Naisasiat

[cosmic_rodeo]

No nyt on mennyt jo elo kummaksi! Mielikuvitussuhteeni erään naisen kanssa päättyi nimittäin eilen!

Olen jo jonkin aikaa katsellut erästä tyttöä hieman "sillä silmällä". Tajuan, että suhteessa hänen kanssaan ei olisi mitään järkeä, mutta minkäs ukko tunne-elämälleen voi.

Eilen kuulin yksissä bileissä, että sillä tytöllä on vissiin joku mies! Minä muuten poistuin paikalta kiroilleen aikast nopiaan. Kaljat jääkaapista mukaan ja baanalle.

Perkele. Minä kun olin jo keksinyt esikoislapsellemme nimenkin. Muutenkin olin tehnyt suuria suunnitelmia, mm. siitä, missä kesän 2006 vietämme ja mitä ostaisin hänelle hääpäivälahjaksi. Olin suunnitellut päässäni ruokalistan mukavaa koti-iltaamme varten. Meinasin ostaa hänen kissalleen korinkin, kun pitäisihän minunkin tuoda yhteiseen asuntoomme jotain huonekaluja. Päässäni on siis pyörinyt suuria visioita.

Suunnittelin kävelyreittinikin niin, että mahdollisuuteni törmätä siihen tyttöön "sattumalta" olisivat mahdollisimman suuret. Tällaistahan harrastavat lähinnä ihastuneet teinit ja nyt siis myös minä.

Se tyttö ei tiedä ajatusteni kulusta mitään (kai), mutta ainakin minulla on ollut ihan mukavaa.

Näinhän minä sitä tyttöä sitten baarissakin kun se juttelemaan minulle ja kaverilleni tuli. Mutta minä en jäänyt kuuntelemaan, menin polttelemaan tupakkia toiseen pöytään. Mökötin ja välttelin katseita. Mielestäni minulla oli juuri hylättynä miehenä siihen oikeus.

Nyt tämä kaunis yhteiselomme on ohi. Tai siis "ohi", koska eihän mitään koskaan tapahtunutkaan. Itse asiassa koko asiassa ei ole mitään tolkkua.

Harmittaahan se silti.

 

[hekottava pappi]

Viestin lähetti cosmic_rodeo
No nyt on mennyt jo elo kummaksi! Mielikuvitussuhteeni erään naisen kanssa päättyi nimittäin eilen!

Ihan uteliaisuudesta, ilmeisesti kyseessä on sama nainen, josta puhuit aikaisemmin, vai?

 

[cosmic_rodeo]

Viestin lähetti emest
Ihan uteliaisuudesta, ilmeisesti kyseessä on sama nainen, josta puhuit aikaisemmin, vai?

Kyllä on.

 

[redlate]

Tänään oli taas yksi merkillinen päivä meikäläisen elämässä. Oikeastaan kaikki alkoi jo perjantaina työpaikan kevätbileissä. Naispuolinen työtoverini oli mennyt aiemmin kehumaan sinkkuystävälleen, että meillä on töissä tämmöinen mukava ja vapaa matemaatikkomies ( en vieläkään ymmärrä, että miksi ihmeessä) ja saako hän antaa mulle ystävänsä numeron, josko vaikka soittaisin.

Minä siihen, että perkele, ei kai tuo ota jos ei annakkaan. Ja eikun sitten soittamaan.

Yksi viski ja pari nopeata kaljaa futistreenien jälkeen, että saan edes jotain semijärkevää suusta ulos. Ja koska kännissä asiat tuntuvat luistavan, niin todennäköinen vastaus, että vittuako tänne soittelet, ei ketuttaisi niin paljon.

Vaan ei. Tämähän suostuu puhumaan mun kanssa noin tunnin. Pidempäänkin olisi mennyt, mutta kun kisastudio ( kaveri kaljakassin kanssa ovella) +herkkusieniliigan finaali alkoi painaa päälle, niin piti lopettaa.

Kaiken huipuksi tämä vielä kysyy, että tavattaisiinko joskus tässä kohta livenä.

