Naisasiat

[Fiftie]

Kai muisti kertoa ettei tämä johdu sinusta vaan hänestä?

Juu ei musta vaan omista fiiliksistä. Treffeilläkin oli tosi kivaa ja oon tosi kiva tyyppi.

Eli siis oon mahtava tyyppi, tosi kiva tyyppi ja mun kanssa oli treffeillä tosi kivaa, mutta toista kertaa ei kannata nähä. Joku ei nyt täsmää. Luulis et näillä seteillä saa ns toisen mahdollisuuden.

 

[Roger Moore]

Eli siis oon mahtava tyyppi, tosi kiva tyyppi ja mun kanssa oli treffeillä tosi kivaa, mutta toista kertaa ei kannata nähä. Joku ei nyt täsmää. Luulis et näillä seteillä saa ns toisen mahdollisuuden.

No siis eihän nuo nyt varsinaisesti sulje toisiaan pois. Naisella ei vaan syystä tai toisesta kunnolla kolahtanut. Ja siis syy voi ihan puhtaasti olla sekin että hänellä on vaan nyt joku hankalampi vaihe menossa tai sitten se voi olla mikä tahansa muu. Ei kannata jäädä miettimään. Joo, tiedän kokemuksesta että ei ole helppoa mutta eteenpäin.

Suosittelen myös että poistat kaikki mahdolliset keskustelut tuon mimmin kanssa, ihan vaan itsesi takia. Ihmisellä on taipumus palata lukemaan jotain vanhoja viestejä tai vastaavia ja siitä ei tule kuin kiusaa itselleen kun miettii mitä olisi voinut tehdä toisin jne. Älä jää roikkumaan.

 

[Hippi Hiiri]

@Fiftie Sillä ei ole väliä, mitä noissa tilanteissa sanotaan, vaan mitä niissä tehdään. Emäntä päätti, ettei halua sinua enää nähdä. Sitä ei muuta miksikään se, mitä hän sanoi, eikä noiden sanomisten sisältöön kannata ladata mitään. Ihan normaali kohtelias small talk -tapa päättää juttu siten, että siitä voi toinen jatkaa pystypäin eteenpäin.

Jos nainen olisi oikeasti sitä mieltä että ai kun sinä olet niin ihana, hän ei olisi antanut rukkasia.

 

[Roger Moore]

Jos nainen olisi oikeasti sitä mieltä että ai kun sinä olet niin ihana, hän ei olisi antanut rukkasia.

Näissä muuten joskus mietin että voisi olla jopa parempi että ei oltaisi kuitenkaan "liian" kohteliaita. Siis en tietenkään tarkoita mitään tylytystä, mutta periaatteessa jos nainen tai mies sanoisi sille toiselle ihan suoraan että en ole niin kiinnostunut sinusta että haluaisin (enää) nähdä ilman mitään sen kummempia korulauseita niin sellaiseen ei ainakaan jäisi roikkumaan. Juurikin nämä "olet kyllä tosi kiva" jutut saattaa silti jättää sen pienen toivonkipinän jos on yhtään taipumusta sellaiseen roikkumiseen ja pahimmillaan näissä sitten ajaa itsensä ihan vainoharhaiseksi syistä miksi mitään ei tullut ja jää vielä jankkaamaan sille toiselle osapuolelle asiasta.

 

[Fiftie]

Näissä muuten joskus mietin että voisi olla jopa parempi että ei oltaisi kuitenkaan "liian" kohteliaita. Siis en tietenkään tarkoita mitään tylytystä, mutta periaatteessa jos nainen tai mies sanoisi sille toiselle ihan suoraan että en ole niin kiinnostunut sinusta että haluaisin (enää) nähdä ilman mitään sen kummempia korulauseita niin sellaiseen ei ainakaan jäisi roikkumaan. Juurikin nämä "olet kyllä tosi kiva" jutut saattaa silti jättää sen pienen toivonkipinän jos on yhtään taipumusta sellaiseen roikkumiseen ja pahimmillaan näissä sitten ajaa itsensä ihan vainoharhaiseksi syistä miksi mitään ei tullut ja jää vielä jankkaamaan sille toiselle osapuolelle asiasta.

