Naisasiat

[pernaveikko]

Jos parisuhdetta ei synny, nainen on automaattisesti itseään täynnä oleva, jolle ei mikään kelpaa. "Antaisivat mullekin mahdollisuuden" ja "Ei sitten! Olkoon sitten yksin, jos parisuhde ei kelpaa" olivat turhan usein kuultuja argumentteja.

Melkoista juttua. Eihän tässä mitään syytellä. Ihmetyttää vain se, että ihanko todella kukaan ei ole kiinnostunut minusta. En ole mitään iskijätyyppiä tai muukaan vokottelija.

Miksi joku kiva tyttö ei vain voisi ehdottaa olisi kiva tutustua ehkä paremminkin. Syytä en tiedä, mutta sen tiedän, että ei ole tapahtumassa.

 

[Freya]

Ongelma ei ole tarjonnassa, koska sitä riittää ja se on aivan hyvää laatua, mutta ei vain kelpaa.

Miksi tyytyä hyvään, kun tietää että on mahdollisuus parempaankin?

Mä voin myöntää ettei mulle kelpaa jokainen ok näköinen, työssäkäyvä perusjantteri. Ei niissä mitään vikaa ole, mutta ei vaan iske. En mäkään kelpaa jokaiselle miehelle, en vaan iske kaikkiin. Kyllä itsetunnon täytyy kestää se fakta, ettei ole jokaisen vastaantulijan unelmien prinssi tai prinsessa.

 

[Sistis]

Melkoista juttua. Eihän tässä mitään syytellä. Ihmetyttää vain se, että ihanko todella kukaan ei ole kiinnostunut minusta. En ole mitään iskijätyyppiä tai muukaan vokottelija.

Miksi joku kiva tyttö ei vain voisi ehdottaa olisi kiva tutustua ehkä paremminkin. Syytä en tiedä, mutta sen tiedän, että ei ole tapahtumassa.

Kirjoitin vähän epäselvästi. En tarkoittanut, että sinä olisit syytellyt ketään, vaan ainoastaan sitä, että kommenttisi kuulostivat samoilta kuin opiskeluaikaisten tuttavieni. Heillä vain tuo meni sen pari pykälää pidemmälle, ja heillä tuli tuo syyttely lisäksi kuvioihin. Pahoittelut huonosta kirjoituksen muotoilusta.

Minulla meni myös aika pitkään, että tapasin itselleni sopivan kumppanin. Iskemällä iskeminen, flirttailu tai vonkaaminen ei ole ikinä sopinut minulle, enkä oikein ole ikinä lämmennyt naisille, jotka tuntuvat käyttävän kyseisiä menetelmiä turhan innokkaasti. Vaikeaa se voi joskus olla. Mutta jos tuntuu, että nykyinen elämä ei tarjoa mitään sopivia kontakteja, niin sitten pitää kokeilla muuttaa elämäänsä. Jos taas tuntuu, että nykyinen teikäläinen ei ole kiinnostavaa seuraa, niin sitten pitää kokeilla miettiä, voisiko itseään edes jotenkin muuttaa kiinnostavammaksi. Minään roolien vetämisellä tuo ei tietenkään onnistu, eli muutoksissa pitää olla tolkku mukana.

 

[Leon]

Tuo "suhde" tosin meni vähän nolosti ja vieläkin hävettää, kun lähdettiin baariin ja harrastettiin myöhemmin seksiä, mutten soitellut hänelle enää sen jälkeen. Syy oli se, että hän vaikutti jälkikäteen ajateltuna hieman rasittavalta pienessä humalassaan...mutta tietysti jätin itsestäni varsin kusipäisen kuvan, kun en tosiaan enää ollut yhteyksissä.:/

Tässä on paljon enemmän asiaa ja järkeä kuin noissa kahden pennin filosofien analyyseissä. Jos joku asia tökkii jo heti alkumetreillä tai melko pian ensihuuman laskeutumisen jälkeen, ei kyse ole mistään pisteyttämisistä tai parempien etsimisistä. Syy on usein pelkästään siinä, että toinen ei näe yhteistä tulevaisuutta. Ei aina, mutta usein. Olkoot se syy sitten se, että daami on jo nousuhumalassa sietämätön, tai että hänellä on melko kookas aataminomena. Jotkut pienet miinukset voidaan sivuuttaa, mutta kaikkia ei pysty.

