Naisasiat

[Sides]

Viestin lähetti Tepa
Eka viisitillä oli suorastaan ylitse tarkkavainen ja mustasukkainen jokaisesta vastakkaista sukupuolta olevasta, joka tervehti. Sen neuvon annan, että sitten keskittykkä toisiinne ja unohtakaa muut. Varmasti parasta lääkettä suhteelle on sanoa puhelimessa ikävästä ja mustasukkaisuudesta, tehdä tuo mikä suomalaisesta miehestä on hankalaa puhua tunteista suoraan. Kyllä se sitten langan toisessa päässäkin sydän läpättää ja ajatukset on vähän aikaa muualla kuin bilettämisessä.


Jaksamisia. Me ollaan nykyään naimisissa.

Oman pään tuotoksia suurin osa mun ahdistuksesta on, tiedän sen. Oon kyllä sanonut neitille, mitkä fiilikset mulla on ja miten ikäväkin on yllättänyt, mutta tuntuu vaan, että se on pahentanut toisen menohaluja. Puhuttu ollaan asiosta, mutta kun ei tunnu mua auttavan... Yllättävän surkeeksi on olo painunut. Kiitti tsemppauksesta, kaikkeen kai tottuu.

 

[Nätti Masa]

Ikävää Iiron-Troikka, että (ex)vaimokokelaasi ajattelee noin. Hienoa, että sinä et. Dumppaa kokelaasi kiertoon, ja jatka hakua. Parempaa on sinulle varmasti luvassa.

 

[Tepa]

Viestin lähetti Sides
Oman pään tuotoksia suurin osa mun ahdistuksesta on, tiedän sen. Oon kyllä sanonut neitille, mitkä fiilikset mulla on ja miten ikäväkin on yllättänyt, mutta tuntuu vaan, että se on pahentanut toisen menohaluja. Puhuttu ollaan asiosta, mutta kun ei tunnu mua auttavan... Yllättävän surkeeksi on olo painunut. Kiitti tsemppauksesta, kaikkeen kai tottuu.

Eipä kestä. Hyvä muistaa, että siellä toisessa päässä voi olo myös olla surkea menohaluista huolimatta. Kotona oleilu, jos se yleensä kodilta tuntuu voi olla melkoisen yksinäistä. Viihteellä juokseminen voi johtua yksinkertaisesti siitä, että ei ole kavereita tai ainoat kaverit, jotka on lähtee jatkuvaan viihteelle. Voin kuvitella tyttöystäväsi tilanteen. Niillä jätkillä on kuitenkin omat juttunsa. Kuvitteleppa itsesi viiden naisen kanssa ja yksi jätkä. Jätkä lähtee kaljalle ja tytöt jää kämpille pitämään meikki-iltaa tai selailemaan H&M kuvastoa. Mitä teet?
a) Lähdet kaverin seuraksi bisselle
b) Jäät pitämään meikki-iltaa

 

[pettter]

Mäpä listaan seurustelun hyvät ja huonot puolet. Mun mielestä siis.

Huonot puolet:
-Mahdollisesti joutuisi nukkumaan naisen kanssa samassa huoneessa, puhumattakaan että samassa sängyssä.
-Joutuisi kuuntelemaan naisen valituksia miehekkäästä ruokavaliosta, eli pitsasta ja makkarasta, pahimmassa tapauksessa pitäisi käydä naisen kanssa ulkona syömässä, siis muuallakin kuin esson baarissa. Vaarana myös että keittiöstä löytyisi salaattia tai light matskua.
-Tää on kyllä ihan oma kohtakin että joutuisi esiintymään yhdessä julkisilla paikoilla. Kaiken huippuna että pitäisi mukamas käydä kaikenmaailman baleteissa, leffoissa, museoissa, teattereissa yms.
-Joutuis aina dippamaan samaan koloon. Liian yksipuolista puuhaa, vähän niinkuin söisi joka päivä pelkästään samaa ruokaa.
-Joutuisi kuunnella naisen valituksia jokapäiväisestä kaljan juomisesta tai viskin nautiskelusta.
-Joutuisi kuuntelemaan naisen valituksia että hän haluaisi katsoa telkkarista muutakin kuin urheilua, tai valituksia satapäisestä pokedvd-kokoelmasta yms.
-Tää tuntuu jo ihan uskomattomalta, mutta jotkut naiset ei edes tykkää jos mies piereskelee tai röyhtäisee.
-Jotkut naiset luulee virheellisesti että niillä on jotain päätösvaltaa, esim. että minkä väriset verhot hankitaan.
-Jotkut naiset viipyy aamuisiin yli kolme minuuttia vessassa, jotkut jopa tunnin feikkailee ja meikkailee. Muutenkin olisi useasti tiellä. Lisäksi joutuisi suullisesti kommunikoimaan turhanpäiväisistä asioista, eli siis muusta kuin rock-musiikista, urheilusta tai oluesta.
-jne.