Tämä se minustakin. En ole siis enää naiselle itse laittamassa mitään tai rupea jankkaamaan. Mietin vain, että eikö voi sanoa ettei vaan oo fiiliksiä toista kohtaan ilman mitään "Oot tosi mahtava tyyppi" juttuja? Ite en ainakaan näe sellaista tilannetta, jossa nainen on tosi mahtava tyyppi ja sen kanssa on ollu tosi kivaa treffeillä, mutta en haluaiskaan toista kertaa nähdä. Tai jos joku hankala tilanne ois omassa elämässä, niin sanoisin sitten ihan rehellisesti sen syyksi.

Aina on tietty joku pienen pieni mahdollisuus, että se toinen onkin oikeasti mahtava tyyppi, mutta sitten tulee mieleen et pitääkö sen ensi näkemältä kolahtaa ihan täysillä, että kannattaa toista kertaa nähdä? Minä kun en mitään tiedä.

 

[Snakster]

Näissä muuten joskus mietin että voisi olla jopa parempi että ei oltaisi kuitenkaan "liian" kohteliaita. Siis en tietenkään tarkoita mitään tylytystä, mutta periaatteessa jos nainen tai mies sanoisi sille toiselle ihan suoraan että en ole niin kiinnostunut sinusta että haluaisin (enää) nähdä ilman mitään sen kummempia korulauseita niin sellaiseen ei ainakaan jäisi roikkumaan. Juurikin nämä "olet kyllä tosi kiva" jutut saattaa silti jättää sen pienen toivonkipinän jos on yhtään taipumusta sellaiseen roikkumiseen ja pahimmillaan näissä sitten ajaa itsensä ihan vainoharhaiseksi syistä miksi mitään ei tullut ja jää vielä jankkaamaan sille toiselle osapuolelle asiasta.

Mutta toisaalta useinhan se on ihan totta, että toinen on kyllä tosi kiva, vaikka yhteistä tulevaisuutta ei olekaan toiveissa. Minusta se on kuitenkin tulevia juttuja varten ihan hyvä palaute, että sinänsä mitään ei tarvitse tehdä toisin, mutta tällä kertaa ei vain kolahtanut. Toki suoraan pitää voida sanoa, että ei intoa suhteeseen ei ole, mutta niinhän tässä kai kuitenkin tehtiin.

 

[Roger Moore]

Mutta toisaalta useinhan se on ihan totta, että toinen on kyllä tosi kiva, vaikka yhteistä tulevaisuutta ei olekaan toiveissa. Minusta se on kuitenkin tulevia juttuja varten ihan hyvä palaute, että sinänsä mitään ei tarvitse tehdä toisin, mutta tällä kertaa ei vain kolahtanut. Toki suoraan pitää voida sanoa, että ei intoa suhteeseen ei ole, mutta niinhän tässä kai kuitenkin tehtiin.

Joo tietty joku sellainen kultainen keskitie tässäkin asiassa on varmasti se kaikkein järkevin ratkaisu.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Joo tietty joku sellainen kultainen keskitie tässäkin asiassa on varmasti se kaikkein järkevin ratkaisu.

Jokainen tyylillään. Yhdessä vaiheessa totesin, että kipinän puuttuminen on parempi todeta mahdollisimman pian, siis naamatusten ja ilman loiventavia sivuilmaisuja. Kukaan näin torjuttu ei ole ollut koskaan avoimen loukkaantunut tai näyttänyt tolkuttoman pettyneeltä. Siihen tyyliin on kyllä sanottu, että olisi tuntunut kivalta ajatukselta nähdä uudestaankin, mutta on parempi kuitenkin kuulla saman tien suora ja rehellinen näkemys kuin antaa toisen elätellä turhia toiveita.

Vuosia sitten kun eroni jälkeen virittäydyin uudestaan treffailutaajuuksille, niin aika nopeasti palautui sekin jakeluun, ettei toisille treffeille ole tarpeen lähteä, jos oma kiinnostus toista kohtaan on ”average plus” tai ”siinä kintaalla”. Pitää olla enemmän, ja on parempi vetää heti johtopäätökset, jos näin ei ole. Tietysti jos harrastaa koeajoilla käymistä (ja tekee luonnollisesti myös toiselle osapuolelle selväksi, että moniajo saa kuulua tutustumisen tässä vaiheessa kuvioon), niin toisinaan ja sopivassa mielentilassa voi suhtautua pienellä joustavuudella itselleen asettamaansa rimakorkeuteen. Toki fyysisen yhteensopivuuden tarkistaminen kuuluu ainakin minulla prosessiin. Jos on tarkoitus ryhtyä minkäänmoiseen parisuhteeseen, niin läheisyyshommien on mielestäni syytä toimia melko lailla kiitettävästi. Tätä puolta on melko mahdoton kompensoida muilla ominaisuuksilla. Ei auta, vaikka eukko olisi saurusprogen ystävä ja vielä oikein mukiinmenevän näköinen (tulisipa tuollainen taruolento joskus vastaan), jos tositouhuissa ei löydy samoja taajuuksia.

