Naisasiat

[Peeveli]

Tiedän. Myönnän, että itsekin olen monesti miettinyt tuota. Se on kuitenkin vaikeaa lähteä suhteesta, koska suhteessa ei ole oikeastaan mitään muuta pielessä. Rakkaus on kuitenkin semmoinen voima, mikä auttaa kestämään tuollaisen. Eihän meistä kukaan täydellinen ole. Aika näyttää.

Eiköhän tuo nyt ole jotain vähän muuta kuin narsistinen personaallisuushäiriö. Ihmisillä on monia, paljon maanläheisempiä syitä olla kestämättä kritiikkiä.

Jos kuvittelee kritiikinsieto-ongelmien olevan synonyymi narsismille (personaallisuushäiriönä), on onnellisen tietämätön maailman pahuudesta.

 

[fat of the land]

Eiköhän tuo nyt ole jotain vähän muuta kuin narsistinen personaallisuushäiriö. Ihmisillä on monia, paljon maanläheisempiä syitä olla kestämättä kritiikkiä.

Jos kuvittelee kritiikinsieto-ongelmien olevan synonyymi narsismille (personaallisuushäiriönä), on onnellisen tietämätön maailman pahuudesta.

Joo, nimenomaan!

A. Narsistinen persoonallisuushäiriö on ikäänkuin trendijuttu, oliko nyt maanantain hesarissa taas juttu jostain kirjasta aiheesta. Tosin menossa muodista, ensi talven muotia tulee olemaan syömishäiriöt ja lapamato. Bubbling under: Asberger ja autismin kirjo mukana aistiyliherkkyys.

B. Narsismissa on niin leveä diagnoosi, kuten melkein kaikissa muissakin mt-ongelmissa, ettei niistä saa lääkäritkään tolkkua kuin arpomalla. Vielä vähemmän maallikot.

C. Vähän sellasta peruspuolustautumista vaikuttaisi olevan, eiköhän suurin osa ihmisistä kritiikkiä saadessaan puolustaudu kiistämällä kaiken ja syyttävän kritisoijaa. Kertoo vähän siitä missä mennään itsetunnon kanssa, ei kannata vetää mitään hätäisiä johtopäätöksiä.

D. Jatkoajasta ei varmaan kannata kysyä "mikähän vittu sitä vaivaa?"-kysymyksiä jos kerran on mahdollisuus kysyä henkilöltä itseltään. Miettisin vähän kysymyksen asettelua kuitenkin ensiksi.

E. Kannattaa ihan kaikkien ajatella asiaa sillä tavoin, että haluaako olla jonkin häiritsevän käytöksen, luonteenpiirteen tai ihan minkä vaan ympärillä pitempäänkin, vai kannattaako lähteä. Tai sitten, onko kyseessä niin pieni asia että voiko sen kanssa elää vain satunnaisi vitutuksia potien.

F. Onnea matkaan!

 

[Surukuku]

...

Jos kuvittelee kritiikinsieto-ongelmien olevan synonyymi narsismille (personaallisuushäiriönä), on onnellisen tietämätön maailman pahuudesta.

Kysymys ei taida kuitenkaan olla kritiikinsietokyvystä, vaan siitä, miten käsittelee negatiivisia tunteita ja läheisiä henkilöitään (imho).
Perimmältään kysymys on (liian usein) itsetunnon ja empatian puutteesta, joihin ovat aina omat syvät syynsä.

Joo, nimenomaan!

A. Narsistinen persoonallisuushäiriö on ikäänkuin trendijuttu, oliko nyt maanantain hesarissa taas juttu jostain kirjasta aiheesta. Tosin menossa muodista, ensi talven muotia tulee olemaan syömishäiriöt ja lapamato. Bubbling under: Asberger ja autismin kirjo mukana aistiyliherkkyys.

B. Narsismissa on niin leveä diagnoosi, kuten melkein kaikissa muissakin mt-ongelmissa, ettei niistä saa lääkäritkään tolkkua kuin arpomalla. Vielä vähemmän maallikot.