Hyvät puolet:
-

Loppu.

 

[kissankarva]

Happamia, sanoi kettu.

 

[Pärde]

Viestin lähetti Pete2004
-Joutuisi kuuntelemaan naisen valituksia että hän haluaisi katsoa telkkarista muutakin kuin urheilua, tai valituksia satapäisestä pokedvd-kokoelmasta yms.
-Tää tuntuu jo ihan uskomattomalta, mutta jotkut naiset ei edes tykkää jos mies piereskelee tai röyhtäisee.

Unohdit lopusta sen "vitsivitsi, älkää ottako tosissaan". Vai onko tämä kohdallasi jo niin selviö ettei tarvitse enää erikseen mainita?

 

[pettter]

Viestin lähetti Pärde
Unohdit lopusta sen "vitsivitsi, älkää ottako tosissaan". Vai onko tämä kohdallasi jo niin selviö ettei tarvitse enää erikseen mainita?

Heh. Joo olishan ton voinut kirjoittaa loppuun. Ei sen takia ettenkö olisi noista asioista tota mieltä, vaan sen takia ettei kukaan suuttuisi.

 

[seeyou@jäähalli]

Viestin lähetti Taasa
Hah, mukavat ja kunnolliset miehet, missä niitä mukamas
on? Eipä tästä ole kauaakaan kun avaudun johonkin toiseen ketjuu kyseistä asiaa manaten!

Täytyy ilmeisesti alkaa kuntoilla, jos naiset hakevat mukavia ja kunnollisia miehiä.

Mukava olen kyllä, mutta kunnossa on kehittämisen varaa.

 

[ace]

Omituinen tilanne. Ja aika vaikea. Pitkän suhteen päättymisestä aikaa yli puoli vuotta. Juuri tottunut ja alkanut pitämään yksin olosta ja vapaudesta. Saa mennä niinkuin huvittaa, milloin vain, missä vain, kenen kanssa vain. Päätös että tämä elämä saa jatkua pitkään. Sitten tapahtuu jotain. Ulkomaan reissu, siellä tutustuminen naiseen, nuorempaan, mutta tiivis yhteys syntyy samantien, ja nyt ihan koukussa muistoon hänestä. Tosin tunne on molemminpuolinen ja puhelinlaskut kasvaa molemmilla. Nyt tunteet kuin teini-ikäisellä. Perhosia vatsassa, ajatukset harhailee ja keskittyminen mihinkään vaikeaa. Mutta silti tunne on niin mahtava pitkästä, pitkästä aikaa. Mutta se välimatka...

Ps. Onko puhelut Ruotsiin kalliita?

 

[AnaMasa]

Viestin lähetti ace
Ps. Onko puhelut Ruotsiin kalliita?

Skypellä Ruotsiin lankapuhelimeen 0.020e/min. ja matkapuhelimeen 0.273e/min. Jos molemmilla nettiyhteys, niin soitelkaa koneelta koneelle ilmaiseksi.

 

[Analyytikko_]

Viestin lähetti Taasa
Hah, mukavat ja kunnolliset miehet, missä niitä mukamas
on? Eipä tästä ole kauaakaan kun avaudun johonkin toiseen ketjuu kyseistä asiaa manaten!