 

[Jeffrey]

Ei niitä rukkasia kannata jäädä sen pidempään miettimään. Toisaalta en itse jaksanut myöskään omalla kohdalla rukkasia antaa jos homma eteni mukavahkosti ja omalla painolla eteenpäin.

Toki itse saatoin aikanaan deittimarkkinoilla niittää mainetta jonkinlaisena ghostaajana, eli en välttämättä viestiä laittanut jos siltä ei tuntunut, mutta vastasin kyllä mikäli nainen minuunpäin yhteyttä otti.

Nykyinen parisuhde taas muovautui todella pitkälti hyvin hitaan alun varaan. Tämä oli itselle ainakin se sopiva tapa, ei tarvinnut itse miettiä miten naisen kanssa edetä ja naisellakin oli erilaiset suunnitelmat tulevaisuudelleen kuin jäädä kainalooni, lopulta siinä vaan kävi näin.

Myös omassa historiassa aika moni nainen joko antoi rukkaset tai tuli saaneeksi rukkaset kun lähti hoppuilemaan suhteen etenemisen suhteen. Nykyinen osasi jollain tapaa pelata tämän pelin todella rauhassa, ja olisin hyvin saattanut hänellekin rukkaset antaa, mikäli olisi ns. kissan nostanut pöydälle aikaisemmin kuin mitä teki noin vuoden tuntemisen jälkeen. Itseasiassa pari vuotta sitten loppukesästä olin itse siinä tilanteessa jossa tiedostin tarpeen rukkastella joku kesäheiloista, mutta siinä kävikin niin että minut rukkasteltiin toiselta taholta ja näin ei tarvinnut itse päätöstä tehdä kenen kanssa jatkaa ja tämä suhde sai tilaa.

Omalla painolla vaan! Toki itse elin tuolloin sellaista elämänvaihetta jossa ei todella mikään hätä mihinkään ollut.

 

[Kental]

Onpa jännä, että ei palstasoftan mukaan ole tullut tähän ketjuun kirjoitettua koskaan. Siitä on varmasti yli 15 vuotta kun on tätä ensimmäisen kerran lueskellut (koska muistan, että on ollut ennen kuin rekisteröidyin palstalle), ja varmasti tuhansia viestejä on lukenut, varsinkin silloin reippaasti toistakymmentä vuotta sitten kun omat asiat tällä rintamalla meni jokusen kerran kunnolla päin helvettiä. Kiitokset vain palstaveljille, vertaistuki löytyi aikanaan ilman, että tarvitsi itse edes mitään kirjoittaa tai tilannettaan avata - itselle se avautuminen oli noissa tilanteissa luontevampaa ihan kasvotusten tutuille kavereille, vaikka toisaalta tutulta tuntuvien keissien lueskelu täältä oli ihan yhtä helpottavaa.

Sittemmin on tullut vakiinnuttua perheelliseksi mieheksi, ja jos nyt oman tilanteensa avaa niin kyllä tässä vaimon kanssa aika lailla vakka ja kansi ollaan. Kumpikaan ei ole mikään anteeksi pyytelijä ja välillä sitten vähän kulmahammasta näytellään, mutta toisaalta luulen, että osin juuri sen ajoittaisen kitkan takia yhdessäolossa on se miehen ja naisen välinen jännite parhaimmillaan edelleen, vaikka aikaa on kulunut.