Tuloksen 4-3 myöskin ennustin. Pitäisikö alkaa lotota vai tuliko käytettyä koko vuoden tuuri taas kerralla.

 

[Kuvernööri]

Viestin lähetti redlate

Tuloksen 4-3 myöskin ennustin. Pitäisikö alkaa lotota vai tuliko käytettyä koko vuoden tuuri taas kerralla.

Onnittelut menestyksestä naisrintamalla, mutta älä nyt kuitenkaan lottoa jätä. Ennustit nimittäin väärin, ottelu päättyi 6-5.

Bingolottoon tai ehkä jopa Vikingiin kannattaa pari riviä kyllä laittaa.

 

[Osmo Rapeli]

Ouzala, suosittelen vahingon pistämistä kiertoon Levottomista tutulla "mikään ei tunnu missään"-periaatteella. Eli kun tulee tilaisuuksia muiden naisten suhteen käytät aina tilanteen hyväksi, olet paha, ja sitten kun uusi tyttö ilmestyy synttärikakun kanssa ovellesi sinulla onkin jo uusi kierrossa. Jos sinun tunteesi ovat sitä vanhaa naista kohtaan voit siis tunteettomasti käyttää hyväksi muita, jo ennen kuin savu laskeutuu? "En luvannut mitään"

Noh, vakavasti sanoen: muista, kaveritouhut ja ystävyys entisten kumppanien kanssa on silti aina perseestä. Vähemmän se sattuu kun pistät itsesi täysillä likoon ja löydät uuden. Jos kerran se vanha tapaus oli niin kaunis niin ensi kerralla sitten vielä parempaa..."joku taso". Vaikka se joskus vaikealta tuntuu niin älä tyydy mihinkään, varsinkaan "surkeaan kohtaloon". Vielä on niin perkeleesti aikaa jäljellä.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti cosmic_rodeo

Näinhän minä sitä tyttöä sitten baarissakin kun se juttelemaan minulle ja kaverilleni tuli. Mutta minä en jäänyt kuuntelemaan, menin polttelemaan tupakkia toiseen pöytään. Mökötin ja välttelin katseita. Mielestäni minulla oli juuri hylättynä miehenä siihen oikeus.

Nyt tämä kaunis yhteiselomme on ohi. Tai siis "ohi", koska eihän mitään koskaan tapahtunutkaan. Itse asiassa koko asiassa ei ole mitään tolkkua.

Harmittaahan se silti.

Älä möksää seuraavalla kerralla. Sinun ei tarvitse hänen jutuistaan innostua, ole silti asiallisen kohtelias ja kuuntele, paitsi jos hän selittää poikakaveristaan. Silloin tuntuu upealta todeta esim. "Ymmärräthän sinä ettei mua sinussa sun poikakaverisi kiinnosta?"

Pointti - anna itsestäsi hyvä vaikutus kuitenkin yrittämättä liikaa. Voi olla ettei se muija koskaan sitä tajua, ja että se menee sen saman jampan kanssa kesällä naimisiin, mutta entä jos he sattuvatkin eroamaan? Antamastasi hyvästä vaikutuksesta ei ainakaan voi olla mitään haittaa.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Ouzala
Ei vaan kiinnosta ketään muu. Huolestuttavaa on joo. Luulen, että ei toi "mikään ei tunnu missään" sovi mulle.

Juu aikaa on, ikää on vasta 23. Hän onkin ainut entinen, kenen kanssa pystyy juttelemaan mistä vaan ja olemaan sen lähistöllä ylipäätänsä. Muitten kanssa ei vois vittu vähemmän kiinnostaa. Toi on varmaan totta, että uudella sais nämä tunteet tukahdettua, mutta mitäs jos ne hyppääkin taas esiin. Olis sekin surkeaa, kun uuden muijan kanssa tekis kaikki asiat kumminki sen "vanhan" kanssa