 

[Musta Nuoli]

Miksi tyytyä hyvään, kun tietää että on mahdollisuus parempaankin?

Mä voin myöntää ettei mulle kelpaa jokainen ok näköinen, työssäkäyvä perusjantteri. Ei niissä mitään vikaa ole, mutta ei vaan iske. En mäkään kelpaa jokaiselle miehelle, en vaan iske kaikkiin. Kyllä itsetunnon täytyy kestää se fakta, ettei ole jokaisen vastaantulijan unelmien prinssi tai prinsessa.

Eipä tuossa vikaa silloin ole, jos ei olla parisuhteessa, mutta kuten Mace yllä kirjoitti, niin silloin siinä on vikaa, jos on jo (näennäisesti) sitoutunut toiseen ja kuitenkin samaan aikaan on jatkuvasti sen paremman haku päällä. Kaikki eivät viehätä kaikkia, mutta silloin ei pidä suhdetta aloittaakaan.

Eli jos ei joku sinänsä mukava kaveri sinua kiinnosta ja sen ilmaiset, niin eipä siinä mitään, kyllä normaalit ihmiset tämän ymmärtävät puolin ja toisin. Mutta jos annat kaverin ymmärtää toisin, sitoudut parisuhteeseen, jopa avio/avoliittoon ja kenties jopa lisäännytte yhdessä - ja silti on jatkuvasti haku päällä ja riittävän kovat lukemat excel-taulukossa riittävät häipymiseen/pettämiseen tai muuhun vastaavaan, niin silloin asia on täysin eri. Tällöin pyörii se kuuluisa excel-taulukko väärään aikaan, oli kyse kummasta sukupuolesta tahansa.

Jos sitoudutaan, niin sitten sitoudutaan. Jos sitoutumisen aikana tulee vaihe, jossa ongelmia ei enää saada selvitettyä ja ero tuntuu parhaimmalta ratkaisulta, niin sitten se ero voidaan tehdä, mutta ei kiitos siten, että taustalla on pyöritetty jatkuvasti hakukonetta ja tuleva ex-puoliso tajuaa olleensa vain hätävara tai hyväksikäytettävä korvike, jonka tunteisiin ei ollut aikomustakaan vastata tosissaan, koska aina voi löytyä Se Oikea joskus jostain päin maailmaa.

Lapsien hankkimisen jälkeen erokriteerien pitäisi olla entistäkin tiukemmat ja katse muuallakin kuin omassa navassa, oli kyse sitten kummasta puolisosta tahansa. Silloin vihonviimeistään pitäisi ymmärtää sitoutua ja panostaa suhteeseen ilman, että miettii jotain takaportteja tai entä jos -fantasioita. Jääkiekkotermein ilmaistuna seuran kuin seuran uskolliset fanit ovat paljon olennaisempi asia kuin satunnaismenestyksen perässä hiihtävät gold diggerit.

Ja tosiaan koskee kumpaakin sukupuolta, eli jos on muksu tai pari kotona, niin ei miehen tarvitse haikailla sitä mulkkuaan uittavansa missä tahansa riittävän kosteassa hetteikössä kun kotona univelkainen vaimo ei jaksakaan ryhtyä joka ilta tuntikausien anaaliseksiorgioihin.

 

[Midnight Rambler]

Miksi?
Lähi Siwassa oli myyjänä ihan perus ok-näköinen nuori nainen ja toisen kerran kun näin hänet siellä asioidessani, päättyi siihen, että harrastimme seksiä hänen luonaan. Ei se nyt sen korkeampaa matematiikkaa ole. Jos panettaa, niin täytyy avata suu ja kyetä ilmaisemaan se niin, että asia tulee selväksi.

Ensinnäkin siksi, että kokisin itse vaivaannuttavaksi sen jos joku nainen tulisi töissä lirkuttelemaan jotain. Ihan perseestä, eikö siellä sorvin ääressä keskitytä olennaiseen? Tai siis olisin kokenut, koska nykyäänhän tuskin reagoisin mitenkään. Toisekseen se mainitsemani nainen oli töissä mun kantabaarissa, josta pidän tänäkin päivänä. Jos mahdollinen ehdotteluni tms. tilanne olisi päättynyt jotenkin kiusallisesti, niin luultavasti olisin joutunut vastedes käyttämään jotain toista pubia, mikä olisi vituttanut. Kyllä "omalta" tuntuva lähipubin ilmapiiri on sellainen asia, että sitä ei kannata riskeerata randompimpin vuoksi.

