Naisasiat

  • 7 487 495
  • 26 542

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tunnen ihmiset jotka ovat olleet 20 vuotta yhdessä ja isäntä ei vieläkään ole kehdannut pieraista puolisonsa kuullen. Onko tuollainen parisuhde ollenkaan parisuhde?
Asuvatko nämä eri huusholleissa vai onko isännällä äärimmäisen vähän ilmavaivoja? Miten tuo muuten edes onnistuu?

Jos äijällä pääsee yöllä pieru ja puoliso sattuu olemaan hereillä niin uskooko puoliso päästäneensä itse paukun vai uskotteleeko ukolle, että mitään en ole koskaan kuullut enkä haistanut ja toinen edelleen kuvittelee, että en koskaan jäänyt kiinni moisesta häpeällisestä käytöksestä.
 

Introexpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, UKRAINA, LHF
Pierusta sen verta asiaa jotta kannattaa ne piereskelyt hoitaa aikalailla alkutekijöikseen pois alta, sillä eikös se niin oo että ken pierua piättää, se jottain sallaa.
 

Bob Rambo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, AC Oulu
Ei. Äijät pieree häpeilemättä silloin kuin haluaa ja naisethan tunnetusti ei piere lainkaan.

Se on just näin. Piereskely on muutenkin merkki siitä, että tälle miehelle ei muuten sitten vittuilla. Olin aikoinaan palaverissa erään julkisuudestakin tutun bisnesmiehen kanssa ja tämä kaveri aloitti kokouksen istumalla pöytään ja päästämällä oikein äänekkään pierun. Oli sellainen "assert dominance" -hetki tältä päälliköltä ja me muut kyllä osattiin sen jälkeen olla hiljaa.

Itse en ole koskaan syyllinen pieruihin, kun vaimo kysyy.
 

hooceebruins

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, Janette Lepistö
Vinkkinä myös nuoremmille, että jos deittailet ihmistä vähän pitemmän matkan päästä ja kuljet autolla sen tyypin luo, niin kannattaa katsella yökylään mennessä, että missä on lähin huoltoasema. Aamulla pois lähtiessä voi sitten käydä kiireellä paskalla siellä huoltsikalla.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Vinkkinä myös nuoremmille, että jos deittailet ihmistä vähän pitemmän matkan päästä ja kuljet autolla sen tyypin luo, niin kannattaa katsella yökylään mennessä, että missä on lähin huoltoasema. Aamulla pois lähtiessä voi sitten käydä kiireellä paskalla siellä huoltsikalla.
Ai perse eikö siellä daamin luona voi käydä köntillä? Maailman luonnollisin asia…voisin sanoa että kaikki paitsi muumit käy vääntämässä lämpimän paskan
 

hooceebruins

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, Janette Lepistö
Ai perse eikö siellä daamin luona voi käydä köntillä? Maailman luonnollisin asia…voisin sanoa että kaikki paitsi muumit käy vääntämässä lämpimän paskan
Ei kun niillä on ihan erilaiset pöntöt, kun ei ne käy ikinä paskalla.
 

Jaded

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Puhvelit ja KPL
Tässä on nyt seilattu joku 5-6 vuotta yksin vailla nais seuraa. No nyt on vihdoin löytynyt yks jonka kanssa on nyt jauhettu yksityis viestejä muutama päivä. Ollaan siis oltu samassa wa ryhmässä jo pidempään ja kävin hänen luonaan kun oli synttärit/illan istujaiset. Siellä jollain tavalla kiinnostuin hänestä ja nyt kun lähestyin niin vaikuttaa kivalta. On tosin autoton ja on lapsikin joten liikkuminen on haastavaa,mutta persoonana kiinnosti sen verran,että oli pakko lähestyä. Etäisyyttä on se ~50km eli ei paha. On jo lupautunut tulemaan kylään tännekkin kun joskus saa lapsen hoitoon. Ai,että välillä se elämä yllättää. Tosin aina pitää olla vähän pessimisti,että jos nyt ei mitään rakkaus tarinaa tulisikaan niin ainakin sais hyvän ystävän hänestä joita ei oo koskaan liikaa.
Sellainen satu hetki tänne teille.
 

