Naisasiat

[penaz]

Ainakin oon nyt puolivirallisesti kaveri enkä vaan työkaveri. Sinänsä tietty olis outoo viestitellä työkaverin kanssa aamusta aamuyöhön joka päivä. Vai olisko? Ainakin on ihan hauskaa.

Kannattaisiko ottaa seuraava askel ja tavata vapaa-aikana ihan elävässä elämässä ja katsoa, miten silloin menee yhdessä?

 

[Virveliä kainaloon]

Kannattaisiko ottaa seuraava askel ja tavata vapaa-aikana ihan elävässä elämässä ja katsoa, miten silloin menee yhdessä?

Joo varmaan vuodenvaihteen jälkeen kun ollaan taas samalla paikkakunnalla. Ja samassa läänissä.

Mutta uskon et menis hyvin, koska ei olla työjuttuja muutenkaan puhuttu juuri yhtään.

 

[penaz]

Joo varmaan vuodenvaihteen jälkeen kun ollaan taas samalla paikkakunnalla. Ja samassa läänissä.

Mutta uskon et menis hyvin, koska ei olla työjuttuja muutenkaan puhuttu juuri yhtään.

Sitten vaan toimeksi ensi vuonna.

 

[vdx mua zorbas]

Iltasanomien Seksivinkkejä miehille -palstalla ritva, 41, avautuu:

”Jokainen nainen on erilainen. Pitää opetella ja tutustua siihen, mistä juuri minä sytyn ja mikä minua kiihottaa, koska kaikki naiset eivät ’toimi’ samalla tavalla.”

Asetelma on sikäli mielenkiintoinen, että miehillähän tämä on just päinvastoin: Kun osaat antaa sen yhdelle, osaat antaa sen kaikille.

On hämmentävää, miten tässä näin on käynyt? Onko ensimmäiseksi mainitulla evoluutiovirhe vai onko se juuri nimenomaan evoluution nerokkuutta? Mene ja tiedä. Naisellehan on tärkeää, että mies ymmärtää häntä. Ehkä tässä on kysymys juuri siitä.

Joka tapauksessa, tätä juttua avataan aivan liian vähän koulun seksivalistustunnilla. Tytöille voisi olla eduksi tietää, että sitä ei kannata jännittää. Kun opit ajamaan pyörällä, osaat ajaa lopun elämääsi ihan kaikkia pyöriä (tai puolta niistä jos tarkkoja ollaan).

Miten tämä homma sitten pitäisi avata pojille? Joudut opettelemaan tämän hommelin joka kerta uudelleen. Ja vieläpä niin, että voi olla, että joudut opettelemaan tämän joka ilta uudelleen. Mikä toimi eilen, ei välttämättä toimi huomenna.

Vähemmästäkin nuori jannu ahdistuu! Seikkailunhaluisille tämä on tietenkin fantsua, mutta monella voi mennä sormi suuhun, kun sinne pitäisi mennä ihan jotain muuta.

Yhtä kaikki, liian vähän kerrotaan siitä, kuinka helppo käyttöliittymä mies on! Vai onko joku kuullut kannustusta että kyllä tämä on helppoa kun te kaikki olette samanlaisia? Tätä pitäisi ehdottomasti tuoda enemmän esille, niin poikien itsetunto parantuisi.

Mies, olet ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin olet...korjaan...Mies, olet ihan vitun ihanan universaali juuri sellaisena kuin olet!

 

[Trimmer]

Miten tämä homma sitten pitäisi avata pojille? Joudut opettelemaan tämän hommelin joka kerta uudelleen. Ja vieläpä niin, että voi olla, että joudut opettelemaan tämän joka ilta uudelleen. Mikä toimi eilen, ei välttämättä toimi huomenna.

Vähemmästäkin nuori jannu ahdistuu! Seikkailunhaluisille tämä on tietenkin fantsua, mutta monella voi mennä sormi suuhun, kun sinne pitäisi mennä ihan jotain muuta.