Syy, miksi oikeastaan lähdin kirjoittamaan, on kuitenkin elämän naiset ylipäätään. Ainahan ne vaimo, äiti ja muut lähisukulaiset elossa ollessaan ovat ne tärkeimmät ja on melkein sosiaalisen elämän pääpointti että nämä suhteet ovat kunnossa, mutta ei jumalauta näitä ystäviä, työkavereita yms. minkälainen määrä naurua, sekoilua, maailmanparannusta ja vielä kaupan päälle silmänruokaa (ihan vain viattomasti, en ole mikään kyylä tai kuolaaja mutta ei lopulta voi olla huomaamatta!) siellä on tarjolla. 2020-luvulla kai olisi korrektia suhtautua ihmisiin niin, että jos se ei ole kumppanisi, niin ihan sama mitä sukupuolta on (ja vaikka nämä metoot ovat käynnistyneet täydestä aiheesta, niin jollain lailla tänä päivänä tekee mieli pyytää varmuudeksi anteeksi jo sitä, jos naispuolisen seurassa viihtyy) - ja niinhän sitä nyt esim. työympäristössä käyttäytyy ihan aktiivisesti suorastaan - mutta kyllä mä ainakin olen sen verran umpihetero, että voi helkkari mikä virtalähde se on heitellä kahvipaussi löyhää läppää niiden ofisin raikkaimpien naikkosten kanssa.

Siispä kiitokset kaikki ihanat naiset, kuten E, K, A, N ja kumppanit; ja kai tässä tuli sen verran kirjoitettua, että jonkun kolmen viestin edestä tämän ketjun korkkasin!

 

[Domi28]

Sellainen vinkki teille viriileille tytöille ja pojille, että jos ette aamulla muista viimeöisen baarista mukaan tarttuneen tuttavuuden nimeä, niin viekää hänet aamulla Starbucksiin tai vastaavaan kahvilaan. Antakaa hänen tilata ensin ja kohta saatte tietää etunimen. Nerokasta.

 

[Snakster]

Sellainen vinkki teille viriileille tytöille ja pojille, että jos ette aamulla muista viimeöisen baarista mukaan tarttuneen tuttavuuden nimeä, niin viekää hänet aamulla Starbucksiin tai vastaavaan kahvilaan. Antakaa hänen tilata ensin ja kohta saatte tietää etunimen. Nerokasta.

Toinen hyvä vinkki on tietysti aina se, että kysyy.

 

[BaronFIN]

Tänään oli kahdeskymmenes ja viimeinen yhteinen vappubrunssi nykyisen tulevan exän kanssa. Eilen voitettiin pariskuntana tietokilpailu vappujuhlissa. Lapset mukana, kaikilla kivaa. Meidän tiimi on vaan vuodesta toiseen lyömätön.

Ei vaan päähän mene jakeluun, että arvot ovat niin erilaiset: itselleni parisuhde on tärkeä ja tuolle toiselle puolestaan pari suhdetta ajaa asiansa paremmin.

Hyviä ja huonoja hetkiä. Tänään mennään syvässä päädyssä, mutta eihän tästä enää mitään tule.

Onneksi asiat etenevät, muuttopäivä lähestyy ja huomenna ilmoittaudun A-kortti kurssille. Pitää sitä puolivallattomalla sinkkumiehellä olla prätkä alla.

 

[Surukuku]

...
Hyviä ja huonoja hetkiä. Tänään mennään syvässä päädyssä, mutta eihän tästä enää mitään tule.

Tämmöiset elämänmuutokset vievät alkuun syväkyykkyyn, mutta jos kantapäät pysyvät maassa, suunta on lopulta vain ylöspäin.

...
Onneksi asiat etenevät, muuttopäivä lähestyy ja huomenna ilmoittaudun A-kortti kurssille. Pitää sitä puolivallattomalla sinkkumiehellä olla prätkä alla.

<huumoria>
Naisasiain rintamalla prätkän hankinnasta on seuraavanlaista "painoarvoa":
- kevari/skootteri => käytännössä ketään ei lähtökohtaisesti kiinnosta
- enduro/supermoto => erittäin harva edes ymmärtää, mistä on kysymys
- matkapyörä => kiinnostusta ehkä olisi varttuneemmissakin, mutta harva heistäkään on istunut kyydissä
- sportti-/kyykkypyörä => nyt jo enemmän kiinnostusta, mutta ikähaarukka tuppaa vajoamaan kiusallisen alas
- custom/chopper => jo tärppäsi tarjonnan suhteen, mutta sitä lävistysten ja tatskojen kirjoa...
<huumori loppui>

Olen "opettanut" matkamotoristin kyytiläiseksi molemmat, sekä entisen että nykyisen vaimoni. Kumpikaan ei ollut lähtökohtaisesti innostunut asiasta, mutta varsinkin nykyisen vaimoni kanssa teimme prätkällä vuosikaudet kesäisin viikon lomareissuja telttavarustuksella ja prätkä korvasi auton hyvin usein muutenkin yhdessä liikkuessamme.