No ma olen just nyt Dublinissa ja menen torstaina suoraan lentokentalta tyttoystavani luo tuliaisten kanssa, etta siina vastaus kysymykseesi.

Asiaa sitten sen verran, etta jos pitaa tuollaista kysya, niin taitaa olla peiliin katsomisen paikka. Kyllahan niita miehia loytyy vaikka kuinka ja paljon, mutta jos asenne ja ennakko-odotukset ovat pielessa, saattaa jaada loytymatta.

Ja ihan vihjeena tulevaisuutta varten: kannattaa jattaa tuo ensimmainen lause kohtuu vahalle kaytolle, niin ehka voi joskus jopa tarpata.

PS. Sori o ja a pisteiden puuttumisesta

 

[Bone]

Itse olen madellut monet kerrat suhteessa ja usein ei todellakaan ole mennyt hyvin - sen alun jälkeen. Ensimmäinen vuosi kun on täynnä, niin sen jälkeen alkaa se selkeä arki. Sitten se vaatii töitä. Sitä tässä odottelen, sillä kesällä tulee vuosi täyteen. Nainen on löytynyt. Voisiko sanoa viimeinkin.

Elän kaukosuhteessa, Suomen sisällä onneksi. Eri liigaseurat kannatuksessa, mutta siitä ei ole vielä tullut mitään sanomista. Varsinkin sen takia että minun kannattama seurani voitti viime kaudella useammin :) ja tokihan jääkiekkotiedossa vien rouvaa mennen tullen.

Tapaamisemme on ollut niinkin klassinen, että ystävä on esitellyt. Ei voisi uskoa. Muutaman tapaamiskerran jälkeen emme nähneet toisiamme pariin kuukauteen, ja se on se asia, minkä uskon vahvistaneen suhdettamme rajusti. Nyt menee vain hyvin, koko ajan paremmin. Parin viikon päästä alkaa lomareissu, ensimmäistä kertaa yhdessä viikko. Ei olla oltu ikinä niin montaa päivää putkeen samassa paikassa. Saa nähdä mitä siitäkin seuraa..

Oikeaa suhdetta pääsemme ehkä kokeilemaan loppuvuodesta, jos rouva saa harjoittelupaikan Tampereelta.
Niin, sana rouva. Tämä aiheuttaa monessa kuulijassa ihmetystä. Käytän sanaa rouva tyttöystävästä, aviovaimosta, avovaimosta, hoidosta jne. Kaikkia versioita mitä jollain ihmisellä on naisen kanssa meneillään. Sopii hyvin kuvaan.

Mutta on sitä tullut kontattua ja petyttyä moneen kertaan. Uskoin siihen että joskus vielä löydän ihmisen jonka kanssa haluan olla. Nyt näyttää siltä että se ihminen on löytynyt..

 

[vetti]

Viestin lähetti vetti
Ei niin, ikävä kyllä. Eikä tasan käy onnenlahjat: vastaan on kävellyt myös täydellinen mies; kohtelias, mukava, fiksu, valtavan hyvännäköinen. Ei vaimoa eikä lapsia eikä muutakaan suurempaa rasitetta harteillaan. Eikä näyttäisi roikkuvan entisessäkään. Ja tämä komistus löytyi vielä baarista, mitä en koskaan, ikinä, missään voinut uskoa - varsinkin kun en yleensä edes välitä porukkaan baareissa tutustua. Sitä se on yleensä kännistä höpinää, jolla ei ole kuin yksi tarkoitus.

Tavattu kahdesti, molemmat treffit kestäneet noin vuorokauden. Huomenna seuraavat treffit.

Parasta tässä on tietysti, että ihastus (eihän sitä vielä voi enemmästä tietää...) on molemminpuolista.

Viestin lähetti metsänpeikko
Ihanaa, että jollain sujuu. Toivottavasti jutustanne tulee jotain ihastumista vakavampaa.

Lisätään tämä nyt tänne, kun tuli muutama viikko sitten aloitettua - vaikka enemmänkin Miesasiaketjuun tämä kuuluisi... tai onnellisuusketjuun.

