En ole pitkään aikaan koko foorumille mitään kirjoittanut mutta nyt on pakko avata arkkua.
Olen tällä hetkellä intissä, kolmas viikko menossa. Aloin seurustelemaan parhaan ystäväni kanssa kolmisen kuukautta sitten, sitä ennen n. kuukauden ajan ollut jo lämpeäviä tunteita. Meikäläinen oli ko. tyttöön ihastunut jo pidemmän aikaa (vuosi), aina välillä mietin että mitäköhän tulisi seurustelusta kun kuitenkin kavereina kemiat kohtaa niin täydellisesti. Ja onhan tuo tyttö vielä todella kauniskin.
Tyttö ei tullut ehkä ihan samoista asetelmista suhteeseen, oli noin pari viikkoa ennen kysymystäni ruvennut miettimään että bredihän on mahtava jannu ja vielä komeakin.
Sen verran ollaan erilaisia, että tyttö ei ole kauhean innokas jakamaan tai saamaan huomiota, enemmän eräänlainen oman tiensä kulkija. Kuitenkin rakkaudenosoituksia välillä tulee ja hyvinä päivinä ihan paras tyttöystävä. Täällä päässä taas kaivataan huomiota pikkaisen enemmänkin ja usein myös kerron kuinka ihanananana tyttöä pidän. Pari kertaa huomion puute ärsyttikin ja siitä sanoin mutta muuten aika on ollut varmaan elämäni parasta.
Intin alku oli helppoon elämään tottuneelle kaupunkilaispojalle aikamoinen shokki. Tunsin itseni täällä tosi yksinäiseksi ja kurjaksi ja helpotusta hain toki porttien toiselta puolelta, tekstareilla ja soitoilla kyseiselle tytölle. Usein myös on tuntunut että tyttö on ainoa syy miksi intissä jaksan. Välillä huomiohuoraukseni meni vähän ylikin ja siitä tyttö sanoikin mutta muuten parin tsemppiviestin ja sotkuvisiitin avulla selvisin ekoihin viikonloppulomiin.
Oltiin sovittu että perjantaina (viime viikon) menen tytölle yöksi kun nähdään pitkästä aikaa ilman intin rajoituksia. Tyttö oli koko illan vähän kylmä ja ennen nukkumaanmenoa kysyinkin että mikä on. Kaikki oli huonosti, olin kuulemma ärsyttänyt huomionhaulla, itseni tyrkyttämisellä ja kaikella todella paljon. Niistä puhuttiin hetki, kerroin kuinka paljon hänestä pidän ja että en jatkossa ärsytä jnejne. Talsin sitten himaan nukkumaan, sovittiin että sunnuntaina palaillaan uudestaan.
Sunnuntaina meillä oli sukujuhlat jonne myös tuo tyttö tuli. Ne sujuivat mahtavasti, oli hauskaa ja esittelin tyttöä mummuille ja vaareille. Juhlien jälkeen keskusteltiin vielä hetki perjantaista, pyysin ärsyttämistä anteeksi ja niin edelleen. Tyttö kuitenkin sanoi että välillä on miettinyt että pitääkö minusta enemmän poikaystävänä vai pelkkänä kaverina. Sovittiin kuitenkin että jatketaan normaalisti ja katsellaan että mitä tapahtuu.
Eilen pääsin iltalomille. Suuntasin heti moikkaamaan tyttöystävääni. Oli jälleen hauska nähdä, intistä oli paljon kerrottavaa ja tyttökin tuntui olevan hyvällä tuulella. Väisti kyllä kaikki suhdeheittoni mutta muuten. Sitten kun lähdin takaisin niin tyttö palasi tähän kaverijuttuun ja sanoi että se on hänelle niin iso asia että suhteemme tuskin enää toimii. Mulla ei oikeasti ollut aikaa jäädä siitä puhumaan vaan hämmennyksissäni vain pussasin ja lähdin ajamaan. Iltavahvarin jälkeen tekstasin että mitävit ja vastauksessa sanottiin tämän olevan tässä. En voi asiaan kuulemma vaikuttaa koska häneltä tuntuu tällaiselta jne. En nukkunut koko yönä ja ajattelin aika synkkiäkin ajatuksia jo. Aamulla kävin joukkueenjohtajan jutuilla, sanoin ensimmäistä kertaa ääneen että 'tyttöystäväni jätti mut' ja murruin kadetin eteen ihan täysin. Sain lomaa nyt pari päivää, sunnuntaina pitää vasta tulla takaisin mutta fiilikset on uskomattoman paskat. Yhdessä illassa meni tyttöystävä, kaveripiiri ja todennäköisesti myös armeija keskeytyy. Tekisi kovasti mieli hommata c ja lähteä vaan helvettiin täältä Tampereelta sanomatta kenellekkään mitään. En tiedä yhtään mitä elämälläni nyt teen.
