Naisasiat

[Salama15]

"You can't expect to live positive life if you live with negative people"!

Jos se elämä on yhtä puolikasta lasillista niin ensin on syytä katsoa sinne kuuluisaan tauluun siinä lavuaarin yläpuolella ja sen jälkeen puhua asiat halki puolison kanssa!

Henk.koht. tässä on menty jo kohtuu pitkään sillä puolikkaalla lasilla. Jos ihan kahden oltaisiin niin ei oltaisi enää kahden, mutta näistä "mans gotta do what mans gotta do"-tyylisistä kommenteista eroten meikäläinen on päässyt tässä miettimään vanhempien päätöksien vaikutusta jälkikasvuun... Keväällä ratkeaa aika paljon kundin tulevaisuuden kannalta, joten hengaillaan nyt tässä vielä hetki ja tehdään lopullisia ratkaisuita tämän parisuhteen ympärillä ennen kesää!

Hyvässä suhteessa puolisot täydentävät toisiaan, ovat tavallaan saman asian kaksi puolta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että pariskunnan olisi oltava samalaisia, mutta heidän on tavalla tai toisella sovittava samaan soosiin, vähän niin kuin sweet & sour. Tähän en itse ole täysin kyennyt vaikka jossain vaiheessa oli ihan oikeaa yritystäkin, toki it takes two to tango...

Jos jotakuta oikeasti nämä jutut kiinnostaa niin tutustukaahan M. Scott Peckin kirjaan "Road less travelled" ja varsinkin kappaleeseen "Myth of romantic love" (kannattaa jättää ne kristilliset höpinät omaan arvoonsa). Peck käsittelee mun mielestäni erittäin hyvin taustaa mistä "ikuisen rakkauden kaipuu" meihin kumpuaa ja mitä siitä seuraa kun on saatu aikaan se "match made in heaven" ja arki koittaa jne.

Näihin muutamiin aihealueisiin tässä ketjussa voisi sen verran kommentoida (vaikkakin osa näistä kommenteista, sisällöstään päätellen, näyttäisi tulevan syntymäkotinsa ullakkohuoneissaan asuvilta peräkammarin neitsyiltä, jotka ovat nähneet joskus ATK:nsa kautta tuhmuuksia), että meikäläiselle paneminen ja rakastelu ovat kaksi eri asiaa. Ensin mainitusta tervekätinen ja hyvällä laajakaistalla varustettu mies selviää halutessaan ihan itse, toiseen tarvitaan aina kaksi halukasta ja toisiinsa intohimolla suhtautuvaa ihmistä. Suhteen alkuvaiheessa homma on pääosin automaattisesti tunteikasta, mutta sen kuuluisan arjen koittaessa pitää suhteen eteen tehdä töitä ja laittaa se oma napa aina välillä (ei missään tapauksessa aina) pois keskiöstä.

Rakastuminen on tunne, rakastaminen on verbi!

 

[Perateutti]

Aikaisemmin tässä ketjussa mainitsemani nainen on nyt historiaa. Yksin minun päätös kun ei vaa jaksanut sitä samaa naamaa/pimppaa enää. Se siitä, töissä nähään ja ollaan välillä jopa kaksin, mutta panemaan en häntä enää ala.

Nyt meillä on töissä pyöriny tyttöjä jakamassa glögiä asiakkaille. Myös erilaisia tuote-esittelijöitä on näkynyt. Neljä puhelinnumeroa kerkesin viime viikolla keräämään+meidän suhtkoht uuden kassatytön eli viisi. Yhden kanssa on treffit viikonloppuna ja toisen kanssa ollaan sovittu että nähään, mutta ajasta ei tietoa. On tää sinkkuus hienoa, johan sitä kerkesi muutaman viikon olla kahleissa. Huh! Tilannetietoa tulee kun petiin päästään! Eli nostellaan tätä ketjua viimeistään viikonloppuna.