...

A. On ollut trendijuttu jo Sigmund Freudin ajoista asti. Se, että jokin kirja on asiasta julkaistu ihan äsken, kuvastaa vain asian kipeyttä edelleen ja todella hyvä, että tietoa on siten saatavilla.

B. Arpomisesta en tiedä, mutta näinkin "paljon" asiasta tietävänä sinun pitäisi sitten tietää myös se, ettei ko. persoonallisuushäiriötä edes luokitella mt-ongelmiin.


Joka tapauksessa, onnea Ville#41:lle edelleen ja toivottavasti saatte keskusteltua ongelmistanne ihan rauhassa ja kiihkotta. Se lienee paras ja ainoakin lähtökohta näin alkuun.

 

[scholl]

Itse ainakin haluan parisuhteeseen

Onhan näitäkin tilanteita, missä ihminen pelkää jäävänsä loppuelämäkseen yksinäiseksi, kun samalla kaikki muut pariutuvat. Eli pelko jäädä joukon ulkopuolelle, kun ei olekkaan niitä kavereita aina viikonloppuna tulossa sinun kanssa vaan viettävät kumppaninsa kanssa aikaa. Siinähän sitä aikaa on miettiä, miten elämä potkii päähän. *nyyh*

Vähän enemmän kun tulee ikää niin opit olemaan itsesi kanssa sovussa. Sitä paitsi normaali-ihminen voi hankkia koko ajan lisää kavereita, joten ei tuollaista pelkoa tarvitse potea. Jos muut tekevät huonoja ratkaisuja pariutumalla niin itse ole pakko tehdä samaa virhettä.

 

[fat of the land]

A. On ollut trendijuttu jo Sigmund Freudin ajoista asti. Se, että jokin kirja on asiasta julkaistu ihan äsken, kuvastaa vain asian kipeyttä edelleen ja todella hyvä, että tietoa on siten saatavilla.

B. Arpomisesta en tiedä, mutta näinkin "paljon" asiasta tietävänä sinun pitäisi sitten tietää myös se, ettei ko. persoonallisuushäiriötä edes luokitella mt-ongelmiin.

A. Niin joo, samalla tapaa freudin aikana kirjoitettiin jossain iltalehden helmi-liitteessä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
No on kipeä joo, niille keitä se koskee.

B. No minä nyt en viittaa mihinkään ICD-luokitukseen kun niputan samaan narsismia kuin vaikka kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka alkaa olla ikävästi epämuodikas.

Btw. Ei ehkä kannata ottaa kaikkea ihan noin vakavasti.

 

[Kulkija]

Vähän enemmän kun tulee ikää niin opit olemaan itsesi kanssa sovussa. Sitä paitsi normaali-ihminen voi hankkia koko ajan lisää kavereita, joten ei tuollaista pelkoa tarvitse potea. Jos muut tekevät huonoja ratkaisuja pariutumalla niin itse ole pakko tehdä samaa virhettä.

Tuo minun viimeinen "avautuminen" oli aivan täysin sarkasmia. Minä en paljon pohdi "yksinäisyyttäni". Tahdon olla sinkku ja vapaa ja tehdä sitä mitä huvittaa. Kyllä todellakin säälin paria kaveria, jotka ovata menneet pariutumaan ja nyt ovat pahemman kerran tossun alla. Ei saa suututtaa naista, vaikka miten tietäisi olevansa oikeassa. Ei jaksa/pelkää sitä riitelyä ja täten suostuu lähes kaikkeen.

 

[CaptainSlow]

Ei helvetti! Meinaa ahdistaa!