Eli tulihan siitä sitten vakavampaa: mut on sitten virallisesti viety sinkkumarkkinoilta. Vieläkin ihmetyttää, millainen tuuri on voinut käydä. Minä kun olen (tai olin) jo valmis tuomitsemaan lähes kaikki miehet. Mutta sitten se minulle paras kävelikin vastaan. Ja taidanhan minäkin olla hänelle se paras.

Elämä on ihmeellistä. Onneksi.

 

[metsänpeikko]

Viestin lähetti vetti
Lisätään tämä nyt tänne, kun tuli muutama viikko sitten aloitettua - vaikka enemmänkin Miesasiaketjuun tämä kuuluisi... tai onnellisuusketjuun.

Eli tulihan siitä sitten vakavampaa: mut on sitten virallisesti viety sinkkumarkkinoilta. Vieläkin ihmetyttää, millainen tuuri on voinut käydä. Minä kun olen (tai olin) jo valmis tuomitsemaan lähes kaikki miehet. Mutta sitten se minulle paras kävelikin vastaan. Ja taidanhan minäkin olla hänelle se paras.

Elämä on ihmeellistä. Onneksi.

Loistavaa vetti! Kuulostaa vallan mainiolta, kaikkea hyvää teille.

Minun elämäni... hmm, onhan se ihmeellistä, mutta vallan toisella tavalla. Mutta antaa olla.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti vetti

Elämä on ihmeellistä. Onneksi.

Onnittelut täältäkin!

vlad.

 

[MS]

Kannattaa kirjoitella netissä vähemmän ja lukea Gene Simmonsin elämänkerta. Siinä on mies, jolla on selkeä käsitys naisista ja avioliitosta.

 

[Ted Raikas]

Naisasiat hmm...

On minulla ollut niitäkin, mutta olen huomannut menettäneeni kykyni ihastua. Sen kyvyn mikä minulla aikoinaan oli ja joka sai minut hupsahtamaan lähes keneen tahansa. Enää näin ei ole. Toki joku voi miellyttää silmää tai tuntua mukavalta tapaukselta, mutta en ihastu.

Mikähän minuun on mennyt?

Sen ainakin olen tajunnut, että minulla ei ole kiire. Melkeinpä pidän enemmän nyt itsekseen asumisesta. Hetkittäin on olo kuin en tarvitsisi ketään. Enkä usko että tämä on edes täysin itselleen valehtelemista, vaikka osin kyllä on. Toki se olisi hienoa elää ja olla naisen kanssa jota rakastaa. Tietysti sitä toivoo, että jonain päivänä niin olisi.

Nykyisellään ihmisessä on vain oltava sitä jotain erityistä viehätysvoimaa, että alan kokea mitään syvempää kiintymystä.

Näin se menee. Omituista on elämä.

 

[Vteich]

Viestin lähetti Ted Raikas
Mikähän minuun on mennyt?
...
Näin se menee. Omituista on elämä.

Niin enpä tiedä, mutta kun näitä sinun ja muidenkin tällä palstalla erostaan puhuneiden viestejä on lukenut, on alkanut vähän kummastuttaa, että eikö nykyään ihmiset pysty/halua/osaa enää elää yksin hetkeäkään? Onko siinä nyt jotain niin ihmeellistä, että jos on eronnut vaikkapa muutama kuukausi sitten (kuten esim. Ted Raikas), ei heti teekään mieli ottaa uutta? Pitäisikö heti olla uusi rakas kainalossa, ettei vaan joudu hetkeäkään elämään yksin?