 

[Nerozki]

Olisiko vinkkejä miten toimia tilanteessani. Ero tuli reilu kuukausi sitten, kuten kirjoitin aikasemmin. Ajatukset alkaa olemaan jo melko selvät, mutta välillä tulee vaikeita hetkiä vain. Nainen otti uuden miehen melkeinpä 2-3 viikkoa eron jälkeen, vaikka heillä ei mtn juttua ollut meidän suhteen aikana.

Välillä sitä vaan ajattelee ,että itse oli huono kun tuli ero, vaikka pitkä välimatka taisi ajaa suhteen loppuun. Ja yksi tyhmä temppu sai tytön ajattelemaan, etten ollut se oikea. Ei mtn pettämistä tai muita naisia. Pari vuotta seurustelua ja eka vakava suhde. Nyt on tullut lyötyä kaikki välit poikki, vaikka tyttö halusi kavereina pysyä.

Onko vinkkejä miten päästä asiasta ylitse ja olla tekemästä itsestä huonoa miestä. Välillä käy mielessä vaan, että nyt hän on paljon onnellisempi ja muuta, vaikka tuntuu ettei tuollainen suhde varmaan kestä.

 

[Midnight Rambler]

Et sä missään vaiheessa ole sen huonompi mies, kuin mitä itse itsestäsi ajattelet. Välit poikki exään (kokonaan) on se ensimmäinen askel kohti parempia aikoja, sitten se on susta itsestä kiinni, että lähdetkö takaisin "rakkauden" oravanpyörään vai jotain muuta.

 

[pernaveikko]

Onko vinkkejä miten päästä asiasta ylitse ja olla tekemästä itsestä huonoa miestä.

On vinkkejä ja se on se sama kliseinen aika. Klise tai ei, mutta kun se on jumalan totuus, että se toimii.

Jonain päivänä huomaat, että kaikki onkin toisin. Ongelma on vain siinä, että kukaan ei voi luvata sinulle milloin se päivä saapuu. Sen voi kuitenkin luvata, että se saapuu, nyt voit vain odottaa.

Nyt vuotta myöhemmin sitä ihmettelee kuinka olikaan mielenterveys kovilla silloin joskus, kun sinua niin paljon rakastin.

 

[kiwipilot]

Olisiko vinkkejä miten toimia tilanteessani. Ero tuli reilu kuukausi sitten, kuten kirjoitin aikasemmin. Ajatukset alkaa olemaan jo melko selvät, mutta välillä tulee vaikeita hetkiä vain. Nainen otti uuden miehen melkeinpä 2-3 viikkoa eron jälkeen, vaikka heillä ei mtn juttua ollut meidän suhteen aikana.

Välillä sitä vaan ajattelee ,että itse oli huono kun tuli ero, vaikka pitkä välimatka taisi ajaa suhteen loppuun. Ja yksi tyhmä temppu sai tytön ajattelemaan, etten ollut se oikea. Ei mtn pettämistä tai muita naisia. Pari vuotta seurustelua ja eka vakava suhde. Nyt on tullut lyötyä kaikki välit poikki, vaikka tyttö halusi kavereina pysyä.

Onko vinkkejä miten päästä asiasta ylitse ja olla tekemästä itsestä huonoa miestä. Välillä käy mielessä vaan, että nyt hän on paljon onnellisempi ja muuta, vaikka tuntuu ettei tuollainen suhde varmaan kestä.

Aika, aika ja aika. Niin ja vielä kerran aika. Ja sitten uutta matoa koukkuun. Suurin virhe on sitten se, että uskot muutaman katkeran, elämäänsä pettyneen sankarin lässytyksiä "rakkauden oravanpyöristä" yms. turhuuksista. Toki, jos haluat tulla näiden katkeroituneiden vässyköiden kaltaiseksi niin siitä vaan. Tietenkin liikakansoituksen kannalta ajateltuna näiden ramblereiden tie on se oikea mutta muuten kannattaa harkita kahdesti.

 

[Seesam]

Aika, aika ja aika.