 

[MustatKortit]

Ensinnäkin siksi, että kokisin itse vaivaannuttavaksi sen jos joku nainen tulisi töissä lirkuttelemaan jotain. Ihan perseestä, eikö siellä sorvin ääressä keskitytä olennaiseen?..

Varmasti kaikki ihmiset ovat erilaisia ja yhtä saattaa lirkuttelu ärsyttää, toista taas miellyttää.

Itse koen kyllä miellyttäväksi asiaksi, jos hyvännäköinen nainen osoittaa tuolla tavoin kiinnostusta.

Ja - kuten aiemmin jo kerroin - olen itse pokannut niin bussista, kuin kioskiltakin. Ainakin itse koen, että naiset olivat lähinnä otettuja, jotain vieressä seisovaa mummelia vähän naurattikin.

 

[J.Grönvall]

Nämä ovat kyllä mielenkiintoisia juttuja. Itse työskentelen ns. miehisellä alalla ja siellä varsinkin duunimatkoilla näkee kaikenlaista. Olen sitä aina ihmetellyt, että miksi aviossa olevat miehet käyvät vieraissa (tai maksullisissa) ja ainakin meidän alalla se on ihan yleistä ja arkipäivää. Varmaan se ihmetys tulee siitä, kun himassa oli asiasta saanut aina hivenen eri kuvan. Ja mitä tuossa olen asiasta jutellut niin ei ole meidän ala tokikaan ainoa jossa tätä harrastetaan.

Ja kyllähän varatut naisetkin vieraissa käyvät, eli olisikohan se juuri vaihtelunhalua sitten. Eihän tuota tehdä kuin ihan seksin takia, eräs tuttava sitä joskus sanoi ettei "samaa naista jaksa panna koko aikaa". Oletettavasti siis ei samaa miestäkään.

Sitten ihan siviilipuolellakin törmää näihin tapauksiin. Joskus se on tietysti ihan sitä, että kotona menee heikommin ja suhde on päättymässä, mutta ei aina sitäkään. On sitä juostu eräälläkin markkinapaikalla keskellä yötä yhden maksullisen perässä, kun tuttava halusi palveluita käyttää.

Mutta siis mielenkiintoista se on lähinnä siksi, että ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät tarvitse tuollaista, siinä mielessä tulee pohdittua usein, että onko näissä "pettäjissä" jotain yhteistä. Tiedän kyllä, että heistäkin moni rakastaa perheitään ja tekee tuota sitten muista syistä.

Työyhteisössä esimiesasemassa olevat ovat innokkaita naistenmiehiä ikään katsomatta ja varsinkin messuilla meno on aika villiä, siellä on naisilla myyjän markkinat eli todellakin saa rumimpia heitellä jo kivillä, että pysyisivät kauempana.

Parisuhde on erikoinen liitto, onkohan tuollainen yksiavioisuus kuinka luonnollista loppujen lopuksi ihmisille, vai onko se opeteltu asia?

Mitä noihin pokailujuttuihin tulee niin tosiaan tuo kaikenlainen kyynisyys ja katkeruus on raskasta. Se on raskasta kuunnella eikä sellaisia ihmisiä yksinkertaisesti jaksa. Heillä on yleensä "kaikki" huonosti, sellaisten seurasta kannattaa pyrkiä eroon. Kun ympärillä on asioihin positiivisesti suhtautuvia ja sinua kannustavia ihmisiä niin naisasiatkin ovat helpompia.

Se on vanha klisee, että sisäinen hyvä olo näkyy ulospäin mutta niin se vain on. Ja se on myös puoleensavetävää ja seksikästä. Eli kannattaa tehdä asioita mistä pitää ja tulee hyvälle tuulelle, kehittää itseään koko ajan ja ottaa vastakkainen sukupuoli ihan ihmisinä, kaikilla meillä on omat ongelmamme ja murheemme, ei naisiakaan kannata mitenkään erityiselle jalustalla siis siinä mielessä laittaa.

Toisin sanoen, naisille voi puhua ihan normaaleja asioita eikä sitä sen kummemmin kannata jännittää. 90% tapaamisista ei varmaan johda mihinkään suurempaan mutta aina sitten kuitenkin joku johtaa.