Niin, tarkoitin nimenomaan "mikään ei tunnu missään"-asenteen ottamista ulkoisesti. Sitä joutuu joskus painimaan todella pitkään tunteidensa kanssa, mutta pointti on siinä ettei anna sen näkyä, vääntää itsensä väkisin liikkeelle , sopiva hymynpuolikas naamalla, ilta- ja yöelämään, tutustumaan uusiin kasvoihin. Ehkä siinä sitten vanhaa ajatellessa helpommin, tunteettomammin ajautuu uusien kasvojen ja uusien tyttöjen tuttavaksi, ja jossain vaiheessa huomaakin miettivänsä sitä vanhaa yhä vähemmän.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Ouzala
No kyllä mä annan omasta mielestäni semmoisen positiivisen kuvan ittestäni. Eilenkin oli "pepsodentti" koko illan naamalla. Ei shinne baarin itkemään mennä. Tutka koko ajan päällä ja uusia kattellaan.

Mahtava homma. Ikuinen kesähän on vasta alullaan. Kevät on ollut jo aika helwetin hyvä, mutta parannetaan jatkossa vielä lisää. Ei tiedä kenen kainalosta sitä vielä ittensä löytää.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Ouzala

Edit2. Nykyään rakkauteni on muuttunut lähinnä siihen suuntaan, että toivon,että hänellä olisi asiat hyvin. Ehkä pikku hiljaa siis pääsen tämän yli.

Minulla on aivan täysin samanlainen olo ja samanlaiset fiilikset. Et ole siis suinkaan yksin.

Toivon myös kaikkea hyvää ja toivon että entiseni on onnellinen. Mielestäni rakkaus on juuri sitä, enkä oikein usko että täysin lakkaan koskaan rakastamasta häntä.

Ei se haittaa, sillä olen onnellinen koska tiedän että tunteeni ovat olleet ja ovat edelleen aitoja. Olen mielestäni tehnyt aivan oikein. Vaikka olenkin välillä mieleni hämärissä syytellyt itseäni.

 

[V-man]

Tänään pitäisi lähteä käymään erään viehättävän neitokaisen luona katsomassa leffaa ja muuten vaan hengailemassa. Saas nähdä miten äijän käy. Piristää tämmöinen pikku sutina aina välillä. Kesä ja kärpäset!

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Ted Raikas
Niinpä.

Miksi pitäisikään olla? Ei mielestäni pitäisi seurustella seurustelun vuoksi, vaan siksi että tuntee olonsa oikeasti hyväksi ja oikeaksi jonkun kanssa. Näin, eli oikeaksi, koin oloni menneessä suhteessani, joskaan en nyt ihan aina, enkä varsinkaan loppupuolilla. Siitäkin huolimatta olisin voinut jatkaa ja taistella kohti parempaa, koska rakastin kyseistä ihmistä ja rakastan edelleen. Enkä usko että jollain tasolla koskaan lakkaisinkaan rakastamasta. Enkä usko että se estäisi minua rakastumasta jonain päivänä toiseenkin.

Kuten tässä jo Ouzalan kanssa jo juttelin, tahdon silti tyrkyttää että jokainen muistaisi liikkua ihmisten ilmoilla, ei ole pakko seurustella kenenkään kanssa, ja ei ole mitään pahaa jos hakee aika ajoin ja etenkin suhteen päätyttyä etäisyyttä ja omia hetkiä, mutta ei pidä lakata pyörimästä siellä samoissa ympyröissä ystävien kanssa - myös kuppiloissa ja baareissa. Säilyy se vapaus valita, eikä kasva liian kauas kummastakaan maailmasta, maailmasta yksinäisenä runoilevana tallaajana tähtitaivaan alla tai maailmasta hyvin pukeutuvana pornohiirenä kaikenlaisen kertakäyttöviihteen keskellä, stripparin tissin naamalla.