Tuossahan se kaikista oleellisin tulikin, mutta kannattaa myös keksiä itselleen jotain tekemistä, jolla pyrkii parantamaan itseään. Minä ehdotan kuntoilua sekä itsensä kouluttamista. Eikä välttämättä ihan heti kannata alkaa miettiä uusia suhteita, mutta toisaalta ei kannata liian pitkäänkään pitää eroa tekosyynä sille, ettei tutustu uusiin ihmisiin.

Oma listani olisi siis lyhykäisyydessään tämmöinen:

- aika;
- kuntoilu;
- koulutus (oli se sitten koulussa tai itsekseen);
- tutustuminen uusiin ihmisiin; sekä ennen kaikkea
- positiivinen asenne.

 

[Midnight Rambler]

Suurin virhe on sitten se, että uskot muutaman katkeran, elämäänsä pettyneen sankarin lässytyksiä "rakkauden oravanpyöristä" yms. turhuuksista. Toki, jos haluat tulla näiden katkeroituneiden vässyköiden kaltaiseksi niin siitä vaan.

Toinen vaihtoehto on toki uskoa näitä "jokaiselle on se oikea jossain"-bullshit tsemppaajia. Romantikot ja olemattomiin asioihin uskovat ovat tämän maailman todellisia häviäjiä, usein vieläpä tietämättään. Toki jos haluaa ihan vapaaehtoisesti hankkia elämäänsä lisää pettymyksiä, surua, turhautumista ja vitutusta, niin eihän sitä mikään estä. Sitten aikanaan, kun on jo lapsiakin ja homma kusee, niin vituttaa monta kertaa enemmän.

 

[TosiFani]

Toinen vaihtoehto on toki uskoa näitä "jokaiselle on se oikea jossain"-bullshit tsemppaajia. Romantikot ja olemattomiin asioihin uskovat ovat tämän maailman todellisia häviäjiä, usein vieläpä tietämättään. Toki jos haluaa ihan vapaaehtoisesti hankkia elämäänsä lisää pettymyksiä, surua, turhautumista ja vitutusta, niin eihän sitä mikään estä. Sitten aikanaan, kun on jo lapsiakin ja homma kusee, niin vituttaa monta kertaa enemmän.

Täytyy sanoa, että sääliksi käy näin pahasti elämälle katkeroitunutta ihmistä.

Ensi kesänä tulee täyteen 20 vuotta aviossa ja melkein 30 vuotta yhdessä oloa, enkä tunnista yhtään lainauksen asioista. Parisuhde on nimenomaan kahden ihmisen välinen tasa-arvoinen suhde, jos se on jotain muuta, se pitää korjata tai jatkaa matkaa yksin.

En jaksa ymmärtää tämän tyylistä katkeroitumista, kertoo mielestäni varsin heikosta minäkuvasta.

 

[kiwipilot]

Toinen vaihtoehto on toki uskoa näitä "jokaiselle on se oikea jossain"-bullshit tsemppaajia. Romantikot ja olemattomiin asioihin uskovat ovat tämän maailman todellisia häviäjiä, usein vieläpä tietämättään. Toki jos haluaa ihan vapaaehtoisesti hankkia elämäänsä lisää pettymyksiä, surua, turhautumista ja vitutusta, niin eihän sitä mikään estä. Sitten aikanaan, kun on jo lapsiakin ja homma kusee, niin vituttaa monta kertaa enemmän.

Tuo julistamisesi alkaa olla jo patologista. Jo se, että teet kaikkia parisuhteita koskevia yleistyksiä omien onnetomien kokemustesi perusteella kertoo kaiken olennaisen. Mä en sulle viitsi peiliä tarjota, mutta jotain terapiaa kannattaisi varmaan harkita: sun elämäsi menee täysin hukkaan samalla kun tukehdut katkeruuteesi. Aluksi sun viestit lähinnä huvitti, sitten vitutti mutta nyt tunnen sääliä sua kohtaan: luultavasti olet syyntakeeton tilanteeseen joten kannattaisi varmaan harkita jotain hoitoa katkeruutesi hallintaan.