Jos joku onkin katkera tai muuten vain pessimistinen toista sukupuolta kohtaan niin hänellä lienee syynsä. Kannattaa kuitenkin jokaisen etsiä ne omat syyt tehdä asioita eikä kopioida joltain muulta. Joku saa naista pelkästään ilmestymällä paikalle, toinen on supliikki ja kolmas määrätietoinen. Ja mimmit samalla tavalla eroavat toinen toisistaan, valitettavan kyynisiä tapauksia heistäkin löytyy.

 

[pettter]

Nämä ovat kyllä mielenkiintoisia juttuja. Itse työskentelen ns. miehisellä alalla ja siellä varsinkin duunimatkoilla näkee kaikenlaista. Olen sitä aina ihmetellyt, että miksi aviossa olevat miehet käyvät vieraissa (tai maksullisissa) ja ainakin meidän alalla se on ihan yleistä ja arkipäivää. Varmaan se ihmetys tulee siitä, kun himassa oli asiasta saanut aina hivenen eri kuvan. Ja mitä tuossa olen asiasta jutellut niin ei ole meidän ala tokikaan ainoa jossa tätä harrastetaan.

Joo varmaan yli puolet maksullisissa käyvistä miehistä on naimisissa tai jotain vastaavaa.

Meillä muuten ei koskaan puhuttu kotona mitään ilotytöistä, eikä meille oikein edes opetettu mitään tylsää "punainen tupa ja perunamaa, 2 lasta, koira ja Volvo" -mallia. Sitä vaan tekee mitä oikeasti sisimmissään haluaa.

Ja kyllähän varatut naisetkin vieraissa käyvät, eli olisikohan se juuri vaihtelunhalua sitten. Eihän tuota tehdä kuin ihan seksin takia, eräs tuttava sitä joskus sanoi ettei "samaa naista jaksa panna koko aikaa".

Joo kyllähän se homma alkaa maistumaan puulta jos joka kerta joutuu saman kanssa. Mun mielestä toi on vähän sama asia kuin että joka päivä söisi yhtä ja samaa ruokaa. Voihan se olla just sun mieliruokaa, mutta luulisi että siihenkin kyllästyy. Tietenkin parisuhteessa ja sitten naimisissa kuuluukin "jumittaa" vaan siinä jutussa kun se arki sitten iskee, mutta onhan se vastoin miehen luontoa. Ja mä olen mies. En mä halua jättää hyödyntämättä sitä nautintoa mikä tuolla ulkona on naisten ja pillujen muodossa.

Mutta siis mielenkiintoista se on lähinnä siksi, että ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät tarvitse tuollaista, siinä mielessä tulee pohdittua usein, että onko näissä "pettäjissä" jotain yhteistä. Tiedän kyllä, että heistäkin moni rakastaa perheitään ja tekee tuota sitten muista syistä.

Työyhteisössä esimiesasemassa olevat ovat innokkaita naistenmiehiä ikään katsomatta ja varsinkin messuilla meno on aika villiä, siellä on naisilla myyjän markkinat eli todellakin saa rumimpia heitellä jo kivillä, että pysyisivät kauempana.

Parisuhde on erikoinen liitto, onkohan tuollainen yksiavioisuus kuinka luonnollista loppujen lopuksi ihmisille, vai onko se opeteltu asia?

Naisellehan se varmaan on paljon luonnollisempaa, mutta meillä miehillä ihan eri juttu.

Ja elämästä nautiskelu on varmaan se yhdistävä tekijä. Ei haluta jumittaa paikoillaan.

 

[J.Grönvall]

Meillä muuten ei koskaan puhuttu kotona mitään ilotytöistä, eikä meille oikein edes opetettu mitään tylsää "punainen tupa ja perunamaa, 2 lasta, koira ja Volvo" -mallia. Sitä vaan tekee mitä oikeasti sisimmissään haluaa.

Joo sama homma, annettiin tilaa löytää omat jutut. Mutta kyllähän sitä väkisinkin ottaa mallia kotoa tiettyihin asioihin. Tietysti tässäkin joku voisi sanoa, että suku on pahin :)

 

[pernaveikko]

Parisuhde on erikoinen liitto, onkohan tuollainen yksiavioisuus kuinka luonnollista loppujen lopuksi ihmisille, vai onko se opeteltu asia?