Olen nyt tavannut likan, josta olen täällä aiemminkin kertonut yhteensä kolme kertaa ja kivaa on ollut joka kerta. Kolmannella kerralla likka sanoi, että "kyllä kai tätä voisi jo sanoa seurusteluksi" ja minä siinä koitin vähän hillitä sitä hommaa ja sovittiinkin sitten, että edetään hitaasti ja vietetään vaan aikaa keskenään ihan rauhassa. Nyt kumminkin likka yhtäkkiä sanoi mulle, että aikoo kertoa vanhemmilleen meidän seurustelusta ja koitin taas vähän rauhoitella tilannetta, mutta niinhän likka vaan meni ja kertoi. Nyt se sitten haluaisi, että menisin niille tapaamaan hänen vanhempansa (asuu kotona), mutta mulla on ainakin aivan järkyttävä ahdistus, kun tämä etenee aivan liian nopeasti. Olen sanonut sen myös tytölle ja se tuntuu ymmärtävän, mutta sitten vähän myöhemmin taas tulee näitä yllätyksiä.

Olen tämän tytön äidin tuttu, joten ei viitsisi todellakaan nyt mitenkään möhliä tätä hommaa ja kumminkin oikeasti olisi mukava viettää aikaa tytön kanssa, mutta tämä kiirehtiminen ahdistaa aivan vitusti. Enhän edes tunne vielä kunnolla koko tyttöä ja vaikka olenkin ihastunut, niin kyllä silti kolmien treffien jälkeen tytön vanhempien tapaaminen olisi outoa.

 

[Snakster]

Olen tämän tytön äidin tuttu, joten ei viitsisi todellakaan nyt mitenkään möhliä tätä hommaa ja kumminkin oikeasti olisi mukava viettää aikaa tytön kanssa, mutta tämä kiirehtiminen ahdistaa aivan vitusti. Enhän edes tunne vielä kunnolla koko tyttöä ja vaikka olenkin ihastunut, niin kyllä silti kolmien treffien jälkeen tytön vanhempien tapaaminen olisi outoa.

No mitäs helvettiä. Turha tuota on sen ihmeemmin analysoida tai spennailla. Käyt kahvittelemassa muina miehinä, saatat saada jopa pullaa. Nastahan se on aina kaffet vetäistä eikä siitä tarvitse ajatella niin, että juomalla kahvia tytön vanhempien kanssa sitoutuisit johonkin loppuelämäksesi. Se on tietysti eri juttu, jos ihmisten tapaaminen ja tuollainen kepeä sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu ahdistavalta. Tosin siinäkin tapauksessa sitä voi olla ihan hyvä harjoitella.

 

[-Niks-]

Vai onko siellä jo käyty mamman kahveihin heittämässä kermat ja siksi vähän hävettää?

No mikäs tuossa niinkuin ylempänä jo sanottiin, hyvä tilanne kun saa homman alta pois ja joskus nopea eteneminen on ok, vaatii vaan kaksi oikeanlaista ihmistä joilla klikkaa heti niin kaikki on mahdollista. Älä stressaa.

 

[scholl]

Se on tietysti eri juttu, jos ihmisten tapaaminen ja tuollainen kepeä sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu ahdistavalta. Tosin siinäkin tapauksessa sitä voi olla ihan hyvä harjoitella.

Ei se noin mene välttämättä. Kaikki eivät halua julistaa seurustelua ennenkuin se suhde on vakiintunut, eikä silloin ole mitään syytä tavata naisen sukulaisia tai ystäviä. Siinä tulee helposti vain sellainen tilanne, missä kysellään jotain ja jos henkilö ei koe olevansa tilivelvollinen niin se on hölmötilanne. Tulee mieleen joku Oprah show, jossa grillataan vierasta huolella.

Voi myös ajatella, ettei naisella ole mitään omaa elämää tai ei ole lainkaan itsenäinen, jos pitää kaikki yksityiselämä kertoa vanhemmilleen. Itse esim. en kerro mitään. Se, olenko sinkku vai seurustelenko tai ylipäätänsä kuinka vietän vapaa-aikani, ei kuulu kenellekään, jos niin päätän.