 

[Midnight Rambler]

Ai nyt mä olen peräti terapian tarpeessa, kun en usko parisuhteisiin, "yhteiseen onneen" toisten kanssa jne kehdaten vielä puhua siitä oivaltavaan sävyyn? Ja elämäkin menee hukkaan? Jos minulla on teistä ahtaat raamit katsella naisasioita, niin jollain muulla on vastaavasti koko elämää. Tavallaan olisi ihan mielenkiintoista ja huvittavaa kokeilla, että mitä mieltä joku benfurman minusta olisi ja kuinka hän koettaisi saada minut uskomaan taas olemattomiin asioihin.

Mutta Nerozkille tsemppiä joka tapauksessa. Aikansa se vituttaa, mietityttää ja ahdistaa, mutta kyllä se kuuluisa (oma) elämä lopulta voittaa. Sitten kannattaa miettiä tarkkaan, että mille vastoinkäymisille jatkossa itsensä altistaa. Mitä ja miten paljon on saatavissa ja mitä menetettävissä.

 

[TosiFani]

Ai nyt mä olen peräti terapian tarpeessa, kun en usko parisuhteisiin, "yhteiseen onneen" toisten kanssa jne kehdaten vielä puhua siitä oivaltavaan sävyyn? ...

Kun lukee sinun viestisi parin vuorokauden ajalta, niin kyllä, terapia voisi tehdä sinulle hyvää.

 

[kiwipilot]

Ai nyt mä olen peräti terapian tarpeessa, kun en usko parisuhteisiin, "yhteiseen onneen" toisten kanssa jne kehdaten vielä puhua siitä oivaltavaan sävyyn? Ja elämäkin menee hukkaan?

Ei tarvitse oivaltaa. Ihan normaaliälyinen ihminen kyllä tajuaa, että tuo katkeruutesi ei ole ihan tavallista sorttia. Tietenkin asia on toinen jos oikeasti tykkäät valittaa ja vinkua elämäsi surkeutta ja pidät tuollaisesta negailusta. Mutta tämä tästä, en jaksa enempää jankata kanssasi. Hyvää Joulua ja vähemmän katkeraa uutta vuotta sullekin.

 

[_Kuusyks]

Hauskaa että nämä "suuren oivalluksen" tehneet henkilöt eivät suinkaan ole onnellisia vaan masentuneita ja ahdistuneita. En nyt ala nimerkkejä mainitsemaan, mutta osa näistä on viestihistoriassaan kirjoittanut masennuksestaan ja osasta näkee kilometrin päähän että tyytyväisyys elämään on vain kaukainen haave.

Puhun nyt siis näistä hylkiöistä, jotka ei pantavan näköisille naisille kelpaa, ja näin ollen uskottelevat täällä villin sinkkuelämän olevan se ainoa oikea ja luonnollinen tie miehelle.

 

[MustatKortit]

Ei ole mikään uusi asia, että terapiaa tarjotaan Ramblerille potentiaalisena keinona eheytyä näiden "naisasioiden" suhteen

Tätähän on ehdotettu ihan ystävällisesti jo kuukausien (vuosien?) ajan täällä Jatkoajassa.

Itse olen samaten sitä mieltä, että terapia saattaisi häntä auttaa, mutta nämä ovat toki yksilöllisiä juttuja.

 

[Midnight Rambler]

Hauskaa että nämä "suuren oivalluksen" tehneet henkilöt eivät suinkaan ole onnellisia vaan masentuneita ja ahdistuneita. En nyt ala nimerkkejä mainitsemaan, mutta osa näistä on viestihistoriassaan kirjoittanut masennuksestaan ja osasta näkee kilometrin päähän että tyytyväisyys elämään on vain kaukainen haave.

Puhun nyt siis näistä hylkiöistä, jotka ei pantavan näköisille naisille kelpaa, ja näin ollen uskottelevat täällä villin sinkkuelämän olevan se ainoa oikea ja luonnollinen tie miehelle.

En nyt äkkiseltään tunnista hylkiötä itsessäni, vai määrittyykö se naismenestyksen mukaan? Mun mielestä "hylkiö" on enemmänkin joku spurgu tai vastaava yhteiskunnan outcast. Ja loppujen lopuksi aika harva meistä kelpaa oikeasti pantavan näköisille naisille, joten "hylkiöitä" lienee tuon mallin mukaan ainakin noin kolmannes kaikista miehistä. Ellei enemmänkin.