Provikkapalkkaisen myyntimiehen sinänsä taatusti realistiseen ja oksettavaan tarinaan sanon tämän.

En tiedä onko se opeteltu asia, mutta minulle ainakin luonnollista. Ymmärrän täysin, että yhden kanssa ei jaksa olla koko elämäänsä, mutta miten voi tarvita kahta samaan aikaan? Miten voi katsoa toista enää koskaan silmiin, jos on äsken messureissulla käynyt nussimassa jotain kilpailijafirman kollegaa.

En ole ollenkaan mustasukkainen, koska se on sairaus eikä siitä seuraa mitään hyvää. Mutta pettämistä en voi hyväksyä ja onhan minullakin useampi kaveri mitkä sitä harrastaa aivan surutta. Se saa minut voimaan pahoin, mutta mitä asialle voisi tehdä.

Pelottaa sekin, että saattaisin joutua jonkun petturin kynsiin joskus, siinä olisi mielenterveys taas aika kovilla. Tai se olisi niin käsittämätön tilanne, että en oikein voi edes kuvitella.

 

[J.Grönvall]

En tiedä onko se opeteltu asia, mutta minulle ainakin luonnollista. Ymmärrän täysin, että yhden kanssa ei jaksa olla koko elämäänsä, mutta miten voi tarvita kahta samaan aikaan? Miten voi katsoa toista enää koskaan silmiin, jos on äsken messureissulla käynyt nussimassa jotain kilpailijafirman kollegaa.

En ole ollenkaan mustasukkainen, koska se on sairaus eikä siitä seuraa mitään hyvää. Mutta pettämistä en voi hyväksyä ja onhan minullakin useampi kaveri mitkä sitä harrastaa aivan surutta. Se saa minut voimaan pahoin, mutta mitä asialle voisi tehdä.

Jaa-a, enpä tiedä miten se heiltä onnistuu mutta näyttäisi menevän läpi. Vaikka onhan jo Junnukin laulanut myös näistä varsinaisista seiväsmatkoista, eli kaipa sillä pitkät perinteet jo on :)

Henkilökohtaisesti en jaksa moisesta asiasta huolta kantaa, en muiden kohdalla varsinkaan, se on heidän asiansa eikä kuulu minulle millään tavalla. Silti sitä on mielenkiintoista seurata sivusta.

Se tuntuu olevan osa elämää, sillä oli siitä asiasta mitä mieltä tahansa niin jokainen tietää, että sitä tapahtuu. Kaikille parisuhde ei välttämättä sitten ole niin pyhä asia tai hakevat siitä muita asioita. Kyllähän sitä näin "kunnollisena" joutuu joskus vähän päätä pyörittelemään mutta mikäs minä olen muita tuomitsemaan. Tosin tiedän minä sellaisenkin tuttavan joka sanoi suoraan, että ei häntä kiinnosta pettääkö vaimo reissuillaan (siis viihteellä) vai ei. Ei tietenkään tarkoita että tämä niin tekisi, vaan sitä, että tässäkin asiassa kannattaa olla realisti. Minun mielestäni.

Menisikö se The Wiren Jimmy McNultyn sanoin: "Lying to wife is easy. Lying to kids is the worst thing".

 

[Salama15]

"You can't expect to live positive life if you live with negative people"!

Jos se elämä on yhtä puolikasta lasillista niin ensin on syytä katsoa sinne kuuluisaan tauluun siinä lavuaarin yläpuolella ja sen jälkeen puhua asiat halki puolison kanssa!

Henk.koht. tässä on menty jo kohtuu pitkään sillä puolikkaalla lasilla. Jos ihan kahden oltaisiin niin ei oltaisi enää kahden, mutta näistä "mans gotta do what mans gotta do"-tyylisistä kommenteista eroten meikäläinen on päässyt tässä miettimään vanhempien päätöksien vaikutusta jälkikasvuun... Keväällä ratkeaa aika paljon kundin tulevaisuuden kannalta, joten hengaillaan nyt tässä vielä hetki ja tehdään lopullisia ratkaisuita tämän parisuhteen ympärillä ennen kesää!

Hyvässä suhteessa puolisot täydentävät toisiaan, ovat tavallaan saman asian kaksi puolta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että pariskunnan olisi oltava samalaisia, mutta heidän on tavalla tai toisella sovittava samaan soosiin, vähän niin kuin sweet & sour. Tähän en itse ole täysin kyennyt vaikka jossain vaiheessa oli ihan oikeaa yritystäkin, toki it takes two to tango...

