleenkin kiroan Suomen armeijaa, kolmen kuukauden isyysloman jälkeen ei ollut ihan helppoa jättää setsemän kuukauden ikäistä pentua ja lähteä kuvittelemaan, että vanhalla venäjäläisellä IT-kanuunalla voisi muka ampua nykyaikasen rynnäkköhävittäjän alas. Kahdeksan elämäni turhinta ja turhauttavinta kuukautta. Sotilasavaustuksilla sai sentään pennulle hommattua kunnon kamppeet.

Vuosi pari sen jälkeen elimme varmasti köyhyysrajan alla aika huolella. Silakka ja makarroni tulivat tutuksi. Onneksi päivähoito opiskelijoille oli ilmaista, yksi ruokintakerta tuli sielläkin kuitattua.

Sitten jäin kesäduunin peruilta töihin, aluksi kuvittelin, että opiskelun ohella, mutta vitut. Sovimme, että teen töitä, kunnes emäntä valmistuu, ja katsotaan sitten vieläkö opiskelu kiinnostaa. Toista lasta tehtiin yhteisellä sopimuksella siinä välissä lähes urakalla, eka tuli kerrasta vahingossa, toinen vaati yli vuoden totisen yrittämisen (tai ei se nyt niin totista aina ollut). Siinä välissä olin keikkahommissakin kuutisen vuotta, emännälle saatanan kovaa aikaa näin jälkikäteen ajatellen. Sitten kun emäntä valmistui, niin jouduimme opiskelija-asunnosta luopumaan. Asuntolaina vei sitten minulta lopunkin opiskelumotivaation.

Pitkää arkea sitten toistakymmentä vuotta, pennut kasvoivat, talo maksettiin, emäntä tanhusi, minä pelailin ja vihelsin kiekkoa ja futista, pennut harrastivat omiaan. Olemme poikieni kanssa kuitenkin käyneet katsomassa pitkälle toista tuhatta matsia kiekkoa ja jalista, vaikkakin he omaksi lajikseen valitsivatkin salibandyn ja houkuttivat minutkin tolppien väliin siihenkin lajiin.

Nuorimmaiseni lähti 15 vuotiaana sisäoppilukioon, esikoiseni samaan aikaan armeijaan ja emäntä Helsinkiin kouluun. Olin siinä yht'äkkiä viikot yksinäni kotona, alkuhuuman jälkeen oli vaikeata sekin.

No siitäkin selvittiin, pennut muuttivat omilleen, vaihettiin iso omakotitalo rivarikämppään, hommattiin pieni kesämökki, yhteisymmärryksessä.

Nyt on velkaa 0€, esikoiseni on tehnyt minusta kaksinkertaisen isoisän, 20v tuli juuri täyteen saman työnantajan palveluksessa. Ensi vuonna on 30v hääpäivä.

Emäntä on tämän talven Cornwallissa, pätevöittää itseään asiaan, joka on hänelle helvetin tärkeä. Minä yritän täällä muistaa kastella kukat ja tuen häntä rahallisestikin jos toki muutenkin. Näemme viikko pari kerrallaan noin 1½kk
välein, ikävä on kyllä välillä kova. Skype vähän auttaa.

Minulle tämä on henkilökohtainen vuosisadan rakkaustarina, vaikka totuuden nimessä jokusen päivän vaihtaisinkin pois, en kyllä kovinkaan montaa.

Naiseni, jos tälle sivustolle, erittäin epätodennäköisesti toki, eksyt. Minä rakastan sinua. Ja hyvää naistenpäivää.

t. hanu

 

[MusanMake]

Tämä tarina löytyy tästä ketjusta aiemminkin, mutta kertaushan on opintojen äiti... ...Ja hyvää naistenpäivää.

t. hanu

Vallan mahtava tarina, melkein tuli tippa linssiin vanhalle kyynikolle:) Onneksi on olemassa tällaisiakin tarinoita. Paljon onnea teille! Ja hyvää naistenpäivää kaikille maailman naisille myös minun puolestani!

 

[Solomon]

Välillämme ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta kuin ystävyyttä. Jos hän on joskus jotain muuta ajatellut, niin hyvin on ajatuksensa kätkenyt.

Ihminen on nykyään jalostettu jo niin pitkälle, että mä ainakin uskon miehen kykenevän olemaan kuvittelematta naispuolista ystäväänsä muuna kuin ystävänä. Toki hakkaavat sitten hanskaan kahta kauheammin - sellaista luuhkaa ei olekaan, joka ei toisinaan kelpaa tai päädy miespuolisen ystävänsä onanoinnin virikkeeksi.

 

[Tobias]

Jep, kiitoksia vaan kaikille neuvoja antaneille. Ei tässä muu auta ku keskustella ja taas vaan keskustella. Sillä ne asiat yleensä paranee.
On tässä kyllä muutama hyvä asia. Eli me ollaan kuitenki hankittu viime aikoina sellasia ns. pitkäaikasiaostoksia, eli ollaan auto hankittu ihan muutama viikko sitten, ollaan hankittu kissa tossa kuukausi sitten, ja lisäks suunnitellaan ens kesänä kahden keskistä matkaa Bulgarian Sunny Beachille ja pääsiäisenä lähdetään kahdestaan mökille, eli tulevaisuus näyttää ainakin nyt valoisalta. Toivottavasti myös pysyy, sillä niin paljon mä sitä naista rakastan!

Ikävää olla realisti ja saatan vaikuttaa kyynikolta. Mutta nuo tavarat ja hankinnat eivät paina loppupeleissä paskan vertaa eivätkä ole edes hidaste jos ero on joskus tullakseen.

Keskustelu auttaa varmasti johonkin pisteeseen asti mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen ettei se mene samojen asioiden jankuttamiseksi. Ja jos hommiin ei tule selvyyttä niin vittuako itseään kiusaamaan, ei muuta kuin häipyy vaan ja katseleen niin sanotusti uusia kuvioita.