Ihan perusjuttuna kertoa asia niinkuin se on: Jos et ole superlupaus niin ensimmäinen aikuistenpeli menee enemmän tai vähemmän vituiksi aina. Pitää yrittää parantaa, yleensä lihaksen kunto on ekalla kerralla herkällä ellei ole naputellut keskaria naamioon ennen peliä, viinaa en suosittele, muisti menee. Pikkuhiljaa se taso nousee ja se oma perussuoritus sieltä löytyy, riittää runkosarjassa. Sitten jos ja kun käy tuuri ja pääsee tasokkaampaan liigaan niin sitten pitää oikeesti yrittää kaikkensa, tiesvaikka saisi pidempää lappua kouraan.

 

[Virveliä kainaloon]

Tosi hyvä fiilis tästä nyt. Sovittiin, että edetään rauhallisesti, mutta tunne on molemminpuolinen. Parin päivän päästä vihdoin nähdään taas sitten joulunalusaikojen ja siinä tulee loppiainenkin sopivasti.

Jotenkin olen vaan onnellinen. Nukkuminen ollut ehkä vähän hankalaa.

 

[Redimor]

Ihan perusjuttuna kertoa asia niinkuin se on: Jos et ole superlupaus niin ensimmäinen aikuistenpeli menee enemmän tai vähemmän vituiksi aina. Pitää yrittää parantaa, yleensä lihaksen kunto on ekalla kerralla herkällä ellei ole naputellut keskaria naamioon ennen peliä, viinaa en suosittele, muisti menee. Pikkuhiljaa se taso nousee ja se oma perussuoritus sieltä löytyy, riittää runkosarjassa. Sitten jos ja kun käy tuuri ja pääsee tasokkaampaan liigaan niin sitten pitää oikeesti yrittää kaikkensa, tiesvaikka saisi pidempää lappua kouraan.

Ja täytyy muistaa ettei saa pistää peliä sekaisin älyttömällä paineistamisella menttaalipuolelle. Mitä rennommin sen paremmin. Ei niitä huippupelejä ole koskaan pilkun tarkoilla etukäteissuunnitelmilla pelattu, reagointipeli on tässä lajissa se kaiken a ja o.
Lopuksi, kuten kaikissa muissakin hommissa se ohjeiden kuuntelu on hyvä opetella, aina kun oppii uutta niin sitä voi seuraavassa vaihdossa taas testailla vähän oman luovuuden avulla.

 

[Malkkinen]

Tämä oli kyllä aika paksua tuubaa, mitä helvettiä. Ettäkö miehet eivät ole yksilöitä ja kiihotu/tykkää erilaisista asioista? Jep jep.

Tiesithän myös, että miehillä seisoo aina kun tarvitsee? Tilanteesta riippumatta, kun nainen haluaa seksiä niin mies on välittömästi heppi ojossa valmiina tositoimiin. Esileikit on vain naisia varten.

 

[Hippi Hiiri]

Ihan perusjuttuna kertoa asia niinkuin se on: Jos et ole superlupaus niin ensimmäinen aikuistenpeli menee enemmän tai vähemmän vituiksi aina. Pitää yrittää parantaa, yleensä lihaksen kunto on ekalla kerralla herkällä ellei ole naputellut keskaria naamioon ennen peliä, viinaa en suosittele, muisti menee. Pikkuhiljaa se taso nousee ja se oma perussuoritus sieltä löytyy, riittää runkosarjassa. Sitten jos ja kun käy tuuri ja pääsee tasokkaampaan liigaan niin sitten pitää oikeesti yrittää kaikkensa, tiesvaikka saisi pidempää lappua kouraan.

Osalla menee pitkän lapun kanssa kesälomakausi pitkäksi ja meno on sitten sen näköistä tosipeleissä. Nainen yleensä päätyy jossain vaiheessa miettimään täällä niin hyvin laitetulla tavalla, että eikö se osaa vai eikö sitä vaan kiinnosta.

Toisaalta myös se kauniimpi sukupuoli yleensä kääntää suhteen alussa paikkoja avanneen korkean karvauksen keskialueen träppipeliin ja vaihtopenkille vittuiluun. Paikoille ei enää purjehditakaan niin vain yhdellä onnistuneella syötöllä ja hyvällä jalalla. Joskus sitä jo mieluummin kiekottelee vain pakki-pakkia oman maalin edessä.