Jos jotakuta oikeasti nämä jutut kiinnostaa niin tutustukaahan M. Scott Peckin kirjaan "Road less travelled" ja varsinkin kappaleeseen "Myth of romantic love" (kannattaa jättää ne kristilliset höpinät omaan arvoonsa). Peck käsittelee mun mielestäni erittäin hyvin taustaa mistä "ikuisen rakkauden kaipuu" meihin kumpuaa ja mitä siitä seuraa kun on saatu aikaan se "match made in heaven" ja arki koittaa jne.

Näihin muutamiin aihealueisiin tässä ketjussa voisi sen verran kommentoida (vaikkakin osa näistä kommenteista, sisällöstään päätellen, näyttäisi tulevan syntymäkotinsa ullakkohuoneissaan asuvilta peräkammarin neitsyiltä, jotka ovat nähneet joskus ATK:nsa kautta tuhmuuksia), että meikäläiselle paneminen ja rakastelu ovat kaksi eri asiaa. Ensin mainitusta tervekätinen ja hyvällä laajakaistalla varustettu mies selviää halutessaan ihan itse, toiseen tarvitaan aina kaksi halukasta ja toisiinsa intohimolla suhtautuvaa ihmistä. Suhteen alkuvaiheessa homma on pääosin automaattisesti tunteikasta, mutta sen kuuluisan arjen koittaessa pitää suhteen eteen tehdä töitä ja laittaa se oma napa aina välillä (ei missään tapauksessa aina) pois keskiöstä.

Rakastuminen on tunne, rakastaminen on verbi!

 

[Perateutti]

Aikaisemmin tässä ketjussa mainitsemani nainen on nyt historiaa. Yksin minun päätös kun ei vaa jaksanut sitä samaa naamaa/pimppaa enää. Se siitä, töissä nähään ja ollaan välillä jopa kaksin, mutta panemaan en häntä enää ala.

Nyt meillä on töissä pyöriny tyttöjä jakamassa glögiä asiakkaille. Myös erilaisia tuote-esittelijöitä on näkynyt. Neljä puhelinnumeroa kerkesin viime viikolla keräämään+meidän suhtkoht uuden kassatytön eli viisi. Yhden kanssa on treffit viikonloppuna ja toisen kanssa ollaan sovittu että nähään, mutta ajasta ei tietoa. On tää sinkkuus hienoa, johan sitä kerkesi muutaman viikon olla kahleissa. Huh! Tilannetietoa tulee kun petiin päästään! Eli nostellaan tätä ketjua viimeistään viikonloppuna.

 

[Nerozki]

Olisiko vinkkejä miten toimia tilanteessani. Ero tuli reilu kuukausi sitten, kuten kirjoitin aikasemmin. Ajatukset alkaa olemaan jo melko selvät, mutta välillä tulee vaikeita hetkiä vain. Nainen otti uuden miehen melkeinpä 2-3 viikkoa eron jälkeen, vaikka heillä ei mtn juttua ollut meidän suhteen aikana.

Välillä sitä vaan ajattelee ,että itse oli huono kun tuli ero, vaikka pitkä välimatka taisi ajaa suhteen loppuun. Ja yksi tyhmä temppu sai tytön ajattelemaan, etten ollut se oikea. Ei mtn pettämistä tai muita naisia. Pari vuotta seurustelua ja eka vakava suhde. Nyt on tullut lyötyä kaikki välit poikki, vaikka tyttö halusi kavereina pysyä.

Onko vinkkejä miten päästä asiasta ylitse ja olla tekemästä itsestä huonoa miestä. Välillä käy mielessä vaan, että nyt hän on paljon onnellisempi ja muuta, vaikka tuntuu ettei tuollainen suhde varmaan kestä.

 

[Midnight Rambler]

Et sä missään vaiheessa ole sen huonompi mies, kuin mitä itse itsestäsi ajattelet. Välit poikki exään (kokonaan) on se ensimmäinen askel kohti parempia aikoja, sitten se on susta itsestä kiinni, että lähdetkö takaisin "rakkauden" oravanpyörään vai jotain muuta.