 

[mjarkko]

Toinen hyvä vinkki on tietysti aina se, että kysyy.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=oVHNwHkYSQg

Ismo Leikola kertoo ettei sitä voi kysyä

 

[Rod Weary]

- kevari/skootteri => käytännössä ketään ei lähtökohtaisesti kiinnosta

Kevari nyt on jonne-pyörä, mutta eikös Vespa ole jämäkämpänä versiona aika katu-uskottava?

 

[Surukuku]

Kevari nyt on jonne-pyörä, mutta eikös Vespa ole jämäkämpänä versiona aika katu-uskottava?

Varmaankin nykyisin, mutta skootterin vuosikymmenien "lälläripyörä"-imagoa on vaikea muuttaa.

 

[Steril]

Olen jo joitakin viikkoja miettinyt tähän ketjuun kirjoittamista tilanteestani, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.

Elikäs, viime vuoden lopulla yliopisto-opinnoissa eräällä työkurssilla oli eräs ihan mukavan oloinen nainen, jonka kanssa emme sillä itse kurssijaksolla olleet paljoa juttusissa keskenämme, mitä nyt välillä vaihdeltiin hyvässä hengessä muutamia sanoja siinä työskentelyn lomassa. Pari viikkoa myöhemmin joululomalla hieman yllätyin, kun tämä lisäsikin minut kaveriksi sosiaalisessa mediassa ja kysyi kuulumisia. No, mitäs siinä, vastasin ja vaihdeltiin viestejä muutamia, kunnes sitten oli hetki hieman hiljaisempaa. Tässä vaiheessa mitään tunteita ei itselläni ollut vielä syntynyt, ehkä osasyynä oli myös se että tämä nainen paljastui sometilin perusteella kolme vuotta itseäni nuoremmaksi, mitä jotenkin ehkä pidin turhan suurehkona ikäerona (mikä sittemmin on osoittautunut täysin vääräksi luuloksi). En tiedä miksi näin, mutta yllätyin koska ko. neitonen olisi mennyt hyvin minun ikäisestäni, kypsän oloinen siis kaikin puolin siihen nähden. No, onhan hänkin jo tukevasti aikuinen, tyhmä ennakkoluulo siis minulta.

Vierähti lukuisia viikkoja, jolloin viestittelimme satunnaisesti lähinnä opiskeluasioiden merkeissä, emme kuitenkaan nähneet koskaan fyysisesti kasvokkain, koska kurssit olivat etänä. Kuitenkin orastava kiinnostus on alkanut kevään mittaan heräilemään, en nyt sanoisi ihan ihastumiseksi, ehkä vähän sitäkin, mutta sanotaanko vahva kiinnostus. Muutama viikko sitten viestittely tiivistyi lähes jokapäiväiseksi, olemme jutelleet myös hieman muistakin kuin opiskeluasioista, ei nyt liian syvällisiä kuitenkaan. Varsinaiset tapaamiset ovat jääneet tasan yhteen tuon joulukuisen kurssin jälkeen, viime viikolla törmäsimme kampuksella suurelta osin sattumalta ja jotenkin keskustelu oli hieman väkinäistä, ehkä se tilanne tuli jotenkin yllättäen mutta en saanut itsestäni ihan ns. parasta irti tai osannut olla sellainen rento. Oli hänkin vähän hermostuneen oloinen, eli varmaan molemminpuolista. Sen jälkeen ei oikeastaan olla viestitelty edes kauheammin.