Sniperi tietysti ampuu alapeltiin jo pakin jaloista puolikkaasta paikasta, mutta näin SaiPan miehenä todellisuus on useammin sitä, että homma on enimmäkseen tehotonta kulmissa pyörimistä. Silloin tällöin saa jonkun räkämaalin survottua sisään ja nekin menee videotarkastukseen, että kävikö se nyt edes sisässä vai ei.

 

[Fiftie]

En nyt hirveästi viitsisi lähteä asiaa enempää avaamaan, mutta onko kohtalotovereita? Puoliso haluaa muuttaa toiseen kaupunkiin (ja minut mukaansa onneksi), mutta itselläni ei ole pienintäkään halua sinne. Asia on ollut vahvasti pinnalla vuoden ajan, eikä yhteisymmärrykseen olla päästy. Paljon hankalampaa asiasta tekee yhteinen lapsi, joka lähtisi puolison mukaan ilman että pystyn käytännössä mitään asiaan sanomaan (tämä hänen itsensä suusta).

Haluan asua lapseni kanssa samassa kodissa, mutta tuntuu aivan järjettömältä muuttaa pitkän matkan päähän ihan vain koska tuntuu siltä. Työt ja kaikki, koko elämä käytännössä itselläni täällä nykyisessä kaupungissa. Onko tähän edes muuta ratkaisua kuin alistua ja suostua, jotta voin asua lapseni kanssa? Enkä halua siis erota muutenkaan, kaikki on muuten suhteessa hyvin. Tämä on ainoa ristiriita, valitettavasti erittäin rankka sellainen.

No ei kait se nyt voi niin olla, että nainen vaan ottaa lapsen ja lähtee? Ihan yhtä paljon se on sun lapsi myös! Toivottavasti pääsette johonkin sopuun, joka tyydyttää molempia. Tilanne kuulostaa kieltämättä hankalalta ja itselläni ei ole tästä kokemusta.

 

[Fiftie]

Eihän se voikaan niin olla, mutta kun vain on. Toki saisin täydet tapaamisoikeudet yms. ja mahdollisesti vuoroviikoin asua lapsen kanssa (enkä edes tiedä suostuisiko tähänkään, koska sekin on kuulemma henkistä väkivaltaa lasta kohtaan, minkä tavallaan ymmärrän täysin). Silti, en tosiaan halua erota enkä varsinkaan eroon lapsesta.

Tosiaan muuten unelmaliitto, siksikään en sitä haluaisi rikkoa edes tällaisen asian takia. Mutta kun tuo mahdollinen tuleva asuinpaikka olisi minun kriteereilläni huomattavasti huonompi kuin nykyinen, enkä tiedä pystynkö olemaan onnellinen siellä. Yritän ajatella lapsenkin parasta ja laittaa hänet omien tunteideni edelle tässä. Mutta silti.

En ymmärrä miten muut saavat ratkottua vastaavat tilanteet tyydyttävällä tavalla. Kaikki muut ristiriidat ovat aina ratkenneet puhumalla ja sen jälkeen toimimalla. Tästä ei tule sopua millään.

Onko nainen siis löytänyt työpaikan uudesta kaupungista? Ja sinulla siis on hyvä työpaikka nykyisessä asuinpaikassa? Ja ilmeisesti kaikki kaverit sun muutkin jutut ja tämä uusi paikka johon olisitte muuttamassa, niin on kaukana? Kuulostaa omituiselta, että nainen kuvittelee sinun jättävän vaan kaiken muun hyvän hänen ja lapsen lisäksi elämästä ja muuttavan jonnekkin muualle.

 

[Nordis]

Onko nainen siis löytänyt työpaikan uudesta kaupungista? Ja sinulla siis on hyvä työpaikka nykyisessä asuinpaikassa? Ja ilmeisesti kaikki kaverit sun muutkin jutut ja tämä uusi paikka johon olisitte muuttamassa, niin on kaukana? Kuulostaa omituiselta, että nainen kuvittelee sinun jättävän vaan kaiken muun hyvän hänen ja lapsen lisäksi elämästä ja muuttavan jonnekkin muualle.