Harhasyöttö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP sympatiat: HIFK
Vinkkinä myös nuoremmille, että jos deittailet ihmistä vähän pitemmän matkan päästä ja kuljet autolla sen tyypin luo, niin kannattaa katsella yökylään mennessä, että missä on lähin huoltoasema. Aamulla pois lähtiessä voi sitten käydä kiireellä paskalla siellä huoltsikalla.
Siis ihanko oikeasti nykypäivänä porukka ei uskalla käydä deittinsä luona vessassa? Kyseessä on kumminkin hyvinkin luonnollinen asia.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Siis ihanko oikeasti nykypäivänä porukka ei uskalla käydä deittinsä luona vessassa? Kyseessä on kumminkin hyvinkin luonnollinen asia.
Niin on siinähän on oivallinen konsti koeponnistaa sekä daamin pönttö että mahdollisesti orastava suhteen alku.
 

korkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu (ja yks raumalainenkin joukkue)
Asuvatko nämä eri huusholleissa vai onko isännällä äärimmäisen vähän ilmavaivoja? Miten tuo muuten edes onnistuu?
Mää en tiedä miten toteuttavat, äijä on kyllä semmoinen turpea lihapulla että ehkä piereminen joskus voisi auttaa.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Mää en tiedä miten toteuttavat, äijä on kyllä semmoinen turpea lihapulla että ehkä piereminen joskus voisi auttaa.
Ei auta…terveisin turpea lihapulla. Aika-ajoin päästelen runsainmitoin suolistokaasija mutta outokumpu on ja pysyy.
 

karhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät,Man Utd
Eipä ole tullut aikoihin kirjoiteltua. Nyt teki mieli purkaa aatteita.
Aloitetaan taustoista..
Eli ollaan noin 40 pari ja yksi neljävuotias poika. Naimimisissa noin viisi vuotta ja yhdessä seitsemän. Kulissit kunnossa ja rahahuoliakaan ei juuri.
Suhde toiminut omasta mielestä ihan hyvin, toki nyt kiistoja ja mäkiä ollut kuten ollakin pitää, mutta ei isoja riitoja ja erojuttuja.
Puolison työ lapsiperheelle hiukan hankala, kun puoliso puolet kuukaudesta työreissulla ja itsekin teen vuorotyötä, mutta tämäkin saatu rullaamaan hyvän tukiverkon avustuksella. Tukiverkko arjessa lähinnä vaimon puolelta kun olen tänne muuttanut hänen perässään.
Lapsen saanti tietysti muutti suhdettamme ja huomasinkin aika pian, että minä en enää olekaan se kaivatuin henkilö töiden jälkeen. No tätä pidin tietysti normaalina ja varmaan meninkin sohvan nurkkaan odottamaan aikoja parempia. Alkuun yritettiin joskus löytää kahdenkeskistäkin aikaa, mutta jotenkin nekin jäi. Vaimoni muuttui kärttyisämmäksi minulle(turhautunut).
Jonnekin loppukesään asti meni mielestäni vielä hyvin, toki kinastelu oli mielestäni lisääntynyt, mutta aika teki aina tehtävänsä ja pitkät työreissut tasoittivat(riidat lakaistiin maton alle).
Loppusyksystä pamautettiin kirje käteen, että haluaa erota. Ei dramatiikkaa tai kolmansia osapuolia, mutta ei ole onnellinen. Miehenä tietty suoraviivaisena riita pystyyn ja käskin painua, sanoin että kämpät myyntiin ja minä muutan kotipaikkakunnalle. Päätettiin "yrittää" ja antaa aikaa. Perheenä ollut mielestäni kivaakin ja touhutta kaikenlaista. Hellyys ja läheisyys tiessään, mutta tietysti sitä hukkuva on tarttunut pieniinkin toivonrippeisiin.
Eilen taas näki siskoaan ja nosti kissaa pöydälle. Koittaa minulle syöttää, että en olisi onnellinen. Ehkä en olekaan täysin, mutta minulle riittäisi pienemmätkin murut ja kärsivällisyyttä on. Turvaa tuo koti, perhe jne. En haluaisi kaikesta tästä luopua ja haluaisin vielä uskoa. Ei nyt taas sanonut viimeistä sanaa, mutta kyllä aika lopullista on. Pyytää minua sanomaan mikä on ratkaisukeinoja?
Olen yrittänyt olla ystävällinen ja suostua tyhmiinkin ehdotuksiin, mutta lähestyä en uskalla halaamista enempää, koska on torjuttu muutaman kerran mitä en kestä.
Kuulemma mikään romanttisempi yhdessä tekeminen on liian myöhäistä, ammattiapuun ei sano mitään eli pitääs varmaan turhana.
Sanoin vain, että jos haluaa lähteä niin sitten lähtee , mutta minä en päätöstä tee hänen puolestaan.
Vaikea on toiselle sanoa mitä voisi tehdä, mielestäni olen koittanut tulla pitkälle vastaan ja tarjota paikkoja .
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, maapisteet, Captain Conker
Koittaa minulle syöttää, että en olisi onnellinen. Ehkä en olekaan täysin, mutta minulle riittäisi pienemmätkin murut ja kärsivällisyyttä on.