Ainahan kaupungin vilinästä pääsee karkuun omaan kämppäänsä, tai maaseudun rauhaan, mutta sieltä yksinäisyyden kolosta voi olla paljon pidempi matka takaisin sinne ihmisten pariin.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti goldenawe
Kuten tässä jo Ouzalan kanssa jo juttelin, tahdon silti tyrkyttää että jokainen muistaisi liikkua ihmisten ilmoilla, ei ole pakko seurustella kenenkään kanssa, ja ei ole mitään pahaa jos hakee aika ajoin ja etenkin suhteen päätyttyä etäisyyttä ja omia hetkiä, mutta ei pidä lakata pyörimästä siellä samoissa ympyröissä ystävien kanssa - myös kuppiloissa ja baareissa.

Ihan totta puhut ja onhan tässä kavereiden kanssa tullut pikkusen biletettyä ja tänäänkin olisi aikomus. Ihmisten ilmoilla on siis oltu, joskaan ei ole syttynyt suuren suurta kipinää ketään vastakkaisen sukupuolen henkilöä kohtaan. Pieniä juttuja on ollut, mutta ei mitään, mistä jäisi hyvä olo tai tuntuisi oikealta. Oman aikansa se ottaa, mutta välillä on hieman heräillyt fiilikset löytää jotain uutta.

En ole nyt niin kamalasti juurtunut yksinäisyyteen murehtimaan ja märehtimään. Se aika oli tuossa muutama kuukausi sitten, nyt on alkanut helpottaa, joskin ikävä ei katoa mihinkään.

 

[Pataprinsessa]

Nyt äkkiä jotain sutinaa..

Mikä kumma siinä on, että pojat haluavat olla kanssani kavereita? Siis ei siinä mitään, poikien kanssa tulen hyvin toimeen ja viihdyn niitten seurassa.. Mutta kun ne kaikki haluaa olla VAAN kavereita. Muutama poika on mun tosi hyviäkin kavereita, mutta eipä nekään mitään sen enempää. Kertovat vaan kaikki toivovansa, että löytäisin mukavan ja muutenkin "hyvän" poikaystävän, kun olen niin "nätti ja mukava" (siis heidän sanojensa mukaan). Itse he eivät kuitenkaan halua siihen poikaystävän rooliin.. Alkaa pikkuhiljaa tulla ikävä sitä, että saa olla jonkun toisen lähellä. Kun nyt vaan löytäisin jonkun kivan ja "kriteerit täyttävän" poikaystäväehdokkaan, (jonka tyttöystävä-kriteerit minä täyttäisin).


edit. Oishan täällä tosiaan ollu se miesasia ketju, mutta kun tähän on tullu aikasemminki kirjoteltua ni eipä tullu mieleen.

 

[Fordél]

On kyllä mukava lueskella näitä kirjotuksia kun sieltä löytää niin paljon yhteyksiä omaan elämään. Esimerkiksi juuri tuo Ouzalan, että tunteet muuttuvat siihen suuntaan, että vain haluaa äksällä olevan asiat hyvin. Siinä vaiheessa on jo varmasti savutettu yksi tärkeä etappi "toipumisessa". Ei tarvitse enää tuhlata energiaa esim. katkeruuteen.

Itselläni tuli viimeksi tossa tunti sitten tämä mieleen kun äksä palasi ajatuksiin ja tuli vain semmonen hyvä fiilis kaikista niistä uskomattoman hienoista hetkistä, joita sain hänen kanssaan kokea. Tottakai toi muisteleminen edelleen tuntuu, mutta päälimmäinen fiilis on kuitenkin hyvä, toisin kuin joku 3 kk. sitten. Jotenkin siitä katkeruudesta on osannu päästää irti ja tajunnu, että vaikka itse ois halunnu jatkaa viiiden vuoden rupeamaa niin joskus vaan asiat menee näin...Ja vaikka ko. oleva henkilö ja suhde tuntuvat täydelliseltä niin ilmeisesti meitä ei vain oltu tarkotettu yhteen...En vieläkään käsitä että miksi ei, mutta hyväksyn silti tilanteen. Ehkä tilanteeseen vaikuttavat tiettyjen voimavarojen loppuminen...Jotenkin vaan ei jaksa enää taistella tai jotain...