Joten, arvon jatkoaikalaiset, nyt olen omassa mielessäni pienehkön pattitilanteen äärellä. Tiedostan kyllä hyvin sen, että varsinainen kiinnostus saattaa olla yksipuoleista minun puoleltani, mutta asia ei välttämättä ole näin koska hän oli ihan yhtä systemaattisen epäaktiivinen viestien suhteen myös silloin talvemmalla ennen näitä viimeaikaisia tapahtumia. En ole millään tavalla pommittanut häntä viesteillä, ja olen myös itse ollut tietoisesti koko ajan laittamatta liikaa viestiä, ja on käynyt niinkin muutaman kerran että tämä nainen on pistänyt viestiä itse muutaman päivän hiljaiselon jälkeen. Myöskään en sillä tavalla halua mitenkään edetä liian nopeasti tai iskeä korttejani pöytään kerralla, koska hän on vähän sen oloinen että voisi mahdollisesti pelästyä tai kavahtaa taaksepäin liian suorasta lähestymisestä. Muuten hän on ihan suht. aika lailla minun tyyppiäni, rauhallinen, tod. näk introvertti kuten minäkin, kiinnostuksenkohteet ja harrastukset samanlaisia, opiskelee samaa alaa ja vielä päälle hyvännäköinenkin sekä liikunnallinen. Ja viestittelyiden perusteella myös fiksu sekä mukava. Jos se minusta olisi kiinni, niin olisin kyllä valmis nuorisotermein "olemaan" ihan vakavasti. Mutta kun ei se elämä niin vain mene, sen tiedostan hyvin. Enkä halua sitoutua mielessäni liikaa mihinkään, ettei joudu liikaa pettymään. Nyt vain oli pakko purkaa ajatuksia, koska tässä ketjussa on käyty aiemminkin hyviä keskusteluita. Toivottavasti vain en ole mokannut ratkaisevasti mitään.

Ja lopuksi vielä maininta, että kokemuksia seurustelusta ei siis allekirjoittaneella vielä toistaiseksi ole. Muutenhan näissäkin olisi jo jonkin verran viisaampi :D

 

[Raimoton]

ehkä osasyynä oli myös se että tämä nainen paljastui sometilin perusteella kolme vuotta itseäni nuoremmaksi, mitä jotenkin ehkä pidin turhan suurehkona ikäerona (mikä sittemmin on osoittautunut täysin vääräksi luuloksi).

Tää pisti kyllä silmään. Eihän kolme vuotta ole ns. mitään. Joillekin toki yksilöllistä, mutta omasta mielestä joku n. 10v. ikäero on vielä ihan normaali.

Eiköhän ne todelliset ekat "kohtaamiset" ihastusten jälkeen ole vähän vaivaantuneita. Jos sen yli menee ja molemmin puolin löytyy rentous, on se vähän selvempi homma, että jotain voisi rakentua.

Rohkeasti vain kokeilemaan kepillä jäätä. Viestittely harvemmin loppuu alussa, jos molempia kiinnostaa. Itelle ei aukea tuo "pommittelun" välttely. Jos on jotain mielessä ja haluaa sen tietyn henkilön kanssa jakaa, miksei sitä tekisi. Ei epäonnistumista kannata odottaa.

 

[Fiftie]

@Steril Vaikuttaa mun mielestä ainakin siltä, että nainen on ollut teikäläisestä kiinnostunut. Voi sitten tuon viime tapaamisen jälkeen olla kiinnostus lopahtanut tai vähän himmentynyt? En nyt ole mikään asiantuntija, mutta tältä omaan korvaan kuulostaa. Kannattaa vaan varmasti ottaa naiseen yhteyttä, niin tietää että mitkä sen fiilikset on? Voihan se olla ihan yhtä paljon ja vielä enemmänkin kiinnostunut tuon näkemisen jälkeen. Eihän sitä ota selvää aina toisesta, että miten on(ainakaan ite. :D).

 

[Steril]

Tää pisti kyllä silmään. Eihän kolme vuotta ole ns. mitään. Joillekin toki yksilöllistä, mutta omasta mielestä joku n. 10v. ikäero on vielä ihan normaali.

Eiköhän ne todelliset ekat "kohtaamiset" ihastusten jälkeen ole vähän vaivaantuneita. Jos sen yli menee ja molemmin puolin löytyy rentous, on se vähän selvempi homma, että jotain voisi rakentua.

Rohkeasti vain kokeilemaan kepillä jäätä. Viestittely harvemmin loppuu alussa, jos molempia kiinnostaa. Itelle ei aukea tuo "pommittelun" välttely. Jos on jotain mielessä ja haluaa sen tietyn henkilön kanssa jakaa, miksei sitä tekisi. Ei epäonnistumista kannata odottaa.