 

[Dabab]

Se on jännä, kuinka luulee, ettei kaipaa naista/seurustelua viereensä. Mutta sitten (varsinkin joulun lähistollä) tajuaa sen, että naista tämä elämä tällä hetkellä kaipaa! Ja siis tämä nainen, jota kaipaan viereeni, on exäni... Tiedän etten saa haluta enää häntä viereeni, koska hommassa oli pari suurta ongelmaa, mutta silti vain mieleni palaa hänen vierelleen.
Olisihan noita naisia, joita saisin viereeni, mutta en millään jaksaisi ruveta "opettelemaan" uudelleen kaikkea alusta.

Vähän sekavasti selitetty. Alkoholilla voi olla sormensa pelissä... Toivottavasti joku saa selvää, ja jos ei saa, niin täytynee selittää uudelleen selvänä.

Sent from my HTC One X using Tapatalk

 

[Hippi Hiiri]

En nyt äkkiseltään tunnista hylkiötä itsessäni, vai määrittyykö se naismenestyksen mukaan?

Lainaamasi viestin ja tämän ketjun kontekstissa suattaa ollannii.

Ei se ole _oikeasti_ pantavan näköisen naisen vika, että hän ei halua panna sinua. Naisilla ei ole mitään velvoitetta avata saksia tasapuolisesti, että kaiken maailman reppanat pidetään elämäniloisina. Jos haluaa panna _oikeasti_ pantavan näköistä naista, kannattaa minusta keskittää energia ennemmin siihen, miten hoitaa itsensä siihen asemaan että kuumat tsirbulat tulevat viereen kehräämään kuin siihen että tykittää propagandaa jatkoaikaan. On täällä tietysti TQoFE, mutta tuskin noilla näytöillä...

Minäkin ottaisin ennemmin poskeen reippaalta, naisia arvostavalta ja elämään uskovalta nuorelta mieheltä kuin tissuttelevalta misogyyniltä.

 

[_Kuusyks]

En nyt äkkiseltään tunnista hylkiötä itsessäni, vai määrittyykö se naismenestyksen mukaan? Mun mielestä "hylkiö" on enemmänkin joku spurgu tai vastaava yhteiskunnan outcast. Ja loppujen lopuksi aika harva meistä kelpaa oikeasti pantavan näköisille naisille, joten "hylkiöitä" lienee tuon mallin mukaan ainakin noin kolmannes kaikista miehistä. Ellei enemmänkin.

Sinä vaikutat kirjoituksiesi perusteella hylkiöltä, koska omantasoisesi naiset eivät kelpaa sinulle ja näin ollen olet tätä menoa ikuisesti yksin itsesäälissä kiemurrellen. Oletan etteivät tasoisesi naiset siis kovin pantavia ole, ainakaan omasta mielestäsi. Kuulutat sinkkuuden ihanuutta ja parisuhteen & naisten kamaluutta, koska et yksinkertaisesti saisi riittävän pantavaa ja laadukasta kumppania? Olenko jäljillä?

Neuvo: nosta tasoasi tai hyväksy omantasoisesi nainen ja edes testaa toimiiko.

 

[SamTheMan]

Se on jännä, kuinka luulee, ettei kaipaa naista/seurustelua viereensä. Mutta sitten (varsinkin joulun lähistollä) tajuaa sen, että naista tämä elämä tällä hetkellä kaipaa! Ja siis tämä nainen, jota kaipaan viereeni, on exäni... Tiedän etten saa haluta enää häntä viereeni, koska hommassa oli pari suurta ongelmaa, mutta silti vain mieleni palaa hänen vierelleen.
Olisihan noita naisia, joita saisin viereeni, mutta en millään jaksaisi ruveta "opettelemaan" uudelleen kaikkea alusta.