Itse olen aina miettinyt, että jos nykyinen avoliittoni joskus menisi katki, en varmaan todella pitkään aikaan haluaisi ketään toista. Jotenkin vaan nykyään suurimmalla osalla ihmisistä tuntuu olevan sellainen ajatus, että heti vaan uutta kehiin, kunhan ei vaan yksin tarvitse olla. Mistä tämä? Vai kuvittelenko ihan omiani vaan? Jos en, niin onko tämä jotenkin nykytrendi vai ovatko ihmiset aina vain olleet sellaisia? Kuitenkin tuntuu, että suurin osa Jatkiksenkin Nais-/Miesasiat ketjuissa olevista kirjoituksista on henkilöiltä, jotka ovat viimeisen muutaman kuukauden aikana seurustelleet (vakavastikin), mutta silti heti sinkuksi tultuaankin löytyy koko ajan asiaa näihin ketjuihin. Minusta se on jotenkin outoa, en pysty yhtään samaistumaan.

Tämä siis ihan näin yleisenä pohdintana, ei juuri yksistään sinulle osoitettuna, Ted.

 

[Evenuel]

Yksin jääminen pelottaa monia. Pelotti se minuakin, vaan eipä enää. Yksin oleminen tuntuu merkitsevän monille samaa kuin ettei kukaan välitä. Ja että olisi jotenkin huonompi ihminen. Tai sellaisen kuvan minä olen ainakin monista saanut.

Oikeasti suurelle osalle ihmisistä tekisi hyvää oppia elämään yksin. Allekirjoittanut esimerkiksi muutti suoraan kotoa erään miehen luokse asumaan. Opettele siinä nyt sitten itsenäistymistä ja kasva aikuiseksi. Nyt lähes 8kk yksin asuneena alkaa tuntumaan, että voishan sitä taas joskus...

Onnekseni tuossa välillä mikään juttu ei ottanut onnistuakseen, eipä olisi tämäkään tyttö aikuistunut, edes sen vertaa mitä nyt.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Vteich
Onko siinä nyt jotain niin ihmeellistä, että jos on eronnut vaikkapa muutama kuukausi sitten (kuten esim. Ted Raikas), ei heti teekään mieli ottaa uutta? Pitäisikö heti olla uusi rakas kainalossa, ettei vaan joudu hetkeäkään elämään yksin?

Niinpä.

Miksi pitäisikään olla? Ei mielestäni pitäisi seurustella seurustelun vuoksi, vaan siksi että tuntee olonsa oikeasti hyväksi ja oikeaksi jonkun kanssa. Näin, eli oikeaksi, koin oloni menneessä suhteessani, joskaan en nyt ihan aina, enkä varsinkaan loppupuolilla. Siitäkin huolimatta olisin voinut jatkaa ja taistella kohti parempaa, koska rakastin kyseistä ihmistä ja rakastan edelleen. Enkä usko että jollain tasolla koskaan lakkaisinkaan rakastamasta. Enkä usko että se estäisi minua rakastumasta jonain päivänä toiseenkin.

Yksinolo tekee todellakin hyvää ja antaa aikaa järjestellä ajatuksiaan ja elämäänsä. Määrätyllä tapaa haluan olla uskollinen tunteilleni. Kun ne kerran ovat melko vahvat vieläkin, niin en petä liikaa itseäni, vaikka kyllä olenkin jo sitä tehnyt tavallaan... Opinpahan läksyn jos muutamankin itsestäni.

Tälläisiä mietteitä.

 

[Tobias]

Viestin lähetti Vteich
että eikö nykyään ihmiset pysty/halua/osaa enää elää yksin hetkeäkään? Onko siinä nyt jotain niin ihmeellistä, että jos on eronnut vaikkapa muutama kuukausi sitten (kuten esim. Ted Raikas), ei heti teekään mieli ottaa uutta? Pitäisikö heti olla uusi rakas kainalossa, ettei vaan joudu hetkeäkään elämään yksin?

Jotenkin vaan nykyään suurimmalla osalla ihmisistä tuntuu olevan sellainen ajatus, että heti vaan uutta kehiin, kunhan ei vaan yksin tarvitse olla. Mistä tämä? Vai kuvittelenko ihan omiani vaan? Jos en, niin onko tämä jotenkin nykytrendi vai ovatko ihmiset aina vain olleet sellaisia? Kuitenkin tuntuu, että suurin osa Jatkiksenkin Nais-/Miesasiat ketjuissa olevista kirjoituksista on henkilöiltä, jotka ovat viimeisen muutaman kuukauden aikana seurustelleet (vakavastikin), mutta silti heti sinkuksi tultuaankin löytyy koko ajan asiaa näihin ketjuihin. Minusta se on jotenkin outoa, en pysty yhtään samaistumaan.