 

[pernaveikko]

Onko vinkkejä miten päästä asiasta ylitse ja olla tekemästä itsestä huonoa miestä.

On vinkkejä ja se on se sama kliseinen aika. Klise tai ei, mutta kun se on jumalan totuus, että se toimii.

Jonain päivänä huomaat, että kaikki onkin toisin. Ongelma on vain siinä, että kukaan ei voi luvata sinulle milloin se päivä saapuu. Sen voi kuitenkin luvata, että se saapuu, nyt voit vain odottaa.

Nyt vuotta myöhemmin sitä ihmettelee kuinka olikaan mielenterveys kovilla silloin joskus, kun sinua niin paljon rakastin.

 

[kiwipilot]

Olisiko vinkkejä miten toimia tilanteessani. Ero tuli reilu kuukausi sitten, kuten kirjoitin aikasemmin. Ajatukset alkaa olemaan jo melko selvät, mutta välillä tulee vaikeita hetkiä vain. Nainen otti uuden miehen melkeinpä 2-3 viikkoa eron jälkeen, vaikka heillä ei mtn juttua ollut meidän suhteen aikana.

Välillä sitä vaan ajattelee ,että itse oli huono kun tuli ero, vaikka pitkä välimatka taisi ajaa suhteen loppuun. Ja yksi tyhmä temppu sai tytön ajattelemaan, etten ollut se oikea. Ei mtn pettämistä tai muita naisia. Pari vuotta seurustelua ja eka vakava suhde. Nyt on tullut lyötyä kaikki välit poikki, vaikka tyttö halusi kavereina pysyä.

Onko vinkkejä miten päästä asiasta ylitse ja olla tekemästä itsestä huonoa miestä. Välillä käy mielessä vaan, että nyt hän on paljon onnellisempi ja muuta, vaikka tuntuu ettei tuollainen suhde varmaan kestä.

Aika, aika ja aika. Niin ja vielä kerran aika. Ja sitten uutta matoa koukkuun. Suurin virhe on sitten se, että uskot muutaman katkeran, elämäänsä pettyneen sankarin lässytyksiä "rakkauden oravanpyöristä" yms. turhuuksista. Toki, jos haluat tulla näiden katkeroituneiden vässyköiden kaltaiseksi niin siitä vaan. Tietenkin liikakansoituksen kannalta ajateltuna näiden ramblereiden tie on se oikea mutta muuten kannattaa harkita kahdesti.

 

[Seesam]

Aika, aika ja aika.

Tuossahan se kaikista oleellisin tulikin, mutta kannattaa myös keksiä itselleen jotain tekemistä, jolla pyrkii parantamaan itseään. Minä ehdotan kuntoilua sekä itsensä kouluttamista. Eikä välttämättä ihan heti kannata alkaa miettiä uusia suhteita, mutta toisaalta ei kannata liian pitkäänkään pitää eroa tekosyynä sille, ettei tutustu uusiin ihmisiin.

Oma listani olisi siis lyhykäisyydessään tämmöinen:

- aika;
- kuntoilu;
- koulutus (oli se sitten koulussa tai itsekseen);
- tutustuminen uusiin ihmisiin; sekä ennen kaikkea
- positiivinen asenne.

 

[Midnight Rambler]

Suurin virhe on sitten se, että uskot muutaman katkeran, elämäänsä pettyneen sankarin lässytyksiä "rakkauden oravanpyöristä" yms. turhuuksista. Toki, jos haluat tulla näiden katkeroituneiden vässyköiden kaltaiseksi niin siitä vaan.

Toinen vaihtoehto on toki uskoa näitä "jokaiselle on se oikea jossain"-bullshit tsemppaajia. Romantikot ja olemattomiin asioihin uskovat ovat tämän maailman todellisia häviäjiä, usein vieläpä tietämättään. Toki jos haluaa ihan vapaaehtoisesti hankkia elämäänsä lisää pettymyksiä, surua, turhautumista ja vitutusta, niin eihän sitä mikään estä. Sitten aikanaan, kun on jo lapsiakin ja homma kusee, niin vituttaa monta kertaa enemmän.