 

[Musta Nuoli]

Olen tämän tytön äidin tuttu, joten ei viitsisi todellakaan nyt mitenkään möhliä tätä hommaa ja kumminkin oikeasti olisi mukava viettää aikaa tytön kanssa, mutta tämä kiirehtiminen ahdistaa aivan vitusti. Enhän edes tunne vielä kunnolla koko tyttöä ja vaikka olenkin ihastunut, niin kyllä silti kolmien treffien jälkeen tytön vanhempien tapaaminen olisi outoa.

No mutta, jos kumminkin tunnet jo tytön äidin, niin eihän kyseessä ole ventovieras. Kaipa sitä tutun kanssa voi kahvitella, vaikka tyttären kanssa tapailu olisikin vielä vähän vaiheessa. Tilanne on sikäli parempi kuin että joutuisit tyystin ventovieraiden ihmisten kanssa leikkimään vävyä ja anoppia.

Tosin pakko kysyä, että minkäs ikäinen tämä tyttö on? Aika nuorelta kuulostaa, jos vielä kotona asuu, joten siinä iässä voi helposti mieltää "seukkaavansa" parin tapaamisen jälkeen ja hieman yliromanttisesti kuvitella, että muutamat treffit tarkoittavatkin jo express-vuoroa parisuhteen valtatiellä kohti suhteen "laillistamista" ja yhteen muuttamista. Tämä taas on omiaan aiheuttamaan useimmissa miehissä lievän vastareaktion, eli liian nopea naisen sitoutumisvimma aiheuttaa ainakin hetkellistä ahdistusta ja sen tunteen, että homma ei enää ole omissa käsissä (vaikka näin ei olisikaan - kyse on siis ennen kaikkea tuntemuksesta, ei mistään faktasta).

Täytyy kyllä sanoa, että minun kohdallani tuo "kolme tapaamista ja anoppilaan"-tahti olisi liian nopea, ellen tuntisi asianomaisia entuudestaan. Edellisessä pitkässä parisuhteessani kävi niin, että anoppilan reissu koitti vasta yli puolen vuoden kuluttua siitä kun oli päädytty sänkyyn ja aloitettu ns. seurustelu tosissaan. Toisaalta tuota ei parane liikaa pitkittääkään, sillä ei appiukosta/anopista kannata mitään peikkoa ja lohikäärmettä mielessään rakentaa.

Äh, parempi olla enempää jakamatta viisauden sanoja mistään parisuhteen ja seurustelun kuvioista, itselläni on liian pitkään siitä, kun viimeksi pitkässä parisuhteessa ja/tai tosissaan otetussa seurustelusuhteessa olin. Vanha ei enää jaksa, on mukavampi löhötä kotona omissa oloissaan koneen äärellä kuin lähteä kartoittamaan alhaista markkina-arvoaan lihamarkkinoille.

 

[Siim72]

Itse taas tykkään hoitaa tuon perheen tapaamisen mahdollisimman nopeasti alta pois. Tosin itse olen sen tehnyt vaivihkaa, vaikka ihan ohimennen käynyt eteisessä kättelemässä samalla kun haen tytön ulos. Kahvitkin voi nopeasti juoda, mutta ei ensimmäisellä kerralla tarvitse asumaan jäädä, kunhan asian suunnittelee ja aikatauluttaa tarkasti etukäteen.

 

[scholl]

Mikä tuo kahvijuttu on? Kuinka moni oikeassa elämässä juo muka kahvia? Itse saatan joskus aamulla juoda jossain kahvilassa cappuccinon ja espressoa saatan ottaa useamminkin päivän aikana, mutta varsinkin espresso menee ihan sekunnissa vaikka seisaaltaan. Ei tulisi mieleenkään lähteä jonnekin kahville. Sehän kuulostaa joltain sodanaikaiselta eläkeläismeiningiltä.

 

[Evil]

Mikä tuo kahvijuttu on? Kuinka moni oikeassa elämässä juo muka kahvia?

Minä juon. Ja se on kahvia eikä mitään kapusiiniä tai ekspressaa. Ukkivainaa, silloinen eläkeläinen, opetti ettei saa syyä tai juua sellaista mitä ei kykene lausumaan.