Tämä on asia, jota olen myös usein ihmetellyt. Miksi ihmiset haluavat olla jatkuvasti jonkun kanssa? Omasta mielestäni olisi sietämätöntä asua jonkun kanssa. En vaan yksinkertaisesti halua alkaa sellaiseen, enkä kävellä kenenkään kanssa kaupungilla käsi kädessä.

Toki ihmisiä on erilaisia, eikä siinä mitään. Itse olen kokenut yksin olemisen aika mukavaksi jutuksi kaikin puolin -en ole kellekään vastuussa tekemisistäni ja nukun yöni siellä missä huvittaa. Tätä vapautta en voisi kuvitella vaihtavani kodin leikkimiseen.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Vteich
Kuitenkin tuntuu, että suurin osa Jatkiksenkin Nais-/Miesasiat ketjuissa olevista kirjoituksista on henkilöiltä, jotka ovat viimeisen muutaman kuukauden aikana seurustelleet (vakavastikin), mutta silti heti sinkuksi tultuaankin löytyy koko ajan asiaa näihin ketjuihin. Minusta se on jotenkin outoa, en pysty yhtään samaistumaan.

Samaa minäkin ihmettelen.

Omalla kohdallani se ei edes onnistuisi, että heti edellisestä suhteesta hyppäisin seuraavaan, ei vaan välillä on oltava aika omille ajatuksille ja asioiden ruotimiselle - niinpä minunkaan on vaikea ymmärtää tätä nykyajan trendiä jossa aina pitää olla joku kainalossa, jos ei muuta niin ihan vaan sen tähden kun kavereillakin on.

Ymmärrän, että siinä tilanteessa voi alkaa tuntua tuskalliselta jos yksinolo jatkuu kauan, yli vuodenkin ja alkaisi jo kaivata rinnalleen jotakuta toista mutta joutuu elämään edelleen yksin - mutta sitä on vaikeampi ymmärtää, että suhteesta hypätään toiseen vain sen tähden kun yksin olo on niin ikävää tms.

En nyt kuitenkaan tässä yhteydessä ryhdy ruotimaan niitä tapauksia joissa edellisestä suhteesta suoraan hyppääminen seuraavaan on ymmärrettävää toimintaa, jokainen kuitenkin osannee mielessä kuvitella moisen tilanteen. Itse en tosin näinkään kykenisi toimimaan oman kokemukseni mukaan.

vlad.

 

[paze]

Viestin lähetti Ted Raikas

Voi jestas Ted, puhut kuin minun suullani, tai pikemminkin kirjoitat näppäimistölläni. Mutta kuitenkin. Tuo koko viesti olisi voinut tulla myös minulta. Eikä tainnut olla ensimmäinen kerta kun olemme samoilla linjoilla. Mutta eipä surra, kyllä me poijaat tästä selvitään. Vai mitä Ted?

-paze-

 

[Heathen]

Viestin lähetti paze17
Mutta eipä surra, kyllä me poijaat tästä selvitään.

Right on!

[TLITYS]Heathenin tarinahan alkaa kesästä 2002 jolloin silloisen tyttöystävän kanssa meni sukset niin sanotusti ristiin. Ja niinkuin täällä on paljon puhuttu, juuri sen takia, että musta se ei enää tuntunut oikealta. Ja nyt ei pidä ymmärtää väärin. Mä rakastin sitä naista ja rakastan kai tavallaan edelleenkin mutta silloin tuntui, että piti lähteä. Muthan siinä leimattiin mulkuksi ja ties miksi kun noin vaan kävelee pois. Myöhemmin exältäkin on tullut kuitenkin varovaisia tunnustuksia siitä, kuinka se loppujen lopuksi oli kuitenkin oikein ja paremmaksi meille molemmille vaikka se silloin sattuikin ihan helvetisti.