 

[stiflat]

Miksi joidenkin naisten on vaikea tajuta esim. baarissa että ei ole 'ujo', jos ei tee mieli jutella hänen kanssaan..?

 

[V-man]

Nyt on kyllä pirullinen olotila kun ei oikein tiedä, että missä mennään. Yökylässä tuli oltua ja pirun hauskaa oli. Nyt vaan on juuri se vaihe, että ei oikein uskalla vielä tuulettaa kun ei ole varma mitä toinen funtsii. Jos hän tuntee samoin kuin minä niin edessä on uskomattoman upeat ajat. Jos taas hän näyttää punaista valoa niin vitutus on suunnaton.

Hassua miten sitä yrittää muistella toisen eleitä ja sanoja ja tehdä niistä epätoivoisesti jotain johtopäätöksiä ennenkuin saa selvitettyä tilanteen normaalisti puhumalla. Kaikenlisäksi tulkinnat muuttuvat vähän väliä. Välillä on ihan varma että hyvä tästä tulee ja välillä pelkää tosissaan että paskat sitä kiinnosta.

Saapa nähdä kuinka äijän käy. Jännittää aivan perhanasti.

edit: Kaikki ok. Helvetin hieno homma!

 

[masaman]

jaahas

Masamanikin poikkeaa totutusta kaavasta ja lähteepi reffeille tässä joku kaunis päivä. Niinkin aikaiseksi ajaksi kuin heinäkuuksi on sovittu tämä tapaaminen:)

Että näinkin komeasti mennään etiäpäin.... enää puoltoista kuukautta odotusta, pah!

 

[The Hawks]

Rupeaa omatkin kuviot tässä pikkuhiljaa olemaan selvät. On sitä sitten tullut jahkailtuakin jo useampi kuukausi. Voi sanoa että helpottaa helvetisti kun alkaa systeemit olemaan mallillaan. Ainakin tällä hetkellä päätös tuntuu todella hyvältä.

 

[Osmo Rapeli]

Re: jaahas

Viestin lähetti masaman
Masamanikin poikkeaa totutusta kaavasta ja lähteepi reffeille tässä joku kaunis päivä. Niinkin aikaiseksi ajaksi kuin heinäkuuksi on sovittu tämä tapaaminen:)

Että näinkin komeasti mennään etiäpäin.... enää puoltoista kuukautta odotusta, pah!

Jos sopii kysyä niin missäs asti tämä kyseinen kimalainen on siihen asti? Entäs sinä? Mitä jos tapaat jonkun muun ennen sitä?

Tästä tulikin mieleeni kysyä - onko palstalaisille käynyt niin että kun on etäisyyden tai vastaavan takia joutunut odottamaan jotakuta, onkin tavannut uuden? Kuinka asia sitten selvisi, oliko jompikumpi suhde tai vastaava sitten äkkiä ohi?

Täällä oli muuten viime vuoden puolella se yks palstalainen joka oli vaihdossa/komennuksella jossain etelän maassa, kotona odotti tyttökaveri mutta hän sitten tapasi jonkun sveitsittären joka taisi olla työtoveri...mitenkähän siinä lopulta kävi? Muistaako kukaan tapausta?

 

[GeneRation]

Re: Nyt äkkiä jotain sutinaa..

Viestin lähetti Pataprinsessa
Mikä kumma siinä on, että pojat haluavat olla kanssani kavereita? Siis ei siinä mitään, poikien kanssa tulen hyvin toimeen ja viihdyn niitten seurassa.. Mutta kun ne kaikki haluaa olla VAAN kavereita. Muutama poika on mun tosi hyviäkin kavereita, mutta eipä nekään mitään sen enempää. Kertovat vaan kaikki toivovansa, että löytäisin mukavan ja muutenkin "hyvän" poikaystävän, kun olen niin "nätti ja mukava" (siis heidän sanojensa mukaan). Itse he eivät kuitenkaan halua siihen poikaystävän rooliin..