Joo, ihan totta, tyhmä oletushan tuo olikin ja sen tiedostin ihan omalla järkeilyllä tässä ajan mittaan. Enkä missään vaiheessa häntä tuon takia mitenkään torjunut tai tietenkään tuosta maininnut että edes tietäisin hänen tarkkaa ikäänsä. 10 vuotta olisi kyllä liian iso ikäero minun tapauksessani koska olen itse "vasta" 22v. Joten ehkä siksi tuo kolme vuotta tuntuu isommalta kuin vaikkapa kymmenen vuoden päästä tuntuisi.

Ja @Fiftie , tuo on juuri se pahin pelkoni, että olen ns. nukkunut onneni ohi. En tosin ole tuostakaan varma, koska se viestittely oli hänen puoleltaan silloin alussa suunnilleen yhtä tasaisen tiheää kuin nytkin. Mutta silloin en ollut itse niin aktiivinen kuin nyt. Ja ei hänkään siinä tapaamisessa yhtään sen varmempi ollut kuin minäkään, siksi luulen että häntäkin hiukan hermostutti jokin. On siis paljon itsevarmemman oloinen ollut viesteissä kuin kasvotusten.

Ja se tässä korpeaakin, koska olen aika lailla hitaasti lämpenevää sorttia (en siis ihastu kovinkaan helposti) mutta sitten jos niin käy, niin tunteesta tulee sitäkin vahvempi. Eli ei maailmani siihen lopu vaikka ns. rukkaset tulisikin, mutta vituttaisi se kyllä aika rankasti. Tässä ei ole ollut vuosikausiin tällaista kiinnostusta kehenkään missään vaiheessa.

 

[Fiftie]

@Steril Juu kyllä sitä yleensä nimenomaan viestitellessä ollaan itsevarmempia. Ja ainakin omalla kokemuksella tuntuu, että se toinen on muodostanut sitten jonkun ihmeellisen kuvan viestien välityksellä ja tapaamisessa sitten jotenkin pettyy. En tiedä onko tässä tapauksessasi tosiaankaan noin vai miten on. Otat vaan yhteyttä, niin eiköhän se saa sanottua, jos ei kiinnosta ja jos kiinnostaa, niin sitten osaa senkin jotenkin ilmaista.

 

[Steril]

@Steril Juu kyllä sitä yleensä nimenomaan viestitellessä ollaan itsevarmempia. Ja ainakin omalla kokemuksella tuntuu, että se toinen on muodostanut sitten jonkun ihmeellisen kuvan viestien välityksellä ja tapaamisessa sitten jotenkin pettyy. En tiedä onko tässä tapauksessasi tosiaankaan noin vai miten on. Otat vaan yhteyttä, niin eiköhän se saa sanottua, jos ei kiinnosta ja jos kiinnostaa, niin sitten osaa senkin jotenkin ilmaista.

Joo, en ehkä noin suoraan viitsi ihan kysyä koska se voisi tulla vähän liian puskista, mutta laitoin äsken viestiä ihan arkisista opiskeluasioista ja koitan saada jonkinlaista luontevaa keskustelua aikaiseksi. Katsotaan miten menee.
Ja jos hän aikanaan minusta kiinnostui, niin sehän ei ole voinut tapahtua viestien perusteella, koska hän aloitti oma-aloitteisesti viestittelyn sen kurssin jälkeen. Eli siellä kurssilla se "vaikutus" on tullut, jos on ylipäätään jossain tullut.

 

[Rod Weary]

Nyt kannattaisi ihan oikeasti pyytää tyttöä treffeille. Tai kahville, jos arastuttaa.

 

[Raimoton]

Joo, ihan totta, tyhmä oletushan tuo olikin ja sen tiedostin ihan omalla järkeilyllä tässä ajan mittaan. Enkä missään vaiheessa häntä tuon takia mitenkään torjunut tai tietenkään tuosta maininnut että edes tietäisin hänen tarkkaa ikäänsä. 10 vuotta olisi kyllä liian iso ikäero minun tapauksessani koska olen itse "vasta" 22v. Joten ehkä siksi tuo kolme vuotta tuntuu isommalta kuin vaikkapa kymmenen vuoden päästä tuntuisi.

Joo, kyllä se ikähaarukka suurenee mitä enempi tulee kilometrejä. Noin parikymppisenä, vähän riippuen kumpaan suuntaan, on se 5v jo "isohko" ero. Kolmenkympin jälkeen se 5-10v ero on ihan normaalia. Ja Dannyhän on normalisoinut 50v ikäeron!