Miksi ihmeessä haluaisit olla tässä suhteessa? Ei asiat tule muuttumaan ja joskus vaan käy niin että erotaan.
 

Eikka86

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Eipä ole tullut aikoihin kirjoiteltua. Nyt teki mieli purkaa aatteita.
Aloitetaan taustoista..
Eli ollaan noin 40 pari ja yksi neljävuotias poika. Naimimisissa noin viisi vuotta ja yhdessä seitsemän. Kulissit kunnossa ja rahahuoliakaan ei juuri.
Suhde toiminut omasta mielestä ihan hyvin, toki nyt kiistoja ja mäkiä ollut kuten ollakin pitää, mutta ei isoja riitoja ja erojuttuja.
Puolison työ lapsiperheelle hiukan hankala, kun puoliso puolet kuukaudesta työreissulla ja itsekin teen vuorotyötä, mutta tämäkin saatu rullaamaan hyvän tukiverkon avustuksella. Tukiverkko arjessa lähinnä vaimon puolelta kun olen tänne muuttanut hänen perässään.
Lapsen saanti tietysti muutti suhdettamme ja huomasinkin aika pian, että minä en enää olekaan se kaivatuin henkilö töiden jälkeen. No tätä pidin tietysti normaalina ja varmaan meninkin sohvan nurkkaan odottamaan aikoja parempia. Alkuun yritettiin joskus löytää kahdenkeskistäkin aikaa, mutta jotenkin nekin jäi. Vaimoni muuttui kärttyisämmäksi minulle(turhautunut).
Jonnekin loppukesään asti meni mielestäni vielä hyvin, toki kinastelu oli mielestäni lisääntynyt, mutta aika teki aina tehtävänsä ja pitkät työreissut tasoittivat(riidat lakaistiin maton alle).
Loppusyksystä pamautettiin kirje käteen, että haluaa erota. Ei dramatiikkaa tai kolmansia osapuolia, mutta ei ole onnellinen. Miehenä tietty suoraviivaisena riita pystyyn ja käskin painua, sanoin että kämpät myyntiin ja minä muutan kotipaikkakunnalle. Päätettiin "yrittää" ja antaa aikaa. Perheenä ollut mielestäni kivaakin ja touhutta kaikenlaista. Hellyys ja läheisyys tiessään, mutta tietysti sitä hukkuva on tarttunut pieniinkin toivonrippeisiin.
Eilen taas näki siskoaan ja nosti kissaa pöydälle. Koittaa minulle syöttää, että en olisi onnellinen. Ehkä en olekaan täysin, mutta minulle riittäisi pienemmätkin murut ja kärsivällisyyttä on. Turvaa tuo koti, perhe jne. En haluaisi kaikesta tästä luopua ja haluaisin vielä uskoa. Ei nyt taas sanonut viimeistä sanaa, mutta kyllä aika lopullista on. Pyytää minua sanomaan mikä on ratkaisukeinoja?
Olen yrittänyt olla ystävällinen ja suostua tyhmiinkin ehdotuksiin, mutta lähestyä en uskalla halaamista enempää, koska on torjuttu muutaman kerran mitä en kestä.
Kuulemma mikään romanttisempi yhdessä tekeminen on liian myöhäistä, ammattiapuun ei sano mitään eli pitääs varmaan turhana.
Sanoin vain, että jos haluaa lähteä niin sitten lähtee , mutta minä en päätöstä tee hänen puolestaan.
Vaikea on toiselle sanoa mitä voisi tehdä, mielestäni olen koittanut tulla pitkälle vastaan ja tarjota paikkoja .
Uskoisin monelle olevan yllätys tai järkytys kuinka paljon parisuhde muuttuu lasten jälkeen dynamiikan osalta. Siinä ei ole mitään pahaa tai ihmeellistä mutta se tulisi vain pystyä sisäistämään ja käsittelemään oikein, läheisyydestä tulee erilaista ja ne "rakkauden osoitukset" muuttaa muotoa. Tämän moni nainen tai mies tulkitsee mielestäni suhteen väljähtymiseksi tai vastaavaksi.