Helposti sain selvää tekstistäsi, koska itse olen vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Exän kanssa erottiin aika riitaisasti tuossa muutama kuukausi takaperin. Ei puhuttu, en pystynyt katsomaan silmiin, lähestulkoon vihasin häntä. Erosta päätin minä, kun nainen alkoi arpomaan, mitä haluaa ja sanoi, ettei voi edetä näin nopeasti ja haluaa tutustua ystävänä paremmin. Oltiin siis jo seurusteltu pari kuukautta, mutta yhtäkkiä olisi pitänyt osata olla kaveri? Tulkitsin asian sitten kaverikorttina ja annoin asian olla. Siihen päälle sitten uusi kundi (hänen exänsä) pari viikkoa jälkeen erosta ja homma oli aika selvä.

Viikko sitten exä tuli juttelemaan ja halusi selvittää asiat. Oli kuulemma joutunut keräilemään itseään aika kauan ennen kuin uskalsi tulla juttelemaan. Aikamme siinä juteltiin ja selvisi monta asiaa, jotka olivat jääneet vaivaamaan molempia eron jälkeen. Tämän keskustelun jälkeen ollaan nähty kerran baarissa (melkein päädyin hänen luo jatkoille, mutta pidin pääni ja menin taksilla kotiin).

Nyt kaikki tuntuu vaan niin hyvältä uudestaan, mutta en tietenkään voi luottaa häneen. Eromme jälkeen meni siis viikko tai pari, niin hänellä olikin jo toinen jätkä. Se suhde ei sitten kauaa kestänyt, mutta nyt yllättäen meikäläinen kiinnostaakin selkeästi uudestaan. Asiassa ei olisi varmaan mitään vikaa, jos hän ei olisi ottanut toista kundia samantien meidän eron jälkeen. Siinä kohtaa mulla meni luotto ja hermot. Pistin välit poikki, enkä siis jutellut tämän muutaman kuukauden aikana kertaakaan naiselle ennen kuin hän itse halusi selvittää meidän välit.

Helvetin sekava viesti. Kysykää, jos on kysyttävää. Mä kysyn kuitenkin ensin. Mitä helvettiä mun pitäis tehdä? Olla naisen kanssa kaveri ja viettää yhteistä aikaa, josta oikeasti nautin? Vai pitäiskö mun vielä antaa mahdollisuus ja ottaa riski, että taas tulee kaverikortti ja joku toinen kundi löytyy samaan tapaan heti eron jälkeen.

Lisäyksenä vielä se, että exä haluaa koko ajan muistella viime kesää ja sanoo, että katuu sitä kun päästi mut pois viereltään jne. Onko tämäkin vain pelailua ja nainen yksinkertaisesti tarvitsee vierelleen jonkun, ei niinkään juuri minua?

 

[SamSal]

Helvetin sekava viesti. Kysykää, jos on kysyttävää. Mä kysyn kuitenkin ensin. Mitä helvettiä mun pitäis tehdä? Olla naisen kanssa kaveri ja viettää yhteistä aikaa, josta oikeasti nautin? Vai pitäiskö mun vielä antaa mahdollisuus ja ottaa riski, että taas tulee kaverikortti ja joku toinen kundi löytyy samaan tapaan heti eron jälkeen.

Lisäyksenä vielä se, että exä haluaa koko ajan muistella viime kesää ja sanoo, että katuu sitä kun päästi mut pois viereltään jne. Onko tämäkin vain pelailua ja nainen yksinkertaisesti tarvitsee vierelleen jonkun, ei niinkään juuri minua?

Ainahan se vaara on että pelaillaan, mutta toisaalta mistä sitä tietää. Jos kerran nautit naisen kanssa viettämästäsi ajasta ja itselläsi on tunteita niin anna mennä vaan. Ei siitä sen pahempaa kuin sydänsuruja tule. Toinen vaihtoehto on että mietit vielä vuoden parin päästä että olisiko sittenkin kannattanut.

 

[Vanha Len]

Mitä helvettiä mun pitäis tehdä? Olla naisen kanssa kaveri ja viettää yhteistä aikaa, josta oikeasti nautin? Vai pitäiskö mun vielä antaa mahdollisuus ja ottaa riski, että taas tulee kaverikortti ja joku toinen kundi löytyy samaan tapaan heti eron jälkeen.