Jep. Olisi kiva tietää mitä siellä uudessa kaupungissa on, vai onko edes mitään? Sain sen käsityksen, että on vain joku naisen päähänpisto.

 

[Hippi Hiiri]

Sen kun muutat sinne kokeilemaan, jos kerran muuten hommat futaa. Järjetöntä olisi tappaa hyvä lapsellinen suhde tuosta syystä. Sano vaikka, että muutetaan kahden vuoden kokeilujaksoksi. Sinulla on oikeus sanoa kahden vuoden päästä, että ei ole hyvä ja muutatte takaisin, jos silloin tuntuu siltä.

Asuinpaikat tietysti merkitsevät eri ihmisille eri asioita, mutta minusta tämä on ihan no issue.

 

[CuJo#31]

Työpaikka on tietenkin tärkeä asia. Voisi kenties yrittää hoitaa töitä uudelta paikkakunnalta valmiiksi.

Itse en tällä hetkellä pystyisi lähtemään nykyisestä asuinkunnasta yhyään minnekään. Omalla kohdalla tämä olisi todellakin issue.

 

[Snakster]

Ei ole silkka päähänpisto, on asunut siellä lapsena ja nuorena, nyt kokee suurta kaipuuta takaisin. On siellä jotain vanhoja kavereita, sukua jne, mutta muuten ei kyllä yhtään vitun mitään. Ei edes (vielä) sitä työpaikkaakaan.

Ymmärrän kyllä kaipuun, mutta kun siinä ei vain ole omasta näkökulmastani mitään järkeä. Minulle siellä ei juurikaan mitään ole. Pääseehän sieltä halutessaan kulkemaan muualle, mutta matkaa on paljon enemmän.

Mites aikaansaavaa sorttia tämä naisesi mahtaa olla? Jos et tee asian eteen mitään, niin saako hän tällaisen tempun itsenäisesti hoidettua, vai jääkö asia jotenkin puolitiehen? Jos on vähänkään vaikeuksia ryhtymisen kanssa, niin suosittelen passiivista vastarintaa. Sanot joo joo, etkä tee asian eteen mitään.

Sitten on tietysti näitä, että toinen vanhemmista asuu työn takia viikot ainakin osittain muualla.

 

[Knox]

Mun mielestä tasa-arvoisessa parisuhteessa ei todellakaan tehdä tuollaisia päätöksiä yksipuolisesti. Tietysti kaipuu kotiseudulle voi olla isokin (varsinkaan jos tukiverkkoa ei nykyisessä ympäristössä ole), mutta tuohan on ihan kiristystä. Ymmärtäisin jollain tasolla, mikäli toisessa kaupungissa odottaisi iso palkkainen työ, tai positio, josta olisi selkeää hyötyä tulevaisuutta varten.

Voisitko @Spire tehdä etänä töitä ollenkaan? Ja kuinka paljon matkaa työpaikan ja uuden asuinpaikan välillä olisi?

 

[Knox]

Poistin niitä alkuperäisiä viestejä, mutta kiitos hyvistä vastauksista. Osan töistä pystyisin tekemään etänä, mikä on tietysti hyvä asia. Työmatkasta tulisi reilusti yli kymmenkertainen nykyiseen nähden. Puolisolla ei kunnollista tukiverkkoa ole nykyisessä ympäristössä, mutta on kuitenkin viihtynyt pääsääntöisesti ihan hyvin. Ongelma on osittain siinä, että minun mielestäni hän ei itse ota tarpeeksi vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja tee töitä sen eteen että hänellä olisi hyvä olla. Kuitenkin kuten KiVi sanoi, en ala tappamaan hyvää suhdetta tämän takia.

Snaksterin ehdottama passiivinen vastarinta on tähän asti toiminut hyvin, mutta ei enää. Hän on aikaansaavaa sorttia ja nyt tuntuu olevan aivan pakko lähtä. Tietysti työpaikka yms. pitää hankkia ensin, mutta uskon että hän myös saa sen. Nämä nyt on tällaisia first world problems- tason juttuja taas, mutta voi helvetti kun osaa ahdistaa silti.