Mielestäni tämä "kahdenkeskinen" aika on ihan nykypäivän höpötyksiä, ei parisuhteen tilaa korjata illallisilla tai kylpyläviikonlopuilla. Mukavahan se on ihan kahdestaan viettää aikaa mutta jokapäiväinen huomioiminen ja kiintymyksen osoittaminen on parisuhteessa ja varsinkin lapsiarjessa pääosassa sekä äärimmäisen tärkeää. Jokainen pari tietenkin määrittää itse tuon osoitustavan mutta kyllä sen pääsääntöisesti pitäisi olla molemminpuolista, omaehtoista ja spontaania.

Ja hyvät ihmiset, muistakaa se erotiikka ja seksuaalisen jännitteen ylläpito. Välttämättä se tärkein ei ole seksiä mutta kyllä iseinä ja äiteinä on ihan suotavaa harrastaa seksiä useamminkin kuin jouluna ja juhannuksena. En aina ole ihan ymmärtänyt tarinoita kuinka ei ole ehditty 3kk kertaakaan harrastamaan syistä X, hivenen tuostakin asiasta on tehty ameriikan pumpulia tuntien alkulämpöineen ja galaksien räjäytyksineen. Valitettavasti lapsiarjessa tuokin asia muuttaa muotoaan mutta sekin on vain hyväksyttävä, välillä lyhyempi on parempi molemmille ja joskus taas pitemmän kaavan kautta.

Onnettomassa parisuhteessa ei tietenkään kannata olla mutta kyllä asiat kannattaisi keskustella läpi ja tehdä päätöksiä sen jälkeen. Kaikissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolet eikä perinteinen "onnellinen" parisuhde ole ainoa vaihtoehto. Kaikkien osallisten olisi vain ymmärrettävä päätösten seuraukset ja huomioita lapsen etu pitemmässä katsontakannassa. Monesti ero voi olla sitä enemmän kuin riitaisan suhteen jatko.
 

karhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät,Man Utd
Miksi ihmeessä haluaisit olla tässä suhteessa? Ei asiat tule muuttumaan ja joskus vaan käy niin että erotaan.
Niin , tässä on monta järjellistä syytä mitä jo luettelin. Aika sumuisalta näyttää tulevaisuus eron jälkeen. Olen rakentanut elämän vieraalle paikkakunnalle suht kauas kotoa ja omien läheisten luota.
En voi kovin helpolla kotiinkaan lähteä, kun on neljävuotias poika.
Olen rakentanut oman harrastustoimintani yhteiseen kotiin mitä taas ei ole kummallakaan mahdollista pitää eron jälkeen.
Tiedän että on vaan asioita jotka järjestyy ajan kanssa, mutta aikamoisen sumuista on.
Nyt meillä toimii kaikki muu paitsi tämä meidän kahden homma, elämme muuten samoin kuin ennen parisuhteessa. Teemme ruokaa, harrastamme, arki rullaa ilman riitoja jne.
Tottakai minun itseänikin täytyy miettiä ja olenko valmis häneen enää luottamaan.
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, maapisteet, Captain Conker
Nyt meillä toimii kaikki muu paitsi tämä meidän kahden homma, elämme muuten samoin kuin ennen parisuhteessa. Teemme ruokaa, harrastamme, arki rullaa ilman riitoja jne.