 

[Vanha Len]

Mikä tuo kahvijuttu on? Kuinka moni oikeassa elämässä juo muka kahvia?

Kahvin kulutus suhteutettuna asukaslukuun on meillä suomessa maailman kärkeä eli vedä siitä johtopäätöksiä. Aika yllättävää, että tällaisen yleisen faktan osalta olet täysin ulkona. Varsinkin kun kahvi on kansallisesti niin tärkeä juoma meille.

Mut oikeesti sä tiesit tuon...kunhan vedät jotain roolia:D

 

[Stonewall]

Minä juon. Ja se on kahvia eikä mitään kapusiiniä tai ekspressaa. Ukkivainaa, silloinen eläkeläinen, opetti ettei saa syyä tai juua sellaista mitä ei kykene lausumaan.

Samaa mieltä. Kuka helvetti niitä kapusinoja ja esressoja edes juo, jos on oikeaakin kahvia tarjolla? Ei kyllä kukaan ole koskaan kysynytkään, että mennäänkö ottamaan kupposet kapusinoa, kahville sen sijaan pyydetään melkein jokapäivä.

Mutta tuohon Captain Slown appivanhempien tapaamiseen sanoisin, että sen kun käyt tapaamassa. Tee kuitenkin emännälle selväksi, että vähän vauhti hirvittää, mutta jos se on hänelle niin tärkeää, miksipä et sitä hänelle soisi. Itsellesi älä ota hommasta paineita. Voivathan ne toki olla pian entisiä appivanhempia, mutta väliäkö tuolla.

 

[Snakster]

Mutta tuohon Captain Slown appivanhempien tapaamiseen sanoisin, että sen kun käyt tapaamassa. Tee kuitenkin emännälle selväksi, että vähän vauhti hirvittää, mutta jos se on hänelle niin tärkeää, miksipä et sitä hänelle soisi. Itsellesi älä ota hommasta paineita. Voivathan ne toki olla pian entisiä appivanhempia, mutta väliäkö tuolla.

Tähän pitää lisätä oma kokemus vuosien takaa, kun ilmeisesti jollain tavalla seurustelin yhden mimmin kanssa ja kävin sitten parin viikon tuntemisen jälkeen kahvit juomassa ja senhän jälkeen tuo suhde kestikin enää toiset pari viikkoa. Turha noista on stressata.

 

[Nume]

Tossa viikko takaperin kävi se mitä olin niin kauan pelännyt, näin exäni, vaihdettiin pari sanaa ja lähdettiin omille teillemme. Minua ei vituttanut ihan yhtään, minä olin vaan huojentunut kun hänet näin ja tajusin, että olin luonut päässäni ihan vääränlaisen kuvan hänestä. Muistelin häntä todella kauniiksi ja ihanaksi ihmiseksi, ei se totuus ihan sellainen ollutkaan. Kaikki mahdollinen ikävä lähti heti pois eikä ole palannut hetkeksikään.

Tähän kaikkeen toki vaikuttaa se, että olen aivan palavasti ihastunut erääseen tyttöön. Tiedän myöskin, että hän on minuun myös lääpällään jonkun verran. Olemme puhuneet paljon puhelimessa ja koneella ja tulemme aivan mielettömän hyvin juttuun! Tässä on vain ongelma. Hän seurustelee. Tämä tuntuu tosi väärältä sitä poikaystävää kohtaan, vaikkakaan emme edes ole nähneet tämän tytön kanssa (nettituttu), emmekä siten tehneet mitään väärää eikä meidän puheetkaan mitenkään sellaisia erityisiä ole, juttelemme elämästä, rakkaudesta ja muista asioista ihan yleisellä tasolla. Nämä tunteet vaan tuntuu vahvistuvan päivä päivältä. Tämä tyttö ei vaan oikein osaa päättää, että mitä tekisi.. Heillä on mennyt poikaystävän kanssa melko huonosti ja olen kyllä yrittänyt heitä yrittää auttaa ihan vain ystävänä, enkä heidän suhdettaan halua rikkoa, mutta kuitenkin omatkin tunteet nousee välillä liian paljon pintaan. Tuntuu vaan, että tämän tytön kanssa voisi tapahtua todella kauniita asioita ja meidän elämän haaveet on hyvin samanlaiset. Aika näyttää mitä tässä tapahtuu, en kuitenkaan pitkään kestä tätä tilannetta ja lähden kalastelemaan muille vesille, jos tämä juttu ei tästä etene.