Teet tietysti kuten parhaaksi näet, ja lapsen ollessa kuviossa ymmärrän päätöksesi täysin. Minä silti väitän, ettei tuollainen päätös/ilmoitus ole sinua kohtaan millään tavalla reilu, enkä edes tiedä miten itse asiaan suhtautuisin. Toivottavasti et katkeroidu.

Vittumainen tilanne todellakin.

 

[Sanainen arkku]

@Spire
Näin kasvatusalan ihmisenä kyselisin, miten lapsen kaverisuhteet, harrastukset yms. on huomioutu näissä muuttosuunnitelmissa?

 

[Nick Neim]

Jos mahdollisuus etätöihinkin on, niin onko alkuun kahden asunnon taktiikka (taloudellisesti) mahdoton ajatus? Onhan tuo aika helvetin iso muutos "kylmiltään" toteutettavaksi jos siihen ei henkilöllä minkäänlaista mielenkiintoa tai halua ole, mutta ajan kanssa ja viikkoa jakamalla parin paikkakunnan kesken muutoskin voisi olla helpompi käsitellä. Esimerkiksi alkuviikko vanhalla paikkakunnalla harrastusten ja töiden parissa, loppuviikko perheen kanssa etäillessä, ja uuteen paikkakuntaan hiljalleen tutustuessa.

 

[Konson Antti]

Poistin niitä alkuperäisiä viestejä, mutta kiitos hyvistä vastauksista. Osan töistä pystyisin tekemään etänä, mikä on tietysti hyvä asia. Työmatkasta tulisi reilusti yli kymmenkertainen nykyiseen nähden. Puolisolla ei kunnollista tukiverkkoa ole nykyisessä ympäristössä, mutta on kuitenkin viihtynyt pääsääntöisesti ihan hyvin. Ongelma on osittain siinä, että minun mielestäni hän ei itse ota tarpeeksi vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja tee töitä sen eteen että hänellä olisi hyvä olla. Kuitenkin kuten KiVi sanoi, en ala tappamaan hyvää suhdetta tämän takia.

Snaksterin ehdottama passiivinen vastarinta on tähän asti toiminut hyvin, mutta ei enää. Hän on aikaansaavaa sorttia ja nyt tuntuu olevan aivan pakko lähtä. Tietysti työpaikka yms. pitää hankkia ensin, mutta uskon että hän myös saa sen. Nämä nyt on tällaisia first world problems- tason juttuja taas, mutta voi helvetti kun osaa ahdistaa silti.

Ei suoranaista kokemusta, mutta tavallaan olen sun nainen omassa liitossani. Kaipuu pohjoiseen on sanalla sanoen kova. Jos olisin yksin ja ei olisi lapsia olisin muuttanut kauan sitten takaisin. Mutta en ole yksin ja lapsia on riittävästi, ja ajattelen kuitenkin heilläkin olevan paremmat mahdollisuudet hyvään elämään ja vaikka mahdollisesti koulutukseen tulevaisuudessa täällä etelässä kuin pohjoisessa. En kyllä koe katkeroituvani vaikka täällä "joutuu" elämäänki. Saan sen silti tehdä rakkaimpieni kanssa

Edit. Ja siis perspektiivin vuoksi sanottakoon että en liiemmin pidä tästä eteläisemmästä Suomesta. Ja tää tunne on vaan kasvanut iän myötä

 

[Knox]

Minusta tuo olisi oikeasti hyvä idea. Toistaiseksi puoliso ei vain ole lämmennyt tälle lainkaan, vaan se on hänen mukaansa ensi askel eroon. Pelkää ettei siitä ole paluuta enää. Tuota pitää silti ehkä yrittää lyödä läpi enemmän.

Ihan mielenkiinnolla, missä vaiheessa sinun mielipiteet otetaan huomioon? Sun pitäisi muuttaa toiselle paikkakunnalle, mestaan johon et selkeästi halua, ja järkevä ehdotus kompromissista on "ensi askel eroon".