Niin. Onko tämä sitten se mitä sä haluat suhteelta/elämältä? Se kai se tärkein mietinnän aihe.
 

karhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät,Man Utd
Uskoisin monelle olevan yllätys tai järkytys kuinka paljon parisuhde muuttuu lasten jälkeen dynamiikan osalta. Siinä ei ole mitään pahaa tai ihmeellistä mutta se tulisi vain pystyä sisäistämään ja käsittelemään oikein, läheisyydestä tulee erilaista ja ne "rakkauden osoitukset" muuttaa muotoa. Tämän moni nainen tai mies tulkitsee mielestäni suhteen väljähtymiseksi tai vastaavaksi.

Mielestäni tämä "kahdenkeskinen" aika on ihan nykypäivän höpötyksiä, ei parisuhteen tilaa korjata illallisilla tai kylpyläviikonlopuilla. Mukavahan se on ihan kahdestaan viettää aikaa mutta jokapäiväinen huomioiminen ja kiintymyksen osoittaminen on parisuhteessa ja varsinkin lapsiarjessa pääosassa sekä äärimmäisen tärkeää. Jokainen pari tietenkin määrittää itse tuon osoitustavan mutta kyllä sen pääsääntöisesti pitäisi olla molemminpuolista, omaehtoista ja spontaania.

Ja hyvät ihmiset, muistakaa se erotiikka ja seksuaalisen jännitteen ylläpito. Välttämättä se tärkein ei ole seksiä mutta kyllä iseinä ja äiteinä on ihan suotavaa harrastaa seksiä useamminkin kuin jouluna ja juhannuksena. En aina ole ihan ymmärtänyt tarinoita kuinka ei ole ehditty 3kk kertaakaan harrastamaan syistä X, hivenen tuostakin asiasta on tehty ameriikan pumpulia tuntien alkulämpöineen ja galaksien räjäytyksineen. Valitettavasti lapsiarjessa tuokin asia muuttaa muotoaan mutta sekin on vain hyväksyttävä, välillä lyhyempi on parempi molemmille ja joskus taas pitemmän kaavan kautta.

Onnettomassa parisuhteessa ei tietenkään kannata olla mutta kyllä asiat kannattaisi keskustella läpi ja tehdä päätöksiä sen jälkeen. Kaikissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolet eikä perinteinen "onnellinen" parisuhde ole ainoa vaihtoehto. Kaikkien osallisten olisi vain ymmärrettävä päätösten seuraukset ja huomioita lapsen etu pitemmässä katsontakannassa. Monesti ero voi olla sitä enemmän kuin riitaisan suhteen jatko.
Näinhän se on, olisi jotenkin helpompaa erota kuin 20vuotiaana ja paiskoa tavarat ja sitten kerätä pussiin omat tavarat ja katsoa oma vuokra-asunto.
Nyt on kaikki laitettu tämän kortin varaan. Onhan sanottukin, että elämän tärkein sijoitus on avioliitto, kun kaikki laitetaan sen varaan, että ollaan yhdessä. No en minä taloudesta huoli, uskon että kaikki järjestyy.
Kaikki muu vain menee niin sekaisin ja alkaa taas alusta. Ei täällä isossa kaupungissa yksin leveästi asuta eikä väliäkään, mutta harrastukset muuttuu. Lapselle tulee kaksi kotia tietysti harmittaa eniten, kun nyt ollaan hänelle voitu tarjota mukava turvallinen lapsuus. Toki varmasti voi olla sitä eroperheessäkin.
Olen vain koittanut sanoa, että olisi niin paljon pienempi(?) asia saada tämä meidän asia kuntoon kuin laittaa kaikki pirstaleiksi, lusikat ja haarukat jakoon ja aloittaa molempien alusta muualla, kun meillä ei riitoja ole. Itse tunnen vetoa kyllä häneen, mutta menepä sitä naisen pään sisälle sitten.
Ja ymmärrän , että oma vetonikin häneen on varmasti luovuttamisen pelkoa, en haluaisi antaa periksi, mutta en voi toista kahlitse.
 