Orpo, sä olit niin oikeassa siinä, kun sanoit, että yliopistolla murheet unohtuu ja allekirjoitan tämän täysin. Meinaan rakastua siellä joka päivä eri tyttöön, ihan niinku olisi pikkulapsena karkkikaupassa!

 

[Temptation]

Tossa viikko takaperin kävi se mitä olin niin kauan pelännyt, näin exäni, vaihdettiin pari sanaa ja lähdettiin omille teillemme. Minua ei vituttanut ihan yhtään, minä olin vaan huojentunut kun hänet näin ja tajusin, että olin luonut päässäni ihan vääränlaisen kuvan hänestä. Muistelin häntä todella kauniiksi ja ihanaksi ihmiseksi, ei se totuus ihan sellainen ollutkaan. Kaikki mahdollinen ikävä lähti heti pois eikä ole palannut hetkeksikään.

Tähän kaikkeen toki vaikuttaa se, että olen aivan palavasti ihastunut erääseen tyttöön. Tiedän myöskin, että hän on minuun myös lääpällään jonkun verran. Olemme puhuneet paljon puhelimessa ja koneella ja tulemme aivan mielettömän hyvin juttuun! Tässä on vain ongelma. Hän seurustelee. Tämä tuntuu tosi väärältä sitä poikaystävää kohtaan, vaikkakaan emme edes ole nähneet tämän tytön kanssa (nettituttu), emmekä siten tehneet mitään väärää eikä meidän puheetkaan mitenkään sellaisia erityisiä ole, juttelemme elämästä, rakkaudesta ja muista asioista ihan yleisellä tasolla. Nämä tunteet vaan tuntuu vahvistuvan päivä päivältä. Tämä tyttö ei vaan oikein osaa päättää, että mitä tekisi.. Heillä on mennyt poikaystävän kanssa melko huonosti ja olen kyllä yrittänyt heitä yrittää auttaa ihan vain ystävänä, enkä heidän suhdettaan halua rikkoa, mutta kuitenkin omatkin tunteet nousee välillä liian paljon pintaan. Tuntuu vaan, että tämän tytön kanssa voisi tapahtua todella kauniita asioita ja meidän elämän haaveet on hyvin samanlaiset. Aika näyttää mitä tässä tapahtuu, en kuitenkaan pitkään kestä tätä tilannetta ja lähden kalastelemaan muille vesille, jos tämä juttu ei tästä etene.

Orpo, sä olit niin oikeassa siinä, kun sanoit, että yliopistolla murheet unohtuu ja allekirjoitan tämän täysin. Meinaan rakastua siellä joka päivä eri tyttöön, ihan niinku olisi pikkulapsena karkkikaupassa!

Jos olisin tuon naisen poikaystävä, sinä saisit jo turpaasi. Ei sentään :D. Hyvin tyypillinen tarina sanoisinko, hyvin tyypillinen. Itselleni ei ole onneksi moisia hirvityksiä sattunut, että varatun tytön puolesta joutuisi tappelemaan. Tosin eipä minulla tyttöystävääkään ole.

Sinkkuna on kuulkaas paljon parempi, todella paljon parempi!

 

[orpo]

Orpo, sä olit niin oikeassa siinä, kun sanoit, että yliopistolla murheet unohtuu ja allekirjoitan tämän täysin. Meinaan rakastua siellä joka päivä eri tyttöön, ihan niinku olisi pikkulapsena karkkikaupassa!