En kyllä ymmärrä yhtään, ihan niinkuin puolisosi haluaisi erota, mutta ei ole valmis tekemään aloitetta.

 

[Sanainen arkku]

@Spire
Minä olen kerran ollut se, jonka tahdon mukaan on muutettu paikkakunnalta X paikkakunnalle Y.
Jos työolosuhteet ovat kummassakin samat molemmille, niin tämä on ihan jees. Tämä muutto on aina kinkkinen. Voittaakin siinä voi kenties esimerkiksi asuntojen hinnoissa tai lapsen oppimisympäristöissä.

Miten meille kävi? Kymmenen vuotta elettiin jatkuvassa muutoksessa ja lopulta palattiin melkein lähtöpisteeseen. Spekuloidakin voi, että jos olisi vaan pysynyt niissä asemissa, olisi nyt lähes, tai jopa kokonaan velaton asunto jonka reaaliarvo olisi luokkaa 300k€.
Nyt ei ole aivan yhtä hyvä tilanne. Turpaan tuli valtavasti uupumusta ja kuusinumeroinen summa rahaa.
Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Toki jos on pakko muuttaa, niin lapsen kannalta siirtoikkuna on nyt auki.

 

[444]

Minusta tuo olisi oikeasti hyvä idea. Toistaiseksi puoliso ei vain ole lämmennyt tälle lainkaan, vaan se on hänen mukaansa ensi askel eroon. Pelkää ettei siitä ole paluuta enää. Tuota pitää silti ehkä yrittää lyödä läpi enemmän.

Mun korvaan kuulostaa siltä, että ensimmäinen askel eroon on se, että toinen päättää yksipuolisesti muuttaa toiselle paikkakunnalle ja ilmoittaa ottavansa yhteisen lapsen mukaansa. Kumppanille jää kaksi vaihtoehtoa: ota tai jätä. Hyvä parisuhde ei perustu kiristykseen. Toinen on siis oikeasti valmis jättämään kaiken (paitsi sen yhteisen lapsen) taakseen, jotta saa tyydytettyä oman tarpeensa muutosta toiselle paikkakunnalle. Jokin tässä haisee ja isosti.

 

[Sanainen arkku]

Mun korvaan kuulostaa siltä, että ensimmäinen askel eroon on se, että toinen päättää yksipuolisesti muuttaa toiselle paikkakunnalle ja ilmoittaa ottavansa yhteisen lapsen mukaansa. Kumppanille jää kaksi vaihtoehtoa: ota tai jätä. Hyvä parisuhde ei perustu kiristykseen. Toinen on siis oikeasti valmis jättämään kaiken (paitsi sen yhteisen lapsen) taakseen, jotta saa tyydytettyä oman tarpeensa muutosta toiselle paikkakunnalle. Jokin tässä haisee ja isosti.

On vähän mutkat suoriksi vetävä tulkinta minun mielestäni tämä. Palstapersoona on jo muutamia kertoja lieventänyt ensimmäisestä viestistä välittynyttä kuvaa tilanteesta. Ehkä me muutkin voisimme päivittää omaamme sen mukaiseksi.

Yleisesti ottaen ehjän, edes tyydyttävähkösti toimivan tilanteen korjaamisessa rajulla muutoksella ottaa riskin. Oman elämänkokemuksen pohjalta en kehottaisi ketään muuttamaan paikkakunnalta, jossa on ihan ok:t työt ja muutenkin kaikki ede semihyvin.

Siinä paremman tavoittelussa on kuitenkin myös edessä sopeutumista (jolloin samaa energiaa olisi viisaampaa käyttää oikeastaan sen edeltävän position puutteisiin sopeutumiseen) ja vastaan tullee myös yllätyksiä, että jokin on jopa huonommin kuin ennen muutosta. Puhumattakaan niistä pettymyksistä, mitä tulee niihin seikkoihin, joissa odotukset on asetettu erityisen korkealle.

 

[Virveliä kainaloon]

Sovittiin, että edetään rauhallisesti,

Aloin hieman epäillä tätä. En toki vastusta. Hitto miten jännittävää, tällaistako tämä on?