Täysin sama juttu täällä, tosin vastakkaisen sukupuolen edustajana. Aina, jos jotain juttua meinaa tulla, niin se jää siihen, että tyttö pitääkin minua pelkästään kaverina. On tosiaan tullut kuultua semmoista kuin: "Sä olet kaikkea mitä mä haluun, mutta.." ja "Oot niin sulonen ja kaikkea, mutta..", unohtamatta helmeä: "Vika on mussa, ei sussa".
Paljon tyttökavereita on mullakin. Ja vain kavereita hekin näemmä haluavat olla.

 

[Ted Raikas]

Re: Re: Nyt äkkiä jotain sutinaa..

Viestin lähetti GeneRation

Paljon tyttökavereita on mullakin. Ja vain kavereita hekin näemmä haluavat olla.

Kuulostaa kovin tutulta. Omalla kohdallani on juuri niin, että tutustun kyllä omasta mielestäni todella viehättäviin ja upeisiin naisiin ja voin jopa tulla heidän kanssaan toimeen varsin hyvin... ystävänä. Itselläni vaan saattaa sydämessä kaihertaa kasvava ihastus sellaista ihmistä kohtaan ja hetkittäin se voi jopa tehdä onnettomaksi. Näissä asioissa vaan pitää todellakin osata olla varovainen, ettet menetä pysyvästi ystävyyssuhdetta tälläiseen ihmiseen. Se voi olla toiselle aika rankka pala, jos ihminen, jota on pitänyt ystävänä, osoittautuukin yhtäkkiä sellaiseksi, joka tahtoo olla jotain muutakin. Suhtautuminen siinä vaiheessa voi olla hankalaa ja jatkossa kiusallista. Ei voi tietää mitä toinen haluaa ja mitä toinen kenties tekee, tai yrittää tehdä.

On silti hyvä asia, jos tälläiset henkilöt haluavat olla niitä ystäviäkin. Sellaisia ei ole koskaan liikaa ja jotain se kertoo sinusta, jos ihmiset kuitenkin tahtovat olla väleissä. Et voi olla täysin tylsä tyyppi.

Mutta niin se vaan valitettavan usein menee, että kiinnostus ei aina mene ihan yksiin... Itsekin tullut pidettyä jostain tytöstä kovastikin, joka ei näe minussa mitään ja sitten taas joku on ollut minusta kovasti kiinnostunut, mutta itse en ole lämmennyt hänelle. Joten ei tässä kamalasti voi syyttää sellaista, joka minua kohtaan ei tunne juuri mitään. Vie vain oman aikansa, että löytyy kaksi ihmistä jotka kunnolla kokevat vetoa toisiinsa. Aina ei näin vaan käy ja sen kanssa on osattava elää.

En kadu sitä, sillä muuten olisi jäänyt vaivaamaan.

Tuohon voisi sanoa, että ehkä ihan hyvä silti, että kokeilit. Ei todellakaan tarvitse pohtia asiaa itsekseen ja elää epätietoisuudessa. On hyvä, jos pystytte jatkamaan kavereina ilman että toista vaivaa se, mitä toinen mahtaa ajatella. Jos luottamus pelaa, niin ongelmia tuskin syntyy.

 

[GeneRation]

Re: Re: Re: Nyt äkkiä jotain sutinaa..

Viestin lähetti Ted Raikas

Mutta niin se vaan valitettavan usein menee, että kiinnostus ei aina mene ihan yksiin... Itsekin tullut pidettyä jostain tytöstä kovastikin, joka ei näe minussa mitään ja sitten taas joku on ollut minusta kovasti kiinnostunut, mutta itse en ole lämmennyt hänelle. Joten ei tässä kamalasti voi syyttää sellaista, joka minua kohtaan ei tunne juuri mitään. Vie vain oman aikansa, että löytyy kaksi ihmistä jotka kunnolla kokevat vetoa toisiinsa. Aina ei näin vaan käy ja sen kanssa on osattava elää.