Oonko tosiaan sanonu noin!? :D Jos sanoin niin varmaan tarkotin sitä, että kun sinne fuksina meet niin siellä on kyllä kivan näköstä tsubua liikenteessä ja eri meininki ku lukiossa/ammattikoulussa tms.

Itse taapeerran edelleenkin eikä exä tunnu unohtuvan mitenkään, vaan kaipaan häntä edelleenkin. En edelleenkään pysty kiinnostumaan saati ihastumaan muista tytöistä. Jotenki kukaan ei vaan säväytä ensinnäkään ulkonäöllisesti ja se oikeastaan riittääkin, kun en halua/pysty kehenkään syvällisemmin tutustumaan, jossei ensivaikutelma (lue ulkonäkö sytytä).

Mutta jotten ihan paskaa puhuis, niin eräs naikkonen mut sai syttymään ja teinkin itselle harvinaisen ratkasun ja menin reteesti puhumaan ja iskemään. Ja kyllähän siinä sitten ilosesti juteltiin ja tuntu,että kyllähän tästä jotain vois irrota. Mutta kun koitin kysellä kahville ym. niin aina oli kiirettä. Noh käytiin me pari kertaa kahvitteleen mutta kokoajan tytöstä huokui se,ettei oikein kiinnosta. Ja niinhän se lopulta olikin kun asiasta kysyin. Vastauksena oli, että ei oikein jaksa kiinnostua kenestäkään...johon luonnollisesti totesin, että sittehän meitä on kaksi ja voit kutsua itseäsi etuoikeutuksi ku susta kiinnostuin. En nyt ihan täysin oo kirvestä kaivoon heittäny, mutta pitää kattoa josko sitä joskus baarissa menis jututtaan ja katteleen että irtoaako sitä lämpöä. Positiivista tässä hommassa oli se, että sen pienen hetken ajan kun kuvittelin että tässä on jotain sutinaa, en miettinyt exää! Siihenpä se positiivisuus sitten jääkin, kun en tuota yhtä naista lukuunottamatta jaksa todellakaan syttyä kenestäkään. Tuntuu vaan, ettei kukaan yllä exän tasolle.

Tänään näin itsekkin pitkästä aikaa, lähes pariin kuukauteen exää. Tilanne oli aika aika omituinen ja molemmat melkolailla vaitonaisia. Itse toki sen takia, että eron jälkeen oon miettiny häntä lähestulkoon kokoajan ja kun näin hänet niin yhtä ihanalta ja kauniilta hän näytti edelleenkin. Eli samaa efektiä kuin Numella ei tapahtunut. Toki toivoin, että hän olisi lihonut ja muutenki rumentunut..mutta paskat. Kyllähän tässä todellakin haluaisi siirtyä jo eteenpäin ja unohtaan naisen, jolla ei kiinnosta olla mun kanssa. Olen edelleenkin todella vittuuntunut itteeni ja siihen, että murehdin jonkun naisen perään. Tässä neidossa oli vaan kaikki niin kohdallaan juuri mun mielestä. Ja jottei mun puheista nyt saa semmosta käsitystä, että seurustelisin vaan missien ym. kanssa, niin sanottakoon että exä oli ja on erittäin kaunis nainen, mutta ei missään mallinmitoissa (ei myöskään lihava), joskaan se ei mua koskaan haitannut. Koko paketti, ulkonäkö, luonne ja yhteiset mielenkiinnon kohteet ym. on syynä tähän, että pidän häntä "sinä oikeana".

 

[Hippi Hiiri]

Orpo, sä olit niin oikeassa siinä, kun sanoit, että yliopistolla murheet unohtuu ja allekirjoitan tämän täysin. Meinaan rakastua siellä joka päivä eri tyttöön, ihan niinku olisi pikkulapsena karkkikaupassa!