 

[TosiFani]

Toinen vaihtoehto on toki uskoa näitä "jokaiselle on se oikea jossain"-bullshit tsemppaajia. Romantikot ja olemattomiin asioihin uskovat ovat tämän maailman todellisia häviäjiä, usein vieläpä tietämättään. Toki jos haluaa ihan vapaaehtoisesti hankkia elämäänsä lisää pettymyksiä, surua, turhautumista ja vitutusta, niin eihän sitä mikään estä. Sitten aikanaan, kun on jo lapsiakin ja homma kusee, niin vituttaa monta kertaa enemmän.

Täytyy sanoa, että sääliksi käy näin pahasti elämälle katkeroitunutta ihmistä.

Ensi kesänä tulee täyteen 20 vuotta aviossa ja melkein 30 vuotta yhdessä oloa, enkä tunnista yhtään lainauksen asioista. Parisuhde on nimenomaan kahden ihmisen välinen tasa-arvoinen suhde, jos se on jotain muuta, se pitää korjata tai jatkaa matkaa yksin.

En jaksa ymmärtää tämän tyylistä katkeroitumista, kertoo mielestäni varsin heikosta minäkuvasta.

 

[kiwipilot]

Toinen vaihtoehto on toki uskoa näitä "jokaiselle on se oikea jossain"-bullshit tsemppaajia. Romantikot ja olemattomiin asioihin uskovat ovat tämän maailman todellisia häviäjiä, usein vieläpä tietämättään. Toki jos haluaa ihan vapaaehtoisesti hankkia elämäänsä lisää pettymyksiä, surua, turhautumista ja vitutusta, niin eihän sitä mikään estä. Sitten aikanaan, kun on jo lapsiakin ja homma kusee, niin vituttaa monta kertaa enemmän.

Tuo julistamisesi alkaa olla jo patologista. Jo se, että teet kaikkia parisuhteita koskevia yleistyksiä omien onnetomien kokemustesi perusteella kertoo kaiken olennaisen. Mä en sulle viitsi peiliä tarjota, mutta jotain terapiaa kannattaisi varmaan harkita: sun elämäsi menee täysin hukkaan samalla kun tukehdut katkeruuteesi. Aluksi sun viestit lähinnä huvitti, sitten vitutti mutta nyt tunnen sääliä sua kohtaan: luultavasti olet syyntakeeton tilanteeseen joten kannattaisi varmaan harkita jotain hoitoa katkeruutesi hallintaan.

 

[Midnight Rambler]

Ai nyt mä olen peräti terapian tarpeessa, kun en usko parisuhteisiin, "yhteiseen onneen" toisten kanssa jne kehdaten vielä puhua siitä oivaltavaan sävyyn? Ja elämäkin menee hukkaan? Jos minulla on teistä ahtaat raamit katsella naisasioita, niin jollain muulla on vastaavasti koko elämää. Tavallaan olisi ihan mielenkiintoista ja huvittavaa kokeilla, että mitä mieltä joku benfurman minusta olisi ja kuinka hän koettaisi saada minut uskomaan taas olemattomiin asioihin.

Mutta Nerozkille tsemppiä joka tapauksessa. Aikansa se vituttaa, mietityttää ja ahdistaa, mutta kyllä se kuuluisa (oma) elämä lopulta voittaa. Sitten kannattaa miettiä tarkkaan, että mille vastoinkäymisille jatkossa itsensä altistaa. Mitä ja miten paljon on saatavissa ja mitä menetettävissä.

 

[TosiFani]

Ai nyt mä olen peräti terapian tarpeessa, kun en usko parisuhteisiin, "yhteiseen onneen" toisten kanssa jne kehdaten vielä puhua siitä oivaltavaan sävyyn? ...

Kun lukee sinun viestisi parin vuorokauden ajalta, niin kyllä, terapia voisi tehdä sinulle hyvää.

 

[kiwipilot]

Ai nyt mä olen peräti terapian tarpeessa, kun en usko parisuhteisiin, "yhteiseen onneen" toisten kanssa jne kehdaten vielä puhua siitä oivaltavaan sävyyn? Ja elämäkin menee hukkaan?

Ei tarvitse oivaltaa. Ihan normaaliälyinen ihminen kyllä tajuaa, että tuo katkeruutesi ei ole ihan tavallista sorttia. Tietenkin asia on toinen jos oikeasti tykkäät valittaa ja vinkua elämäsi surkeutta ja pidät tuollaisesta negailusta. Mutta tämä tästä, en jaksa enempää jankata kanssasi. Hyvää Joulua ja vähemmän katkeraa uutta vuotta sullekin.