Oles

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Leijonat
@karhu Mites se parisuhdeterapia? Veikkaan, että teidän tapauksenne on tietyssä mielessä perinteinen eli suhteen dynamiikka on muuttunut lapsen myötä. Uskon, että terapeuteilla on paljon kokemusta tällaisista tapauksista.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
@karhu Mites se parisuhdeterapia? Veikkaan, että teidän tapauksenne on tietyssä mielessä perinteinen eli suhteen dynamiikka on muuttunut lapsen myötä. Uskon, että terapeuteilla on paljon kokemusta tällaisista tapauksista.
Voisin ehdottaa palstaveljelle @karhu samaa sillä reunahuomautuksella, että pariterapiaan lähdettäessä molemmilla pitää olla aito halu pelastaa suhde. Jos toinen osapuoli on pariterapiassa näön vuoksi tai toisen mieliksi, niin eihän tuollainen kanna mihinkään. Mikäli taas aitoa sitoutumista terapiaan löytyy, niin aika paljonkin voi olla vielä tehtävissä.

Joskus terapiaan lähdetään ihan väärillä motiiveilla. Joku voi suostua pariterapiaan, vaikka on varma erohaluistaan, esim. saadakseen muutaman kerran pariterapiassa käymisestä jonkinlaisen puolustuksen itselleen ja läheisilleen. Yhden tapauksen tiedän, jossa eroa pohtinut ja myöhemmin eronnut pariskunta kävi aikansa terapiassa. Myöhemmin kävi ilmi, että toinen osapuoli oli pyörittänyt koko ajan sivusuhdetta, eikä ollut myöntänyt tätä sen enempää puolisolleen kuin terapeutille. Tulkitsin tapausta siten, että vieraissa käynyt puoliso koetti tätä kautta saada erostaan ”sisäsiistimmän” sekoittamalla pariterapian asiaan. Ymmärtääkseni se oli siis tämä sivusuhteessa ollut puoliso, jonka aloitteesta terapiaan lähdettiin.

Tarkoitan edellä kirjoittamallani lähinnä sitä, että pariterapiasta voi olla hyötyä, jos molempien motiivit ovat rehelliset ja kumpikin haluaa sitoutua terapiaan. Jos näin ei ole, niin koko pariterapia on ajan haaskausta.
 

karhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät,Man Utd
Voisin ehdottaa palstaveljelle @karhu samaa sillä reunahuomautuksella, että pariterapiaan lähdettäessä molemmilla pitää olla aito halu pelastaa suhde. Jos toinen osapuoli on pariterapiassa näön vuoksi tai toisen mieliksi, niin eihän tuollainen kanna mihinkään. Mikäli taas aitoa sitoutumista terapiaan löytyy, niin aika paljonkin voi olla vielä tehtävissä.

Joskus terapiaan lähdetään ihan väärillä motiiveilla. Joku voi suostua pariterapiaan, vaikka on varma erohaluistaan, esim. saadakseen muutaman kerran pariterapiassa käymisestä jonkinlaisen puolustuksen itselleen ja läheisilleen. Yhden tapauksen tiedän, jossa eroa pohtinut ja myöhemmin eronnut pariskunta kävi aikansa terapiassa. Myöhemmin kävi ilmi, että toinen osapuoli oli pyörittänyt koko ajan sivusuhdetta, eikä ollut myöntänyt tätä sen enempää puolisolleen kuin terapeutille. Tulkitsin tapausta siten, että vieraissa käynyt puoliso koetti tätä kautta saada erostaan ”sisäsiistimmän” sekoittamalla pariterapian asiaan. Ymmärtääkseni se oli siis tämä sivusuhteessa ollut puoliso, jonka aloitteesta terapiaan lähdettiin.