Haha, minulla on ihan sama fiilis. Valikoima on vähän toista kuin jossain Imatran sedulassa. Ovat vielä aika reippaita ja sanavalmiita tyttöjä pääsääntöisesti. Sääli vaan, että nämä kaunokaiset ovat aika pitkälti varattuja, mutta sehän ei ole este vaan hidaste jne.

"Ulkokuori painaa ja sisältökin menee"

 

[Nume]

Päivitystä tilanteeseen, huhhhuuh... Nyt on mun pää sekaisin. Eilen sitten tapahtui jotain, jota en ikinä ole kokenut. Ainakin eilen hyvännäköinen nainen oli meidän kaveriporukassa ja hän oli yhden kaverini kaveri. Siinä hetki juteltiin ja oltiin, kunnes sitten loppuilta meni enemmän ja vähemmän hellissä merkeissä, suudelmia ja sen sellaista, onneksi sentään eri sänkyihin päädyttiin yöksi olosuhteiden pakosta, mutta nyt en tiedä mitä miettiä. Tämä varattu tyttö, josta pari viestiä sitten puhuin on ihastunut muhun nyt entistä enempi, mutta nyt toisaalta kun oli eilen säätöä toisen tytön kanssa niin minä en oikein tiedä miten tästä pitäisi edetä.

Toisen tunnen todella hyvin, mutten ole "oikeassa elämässä" häntä nähnyt ja hän on varattu. Toisen kanssa olen tehnyt lähempää tuttavuutta, mutten tunne häntä kuin yhden illan perusteella. Molemmilta tulee viestiä tasaiseen tahtiin ja en tiedä, että pitäisikö mun sille varatulle tytölle tästä jutusta kertoa vai ei..

Ja orpo, hyvällä sen yliopistossa on paljon tyttöjä-jutun vain silloin otin ja ihan naulan kantaan osuit, ei siinä mitään! :)

 

[CtrlAltDel]

Mikä tuo kahvijuttu on? Kuinka moni oikeassa elämässä juo muka kahvia? Itse saatan joskus aamulla juoda jossain kahvilassa cappuccinon ja espressoa saatan ottaa useamminkin päivän aikana, mutta varsinkin espresso menee ihan sekunnissa vaikka seisaaltaan. Ei tulisi mieleenkään lähteä jonnekin kahville. Sehän kuulostaa joltain sodanaikaiselta eläkeläismeiningiltä.

Mielikuva Speedo-Schollista pikkuririlli pystyssä lipittämässä espressoa saa eläkeläismeiningin kuulostamaan oikein hyvältä vaihtoehdolta.

 

[thego]

Toisen tunnen todella hyvin, mutten ole "oikeassa elämässä" häntä nähnyt ja hän on varattu. Toisen kanssa olen tehnyt lähempää tuttavuutta, mutten tunne häntä kuin yhden illan perusteella. Molemmilta tulee viestiä tasaiseen tahtiin ja en tiedä, että pitäisikö mun sille varatulle tytölle tästä jutusta kertoa vai ei..

Toi nyt on ihan yksilökohtaista. Jos susta tuntuu et sun pitäis kertoa tälle varatulle naiselle siitä et oot vähän "säätäny" toisen muijan kanssa niin kerro ihmeessä. Tai sit voit jatkaa vaan rauhassa säätämistä molempien kanssa ja katot ajan kanssa kumpi on parempi vaihtoehto.

 

[Samsonov]

Noniin tulipa nyt käytyä vieraissa. Hirveessä jurrissa oon päässy jonkun viiskymppisen milfin kämpille, naitiin saunassa, suihkussa ja sohvalla. Ajelin tietenkin pelkillä vanteilla. Hirveen huonoa seksiä kyllä, paskat fiilarit jäi. Valehtelin oman nimen ja asuinpaikan, eikä onneksi puhelinnumeroita vaihdettu. Sieltä lähtiessä tajusin, että en tullut edes sen naisen nimeä kysyneeksi.

Kotia matkatessa toivoin, että joku vois vaikka ampua mut metrossa, kun en meinaa kestää tätä morkkista. No mutta, kerrankos sitä.