Tässä, kuten koko tekstissäsi olet kyllä oikeassa. Onhan niitä ihastuksia sattunut puolin ja toisin ilman vastakaikua. Kyllä meille molemmille löytyy vielä semmoinen nainen, jonka kanssa olemme samalla aallonpituudella myös tuossa asiassa.

 

[Osmo Rapeli]

Re: Re: Nyt äkkiä jotain sutinaa..

Viestin lähetti Pataprinsessa
Mikä kumma siinä on, että pojat haluavat olla kanssani kavereita? Siis ei siinä mitään, poikien kanssa tulen hyvin toimeen ja viihdyn niitten seurassa.. Mutta kun ne kaikki haluaa olla VAAN kavereita. Muutama poika on mun tosi hyviäkin kavereita, mutta eipä nekään mitään sen enempää. Kertovat vaan kaikki toivovansa, että löytäisin mukavan ja muutenkin "hyvän" poikaystävän, kun olen niin "nätti ja mukava" (siis heidän sanojensa mukaan). Itse he eivät kuitenkaan halua siihen poikaystävän rooliin.. Alkaa pikkuhiljaa tulla ikävä sitä, että saa olla jonkun toisen lähellä. Kun nyt vaan löytäisin jonkun kivan ja "kriteerit täyttävän" poikaystäväehdokkaan, (jonka tyttöystävä-kriteerit minä täyttäisin).

Viestin lähetti GeneRation
Täysin sama juttu täällä, tosin vastakkaisen sukupuolen edustajana. Aina, jos jotain juttua meinaa tulla, niin se jää siihen, että tyttö pitääkin minua pelkästään kaverina. On tosiaan tullut kuultua semmoista kuin: "Sä olet kaikkea mitä mä haluun, mutta.." ja "Oot niin sulonen ja kaikkea, mutta..", unohtamatta helmeä: "Vika on mussa, ei sussa".
Paljon tyttökavereita on mullakin. Ja vain kavereita hekin näemmä haluavat olla.

Tuo "olet ihana, MUTTA..."-lause nyt on vaan se perinteinen tapa koittaa sanoa jotenkin ystävällisemmin ja kauniimmin sellainen asia, jota ei ole pokkaa sanoa suoraan.

Voidaan siis tulkita esim.
"Olen löytänyt toisen joka sytyttää nyt enemmän"
"Minulla oli jo joku toinen mielessä mutta satuit sopivasti silloin seuraani vloppuna"
"Halusin vain panna"
"Et ole tarpeeksi hyvä, kuvittelen löytäväni paremman nyt kun itsetunto kihahti hattuun asti"

Kaikki eivät uskalla kertoa mikä oikeasti mättää ja turvautuvat tuohon. Rehellisyys kyllä tod näk satuttaisi enemmän mutta itse luottaisin mieluummin siihen.

 

[Pärde]

Tuli eilen purettua asiaa Vitutusketjuun, mutta perkeleen palvelin imi koko tekstin kuin.... noh, jätetään sanomatta.

Naisasiat eivät kulje, eivät ollenkaan. Tarjolla olisi ns. panoseuraksi varsin hyvännäköinen muutamaa vuotta vanhempi "kissa", mutta minusta tuntuu, että menetän jotain todella arvokasta itsestäni ja viimeisetkin ideologian rippeeni, jos kanssaan sänkyyn menen. Olisi ratkaiseva askel "rajan yli", enkä tiedä haluanko sitä tehdä.

Toisekseen, viime aikoina on tuntunut oudonlaista heräilyä yhden (naispuolisen) ystävän suuntaan, välimme ovat lähentyneet selvästi. Tavallaan tuntuu, että tässä voisi olla jotain "elämää suurempaa" saatavilla, ja toisaalta epäilyttää ensinnäkin ystävyyden menetys ja toisekseen kyseinen neitonen on varattu.

Kun tätä elämäntapaista on nyt tullut viikonpäivät taas pohdittua, väkisinkin tunkee mieleen, miksi vitussa ei koskaan tule vastaan pakettia, jossa olisi vain positiivisia puolia.

Prkl.