Tarkoitan edellä kirjoittamallani lähinnä sitä, että pariterapiasta voi olla hyötyä, jos molempien motiivit ovat rehelliset ja kumpikin haluaa sitoutua terapiaan. Jos näin ei ole, niin koko pariterapia on ajan haaskausta.
Näinhän se on, voin tätä vielä koittaa puhua, mutta kyllä vaikuttaa että päätöstä on haudottu aika pitkään ja se on varmaa.
Nyt vain oman huonon omatuntonsa takia yrittää saada minua haluamaan myös eroa. Jotenkin aika vahvasti uskon, että kolmatta osapuolta ei ole, mutta eihän sitä varmaksi tiedä.
Kuulemma vain on liikaa asioita jonka pitäisi muuttua, että tästä onnellinen tulisi.
Itse pessimistinä/realistina uskon, että pari suhteissa vaan aina tulee ongelmia milloin mistäkin ja se ei millään vaihtamalla parane vaan tekisi mielummin paljon töitä sen nykyisen suhteen.
No kiitoksia vastauksista.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Näinhän se on, voin tätä vielä koittaa puhua, mutta kyllä vaikuttaa että päätöstä on haudottu aika pitkään ja se on varmaa.
Nyt vain oman huonon omatuntonsa takia yrittää saada minua haluamaan myös eroa. Jotenkin aika vahvasti uskon, että kolmatta osapuolta ei ole, mutta eihän sitä varmaksi tiedä.
Kuulemma vain on liikaa asioita jonka pitäisi muuttua, että tästä onnellinen tulisi.
Itse pessimistinä/realistina uskon, että pari suhteissa vaan aina tulee ongelmia milloin mistäkin ja se ei millään vaihtamalla parane vaan tekisi mielummin paljon töitä sen nykyisen suhteen.
No kiitoksia vastauksista.
En luonnollisestikaan epäillyt puolisollasi olevan sivusuhdetta, kun selkeästi kerroit, että tästä ei pitäisi olla kysymys. Onnellisuuden tai tyytyväisyyden puute voi syntyä tietysti lukemattomin eri tavoin siten, että johtopäätöksenä on halu erota.

Jos nainen on selkeästi päättänyt erota, eikä kiinnostusta tai tarvetta korjata asioita oikeastaan ole, niin sinun on tarpeetonta pitkittää asioita ja omaa huonoa oloasi. Sovitte lapsen huoltajuuteen yms. liittyvät asiat, koetette pysyä asiallisissa väleissä, ja aikanaan jopa yritätte tukea toisianne rakentamaan uutta elämää, jotta esimerkiksi yhteisen lapsenne asioiden hoitaminen onnistuisi teiltä mahdollisimman hyvin.

Samalla kannattaa miettiä, mikä olisi paras mahdollinen lopputulos juuri tällä hetkellä huonoimmalta tuntuvassa asiassa eli erossanne. Et voi yksin pitää suhdettanne elossa, mutta voit ihan olennaisesti vaikuttaa siihen, kuinka yhteistyönne sujuu jatkossa. On tietysti tärkeää, että myös puolisosi voisi ajatella tällä tavalla. Teillä on kuitenkin vielä pitkä matka edessä yhteisen lapsenne asioita sopiessanne, ja on ihan olennaista, missä merkeissä nuo noin 14 vuotta sujuvat, kunnes lapsenne pääsee täysi-ikäisen kirjoihin.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
En luonnollisestikaan epäillyt puolisollasi olevan sivusuhdetta, kun selkeästi kerroit, että tästä ei pitäisi olla kysymys. Onnellisuuden tai tyytyväisyyden puute voi syntyä tietysti lukemattomin eri tavoin siten, että johtopäätöksenä on halu erota.

Jos nainen on selkeästi päättänyt erota, eikä kiinnostusta tai tarvetta korjata asioita oikeastaan ole, niin sinun on tarpeetonta pitkittää asioita ja omaa huonoa oloasi. Sovitte lapsen huoltajuuteen yms. liittyvät asiat, koetette pysyä asiallisissa väleissä, ja aikanaan jopa yritätte tukea toisianne rakentamaan uutta elämää, jotta esimerkiksi yhteisen lapsenne asioiden hoitaminen onnistuisi teiltä mahdollisimman hyvin.