Joka tapauksessa, siinä vaiheessa tein itse päätöksen, että oli aika antaa tilaa itselleen ja tunteilleen. Siitä ei aluksi tullut mitään. Pitkästä aikaa sinkkuna, rata auki ja maailma naisia pullollaan. Kantapään kautta tuli siis opittua miten väärin oli ryhtyä uuteen suhteeseen heti toisen loputtua. Luojan kiitos se on selvitetty tän ko. naisen kanssa.

Elämä lähti rullailemaan eteenpäin, muutto uuteen kotiin ja uudet kaverit koulun myötä toivat aika lailla uusia tuulia elämään. Opiskelu sinkkuna oli mahtavaa. Bileitä bileiden jälkeen. Täytyy myöntää, että koko tän ajan mulla oli ollut välillä melko yksinäinenkin olo. Tiesin kuitenkin, että musta ei tasan ollut yhteenkään suhteeseen sillä hetkellä antamaan toiselle yhtään mitään. Tätä jatkui aika lailla puoltoista vuotta. Silloin mulle tuli ensimmäisen kerran olo, että mä voisin johonkin jopa taas rakastua. Siihen asti kaikki rakkauden tunnustukset olisivat olleet silkkaa kusetusta. Oli siis aika painua sinkkumarkkinoille.

Seuraavan puolen vuoden aikana oli yritystä jos toista. Eikä naisissa mitään vikaa ollut. Ongelmat oli lähinnä yhteisiä. Ei sovittu toisillemme. Siinä vaiheessa monen yrityksen jälkeen mulla oli jopa pieni pelko siitä, että olin tullut liian vaativaksi sinkkuilun jälkeen enkä halunnut luopua siitä elämästä, jossa mä olin oman itseni herra. Tän jälkeen mä aloin pelkäämään, että en ikinä löydä ketään. Että jään/haluan jäädä tähän tilanteeseen loppuelämäksi. Tiedän, melko dramaattista ja lopullista 23-vuotiaan suusta tulleena.

Kesällä 2004 pamahti. Tuli tutustuttua yhteen neitiin. Neitihän oli ihan mukava ja mielenkiintoinen persoona. Homma oli vaan niin, että siinä vaiheessa kun löysin jonkun, jonka kanssa mä kuvittelin voivani seurustella, se tapahtui niin väärään aikaan kun vaan voi. Olin lähdössä ulkomaille puoleksi vuodeksi vaihtoon. Siinä sovittiin yhteisesti, että ollaan yhteyksissä ja hyvissä väleissä.

Vaihdosta tultuani mä päätin ottaa rohkeasti yhteyttä tähän neitiin. Ilman mitään suurempia odotuksia halusin vaan kuulla siitä ja kysellä, kuinka sillä menee (vaihdon aikana ei nimittäin yhteyksissä oltu jostain tosi kummasta syystä). No, neidille kuului erittäin hyvää ja mua oltiin ajateltu sillä aikaa, kun olin poissa. Sovittiin, että mennään jonnekin istumaan ja vaihtelemaan vähän kuulumisia.

Loppu on historiaa. Tammikuun jälkeen Heathenia on viety. Luoja, mä olen hulluna siihen naiseen. Ilman mitään menneisyyden peikkoja mä aloitin puhtaalta pöydältä selvitettyäni oman tilanteeni ensin. Mulla ei voisi tällä hetkellä paremmin mennä. Mitä mä nyt tässä yritän sanoa on kai se, että vaikka yksin oleminen ja omien tunteiden selvittäminen tuntuu välillä aika yksinäiseltä ja jopa pelottavalta, se pitää tehdä. Sen jälkeen kaikki tuntuu vaan niin paljon paremmalta.[/TILITYS]

Voimia siis veljille. Kyllä tästä selvitään, trust me!

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti paze17
Mutta eipä surra, kyllä me poijaat tästä selvitään. Vai mitä Ted?

Kyllä, vakaa ja selkeä tarkoitukseni on selvitä. Ei sitä siksi tänne maailmaan synnytä, että luovutettaisiin.