Anna mahdollisuus mutta ainoastaan "pelimies"- naamio päällä eli ajattele itseäsi enemmän kuin viimeksi. Jos menee vituiksi niin so what? Olet tähän jo taka-alalla kuitenkin valmistautunut. Ei tosissaan voi minusta lähteä uusintakierrokselle tuollaisen naaraan kanssa. Kortit kandee tsekata kuitenkin ja mee päivä kerrallaan ilman suurempia stressejä tai suunnitelmia. Tuo itsekin esille, että et ole itsestäänselvyys vaan ansaitset tietyn luottamuksen. Vaikeaa tuo monesti on meille miehille kun ajatellaan naisten seurassa monesti pelkällä kalulla.

 

[Niilo]

Se on hieno tunne kun oot sopinu että menet yhden kanssa elokuviin ja syömään tiettynä päivänä esim seuraavan viikon tiistaina... Odotat päivää kuin kuuta nousevaa, sitten kun koettaa odottamasi tiistai tuleekin toiselta viesti sori en mä pääsekkään. No ei se mitään, mennäänkö joku toinen kerta ? Joo mennään vaan... Sovitaan taas päivä ja puf ko. päivänä sori en mä pääsekkään kun en saanu lapsenvahtia... No hei ei se mitään vaikka et saanu lapsenvahtia ( no mä olisin voinu maksaa siskollesi 100 egee parista tunnista )... No mentäiskö kuitenkin joku toinen päivä ? Joo mennään vaan. No sopisko perjantai kysyn. Joo sopii. Ja perjantaina: Sori en mä pääsekkään. No hei ei se mitään...

 

[Freya]

^Eiköhän toi ole jo aika selvää? Kannattaa suosiolla vetääntyä.

 

[Midnight Rambler]

...

Säästän tapanin kunniaksi kaikki Excel-jorinoilta, mutta hei, fiksuimmat uskoo jo ensimmäisellä kerralla..

Minäkin ottaisin ennemmin poskeen reippaalta, naisia arvostavalta ja elämään uskovalta nuorelta mieheltä kuin tissuttelevalta misogyyniltä.

Näinhän sen pitäisi olla.

Jonkinasteisella naisvihalla (= itsesuojeluvaistolla) ja ryyppäämisellä (= todennäköisesti ainoa asia, toki musiikin ohella, mitä pystyn vilpittömästi rakastamaan) tähtään juuri siihen, ettei kukaan edes vaivautuisi. Mutta hämmentävintä on, että "lähelle pyrkiviä", jos nyt kiltisti sanotaan, ilmaantuu silti aika ajoin ja se vituttaa. Näin ei tietenkään käy silloin, kun olen tämän ketjun mukaisella mielialalalla, mutta noin muuten. Kai ne minussa jotain haluttavaa näkevät, kumma kyllä.

Oletan etteivät tasoisesi naiset siis kovin pantavia ole, ainakaan omasta mielestäsi. Kuulutat sinkkuuden ihanuutta ja parisuhteen & naisten kamaluutta, koska et yksinkertaisesti saisi riittävän pantavaa ja laadukasta kumppania? Olenko jäljillä?

Neuvo: nosta tasoasi tai hyväksy omantasoisesi nainen ja edes testaa toimiiko.

Mikä sitten on "minun tasoni", hitostako minä enää nykyään tiedän. Pointti on se, että ydessäoloa testattu on jo aika monesti, eli en enää viitsi tehdä muuta, kuin antaa pakkeja ja hämmästellä tätä koko kuvion mielettömyyttä. Nussia en enää jaksa yhtään, koska runkkaaminen on niin paljon helpompaa.

PS. En malta loppuun olla kysymättä KiViltä ja _Kyysykköseltä, että mitä se "tason nostaminen" käytännössä on teidän mielestä? Oletan, että olette molemmat joutuneet sitä omaanne tavalla tai toisella joskus kohottamaan, kun asiasta isoon ääneen puhutte(?).