Samalla kannattaa miettiä, mikä olisi paras mahdollinen lopputulos juuri tällä hetkellä huonoimmalta tuntuvassa asiassa eli erossanne. Et voi yksin pitää suhdettanne elossa, mutta voit ihan olennaisesti vaikuttaa siihen, kuinka yhteistyönne sujuu jatkossa. On tietysti tärkeää, että myös puolisosi voisi ajatella tällä tavalla. Teillä on kuitenkin vielä pitkä matka edessä yhteisen lapsenne asioita sopiessanne, ja on ihan olennaista, missä merkeissä nuo noin 14 vuotta sujuvat, kunnes lapsenne pääsee täysi-ikäisen kirjoihin.
Jotenkin ajattelen, että toinen ihminen voi tehdä toisen onnettomaksi parisuhteessa eri tavoin kaltoin kohtelemalla, mutta onnelliseksi toinen ei voi toista tehdä, koska onnellisuus, tyytyväisyys ym. lähtee lopulta aina omasta itsestä.
 

karhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät,Man Utd
Jotenkin ajattelen, että toinen ihminen voi tehdä toisen onnettomaksi parisuhteessa eri tavoin kaltoin kohtelemalla, mutta onnelliseksi toinen ei voi toista tehdä, koska onnellisuus, tyytyväisyys ym. lähtee lopulta aina omasta itsestä.

Vastataan yhteisesti. On tässä nyt puolisen vuotta antanut aikaa ja ainakin itse olen koittanut kaikessa tulla puolitiehen vastaan ja tehnyt mielestäni asioihin voitavani mitä hän kertoi syyksi tähän alunperin eli ollaan erilaisia, ärtyy minuun helposti, en ole niin sosiaalinen ja halua nähdä ihmisiä ja valitsen mökkijutut mielummin aina jne.
Kummasti se menee kun kesällä vielä tykättiin yhdessä mökillä käydä ja oli hauskaa. Yhtäkkiä asiat on sellaisia mistä ei yhdessä tykätä.
Laiminlyöty ollaan varmaan suhdetta molemmat, se on selvä.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Vastataan yhteisesti. On tässä nyt puolisen vuotta antanut aikaa ja ainakin itse olen koittanut kaikessa tulla puolitiehen vastaan ja tehnyt mielestäni asioihin voitavani mitä hän kertoi syyksi tähän alunperin eli ollaan erilaisia, ärtyy minuun helposti, en ole niin sosiaalinen ja halua nähdä ihmisiä ja valitsen mökkijutut mielummin aina jne.
Kummasti se menee kun kesällä vielä tykättiin yhdessä mökillä käydä ja oli hauskaa. Yhtäkkiä asiat on sellaisia mistä ei yhdessä tykätä.
Laiminlyöty ollaan varmaan suhdetta molemmat, se on selvä.
No hän halunnee nostaa tällaisia asioita tarkoituksella nyt esiin ja niin kuin kerroit ja jättäjän tapaan vetoaa siihen, että sinäkin olisit paljon onnellisempi kun erottaisiin.

Kuka oikeasti silloin kun itse on tyytyväinen on niin kamalan huolissaan siitä, onko se toinen riittävän onnellinen vai lähdenkö tästä heti kälppimään, että sun olisi parempi olla. Harvemmin me ihmiset niin epäitsekkäitä ollaan.
 

karhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät,Man Utd
No hän halunnee nostaa tällaisia asioita tarkoituksella nyt esiin ja niin kuin kerroit ja jättäjän tapaan vetoaa siihen, että sinäkin olisit paljon onnellisempi kun erottaisiin.

Kuka oikeasti silloin kun itse on tyytyväinen on niin kamalan huolissaan siitä, onko se toinen riittävän onnellinen vai lähdenkö tästä heti kälppimään, että sun olisi parempi olla. Harvemmin me ihmiset niin epäitsekkäitä ollaan.
Jep, kyllä tässä vain koitetaan syöttää minulle , että haluaisin erota ja voisi kertoa että on päädytty eroon, kun ei olla onnellisia.
Itse jo sanoinkin, että siinä lähdet, jos lähdet , mutta minä en ole halunnut erota ja minulla ei ole edes paikkaa mihin mennä, kun omat sukulaiset ja ystävät niin kaukana verrattuna nykyiseen elämään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös